Ruskavaaran Tuohinen

VH19-018-0523
ERJ-III, SLA-I, EV-II, SV-II

Lopetettu laidunonnettomuuden seurauksena 29.08.2022 ♥



Ruskavaaran Tuohinen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Ruskavaaran Tuohinen Kutsumanimi Tuohinen
Rotu, sukupuoli Suomenpienhevonen, ori Säkäkorkeus, väri 148cm, punarautias
Syntymäaika, -paikka 06.12.2018, Suomi Ikä 16-vuotias
Koulutus Helppo A, re. 110cm, me. 95cm Painotus Esteratsastus
Kasvattaja Dimma, Ruskavaara Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Ruskavaaran Tuohinen ilmestyi itsenäisyyspäivän aamuna myyntiin syntymätallinsa Ruskavaaran nettisivuille, josta joulukalenteriluukun avattuani hevosen löysin. Myynnissä oli muitakin saman ikäluokan hevosia, mutta tällä kertaa huomioni kiinnitti vain estepainotteinen Tuohinen. Sen suku eroaa omista hevosistani ja on lisäksi runsain meriitein palkittu, ja kun hevosen tulevalle omistajalle ei valtavia paineita asetettu ponikokoiseksi jäävän rautiaan tulevaisuuden suhteen, rohkaistuin esittämään siitä ostotarjouksen. Tarjous meni läpi ongelmitta, ja kun rahapolitiikasta oli päästy yhteisymmärrykseen, oli Tuohisen aika muuttaa Kuuraan kasvamaan.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Melko pienikokoisessa Tuohisessa riittää hevosta, sillä rautias on paitsi hyvin selvillä oriudestaan, on se myös treenattu täyteen kilpakuntoon. Voimaa ja uhoa uhkuessaan se saattaa säikäyttää aremman käsittelijän takaisin pikkuisten poninpalleroisten pariin, mutta vahvemman hevostaustan omaava groomi pystyy pitämään Tuohisen sille asettamissaan rajoissa ilman mainittavia toimenpiteitä. Pikkusuomalaisen kanssa puuhaillessa tärkeintä on pysyä periaatteissaan antamatta hevoselle millinkään vertaa periksi. Ihmistä ruskavaaralainen kunnioittaa pohjimmiltaan oikein hyvin, joten vaaratilanteilta pystytään välttymään lähes sadan prosentin varmuudella, kun Tuohisen ihmisiä kohtaan kokemaa kunnioitusta ei päästä hiipumaan hetkeksikään. Helpoimmalla sen kanssa pääsee, jos käsittelyn tarhaamisesta varustamiseen ja kuljettamiseen hoitaa joka kerta sama henkilö, mutta koska tämä ei luonnollisestikaan ole aina mahdollista, kannattaa orin lähipiiri pyrkiä pitämään mahdollisimman pienenä. Sinne kannattaa mahduttaa pari asiansa osaavaa hoitajaa, ratsastaja ja valmentaja sekä eläinlääkäri yhdessä asiansa osaavan kengittäjän kanssa. Mikään pikkutyttöjen fanikerhon kohde Tuohinen ei ole, sillä liian moni kokemustasoltaan vielä kohtalaisen heikko ihminen altistaa paitsi ulkopuoliset, myös koko vaivalla rakennetun sisäpiirin turhille riskeille ja vaikeuttaa tavoitteellista treenaamista päivittäisten rutiinien muuttaessa jatkuvasti muotoaan.

Kotioloissa Tuohisen harjaaminen ja varustaminen luonnistuvat parhaiten, kun rautias on sidottu molemmilta puolilta kiinni. Kaikkea egoilua siltä ei saa kitkettyä pois ikinä, eikä sitä edes haluta tavoitella. Pieni pörhistely muille hevosille on täysin sallittua, mutta aloillaan pitää silti seistä hiljaa ja taluttaessakin tilanteen auktoriteettisimman yksilön tulee löytyä narua kannattelevasta päästä. Vähäinen hörinä ja ravia tapailevat askeleet ovat hyväksyttäviä niin pitkään, kun tarkoituksena ei ole ottaa ohjia omiin käsiinsä. Kotitallissa tuttujen hevosten keskellä Tuohinen jaksaa mesota vain joitain päiviä saapumisensa jälkeen, mutta vieraissa paikoissa se jaksaa esiintyä ensiminuuteista aina viimeiseen näytökseen saakka. Matkustaminen orilta sujuu melko rutiininomaisesti, sillä se lastautuu näppärästi yhden ihmisen taluttaessa sen sisälle ja toisen sulkiessa tarvittavat salvat. Matkan aikana suomenhevonen osaa olla melko siivosti, kunhan sen välittömään läheisyyteen ei erehdy laittamaan toista hevosta. Tästä johtuen Tuohinen matkustaa trailerissa yleensä yksin ja rekassakin reunimmaisessa loosissa, mielellään tyhjän loosin vieressä. Vieraissa paikoissa ori osaa olla melkoinen esiintyjä, joten turvallisuuden vuoksi sitä käsitellään kilpailualueella ja valmennusreissuilla ainoastaan suitsittuna.

Ratsain Tuohinen on mahtipontisen tuntuinen, vaikkei se suurikokoinen tai näyttäväliikkeinen hevonen olekaan. Rautias ottaa työnteon lähes aina vakavasti, eikä säästele voimiaan ihmisten kanssa puurtaessaan. Aivan puhtoinen enkeli ori ei kuitenkaan käytöstavoiltaan ole, vaan siinä on piirun verran rodeohevosen vikaa erityisesti kuumuessaan tai toimettomuuteen tylsistyessään. Kotioloissa Tuohinen on melko helppo hevonen ratsastaa sen keskittyessä pääsääntöisesti omaan puurtamiseensa, mutta vieraiden hevosten keskellä orissa on huomattavasti enemmän pitelemistä. Punainen paholainen on tunnettu kovasta puheliaisuudestaan, jonka lisäksi sillä on tapana tunkea hieman turhan liki muita nelijalkaisia. Sileällä ratsastaminen onnistuu vielä kohtalaisen hyvin kisapaikoillakin, kunhan hevosen muistaa pitää tiukasti pohkeiden ja ohjan välissä. Kouluratsastus lajina ei niin töppöjalkaista orinpoikasta miellytä, mutta helpon tason asiat se kuitenkin suorittaa melko vaivattomasti ja kohtalaisen tasaisessakin muodossa, hakeutuen tosin turhan helposti hieman virkkuukoukkumaiseen nyökkyyn.

Hypätessä Tuohinen on kova poika menemään ja tekemään, mutta järkeä orin touhussa voisi toisinaan olla mukana ripaus enemmänkin. Kokeneen ratsastajan kanssa punarautias on melko varmakin rusettihai, mutta kokemattomamman kuskin kanssa turhia virheitä sattuu helposti. Kapasiteetinpuutteesta pikkuhevosen menestyminen ei jää kesken, vaan ongelmia syntyy ennemminkin hätäisestä jalkatekniikasta sekä huolimattomasta etäisyyksien arvioinnista. Ori on hypyissään todella itsevarma, eikä se epäröi yrittää esteiden ylitse huonommistakaan ponnistuspaikoista. Kilpailujen verryttelyissä Tuohinen ei oikein osaa keskittyä omaan suorittamiseensa, mutta radalle omaan rauhaan päästessään sen mieli yleensä tasoittuu riittävästi mahdollistaakseen järkevän suorituksen ratsastamisen. Maastomopona suomenhevonen on kohtalaisen mukava: se ei pelkää liikennettä eikä marjapuskissa pyllisteleviä marttoja. Useamman hevosen letkassa se usein kerää turhia kierroksia elämäänsä, mutta yksin tai vain yhden kaverin kanssa liikkeellä ollessaan se on melko rento ja tyytyväinenkin etenijä.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Turmeltajan Tuohivintiö
KTK-III, SV-II
sh, 151cm, vkk
ii. Tuohipoeka
KTK-III, SLA-I, KERJ-I, ERJ-I, KRJ-I
sph, 146cm, trt
iii. Termooni EVM
iie. Kaarnasävel EVM
ie. Nanetta
SLA-II, ERJ-I, VVJ-II, KERJ-II, KRJ-I
sh, 153cm, vkk
iei. Inkero EVM
iee. Ninella EVM
e. Ch Tuohiprinsessa
KTK-II
sph, 143cm, prt
ei. Tuohikotti
KTK-II, KRJ-I, KERJ-I, ERJ-I
sh, 150cm, vkk
eii. Rautia EVM
eie. Hyvälempi EVM
ee. Pilviprinsessa
ERJ-II, KRJ-I, KERJ-I
sph, 144cm, vrt
eei. Pilvien Kunkku EVM
eee. Prinsessa Ruusunen EVM

Ruskavaaran Tuohinen on lähtöisin runsain meriitein palkitusta suvusta. Suurin osa sen takaa löytyvistä hevosista on kantakirjattuja, jonka lisäksi niiltä löytyy palkintoja kaikista ratsastuksen lajeista, valjakkoajosta sekä suomenhevosten laatuarvostelusta. Erityisen upean meriittilistan ovat saavuttaneet sen ii. Tuohipoeka sekä ie. Nanetta, mutta paljoa niistä eivät jälkeen jää myöskään ei. Tuohikotti sekä ee. Pilviprinsessa. Orin vanhemmat Turmeltajan Tuohivintiö sekä Tuohiprinsessa ovat vielä kovin kokemattomia, mutta tavoitteet niiden kohdalla on asetettu korkealle.

POJASTA POLVI PARANEE

18.05.2020 o. Sotamaalauksen Pahatuohi (e. Kalman Paharakkaus) om. Cherry, VRL-12299 EV-I, SV-I
03.11.2021 o. Valokylän Tuohimus (e. Kaunon Nanomus) om. Valokylän Talli
14.01.2022 o. M.B. Tuohimetku (e. Hirttivaaran Metka) om. Harmaatuulen oriasema
28.08.2022 t. Kuuran Florensia (e. Kuuran Flirttipiru) om. Cherry, VRL-12299

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.06.2019: SV-II (8 + 10 + 5 + 6 = 29)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.07.2019: EV-II (6 + 10 + 1 + 3 + 5 + 5 = 30)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.05.2021: SLA-I (17 (4 + 9 + 4) + 20 + 20 + 20 + 20 = 97p)
Estehevosten laatuarvostelutilaisuus 31.03.2022: ERJ-III (9 + 40 + 2 + 20 + 15 = 86p)

ERJ: 40 sijoitusta

24.03.2020 Safiiritiikerin kilpailukeskus 110cm 6/40
25.03.2020Safiiritiikerin kilpailukeskus110cm4/40
14.04.2020Kototalli110cm5/47
15.04.2020Kototalli110cm3/47
22.04.2020Kototalli110cm6/47
29.05.2020De Civitate Deaorum110cm3/30
01.06.2020Koemans Trakehners110cm3/40
03.06.2020Koemans Trakehners110cm1/40
04.06.2020Koemans Trakehners110cm3/40
05.06.2020Koemans Trakehners110cm4/40
07.06.2020Kannelniemi110cm1/40
07.06.2020Kannelniemi110cm4/40
08.06.2020Kannelniemi110cm1/40
08.06.2020Koemans Trakehners110cm3/40
09.06.2020Koemans Trakehners110cm3/40
10.06.2020Koemans Trakehners110cm1/40
11.06.2020Kannelniemi110cm1/40
11.06.2020Kannelniemi110cm1/40
15.06.2020Koemans Trakehners110cm5/40
18.06.2020Kannelniemi110cm2/40
21.06.2020Koemans Trakehners110cm6/40
21.06.2020Kannelniemi110cm2/40
26.06.2020Kannelniemi110cm4/40
26.06.2020Koemans Trakehners110cm5/40
27.06.2020Kannelniemi110cm3/40
28.06.2020Kannelniemi110cm1/40
29.06.2020Kannelniemi110cm4/40
20.09.2020Kuuran Suomenratsut110cm2/40
13.10.2020Viljalehto110cm3/30
13.10.2020Viljalehto110cm5/30
14.10.2020Viljalehto110cm3/30
15.10.2020Kilpailukeskus Lupin110cm6/50
16.10.2020Kilpailukeskus Lupin110cm4/50
16.10.2020Viljalehto110cm2/30
17.10.2020Kilpailukeskus Lupin110cm6/50
17.10.2020Viljalehto110cm5/30
18.10.2020Viljalehto110cm3/30
01.11.2020Kuuran Suomenratsut110cm4/40
09.11.2020Kuuran Suomenratsut110cm3/40
10.11.2020Kuuran Suomenratsut110cm1/40

LAHJATTOMAT TREENAA

19.10.2019 - Valmentajana Aimo Laaksonen (omistaja) (112 sanaa)
Päivän puomivalmennuksessa Tuohinen oli reipas ja hyväntuulinen, joskaan ei kovin keskittyväinen oma itsensä alusta loppuun saakka. Ori sähläsi vuoroin tuntuman kanssa, vuoroin ratsastajansa istunnan alta kiemurrellen. Eteenpäin pyytäviin apuihin rautias reagoi sähäkästi, mutta jarruttelut kaikuivat toisinaan aivan kuuroille korville. Tehtävät kyllä parhaansa mukaan haastoivat oria paitsi keskittymään, myös asettelemaan jalkansa tarkasti puomien väleihin, mutta siitäkös ori vähät välitti. Valmennuksen edetessä ja vaatimustason noustessa joutui hevonen tosin antamaan periksi ja tyytymään työjuhdan rooliinsa, mutta silmäkulmassaan vilkkuneesta pilkkeestä ei otus luopunut vielä silloinkaan. Päivän teemana olleet siirtymiset sekä tasaisen tahdin säilyttäminen paranivat erilaisten tehtävien myötä hurjasti, mutta tekemistäkin yhä jäi. Nuori mies selviytyi treenistä kuitenkin kohtalaisin arvosanoin; tulevaisuudessa pienestä punaisesta voi vielä jotain tullakin.

20.05.2020 - Valmentajana Valma Kokko (omistaja) (439 sanaaa)
Tuohinen on reipas miekkonen toimissaan, muttei aina niin kovin harkitseva omien ratkaisujensa kanssa. Tästä syystä rautias on osallistunut valmennuksiini lähes viikoittain, eikä tämänpäiväinen estetreeni tehnyt poikkeusta. Ori vaikutti puomitehtävillä tuttuun tapaansa energiseltä ja hiukan hutiloivalta, eikä se tälläkään kertaa keskittynyt rooliinsa riittävällä vakavuudella. Ratsastajallaan Cherryllä oli kuitenkin selvästi hyvä päivä tänään: nainen ratsasti määrätietoisesti ajelehtimatta tykittäen ratsulleen oikeita apuja aina silloin, kun hevonen yritti kiemurrella pois lestistään. Ajatustakin ratsastamisessa oli, sillä ratsukko teki puomien välissä siirtymisiä silloin, kun Tuohinen yritti juosta avuilta pois, ja voltteja taas silloin, kun hevonen yritti jähmettyä tuntumalle liiemmin pohkeita tai ohjasapuja kuuntelematta. Vartissa ratsukko oli kuitenkin jo hyppykuntoinen ja varsinainen valmennus päästiin aloittamaan.
Verryttelyhyppyjen aikana Tuohinen vaikutti virkeältä ja se pysytteli liioitellusti irti puomeista. Ylisuorittaminen lähti kuitenkin tasoittumaan yksittäisten esteiden vaihduttua ensin pienempiin radanpätkiin ja lopulta kokonaiseen yhdentoista esteen mittaiseen rataan, jonka malli oli tällä kertaa apinoitu edellisvuoden estemestaruuksista saakka. Cherrylle rata oli jo entuudestaan tuttu, olihan sitä harjoiteltu jo Mintun sekä Vimman kanssa, mutta tekemistä riitti siitä huolimatta. Tuohisen erikoisuutena oli sen pieni koko, minkä takia kaikki välit sai laukata ihan tosissaan. Oria ei kuitenkaan ollut syytä villiinnyttää, vaan hevonen piti pitää hyvinkin tiukasti kontrollissa, mikäli radan teknisistä osuuksista mieli selvitä kunnialla.
Radan osia tehdessämme valokeilaan nousivat muun muassa seuraavat huomiot: kolmoissarja jäi rautiaalle täysin odotetusti pitkäksi, minkä takia esteelle piti tulla sisään vauhdikkaasti. Tämä taas teki hallaa hevosen muuten melko tarkalle jalkatekniikalle, jolloin puomit putoilivat kannattimiltaan tavallista herkemmin. Lyhyemmillä linjoilla Cherrylle tuli toisinaan kiire saada ratsunsa tasaiseen rytmiin, jolloin ponnistuspaikat jäivät toisinaan liian kauas hypättävästä esteestä, toisinaan taas ajautuivat liian lähelle. Kaarevilla linjoilla ongelma ei ollut yhtä suuri, kuten ei myöskään pidemmillä linjoilla. Vaikeuksia oli vain 3-5 askeleen väleissä.
Koko rataa hypätessä laukan rytmiä ja tasaisuutta koskevat ongelmat eivät olleet niin selkeitä. Ratsukon asenteessa oli tapahtunut selkeä muutos yksittäisten harjoitusten tekemisestä kokonaisen radan hyppäämiseen, ja se myös näkyi suorituksessa. Ratsastajan tekemät ratkaisut olivat pääasiassa perusteltuja ja oikea-aikaisia ja Tuohinen vastasi omasta tontistaan laiskottelematta. Estevirheitä tuli sarjalla sekä radan viimeisellä linjalla, mutta ne johtuivat pienistä kosketuksista, jotka ori selvästi halusi korjata välikäyntien jälkeen otetulla uusintakierroksella. Väsymystä alkoi jo olla ilmassa, mutta se ei menoa liiaksi haitannut: päinvastoin, Cherry rauhoittui istuntansa kanssa mukavasti, jolloin Tuohinen sai rauhan laukata ja hypätä, eikä alkutunnin vastustelusta ollut enää tietoakaan.
Viimeisellä kierroksella esteet olivat jo aivan orin kapasiteetin ylärajoilla, mutta se ei tänään tuntunut tuottavan hevoselle vaikeuksia. Kotiläksyksi ratsukko sai tällä kertaa kavalettitehtäviä, joiden kanssa parivaljakko saisi harjoitella pienieleisempää kommunikointia ja toistensa työrauhan kunnioittamista. Nyt olin saanut todistaa valmennuksessa hyvää työskentelyä hevoselta ja ratsastajalta, mutta seuraavalla kerralla haluaisin nähdä ratsukon osapuolet tekemässä erinomaista työtä yhdessä; kumpikaan osapuoli kun ei pystyisi hoitamaan rusetteja kotiin ilman sujuvaa yhteistyötä toisen kanssa.

RAKAS PÄIVÄKIRJA

20.06.2019 - Kirjoittanut omistaja (304 sanaa)
Tuohinen oli kaksivuotiaana melkoinen äijä osallistuessaan kesäkuussa järjestettyyn suomenhevosvarsoille tarkoitettuun arviointitilaisuuteen. Punarautias puunattiin kotona kyllä edustavaan kuntoon, mutta matkan aikana herrat Tuohinen & Salama olivat yhteistuumin sotkeneet kuivikepaskallaan niin itsensä, toisensa kuin trailerinkin lattiasta kattoon saakka. Pelipaikoille päästyä fiilikset olivat melko epätoivoiset, mutta harjoittelemaanhan tilaisuuteen oli tultu, joten kehään mentiin silti. Tuohisen käyttäytymisestä tuomarien edessä ei juurikaan jäänyt jälkipolville kerrottavaa: ori oli stressaantunut yksin olemisesta, pitkästynyt usean tunnin trailerissa seisomisen jälkeen ja muulta esiintymiseltään kärsimätön ja kuritonkin. Itse sain hevosen huonosta käytöksestä muistokseni hampaanjäljet käsivarteen, mutta ainakaan Tuohinen ei päässyt maneesissa irralleen. Niinkin oli kotona järjestetyissä harjoituksissa päässyt tapahtumaan. Kehäkäytöksestään hevonen sai viisi pistettä, sillä ilmeisesti nuorien joukossa oli vielä meidänkin oriamme enemmän perseileviä hevosia. Valitettavasti hevosen huono ja ailahtelevainen käytös ei jäänyt huomaamatta myöskään varsojen käytöstä kehän ulkopuolella tarkkailleelta tuomarilta, joka päätti rautiaan touhun olevan ajoittain aivan ala-arvoista. Siitä huolimatta hevosen lopullisessa pisterivissä oli muu käytös palkittu kuudella pisteellä; ilmeisesti tuomarin silmiin oli sattunut myös hyviä hetkiä orin rauhoittuessa hengittämään tallikaverinsa Salaman rinnalle.
Tuohisen rakennetta tuomarit pitivät onneksi melko hyvänä: ori sai osiosta kahdeksan pistettä, mikä tuntui minusta valtavan paljolta, etenkin, kun suuremman pistemäärän arvosteluosiosta sai vain valtavan upeana pitämäni Syrjän Sirkushuvi. Sukunsa puolesta ori palkittiin täydellä kymmenellä pisteellä, mikä lämmitti mieltä, muttei tullut varsinaisesti yllätyksenä, olihan Tuohinen ostettu talliin pitkälti hienon sukunsa perusteella. Nämä kaikki pisteet yhteenlaskettuna muodostivat kokonaispistemäärän 29 pistettä, mikä oikeutti orivarsan Virtuaalisen Suomenratsuyhdistyksen myöntämään SV-II -palkintoon. Siinä mielessä palkinto oli hienoinen pettymys, ettei ensimmäiseen palkintoon olisi vaadittu kuin yksi vaivainen piste enemmän, mutta toisaalta kyse oli nuoresta hevosesta, jonka kanssa tekeminen ei ollut vielä missään mielessä vakavaa: Tuohinen ehtisi vielä petrata hurjasti aikuisiällä käytäviin oikeisiin laatuarvosteluihin, joissa metsästettävä palkintokin olisi ehdottomasti se ykkönen. Mielipahaa vähensi myös se, että matkassa toisena hevosena mukana ollut Salama korkkasi itselleen ensimmäisen palkinnon, niin että ilman sinivalkoista rusettia ei kotimatkalle tälläkään kertaa tarvinnut lähteä.

31.07.2019 - Kirjoittanut omistaja (325 sanaa)
Ensimmäisen varsalaatiksen jälkeen Tuohinen kiikutettiin kiireen vilkkaa toiseen samantapaiseen tapahtumaan, tällä kertaa spesifisti estevarsoille tarkoitettuihin karkeloihin. Varsa oli yhä kaksivuotias, yhä kamalassa kasvuvaiheessa ja yhä huonokäytöksinen, mutta kuten vanha sanonta kuuluu, ei yrittänyttä laiteta. Mukana ei tällä kertaa ollut muita hevosia Kuurasta, vaikka esitettävänäni olikin Tuohisen lisäksi pari saksalaissyntyistä puoliveristä. Yksin matkustaminen oli orin mielestä selvästi hiukan stressaavaa, sillä perille päästyämme se oli kevyesti hionnut - ei kuitenkaan läpimäräksi, joten hiki ehti mukavasti kuivahtaa ennen rakennearvostelun ja irtohypytyksen alkamista. Matkasta ehkä aavistuksen verran väsähtäneenä Tuohisen kanssa oli nyt hieman mukavampi olla reissussa: se kuunteli minua hieman kohteliaammin, eikä leimautunut muihin hevosiin ollenkaan niin vahvasti kuin edellisellä kerralla kimppakyydillä kulkiessaan. Siitä huolimatta orin käytöksessä olisi ollut paljon toivomisen varaa: rautias hyppi pystyyn rakennearvostelun aikana, karkasi irtohyptyskujasta kahdesti areenan keskelle tuomarien joukkoon, eikä valitettavasti osoittanut oikein minkäännäköistä yhteistyöhalukkuutta tuomarien ja yleisön edessä pyöriessään. Harjoituksenpuutetta kenties, mutta pisteitä Tuohinen luonteestaan sai vain vaivaisen yhden pisteen verran.
Muista arvosteluosioista pisteitä kertyi onneksi hieman reippaammin: ruman ankanpoikasen rakennetta pidettiin kuuden pisteen arvoisena ja sen sukua jälleen täytenä kymppinä. Myös hevosen hyppytekniikka sai kehuja, vaikka suomenhevoselle tyypillisiä ongelmakohtiakin nimettiin: Tuohisen jalkatekniikka saisi olla tarkempaa, se saisi käyttää hypyissä vahvemmin selkäänsä ja se romahti esteiden välissä turhan helposti etupainoiseksi. Hevosen esteälyä pidettiin kuitenkin hyvänä ja sen kapasiteettia reiluna, mitkä lopulta korottivat irtohypytyspisteet kolmeen viidestä. Tilaisuuden askellajituomari näki Tuohisessa paitsi paljon hankalia luonteenpiirteitä, myös erinomaisen tahdikkaat ja pontevat askellajit. Hevosen laukkaa arvioitiin moniulotteiseksi ja tasapainoiseksi, ravia taas hyvin jousitetuksi ja helponnäköiseksi. Myös hevosen käynti sai kehuja: sen askel oli matkaavoittavaa ja letkeää, vaikkakin vielä hieman voimatonta. Lisäpisteitä hevoselle ropisi viisi kappaletta, osa ehkä esittäjän urhoollisuudesta ja periksiantamattomuudesta, osa puhtaasti säälistä. Tämän puolifarssin ja puolikomedian kokonaispistemääräksi muodostui tasan kolmekymmentä pistettä, mikä oikeutti orin elämänsä toiseen kakkospalkintoon. Siihen oli koko hevosen taustatiimin oltava tyytyväinen, sillä huonon ja joidenkin mielestä vaaralliseksikin tulkittavan käytöksen vuoksi Tuohinen olisi voitu pahimmassa tapauksessa vaikka poistaa tilaisuudesta jo ennen arvioinnin päättymistä, jolloin tulostaulussa olisi lukenut tallimme tulevaisuudentoivon kohdalla vain tylysti "hylätty".

01.05.2021 - Kirjoittanut omistaja (159 sanaa)
Tuohinen muutti Kuuraan joulukuussa 2018, jonka jälkeen se on vaikuttanut tallissa hyvin erilaisissa rooleissa: se on terrorisoinut muiden ikäistensä elämää oripihatossa ja siinä sivussa käynyt parit varsalaatikset; se on läpikäynyt tallimme nuorille hevosille tarkoitetun koulutuspolun, jonka alkumetrien aikana opetellaan ohjasajon perusteita, ja joka päättyy ratsastajan kantamiseen kaikissa askellajeissa ja pienten esteidenkin ylitse. Se on perehtynyt esteratsastuksen maailmaan melkoisella intensiteetillä nostaen tasonsa aina 110cm luokkiin saakka, ja kilpaillutkin menestyksekkäästi useammalla eri tourneella. Kilpailujensa ohessa se ehti vuoden 2020 keväällä tulla myös isäksi liisinkitamma Kalman Paharakkauden varsottua isäänsä millin verran pitkäjalkaisemman orivarsan, joka Sotamaalauksen Pahatuoheksi ristittiin. Nykyään ori on kilpauraltaan jo eläköitynyt, mutta fyysiseltä kunnoltaan se on yhä iskussa ja tekee reippaita maastolenkkejä yhä viikoittain. Hevonen on nyt myös julkisesti tarjolla siitoskäyttöön, ja tullaanpa siitä todennäköisesti jättämään vielä kotiinkin lisää jälkikasvua. Keski-ikäisellä rautiaalla onkin seuraavana etappinaan aikuisiän laatuarvostelut, joissa menestymisen Tuohiselle tuskin tuottaa ongelmia. Sen jälkeen edessä odottavat leppoisat jäähdyttelyvuodet, sekä toivottavasti pitkä ja hyvin ansaittu eläke omien jälkeläisten edesottamuksia seuraillen.