VH24-018-0044
Kuuran Karambolan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Karambola | Kutsumanimi | Kambo |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 149cm, punarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 13.01.2024, Suomi | Ikä | 13-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 100cm, me. 80cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Sen yhden kerran, kun jalostusvalintoja tehdessä vaakakupissa painaa muiden ominaisuuksien lisäksi isäorin väritys, tässä tapauksessa perimästä löytyvä hopeageeni, ei onnetar kuitenkaan suo minulle kyseisellä ominaisuudella varusteltua varsaa. Tietenkään. Muuten Kambo on kyllä kiva tyyppi: pieni ja sporttinen liinaharja, jonka luonteen rakennuspilarit nojaavat emänsä vahvaan luonteeseen ja perisuomalaiseen sisukkuuteen. Orin taustalta löytyy sen verran vahva suorittajasuku, ettei esteratojen valloittamisen pitäisi olla Kambolle temppu eikä mikään.
Kambo on sillä tavalla rehellinen suomalainen äijä, että se hoitaa kyllä oman tonttinsa, jos vain ohjeet ovat riittävän selkeät ja aikataulukin sopivan joustava. Orilla harvoin on kiire minnekään - jos on, niin useimmiten ruokapurkille - mutta liian mukavuudenhaluisesta tai sanalla sanoen laiskasta hevosesta ei kuitenkaan ole kyse. Mielipiteitä Kambolla riittää vaikka muille jakaa, oli kyse sitten viereisellä hoitopaikalla machoilevasta lajikumppanista tai liian nopeasti kiristetystä mahavyöstä. Ori ei ole mikään kohteliaisuuden, tai edes sosiaalisuuden, ruumiillistuma, mutta sen kanssa pärjää, kun tekee välttämättömät toimenpiteet napakan määrätietoisella otteella. Kambo ei varsinaisesti nauti kengittäjän tai eläinlääkärien suosiosta, mutta tulee heidänkin kanssaan toimeen pakon niin sanellessa. Liinakko suomenhevonen ei ole ensimmäinen vaihtoehto harjoittelijan varustettavaksi tai tettiläisen talutettavaksi, mutta ei se kuitenkaan niin mahdoton tapaus ole, etteikö tavallinen pidemmän linjan harrastaja sen kanssa selviytyisi. Kuljetustilanteissa ja kilpailupaikoilla toimiminen ovat Kambon kanssa oma jännitysmomenttinsa, mutta maalaisjärjellä ja turhia riskejä välttämällä orin kanssa pääsee hyvin pitkälle. Eikä hevonen luonnoltaan paha tai tahallaan vaarallinen ole, ainoastaan voimakastahtoinen ja mielipiteensä epäröimättä osoittava.
Ratsastaessa Kambo on verkkaisesti syttyvä, ajoittain kaikkeen epäolennaiseen keskittyvä ja avuille vahva, jos nyt ei suorastaan passiivinen. Hevonen ei juurikaan nauti sileällä pakertamisesta, vaan silloin sen huomio ajautuu helposti ympäröivän maailman ihmeellisyyksiin ratsastajan mielipiteistä välittämättä. Kambo ei ole mikään liitokavio tai muutenkaan erityisen näyttävä kouluratsu, eikä sillä kyseistä uraa ole mainittujen syiden vuoksi lähdetty edes tavoittelemaan. Rakenteensa puolesta hevonen pystyisi kyllä suorittamaan vaativammallakin tasolla, mutta henkisen vammaisuutensa vuoksi orin lajivalinnaksi päätyi esteratsastus. Kambo ei ole esteradoillakaan mikään nopein taskuraketti, mutta sillä on terveellinen ja tehokas tapa hypätä. Pienestä koostaan huolimatta orilla riittää kapasiteettia noin metrin luokkiin - tarvittaessa se puskee yli esteistä puhtaalla jääräpäisyydellään. Ratsastajan roolissa vaikuttaminen Kamboon ei ole mitenkään helppoa tai nautinnollista: välillä hevosta joutuu ohjailemaan isoillakin avuilla, jotta haluttu lopputulos saavutetaan tehokkaasti. Maastossa Kambo on kohtalaisen varma ratsu, vaikka aivan liikennekelpoiseksi sitä ei voikaan kutsua. Ori ei oikein pidä sitä kohden ajavista ajoneuvoista, vaikka muuten se sietääkin monenlaisia muuttujia ympärillään.
| i. Kievarinkujan Karkulaistähti sh, 149cm, hprt |
ii. sph, 144cm, hprt |
iii. Tuiskutukka |
| iie. Tähtiroihu |
||
| ie. sh, 152cm, prt |
iei. Hevonhierakka |
|
| iee. Virilla |
||
| e. Kuuran Flirttipiru sh, 150cm, trt |
ei. Kuuran Flipperi sh, 156cm, tprt |
eii. Hämypellon Feelix |
| eie. Voiton Kultakutri |
||
| ee. Kuuran Harmonia sph, 147cm, trt |
eei. Verantatonttu |
|
| eee. |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.02.2024: SV-III (6,6 + 10 + 4 + 8,25 + 6,2 + 0 = 35,05p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 29.02.2024: EV-I (8 + 10 + 4 + 5 + 2 + 9 = 38p)
VSR-CUP - 31.08.2024 - Varismäki - 100cm - 5/28
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 1887.5 | 5/4 |
27.08.2024 - Valmentajana Olli Peltonen
Katri ei ollut ikinä itse startannut Kambon kanssa, vaan orin kilpailu-ura oli puhtaasti hevosen vakioratsastajan Annan käsialaa. Syyksi kilpailemattomuudelleen Katri selitti aina, ettei hän pitänyt orin kanssa hyppäämisestä ja jätti sen mielellään ihmiselle, joka ei välittänyt siitä, että orin ratsastettavuus vastasi lähinnä vanhan traktorin ajettavuutta. Nyt Kambo oli kuitenkin ilmoitettu mukaan rotuyhdistyksen järjestämiin kilpailuihin ja, kaikkien epäonneksi, Anna loukkasi itsensä toisen hevosen kanssa vain päiviä ennen Varismäessä järjestettäviä kilpailuja. Kilpailusääntöjen puitteissa ainoat vaihtoehdot olivat ratsastajan vaihtaminen tai hevosen jättäminen pois kilpailuista, ja pitkän suostuttelun jälkeen Katri sitten suostui ratsastamaan orillaan pienessä, vajaan kolmenkymmenen osallistujan luokassa siitäkin huolimatta, että naisella oli luokassa kolme muutakin ratsua: Yamina ja Konsti, sekä niin ikään Annalta perintönä saatu Sakke.
Katrin kokemus kasvatillaan hyppäämisestä oli vuosien takaa rautiaan peruskoulutuksen ajoilta, joten yksi yhteinen valmennus ennen lähtöviivalle lähtemistä oli kaikkien mielestä hyvä idea. Jo sileän verryttelyssä nainen pudisteli päätään Kambon esitellessä ratsastajalle ”parhaita” puoliaan: ori löntysteli eteenpäin kuin kuuromykkä konsanaan, eikä se tehnyt elettäkään osoittaakseen mielenkiintoa Katria kohtaan; sen sijaan rautias kyllä muisti lukea tarkkaan kaikki maneesin seinille ripustetut mainokset mahdollisia pelotuksia etsien. Laukassa ori syttyi edes hieman, kun se muutaman kerran ohjattiin ympyrälle sijoitetun maapuomin yli. Katrin mielestä suomenhevonen oli ”vielä karmeampi kuin osasin kuvitellakaan”, mutta vielä tässä vaiheessa mielipiteen ei annettu laskea tunnelmaa.
Varsinainen hyppääminen aloitettiin kapealta ristikolta, jonka ohi Kambo lahjakkaasti ensimmäisellä hyppy-yrityksellä luiskahti. Toisen lähestymisen aikana Katri ei enää antanut ratsulleen mahdollisuutta moiselle tempaukselle, jonka jälkeen hypyt vain paranivat kierros toisensa perään. Hitaasti lämpenevästä dieselmoottoristaan tunnettu Kambo alkoi lopultakin vertyä ja vähän innostuakin hyppäämisestä, mutta ennen kaikkea Katrin asenne oli muuttunut kiltistä ratsastajattaresta ärsytettyyn hevosenomistajaan, joka nyt lateli orilleen tiukkoja elämänviisauksia sitä mukaa, kun ori yritti luistella omasta roolistaan työjuhtana. Pelkästään verryttelyhyppyjen aikana Kambo sai kuulla olevansa ”parhaimmillaan leivän päällä” ja ”häpeä koko suomenhevospopulaatiolle”, eivätkä solvaukset loppuneet vielä ratatreenin aikanakaan.
Oli syynä sitten Katrin sisuuntuminen (ja varsin luovat puheenvuorot) tai Kambon nöyrtyminen, oli ratsukon suorittama pikkuinen esterata ihan kohtalaisen onnistunut suoritus. Mukaan mahtui niin silminnähtävää haparointia kuin puhtaalla tuurilla selvitettyjä loikkia, mutta myös sujuvia pätkiä ja kauniita hyppyjä. Peruspessimistinä Katri ei tietenkään ollut rataan tyytyväinen, mutta ainakin hän oli lopettanut orinsa sadattelun radan edetessä; mahtoi ratsastus vaatia naisen jakamattoman huomion niin, ettei aikaa uusien haukkumasanojen keksimiselle enää jäänyt. Korotetulla hyppykierroksella ratsukko onnistui korjaamaan selkeimmät edellisen radan aikana tapahtuneet kommunikaatio-ongelmat, vaikka ottikin vastapainoksi muutamat puomikosketukset tilanteista, jolloin orin ponnistuspaikka ajautui lähelle hypättävää estettä. Tältä pohjalta Varismäen retkeltä ei suurta menestystä ollut odotettavissa, mutta saavutus oli jo sekin, ettei Katri mieliteostaan huolimatta vetänyt Kamboa pois lähtölistoilta.
14.01.2024 - Kirjoittanut omistaja
Kambo on ollut kyllä melkoinen maitovarsa: toiset asiat se oppii ja hyväksyy aivan tuosta vain, kuten esimerkiksi riimun pukemisen ja taluttamisen, ja toisia asioita se ei halua edes ajatella ikinä oppivansa. Tällainen pattitilanne liinakon kanssa on ollut esimerkiksi loimittaminen. Kelien ollessa kaikkein huonoimmillaankin, haluaa Kambo mielummin hytistä emänsä loimen liepeissä, kuin tulla edes haistelemaan omaa takkiaan tarhan portille. Ratkaisuna totaalikieltäytymiseen ei ole ollut lahjonta, kiristys tai pakkokeinotkaan: vaikka loimi pariin otteeseen on pikkuorille väkisin puettu päälle, ei se ainakaan ole seuraavia loimituskertoja helpottanut ollenkaan. Kambo on ollut takistaan myös niin ahdistunut, ettei se ole pystynyt liikkumaan kuin hädin tuskin pakolliset askeleet tarhaan.
Tänään asiaan tuli onneksi muutos ihan virallisen eläintenkouluttajan taholta; kerta se on ensimmäinenkin, kun maitovarsan vuoksi joutuu kutsumaan paikalle ihan oikean alan ammattilaisen. Sitä en tiedä, mitä vuosikymmenen ongelmahevosia työkseen koulinut Jenna orille teki, mutta aamupäivän puuhastelun jälkeen Kambo oli hyväksynyt loimituksen toimenpiteenä ja pystyi myös toimimaan normaalisti takki päällään. Tässä vaiheessa Jennan laskuttamat eurot tuntuivat hyvin halvalta hinnalta siitä, että yksi aamutallien isoimmista murheenaiheista oli viimein selätetty.
19.01.2024 - Kirjoittanut omistaja
Kambon ensimmäinen irtohypytys oli erikoista seurattavaa: alun rämpimisen ja epävarmuuden jälkeen ori suorastaan innostui uudesta harrastuksestaan, eikä ylihyppäämisestä ja tehtävän läpi kiirehtimisestä meinannut tulla loppua lainkaan. Vasta useiden apupuomien lisäämisen ja esteiden nostamisen myötä hommaan alkoi tulla mukaan myös vähän järkeä - ja väläyttelipä liinaharjainen ori paikoitellen kaunistakin hyppytekniikkaakin kujan viimeisen okserin päällä. Rutiinin kertyessä ja suorittamisen tasaantuessa voisin kuvitella Kambosta kuoriutuvan vielä soivan pelin esteille, sillä rakennuspalikat asennetta myöten vaikuttivat olevan kunnossa. Vielä, kun hevosen takakorkeus iän myötä tasaantuisi ja se tulisi paremmin sujuiksi oman kroppansa kanssa, ei fyysisiä esteitä kelpo suorittamiselle pitäisi olla. Toinen asia sitten olisikin, kuinka ratsun työt orille esiteltäisiin niin, että se itsekin haluaisi niitä parhaan kykynsä mukaan tehdä.
31.08.2024 - Kirjoittanut omistaja
Kilpailupäivä Varismäessä oli hektinen, eivätkä odotukset Kamboa kohtaan olleet korkealla; orin ratsastaja oli loukkaantunut vain päiviä ennen kilpailuja, minkä takia jouduin nyt itse starttaamaan rautiaallani metrin korkuiselle radalle. Kaiken kukkuraksi rata oli vaikuttanut tutustumisen aikana vielä tavanomaistakin teknisemmältä, mikä ei varmasti lupaisi hyvää minulle, joka olin hypännyt Kambon kanssa hulppean yhden kerran ennen kilpailupäivää.
Verryttelyssä ori oli erikoisen tuntuinen, mutta ainakin hevosenhoitajan mukaan se liikkui puhtaasti ja näytti muutenkin ”omalta pöntöltä itseltään”. Tunne satulaan oli kuitenkin sellainen, ettei tekemisilläni ollut rautiaalle mitään merkitystä: se mennä töpötti omaa touhuaan kuten itselleen parhaiten sopi, eikä avuillani, olivat ne sitten kauniita tai vähemmän kauniita, ollut Kamboon mitään vaikutusta. Vielä verryttelyhypyilläkin hevonen vaivautui välittämään minusta vain juuri sen verran, että löysi tiensä perille oikealle esteelle. Itse hypyt tuntuivat kyllä suorilta ja teräviltä, mutta olihan tältä pohjalta surkea lähteä radalle haahuilemaan.
Lähtömerkin soidessa ihme kuitenkin tapahtui; Kambo heräsi horroksestaan ja muistuttikin yhtäkkiä kovasti kovapäistä emäänsä, omaa sydänhevostani Pirtua. Kevyttä tai helppoa ei orin ohjastaminen radan aikana ollut, mutta uskomattoman tuurin saattelemana ylitimme lopulta maaliviivan vain yhden puomivirheen kera. Kellottamamme aikakin oli ihan kohtuullinen, vaikkei sillä kärkisijoja hätisteltykään. Luokan kuluessa kävi selväksi, ettei muillakaan ratsukoilla ollut helppoa: puomeja putoili tavallisesti tarkoillakin ratsukoilla, eikä nollaratoja nähty kuin luokan voittaneen Meerin ja Shotin taiteilemana. Lopulta jopa minun ja Kambon kaikkea muuta kuin taidonnäyte riitti suorituksena viidenteen sijaan – taitoarvostelulla olisimme varmasti pitäneet hallussamme luokan jumbosijaa.
10.03.2025 - Kirjoittanut omistaja
”Hei, mitäpä jos otettaisiin Kambon kanssa tavoitteeksi laatuarvostelut 2025?” kysyi hevosen pitkäaikainen ratsastaja Anna: ”Sehän on jäähdytellyt kilpauraltaan jo jonkin aikaa, eikö kannattaisi hakea sille palkinnot ennen kuin se on ihan ruosteessa ja rapakunnossa?”
Naisen puheissa oli järkeä, sillä oli totta, ettei punarautias ori ollut enää kovimmassa tikissään, eikä tilanne tulisi ainakaan paranemaan, mitä enemmän vuosia aktiivisimmasta aktiiviurasta vierähtäisi.
”Kuka sen sitten ehtii valmistelemaan ja esittämään, sinäkö?” kysyin puoliksi Annalta, puoliksi itseltäni.
Vastaus tuli kuitenkin kuin apteekin hyllyltä leveän virnistyksen kera: ”Totta kai mä viritän sen, kunhan vain järkkäät mulle jostain lisää tunteja vuorokauteen.”
Annaa voisi kuvailla vaikka miten, mutta sanansa mittainen nainen hän ainakin on. Tummatukkaista brunettea harvoin näki touhuamassa Kambon kanssa, mutta jossain välissä hevonen oli aina ratsastajan työpäivinä treenattu. Maneesikauden alussa hevonen oli vielä varsin pöhöttyneessä kunnossa, mutta parin kuukauden kuntokuurin jälkeen se alkoi jälleen muistuttaa nuoruusvuosiensa solakkaa urheiluhevosta.
Maaliskuun alussa Anna ilmoitti Kambon olevan valmis seuraavaan koettelemukseensa. Pitäisihän ori ensin pestä ja puunata, mutta ratsastuksellisesta näkökulmasta se oli valmis tuomarien arvioivien katseiden alle. Omassa mielessäni olin ajatellut Kambon olevan arvosteluvalmis aikaisintaan loppuvuodesta, jos silloinkaan, mutta koska Anna oli tähänkin asti ollut päävastuullinen ihminen orin elämässä, en tietenkään ruvennut väittelemään naisen kanssa asiasta. Kuuliaisesti ilmoitin ja maksoin hevosen mukaan suomenhevosten rotulaatikseen, jonka jälkeen aloin tosissani miettimään sopivaa morsianta pienikokoiselle estehevoselleni. Puuttuvat jälkeläisnäytöt olivat nimittäin ainoa asia, joka esti minua lisäämästä oria samoin tein osaksi myös estehevosten laatuarvostelulistoja.