Kuuran Harmonia

VH20-018-0405
EV-I, SV-II



Kuuran Harmonian kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Kuuran Harmonia Kutsumanimi Moona
Rotu, sukupuoli Suomenpienhevonen, tamma Säkäkorkeus, väri 147cm, tummanrautias
Syntymäaika, -paikka 20.04.2020, Suomi Ikä 16-vuotias
Koulutus Helppo B, re. 90cm, me. 70cm Painotus Esteratsastus
Kasvattaja Kuuran Suomenratsut Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Kuuran Harmonia syntyi myrskyisenä huhtikuun yönä, täysin ilman ennakkovaroituksia ja lähes kolme viikkoa ennen laskettua aikaa. Kaikeksi onneksi varsominen sujui hyvin ja ennenaikainen tammavarsakin oli vuorokausiin nähden hyvin kehittynyt. Ensimmäiset päivät kaksikko vietti tallissa vahvistamassa pikkurautiaan jalkoja, mutta nopeasti tamma varsoineen pääsi palaamaan takaisin normaaliin arkeen. Moonalla on hyvät mahdollisuudet jäädä pienhevoseksi ja sen tulevaisuus näyttää kengurubensasta päätellen olevan vanhempiensa tapaan esteradoilla.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Moona on pirteä, joidenkin makuun jopa turhankin touhukas pienhevosen mittoihin jäänyt suomenhevostamma. Se jaksaa päivästä toiseen olla iloisella tuulella ja lähteä mielellään touhuilemaan ihmisten kanssa. Omaa tahtoa rautiaalla voisi toisinaan olla vähän vähemmän, sillä sieltä kaikkein helpoimmasta päästä hevonen ei edes yritä olla. Hoitaessa Moona on turhan kärsimätön, eikä se juuri varttituntia pidempään malta käytävällä hiljaa seistä. Pitkät puunaustuokit tai letitykset ahdistavat pikkuhevosta suuresti, mutta herkuilla lahjomalla se saattaa seistä melko asiallisesti tunninkin verran paikoillaan. Kengitykseen tamma kannattaa suosiolla rauhoittaa, mikäli haluaa säästää paitsi hevosen, myös kengityssepän hermoja. Reippaasti toimimalla ja ylimääräisiä rupattelutuokioita välttelemällä rautiaan saa varustettua sulan sovun vallitessa, eikä Moona muutenkaan varustamista kapinoi, vaan sitä tyhjänpäiväistä paikoillaan seisomista.

Matkustajana rautias on melkoinen touhupetteri. Aloillaan se ei jaksaisi kuljetusautossakaan seistä pitkiä aikoja, ja maiden väliset pitkät siirtymät ovat hevosen mielestä aina paitsi pitkästyttäviä, myös fyysisesti varsin rankkoja. Jatkuva kolisteleminen, seiniin nojailu ja narun järsiminen on kuluttavaa hommaa, jos sitä tekee 16 tuntia päivässä. Sattuneesta syystä tammaa on pyritty ilmoittamaan lähialueen kisoihin, joihin matkaaminen vie vain kohtuullisen verran aikaa. Kavereista Moona ei niin välitä, mutta kyllä se samassa autossa pystyy muiden kanssa matkailemaan. Vieraissa paikoissa pienhevonen pitää yleensä melkoista meteliä itsestään, mutta muuten se on suhteellisen kiltti ja toimiva käsiteltävä. Vieraskoreutta ei hevosessa sen vertaa ole, että se käyttäytyisi kisapaikoilla jotenkin kotia kärsivällisemmin, mutta reippaita rutiineja noudattamalla sen kanssa pärjää reissussa oikein hyvin. Ärsyttävät ominaisuutensa Moona sitä paitsi saa anteeksi helpolla, onhan se noin muuten mitä suloisin ja sosiaalisin pikkuhevonen.

Ratsain suomenhevonen on menevä peli, jota ei juuri eteenpäin tarvitse käskeä. Kuumalle hevoselle tyypilliseen tapaan tammaa pitää kuitenkin uskaltaa ratsastaa nimenomaan jalalla, ja jättää ohjissa roikkuminen vähän laiskempien hevosten selkään. Sileällä Moona ei ole järin pitkälle koulutettu - onhan se rehellisesti sanottuna vähän ärsyttänä ratsastaa. Jatkuva tuntuman kanssa pelaaminen ja muu sählääminen kuluttaa ratsastajaa ja tekee hevosen kouluttamisesta hidasta. Kaikki askellajit se kyllä menee ratsastajan kanssa, kääntyy ja menee välillä sivullekin, mutta mistään harmonisesta yhteistyöstä ei Moonan kanssa yleensä ole tietoakaan.

Hypätessä hevoselta tuppaa jäämään jarrut talliin, ellei sille muista vaihtaa ennen treeniä vähän vahvempaa kuolainta suuhun. Vauhtia tammalta löytyy oman tasonsa luokkiin nähden aivan riittävästi, mutta valitettavasti vanha sanonta "Vauhti virheet korjaa" ei suomenhevosten tapauksessa yleensä oikein päde. Ratsastajan tehtäväksi jääkin saada Moona pysymään riittävän lyhyenä ja ryhdikkäänä, jotta esteiden ylittäminen onnistuu ilman kaikkien puomien keilausta. Rehellinen hyppääjä tamma kyllä on, sillä käytännössä se ei kieltäydy koskaan, vaan virheitä kertyy vain ja ainoastaan pudotusten muodossa. Kovin näppärä kääntyjä Moona ei ole, mutta se kompensoi pieniä kaarteita kiitämällä pidempiä teitä kilpaa tuulen kanssa. Tasapaino hevosella on onneksi erinomainen, sillä muuten se olisi lentäisi nokalleen vähintään kerran viikossa. Maastossakin tamma on varmajalkainen ratsu, joka ei säiky juuri mitään. Vauhtia hevosella kuitenkin riittää sen verran paljon, että aivan kenen tahansa ei sen kanssa kannata aitojen ulkopuolelle suunnata.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Verantatonttu
SLA-I
sh, 143cm, trt
ii. Kiintuvan Timoteus EVM
sph, 145cm, rn
iii. Kollin Koltiainen EVM
iie. Taianomainen EVM
ie. Kesärannan Veera EVM
sph, 142cm, prt
iei. Vertti-Vilhelm EVM
iee. Ryynitar EVM
e. AT Hulihevinä
ERJ-I, SLA-II
sh, 156cm, rt
ei. AT Ruupertti EVM
sh, 158cm, prt
eii. Robertin-Virta EVM
eie. AT Purukuminpinkki EVM
ee. Hemmikön Helinä EVM
sh, 156cm, rt
eei. Hemmikön Haraldi EVM
eee. Mymmin Malla EVM

Moona on isänsä Verantatontun ensimmäinen jälkeläinen. Ori on Alegresta ostettu pienhevonen, joka on ehtinyt jo kilpailunsa kilpailla. Emälleen AT Hulihevinälle Moona on viimeinen suunniteltu jälkeläinen. Myös Helinä on jo kilpauransa lopettanut siitoshevonen, joka sulhonsa tapaan tähtää tulevaisuudessa estelaatuarvostelun lisäksi myös suomenhevosten laatuarvostelutilaisuuteen.

POJASTA POLVI PARANEE

25.12.2021 t. Kuuran Flirttipiru (i. Kuuran Flipperi) om. Cherry, VRL-12299
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.06.2020: SV-II (8 + 9 + 5 + 8,25 + 6,8 + 5 = 42,05p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.07.2020: EV-I (10 + 10 + 4 + 2 + 3 + 9 = 38p)

ERJ: 40 sijoitusta

01.10.2020 Kilpailukeskus Lupin 90cm 1/50
01.10.2020Chersey90cm7/50
02.10.2020Chersey90cm1/50
08.10.2020Chersey90cm3/50
22.10.2020Chermia90cm2/30
23.10.2020Chermia90cm1/30
23.10.2020Chermia90cm4/30
26.10.2020Chermia90cm5/30
27.10.2020Chermia90cm3/30
11.11.2020Chermia90cm3/30
11.10.2020Hiivurin Suomenhevoset90cm7/60
11.11.2020Chermia90cm3/30
13.11.2020Chermia90cm2/30
13.11.2020Chermia90cm5/30
13.11.2020Hiivurin Suomenhevoset90cm5/60
16.11.2020Hiivurin Suomenhevoset90cm6/60
24.11.2020Hiivurin Suomenhevoset90cm4/60
26.11.2020Hiivurin Suomenhevoset90cm2/60
12.01.2021Lindgård90cm3/26
07.02.2021Kilpailukeskus Lupin90cm3/50
09.02.2021Kilpailukeskus Lupin90cm6/50
10.02.2021Kilpailukeskus Lupin90cm5/50
19.02.2021Kilpailukeskus Lupin90cm5/50
20.02.2021Kilpailukeskus Lupin90cm6/50
01.03.2021Kaihovaara90cm6/40
01.03.2021Kuuralehto90cm3/30
03.03.2021Kaihovaara90cm4/40
03.03.2021Kaihovaara90cm1/40
06.03.2021Kaihovaara90cm5/40
06.03.2021Kuuralehto90cm5/30
07.03.2021Kaihovaara90cm2/40
07.03.2021Kuuralehto90cm3/30
08.03.2021Kaihovaara90cm3/40
10.03.2021Kaihovaara90cm5/40
12.03.2021Kaihovaara90cm3/40
14.03.2021Kuuralehto90cm4/30
01.04.2021Kilpailukeskus Lupin90cm1/48
09.04.2021Kilpailukeskus Lupin90cm3/48
10.04.2021Kilpailukeskus Lupin90cm6/48
13.04.2021Kilpailukeskus Lupin90cm2/48

LAHJATTOMAT TREENAA

20.12.2020 - Valmentajana Kirsi Mikkonen (omistaja) (358 sanaaa)
Kolmetoistakesäinen Moona oli esteratsuna jo sangen kokenut, mutta sehän ei suinkaan tarkoittanut, etteikö valmentautumiselle yhä olisi ollut tarvetta. Tästä syystä tamma pääsi ottamaan osaa viikonlopun valmennusmaratoniin kuuluen kumpanakin päivänä samaan ryhmään ponirotuisten lajitoveriensa kanssa. Siihen sakkiin Moona istuikin paremmin kuin hyvin, olihan se paitsi ponikokoinen, myös liikkeiltään ja vikkelyydeltään samalla viivalla astetta sirompien lajinsa edustajien kanssa.

Lauantaina työskentely keskittyi pienemmille esteille, mikä mahdollisti kontrolli- ja tarkkuusharjoitusten mielekkään tekemisen. Vapaamuotoisten alkuverryttelyjen jälkeen ratsukot pääsivät haastamaan itseään ensin ympyräuralla ja myöhemmin myös erilaisilla jumppasarjoilla. Moona vaikutti ensisilmäyksellä varsin yritteliäältä hevoselta, mutta hieman turhankin innokkaalta ja kiireiseltä tekijältä. Cherry ei selvästikään istunut ensimmäistä kertaa kasvattinsa selässä, ja silti rautias tamma pääsi välillä yllättämään hänet rämäpäisillä ratkaisuilla ja huolestuttavan pitkillä reaktioajoilla. Sileällä Moona oli vaikuttanut melko epätasaiselta ja ikäänsä nähden epäkypsältä ratsulta, mutta selvimmin silmään iskeneet epäkohdat kuitenkin siloittuivat esteharjoitusten alkaessa. Tamma selvästi nautti päästessään ylittämään tikkuja, ja niin nautti kyllä ratsastajansakin. Suomenhevonen oli selvästi melko näppärä jaloistaan, sillä vaikka se välillä ajoi itsensä haastaviin tilanteisiin, ei korjausliikkeiden tekeminen tuottanut sille juurikaan ongelmia. Jos ratsukon suorittaminen hieman suurinpiirteistä välillä olikin, oli virheiden ja suurien vaikeuksien määrä kuitenkin verrattain vähäinen. Valmennuksen aikana saatiin toivottua edistystä aikaiseksi, mutta kyllähän kuumaluontoisen suorittajahevosen kanssa, joka on vieläpä vuosikaudet saanut touhottaa omaa juttuaan, uudelleenohjelmointi vaatii huomattavasti enemmän työtunteja. Kokonaisuutena arvioiden Moona on kuitenkin pieniin luokkiin varmanoloinen rusettikone: havainto, jota tukevat paitsi tamman saavuttamat lukuisat ruusukkeet, myös sunnuntaipäivän rataharjoitukset.

Osa hevosista oli toisena valmennuspäivänä jo selvästi tasaisempia, mutta Moona ei näihin hevosiin kuulunut. Se puhkui yhä energiaa, eikä valitettavasti ollut ottanut liikaa onkeensa edellispäivän harjoituksista. Vajaan metrin korkuista rataa suorittaessaan rautias kuitenkin esitteli parhaita puoliaan: se hyppäsi puhtaasti ja hetkeäkään epäröimättä, jonka lisäksi se oli hetkittäin halukas kuuntelemaan ratsastajansa apuja. Tasaiseksi Moonan suorittamista ei voinut kuvailla, ei aina niin kovin kauniiksikaan, mutta onnistuneeksi kuitenkin. Suomenhevosessa oli paljon ponimaisia ominaisuuksia, jotka tekivät sen valmentamisesta haastavaa. Nainen hevosen satulassa oli kuitenkin rautainen ammattilainen, jonka perustuntuma ratsastamiseen ja hyppäämiseen oli vakaalla pohjalla. Tästäkin huolimatta Moonasta välittyi hätäinen, epätasainen ja ajoittain vähän kuritonkin kuva, mikä taas ei oikein istunut suomenhevosen rotumääritelmässä kerrottuun kuvaukseen rodun luonteenpiirteistä. Loppusitaattina ehkä todettakoon, että tamma muistuttaa monin paikoin emäänsä Hulihevinää, joka aikanaan tunnettiin vauhdikkaana ja hurjapäisenä estehevosena.

RAKAS PÄIVÄKIRJA

25.05.2020 - Kirjoittanut omistaja (223 sanaa)
Moona on pienestä pitäen ollut melko herkkä ja mielipiteistään varsin tarkka hevonen. Sille ei ole kelvannut päähän mikä tahansa riimu, vaan niskaosan on pitänyt aina olla paksusti pehmustettu. Se ei myöskään ole suostunut yhteistyöhön kenen tahansa kengityssepän kanssa, vaan on suostunut lähinnä yhden ja ainoan kengittäjän vuoltavaksi. Myös tamman karsinan siivouksen kanssa on saanut olla tarkkana, sillä huonosti kuivitetusta boksista on tullut suoraa palautetta heti seuraavana aamuna esimerkiksi kiukuspäissään rikki potkitun vesikupin muodossa. Lienee siis sanomattakin selvää, että tarpeeksi istuvan, hiertämättömän, viileän ja tyylikkään hyönteisloimen löytäminen markkinoilta on vaatinut melkoista salapoliisityötä. Kaikki vähänkään tavalla tai toisella ahdistavat nutut Moona laittoi poikki ja pinoon yhdessä hujauksessa, eikä niitä olisi käyttökelpoiseksi saanut korjattua edes naapurin Martta-mummo. Ötökkäloimen rautias kuitenkin ehdottomasti vaati päälleen, ennen kuin se suostui pysymään kavereidensa kanssa kesälaitumella joenrannassa, jossa tunnetusti paarmoja ja hyttysiä riittää. Tallihenkilökunta mietti jo vakavissaan varsan ottamista kesäksi sisälle talliin, kun aitoja oli korjattu jo varmasti kilometrikaupalla Moonan jäljiltä. Pelastus löytyi lopulta eräästä verkkokaupasta, jossa hyönteisloimi maksoi kyllä mansikoita, mutta vaikutti kaikin puolin kuin tehdyltä astetta vaativampien asiakkaiden tarpeisiin. Moona katseli uutta nuttuaan epäluuloisena, mutta hetken sitä katseella mittailtuaan, antoi kuitenkin kiltisti pukea takin ylleen. Kaikkien yllätykseksi loimi oli vielä seuraavana aamuna ehjä, ja myös sitä seuraavana, ja vielä sitäkin seuraavana. Moonalle oli lopultakin löytynyt kaikki kriteerit täyttävä hyönteisloimi, ja siihen loppui niin aitojen korjaamiset kuin loimien epätoivoiset parsimisyrityksetkin.

20.06.2020 - Kirjoittanut omistaja (135 sanaa)
Moona otti osaa kesäkuun 2020 suomenhevosten varsa-arviointitilaisuuteen yhdessä ikätoverinsa Taavin kanssa. Tuliaisina tilaisuudesta tamma kiikutti kotiin puhtaan kakkospalkinnon, mikä oli uhmaikää potevalta lapsihevoselta ihan kelvollinen suoritus. Pisterivin parhaita numeroita olivat suvusta ansaitut pisteet (9) sekä rakenteesta ansaitut pojot (8). Käytöspisteissä ei juuri kehumista ollut, mutta sitä osasimme tamman tuntien odottaakin. Käytösarvostelussa Minttu oli varsinainen possu, eikä rakenteen arvosteleminen varmasti ollut helppoa varsan heiluessa holtittomana joka suuntaan. Muuten Moona käyttäytyi reissussa kohtalaisesti, vaikka järjestikin ylimääräisiä sydämentykytyksiä paitsi omistajalle ja esittäjälle, myös tilaisuuden järjestäjille. Kouluradalla hevonen oli yllättävän hyvä, se selvästi nautti päästessään pitkän päivän päätteeksi liikkumaan kunnolla. Prosentteja tamma keräsi Helppo C -tasoisesta suorituksesta lähes 69 kappaletta, ja se oikeutti hevosen kahdeksanteen sijaan. Kokonaistuloksissa tamma oli ikäluokkansa seitsämäs, siis suurin piirtein luokan puolivälissä. Tallikaverinsa Taavi sen sijaan otti ja voitti luokan reilun kuuden pisteen erolla Moonaan.

07.03.2020 - Kirjoittanut omistaja (716 sanaa)
Moona on sillä tavalla hauska hevonen, että sen kanssa voi halutessaan harrastaa esteratsastusta hyvinkin vakavamielisesti. Tamma on itsekin kilpailuhenkinen, eikä se yleensä halua antaa kilpakumppaneilleen tasoitusta esimerkiksi pudotusten saati sitten kieltojen tai aikavirheiden muodossa. Haastetta rautiaan kanssa menestymiseen tuottavat tietysti ajoittaiset hallintalaitteiden toimintahäiriöt, mutta sopivan suurinpiirteistä ratsastajaa eivät pienet takaiskut lannista. Vaikeinta Moonan kanssa elämisessä lienee sen uskomaton kärsimättömyys myös käsiteltäessä, mikä aiheuttaa helposti turhautumista, etenkin aikaisina ja lähes poikkeuksetta varsin kiireisinä kisa-aamuina.

Tämänpäiväinen ei juurikaan poikennut normaalista kisapäivän rutiinista: herätyskello soi hieman ennen viittä, jotta Kaihovaaraan tällä kertaa aivan yksin suuntaava Moona ehti syödä aamuheinät karsinassaan ennen nopeaa harjausta sekä kuljetusvarusteiden pukemista. Estekarkeloiden etuna oli, että hevosen vallatonta harjaa ei tarvinnut edes yrittää kesyttää, vaan sen sai suosiolla jättää liehumaan tuulen mukana. Samalla säästyi yli puoli tuntia aikaa, ja mikä tärkeintä, Moonan olematonta kärsivällisyyttä ei ollut pakko lähteä koettelemaan heti aamusta. Ajomatka Pohjois-Pohjanmaalle otti tutut kolme tuntia aikaa, mikä paitsi turrutti oman takamukseni, myös selvästi harmitti hevoskuljetuskärryssä seisonutta Moonaa. Määränpää oli tammalle onneksi jo entuudestaan tuttu, niin että perille päästyämme vältyimme tällä kertaa ylimääräiseltä draamalta. Laskemani aikataulu oli melko tiukka, eikä minulla siksi ollut aikaa edes kanttiinivierailulle. Suunnitelma oli selkeä: Moona alas trailerista, satula selkään ja puolijuoksua kohti verryttelyä. Ponikokoiselle suomenhevoselleni suunnitelma sopi paremmin kuin hyvin, olihan sillä itselläänkin aina kiire paikasta toiseen.

Verryttelyssä Moona tuntui pirtsakalta, mutta yllättävän kuuliaiselta. Rautias vilkuili kilpakumppaneitaan aina ohi kipittäessään, aivan kuin arvioiden näiden päivän kuntoa. Estekorkeus oli tälläkin kertaa tutulla ja turvallisella 90cm tasolla, joten sen suhteen en odottanut Moonan olevan ongelmissa. Menestystä ei kuitenkaan missään nimessä voinut pitää itsestäänselviönä, sillä lähtölistoissa komeili toinen toistaan kovempia nimiä paitsi ratsastajien, myös hevosten osalta. Samassa luokassa mittelivät myös esimerkiksi Uppen kasvattama Villahaan Talviina sekä Viixin luotsaama Hornanhovin Jalopiina. Päivän ratapiirros vaikutti sopivan simppeliltä, vaikka oli uusintaan mahtunut näytönpaikkojakin. Itsekin olin tänään sopivan kilpailumielisellä tuulella, niin että rataa kävellessä päätin ottaa tavoitteeksi pari sellaista tietä, joiden selvittäminen Moonan kaltaisen itsepintaisen jästipään kanssa ei välttämättä olisi mikään itsestäänselvyys. Jos kaikki menisi nappiin, olisimme hyvin todennäköisesti sijoilla, hyvällä tuurilla jopa varsin korkealla tuloslistalla. Näillä fiiliksillä sitten lähdimme radalle kevyen, noin parikymmentä minuuttia kestäneen verryttelyn jälkeen.

Lähtömerkin jälkeen Moonassa oli sen verran pitelemistä, että komea tervehdys tuomarille kuihtui nopeaksi nyökkäykseksi - ohjista kun ei uskaltanut hellittää enää ollenkaan. Ensimmäiselle esteelle lähestyminen meni lähes ryntäämiseksi, mutta sen jälkeen suomenhevonen rauhoittui hieman, niin että muutama seuraava este ylittyi kohtalaisella rytmillä ja ilman isompia tilanteita. Sarjalle Moonaa sai jarrutella, kuten aina, jotta se mahtui kunnolla isoille poneille mitoitettuun askelväliin. Puomit pysyivät kannattimillaan aina perusradan loppuun saakka, joten ensimmäisen vaiheen maalilinjan ylityttyä oli aika lyödä vielä isompi vaihde silmään. Ensimmäiset kaksi estettä ylittyivätkin onnistuneesti, mutta niiden jälkeen tiukaksi suunniteltu kaarre ajautui väistämättä pitkäksi. Moona kuitenkin korjasi tilanteen lisäämällä vauhtia, jolloin ajallista tappiota tuli korkeintaan joidenkin sekunnin sadasosien verran. Viimeistä estettä lähestyttäessä oli käydä sama moka vielä uudelleen, mutta tällä kertaa liioitellun suuri puolipidäte meni viimehetkellä perille ja matka maaliin lyheni suunnitellusti. Päivän ensimmäinen rata oli täten suoritettu, virhepisteettömästi ja toistaiseksi luokan nopeimmalla ajalla.

Luokkavoitto olisi kuitenkin ollut hieman liikaa pyydetty, sillä kyllähän toiseksi viimeisenä startannut Hazel vielä kiilasi kärkipaikalle Kaihovaaran omalla kasvatilla Ps. Rakastan Sinua. Ensimmäinen sija olisi ollut meidän ilman uusinnan sähläystä kääntymisen kanssa, mutta tottahan toki toinenkin sija neljänkymmenen ratsukon luokassa oli mieltä ylentävä saavutus. Palkintojenjaossa Moona oli selvästi tyytyväinen itseensä. Kunniakierroksella rautias yritti parhaansa mukaan kiriä luokan voittaneen ruunivoikon ohi, mutta pysyi kuitenkin juuri ja juuri pelham suussaan hallinnassani. Taaksemme olivat tällä kertaa jääneet niin Kida, Uppe kuin Vibajakin kahdella ratsullaan.

Ennen seuraavan luokan alkua, jossa Moonan nimi löytyi lähtölistalta heti kolmannelta sijalta, oli tamman aika käydä trailerilla hieman juomassa ja rauhoittumassa. Väliaika palkintojenjaon, uuden verryttelyn sekä seuraavan suorituksen välillä jäi kuitenkin auttamatta liian lyhyeksi tammalle, niin että seuraavan näytönpaikan koittaessa kävi se edelleen valtavan korkeilla kierroksilla. Vaatimustaso ei päivän toisessa 90cm korkuisessa luokassa ollut ainakaan laskenut, vaan päin vastoin keskittymistä vaadittiin nyt uusinnan lisäksi myös perusradalla. Tämä koitui tällä kertaa kohtaloksemme, sillä hatarasti apujani kuunnellut Moona sortui jo perusradan alkupuolella yhteen pudotukseen, mikä välittömästi murskasi kaikki haaveet sijoittumisesta. Toisaalta pudotus lyhensi päivän pituutta mukavasti, kun tamman sai pakata välittömästi suorituksen jälkeen autoon odottelemaan kotimatkalle lähtöä. Kotimatka sujuikin jälleen hyvin tavanomaisesti, Moona hieman mekasti autossa, mutta rauhoittui välillä myös syömään asiallisesti. Lopullinen sijoitus toisessa luokassa oli 23., siis melko lailla luokan puolessa välissä. Kokonaisuutena arvioiden reissu oli siis kohtalaisen onnistunut, vaikka parannettavaakin toki yhä löytyi.