VH18-018-0018
Lopetettu ähkyn vuoksi 19.12.2020 ♥
Voiton Kultakutrin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Voiton Kultakutri | Kutsumanimi | Kultsi |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 158cm, rautias |
| Syntymäaika, -paikka | 01.05.2016, Suomi | Ikä | 17-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 100cm, me. 70cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Voitto Moilanen |
Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Viisi vuotta ehti Kultsi hukata elämästään ennen meille muuttoa. Mitään hyödyllistä ei tamma saanut aikaiseksi, vaan päivänsä se vietti nuokkuen tarhassa ja yönsä torkkuen karsinassaan. Sen verran se kuitenkin pääsi työn makuun, että satula ratsastajineen sille heitettiin selkään nelivuotiaana. Sen jälkeen ei sitten mitään tapahtunutkaan, ennen kuin Moilanen laittoi yks kaks kaikki hevosensa myyntiin ilmoittaen lopettavansa nämä hommat tähän paikkaan. Aikansa kutakin, sanotaan, ja niin Kultsi löysi uuden kodin meiltä Kuurasta.
Kultsi on perusluonteeltaan suomenhevoselle tyypilliseen tapaan leppoisa ja seurallinen hevonen. Se ei turhista stressaa ja onkin osoittautunut jo lyhyessä ajassa tallin luottohevoseksi. Sen selkään uskaltaa istuttaa kenet tahansa, mutta toisaalta sen voi huoletta päästää tekemään tuttavuutta myös sylivauvan kanssa. Ahne tamma kyllä on, mutta yleensä se muistaa ensin tarkistaa, onko tarjolla porkkanoita vai omistajan sormia. Kultsin kanssa hyvä tapa onkin tarjoilla sille namipalat aina ruokakupin kautta, jolloin hevosen on helpompi hillitä itsensä ja kunnioitaa ihmisen omaa tilaa. Lähes kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat tämän raudikon kanssa positiivisissa tunnelmissa. Kultsia harvoin näkee pahalla tuulella, vaikka ylitsevuotava läheisyys sitä joskus harmittaakin. Mitä vähemmän liikuntaa tamma saa, sitä pahantuulisemmaksi se muuttuu. Päästessään tekemään töitä päivittäin, on se myös käsiteltäessä aina yhtä kultainen. Ainoana poikkeustilanteena on klinikkakäynnit, jolloin hevonen menee kauttaaltaan aivan lukkoon. Se pitääkin rauhoittaa jo trailerissa, jotta reissuista selvitään ilman suurempia vammoja. Eläinlääkäri kotitallilla on sille kuitenkin ihan ok, eikä tällöin ongelmia ole. Kengittäjä tuntuu olevan Kultsille yksi rakkaimpia ihmisiä, mikä tietysti johtunee siitä, että hänellä on tapana tarjota herkkupala tai pari onnistuneen kenkäyksen jälkeen.
Taluttamalla Kultsi seuraa aivan mihin tahansa. Se seuraa kyselemättä vaikka narun päätä raahaavaa koiranpentua, eikä mikään mahti maailmassa saa hevosta lyömään liinoja kiinni kesken matkanteon. Tämän tiedon perusteella onkin turvallista sanoa, että tamma on myös äärimmäisen helppo lastattava. Lähettämällä se ei kylläkään osaa mennä traileriin, mutta taluttamalla se menee sinne vaikka pohkeenväistöä, mikäli tilanne niin vaatii. Rautias on suhteellisen kokematon matkustaja, mutta niin kauan kuin heinää riittää, on sillä kaikki hyvin. Vetoautossa jokainen matkustaja kyllä huomaa, kun Kultsilta loppuu sapuska kesken matkanteon. Vaikka se osaakin välillä olla vähän vaativa matkustaja, ei se kuitenkaan pahemmin stressaa matkustelua. Hiestä läpimärkää hevosta ei siis koskaan tarvitse purkaa vinkasta, mutta kärttyinen se kyllä on, jos palvelu matkan aikana on ollut huonoa. Kultsin hyviin puoliin kuuluu myös se, että hevonen jää seisomaan juuri niille jalansijoilleen joutuessaan kiinni sidotuksi. Kyllästyminen paikallaan tönöttämiseen ilmenee epämääräisenä mulkoiluna, mutta tässäkään tapauksessa ei tarvitse pelätä ilkeilyä tai riekkumista. Harjaaminen ja kavioiden putsaus sujuvat tämän tapauksen kanssa helposti, vaikka pään alueelta se vähän arka onkin. Kunhan vain muistaa käyttää päätä harjatessa pehemämpää harjaa, ei ongelmia pitäisi olla. Myös Kultsin varustus sujuu leikiten. Liian kireäksi käärityistä pinteleistä se tosin ärsyyntyy, mikä ilmenee sitten kiukkuisena kuopimisena. Jos ratsastaja ei ymmärrä tehdä tilanteelle mitään, tulee ratsastus olemaan todella ikävää. Muita huomioon otettavia asioita ei varustamisessa kuitenkaan ole. Klipatessa on tärkeää tukkia tamman korvat hyvin, sillä se ei ollenkaan pidä klipperin voimakkaasta hurinasta. Muuten sitä ei touhu haittaa sitten ollenkaan, helposti hikoavana hevosena se on ennemmin helpottunut päästessään talvikarvastaan eroon.
Ratsastaminen Kultsilla onkin sitten aivan oma maailmansa. Kuten jo aiemmin mainittu, on se kyllä lähtökohtaisesti kaikille soveltuva ratsu, joka ei huonoja tapoja omaa. Hieman päivästä riippuen on sillä kuitenkin välillä motivaatio työntekoon hieman turhankin lähellä nollaa. Tällöin tamma ei meinaa millään syttyä ja ratsastuksesta puuttuu niin hevosen kuin ratsastajankin puolelta se kuuluisa tekemisen riemu. Tällaisina päivinä onkin hyvä suunnata kaverin kanssa maastoon hieman rallittelemaan. Viimeistään pieni irtiotto arjesta saa hevosen kyllä jälleen paremmalle tuulelle, mutta kilpahevosena tällainen perusluonne on kyllä jokseenkin haastava. Kultsille soveltuukin parhaiten sellaiset kisapaikat, joissa pääsee tarpeen mukaan pyörähtämään maastossa ennen omaa suoritustaan. Aina tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, jolloin suorittaminen on enemmän tai vähemmän tukalaa. Olivat maastot sitten tuttuja tai eivät, on hevonen maastossa aina pomminvarma tapaus. Se katselee kiinnostuneena maisemaa ympärillään, mutta porukasta juuri tämä on se, joka ei edes hätkähdä muiden hevosten ottaessa sivuttaisloikkia poispäin lentoon lähteneestä pikkulinnusta. Vaikka vesilätäköt vaativatkin toisinaan tammalta valtavan teatraalista pujottelua, pitää se silti uimisesta valtavasti. Vesipetoa on huomattavasti vaikeampi yrittää saada pois vedestä kuin menemään veteen. Onkin hyvä idea ottaa tamma mukaan henkiseksi tueksi silloin, kun muita hevosia viedään ensimmäistä kertaa järveen uiskentelemaan. Se tulee ongelmitta toimeen kaikkien hevosten kanssa ja sen takana ja vierellä voi turvallisin mielin ratsastaa. Tätä ominaisuutta hyödynnämmekin paljon laittaessamme nuoria hevosia ensimmäistä kertaa satulaan. Ne saavat hurjasti varmuutta, kun pääsevät liikkumaan kaverin kanssa aivan kylki kyljessä.
Esteet ovat selkeästi Kultsille "se juttu". Jo yksikin este kentällä saa tamman kuumumaan juuri sopivissa määrin. Ohjiin kerääntyy painetta, hevonen alkaa polkea takajaloillaan vähän aktiivisemmin ja muutoin niin painava pää nousee hevosen itsensä kannateltavaksi. Vauhtiakin yleensä tulee hieman lisää, vaikka ei Kultsi siltikään mikään ihanneratsu aikaluokkiin ole. Tammalle on hyvin tyypillistä käyttää kaikki intonsa räjähtävästi heti tunnin alussa, jolloin loppua kohden sillä alkaa olla jo paukut hieman lopussa. Treenissä se ei niinkään ole ongelma, mutta kilpailuissa asia on tärkeä pitää mielessä. Pitkällä verryttelyllä sen saa väsytettyä aivan totaalisesti, jolloin radalla ei onnistu enää mikään. Lyhyt ja ytimekäs lämmittely saa sen sopivasti hereille, mutta voima ei lopu heti radallakaan. Nurmikisat ovat Kultsille hieman hankalia, sillä vaikka laukka rullaakin paremmin nurmella, ovat välimatkat yleensä pidempiä kuin kenttä- tai hallikisoissa. Vaikka tammalla on peruskuntoa riittävästi, ei se silti jaksa kovin pitkäkestoisia puristuksia ilman pieniä hengähdystaukoja. Sen takia on tärkeää antaa hevosen levähtää hetki verryttelyn ja itse suorituksen välissä, mikäli mielii saada hyvän suorituksen aikaiseksi. Lienee sanomattakin selvää, että sileän verryttelyyn ei Kultsin kanssa kannata paljoa hukata aikaa. Sen lisäksi, että tamma kyllästyy hyvin nopeasti kouluratsastukseen, ei se myöskään ainakaan paranna sen ratsastettavuutta estekisoja ajatellen. Minuutti minuutilta se valuu enemmän ja enemmän etupainoiseksi ja ottaa lopulta valtavasti tukea ohjasta. Samalla tahdilla se myös turtuu pohkeelle jokaisen avun jälkeen ja hetken kuluttua saatkin jo huomata joutuvasi patistamaan hevosta oikein kunnolla eteenpäin. Tarpeeksi kauan kun jatkaa hevosen masentamista, saakin sitten olla jo aivan varma siitä, ettei kyseisen päivän ratsastuksesta tule enää mitään. Hyvä tapa pitää edes pientä motivaation kipinää yllä, on käyttää Kultsi edes alku- ja loppukäyntien ajan metsäpolun puolella. Pienikin maisemanvaihdos saa hevosessa aikaan pienen piristymisen, jota kannattaa ehdottomasti käyttää hyväkseen myös kilpailutilanteessa. Kunhan tamman tuntee riittävän hyvin ja ymmärtää tarpeeksi sen aivoituksia, voi siitä hyvinkin saada itselleen miellyttävän kilpakumppanin, joka tekee kyllä useimmiten oman osansa kunnialla loppuun saakka.
| i. Nasin Unohtumaton sh, 158cm, prt |
ii. Kurojoen Viipyilevä sh, 160cm, tprt |
iii. Nippelitieto |
| iie. Kurojoen Harmonia |
||
| ie. Aina-Ankara sh, 158cm, prt |
iei. Vänkärin Vonkaaja |
|
| iee. Aina-Anselmi |
||
| e. Lasikenkä sh, 156cm, rt |
ei. Tuliluikku sh, 157cm, trn |
eii. Tulikäsky |
| eie. Narrin Erhe |
||
| ee. Junnun Joraus sh, 161cm, vprt |
eei. Junnun Arkkipiispa |
|
| eee. Junnun Sorina |
i. Nasin Unohtumaton on nimensä mukaisesti melkoisen mieleenpainuva tapaus. Punarautias ori voi ensisilmäyksellä vaikuttaa aivan tavalliselta hevoselta, mutta sellainen Unto ei todellakaan ole. Sen tallikäyttäytyminen on jotain täysin käsittämätöntä, sillä sitä parhaiten kuvaava sana suljettujen seinien sisällä lienee täyskaheli. Unto vie laitakauhun aivan uusiin ulottuvuuksiin, sillä kaikki sisätilat saavat sen paniikin valtaan ja silloin vaarassa ovat niin omaisuus, ihmiset kuin ori itsekin. Teurastuomiolta se säästyi vain vaivoin, kun viimeisenä oljenkortenaan kasvattaja päätti siirtää hevosen asumaan pihattoon. Parissa viikossa ongelmat olivat jo lähes tiessään ja nykyään Unto elääkin tasapainoista elämää omassa pienessä ponilaumassaan. Syy, miksi hevosen puoleen jaksettiin aikanaan nähdä niin paljon vaivaa, on sen laatu ratsuna. Ori tekee töitä aina hyvällä motivaatiolla ja se jaksaa tsempata pitkätkin päivät vastaan hangoittelematta. Parhaimmillaan Unto on esteratsastuksen parissa, jossa se loistaa niin tekniikallaan kuin potentiaalillaan. Hevonen voisi hyvin kilpailla 100-110cm luokkia, mutta valitettavasti ei ole mitään mahdollisuutta kuljetella sitä kilpailupaikoille trailerien ja kuorma-autojen ollessa aivan liian ahtaita paikkoja herran makuun. Muutamissa naapuritallin harjoituskilpailuissa se on kuitenkin pyörähtänyt, tuoden aina kotiin ruusukkeen tai pari - yleensä sinivalkoisia joka ikinen. Myös kouluratsastus sujuu Untolta hienosti ja erityistä kiitosta se saa valmentajilta liikkeistään ja työskentelyinnostaan. Vaikka sen kanssa pärjätäkseen pitää harkita kaikki tilanteet tarkkaan, on Unto silti mitä mukavin harrastuskaveri sitä ymmärtävälle ihmiselle.
ii. Kurojoen Viipyilevä nimestä kuultaa läpi samannimisen kartanon suomenhevoskasvatuksen lisäksi myös tilan viinintuotanto. Erikoista näissä Kurojoen hevosissa on se, että Vipin tapaan kaikki heidän kasvattinsa ovat jossain vaiheessa elämäänsä tehneet töitä kaurojensa eteen - kotitilallaan tietysti. Vippi toimiikin työajossa kuin ajatus ja se jaksaa vetää raskaitakin kuormia vaikeassakin maastossa. Tummanpunarautias on rakenteeltaan kaikkea muuta kuin vetohevonen, joka mahdollistaa sen menestyksen myös koulu- ja esteratsastuksessa. Ori on tehnyt tasaista tulosta pikkukisoista hieman suurempiinkin, jonka lisäksi se on kantanut oman kortensa kekoon Kurojoen kasvatustoiminnan edistämiseksi. Untoa lukuun ottamatta sen kaikki jälkeläiset ovat olleet todella hienoluontoisia ja potentiaalisia kilpahevosia, joista parhaat ovat myöhemmin saaneet erikoismainintojakin saavutuksistaan.
ie. Aina-Ankara on luonteeltaan malliesimerkki perinteisestä suomenhevosesta. Se on uuttera työntekijä, joka pärjää vähällä ruualla ja koruttomissa olosuhteissa. Pitääkseen tamman tyytyväisenä tarvitsee se vain muutaman herkkupalan silloin tällöin, muuta se ei vaadi. Ankara on kokeillut siipiään hyvin monen lajin parissa, menestyen kuitenkin parhaiten este- ja matkaratsastuksessa. Esteratoja valloittaessaan punarautias saavutti itselleen vankan aseman metrin luokissa, mutta siirryttyään matkaratsastuksen pariin, on hevonen jättänyt perinteiset lajit lähes kokonaan taakseen. Kolmelle jälkeläiselleen se on periyttänyt energisyyttään sekä valtavaa motivaatiotaan, joka heijastuu suoraan näiden korkeatasoisiin kisatuloksiin. Ankaran jälkeläiset ovat osoittaneet olevansa myös äärimmäisen mukautuvia ja ne ovatkin edustaneet suomenhevosta lähes lajissa kuin lajissa. Unto on varmasti tamman jälkeläisistä se perinteisin, joka on pysynyt tylsästi englantilaisen ratsastustyylin sallimissa rajoissa.
e. Lasikenkä ei ole ollenkaan niin hauras, kuin sen nimen perusteella voisi päätellä. Päinvastoin, sporttisesta suvustaan huolimatta tamma on rakenteeltaan mallia mörssäri ja pääkopaltaan mallia luupää. Toisinaan idiootiksikin nimitetty hevonen on malliesimerkki ei-niin-toivotusti sujuneesta jalostustyöstä, mutta samalla se on tärkeä muistutus siitä, että hyvienkin vanhempien kanssa aina voi mennä metsään ja paljon. Kentsulla on usein aivan liian pitkät piuhat, joten se tekee typeryyksiä ja tajuaa ne itsekin vasta hetken kuluttua. Samalla tavalla komennuksetkin menevät perille - jos menevät - vasta pienellä viiveellä, joten hevosen kanssa touhutessa hoitajalta vaaditaan jonkin verran kaukonäköisyyttä ongelmatilanteiden ehkäisemiseksi. Rakenteensa puolesta Kentsu ei ole mikään kilparatojen vakuuttavin hevonen, eikä se olekaan saavuttanut mainittavaa menestystä elämänsä aikana. Periaatteessa se on kuitenkin koulutettu ratsu, jolla on kaikki edellytykset selvityi helpon tason koulu- ja estetehtävistä. Ratsunakin se tosin osaa olla raivostuttaan tyhmä, joten pitkää pinnaa ratsastajalta vaaditaan. Kultsi on Kentsun ensimmäinen varsa, joka teetettiin hieman koemielessä. Lopputulos oli positiivinen, sillä tamma ei suoraan periyttänyt omaa rakennetta ja luonnettaan, vaan sen vanhemmat vaikuttivat vahvasti taustalla. Sittemmin Kentsu on saanut vielä neljä muuta varsaa ja kaikista odotuksista huolimatta se on osoittautunut loistavaksi siitoshevoseksi. Pääasiassa sen varsat ovat olleet fiksuja ja kilpailuissa menestyneitä, eivät lainkaan emänsä kaltaisia toivottomia typeryksiä. Kentsun jälkeläiset ovat loistava muistutus siitä, että paistaa se aurinko joskus risukasaankin.
ei. Tuliluikku on komea ja korrektirakenteinen ori, joka on kruunattu vielä aavistuksen harvinaisemmalla värillä. Eihän ruunikko mikään ennenkuulumaton suomenhevospiireissä ole, mutta aina se silti eri sävyisten rautiaiden joukosta erottuu. Lurjus tosin erottuu joukosta muutenkin ja vieläpä positiivisessa mielessä. Tämä herrasmies on pienestä pitäen elänyt kurissa ja nuhteessa, eikä siitä ulkopuolinen osaisi kuvitellakaan, että kyseessä on astunut ori. Niin hienosti se käyttäytyy vieraissakin paikoissa, keskittyen esimerkiksi kilpasuoritukseensa aina täydellisesti. Lurjuksella onkin paljon sijoituksia arvokisoista, mm. useampien suomenhevosille suunnattujen sarjojen voittoja. Se on pärjännyt hyvin myös avoimissa luokissa, niin koulu- kuin esteratsastuksenkin puolella. Myös Lurjuksen jälkeläiset, sitä yhtä lukuun ottamatta, ovat olleet toinen toistaan menestyksekkäämpiä suoritushevosia.
ee. Junnun Joraus on pitkän Junnu-hevosten kasvatuksen viimeisiä hevosia ennen kasvattajan vetäytymistä ansaitulle eläkkeelle. Lienee sanomattakin selvää, että vuosikymmenten kokemuksella osasi Jorauksen kasvattaja valita tammalla parhaat mahdolliset vanhemmat, saadakseen lopputulokseksi toimivan ja menestyvän kilpahevosen. Kaikki menikin nappiin ja jo muutaman vuoden ikäisenä kaunis vaaleanpunarautias todisti arvonsa menestymällä kasvattajakilpailussa kaikista Junnu-hevosista parhaiten. Meno ei rauhoittunut siitä yhtään, vaan seuraavana vuonna Joraus jo valloitti kilpakenttiä. Se starttasi vähän kaikkea, niin esteitä, koulua kuin kenttääkin. Lähes poikkeuksetta se pärjäsi hyvin, usein jopa erinomaisesti. Saatuaan kasaan tarvittavat kilpanäytöt käytettiin Joraus laatuarvostelussa, jonka jälkeen se on saanut keskittyä siitostamman uraan. Sillä on useita upeita jälkeläisiä, tosin on mukaan mahtunut myös muutama ei niin onnistunutkin suvunjatkaja. Onneksi näistäkin on aina tullut vähintään jonkin tasoisia harrastehevosia, jotka ovat hyvin palvelleet omistajiaan näiden vaatimalla tasolla.
15.02.2018 t. Kuuran Kultapainos (i. Näkinkenkä) om. Cherry, VRL-12299
01.08.2018 o. Kuuran Flipperi (i. Hämypellon Feelix) om. Cherry, VRL-12299
28.02.2019 t. Kuuran Kultamuru (i. Matkalaukkulapsi) om. Cherry, VRL-12299
Ratsuhevosten laatuarvostelutilaisuus 10.02.2018: Quality (57,222%) (3-3,5-9,5-3-6,5-9-8-3,5-5,5)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.09.2020: SLA-I (12 (3 + 10 + 5) + 21 + 23 + 20 + 20 = 96p)
Estehevosten laatuarvostelutilaisuus 30.11.2020: ERJ-I (8,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 103,5p)
ERJ: 42 sijoitusta
| 01.02.2018 | Mörkövaara | 100cm | 3/30 |
| 02.02.2018 | Kilpakeskus Chermia | 100cm | 1/30 |
| 05.02.2018 | Mörkövaara | 100cm | 5/30 |
| 06.02.2018 | Kilpakeskus Chermia | 100cm | 1/30 |
| 07.02.2018 | Kilpakeskus Chermia | 100cm | 2/30 |
| 07.02.2018 | Kilpakeskus Chermia | 100cm | 2/30 |
| 07.02.2018 | Mörkövaara | 100cm | 2/30 |
| 08.02.2018 | Mörkövaara | 100cm | 2/30 |
| 11.02.2018 | Mörkövaara | 100cm | 5/30 |
| 12.02.2018 | Stratocaster | 100cm | 3/30 |
| 13.02.2018 | Mörkövaara | 100cm | 5/30 |
| 14.02.2018 | Mörkövaara | 100cm | 5/30 |
| 14.02.2018 | Kilpakeskus Chermia | 100cm | 3/30 |
| 14.02.2018 | Kilpakeskus Chermia | 100cm | 3/30 |
| 14.02.2018 | Stratocaster | 100cm | 3/40 |
| 16.02.2018 | Mörkövaara | 100cm | 3/30 |
| 17.02.2018 | Ratsutalli Lilja | 100cm | 2/30 |
| 18.02.2018 | Kilpakeskus Chermia | 100cm | 5/30 |
| 19.02.2018 | Mörkövaara | 100cm | 4/30 |
| 20.02.2018 | Kilpakeskus Chermia | 100cm | 1/30 |
| 15.03.2018 | Raatteen Suomenhevoset | 100cm | 1/30 |
| 17.03.2018 | Raatteen Suomenhevoset | 100cm | 4/30 |
| 21.03.2018 | Raatteen Suomenhevoset | 100cm | 2/30 |
| 25.03.2018 | Raatteen Suomenhevoset | 100cm | 5/30 |
| 28.03.2018 | Raatteen Suomenhevoset | 100cm | 4/30 |
| 01.05.2018 | Turmeltaja | 100cm | 1/40 |
| 02.05.2018 | Turmeltaja | 100cm | 3/40 |
| 04.05.2018 | Turmeltaja | 100cm | 5/40 |
| 14.05.2018 | Turmeltaja | 100cm | 4/40 |
| 16.05.2018 | Turmeltaja | 100cm | 3/40 |
| 18.05.2018 | Turmeltaja | 100cm | 6/40 |
| 19.05.2018 | Turmeltaja | 100cm | 2/40 |
| 12.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | 100cm | 3/30 |
| 16.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | 100cm | 4/30 |
| 19.01.2019 | Rushock Bog | 100cm | 4/30 |
| 23.01.2019 | Rushock Bog | 100cm | 2/30 |
| 24.01.2019 | Rushock Bog | 100cm | 1/29 |
| 26.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | 100cm | 2/30 |
| 26.01.2019 | Rushock Bog | 100cm | 1/29 |
| 27.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | 100cm | 3/30 |
| 07.02.2019 | Kuuran Suomenratsut | 100cm | 1/40 |
| 08.02.2019 | Kuuran Suomenratsut | 100cm | 2/40 |
16.01.2018 - Valmentajana Aimo (omistaja)
- Vai tällaisen hevosen se Cherry on nyt mennyt hankkimaan, pohdin päätäni pudistellen seuratessani ratsukon verryttelyä. Rautiaan tamman pää näytti painavan enemmän, kuin mitä nainen jaksoi sitä kannatella, eikä etupainoisena jyräävä hevonen ollut lähelläkään tasapainoa. Päinvastoin, se näytti siltä kuin olisi voinut kuukahtaa nenälleen hetkenä minä hyvänsä. Ratsastaja kuitenkin vakuutteli minulle, ettei sileän työstämiseen olisi syytä käyttää kovinkaan montaa minuuttia aikaa. Ollessani väsynyt kinaamaan Cherryn kanssa annoin tällä kertaa periksi aloittaen valmennuksen suoraan esteiltä. Salaa mielessäni toivoin ratsukon pysyvän pystyssä koko tunnin ajan.
Ensimmäisenä tehtävänä oli helppo, mutta hevoselta aktiivisuutta vaativa kavalettijumppa pitkällä sivulla. Kultsiksi esitellyssä tammassa saattoikin huomata pientä innostumista, mutta ei se edelleenkään lahjakkaalta esteratsulta vaikuttanut. Neuvoin Cherryä pitämään laukan tahdin tasaisena ja hevosen pään ylhäällä, mikä olikin sitten omassa kuplassaan kulkevan hevosen kanssa melko hankalaa. Yllättävän helpon näköisesti ratsukko ylitti kavaletit, eikä kyse ollut edes moukkamaisesta tuurista. Tehtävä kun onnistui kierros toisensa jälkeen, toisto toistolta paremmin. Tapansa mukaan Cherry oli nopeasti vaatimassa esteitä korkeammaksi ja jälleen huomasin myöntyväni hänen vaatimuksiinsa. Siirtäessäni kannattimia korkeammalle kerroin samalla ratsastajalle seuraavan tehtävän, joka oli oikeastaan jo pienen pieni rata. Se alkoi tutulla jumpalla, jota seurasi lävistäjällä hypättävä suhteutettu kuuden askeleen linja. Sen perään oli kaarevalla uralla vielä kaksi yksittäistä estettä ennen toisella lävistäjällä olevaa kahden askeleen sarjaa. Hieman epävarmana annoin ratsukolle luvan lähteä suorittamaan rataa.
Ensimmäiset esteet tamma ylitti vielä pienessä horroksessa, mutta jo suhteutetulle ehtiessään se oli alkanut heräilemään. Kaarevalla sitä sai jo pitää edestä, ja nyt jo muutenkin kuin vain pystyssä. Sarjalle neuvoin Cherryä jo rauhoittamaan vauhtia, mutta hevonen ei pidätteisiin välittänyt vastata. Tuloksena olikin sitten molempien esteiden pudotus. Ratsastaja itsekin tiesi mokanneensa ja otti heti uuden lähestymisen yrittäen korjata virheensä. Näin tapahtuikin ja Kultsi ylitti esteet odottamattoman helposti ja lennokkaasti. Toiselle kierrokselle nostin esteitä, en tosin aivan Cherryn yllyttämälle korkeudelle kuitenkaan. Esteiden ollessa nyt noin 80-90cm korkeudessa, annoin ratsukolle luvan lähteä hyppäämään uutta rundia. Tamma oli nyt jo aivan liekeissä ja se suoritti esteet yksi kerrallaan antaen useita pilottinsa virheitä anteeksi. Täydelliseksi suoritusta ei voi kuvailla, mutta oli siinä kuitenkin paljon hyvääkin mukana. En ehkä aivan vielä antaisi ratsukolle lupaa lähteä kilpailemaan, mutta se ei ole missään tapauksessa mahdoton tavoite lähitulevaisuuteen.
21.01.2018 - Valmentajana Aimo (omistaja)
Viikon toisen valmennuksen aika. Jos torstain valmennuksessa hypytin ratsukkoa pienellä radalla, oli tämänpäiväisen valmennuksen teemana erilaiset jumppatehtävät. Cherry vaikutti hieman pettyneeltä, kun maneesissa häntä vastassa ei ollutkaan mahtipontista esterataa vaan vain muutama kavalettitehtävä sekä yksinäinen jumppasarja. Hetken valmennuksen teemaa seliteltyäni sain naisen tyytymään kohtaloonsa. Annoin hänen verrytellä Kultsia rauhassa keskittyessäni itse mittaamaan esteiden välit täydellisiksi. Oman osuuteni valmennuksesta aloitin laittamalla ratsukon töihin ravipuomeilla. Niin ratsastajan kuin hevosenkin ilmeestä kuulsi jälleen pettymys, kun kerta toisensa jälkeen vaadin huolellisempaa suoritusta puomeilla. Tamma meinasi hetken verran jo innostua työskentelystä, mutta tylsien puomien hinkkaaminen sai sen kyllästymään nopeasti. Laukassa tehtävä alkoi kuitenkin rullata jo vähän paremmalla draivilla, vaikka edelleen Kultsi olisi saanut tehdä töitä aktiivisemmin. Ainakin Cherry joutui kunnolla töihin yrittäessään saada hevosensa työskentelemään edes hetken verran aktiivisesti.
Kun sitten tuli aika siirtyä pienen kavalettijumpan pariin, ei hevosessa vieläkään tapahtunut mitään suuren luokan innostumista. Se teki tehtävän kyllä joka kerta oikeaoppisesti, mutta aina yhtä työlään näköisesti. Koska hevosen tilanne vaikutti melko toivottomalta juuri sillä hetkellä, päädyin fiksailemaan ratsastajan istuntaa. Siihen saikin aikaa kulumaan, sillä esteratsastajaksi itseään nimittävä Cherry ei ollutkaan istunnaltaan ja ratsastukseltaan kovin lähellä täydellisyyttä. Tunnin lopuksi oli vuorossa ratsukon mielestä ehdottomasti koko valmennuksen paras osuus. Kolmen esteen sarjalla he pääsivät hyppäämään pientä jumppaa, josta järjestelmällisesti nostin viimeistä okseria joka hyppykerran jälkeen. Pari ensimmäistä kertaa sujuivat Kultsin osalta vielä pienessä koomassa, mutta sitten se tajusi pääsevänsä oikeasti hyppäämään. Yhtäkkiä tamma ei enää ollutkaan eteenpäinpotkittava laiskamato, vaan sitä sai enemmänkin pidellä ennen sarjaa. Hienosti se ylitti lopuksi jopa 115cm korkean okserin, johon oli parempi kuin hyvä lopettaa valmennus. Vielä kerta tai kaksi, ja sitten ratsukko alkaa olla valmis aloittamaan yhteisen kilpauransa!
04.01.2018 - Kirjoittanut omistaja
Muuttopäivä. Tätä oli odotettu kuin kuuta nousevaa aina siitä saakka, kun päätös Kuuran tilojen remontoimisesta oli tehnyt. Olin iskenyt silmäni sillä sekunnilla tähän raudikkoon tammaan, joka oli sopivasti vielä myynnissäkin. Pariin otteeseen meinasin hevosen jo menettää muiden kiinnostuneiden tehdessä Kultsista tarjouksiaan, mutta panoksia korottamalla sain kuitenkin hevosen kasvattajaukon vielä pitämään sitä tilallaan. Tänä sateisena tammikuun päivänä saatoin viimein ilmoittaa hänelle hakevani hevoseni kotiin. Ja millaisen hurmurin minä sainkaan taluttaa traileriin! Vaikka tammalla ei juuri kokemusta matkustamisesta ollut, käveli se silti luottavaisin mielin perässäni kohti uusia seikkailuja. Tällä tarkoitan tietysti piakkoin alkavaa kisauraa sekä sitä seuraavaa leppoisaa uranvaihdosta siitostammana toimimisen pariin.
17.01.2018 - Kirjoittanut omistaja
Varsahaaveita. Kultsi on jo ilmoitettu lukuisiin kilpailuihin ja johtuen sen hyvästä menestyksestä treeneissä, en ole ollenkaan huolissani siitä, etteikö se saisi vaadittuja sijoja kisattua täyteen ennen laatuarvostelua. Sen sijaan jälkeläisnäytöt tulevat vaatimaan enemmän vaivaa ja pian olisikin jo aika astuttaa tamma ensimmäisen kerran. Olen nyt muutaman päivän selaillut siitokseen tarjottavia suomenhevosoreja, mutta esteipainotteisia tuntuu olevan tarjolla kovin vähän. Muutaman kivan olen kyllä löytänyt, mutta ne ovat valitettavasti olleet pienhevosen mitoissa. Lähtökohtaisesti kuitenkin etsin kultamussukalleni suurin piirtein samankokoista ja -tasoista sulhasta, eikä näyttävä ulkomuotokaan ole ollenkaan pahasta. Lienee sanomattakin selvää, että varsasta tulee paitsi Kuuran ensimmäinen kasvatti, myös vähintään yhtä tärkeä silmäterä kuin mitä Kultsikin minulle on.
10.02.2018 - Kirjoittanut omistaja
Ratsuhevosten laatuarvostelu. Pakkasen paukkuessa pakkasimme Hatin ja Kultsin traileriin ja otimme suunnan kohti Ratsuhevosten laatuarvostelua. Kuten Hatinkin kanssa, ei Kultsinkaan kohdalla osallistumista pitkään tarvinnut harkita. Tamma on pelittänyt kohtuullisesti, mutta odotuksia tilaisuuteen ei silti juurikaan ollut. Ja hyvä niin, sillä pudotus maanpinnalle olisi ollut turhan raju. Kultsi ei ollut alkuunkaan tuomareiden mieleen saaden lopulta palkinnoksi 'vain' Qualityn. Prosentuaalisen pistemääränsä 57,222% kanssa tamma oli melko hännillä koko listassa, mutta onneksi Hatti piti tallin mainetta yllä.
Yksityiskohtaisemmin läpikäytynä Kultsin pisteet näyttivät tältä: Yleisvaikutelmasta tamma sai vaivaiset kolme pistettä. Liekö syynä sitten hevosen kyltymätön ruokahalu, joka sai sen sinkoilemaan rapisevien muovipussien perässä milloin mihinkin. Pisteisiin lienee vaikuttanut myös Kultsin vajavainen motivaatio tehdä töitä, kun arvostelussa kesti tamman mielestä aivan liian kauan. Niin tai näin, pistemäärä ei paljoa hymyilytä tällaisenaan. Rakenteesta tamma ei juuri enempää saanut pisteitä, vaivaiset 3,5 kappaletta. Kuten Hatinkin tapauksessa, ei tuomareilla tainnut oikein olla ymmärrystä suomenhevosille. Monet rakenteeltaan puoliveristä muistuttavat suokit keräsivät pisteitä, kun nämä perinteisemmät jäivät hyvin vajavaisille pisteille koko tilaisuudessa. Luonteesta ja käsiteltävyydestä Kultsi sai kuitenkin lopulliseksi pistemääräksi 9,5, joten kenties tamman huono käytös oli huonoa vain omistajan itsensä mielestä. Seurasihan se oikeasti pääasiassa omia namejaan ja otti muutenkin elämän yhtä lungisti kuin aina kotonakin. Että ainakin tallin asukkaat loistivat juuri käsittelypuolessa, josseivat niinkään missään muussa. Ratsastettavuudesta ja työmoraalista Kultsi sai myös vaivaiset kolme pistettä. Kuten jo aiemmin mainittu, oli se tilaisuuden loppua kohden kuin täi tervassa. Kotimatkalle hevonen kyllä kiirehti kuin viimeistä päivää, mutta minnekään muualle sillä ei ollut kiire. Askellajien puhtaudesta ja symmetriasta se sai jopa 6,5 pistettä, joka taas on enemmän mitä itse olisin hevoselle antanut. Mukava kuitenkin saada vähän tasoitusta erityisesti rakennepisteisiin, vaikka mikään liikeihme Kultsihan ei ole.
Liikkeiden tahdista ja irtonaisuudesta pisteitä ropisi jopa yhdeksän kappaletta, joka tuli myöskin täysin puskista. Tamma ei edes esittänyt parasta liikkumistaan, mutta ehkä se sitten onnistui jollain tapaa esiintymään edukseen siinä vaiheessa, kun sen liikkeitä arvioitiin. Kapasiteetistakin pisteitä ropisi kahdeksan kappaleen verran, mikä on kaiken tämän keskellä kyllä mukava kuulla. Huononakin päivänään tamma siis onnistuu näyttämään, että kyllä siinä potkua on vaikka muille jakaa. Sen sijaan kunnostaan ja kestävyydestään Kultsi sai vaivaiset 3,5 pistettä. Syynä on varmasti juurikin se, että hevonen säästeli itseään todella tehokkaasti koko tilaisuuden ajan. Tammaa tuntemattomana olisin voinut itsekin kuvitella sitä huonokuntoiseksi, mitä Kultsi ei todellisuudessa kuitenkaan ollenkaan ole. Geneettisestä potentiaalistaan eli toisin sanottuna suvustaan tamma keräsi pisteitä 5,5 kappaletta. Se on aivan keskivertotulos, johon saa olla tyytyväinen samaan aikaan, kun pisteitä olisi toivonut ropisevan hieman lisää. Syynä pieneen numeroon voi hyvinkin olla se, että Kultsi tulee hieman tuntemattomammasta suvusta - ainakin jos tuomarit jälleen kerran ovat itse suuntautuneet puoliverisiin ja niiden ominaisuuksiin sekä kasvatukseen. Kaikesta huolimatta Kultsiin saa olla ihan tyytyväinen, vaikka sen tulos ei tällä kertaa päätä huimannutkaan. Tämä oli kuitenkin erinomaista harjoitusta tulevaisuuden estelaatuarvostelua varten - josko tamma menestyisi siellä sitten paremmin!
11.02.2018 - Kirjoittanut omistaja
Kilpapäivä. Kultsin kanssa on kilpaileminen lähtenyt alkuun oikein mallikkaasti. Kilpakeskus Chermiassa tamma nappasi muutaman voitonkin, vaikka muuten sen kanssa on tullut kerättyä lähinnä sinisiä ja keltaisia ruusukkeita. Kultsi on omalle kohdalleni ensimmäinen hevonen, ja saattaa kilpailuissakin kulkea alusta loppuun saakka käsijarru päällä. Vaikka Aimo antoikin jo pari viikkoa sitten luvan suunnata kilpakentille, on hakemista ollut enemmän kuin tarpeeksi. Sopivan verryttelyn keksimisessä meni pitkään ja tamman motivaation löytämisessä vielä pidempään. Nyt jonkinlainen rutiini on jo syntymässä, mutta silti Kultsi päättää toisinaan olla liikauttamatta eväänsäkään kilpailemisen eteen. Tänään voisi sanoa olleen keskivertoa parempi päivä, sillä pääsimme radan loppuun saakka. Itse asiassa sain Kultsin etenemään taas vähän edellistä kertaa paremmin, vaikka ensimmäiseen sijaan rakoa jäikin vielä kolmen sekuntin verran. Mörkövaarassa kilpailu on kuitenkin ollut koko ajan kovaa, eivätkä tallin omat kasvatit ole antaneet yhtään armoa muista hevosista puhumattakaan. Usein pienikin virhe on maksanut paljon, ja niitähän Kultsin kanssa on radoille mahtunut vaikka kuinka paljon!
Heti aamusta saakka minulla oli jotenkin aivan erityisen hyvä vauhti päällä ja työntekijäkin kehui minun olevan tavallista positiivisemman oloinen. Se kai tarttui Kultsiinkin, kun tamma lähes juoksi traileriin useamman päivän kilpaputkesta huolimatta. Matka oli ehtinyt tulla jo tuttuakin tutummaksi ja perillä Mörkövaarassa olimmekin aikataulusta etuajassa. Se onkin suhteellisen harvinaista herkkua minulle, joka olen aina myöhässä joka paikasta. Olin jo pitkään suunnitellut käyväni maastossa verryttelemässä, mutta ikinä en ollut ehtinyt asiaa toteuttamaan juurikin kiireisen aikatauluni takia. Nyt päätin käyttää tilaisuuden hyväkseni ja otin Kultsin ajoissa alas trailerista. Varustuksen aikana tamma katseli uteliaana ympärillään pyörivää tohinaa, mutta enää se ei mokomasta jaksanut sen kummemmin välittää. Suojat sillä olivatkin olleet jalassa koko matkan ajan ja säännöt edelleen edellyttävät suitsien pukemista jo trailerissa, joten satulan heittämisessä selkään ei montaa sekuntia kulunut. Vedettyäni kilpatakkini vetoketjun kiinni ja laitettuani kypärän päähän irroitin hevoseni trailerista ja ponnistin tottuneesti tamman satulaan. Sillä ei tuntunut olevan kiire minnekään, mutta ilme kyllä kirkastui ottaessani vastakkaisen suunnan kuin yleensä.
tvisha kertoi ystävällisesti lyhimmän tallilta lähtevän maastoreitin, sekä antoi kilpailun johtajana minulle luvan käydä kilpailualueen ulkopuolella ratsastamassa. Varmistettuani vielä kilpailujen olevan aikataulussaan painoin kevyesti Kultsin kylkiä tamman lähtiessä laiskasti liikkeelle. Olin jo oppinut, että tällaisessa tilanteessa sitä on täysin turha lähteä ajamaan väkisin eteenpäin, joten tyydyin löysään kävelyyn tässä vaiheessa ratsastusta. Päästyäni kauemmas kilpailualueen tohinasta muistelin päässäni saamiani ohjeita ja siirsin Kultsin kevyeen raviin. Se oli yhä haluton liikkumaan, mutta totteli kuitenkin pyyntöäni. Reilun sadan metrin jälkeen keräsin ohjat tuntumalle ja pyysin siltä hieman lisää ravia. Yllätyksekseni rautias kilpakaluni jopa totteli minua venyttäen askeltaan pidemmäksi. Vieraat maastot saivat sen heräämään yllättävän nopeasti. Mielessäni kävi jo kääntyä takaisin, mutta kokemuksesta tiesin paluun samoja jälkiä pitkin latistavan tammani tunnelmaa. Jatkoin lenkin kiertämistä välillä askellajeja vaihdellen. Vasta hieman ennen Mörkövaaraan paluuta otin pienen pätkän reipasta laukkaa, jonka jälkeen annoin Kultsin kävellä pitkällä ohjalla aina tallille saakka. Enhän halunnut väsyttää sitä ennen ensimmäistäkään hyppyä.
Verryttelyssä oli tungosta. Mukana pyöri muutama jo ratansa suorittanut ratsukko, jonka lisäksi "omantunnon mukaan" ei vaikuttanut estävän muutamaa kilpailijaa verryttelemästä ratsujaan aivan liian aikaisin. Kultsilla oli hyvä vauhti päällä, joten en turhaan käyttänyt aikaa sen ratsastamiseen sileällä. Otin muutaman hypyn ristikolle saaden itselleni tutun tuntuman hyppäämiseen. Vasta suurempi pysty sai Kultsin oikeasti innostumaan, jonka jälkeen koin tarpeelliseksi hypätä enää vain yhden okserin ennen omaa suoritustani. Kerrankin ajoitukseni oli täydellinen, sillä ehdin kävellä minuutin verran pitkällä ohjalla ennen kuin minut kutsuttiin radalle valmistautuvaksi. Halusin ylläpitää Kultsin motivaatiota työskentelyyn, joten puolet valmistautumisajastani annoin sen tehdä omia juttujaan - katsella ympärilleen ja olla oma hölmö itsensä. Vasta parikymmentä sekuntia ennen omaa vuoroani keräsin ohjat ja nostin laukan, joka nousikin oikein tarmokkaasti. Heti edellisen ratsukon päästyä maaliin nostin käteni tervehdykseksi ja lähtömerkin saatuani otin kurssin kohti ensimmäistä estettä.
Radan pienin pysty oli meidän kummankin mielestämme helppo nakki. Kultsi hyppäsi vielä toistaiseksi hyvin eikä kyllästymisestä ollut tietoakaan, mutta jotenkin väsyneeltä tamma kyllä tuntui. Kolmannen esteen jälkeen edessä oli muurieste, jota pelkäsin Kultsin katsovan. Kyttäämisestä ei ollut kuitenkaan tietoakaan tamman painellessa iloisesti esteen yli kuin se olisi ollut mikä tahansa pieni kavaletti. Seuraavana olevalla sarjalla tunsin kuitenkin jälleen, kuinka hyppy ei kulkenut aivan täydellä potentiaalillaan. Varovasti pyysin tammalta hieman enemmän työntöä takajaloilta, mutta tiukka korvien luimistus kertoi minulle pyynnön tulleen evätyksi. Rata oli onneksi jo loppupuolella, joten päätin antaa asian olla. Vielä kolme estettä hypättyämme olimmekin yllättäen uusinnassa, mutta jäädessäni omiin ajatuksiini unohdin kokonaan kääntää ensimmäisen lyhyemmän tien. Kevyellä istunnalla sain Kultsiin hieman liikaa vauhtia, mutta samalla se näytti selkeästi ilmeellään olevansa tyytymätön tilanteeseen. Uusinnankin se kuitenkin hyppäsi puhtaasti ja yllättäen nousimme toiselle sijalle siinä vaiheessa luokkaa.
Loppuverryttelyä en juuri radan jälkeen harrastanut, vaan hyvin pian hyppäsin alas satulasta ja tarjosin tammalle taskuun jääneen namin tavoistani poiketen suoraan kädestä. Sen seurauksena jouduinkin perusteellisen tutkimuksen kohteeksi, joko taskuistani löytyisi enemmänkin unohdettuja herkkupaloja. Otin satulan pois Kultsin selästä ja laitoin sen sitten loimi päällä traileriin odottelemaan tuloksia. Yksi ratsukko meni tuloslistalla ohitsemme, mutta hieman yllättäen kukaan muu ei aikaamme saanut alitettua. Havahduin ottamaan Kultsin alas trailerista vasta silloin, kun meitä jo huhuiltiin palkintojenjakoon. Tuomaristo jo epäili meidän poistuneen omin lupinemme paikalta, vaikka oikeasti olin jo kiireessä satuloimassa uudelleen ratsuani. Tyylikkäästi myöhässä ravasin sitten paikalleni riviin ja vastaanotin korean ruusukkeen sekä suloisen vaaleanpunaisen ruusun.
Kunniakierroksen alussa Kultsi päätti, että hän oli tehnyt töitä jo riittävästi yhdelle päivälle. Olin varmasti tulipunainen kasvoiltani yrittäessäni saada tammaa edes nostamaan jonkinlaisen laukan. Edes muiden hevosten laukkaaminen ympärillä ei saanut itsepäistä tammaani enää laukkaa nostamaan, joten lopulta tyydyin täysin kunniani menettäneenä keventelemään kunniakierroksen kansallisen tason estekilpailuissa. Moni tuttu yritti tulla onnittelemaan meitä heti kilpakentältä poistuessamme, mutta niukkasanaisten vastausten jälkeen vetäydyin omalle autolleni, työnsin hevoseni traileriin ja nostin kytkintä. Kisapaikassa ei ollut mitään vikaa ja tulisimme varmasti heti seuraavana päivänä uudelleen, mutta juuri nyt luuskani oli onnistunut nolaamaan minut kaikkien tuttujeni edessä - ensimmäistä kertaa tällä tavoin.