VH18-018-1561
Lopetettu 01.12.2021 ♥
Matkalaukkulapsen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Matkalaukkulapsi | Kutsumanimi | Matsi |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 165cm, punarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 19.05.2016, Suomi | Ikä | 22-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 110cm, me. 95cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Anna Vuorio |
Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Matsin hankin Kuuraan alun perin sulhaseksi tuontisukuiselle tammalleni Kultsille. Lyhyessä ajassa ehdin kiintyä oriin vähän turhankin paljon ja sen sijaan, että olisin myynyt rautiaan eteenpäin, päätinkin pitää sen itselläni. Aloin kilpailla hevosen kanssa esteratsastuksessa ja jo muutamien starttien jälkeen oli selvää, että ori osasi hommansa paremmin kuin hyvin. Matsi nousi kilpailemaan aina 110cm luokkiin saakka lunastaen näin itselleen elinikäisen kodin Kuurasta. Jättäessään kilpahevosen elämän taakseen tulee ori toimimaan pitkään siitoskäytössä ja tulen varmasti haluamaan siitä useamman varsan omaan käyttööni.
Matsi on kaikin puolin helppo ja kiva hevonen, joka sopii tasaisen luonteensa vuoksi paitsi totiseen kilpakäyttöön, myös rennoksi harrastekumppaniksi. Mikäli komea rautias ei sattuisi olemaan yhä ori, olisi se varmasti täydellinen opetusmestari. Turvallisuusaspektit huomioiden sitä ei kuitenkaan voi antaa aivan aloittelijan vastuulle mahdollisten vaaratilanteiden välttämiseksi. Perushoitotoimenpiteet Matsin kanssa sujuvat hyvässä yhteisymmärryksessä ilman, että hoitajan tai hevosen tarvitsisi kyseenalaistaa niiden onnistumista. Ori nostaa jalkansa pyydettäessä ja kannattelee niitä kuuliaisesti niin pitkään kuin tarve vaatii. Tästä johtuen se on ehdottomasti kengittäjän lempiasiakas, jonka uuteen kenkään laittaminen on suorastaan nautinto verrattuna kiukutteleviin tai koko painonsa sepän päälle luottaviin hevosiin. Matsi on helppo hevonen myös muiden ammatinharjoittajien käsissä, sillä se pitää hierojien tarjoamasta palvelusta suuresti, ja hyväksyy myös eläinlääkärin toimenpiteet ilman mutinoita. Ori on varustaessa kärsivällinen, eikä sillä ole huonoja tallitapoja käytävällä tai karsinassakaan. Se ei myöskään juuri välitä muista hevosista, vaikka pitääkin itseään selvästi nuoremmat ja kokemattomammat orit tiukasti kurissa. Tammoista Matsi ei ymmärrä juuri mitään ja sitä voikin ongelmitta tarhata ja varustaa niiden lähettyvillä.
Estehevonen ei ole stressaajatyyppiä, vaan se suhtautuu elämässään tapahtuviin muutoksiin hyvin rennosti. Sitä ei haittaa päivittäin vaihtuvat käsittelijät tai viikottaiset muuttamiset karsinasta toiseen. Tämä tekee Matsin kanssa reissaamisesta yksinkertaista ja huoletonta, sillä se on vieraissa paikoissa kuin kotonaan syöden, juoden ja nukkuen täysin normaalisti. Ori myös matkustaa hyvin asiallisesti, eikä sen kohdalla tarvitse tehdä eritystoimenpiteitä, mikäli haluaa sijoittaa sen viereen toisen hevosen. Talutettaessa rautias on toimiva ja kuuliainen, eikä sitä tarvitse hallita ketjunaruilla tai erikoispitkillä riimunnaruilla vieraillakaan talleilla. Monessa suhteessa hyvin ruunamainen ori on siis kokonaisuudessaan varsin mukava hevonen, eikä sen kanssa pitäisi juuri ongelmiin joutua.
Ratsastaessa Matsi on yritteliäs ja motivoitunut ratsu, eikä sitä voi moittia ainakaan laiskottelusta. Orilla on tapana yrittää usein hieman liikaa, jolloin se sekoaa askeleissaan ja tekee muutenkin turhia virheitä. Se ei ole järin kärsivällinen kouluratsuna, eikä näin ollen ole ikinä oppinut kovin vaikeita asioita sillä saralla. Matsi tylsistyy helposti joutuessaan hinkkamaan samaa tehtävää kerta toisensa jälkeen, joten sen kanssa treenaaminen kannattaakin pitää vaihtelevana ja viikko-ohjelma monipuolisena. Rautias sietää ratsastajaltaan paljon virheitä, eikä se protestoi koviakaan apuja käyttäytymällä huonosti. Ori ei ole pukitellut tai hyppinyt pystyyn edes nuorena, eikä sellainen ole käynyt sen mielessä enää moneen vuoteen irtojuoksutettaessakaan. Matsin selkään on turvallista istuttaa kokemattomampikin ratsastaja, kunhan tämä ei pelkää sen reipasta askellusta. Aralle ratsastajalle ori ei ole kaikkein ihanteellisin ratsu, sillä epävarmuutta aistiessaan se pyrkii kiihdyttämään tahtiaan yhä enemmän. Maastoratsuna Matsi on menevä, eikä sen vauhti aina pysy aivan ratsastajan haluamalla tasolla. Erityisesti tallin läheisyydestä löytyvä laukkabaana sekä syksyisin käytettävä sänkipelto saavat orin kiihtymään siinä määrin, ettei se jarruta kuin vasta tilan alkaessa käydä vähiin. Rauhallisin ori on ollessaan maastossa yksin, mutta sen kanssa pärjää myös muiden hevosten seurassa. Jotta kilpailutilanteita ei syntyisi vahingossa, on rautiaan viisainta johtaa letkaa aina, kun se vain on mahdollista.
Esteratsastus on laji, joka sopii Matsille kuin turpa päähän. Ori on sopivalle tuulelle sattuessaan, kuten se yleensä aina on, todella tarkka ja nopea hyppääjä. Se ei käytä turhaa aikaa esteiden päällä leijailuun, vaan tekee teräviä ponnistuksia hypäten tarkasti aivan puomeja hipoen esteiden toiselle puolelle. Vaikka ilmavaraa hevosen ja esteen välille jää yleensä vain joitain senttejä, ei ori silti pudottele puomeja kuin joskus vahingossa. Kieltäytymisestä seuraavia virhepisteitä hevonen saa vielä harvemmin ja lähestymisen on silloin täytynyt epäonnistua totaalisesti. Matsi on todella rehellinen hyppääjä ja sen saa hyppäämään myös vinottain, lyhyillä lähestymisillä sekä huonoista ponnistuspaikoista. Kaiken lisäksi se on nopea jaloistaan pystyen tekemään niin nopeita spurtteja kuin tiukkia käännöksiä, ollen näin ihanteellinen aikaluokkien ja uusintojen hevonen. Maastoesteiden ylittäminen on Matsin mielestä mukavaa vaihtelua tavalliseen treenaamiseen, mutta sen epävarmuus veteen menemisessä sekä alashypyissä rajoittaa sen käyttöä kenttähevosena.
| i. Nipon Ropo sh, 168cm, tprt |
ii. Reporanka sh, 164cm, prt |
iii. Repova |
| iie. Tillikka |
||
| ie. Kataneva sh, 167cm, sysrt |
iei. Kiro-Into |
|
| iee. Nettoneva |
||
| e. Lapsenlikka sh, 165cm, rtkm |
ei. Apetus sh, 161cm, vprt |
eii. Alalaikka |
| eie. Anselma |
||
| ee. Kukkaslapsi sh, 166cm, rtkm |
eei. Naseva |
|
| eee. Mahti-Malli |
i. Nipon Ropo oli melko roteva suomenhevosori, joka herätti kunnioitusta pelkästään mieleenpainuvalla ulkomuodollaan. Rautias oli syntyessään hyvin suurikokoinen ja siitä povattiin jo vuotiaana lähes 170 senttimetristä jättiläistä. Suuresta koosta oli hevoselle kuitenkin hyötyäkin, sillä se pystyi hyppäämään suurehkoja esteratoja hyvin vaivattomasti ja ehdottomalla etulyöntiasemalla lyhytjalkaisiin rotutovereihinsa verrattuna. Samaan aikaan hevosen suuri elopaino oli kuitenkin rasite sen terveydelle, eivätkä orin nivelet kestäneet montaakaan vuotta esteiden hyppäämistä. Eläinlääkärin siunauksella Ropo sai kuitenkin luvan vaihtaa lajia, ja ennen kymmenvuotissyntymäpäiväänsä se olikin jo muuntautunut vakavastiotettavaksi kouluhevoseksi. Muutamat vuodet valkoisten aitojen sisällä toivat mukanaan niin mainetta kuin mammonaakin, joiden kannustamina oria tarjottiin tutuille jalostuskäyttöönkin. Näin saivat alkunsa kaikki orin seitsämästä jälkeläisestä, ja hyviä suoritushevosia sen perillisistä vuosien mittaan kasvoikin. Ropo itse eli lopulta vain 14-vuotiaaksi, sillä nuoruusvuosien hyppelöistä alkunsa saaneet nivelrikot etenivät salakavalasti siihen pisteeseen, ettei hevosella olisi ollut enää kivuttomia päiviä edessään ja siten orin lopettaminen oli ainoa sen kannalta oikea ratkaisu.
ii. Reporanka oli pitkäjalkainen ja sporttinen suomenhevonen, yksi aikansa ehdottomasti parhaista estehevosista ja siitosorinakin todella haluttua tavaraa. Roope vaihtoi uransa alkutaipaleella muutamaan otteeseen ratsuttajaa, mutta sopivan pilotin löydyttyä ei menestystä tarvinnut enää pitkään odotella: ori korjasi potin niin kasvattajakilpailuissa kuin vuosia myöhemmin mestaruusmittelöistäkin. Kaksinkertainen estemestari ja kolminkertainen hallimestari oli luonnollisesti kesäisin kiireinen palvellessaan tammoja, mikä vuosien mittaan johti yhteensä 71 uuden suomenhevosen syntymään. Valitettavasti Roopen jälkeläiset eivät olleet niitä kaikkein helpoimpia hevosia kouluttaa, mutta laatua niissä olisi riittänyt lähes kaikissa kilparadoille saakka. Orin kilpaura loppui jännevamman seurauksena 15-vuotiaana, mutta se sai viettää rauhaisia eläkepäiviä vielä seuraavat kymmenen vuotta ennen lopetustaan loppuun kulutettujen hampaiden takia.
ie. Kataneva, eli lyhyemmin pelkkä Kata, oli hauskanvärinen tamma, joka syntyi pienelle ratsastuskoululle opetushevoseksi. Nuoruusvuotensa rautias kiersikin kaurojensa eteen kenttää ollen oikein suosittu ratsu oppilaiden keskuudessa, mutta sen koko kapasiteetin pikkuhiljaa valjetessa kasvattajalle päätyi hän laittamaan hiomattoman timanttinsa hiljaiseen myyntiin. Katan ei tarvinnut etsiä uutta kotia viikoakaan, kun se jo oli läpäissyt ostotarkastuksen ja muuttanut suuren ratsastuskeskuksen vilinään hyvinkin tavoitteelliselle juniorille. Seuraavat vuodet tamman elämässä koostuivat tiukasta treenistä, pienistä takapakeista ja suurista onnistumisista, mutta kuin kohtalon sanelemana se ei ikinä päässyt osoittamaan kykyjään täydellä teholla: ratsastajan terveyden romahtaessa tamma joutui jälleen myyntiin, ja tällä kertaa sen osti pitkän linjan suomenhevoskasvattaja Kuusamosta. Viimeiset vuotensa tamma teki varsoja Nipon kasvatusliitteen alle periyttäen herttaista luonnettaan kaikille neljälle jälkeläiselleen. Kata lopetettiin viimeisen varsomisensa laukaiseman kaviokuumeen vuoksi sen iltatähden ollessa vain kolmen kuukauden ikäinen.
e. Lapsenlikka oli kaunisluontoinen hyvänmielenhevonen, jonka elämäntehtävänä oli auttaa vakavasti masentunutta omistajaansa jaksamaan päivästä toiseen. Tähän tarkoitukseen kimoa ei tietystikään kasvatettu, vaan alunperin sen piti valloittaa kilparadat niin este- kuin kouluratsastuksessakin viimeistään viisivuotiaana. Likalle jaetut kortit olivat kuitenkin alusta asti epäreilut, eikä sitä varsana saadun rankavamman vuoksi ikinä saatu kilpakentille saakka: kevyttä treeniä tamma kesti kohtalaisesti, mutta vaatimustason noustessa se kipeytyi kaikista yrityksistä huolimatta aina nopeasti. Rakastettavan luonteensa vuoksi Likka pidettiin hengissä, kuntoutettiin mahdollisimman hyvin ja myytiin sitten eräälle terapiapotilaalle ikiomaksi. Hevosesta olikin omistajalleen suunnattomasti iloa, vaikkei sillä voinutkaan sataprosenttisesti työskennellä hyvinäkään päivinä. Pääasiassa Likan päivät olivat täynnä laiskaa oleilua, harjailua ja halailua, mutta kaksi varsaakin se ehti tehdä ennen valitettavaa kuolemaansa 13-vuotiaana. Tamma oli päästettävä kivuistaan varsin nuorena rangan kipuilun kivutessa huolellisesta hoidosta huolimatta sietämättömälle tasolle saakka, mutta onneksi sen varsat jäivät jatkamaan emänsä harvinaislaatuista verilinjaa.
ei. Apetus oli reipashenkinen kilpahevonen, josta rakennettiin siitosoria jo emänsä Tillikan siemennyshetkellä. Pelkkää arvailua ei yhdistelmän lopputulos ollut, olihan orivalintaa ollut tekemässä peräti neljä suomenhevoskasvatuksen rautaista ammattilaista. Varsavuodet Apetuksella olivat melko huolettomat, mutta heti kolmevuotiaana se kirjattiin kansiin kera toisen palkinnon, minkä jälkeen sitä alettiin kiireen vilkkaa valmistella laatuarvostelujen voittoa varten. Apetuksen treenistä vastaava tiimi oli pelkkiä ammattilaisia täynnä ja nelivuotiaana ori todella voittikin karkelot huomiotaherättävän helposti. Menestys jatkui myös vanhempana kilpailumaailmassa, mutta tammanomistajien silmissä Apetus oli arvonsa ansainnut jo muutenkin: viisivuotiskesästään orilla riitti treffailtavia vuosittain aina kuolemaansa saakka. Vuosien kertyessä orin kilpailutuksen kanssa alettiin jarruttelemaan ja sen aikaa pyhitettiin yhä enemmän tammoille, ja tämän päätöksen turvin sille syntyikin uskomattomat 172 jälkeläistä. Apetus lopetettiin 21-vuotiaana vakavan ähkyn vuoksi; leikkaus koettiin eläkeläisen kohdalla liian raskaaksi ja perusteettomaksi ratkaisuksi ja ori saateltiin raskain mielin sateenkaarisillan toiselle puolelle.
ee. Kukkaislapsi oli estehevonen elämänsä ensimmäisestä päivästä aina viimeiseen aamuunsa saakka. Hyppiminen ja pomppiminen olivat eloisalla hevosella niin vahvasti verissä, ettei se ollut pysyä nahoissaan yhdenkään loman tai kevyemmän treenijakson aikana. Aitojen yli karkaaminen oli Kaisalle hyvinkin tyypillistä ja kaikki muukin loikkiminen sujui tammalta ihan ilman harjoitteluakin. Asian positiivinen laita oli tietysti se, että kimo menestyi esteradoilla erinomaisesti ja rakasti kilpailemista täydestä sydämestään. Miinuspuoliin lukeutuivat sitten jatkuvien karkureissujen lisäksi fyysisten suoritusten luoma valtava rasitus hevosen kropalle, joka ei moista kulutusta montaa vuotta kestänytkään: tamma oli pakko eläköittää ratsastuksesta jo yhdeksänvuotiaana nivelvaivojen alkaessa ärhentelemään säännöllisestä huollosta huolimatta. Siitostammasi Kaisaa kokeiltiin yhden varsan verran, muttei sen luonne niin verkkaista elämää oikein kestänyt, ja tästä syystä se päädyttiin lopettamaan varsan vieroituksen jälkeen vain kymmenvuotiaana.
28.02.2019 t. Kuuran Kultamuru (e. Voiton Kultakutri) om. Cherry, VRL-12299
14.05.2019 o. Kuuran Marsalkka (e. AT Hulihevinä) om. Cherry, VRL-12299
Ratsuhevosten laatuarvostelutilaisuus 26.08.2018: Superior Grade (77,778%) (6-8-9.5-6-10-8.5-8.5-3.5-10)
Estehevosten laatuarvostelutilaisuus 31.12.2020: ERJ-I (8,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 103,5p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.04.2021: SLA-I (15 (4+8+3) + 22 + 24 + 20 + 18 = 99p)
ERJ: 49 sijoitusta
| 12.09.2018 | Hiivurin Suomenhevoset | 110cm | 3/30 |
| 09.01.2019 | Ratsastuskoulu Hallava | 110cm | 4/30 |
| 10.01.2019 | Ratsastuskoulu Hallava | 110cm | 3/30 |
| 11.01.2019 | Ratsastuskoulu Hallava | 110cm | 4/30 |
| 11.01.2019 | Ratsastuskoulu Hallava | 110cm | 4/30 |
| 14.01.2019 | Ratsastuskoulu Hallava | 110cm | 3/30 |
| 14.01.2019 | Ratsastuskoulu Hallava | 110cm | 4/30 |
| 15.01.2019 | Hornanhovi | 110cm | 5/30 |
| 18.01.2019 | Hornanhovi | 110cm | 2/30 |
| 19.01.2019 | Hornanhovi | 110cm | 3/30 |
| 27.01.2019 | Hornanhovi | 110cm | 1/30 |
| 03.02.2019 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 4/40 |
| 04.02.2019 | Virtuaalitalli Chersey | 110cm | 4/50 |
| 04.02.2019 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 3/40 |
| 07.02.2019 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 5/40 |
| 10.02.2019 | Virtuaalitalli Chersey | 110cm | 7/50 |
| 16.02.2019 | Rushock Bog | 110cm | 2/40 |
| 17.02.2019 | Ristikallio | 110cm | 2/50 |
| 17.02.2019 | Ristikallio | 110cm | 3/50 |
| 19.02.2019 | Rushock Bog | 110cm | 2/40 |
| 20.02.2019 | Rushock Bog | 110cm | 3/40 |
| 22.02.2019 | Ristikallio | 110cm | 4/50 |
| 25.02.2019 | Ristikallio | 110cm | 7/50 |
| 27.02.2019 | Ristikallio | 110cm | 4/50 |
| 28.02.2019 | Ristikallio | 110cm | 1/50 |
| 28.02.2019 | Ristikallio | 110cm | 2/50 |
| 02.03.2019 | Ristikallio | 110cm | 3/50 |
| 05.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 3/32 |
| 05.03.2019 | Ristikallio | 110cm | 7/50 |
| 06.03.2019 | Ristikallio | 110cm | 3/50 |
| 07.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 2/32 |
| 08.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 5/32 |
| 09.03.2019 | Ristikallio | 110cm | 7/50 |
| 11.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 2/40 |
| 12.03.2019 | Ristikallio | 110cm | 4/50 |
| 12.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 3/40 |
| 15.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 4/40 |
| 16.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 3/40 |
| 16.03.2019 | Decnen Virtuaaliset | 110cm | 1/24 |
| 17.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 6/40 |
| 04.04.2019 | Lupsakan Suomenhevoset | 110cm | 2/30 |
| 04.04.2019 | Lupsakan Suomenhevoset | 110cm | 4/30 |
| 05.04.2019 | Lupsakan Suomenhevoset | 110cm | 1/30 |
| 06.04.2019 | Lupsakan Suomenhevoset | 110cm | 3/30 |
| 07.04.2019 | Lupsakan Suomenhevoset | 110cm | 5/30 |
| 07.04.2019 | Lupsakan Suomenhevoset | 110cm | 3/30 |
| 09.04.2019 | Hiivurin Suomenhevoset | 110cm | 1/40 |
| 10.04.2019 | Lupsakan Suomenhevoset | 110cm | 5/30 |
| 10.04.2019 | Lupsakan Suomenhevoset | 110cm | 4/30 |
01.03.2019 - Valmentajana Aimo Laaksonen (omistaja)
Matsi pääsi tänään ottamaan osaa juuri suomenhevosille tarkoitettuun estevalmennukseen, jonka tehtävät ja tavoitteet oli asetettu juuri kansallisrotumme vahvuuksia ja heikkouksia silmällä pitäen haastaviksi, mutta kuitenkin mahdollisiksi ja siinä sivussa tietysti kehittäviksikin. Ori vaikutti tuttuun tapaansa energiseltä ja innokkaalta, mutta kuitenkin myös kuuliaiselta ja terävältä. Cherry oli verrytellyt ratsunsa melko nopeasti, jotta energiaa varmasti riittäisi estetehtävillekin. Työn alla oli tänään täysimittainen ja -korkuinen esterata suoraan edellisen vuoden mestaruuksista, joten tekemistä siinä varmasti riittäisi kokeneemmallekin ratsukolle. Verryttelyhyppyjen jälkeen rataa ruvettiinkin hyppäämään ensin osiksi pilkottuna ja lopuksi vielä kokonaisenakin, ja pääasiassa valmennus etenikin mukavan sujuvasti: toistoja otettiin aina muutamia kutakin radanpätkää kohden pieniä virheitä korjaillen, mutta kehityssuunta oli kuitenkin koko ajan ylöspäin. Vaikeimmiksi kohdiksi ratsukolle osoittautuivat kaareva linja radan viidenneltä kaksoissarjalle, sekä suora linja toiselta sarjalta radan viimeiselle esteelle. Tavallisesti linjat eivät juuri tuottaneet Matsille ongelmia, mutta tänään sarjoihin liittyvät tehtävät saivat hevosen hieman epävarmaksi, joka johti hapuiluun myös pidemmissä väleissä. Molempien sarjojen kohdalla saatiin onneksi onnistuneita ja sujuvia suorituksia, jotka selvästi nostivat Matsin itseluottamusta korkeammalle. Lopuksi ratsukon päästessä hyppäämään radan yhtenä kokonaisuutena, ei alun haparoimisesta ollut enää tietoakaan. Korkeus ei vaikuttanut orille ollenkaan vaikealta, ja vaikka kenttä tälle radalle hieman ahdas olikin, ei hevosen laukka hukkunut vaikeissakaan kaarteissa. Etupainoiseksi Matsi painui helposti tiukemmissa kaarteissa ja niitä seuraavissa lähestymisissä, mutta Cherry oli näissä tilanteissa hyvin ajantasalla korjaten ratsunsa parempaan ryhtiin jo kauan ennen ponnistuspaikkaan ajautumista. Kokonaisuudessaan treeni oli hyvä ja tulevaisuuden kehityskohteita valottava, eikä sen pohjalta huono olisi lähteä kilpailemaankaan: ratsukon suorittamisessa ei todellakaan ollut suuria ongelmia, vaan paljon pientä hienosäätöä vaativia pienempiä pilkkuja viilattavaksi.
26.08.2018 - Kirjoittanut omistaja
Matsin kanssa yhteistyötä oli takana joitain kuukausia, kun päätimme yhdessä päävalmentajani Aimon kanssa kiikuttaa orin ratsuhevosten laatuarvostelutilaisuuteen. Rautias oli lyhyessä ajassa saanut hyvän peruskunnon, jonka turvin suomenhevosesta alkoi irrota tarmokasta liikettä ja ennen kaikkea komeaa hyppyä. Elokuussa järjestetty tilaisuus oli järjestyksessään 23. ja osallistuvia hevosia paikalla riitti: kuulopuheiden mukaan ilmoittautuneita oli kaiken kaikkiaan 149 kappaletta. Tuomarit painoivat siis pitkää päivää, mutta ainakaan Matsin kohdalla emme huolimattomasta tai edes väsyneestä arvioinnista voineet valittaa. Estehevosemme ylsi hieman yllättäen tilaisuuden parhaaseen kärkikastiin ollen sijoitukseltaan lopulta 16. Tuomarit pitivät hevosen parhaina ominaisuuksina sen geneettistä potentiaalia, askellajien symmetriaa sekä sen herrasmiesmäistä luonnetta. Hyviä pisteitä ropisi myös rakenteesta, liikkeiden laadusta sekä kapasiteetista. Ainoat alhaiseksi jääneet pisteet tulivat orin fyysisestä kunnosta, kuten osasimme jo kotoa lähtiessä ennustaakin: hevonen oli treenattu vasta peruskuntoon, eikä voimaharjoittelua oltu ehditty aloittaa vielä ollenkaan. Prosentuaalisesti ilmoitettuna Matsin tulos oli 77,778%, joka oikeutti sen Superior Grade -palkintoon. Kotimatkalle lähdettiin enemmän kuin tyytyväisinä, olihan suomenhevonen ylittänyt kaikki sitä kohden osoitetut tavoitteet.
28.02.2019 - Kirjoittanut omistaja
Matsi oli päässyt mukaan parin viikon mittaiselle kisatourneelle Ristikallion maisemiin, ja melko mukavasti ori oli aiempina päivinä suorittanutkin: se oli napsinut tasaisin väliajoin sijoituksia tehden pääasiassa varman virheettömiä suorituksia. Jatkuva suorittaminen oli kuitenkin alkanut hieman painamaan hevosen jaloissa, ja tästä syystä sille oli annettu hieman suunniteltua enemmän välipäiviä hyppäämisestä. Rahanarvoinen ratkaisu osoittautui kuitenkin oikeaksi, kun rautias tänään näytti kilpakumppaneilleen todelliset kyntensä. Hevonen vaikutti jo tallialueella virkeältä ja iloiselta, eikä fiilis muuttunut satulaan noustessakaan. Sileänverryttelyssä ori tuntui melko pehmeältä ja tarmokkaalta, eikä se katsellut aikaisempina päivinä epäilyttävänä pitämäänsä mainoslakanaakaan enää ollenkaan. Myös verryttelyhypyt sujuivat helpon tuntuisesti Matsin ollessa selvästi erinomaisessa vedossa. Lähtömerkin soidessa olo oli niin minulla kuin hevosellakin luottavainen, ja vaikkein vielä ensimmäisiä esteitä ylittäessä voitosta kilpailemista miettinytkään, alkoi ajatus kuitenkin perusradan edetessä houkutella. Toisen vaiheen alkaessa päätin alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen laittaa kaiken peliin, ja Matsi vastasi toiveeseeni välittömästi täydestä sydämestään. Orin mahanalus oli sekunnissa täynnä jalkoja, mutta varmana suorittajana se piti kuitenkin huolen siitä, etteivät puomit edes keinuneet kannattimillaan estevirheiden tekemisestä puhumattakaan. Radan viimeinen kaarre oli vähällä venähtää pitkäksi ratsastajan jo haaveillessa voittajan haastattelusta, mutta Matsin nopea reagoiminen tilanteeseen onnistui vielä kääntämään asetelman meidän eduksemme. Ensimmäisen sijan säilyttämistä saimme jännittää aina luokan viimeiseen ratsukkoon saakka, mutta niin vain uskomaton suomimieheni lunasti itselleen sinivalkoisen rusetin valtavasta viidenkymmenen lähtijän luokasta. Fiilis palkintojenjaossa oli sanoinkuvailematon, eikä tunnelmaa ainakaan laskenut Matsin toinen sijoitus iltapäivän toisesta luokasta. Uskomaton hevonen, muuta ei voi sanoa.
13.01.2020 - Kirjoittanut omistaja
"Myydään 13-vuotias astunut suomenhevosori Matkalaukkulapsi (i. Nipon Ropo, ei. Apetus), kotoisammin pelkkä Matsi. Hevosella on kolme perushyvää askellajia ja voimakas hyppy: kilpailukokemusta rautiaalla on 110cm luokista. Luonteeltaan hevonen on kiltti ja toimiva; se soveltunee niin harrastekäyttöön kuin kilpakumppaniksikin. Ori on tiettävästi terve ja se on ollut aktiivitreenissä viimeiset viisi vuotta ilman suunnittelemattomia huilitaukoja. Voidaan ruunata ennen uuteen kotiin muuttoa, mutta orinpitämisestä kiinnostuneelle Matsilla olisi vielä annettavaa jalostusmielessä. Hintapyyntö 14 500e, hyvä koti kuitenkin hintaa tärkeämpi."
Myynti-ilmoitus oli jo rustattu ja virallisella valvojalla tarkistettu, mutta jokin sen julkaisemisessa haritti vastaan. Matsi oli hyvä hevonen, parempikin kuin alunperin olin osannut arvailla, mutta olihan siitä luopuminen ollut koko ajan kaikkien tiedossa. Rautiaaseen ei ollut ollut tarkoitus kiintyä millään tavalla, vaan se piti valmistella verkkaiseen tahtiin myyntikuntoon ja lähettää sitten maailmalle kohti uusia seikkailuja. Omista selkeistä suunnitelmistani huolimatta istuin nyt toimistotuolillani tietokoneen himmeästi hohtavaa näyttöä tuijottaen, vitkastellen ilmoituksen julkaisunappulan painamisen kanssa tekosyitä toistensa perään keksien. Lopulta sain kaipaamani harhautuksen taas kerran tarhastaan karanneen Farssin muodossa, ja ilmoitus jäi edelleen roikkumaan julkaisuvuoroaan odotellen.
Ihmetys olikin suuri, kun puhelimeni paria tuntia myöhemmin rupesi pirisemään. Tuntemattomasta numerosta minua tavoitellut soittaja esitteli itsensä Matsista kiinnostuneeksi ostajaehdokkaaksi, joka muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen jo ilmaisikin halukkuutensa tutustumiskäyntiin ja koeratsastukseen. Sellaiseen minun oli myös suostuttava: olihan vakaa aikomukseni yhä luopua hevosesta, vaikken niin missään nimessä olisikaan halunnut tehdä. Koeratsastus sovittiin heti seuraavan päivän illalle, jolloin minun piti laittaa vauhtia töppösiini orin läpiratsastuksen ja pesemisen suhteen. Ensimmäiseksi piti kuitenkin selvittää, miten tieto Matsin myyntisuunnitelmista oli päässyt vuotamaan julkisuuteen.
Syyllistä ei lopulta tarvinnut etsiä kovin kaukaa. Satulahuoneen nurkkaukseen järjestellystä toimistosta löytyi kahvittelemasta niin Krista kissoineen kuin rakas aviomieheni Paulikin; jälkimmäinen myönsi lyhyen kuulustelun jälkeen aivan hyvää hyvyyttään viimeistelleensä kesken jääneen työni ja julkaisseensa myynti-ilmoituksen noin puolisen tuntia sitten. Mies ei omasta mielestään ollut tehnyt mitään väärää, kuten ei oikeastaan ollutkaan, mutten silti voinut olla motkottamatta hänelle asiasta hieman. Kristakin sai oman osansa tarpeettomasta tunteidenpurkauksestani joutuen vielä päivänsä päätteeksi vaahtopesemään Matsin karvapeitteen edustuskelpoiseen kuntoon.
Itse koeratsastuksesta ei sitten jälkipolville jäänyt juurikaan kerrottavaa. Oria katsomaan saapunut keski-ikäinen nainen oli rapakuntoinen harrastelija, jolla ei ollut minkäänlaista realistista käsitystä omista taidoistaan saati kilpahevosen ratsastamisesta. Matsin kärsivällisyys, joka normaalisti oli melko kestävää sorttia, oli kolmen vartin jälkeen jo niin loppu, ettei tekemisestä jäänyt hyvää mieltä oikein kenellekään. Kokeilija itse ei tosin tuntunut ymmärtävän oman kykeneväisyytensä rajallisuutta, vaan olisi mielellään lähtenyt kuskaamaan hevosta ostotarkastukseen heti seuraavana päivänä. Tällaiseen järjestelyyn en kuitenkaan ollut suostuvainen, vaan peruin myyntihaaveeni mahdollisimman hienovaraisesti yrittäen olla loukkaamatta vierailevaa tähteämme liikaa. Vain minuutteja pettyneen asiakkaan poistumisen jälkeen istuin jo toimistonurkkauksessani repimässä myynti-ilmoitusta verkosta pois: Matsi oli liian hyvä hevonen kyseenalaiselle kohtalolle uhrattavaksi, pitäisin sen piru vie itselläni muiden mielipiteistä viis veisaten.
31.12.2020 - Kirjoittanut omistaja
Parin vuoden, ja siinä välissä kunniallisesti valmiiksi taputellun kisauran, jälkeen koitti Matsin aika lähteä estehevosten laatuarvostelutilaisuuteen omaa erinomaisuuttaan mittaamaan. Orin suoritusvuoro oli vasta myöhään iltapäivällä, joten se ehdittiin kaikessa rauhassa valmistella karkeloihin vielä joulukuun viimeisen päivän aamuna. Matsi näytti omaan silmääni oikein kovakuntoiselta ja komealta, mutta tuomariraadin kommentti suomenhevosesta jännitti silti valtavasti. Parin tunnin ajomatka sujui latautuneissa tunnelmissa, mutta onneksi päivän päätähti itse osasi ottaa reissaamisen rennosti. Matsi oli pelipaikalle saavuttaessa sopivan virkeä ja hyvällä tuulella, minkä pohjalta rautiasta oli ilo lähteä kehään esittämään. Rakennearvostelun jälkeen päivä eteni mukavasti omalla painollaan, niin että saavutettua menestystä ehdimme syvällisemmin pohtimaan vasta kotiinlähtöajan koittaessa. Kasaan haalituissa pisteissä ja niitä seuranneessa ensimmäisessä palkinnossa ei lopulta oikein ollut ihmeteltävää: ori oli hyvä ja laadukas, ja vakuuttanut näistä ominaisuuksistaan omistajansa lisäksi myös silmäätekevien arvostelevat katseet. Kovin paljoa parempia pisteitä ori ei enää olisi voinutkaan saada, sillä uupumaan jäi vain puolitoista pojoa rakenteesta, sekä joitain lisäpisteitä cup-sijoituksista. Tämän saavutuksen myötä Matsilla on käymättä enää suomenhevosille tarkoitettu laatuarvostelutilaisuus, jonne alustavien suunnitelmien mukaan on tarkoitus tähdätä tulevan kevätkauden aikana.