VH18-018-1548
Lopetettu nivelvaivojen vuoksi 01.12.2021 ♥
Kuuran Flipperin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Flipperi | Kutsumanimi | Pertti |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 156cm, tummanpunarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 01.08.2018, Suomi | Ikä | 20-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 110cm, me. 80cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Pertin syntyessä ei maailmassa tallannut vielä kovin montaa Kuuran kasvattajaliitteen alle syntynyttä hevosta. Varsaprojekti lähti ehkä hieman arvaamattomasti liikkeelle, kun hetken mielijohteesta päädyin kyselemään Feelixin omistajalta mahdollisuutta Kultsin astuttamiseen. Ensimmäinen estetammani kävikin orin luona vierailulla ja lopputuloksena oli kaikin puolin ihastuttava tummanpunainen orivarsa, josta odotetaan isompana vanhempiensa kaltaista estetykkiä. Ori saattaa jossain vaiheessa tulla myyntiin, mutten todennäköisesti raaski oikeasti myydä yhtä ensimmäisistä kasvateistani maailmalle. Tuskin kukaan edes niin hullu olisi, että tällaista sekopäätä haluaisikaan ostaa.
Pertti, tämä pieni tummanpunainen voimanpesä, jää yleensä varsin hyvin ihmisten mieliin. Luonnetta ja orimaisuutta tässä hevosessa on enemmän kuin tarpeeksi, eikä itsetietoisen ja johtajatyyppisen suomenhevosen kanssa tulekaan ihan kuka tahansa toimeen. Toisin kuin vanhempansa, on Pertti käsiteltäessä lievästi sanottuna haastava. Orilla on paljon omia mielipiteitä, eikä se pidä oikein mistään: harjaat sitä aina joko liian kevyesti tai liian vahvasti. Puet sille varmasti väärän värisen satulahuovan ja suitsetkin ovat jääneet putsaamatta sitten edellisen käyttökerran. Pertti puree voimakkaasti esineitä ja vähän vähemmän voimakkaasti ihmisiä, mutta hampaanjäljet ovat silti selvästi löydettävissä epäonnekkaan hoitajan käsivarresta vielä päiviä tapahtuman jälkeenkin. Kuinka paljon puremisesta sitten on uhmakkuutta, herkkujen kerjäämistä, kärsimättömyyttä ja silkkaa ilkeyttä, sitä ei kukaan tiedä. Pertille ei kuitenkaan tule ikinä koskaan missään tilanteessa antaa herkkuja suoraan kädestä, sillä ongelmallista käytöstä ei ole syytä lähteä vahvistamaan. Oikeastaan orille ei tarvitse tarjoilla herkkuja lainkaan, sillä siitä seuraa joka ikinen kerta taukoamaton mesoaminen. Komentamista Pertti ei oikein jaksaisi uskoa, mutta kun hoitaja lopulta totaalisesti menettää malttinsa, ymmärtää rautias viimein antaa periksi. Hevosen kanssa on helppo tapella ja vielä helpompi menettää hermonsa, joten käsittelijän on syytä olla rautainen ammattilainen. Pertin kanssa onkin aina hieman ongelmallista, sitä kun eivät harjoittelijat pysty edes harjaamaan turvallisesti.
Potkimista Pertti harrastaa vain muita hevosia kohden, mutta hoitotilassa väärään aikaan väärässä paikassa oleva ihminen voi silti löytää kavionkuvan reidestään. Pahaa ori tuskin silloinkaan tarkoittaa, mutta se on pienestä pitäen ollut kovin huono hallitsemaan tunteitaan. Lienee turhaa edes mainita, että oria ei missään tilanteessa tarhata yhdessä muiden kanssa. Muiden hevosten kanssa kuljettaminenkin on vähän siinä ja siinä, mutta ainakin väliin tarvitaan ehdottomasti Pertinkestävä orilevy - tai kaksikin. Tammaksikin hevosta voisi kuvitella, sillä sellaisella vauhdilla sen mielialat aina toisinaan vaihtelevat. Seurallista Pertistä ei silti saa tekemälläkään, vaan sen kanssa tulee viettää vain sen verran aikaa, kuin on välttämätöntä. Eläinlääkäriä ja kengittäjää hevonen sekä pelkää että inhoaa, joten se tulee ottaa kiinni ja rauhoittaa jo hyvissä ajoin ennen heidän saapumistaan. Silti huulipuristin ja huppu hevosen päähän tulevat yleensä tarpeeseen, jotta edes kaikki ihmiset selviävät toimenpiteistä hengissä. Kaiken muun lisäksi suomenhevonen on kova liiskaamaan ihmisiä suuntaan jos toiseenkin, joten juuri kun hoitaja kuvittelee olevansa takajalkojen ja hampaiden ulottumattomissa, löytää hän itsensä hevosen ja seinän välistä. Perttiä ei kukaan halua vapaaehtoisesti hoitaa, eikä oikeastaan edes tarhata. Ori on harvinaisen voimakas ja se tietää sen itsekin. Välittämättä tippaakaan suussaan olevasta ketjusta kuljettaa se yleensä taluttajansa juuri sinne minne haluaa. Liina onkin taluttajalla aivan pakollinen varuste, siinä missä myös turvakengät ja raippakin. Yksi työmaa on saada ori omaan tarhaansa, ja toinen saada se sieltä vielä joskus kiinni. Pertti ei mielellään tule ihmisten luokse maistettuaan kerran vapautta ja sen kiinnisaamiseen saakin varata ihan huolella aikaa. Traileriin Pertti ei mene hyvällä eikä pahalla, kunnes se aikansa vastaan laitettuaan päättääkin marssia kyytiin. Heinä tai vesi sille ei matkalla maita, joten erityisesti pitkillä matkoilla sitä on raivostuttavaa ottaa vähän väliä ulos saakka juomaan.
Jos Pertin turvallinen ja onnistunut hoitaminen on lähellä tähtitiedettä, niin sen ratsastus on sitä. Parhaimmillaan kaikkien tähtien ollessa suotuisassa asennossa ja orin ollessa tavallista paremmalla tuulella, voi ratsastus olla pätkittäin jopa mukavaa. Voimaa, liikettä ja voitontahtoa ei tältä hevoselta puutu ja jos sen energian jollain ihmeellä saa kanavoitua oikeaan suuntaan, on Pertti lähes voittamaton niin radalla kuin radalla. Kaikkein vaikein sitä on ratsastaa sileällä, itsepäistä hevosta kun ei niin vain määräilläkään. Laittamalla liian vähän painetta hevoseen saat sen keksimään itse päivän treenin aiheen ja laittamalla liikaa painetta saat itse treenata rodeoratsastajan taitojasi. Pukittelun, pystyyn hyppimisen ja näiden kaikki erilaiset variaatiot Pertti osaa äärimmäisen hienosti ja se onkin onnistunut elämänsä aikana heittämään tantereeseen toinen toistaan rautaisempia ammattilaisia. Toisinaan hevosella keittää yli niin pahasti, että se ei suostu koko ratsastuksen aikana tekemään mitään, mitä siltä pyydetään. Eteenpäin mentäessä se peruuttaa vaikka aidoista läpi ja taaksepäin mentäessä se pyörii ympyrää kahdella jalalla kävellen. Tasapainon puutteesta rautiasta ei voi syytää, eikä sen puoleen myöskään huonosta kunnosta tai heikosta tahdostakaan. Pertti ei ole koskaan kuullutkaan väitteestä, jonka mukaan suomenhevoset ovat miellyttämisenhaluisia raskaan työn raatajia. Kisapaikoillakin kaikki on kiinni päivän fiiliksestä. Oikein huonona päivänä orin kanssa ei pääse edes lähtemään, kun se lyö yksinkertaisesti liinat kiinni jo tallin ulko-ovella. Huonona päivänä se terrorisoi muiden suorituksia ja aiheuttaa mittavia henkilö- ja omaisuusvahinkoja niin omalle väelle kuin ulkopuolisillekin kärsijöille. Melko hyvänä päivänä se muistuttaa etäisesti normaalia hevosta ja saattaa päästä radat ihan maaliin saakka. Ja sitten on niitä päiviä, kun Pertti päättää todistaa arvonsa ja näytösluontoisesti voittaa kaiken.
Hyppääminen hevosen kanssa on kaukana turvallisesta ja hallitusta. Harva valmentaja edes suostuu valmentamaan oria, sillä pelkkä samalla kentällä oleminen vaarantaa jokaisen paikallaolijan terveyden. Pertti pystyy tekemään salamannopeita käännöksiä ja uskomattomia kirejä, mutta pääsääntöisesti se tekee ne omasta tahdostaan ja yleensä aivan väärään suuntaan. Väsymätön rautias pitää hyppäämisestä, mutta vielä enemmän se rakastaa tehdä omia, yllättäviä ratkaisujaan. Täydellisestä ponnistuspaikasta Pertti ei välttämättä vaivaudu hyppäämään ollenkaan, mutta tullessaan surkeaan askeleeseen se voi hyvinkin kavuta esteestä yli puhtaasti. Tylsää orin kanssa ei ainakaan pääse tulemaan, sillä siitä ei ikinä tiedä, mitä seuraavat kolme askelta tuovat tullessaan. Hevoselle esteiden korkeus ei ole mikään ongelma - päinvastoin se ei viitsi vaivautua nostelemaan jalkojaan pienillä esteillä. Mitään se ei myöskään kyttäile, mutta kieltoja se voi silti ottaa aivan milloin tahansa. Vuosien yhteisen treenin jälkeen Perttiä saattaa hieman oppia ratsastamaan, kunnes ori jälleen keksii uuden tavan yllättää ratsastajansa kohtalokkaalla uudella tempulla. Maastoilua Pertin kanssa ei sattuneesta syystä juuri harrasteta. Orin kanssa maastoon lähteminen päättyy lähes aina siihen, että hevonen palaa tallille paljon ennen ratsastajaansa. Tai sitten ratsastaja palaa tallille ja hevonen ei vaivaudu sitä tekemään ollenkaan. Pertissä on sellainenkin huono puoli, että se ei kunnioita mitään omaisuutta millään tapaa. Se ei myöskään pelkää mitään kulkupelejä. Voisi olla melkein helpotus maailmalle, jos ori sattuisikin jonkun maastoreissun päätteeksi jäämään junan alle... Maastoesteitä Pertti on hypännyt vain hallissa, eikä niitä oletettavasti tule koskaan luonnossa edes hyppäämään. Se menee ne lähes täsmälleen yhtä hyvin, tai huonosti, kuin rataesteetkin. Kaikesta tästä huolimatta orissa on jotain, joka on saanut pitämään sen kaikki nämä vuoden oman katon alla ja vieläpä orina.
| i. Hämypellon Feelix sh, 155cm, trt |
ii. Lomalanko sh, 155cm, rt |
iii. Reissurähjä |
| iie. Hilpeli |
||
| ie. Freetriikka sh, 154cm, prt |
iei. Jalovuon Kornelius |
|
| iee. Taika-Tiuku |
||
| e. Voiton Kultakutri sh, 158cm, rt |
ei. Nasin Unohtumaton sph, 158cm, prt |
eii. Kurojoen Viipyilevä |
| eie. Aina-Ankara |
||
| ee. Lasikenkä sh, 156cm, rt |
eei. Tuliluikku |
|
| eee. Junnun Joraus |
Pertin emä Voiton Kultakutri on Kuuran historian ihkaensimmäinen hevonen. Tuontisukuinen tamma on menestynyt hienosti esteratsastuksessa ja se on lähiaikoina siirtymässä kokonaan siitoskäyttöön. Tulevaisuudessa Kultsi tullaan näkemään ainakin estelaatuarvostelussa, mutta siihen on vielä jonkin verran matkaa jäljellä. Pertin isä Hämypellon Feelix tuli suurena yllätyksenä jokaiselle, sillä se ei alunperin kuulunut ollenkaan sille listalle, jonka oreja harkitsin Kultsille sulhasiksi. Estepainotteinen Feelix kuitenkin natsasi hyvin ja päätin tehdä siitä kokeilumielessä yhden varsan oman katon alle. Feelix on RCH-palkittu, mutta muita meriittejä se tuskin tulee elämänsä aikana saamaan.
ei. Nasin Unohtumaton on nimensä mukaisesti melkoisen mieleenpainuva tapaus. Punarautias ori voi ensisilmäyksellä vaikuttaa aivan tavalliselta hevoselta, mutta sellainen Unto ei todellakaan ole. Sen tallikäyttäytyminen on jotain täysin käsittämätöntä, sillä sitä parhaiten kuvaava sana suljettujen seinien sisällä lienee täyskaheli. Unto vie laitakauhun aivan uusiin ulottuvuuksiin, sillä kaikki sisätilat saavat sen paniikin valtaan ja silloin vaarassa ovat niin omaisuus, ihmiset kuin ori itsekin. Teurastuomiolta se säästyi vain vaivoin, kun viimeisenä oljenkortenaan kasvattaja päätti siirtää hevosen asumaan pihattoon. Parissa viikossa ongelmat olivat jo lähes tiessään ja nykyään Unto elääkin tasapainoista elämää omassa pienessä ponilaumassaan. Syy, miksi hevosen puoleen jaksettiin aikanaan nähdä niin paljon vaivaa, on sen laatu ratsuna. Ori tekee töitä aina hyvällä motivaatiolla ja se jaksaa tsempata pitkätkin päivät vastaan hangoittelematta. Parhaimmillaan Unto on esteratsastuksen parissa, jossa se loistaa niin tekniikallaan kuin potentiaalillaan. Hevonen voisi hyvin kilpailla 100-110cm luokkia, mutta valitettavasti ei ole mitään mahdollisuutta kuljetella sitä kilpailupaikoille trailerien ja kuorma-autojen ollessa aivan liian ahtaita paikkoja herran makuun. Muutamissa naapuritallin harjoituskilpailuissa se on kuitenkin pyörähtänyt, tuoden aina kotiin ruusukkeen tai pari - yleensä sinivalkoisia joka ikinen. Myös kouluratsastus sujuu Untolta hienosti ja erityistä kiitosta se saa valmentajilta liikkeistään ja työskentelyinnostaan. Vaikka sen kanssa pärjätäkseen pitää harkita kaikki tilanteet tarkkaan, on Unto silti mitä mukavin harrastuskaveri sitä ymmärtävälle ihmiselle.
ee. Lasikenkä ei ole ollenkaan niin hauras, kuin sen nimen perusteella voisi päätellä. Päinvastoin, sporttisesta suvustaan huolimatta tamma on rakenteeltaan mallia mörssäri ja pääkopaltaan mallia luupää. Toisinaan idiootiksikin nimitetty hevonen on malliesimerkki ei-niin-toivotusti sujuneesta jalostustyöstä, mutta samalla se on tärkeä muistutus siitä, että hyvienkin vanhempien kanssa aina voi mennä metsään ja paljon. Kentsulla on usein aivan liian pitkät piuhat, joten se tekee typeryyksiä ja tajuaa ne itsekin vasta hetken kuluttua. Samalla tavalla komennuksetkin menevät perille - jos menevät - vasta pienellä viiveellä, joten hevosen kanssa touhutessa hoitajalta vaaditaan jonkin verran kaukonäköisyyttä ongelmatilanteiden ehkäisemiseksi. Rakenteensa puolesta Kentsu ei ole mikään kilparatojen vakuuttavin hevonen, eikä se olekaan saavuttanut mainittavaa menestystä elämänsä aikana. Periaatteessa se on kuitenkin koulutettu ratsu, jolla on kaikki edellytykset selvityi helpon tason koulu- ja estetehtävistä. Ratsunakin se tosin osaa olla raivostuttaan tyhmä, joten pitkää pinnaa ratsastajalta vaaditaan. Kultsi on Kentsun ensimmäinen varsa, joka teetettiin hieman koemielessä. Lopputulos oli positiivinen, sillä tamma ei suoraan periyttänyt omaa rakennetta ja luonnettaan, vaan sen vanhemmat vaikuttivat vahvasti taustalla. Sittemmin Kentsu on saanut vielä neljä muuta varsaa ja kaikista odotuksista huolimatta se on osoittautunut loistavaksi siitoshevoseksi. Pääasiassa sen varsat ovat olleet fiksuja ja kilpailuissa menestyneitä, eivät lainkaan emänsä kaltaisia toivottomia typeryksiä. Kentsun jälkeläiset ovat loistava muistutus siitä, että paistaa se aurinko joskus risukasaankin.
24.12.2019 o. Kuuran Farssi (e. Lupsakan Ristiina) om. Cherry VRL-12299
25.12.2021 t. Kuuran Flirttipiru (e. Kuuran Harmonia) om. Cherry, VRL-12299
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.02.2019: SV-II (7 + 10 + 6 + 5,75 = 28,75)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.03.2019: EV-I (6 + 10 + 5 + 1 + 3 + 9 = 36)
Estehevosten laatuarvostelutilaisuus 31.12.2020: ERJ-I (8,5 + 40 + 22 + 20 + 15 = 105,5p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.04.2021: SLA-I (14 (4+7+3) + 20 + 23 + 20 + 13 = 90p)
ERJ: 40 sijoitusta
| 26.03.2020 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | 110cm | 1/40 |
| 28.03.2020 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | 110cm | 1/40 |
| 26.04.2020 | Team J&K | 110cm | 4/40 |
| 27.04.2020 | Team J&K | 110cm | 1/40 |
| 15.05.2020 | Tuontikeskus Vertigo | 110cm | 1/66 |
| 03.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 1/40 |
| 06.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 2/40 |
| 06.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 6/40 |
| 08.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 5/40 |
| 12.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 1/40 |
| 14.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 1/40 |
| 17.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 1/40 |
| 17.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 5/40 |
| 17.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 3/40 |
| 17.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 6/40 |
| 19.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 2/88 |
| 19.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 2/40 |
| 21.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 5/40 |
| 25.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 3/40 |
| 26.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 3/40 |
| 26.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 4/40 |
| 27.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 6/40 |
| 27.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 2/40 |
| 27.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 1/40 |
| 27.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 1/40 |
| 29.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 4/40 |
| 11.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 3/40 |
| 13.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 4/40 |
| 14.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 3/40 |
| 15.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 2/40 |
| 20.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 3/40 |
| 10.10.2020 | Viljalehto | 110cm | 5/30 |
| 11.10.2020 | Viljalehto | 110cm | 3/30 |
| 12.10.2020 | Viljalehto | 110cm | 1/30 |
| 14.10.2020 | Kilpailukeskus Lupin | 110cm | 4/50 |
| 14.10.2020 | Viljalehto | 110cm | 5/30 |
| 15.10.2020 | Viljalehto | 110cm | 1/30 |
| 27.10.2020 | Kilpailukeskus Lupin | 110cm | 7/50 |
| 28.10.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 2/40 |
| 09.11.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 2/40 |
12.05.2020 - Valmentajana Aimo Laaksonen (omistaja)
Pertti oli jo ehtinyt aloittelemaan kisauraansa lupaavasti, mutta nyt oli aika keskittyä tekemisen hienosäätämiseen yhä parempien suoritusten toivossa: päivän teemana olisi muutama paperilla esitettynä yksinkertainen harjoitus, mutta huomion keskipisteessä paistattelisivat laukan rytmin ja temmon lisäksi myös kaarteiden ratsastus sekä hevosen hyppykaaren hienosäätäminen. Tekemistä olisi paljon, joten ytimekkään sileänverryttelyn sekä muutamien pienempien verryttelyesteiden ylittämisen jälkeen oli aika ryhtyä tositoimiin. Pertti vaikutti olevan tänään melko skarpilla tuulella; valitettavasti samaa ei voinut sanoa orin poissaolevan tuntuisesta ratsastajasta. Cherry palautui kuitenkin nopeasti takaisin tähän hetkeen, kun ensimmäisenä tehtävänä eteen pamahti ympyrällä kahden peräkkäisen esteen ylittäminen. Ennalta määriteltynä oli paitsi käytettävä askellaji sekä esteiden hyppysuunta, myös esteiden väliin mahdutettava määrä laukka-askelia. Pertti oli tapansa mukaan kiihkomielinen ja kiukkuinen jokaisesta ratsastajansa käyttämästä avusta, mutta iän tuoman mukavuudenhalun vuoksi se päätti kuitenkin tehdä heti kuten käskettiin: vielä jotain vuosia sitten rautias olisi todennäköisesti esittänyt ensin kaikki osaamansa temput ennen ratsastajansa ehdottaman ratkaisun kokeilemista. Suorittaminen oli kaukana tasaisesta tai kauniista, mutta suurimpana tavoitteena ollut orin yksinvallan horjuttaminen kuitenkin onnistui.
Seuraava tehtävä, joka koostui kolmesta kaarevalla uralla peräkkäin olevasta esteestä, jatkoi yhä hevosen herkistelyä ja paremman kuuliaisuuden tavoittelua. Cherry teki selvästi parhaasa heti ensimmäisellä rundilla, mutta helpoksi Pertti ei ratsastajansa roolia tänäänkään tehnyt. Se sinkosi heti ensimmäisen tilaisuuden tullen ohi loivan kaarteen keskellä olevasta pystystä, ja ovelana ukkona se yritti samaa vielä seuraavallakin kerralla. Cherry oli kuitenkin hyvin tilanteen tasalla ja sai estettyä ratsunsa määrätietoiset aikeet, minkä jälkeen suomenhevonen antoikin hieman periksi ja suostui jo kääntämään korvansa kohti ratsastajaa. Vielä oltiin kaukana harmonisesta yhteistyöstä, mutta nyt Pertti kuitenkin suostui jo kuuntelemaan pilottinsa mielipiteitä. Suoralla uralla oleva kolmen esteen suhteutettu linja oli orille vaikea erityisesti tasaisen rytmin säilyttämisen suhteen. Erityisesti kuuden askeleen välissä se ehti paitsi singota eteen myös jättäytyä kauas pohkeen taakse, ja jokaisella kierroksella Cherry joutui korjaamaan hevostaan isosti eteen tai taakse saavuttaakseen halutun askelmäärän. Vielä vaikeampi Pertin oli selvitä keskimmäiseltä esteeltä viimeiselle, kun rytmi oli onnistuneesti rikottu jo ensimmäisessä välissä. Apupuomejakin tähän harjoitukseen oli ympätty: niitä oli sijoiteltu taktisesti ennen ja jälkeen esteitä, ja niiden avulla pyrimme saamaan orin hyppykaaren korkeimman kohdan esteen yläpuolelle, ei sen taakse, kuten Pertti helposti itse tarjosi. Lukuisten toistojen jälkeen harjoitus alkoi sujua hieman paremmin, mutta helpoksi se tuskin muuttuisi tämän hevosen kanssa koskaan. Cherry oli tehokkaan kolmevarttisen jälkeen jo aivan loppu ja Perttikin vaikutti hieman väsähtäneeltä, joten alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen päätimme lopetella valmennuksen tällä kertaa tähän. Työ ei todellakaan ollut vielä tehty, ei lähelläkään, mutta kaikkea ei voisi kerralla saavuttaa; Pertin kanssa treenejä jatkettaisiin samalla intensiteetillä heti seuraavalla viikolla!
05.11.2018 - Kirjoittanut omistaja
Pertti pitää elämän mielenkiintoisena, todellakin, mutta siinä samalla se ajaa omistajansa ynnä muut sen elämään kuuluvat ihmiset vähän väliä hulluuden partaalle. Orivarsa ei anna armoa edes silloin, kun hermot ovat jo valmiiksi riekaleina muiden hevosten edesottamuksien vuoksi, vaan se lyö kovaa vauhtia lisää pökköä pesään. Varsan jäljiltä sai ennen olla päivittäin korjailemassa aitoja sekä paikkailemassa sen tekemiä reikiä heinäpaaleihin, mutta nyt, kun se on muutettu asumaan nimen omaan sille suunniteltuun pertinkestävään tarhaan, on näiltä tuhotöiltä saanut olla jo hetken rauhassa. Turhautumisensa Pertti purkaa nykyään tarhaansa annettuun stressipalloon, sekä orin päälle joutuneisiin epäonnisiin loimiin. Sama nuttu ei kestä rautiaan käytössä viikkoakaan, ja hulluuden lisäksi se yrittääkin ajaa omistajansa myös vararikkoon. Ainoa asia mitä Pertti ei vielä ole rikkonut, on varsa itse. Tallin henkilökunta taitaa oikein odottaa sitä päivää, kun varsa klenkkaa tarhassa kolmijalkaisena, saadakseen hyvän syyn laittaa se pois päiviltä ennenaikaisesti.
03.02.2019 - Kirjoittanut omistaja
Kukaan ei ajatellut Pertin irtohypyttämisen olevan helppoa, mutta naiivisti uskoimme sen kuitenkin olevan mahdollista. Jälleen kerran orivarsa yllätti meidät tekemällä kaikki temput, joita ikinä olimme irtohypytystilanteessa nähneet, ja vähän enemmänkin. Tavalliset ihmisten yli juoksemiset, kujasta läpi tulemiset sekä aitojen yli hyppäämiset osasimme ennustaa, ja siitä huolimatta Pertti toteutti jokaisen niistä. Useaan otteeseen. Pomppua hevoslapsessa kyllä on, sillä puomikasan ylittämisen sijaan se ylitti mielummin metrisen aidan - valtavalla ilmavaralla tietenkin, ja vielä maailman huonoimmasta lähestymiskulmasta. Lopulta ori kiskoi itsensä irti jo kujaan talutettaessa, niin että kaksikaan ihmistä ei pitänyt sitä kun se päätti poistua tilanteesta taka-alalle. Tilanteessa ei paljoa naurattanut, jälkeenpäin ehkä hieman, kun miettii, kuinka lopulta saimme kahden liinalla taluttajan sekä neljän raippamiehen voimin vietyä hevosen kujan alusta sen loppuun saakka. Irtohyppäämistä pitää kenties vielä hieman harjoitella, ennen kuin Perttiä kehtaa viedä yhtään mihinkään ihmisten ilmoille.
31.12.2020 - Kirjoittanut omistaja
Flipperin toistaiseksi ainoa jälkeläinen Farssi sai tovi sitten oman kisauransa pakettiin, mahdollistaen näin isänsä osallistumisen estehevosten laatuarvostelutilaisuuteen. Flipperin nuoruudestahan löytyy estevarsojen laatuarvostelutilaisuudesta 2-vuotiaana saavutettu ensimmäinen palkinto, jonka puoltamana rautiasta melko luottavaisin mielin lähdettiin tähän aikuisille hevosille tarkoitettuun laatuarvosteluun kiikuttamaan. Joulukuinen tapahtumapäivä oli kylmä, mutta kokeneina reissaajina niin tiimimme kuin ori itsekin osasivat suhtautua sattuneisiin olosuhteisiin lähinnä huumorilla. Matkustamiseen jouduimme varaamaan useita tunteja, olihan matkaakin yli 200 kilometriä taitettavana. Perille päästyämme oli Flipperi edelleen siistissä kuosissa ja täysissä ruumiin voimissaan, eikä viimehetken hifistelyjen lisäksi tarvinnut kovinkan suureen puunausurakkaan ryhtyä. Suomenhevonen esiteltiin lautakunnalle showshineen hukutettuna ja harjakset letitettynä, mikä selvästi miellytti tuomareita suuresti (saattoi miellyttää myös Flipperin rakenne, mutta niin tai näin, ansaitsi ori tästä arvosteluosiosta kaikkiaan 8,5 pistettä). Muistakin osakokeista Flipperi selvisi kirkkain pistein: kisaurasta 40 pistettä, suvusta 22, jälkeläisestä 20 pistettä ja lisäpisteiksi kutsutusta sekalaisesta seurakunnasta täydet 15 pistettä. 105,5 yhteenlasketun pisteen jälkeen ei palkinnossa ollut mitään kyseenalaistettavaa: Flipperi julistettiin vielä saman päivän iltana ensimmäisen palkinnon estehevoseksi, joka olikin kovasti toivottu sulka orin muutenkin kauniisti koristeltuun hattuun. Kierrettävänä olisi enää yksi laatuarvostelu, sekä toivottavasti parin jälkeläisen hankkiminen; noiden saavutusten jälkeen Flipperi olisi saavuttanut jokaisen sen elämälle asetetun tavoitteen. Tänä iltana kilisteltäisiin kuitenkin skumppalaseja hienon orimme kunniaksi, ja saisipa hevonen itsekin nauttia muutamasta ylimääräisestä porkkanasta iltapuuronsa joukossa.
09.01.2021 - Kirjoittanut omistaja
Flipperi ei ole mikään erityisen mukava maastokaveri kärsimättömän ja hiukan kurittomankin luonteensa vuoksi, mutta siitäkin huolimatta olin tänään päättänyt uhmata kohtaloa ja viedä orin tänään maastohölkälle. Varustaessa hevosen touhut eivät juuri tavallisesta poikenneet: se kiukutteli saamastaan huomiosta, ja vielä enemmän se suuttui kun huomion saaminen syystä tai toisesta keskeytyi. Käytävällä hoidettavana ollutta Tiukua ori muisti myös vikitellä parhaansa mukaan, vaikkei tamman puolelta kuulunut pienintäkään vastakaikua näin keskellä talvea.
Ratsaille päädyin pyrkimään kentän aitojen sisällä, sillä edellisestä maneesin ulkopuolisesta ratsastuksesta oli jo kulunut runsaasti aikaa. Hieman yllättäen Flipperi oli selkäännoususta kanssani samaa mieltä seissen kiltisti aloillaan niin pitkään, että varmasti olin ehtinyt kammeta itseni tukevasti satulaan. Vielä yllättävämpää oli se, että rautias käveli lenkin ensimmäiset parisataa metriä oikeinkin tyytyväisen oloisena ja rauhallisin askelin. Tallin jäätyä pois näköpiiristä ensimmäisen mutkan taakse, alkoi viimein kauhulla odottamani show.
Pitkistä ohjista ei tarvinnut enää haaveillakaan Flipperin kerätessä itsensä pieneksi ja varsin hyvin jousitetuksi palloksi, joka varsin nopeasti aloitti loikkimisensa tien laidasta laitaan milloin jotakin muka säikkyen, milloin ihan vain minun refleksejäni testaillen. Varsin nopeasti tällainen pomppininen alkoi jo kyllästyttää ja päädyin kannustamaan orin raviin: Flipperi vastasi pyyntööni hyppäämällä suoraan laukalle painaen itsepäisesti menemään useamman sadan metrin verran. Oli varmasti minun onneni, että maastolenkkimme kulki pelkästään peltoteitä ja muita hyvin harvakseltaan autolla kuljettuja reittejä pitkin, sillä varttuneesta iästään huolimatta en olisi voinut vannoa Flipperin pysyvän ohitustilanteessa aivan lapasessani.
Jollain ihmeen kaupalla selvisimme maastosta jälleen kerran hengissä ja vieläpä samaa matkaa takaisin kotikonnuille. Ratsuni oli kaikesta omasta sähläämisestään johtuen aivan vaahdonnut hiestä, vaikka kieltämättä parin viimeisen kilometrin aikana ori oli tsempannut omaa käyttäytymistään hurjasti: se oli jopa edennyt halutussa askellajissa ja kohtalaisen rentonakin vielä, loppumatkasta olin ollut kuulevinani sen myös pärskähtelevän muutamaan otteeseen olemisestaan tyytyväisenä. Ehkä orin huono käytös olikin lähtökohtaisesti vain rutiininpuutetta, minkä mahdollisuutta ei tällä kahden maastokerran vuositahdilla ainakaan päässyt kieltämään. Niin tai näin, olin hitusen verran jopa nauttinut lenkin jälkimmäisestä puoliskosta, niin että ehkä orin vieminen pois omalta tontilta oli kuitenkin ollut ihan hyvä ja mieltä virkistävä veto meidän kummankin kannalta.