VH22-018-0646
Kuuran Florensian kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Florensia | Kutsumanimi | Flora |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 149cm, tummanrautias |
| Syntymäaika, -paikka | 28.08.2022, Suomi | Ikä | 16-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 100cm, me. 90cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Kuuran Florensia on pieni ja herttainen tamma, mikä on varsinainen ihme ottaen huomioon sen terroriin taipuvaiset sukujuuret. Aivan lapanen ei tämäkään hevonen ole, vaan rautiaan tulisieluisuus näkyy vanhemmistaan poiketen hyvässä mielessä kilparadoilla, ei niinkään kotona arjessa. Vaikka pahamaineisen kasvattini Flirttipirun yhdistäminen Ruskavaaran Tuohiseen oli uhkapeliä, tuli lopputuloksesta tällä kertaa oikein passeli kilpapeli ja tulevaisuuden siitostamma.
Flora on käsittelytilanteissa nöyrä ja rauhallinen hevonen. Se on hoidettaessa sosiaalinen, talutettaessa luotettava ja lastattaessa suoraviivainen. Tamma on lähes aina hyvällä tuulella, eikä se tahallaan aiheuta ongelmia omalla käytöksellään. Varustaessa Flora voi olla hieman välttelevä, mutta hankalaksi tilannetta ei voi koskaan kirkkain silmin kuvailla. Muiden hevosten kanssa rautias tulee toimeen vaihtelevasti: fiksujen ja laumataitoisten nelijalkaisten kanssa hevosella ei ole mitään ongelmia, mutta isoegoisten ja turhamaisten lajitoverien kanssa Flora ei viihdy ollenkaan. Tallissa suomenhevonen ei viihdy yksinään, mutta tarhassa tai etenkään ratsastaessa vastaavaa taipumusta läheisriippuvuuteen ei kuitenkaan ole. Kisamatkoille voi olla hyvä idea ottaa Floralle kaveri mukaan, vaikka toveria kaivataankin lähinnä seuraksi varsinaisen matkan ajalle – perillä tammalle riittää vallan mainiosti pelkät kilpakumppanit seuraksi.
Ratsain Flora on positiivisella tavalla menevä hevonen, muttei mikään pitelemätön taskuraketti kuitenkaan. Hevosella on melko näppärät liikkeet ja vähän osaamistakin kouluratsastuksesta. Rautias on myös mukavan herkkä avuille, niin että sen kanssa kruisailee nuttura kireällä ihan mielellään. Floran todellinen lahjakkuus ja intohimo tulevat kuitenkin esille esteratsastuksen pariin siirryttäessä. Tammalla on voimakas hyppy, joka vaatii ratsastajalta hiukan tasapainoa. Lisäksi sillä on kaunis estetekniikka, tarkka estesilmä sekä itseluottamus kohdillaan. Sukunsa velvoittamana Flora osaa olla myös todella vikkelä jaloistaan, minkä ansiosta sen kanssa voi harrastaa ihan vakavamielistäkin kilpaurheilua.
| i. Ruskavaaran Tuohinen sph, 148cm, prt |
ii. Turmeltajan Tuohivintiö sh, 151cm, vkk |
iii. Tuohipoeka |
| iie. Nanetta |
||
| ie. Tuohiprinsessa sph, 143cm, prt |
iei. Tuohikotti |
|
| iee. |
||
| e. Kuuran Flirttipiru sh, 150cm, trt |
ei. Kuuran Flipperi sh, 156cm, tprt |
eii. Hämypellon Feelix |
| eie. Voiton Kultakutri |
||
| ee. Kuuran Harmonia sph, 147cm, trt |
eei. Verantatonttu |
|
| eee. AT Hulihevinä |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.22.2022: SV-I (7,6 + 10 + 6 + 7,75 + 5,8 + 10 = 47,15p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.11.2022: EV-I (6 + 10 + 5 + 1 + 5 + 9 = 36p)
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 1833.21 | 5/4 |
26.01.2023 - Valmentajana Hanna Elonen
Kuuran omille ratsukoille järjestetyssä estevalmennuksessa teemana oli ratsukoiden rento ja täsmällinen suorittaminen, jota lähdettiin hakemaan yksinkertaisten puomijumppatehtävien avulla. Korkeushypystä tai aikaratsastuksesta ei siis tällä kertaa ollut kysymys, vaan tavoitteena oli keskittyä tasalaatuisen suorittamiseen ja ratsukoiden välisen vuorovaikutuksen hiomiseen. Tätä tavoitetta palvellakseen maneesiin oli rakennettu kavaletit kummallekin pääty-ympyrälle sekä yksittäiset esteet lävistäjille sekä toiselle pitkälle sivulle. Osallistujia iltapäivän valmennuksessa oli yhteensä neljä: tallin omistaja ja valmennukseen osallistuneiden ratsujen kasvattaja Cherry nelivuotiaalla Shotilla, Kuuran päävastuullinen ratsuttaja Anna niin ikään 4-vuotiaalla Turolla, junioriratsastaja Hilla hoitohevosellaan Floralla sekä tallin aikuisia hevosia satunnaisesti ratsasteleva Joona Lipsasella. Päivän kattaus piti siis sisällään sekä nuoria tekijöitä että jo kokeneempia konkareita; valmennuksen tehtävät kuitenkin sopivat sellaisinaan kaikille, huolimatta sen enempää ratsukoiden yhteisistä kilometreistä, kehityskohteista kuin päivän vireestäkään.
Hilla ja Flora näyttivät puhuvan heti alusta alkaen samaa kieltä, eikä ihmekään, sillä olihan ratsukolla takanaan yhteisiä kilometrejä jo useamman vuoden ajalta. Nuoresta iästään huolimatta vaaleatukkainen tyttö ratsasti kauniisti tunnustellen jo sileän verryttelyn aikana ratsunsa päivän kuntoa. Flora vaikutti tapansa mukaan vireältä ja motivoituneelta tekemään töitä, mutta nuoruusvuosiensa villeydestä rautiaassa ei näkynyt enää merkkiäkään. Silti puomiharjoitusten pariin siirryttäessä tamman askeleisiin tuli entistä enemmän potkua sen astellessa tarmokkaasti eri tehtävien läpi. Suomenhevosesta paistoi kauas sen pitkä kokemus esteradoilta; se osasi auttaa ratsastajaansa silloin, kun tällä oli vaikeuksia löytää sujuvasti perille tehtäviin. Pääosin ratsukon työskentelyä oli kuitenkin ilo seurata, sillä suorittaminen oli kummankin osalta vähäeleistä ja ilosta.
Esteiden pariin siirryttäessä Hilla ja Flora jatkoivat tasaisen varmaa suorittamistaan: he tekivät tehtävät parhaan osaamisensa mukaan pystyen myös parantamaan tekemisensä laatua saamiensa ohjeiden mukaisesti. Floran voimakkaista ja vähän kissamaisistakin hypyistä huolimatta Hilla pysyi hyvin mukana ratsunsa menossa, eivätkä isommatkaan loikat horjuttaneet tytön tasapainoa esteiden päällä tai niiden jälkeen. Lopuksi, kun vuorossa oli vielä kaikkien yksittäisten tehtävien suorittaminen kokonaisen radan muodossa, näyttivät Hilla ja Flora muille mallia siitä, kuinka helppoa ja vaivatonta tekeminen voikaan olla. Pientä viilattavaakin radasta tietysti löytyi, mutta ei mitään sellaista, mikä olisi vaatinut tarkempaa pureutumista vielä samaisen valmennuksen aikana. Kokonaisuudessaan ratsukko oli koko tunnin ajan hyvin tehtäviensä tasalla ja heidän yhteistyötään oli mukava seurata. Hilla vaikutti ratsuunsa kauniin eleettömästi Floran reagoidessa ratsastajansa apuihin oikea-aikaisesti ja kuuliaisesti.
17.10.2022 - Kirjoittanut omistaja
Flora istuu käteeni kuin mittatilaustumppu: se ottaa roolinsa työjuhtana vakavasti muttei kuitenkaan vakavamielisesti, ja osoittaa tarpeen vaatiessa kyvykkyyttä nopeisiin ja räväköihin ratkaisuihin. Viimeisimmän sain tuta aivan yllättäen edellisellä maastoreissullamme, kun nyt jo useamman kuukauden ajossa ollut Flora reagoi ensimmäistä kertaa vastaantulevaan moottoriajoneuvoon negatiivisesti. Aiemmin kohtaamamme autot, traktorit tai mopot eivät ole rautiaan mielenrauhaa järkyttäneet, mutta nyt kohtaamamme puimuri oli nuorelle hevoselle liikaa. Hetkeäkään miettimättä Flora esitteli orastavia estehevosen kykyjään loikkaamalla suurehkon avo-ojan ylitse vielä puimattoman viljapellon puolelle jatkaen siellä häntä pystyssä korskuen kokonaisen kunniakierroksen. Yllättävää kyllä, kärryt eivät kaatuneet tai vaurioituneet hätäisessä sivuloikassa ja sitä seuranneessa ojan yli rymistelyssä. Florakin palasi avuille varsin nopeasti ansaiten samalla tittelin ”tallin varmasti fiksuin kaksivuotias”.
Koko tilanteesta eniten järkyttyneeltä vaikutti maajussi, jonka konetta Flora oli säikähtänyt ja jonka pellolla yhä edelleen toikkaroimme viljelyksiä talloen. Naapurisopu tästä ei onneksi mennyt, vaan yhteisymmärryksessä kuittasimme tapahtuneen lähinnä henkisenä kärsimyksenä. Hetken tierumpua etsiskeltyäni löysin reitin takaisin suunnitellulle ajoreitille ja loppumatkan ajan annoin Floran hölkätä hieman tavallista reippaampaa, jotta se sai päästellä säikähdyksensä aiheuttamia höyryjä pihalle. Kotona valjaista saikin purkaa reilusti hionneen, mutta täysin tyytyväiseltä ja omalta itseltään vaikuttaneen varsan. Vaurioita ei löytynyt varusteista tai kärryistä, eikä hyvällä tuurilla myöskään Floran jaloista tai suusta. En myöskään usko tamman traumatisoituneen tilanteesta juurikaan, sillä ainakaan kotimatkalla kohtaamamme muut ajoneuvot eivät minkäänlaisia reaktioita hevosessa aiheuttaneet. Tällaisista hevosista minä pidän kovasti.
11.11.2022 - Kirjoittanut omistaja
Floran ensimmäiset ratsastusharjoitukset olivat sujuneet mallikkaasti, minkä vuoksi suuntasimme varsin nopeasti turvaheppa Mailin perässä pienelle maastoretkelle. Kolmevuotiaalle ratsunalulle tallia ympäröivät lähes liikennöimättömät maastot olivat jo entuudestaan tuttuja, olihan se hölkkäillyt niitä jo vuoden päivät ravikärryt perässään. Jälleen kerran Flora todisti viisautensa kulkemalla vanhemman tamman perässä varmajalkaisesti ja korvat hörössä. Rautiaan mallikelpoisen käytöksen vuoksi uskalsimme ottaa jopa muutaman pienen ravipätkän, joiden aikana suomenhevonen vain pörisi hyväntuulisesti. Fiilis nuoren tamman selässä oli koko ajan turvallinen – ja mikä ihmeellisintä, hevoseen pystyi myös vaikuttamaan kuin koulutettuun ratsuun konsanaan. Osittain ilmiön takana vaikutti aivan varmasti Floran ajotausta, mutta kyllä luontainen tasapaino ja herkkyys periytyivät osittain geeneissäkin. Mielessäni en voinut olla vertaamatta pikkutammaa sen emänisänemään Kultakutriin, joka vuosia sitten tilalle muuttaessaan oli antanut satulaan hyvin samanlaisen tunteen kuin Flora nyt. Se tunne olikin pysynyt parin sukupolven ajan visusti piilossa, mutta nyt tunnistin kasvatissani samoja piirteitä kuin tallin ensimmäisessä kantatammassa aikanaan.