VH19-018-0939
Lopetettu tapaturman vuoksi 13.03.2022 ♥
Verantatontun kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Verantatonttu | Kutsumanimi | Tonttu |
| Rotu, sukupuoli | Suomenpienhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 143cm, tummanruunikko |
| Syntymäaika, -paikka | 03.09.2014, Suomi | Ikä | 19-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 90cm, me. 80cm | Painotus | Esteratsastus |
| Maahantuoja | Alegre | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Virtuaalimaailmassa loistavasti hevoskauppiaana, välittäjänä sekä maahantuojana tunnettu Alegre järjesti joulunodotuksen kunniaksi ennennäkemättömän joulukalenterin. He laittoivat markkinoille joka päivä uusia hevosia hyvin maahanpoljetuin hinnoin, jotta mahdollisimman moni sai tilaisuuden ostaa itselleen jouluksi oman hevosen. Vaikka myyntiin oli putkahdellut jo toinen toistaan kivemmalta vaikuttavia ulkomaaneläviä, en kuitenkaan ajatellut olevani liikkellä ostohousut jalassa. Toisin kuitenkin kävi, kun itsenäisyyspäivän kunniaksi pulju laittoi peräti neljä ehtaa suomalaista myyntiin, enkä siinä vaiheessa voinut enää olla jättämättä tarjousta. Niin vain Tonttu lähti minun matkaani, ja vaikka se jo hieman iäkkäämpi hevonen onkin, näen sillä vielä kokonaisen tulevaisuuden niin kilpa- kuin siitoshevosenakin. Kiitos Alegre!
Verantatonttu, eli Tonttu tai Tontsa, on pienhevosmittainen suomenhevonen varustettuna terveellä maalaisjärjellä ja avoimella maailmankatsomuksella. Ori on jo kypsään ikään ehtinyt ja siksi paljon maailmaa nähnyt konkari, jolle tuttuja juttuja ovat niin kilpakenttien valloitukset kuin naisten naurattaminen kotioloissakin. Ihmisten seurassa Tonttu on nöyrä palvelija, joka huolehtii omista vastuualueistaan vastaan nikottelematta. Käsiteltäessä ori on kiirehtimätön ja leppoisa soveltuen siksi erinomaisesti kaikkien käsiteltäväksi. Ruunikko on ihmisten lisäksi myös muita hevosia kohtaan kohtelias, eikä se tungettele muiden henkilökohtaiseen tilaan lupaa kyselemättä. Hoitotilanteissa ja varustaessa Tonttu on hiljainen ja hyväksyvä, mutta taluttaessa se voi hieman höpötellä vastaantuleville nelijalkaisille. Karjaaksi pientä suomalaista ei kuitenkaan voi kuvailla, vaan se uskoo aina kerrasta sulkien suunsa niin tarhamatkalla kuin treenien alkaessakin. Ori ei stressaa matkustamista, eikä tee lastauksesta pienintäkään numeroa. Hevosen käytös on myös vierailla talleilla korrektia ja huomioonottavaa, vaikka pientä henkiin heräämistä ja näyttämisen halua voi havaittavissa ollakin.
Ratsain Tonttu vaikuttaa huomattavasti itseään kookkammalta liikkuen matkaavoittavasti ja kantaen itsensä ryhdikkäästi. Ruunikko on aina yhtä motivoitunut tekemään töitä, eikä sen suorittaminen näytä väkinäiseltä koskaan. Piekkarin treenaaminen on ratsastajalle kohtalaisen kevyttä hommaa, sillä Tontun tyyliin ei sovi väkisen puskeminen ja puurtaminen. Ori on kontrolloitavissa hyvin pienin ja kevyin avuin hyvin pitkälti pelkän istunnan voimin. Kouluratsastus ei ole ikinä ollut hevosen mielipuuhaa, mutta se tekee siitä huolimatta sileän harjoitteet kuuliaisesti ja asian vaatimalla tarkkuudella. Aivan toisenlainen palo Tontun silmiin syttyy kuitenkin estetreeneissä ruunikon päästessä todella toteuttamaan itseään mielipuuhansa parissa. Hevosen hyppy on napakka ja se on tunnettu tarkasta jalkatekniikastaan. Kapasiteetti pienellä voimanpesällä on aavistuksen rajallinen, mutta muilta osin se suorittaa estetehtävät täydestä sydämestään voimiaan säästelemättä. Myös maastoilu sujuu Tontun kanssa kivasti orin nauttiessa maisemien vaihtumisesta ja luonnon tarjoamasta treenien vaihtelevuudesta.
| i. Kiintuvan Timoteus sph, 145cm, rn |
ii. Kollin Koltiainen sph, 147cm, rt |
iii. Kaheli |
| iie. Saletti |
||
| ie. Taianomainen sph, 144cm, trn |
iei. Roketti |
|
| iee. Uskomaton |
||
| e. Kesärannan Veera sph, 142cm, prt |
ei. Vertti-Vilhelm sph, 143cm, prt |
eii. Rokkeri |
| eie. Vanaja |
||
| ee. Ryynitar sph, 140cm, rt |
eei. Rymypekka |
|
| eee. Rytinä |
i. Kiintuvan Timoteus oli pienikokoinen tähtipäinen ori, joka kunnostautui kilparatsastuksen lisäksi myös maatilan työtehtävissä. Hevonen eli nuoruusvuotensa kuin mikä tahansa nuori suomenhevonen kulkien oman koulutussuunnitelmansa kunniakkaasti alusta loppuun: vaikka hevosesta povattiinkin kovaa peliä erityisesti esteradoille, koulutettiin se varsin varhaisessa vaiheessa myös aisojen väliin tukkeja metsästä vetämään. Myöhemmin orin työnkuva laajentui entisestään myös vanhojen työkoneiden näytösmieliseen vetämiseen, sekä kantakirjauksen jälkeen myös tammojen palvelemiseen. Jälkeläisiä tälle koko perheen palvelijalle kertyi vuosien saatossa parisenkymmentä kappaletta. Timoteus eli pitkän ja terveen elämän lähtien tästä maailmasta niin sanotusti saappaat jalassa: ori kuoli sydänkohtaukseen 26-vuotiaana kesken helteisen tukkisavotan. Ruunikko haudattiin kunniapaikalle kotitilansa puutarhaan, josta sillä on selkeät näkymät niin vanhalle laitumelleen kuin siellä laiduntavalle jälkikasvulleenkin.
ii. Kollin Koltiainen oli niukin naukin pienhevosmittoihin jäänyt suomenhevosori, joka persoonallisesta luonteestaan huolimatta oli melkoisen voitokas peli kilpakentillä. Rautias oli kenties parhaimmillaan kenttäradoilla, mutta sijoituksia se napsi tasaisesti läpi elämänsä myös koulu- ja esteradoilta. Suurimman osan elämästään Koltiainen toimi junioriratsastajan opetusmestarina ja elämänkumppanina, mutta ehti se eläkepäivinään viihdyttää vielä useampaa tätiratsastajaakin. Tammojen astuminen ei ikinä kuulunut orin pääasiallisiin työtehtäviin, mutta muutamia jälkeläisiä sille silti vuosien aikana syntyi. Hevonen lopetettiin 18-vuotiaana tarhassa sattuneen onnettomuuden seurauksena.
ie. Taianomainen oli syötävän suloinen suomenhevostamma, joka varsasta pitäen hurmasi kaikki tapaamansa henkilöt kauniilla katseellaan ja hurmaavalla luonteellaan. Taianomaisen tärkeimpänä tehtävänä oli toimia omistajansa turpaterapeuttina ja aivovammasta kuntouttajana, ja ehtipä se vuosien saatossa kuntouttamaan myös kymmenkunta muuta vakavista vammoista pikkuhiljaa toipuvaa hevosterapiakeskuksen asiakasta. Kymmenvuotiaana Taianomainen astutettiin kertaalleen uuden terapiakäyttöön soveltuvan hevosen teko mielessä, mutta valitettavasti syntynyt orivarsa ei niihin kriteereihin ikinä taipunut, vaikka muilta osin erinomainen työhevonen olikin. Tummanruunikko tamma eli pitkän ja terveen elämän, kunnes se sitten 28-vuotiaana lopetettiin ennen kuin vanhuuden mukanaan tuomat vaivat ehtivät todella alkaa sitä vaivata.
e. Kesärannan Veera oli pieni ja paksu suomenhevostamma, jonka urakokeilu raviratojen puolella jäi verrattain lyhyeksi. Rautiaalle ei juoksu lukuisista yrityksistä huolimatta oikein maittanut, minkä vuoksi se viisivuotiaana myytiin uudelleenkoulutuksen kautta ratsastuskouluun tunteja tekemään. Veera olikin melko suosittu ratsu erityisesti lasten keskuudessa, joille tamma pienen kokonsa vuoksi erinomaisesti soveltuikin. Kesäisin hevonen pääsi osallistumaan lähiseudun pikkukilpailuihin, mutta merkittävää kilpamenestystä tammalle ei ikinä kertynyt ratsupuoleltakaan. Veera ehti tehdä elämänsä aikana myös kaksi jälkeläistä: kilpailukäyttöön päätyneen Verantatontun lisäksi emänsä jalanjäljissä tuntikäyttöön päätyneen suomenhevostamma Virnavernan. Tamman työkomennus venyi lopulta viisitoistavuotiseksi hevosen eläköityessä tuntitoiminnasta kunnioitettavassa 21-vuoden iässä. Eläkkeestään Veera ei kuitenkaan kauaa ehtinyt nauttia sen sairastuttua vanhoilla päivillään lopetuspäätökseen johtaneeseen kaviokuumeeseen.
ei. Vertti-Vilhelm oli kova-aikainen ja erityisesti pitkillä matkoilla kestävänä tunnettu Teräsvalio, jonka lisäksi se oli jo kolmevuotiaana kakkosella kantakirjattu juoksijasuunnan jalostusori - yksi aikansa suosituimmista vieläpä. Hyvin pienikokoiseksi ja lyhytjalkaiseksi jäänyt Vilhelm ei antanut tappijalkojensa hidastaa menoaan, vaan sen ravaaminen oli alusta asti hyvin menevää ja tasapainoista. Punarautias juoksi uransa aikana pitkälti kolmattatuhatta euroa, ja vielä reilusti enemmän se tienasi kesätyöllään tammoja palvelemalla. Jälkeläisiä pienelle sisupakkaukselle syntyi kaikkineen 364 kappaletta tehden siitä yhden kaikkien aikojen suosituimmista isäoreista. Vilhelm jouduttiin valitettavasti lopettamaan jo 16-vuotiaana sen sairastuttua tuntemattomaksi jääneestä syystä krooniseen kaviokuumeeseen.
ee. Ryynitar oli hieman keskivetoravuria kovatasoisempi juoksijatamma, joka kaviourilta eläköidyttyään teki vielä toisen lähes yhtä menestyksekkään uran siitostammana. Ehjiä kausia Ryynittarelle kertyi yhteensä seitsämän kappaletta, joiden aikana se ehti ravata itselleen ennätyksen 25,4ake sekä voittorahoja reilun 80 000 euron verran. Vanhoilla päivillään se tehtaili maailmaan kuusi tulevaisuudentoivoa, joista tosin vain kaksi onnistui uransa aikana keräämään rahaa hieman porkkanarahoja enemmänkin. Kaikki Ryynittaren jälkeläiset ovat kuitenkin olleet järjestäin hyväpäisiä ja korrektirakenteisia, joten aivan tolkuttoman huonotasoisesta siitostammasta ei rautiaan kohdalla kuitenkaan ollut kyse. Ryynitar löytyi 21-vuotiaana kuolleena omalta laitumeltaan, eikä sen viimeiseksi kaavailtu varsa siksi ikinä päässyt näkemään päivänvaloa.
20.04.2020 t. Kuuran Harmonia (e. AT Hulihevinä) om. Cherry, VRL-12299
04.11.2021 o. Tupatonttu (e. Serpentiina) om. Aino Kurkinen, VRL-12701
10.11.2021 t. Katveen Tulituike (e. Misteliina) om. Dee, VRL-13383
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.04.2021: SLA-I (14 (4+7+3) + 20 + 23 + 20 + 18 = 95p)
Estehevosten laatuarvostelutilaisuus 28.02.2022: ERJ-I (9 + 40 + 16 + 20 + 15 = 100p)
ERJ: 40 sijoitusta
| 17.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | 90cm | 4/30 |
| 27.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | 90cm | 1/30 |
| 29.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | 90cm | 3/30 |
| 31.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | 90cm | 1/30 |
| 02.02.2019 | Cadogan Ponies | 90cm | 3/30 |
| 02.02.2019 | Virtuaalitalli Chersey | 90cm | 6/50 |
| 03.02.2019 | Cadogan Ponies | 90cm | 4/30 |
| 03.02.2019 | Virtuaalitalli Chersey | 90cm | 5/50 |
| 05.02.2019 | Cadogan Ponies | 90cm | 1/30 |
| 05.02.2019 | Kuuran Suomenratsut | 90cm | 4/40 |
| 07.02.2019 | Virtuaalitalli Chersey | 90cm | 3/50 |
| 08.02.2019 | Virtuaalitalli Chersey | 90cm | 5/50 |
| 09.02.2019 | Kuuran Suomenratsut | 90cm | 1/40 |
| 10.02.2019 | Cadogan Ponies | 90cm | 2/30 |
| 11.02.2019 | Cadogan Ponies | 90cm | 3/30 |
| 11.02.2019 | Cadogan Ponies | 90cm | 5/30 |
| 14.02.2019 | Cadogan Ponies | 90cm | 3/30 |
| 18.02.2019 | Cadogan Ponies | 90cm | 1/30 |
| 18.02.2019 | Rushock Bog | 90cm | 1/40 |
| 20.02.2019 | Cadogan Ponies | 90cm | 2/30 |
| 20.02.2019 | Rushock Bog | 90cm | 5/40 |
| 21.02.2019 | Rushock Bog | 90cm | 2/40 |
| 23.02.2019 | Rushock Bog | 90cm | 5/40 |
| 02.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 90cm | 2/33 |
| 03.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 90cm | 2/33 |
| 04.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 90cm | 5/33 |
| 05.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 90cm | 6/40 |
| 06.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 90cm | 1/34 |
| 08.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 90cm | 3/40 |
| 10.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 90cm | 2/34 |
| 01.04.2019 | Hiivurin Suomenhevoset | 90cm | 2/40 |
| 03.04.2019 | Hiivurin Suomenhevoset | 90cm | 5/40 |
| 03.04.2019 | Routaruusu | 90cm | 1/40 |
| 03.04.2019 | Routaruusu | 90cm | 5/40 |
| 05.04.2019 | Routaruusu | 90cm | 3/40 |
| 07.04.2019 | Routaruusu | 90cm | 3/40 |
| 25.01.2020 | Hiivurin Suomenhevoset | 90cm | 6/46 |
| 30.01.2020 | Hiivurin Suomenhevoset | 90cm | 4/46 |
| 12.03.2020 | Kototalli | 90cm | 5/40 |
| 01.04.2020 | Hornanhovi | 90cm | 1/30 |
09.04.2019 - Valmentajana Kirsi
Lyhytjalkainen Verantatonttu osallistui päivän estevalmennuksessa perustellusti ponien kanssa samaan ryhmään: ori liikkui kyllä kokoisekseen isosti, mutta sillä riitti kykyä myös askeleidensa lyhentämiseen. Koska muut valmennuksen ratsukot olivat poneja, olivat tavoitteet niiden kanssa hieman Tontusta poikkeavia: ponit pyrittiin saamaan rennoiksi ja rauhallisiksi, parhaassa tapauksessa vielä hieman peräänantoonkin, kun taas Tonttu pyrittiin pitämään ryhdikkäänä ja aktiivisena heti alusta alkaen. Suomenhevosten perisyntinä pidetty etupainoisuus oli selvästi läsnä myös tässä ruunikossa, mutta missään nimessä se ei ollut pahimmasta päästä tätä supisuomalaista hevoskatrasta.
Alkuverryttelynä toimi tänään pieni puomi- ja kavalettijumppa yhdistettynä kouluratsastuspohjaisiin harjoituksiin. Tonttu oli alusta asti melko skarppina huolehtien itsensä puomien ylitse helponnäköisesti, mutta ratsastajansa apuihin ori olisi voinut keskittyä huomattavasti paremmin. Erityisesti kääntyminen suorana tuotti aluksi hankaluuksia, eikä asiaa ainakaan auttanut Cherryn roikkuminen sisäohjassa ulkoavuilla ratsastamisen sijaan. Muutaman pikkuvoltin jälkeen Tonttu oli jo ryhdistäytynyt oman tekemisensä suhteen, ja valmennuksen edetessä myös ratsastaja onnistui skarppaamaan oman suorituksensa kanssa.
Ensin rataa tehtiin lyhyemmissä pätkissä ja polvenkorkuisilla esteillä, mutta rytmin löydyttyä ja lihasten lämmettyä oli aika ryhtyä tositoimiin. Valmennuksen tarkoituksena ei ollut harrastaa korkeushyppyä, vaan saada aikaiseksi kauniita ja sujuvia, sekä ennen kaikkea ratsukon omasta mielestä sopivan haastavia mutta sitäkin palkitsevampia suorituksia. Tontun kohdalla etenemisen tai hyppäämisen sujuvuus ei varsinaisesti ollut mikään ongelma - korkeintaan ori olisi saanut pysyä kaarteissa ryhdikkäämpänä ja aktiivisempana. Hypyt itsessään olivat kuitenkin ponnekkaita, eikä ruunikko kysellyt erikoisesteidenkään kohdalla niiden ylittämisestä.
Estekorkeutta nostettiin rauhalliseen tahtiin, kunnes ylimmät puomit keikkuivat kannattimillaan karvan verran vaille metrin korkeudessa. Pieni suomenhevosori ei itseensä verrattuna suurista esteistä ollut millänsäkään, vaan ylitti ne edelleen varmaotteisesti ja iloisesti. Estevälien huolellisen ratsastamisen merkitys kuitenkin kasvoi entisestään, kun oman kapasiteettinsa ylärajoilla suorittava ruunikko kaipasi ratsastajaltaan oikea-aikaista puuttumista tasapainoon ja välien rytmitykseen pystyäkseen hoitamaan oman tonttinsa moitteettomasti. Cherrylle isojen esteiden ratsastaminen vaikutti olevan kavalettien ylittämistä helpompaa, sillä naisen estesilmä toimi huomattavasti selkeämmin nyt kokonaista rataa hypätessä.
Valmennuksen aikana ei ilmennyt mitään suuria ongelmia, vaan keskittyminen suuntautui puhtaasti pienten yksityiskohtien hiomiseen: ratsastajan istunnan tarkkailuun, oikea-aikaiseen vaikuttamiseen sekä Tontulle ominaisen kuumumisen hallintaan ja rauhoittamiseen. Ponien joukossa suomenhevonen pärjäsi paremmin kuin hyvin suoriutuen täysin samoista harjoitteista itseään huomattavasti jalompien ja ketterämpien lajitoveriensa kanssa. Kokonaisuutena treeni oli onnistunut, eikä spesifejä kotitehtäviä tällä kertaa tarvinnut antaa. Tonttu kaipasi säännöllistä esteharjoittelua, mutta se selviytyi tasoisistaan tehtävistä kohtalaisen helposti ja hyvällä fiiliksellä.
01.03.2019 - Kirjoittanut Maria (omistaja)
Tonttu on kiva hevonen hoitaa: se on kokenut ja viisas, eikä orin kanssa tarvitse vääntää pelisäännöistä sen enempää kotona kuin reissussakaan. Siksi en ollutkaan ollenkaan pahoillani, kun ruunikon vakihoitaja Elsi nautti vapaapäivästään delegoiden piekkarin hoitovastuun harteilleni. Hymy oli herkässä jo siinä vaiheessa, kun kävelin tähtipään tarhalle vain kivenheiton päähän punamultaiselta tallinovelta. Tonttu seurasi lähestymistäni herkeämättömästi korvat hörössä, eikä miettinyt riimun pukemista tai matkaani lähtemistä hetkeäkään. Tallissa ori seisoi rennosti hoitopaikalla ikävöimättä ulos jääneitä kavereitaan tai murehtimatta seuraavan päivän ongelmia. Ruunikko oli selvästi nauttinut loimettomasta aurinkokylvystään, joka mahdollisti paitsi D-vitamiinin ahmimisen, myös hiekassa oikein antaumuksella pyörimisen. Kumisualla pyörittely tuntui selvästi hevosesta mukavalta - se ei ylähuulen rullausasteesta voinut jäädä epäselväksi. Suunniteltua tarkempi puunaaminen vei hieman ylimääräistä aikaa, mutta siitä huolimatta ehdin hyvissä ajoin varustaa orin ratsastukseen, ja kävelyttääkin sitä lähes viidentoista minuutin verran kenttää kiertävällä radalla.
Cherryn ratsastusta en ehtinyt jäädä seuraamaan, sillä liukuhihnamallia toteuttaaksemme jouduin Tontun ratsastuksen aikana laittamaan treenistä tulleen Tuohisen pois ja varustamaan seuraavana vuorossa olevan Saiturin valmiiksi. Brunette nainen kertoi kuitenkin orin olleen virkeä ja melko hyväntuntuinen ratsastaa. Treenin aiheena oli ollut kilpailupäivien sileänverryttelyn hiominen, sillä Tontun kanssa viime aikojen haasteena oli ollut sopivan balanssin löytäminen hyppyjen ja muun tekemisen välille. Tänään ruunikko oli kuitenkin suorittanut kivasti ja melko kouluratsastustyylinen lähestymistapa oli vaikuttanut sopivan sille erinomaisesti: liikutuksen päätteeksi testimielessä hypätyt pienet esteet olivat ylittyneet rennon kuuliaisesti, eikä päälimmäisenä murheena olleesta keskittymiskyvyttömyydestä ollut tällä kertaa ollut tietoakaan.
Parin kävelykierroksen jälkeen koitti aika palata takaisin talliin varusteiden purkua ja pikaista suihkua varten. Tonttu leijaili vielä tyytyväisenä liikunnan jälkeisessä endorfiinipilvessään, eikä varmaan edes huomannut kaikkia sille ohimennen tekemiäni pieniä hoitotoimenpiteitä. Viileän veden virtaamisen päällensä se kuitenkin huomasi: talvitauon jälkeen pesulle joutuminen lähestulkoon säikäytti pienen hevosparan. Nopeasti Tonttu kuitenkin huomasi, ettei tilanteessa mitään uhkaavaa todellisuudessa ollutaan, ja nautti pikaisesta viilennyksestään täysin siemauksin. Märän turkkinsa vuoksi ori joutui palaamaan tarhaansa takki tiukasti päälle kiskottuna, mutta ainakin sen omassa valtakunnassa oli jo varttia aiemmin jaetut päiväheinät odottamassa syöjäänsä.
02.03.2019 - Kirjoittanut omistaja
Kotikentällä järjestettävät kilpailut ovat ratsastajan kannalta mahtava asia: kisapaikalle siirtymiseen ei tarvitse varata aikaa, varusteitakaan ei voi unohtaa kotiin, eivätkä päivät välttämättä pääse venymään ympärivuorokautisiksi. Myös hevosen kannalta kotikisat ovat hyvä juttu: maisemanvaihdosta ei tarvitse stressata, päivä ei rutiineiltaan eroa kovin suuresti normaalista arkipäivästä ja suoritusta ajatellen käytettävissä on kotikenttäetu (joka voi olla huonokin asia tutun areenan täyttyessä epäilyttävillä möröillä, joita kaksijalkaiset sponsorien mainoksiksikin kutsuvat). Kaikki nämä hyödyt haihtuvat kuitenkin taivaan tuuliin, kun ratsukon ihmisosapuoli on kilpailijan lisäksi myös kilpailujen toimihenkilö - vieläpä itse kilpailujen johtaja.
Kisaviikon ensimmäinen päivä meni täysin harjoitteluksi Cherryn keskittyessä enemmän kilpailujen sujuvuuteen kuin omiin suorituksiinsa (kuten tietysti tärkeysjärjestyksen kuuluu ollakin). Ilman hyviä hoitajiaan puolet hevosista olisi varmasti jäänyt kokonaan hyppäämättä, ja radalle saakka selvinnyt puolisko olisi todennäköisesti hypännyt väärillä varusteilla ja verryttelemättä. Toisena kilpailupäivänä homma lähti kuitenkin jo rullaamaan, kun suurimmat hallinnolliset kriisit oli saatu selätettyä. Tontulla oli käynyt arpajaisissa tuuri, sillä se starttasi luokkaansa heti aamupäivän ensimmäisten hevosten joukossa. Verryttelyyn ori tuotiin hyvin kävelytettynä, kuten kukonlaulun aikaan pidetyssä aamupalaverissa oli sovittu. Elsi oli pukenut hevosen kauniisiin tummansinisiin varusteisiin ja hoitanut sen muutenkin viimeisen päälle edustavaksi.
Verryttelyssä Tonttu tuntui energiseltä ja melko pehmeältäkin. Se reagoi kaasuun ja jarruun riittävän kuuliaisesti, eikä kiukutellut myöskään kääntäviä apuja vastaan. Tutun maneesin vallanneet vieraat hevoset olivat orin mielestä hiukan kiinnostavia, mutta kilttinä poikana se unohti deittihaaveet nopeasti päästessään verryttelyhyppyjen makuun. Ristikolle ja pystylle Tonttu teki aluksi hieman töksähtäviä hyppyjä, mutta rytmiin päästessään alkoi homma rullata kitkattomasti omalla painollaan. Ulkokentälle siirryttäessä takana oli ehkä parisenkymmentä hyppyä, joista viimeinen metriselle pystylle. Omaa suoritusvuoroani odotellessani pidin Tontun koko ajan liikkeessä pyrkien näyttämään sille kenttää hiukan joka kulmasta. Ori ei varsinaisesti jännittänyt edustuskuntoon laitettua kenttää, mutta oli kuitenkin hieman tavallista aremman oloinen etenemisessään.
Lähtömerkin soitua kannustin ruunikon nostamaan laukan samalla tuomaritornia kohden kättäni heilauttaen. Laukkavoltin jälkeen aloin hakea suuntaa kohti ensimmäistä estettä, joka tällä Heidi Kankaanpään suunnittelemalla radalla oli kiltisti pieneksi jätetty pysty. Kaarre seuraavalle esteelle oli pitkä ja ehdin sen aikana ratsastamaan Tontun paremmin takajaloilleen, jonka turvin seuraavana ollut kaareva linja suoriutui ilman sähläystä. Aidan ja mainosten viereen laitettu pysty tuli orin mielestä eteen täysin varoittamatta, mutta äänellä kannustamalla se kuitenkin kiipesi esteen ylitse puhtaasti. Linjalla jouduin ratsastamaan oria oikein ekstrapaljon eteenpäin päästäkseni seuraavalle esteelle perille, mutta sen jälkeen pääsimme onneksi uudelleen rytmiin kiinni. Sarjan Tonttu ylitti ilman kommelluksia, kuten myös sitä seuranneen okserin.
Uusinnassa oli muutamia erinomaisia paikkoja tiukempien teiden ratsastamiseen, ja pienellä suomenhevosellani pyrin hyödyntämään ne mahdollisimman hyvin. Tonttu oli nyt jo todella syttynyt hyppäämisestä, eikä enää katsellut esteiden raikasta ulkonäköä tai ratahenkilökunnan sijaintiakaan. Kaarteiden pitkäksi venyminen ei tällä kertaa päässyt muodostumaan ongelmaksi muistaessani itse ratsastaa ulkoavuilla sisäohjassa roikkumisen sijaan. Maalilinjan onnistuimme tällä kertaa ylittämään virheittä, mikä oli valtava parannus edellispäivän kahdeksaan virhepisteeseen jo pelkältä perusradalta.
Sijoitustamme saimme jännittää aivan luokan loppuun saakka, sillä vaikka menimmekin oman suorituksemme jälkeen luokan johtoon, emme siellä kuitenkaan kovin kauaa saaneet paikkaamme puolustettua. Luokan loputtua olimme pudonneet tuloslistoilla kolmannelle sijalle, joka toki edelleen oli hyvä saavutus ja palkintojenjakoon pääsemisen arvoinen onnistuminen. Tonttu esiintyikin taputtavalle yleisölle oikein mielellään, ollen omasta mielestään varmasti ainakin koko kilpailujen kirkkain tähti. Tältä pohjalta kisaviikkoa olisi hyvä jatkaa; kuka tietää, vaikka sijoituksia olisi hyvän vireen löydyttyä jaossa enemmänkin.
15.04.2020 - Kirjoittanut omistaja
Tontun kohdalla päätökseni kilpauran loppuun saattelemisesta ennen siitoskäyttöön siirtymistä oli ehdoton: orin ei ollut lupa edes katsella tammoja sillä silmällä ennen riittävien meriittien saavuttamista. Tänä keväänä ruunikko oli kuitenkin tehnyt reippaan loppukirin neljänkymmenen sijoituksen kasaan haalimiseksi, ja näin ollen oli pienhevonen huhtikuun alussa ansainnut itselleen naimaluvan. Ensimmäiset treffit järjestyivätkin nopealla aikataululla jo aiemmin pari jälkeläistä tehtailleen AT Hulihevinän tullessa juuri sopivasti kiimaan. Kohtelias vanha herra oli tositoimien äärellä alkuun hieman hukassa, mutta vaistojensa vietäväksi antauduttuaan ori hoiti homman kotiin Helinää huomioonottavasti kohdellen. Valitettavasti Tontun siemen oli jo parhaat päivänsä nähnyttä, tai sitten hyppypäivät eivät vain tällä kertaa olleet otolliset, ja Helinä jäi ensimmäisestä astutusyrityksestä tyhjäksi. Kolme viikkoa myöhemmin oli kuitenkin revanssin vuoro, ja koska Tonttu oli kontrolloiduissa olosuhteissa osoittanut olevansa kumppaniaan kohtaan hyvin hellävarainen ja tahdikas, päätimme kokeilla pariskunnan laittamista yhteiselle laitumelle. Lempi leiskui aitauksessa todistetusti useana eri päivänä ja sormet ristissä Helinää sitten pari viikkoa myöhemmin jälleen ultrailtiin: tällä kertaa meitä oli onnistunut, sillä kannettavan uä-laitteen kuvassa oli maallikonkin silmin erotettavissa hedelmöittynyttä alkiota vastaava musta pallukka. Pari viikkoa myöhemmin pikkukaverin todettiin yhä olevan tallella, ja tällä kertaa erotettavissa oli jo pienen pieni sydämen sykekin. Tähän tilanteeseen pääseminen tuntui jo sen verran merkittävältä työvoitolta, että iltaruokien yhteydessä jaetut ekstraporkkanat kuuluivat tällä kertaa niin Helinälle kuin Tontullekin. Kukaan meistä tuskin malttaa odottaa, millainen tulevaisuuden estetähti tästä vähintäänkin mielenkiintoisesta yhdistelmästä aikanaan syntyykään.