VH21-018-1572
Kuuran Flirttipirun kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Flirttipiru | Kutsumanimi | Pirtu |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 150cm, tummanrautias |
| Syntymäaika, -paikka | 25.12.2021, Suomi | Ikä | 22-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 100cm, me. 80cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Kuuran Flirttipiru oli nimi, joka oli pyörinyt minulla mielessä vuosikausia; varmaan koko Flipperin elämän ajan. Kun edellämainittu ori alkoi jo kääntyä vanhanpuoleiseksi eikä minulla vieläkään ollut sitä omaa Flirttipirua, oli pakko ryhtyä talkoilemaan sellaisen hankkimiseksi. Morsiameksi Flipperille valikoitui Harmonia, sillä vaikka tamma olikin hieman pieni ja luonteensakin puolesta ehkä Flipperille turhan tymäkkä, en voinut vastustaa kiusausta Hulihevinänen tyttären valitsemisesta. Lähes vuoden odottelun jälkeen maailmaan sitten putkahti Pirtu: lyhytjalkainen mutta pitkäkorvainen rautias suoraan tulesta ja tappurasta veisteltynä.
Pirtu on kova luu kenelle tahansa, erityisesti heikkohermoisille ja epävarmoille käsittelijöille, mutta vähän myös alan rautaisille ammattilaisille. Tamma on vahvatahtoinen, eikä se haluaisi joustaa omista periaatteistaan piirun vertaa. Rautiaan vahva luonne kääntyy kuitenkin kilpakentillä eduksi tamman taistellessa ratsastajansa puolesta aivan koko sydämestään. Pirtun luottamuksen voittaminen ei ole helppoa, kaikilta se ei onnistu koskaan, mutta se on siitäkin huolimatta ehdottomasti tavoittelemisen vaivan arvoista. Pirtua ei valitettavasti voi kehua hyvästä tallikäytöksestä tai suvaitsevaisuudesta, hevonen kun ei todellisuudessa suvaitse oikein mitään. Tamma ei pidä hoitamisesta eikä etenkään ylimääräisestä paijailusta, eikä se myöskään ole muita hevosia rakastava seurapiirisovittelija. Pirtu rakastaa vain ruokaa ja omaa yksinäistä seuraansa, kaikkea muuta se inhoaa tai ainakin ylenkatsoo erittäin halveksivasti. Tullakseen toimeen tamman kanssa joutuu sille asettamaan hyvin tarkat rajat, joiden lisäksi sen käsittely kannattaa suosiolla pitää mahdollisimman minimissä. Pirtu on ehdottomasti yhden ihmisen hevonen, eikä sitä kannata edes yrittää kierrättää useamman groomin kierteessä edes loma-aikoina. Kengittäessä tamma on helpointa domota myötämieliseksi ja myös kuljettamista varten kannattaa harkita kevyttä annosta rauhoittavaa - doping-sääntöjen sallimissa rajoissa, tietysti.
Ratsain Pirtu on vikkelä menijä ja tekijä, joka suorittaa kyllä, mutta yleensä enemmän oman päänsä mukaan kuin ratsastajansa tahdon mukaisesti. Tammaa ei voi parhaalla tahdollakaan kuvailla kevyeksi ratsastettavaksi, toisin kuin sen peräpäätä, joka osaa toisinaan olla hyvinkin ilmava. Rautias osaa todennäköisesti kaikki mahdolliset kevätjuhlaliikkeet, joista erityisessä suosiossa tuntuu olevan takajalkojen tasajalkapotku suoraan ylöspäin. Lienee sanomattakin selvää, että Pirtun selkään istuvat vain edistyneet ratsastajat, ja heistäkin osa päätyy maastoutumaan satulasta ennenaikaisesti. Suustaan suomenhevonen on melko vahva, eikä sillä siksi kannata käyttää kuin vipuvarrellista kuolainta. Pohkeelle tamma sen sijaan on suhteellisen herkkä, välillä liiankin, niin että reaktio minimaaliseen pohjeapuun saattaa toisinaan olla käsittämättömän liioiteltu. Kouluratsuna Pirtu ei ole kovin kummoinen, mutta osaa se perusasiat: juosta uraa kaikissa askellajeissa, kääntyä ja vähän taipuakin. Periaatteessa rautias myös liikkuu peräänannossa, vaikka eihän sen huono ryhti ja kiireinen askellus ensimmäistäkään koulutuomaria onnistu huijaamaan. Hyppääminen tammalta kuitenkin luonnistuu. Se on tarmokas yrittämään, nopea tekemään ratkaisuja ja raisusta elämänasenteestaan huolimatta tiukan paikan tullen yllättävän tarkka suorittaja. Ratsastajaltaan Pirtu kyllä vaatii hurjapäisyyttä ja kuolemanpelottomuuttakin, mutta parhaimmillaan tamman kanssa voi kilparadoilla olla voittamaton.
| i. Kuuran Flipperi sh, 156cm, tprt |
ii. Hämypellon Feelix sh, 155cm, trt |
iii. Lomalanko |
| iie. Freetriikka |
||
| ie. Voiton Kultakutri sh, 158cm, rt |
iei. Nasin Unohtumaton |
|
| iee. Lasikenkä |
||
| e. Kuuran Harmonia sph, 147cm, trt |
ei. Verantatonttu sph, 143cm, trn |
eii. Kiintuvan Timoteus |
| eie. Kesärannan Veera |
||
| ee. AT Hulihevinä sh, 156cm, rt |
eei. AT Ruupertti |
|
| eee. Hemmikön Helinä |
28.08.2022 t. Kuuran Florensia (i. Ruskavaaran Tuohinen) om. Cherry, VRL-12299
13.01.2024 o. Kuuran Karambola (i. Kievarinkujan Karkulaistähti) om. Cherry, VRL-12299
29.04.2024 t. Kuuran Fanipala (i. Kuuran Matruusi) om. Valokylän Talli, VRL-14618
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.01.2022: SV-I (7,6 + 9 + 8 + 6,5 + 8,8 + 5 = 44,9p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 28.02.2022: EV-I (8 + 10 + 5 + 1 + 3 + 9 = 36p)
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 29.02.2024: ERJ-I (5,5 + 40 + 25 + 21 + 15 = 106,5p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.03.2024: SLA-I (13 (3+6+4) + 16 + 25 + 20 + 20 = 94p)
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 1871 | 5/4 |
23.05.2022 - Valmentajana Iida Haapanen
Cherry suorastaan vaati päästä tulisisuisella suomentammallaan estevalmennukseen, sillä ratsukko oli kilpailuissa leimautunut stewardien silmätikuksi "tarpeettoman ruman ratsastuksen vuoksi." Sen verran kuin minä Pirtua tunsin, niin pienet ja nätit avut voisivat äkkiä käydä vaarallisiksi, mutta ei yhteistyön hiomisesta toki koskaan haittaa olisi.
Itsenäisen lämmittelyn jälkeen aloitimme työskentelyn verryttelyhypyillä yksittäiselle kavaletille. Tarkoituksena oli tehdä esteen yllä laukanvaihtoja vuorotellen kumpaankin suuntaan, ja samalla hakea tasaisuutta lähestymiseen ja rentoutta ratsukon väliseen ohjastuntumaan – siinä määrin kuin se nyt Pirtun kanssa oli mahdollista. Aluksi rautias taskuraketti olikin kovin vahvan oloinen puskiessaan alakaula jännittyneenä ja lyhyet jalat tarmokkaasti maata tampaten kohti polvenkorkuista estettä, mutta muutaman toiston jälkeen, suurimman innon laantuessa, alkoivat Cherryn tekemät pidätteet saada toivotunlaista vastinetta tamman suunnalta. Suunnan vaihdot itsessään eivät olleet Pirtulle mikään ongelma – rautiashan oli tunnettu siitä, että se vaihteli laukkojaan ilman esteitäkin dramaattisten karatepotkujen saattelemana. Tälläkin kertaa tamman takajalat kävivät kavaletin yllä tarpeettoman korkealla, mutta kevätjuhlaliikkeisiin tottunut Cherry ei ollut edes huomaavinaan koko asiaa. Fiilis hevosen selkään oli kuulemma alkuverryttelyjen jälkeen positiivinen, vaikka Pirtun kanssa elämä vähän selviytymistä aina olikin.
Kavaletin jälkeen vuorossa olivat suoralla linjalla hypättävät pienehköt ristikot, joiden väliin normaalilla laukalla sai helpot seitsemän askelta. Pirtun sinkoilulla ja säntäilyllä väli oli toisinaan jäädä lyhyeksi ja seuraavalla toistolla venyä pitkäksi, mutta ratsunsa epätasaisuuteen tottunut Cherry onnistui melko hyvin korjailemaan tilanteita niin, että tavoiteltu askelmäärä kuitenkin saavutettiin. Nätiksi ratsukon yhteistyötä ei voinut kuvailla, mutta se on Pirtun puolustukseksi sanottava, että pohkeeseen tamma reagoi vahvasti ja välittömästi. Pidätteiden suhteen rautias ei ollut aivan yhtä kuuliainen: paras lopputulos saavutettiin nopeilla ja vähän rumillakin avuilla tasaisen suussa roikkumisen sijaan. Baby pelham -kuolaimen vipuvarresta huolimatta minulle jäi sellainen olo, ettei Pirtu juuri kunnioittanut suuhunsa ja leukansa alle kohdistuvaa painetta. Kokeilemisen arvoisiksi kuolaimiksi suosittelin suomenhevoselle sekä pidempivarrellista pelhamia, että kankisuitsitusta, joka mahdollistaisi tarvittaessa myös tavallisella nivelkuolaimella vaikuttamisen. Cherry lupasi kokeilla kumpaakin itsenäisillä ratsastuksillaan, joskin epäili norsujarrun vain aiheuttavan entistä enemmän epätasaisuutta suorittamiseen.
Varsinaisen radan ratsastamisen makuun päästiin, kun työn alle otettiin sujuvahko kahdeksan esteen rata. Mukana ei tällä kertaa ollut sarjaestettä eikä myöskään erityisen teknisiä tehtäviä: vain pari erilaisilla askelväleillä olevaa suoraa sekä pari suhteutettua kaarevaa linjaa. Ratsukolle tämäntyyppiset tehtävät olivat ennestään tuttuja, eikä noin 80 cm estekorkeuskaan ollut heille mikään ongelma. Tapansa mukaan Pirtu oli varsinkin radan ensimmäiset linjat melko säpäkän ja vahvan oloinen, mutta päästessään parempaan ratarytmiin alkoi suorittamiseen löytyä myös rentoutta. Tamma vaikutti kuuntelevan ratsastajaansa melko valikoiden, mutta tunnisti onneksi itsekin ne tilanteet, jolloin reitti seuraavalle esteelle vaati laukan lyhentämistä tai venyttämistä sopivan ponnistuspaikan saavuttamiseksi. Kaikesta ylimääräisestä touhuamisestaan huolimatta Pirtu ei näyttänyt erityisen tyytymättömältä suorittaessaan, eikä se enää tässä vaiheessa vaivautunut potkimaan ilmaa tai kovin näkyvästi muutenkaan protestoimaan ratsastajansa apuja. Tamma oli myös kohtalaisen suora ja se käytti kroppaansa esteiden päällä taloudellisesti selvittäen myös erilaiset estevälit vaivattoman näköisesti. Omasta mielestäni kilpailujen silmätikun rooli oli hevoselle vähän liioiteltu, vaikka tavalliseen tasaiseen suorittajaan verrattuna rautias sähäkkä olikin.
Valmennuksen päätteeksi radan esteet nostettiin noin 100–110 cm korkeuteen, mikä Pirtun kokemuksella ja kapasiteetilla vaati jo keskittymistä hyppäämiseen. Tamma itse ei ollut estekorkeudesta moksiskaan, vaikka osalle esteistä ponnistuspaikka ajautuikin tarpeettoman lähelle. Tiukan paikan tullen rautias keräsi lyhyet jalkansa yllättävän vikkelästi mahansa alle ylittäen isommatkin läheltä piti -tilanteista huolimatta virheittä. Vielä tässäkään vaiheessa ei hevosta voinut kuvailla erityisen tasaiseksi tai helpon näköiseksi, mutta kokonaisuutena arvioituna mielipiteeni kuitenkin oli, ettei Pirtun, Cherryn tai ratsukon tekemisessä ollut sellaista moitittavaa, joka vaatisi rankemman käden remonttia. Pientä yksityiskohtien hiomista oli tietysti aina mahdollista tehdä, mutta tämän hevosen kohdalla vain tulisi hyväksyä se fakta, ettei napakalla luonteella ja omilla mielipiteillä varustettua tammaa voinut suoraan verrata muihin lajitovereihinsa, vaan sen oikut ja ominaisuudet tulisi hyväksyä sellaisinaan ja opetella pärjäämään niiden kanssa. Oma ammatillinen mielipiteeni onkin, ettei ratsukolla ole mitään syytä vetäytyä kilparadoilta tai ryhtyä antamaan kilpakumppaneilleen tasoitusta vain siitä syystä, että Pirtu ei ollut sieltä helpoimmasta päästä hallita ja vaikuttaa. Hyvänä päivänä tamma olisi varsinainen tykki, ja huonona päivänä se kyllä tekisi virheitä, jotka varmistaisivat sen, ettei menestystä silloin olisi tiedossa.
02.01.2022 - Kirjoittanut omistaja
”Pirtu on sitten pikkasen kovakalloisempi kaveri kuin mitä se antaa tuolla tarhassa möllöttäessään ymmärtää.” Ei varsinaisesti mikään imarteleva myyntipuhe, mutta eipähän tulisi jälkikäteen sanomista ainakaan faktojen kaunistelusta. Ei tosin tullut tällä kertaa kauppojakaan, siitä rautias piti huolta puremalla ostajaehdokasta kahdesti käsivarresta jo ennen tarhasta talliin siirtymistä. Tammavarsa käyttäytyi aina huonosti, ja nyt kun olin päättänyt potkia sen pois omalta pihaltani perseilemästä, oli se selkeästi ottanut asiakseen tehdä myyntiprojektista mahdollisimman hankalan. Kaikeksi onneksi tämänpäiväinen ostajakandidaatti oli paitsi vanha tuttavani, myös pitkän linjan hevoskasvattaja itsekin. Naisen sanat lohduttivat toivottomalta tuntuvassa tilanteessa hieman, mutta vain hieman: ”Sulla on piha täynnä omia kasvatteja, pakkohan sinne joukkoon on yksi maanantaikappalekin mahtua.”
20.01.2022 - Kirjoittanut omistaja
Mitä ihmettä tänään oikein tapahtui? Pirtu, tallin ehdottomasti ärsyttävin asukas, meni ja pokasi itselleen SV-I palkinnon? Miten?
Aamuinen pikapuunaus ja lähemmäs kolme varttia kestänyt lastausoperaatio eivät ainakaan vielä lupailleet minkäänlaista menestystä päivältä – päinvastoin, Riina kirosi minut alimpaan helvettiin hevosen ilmoittamisesta suomenhevosten varsa-arviointiin. Nainen muisti viljellä koko päivän ajan lausahduksia kuten ”Tiedätkö, on helpompiakin tapoja saada itsensä hengiltä kuin lähteä Pirtun kanssa yhtään minnekään” tai ”Eikö olisi vaan kaikkien kannalta parempi, jos tää hevonen laitettais lihoiksi tässä ja nyt?” Ei laitettu lihoiksi, eikä tultaisi vielä ihan hetkeen laittamaankaan, sillä jollain sairaalla tavalla minä kuitenkin pidin kasvatistani. Se oli vaikea käsiteltävä, uskomattoman uppiniskainen ja välillä vaarallinenkin. Niin, ja nyt myös ensimmäisen palkinnon suomenhevosvarsa!
Kohtalaisen hyvät rakenne- ja sukupisteet pystyin vielä jotenkin ymmärtämään. Pirtu tuntui olevan reissussa hieman vieraskoreana, eikä se jännitykseltään ehtinyt kuin hieman napsimaan esittäjänsä Hetan käsivarsia. Tamma myös näytti asennossa seisoessaan kotioloja paremmalta: ehkä syynä oli ryhdistäytynyt olemus tai sitten ihan vain eteenpäin käännetyt korvat. Ratsastuskoe tamman osalta meni koko lailla säheltämiseksi, mutta sehän oli etukäteen aivan odotettavissakin. Siitäkin huolimatta pisteitä tuli kaikilta osa-alueilta, ratsastuksen arvioinnista jopa melko paljon. Kaikkien Pirtun tarjoilemien vaikeuksien jälkeen oli vaikea uskoa hevosen olleen kasvateistamme tässä tilaisuudessa parhaiten menestynyt yksilö. Ja silti tammalla oli suitsissaan sinivalkoinen ruusuke asiaa todistamassa, toisin kuin toisella palkinnolla palkituilla Hilmalla ja Valssilla.
28.02.2022 - Kirjoittanut omistaja
Pirttihirmu-Pirtu meni ja pokkasi itselleen EV-I -palkinnon, halusipa sitä kukaan varsan tunteva uskoa tai ei. Kokonaisuudessaan rautiaan pisterivi oli aika kiva, vaikka notkahduksiakin suorituksessa oli, ja niistä oikeutetusti pisteitä myös karsittiin. Tamman rakenne palkittiin tällä kertaa puhtaalla kahdeksikolla, kun suomenhevosvarsojen arvioinnissa pisteet olivat 7,6 – hyvin yhtämielisiä tuomarit siis töpöjalkaisesta luimukorvastamme ovat kummassakin tilaisuudessa olleet. Suvustaan varsa sai täydet kymmenen pistettä, josta kiitos tietysti kuuluu hevosen esteratsastuksessa menestyneelle ja laatuarvosteluissa meritoituneelle suvulle. Yllättävintä oli kuitenkin se, että tamman luonnetta pidettiin nuivana, mutta kuitenkin kuuliaisena ja riittävän miellyttävänä, jotta se voitiin palkita viidellä pisteellä.
Tämä siitäkin huolimatta, että tamma laittoi irtohypytyksen aivan lekkeriksi kipittäen kujan lävitse jalkojaan nostamatta ja puomeja pudotellen – saldona yksi säälipiste ehkä esittäjien sinnikkäästä yrittämisestä. Askellajeistaan Pirtu sai realistiset kolme pistettä – eihän rautias erityisen näyttävä liikkuja ole, mutta kolme puhdasta askellajia siltä kuitenkin löytyy. Yhdeksän lisäpisteen jälkeen tammalla oli kasassa 36 pistettä, jotka toden totta oikeuttivat sen sinivalkoiseen rusettiin. Ikäluokkansa parhaiden joukossa Pirtu ei sentään kyseisessä tilanteessa ollut, vaikka teoriassa olisikin voinut olla, jos suorittaminen kujassa olisi ollut edes hieman keskittyneempää. Ehkä hevosella sittenkin on jonkinlainen tulevaisuus edessään; jos ei muualla, niin tolkuttoman kalliina makkarasiivuina leivän päällä.
24.01.2024 - Kirjoittanut omistaja
Pirtuperkele on ylittänyt itsensä moneen otteeseen siitostammana: hankalasta luonteestaan huolimatta tamma on jättänyt suorituskykyisiä ja ennen kaikkea yhteistyökykyisiä jälkeläisiä. Rautiaan ensimmäinen, nyt jo ihan hevosen ikään ehtinyt tammavarsa Flora (Florensia) on kompaktista koostaan huolimatta kunnostautunut mukavasti kilpakentillä. Ja mikä parasta: Flora ei ole yhtään emänsä kaltainen demoni, vaan oikeasti todella mukava hevonen niin käsitellä kuin ratsastaakin. Varsana Flora palkittiin ensimmäisellä palkinnolla sekä estevarsojen että suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuksissa – aivan kuten Pirtukin aikoinaan.
Kambo (Karambola) on vielä kovin nuori oripoika, mutta laatua ja temperamenttia siinä vaikuttaa kuitenkin riittävän. Vaikka hevosessa luonnetta onkin, ei se yllä lähellekään emänsä kaltaisen hevoshirviön mittasuhteita. Ori ei ole vielä ehtinyt kilpakentille saakka, joten vielä on kovin aikaista sanoa, tuleeko se menestymään uralla hyvin vai huonosti. Erilaisen sukunsa puolesta hevosella on kuitenkin paikkansa Kuuran suomenhevoskasvatuksessa: Pirtua ei ole missään nimessä syytä ryhtyä linjaamaan tulevien kasvattien sukutauluissa, mutta jälkeläisistään se on kuitenkin tehnyt huomattavasti itseään miellyttävämpiä yksilöitä – ja sama trendi toivottavasti jatkuu myös tulevissa polvissa. Kolmatta kertaa ei tammasta kuitenkaan ole tarkoitus varsaa tehdä omaan käyttöön; hyväkin tuuri loppuu aikanaan, ja toista Pirtua ei jaksa kukaan.