VH17-018-1679
Lopetettu nivelvaivojen vuoksi 20.09.2024 ♥
Veritimantin kuvat © Pikselit. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Veritimantti | Kutsumanimi | Tintta |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 160cm, ruunivoikko |
| Syntymäaika, -paikka | 01.01.2017, Suomi | Ikä | 24-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 90cm, me. 80cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Keljulammen Suomenhevoset |
Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Tintta muutti Kuuraan Varismäen lopetusmyynnistä: kauhukseni tajusin vasta myytäviä hevosia selaillessani, ettei omasta tallistani löytynyt yhtä ainoaa koulupainotteista tuontitammaa; suvullisia oreja kyllä sitten senkin edestä. Havainnostani järkyttyneenä ostin kriteerit täyttäviä suomenhevosia heti kaksin kappalein: ruunivoikon Veritimantin, sekä ruunikon aiemmassa elämässään valjakkoajossa ansioituneen Kalmantanssin. Varmuuden vuoksi ostin samalla reissulla vielä kolme muutakin hevosta, tuontiorin sekä pari kappaletta Varismäen omia kasvatteja.
Tintta on hiukan tuulella käyvä hevonen, muttei mikään mahdoton ämmä kuitenkaan: ruunivoikkoa pitää rakastaa ymmärtäväisesti, jotta se puhkeaa täyteen kukkaansa, mutta liika rakkaus on kuitenkin liikaa. Kotioloissa suomenhevonen on aika tavallinen käsiteltävä: se voi kyllä näyttää hapanta naamaa, mutta kun tiukat ilmeet jättää omaan arvoonsa, ei tamman kanssa helposti ajaudu ongelmiin. Tintta osaa halutessaan olla melkoinen diiva, mutta yleensä se jättää suurimmat kränäilyt kisareissuille: hevosen kanssa reissaaminen onkin hoitajan näkökulmasta kuluttava harrastus, vaikka menestystä yleensä kertyykin. Muista hevosista omanarvontuntoinen tamma ei juuri välitä, paitsi tietysti tarhakaveristaan Pihlasta Tintta pitää kovasti - lähes läheisriippuvuuteen saakka. Suomenhevonen on kuljetettavana harmillisen vaativa yksilö: se stressaa autossa seisomista siinä määrin, että menettää yleensä valtavat määrät nestettä hikoilun ja juomattomuuden seurauksena. Hyvä matkustusrutiini hieman helpottaa tilannetta, mutta siitäkin huolimatta Tintan nesteyttämiseksi saa tehdä kaikki temput makuvesistä aina vellimuotoisiin ruokiin saakka. Myös kisapaikoilla tamma on taipuvainen levottomuuteen, mutta ahdistuneisuuden alle mahtuu myös kärkkäitä mielipiteitä ja kotioloihin verrattuna hyvinkin kärjistynyttä käytöstä: stressaava ympäristö ja virittyneessä mielentilassa häärivät ihmiset nostavat Tintasta esiin äärimmäisiä luonteenpiirteitä. Rutinoituneen tiimin turvin reissuista yleensä selvitään, mutta turhan kevytkenkäisesti ei ruunivoikon kanssa kilpailemiseen kannata suhtautua.
Ratsuna Tintta on oikeastaan aika kiva: hiukan raskas ja ajoittain eteenpäin tuupattava, mutta toisaalta myös melko tasainen ja luotettava. Aivan tarpeetonta rynkytystä ei tämäkään hevonen sulata, vaan eipä sen kilpahevosena sellaisesta tarvitsekaan kärsiä. Suomenhevosella on kolme perushyvää askellajia, joista erityisesti ravia kelpaa esitellä vähän vaativammallekin tuomaristolle. Ruunivoikon rakenne ei kouluratsun uraa ajatellen ole aivan ihanteellinen, mutta selväpäisenä ja helposti koulutettavana tammana Tintta suorittaa tasollaan oikein kivasti myös amatöörin luotsaamana. Vaikka hevosen hermot reissussa ovatkin helposti kireällä, pystyy se kuitenkin ratsastaja selässään keskittymään pääsääntöisesti olennaiseen; siis työntekoon maisemia tai kilpakumppaneita sen enempää kyttäilemättä. Tintan diivamainen puoli nousee selkeimmin esille kentällä sekä maastossa ratsastettaessa: vesilätäköihin tamma ei mielellään kavioitaan laita, eikä se myöskään fanita vesiesteitä saati veden varassa uimista. Myös epätasainen tai liian kova pohja harmittaa tammaa, vaikka se niiden kanssa ehkä juuri pystyykin elämään. Täydellisesti tasatulla ja sopivan kuohkeaksi äestetyllä maneesinpohjalla Tintta suorittaa selvästi parastaan, mutta vähemmän täydellisissäkin olosuhteissa ratsastus kyllä onnistuu, ja pisteitä saa kerättyä muun muassa täsmällisellä ratsastuksella sekä tasaisen eleettömillä suorituksilla. Kokeneena kilpahevosena tamma tietää valkoisten aitojen jujun, eikä se tarvitsekaan turhaa varmistelua tai liikaa yrittämistä ratsastajaltaan saavuttaakseen kilpapäivinä ruusukkeita: tamman on siis paras antaa keskittyä omaan suorittamiseensa, ja ratsastaja voi rauhassa keskittyä muistamaan ohjelman sekä nauttimaan mukavista kyydeistä.
| i. Pirunhenkäys sh, 162cm, prn |
ii. Mustapilvi sh, 160cm, klm |
iii. Mustasurma |
| iie. Haituvainen |
||
| ie. Yösydän sh, 156cm, trt |
iei. Nokikylän Karma |
|
| iee. Yvonna |
||
| e. Smaragdipallo sh, 157cm, vkk |
ei. Suunsoittaja sh, 164cm, prt |
eii. Satuveikko |
| eie. Ruostelilja |
||
| ee. Rubiiniflamingo sh, 160cm, rnvkk |
eei. Kelohongan Titanik |
|
| eee. Rubiiniristi |
i. Pirunhenkäys oli punaruunikko suomenhevosori, joka tunnettiin parhaiten työajopiireissä. Hevosesta kirjoitettiin lehtijuttuja, sitä esiteltiin perinnetapahtumissa ja tienasipa ori omat heinärahansakin puita metsästä ajamalla. Henkka kantakirjattiin työsuunnalle ja se menestyi erinomaisesti työajokilpailuissa, mutta kyllä ruunikolla myös ratsastettiin. Rakenteensa puolesta hevonen ei ollut mikään kouluratojen tanssahteleva prinssi, mutta kuuliaisuudestaan ja tomerasta asenteestaan oria kuitenkin kehuttiin. Jalostuksessa Henkkaa käytettiin hyvin säästeliäästi, vain muutamalle tammalle vuodessa. Komeaan 26 ikävuoteen mennessä orille oli kuitenkin ehtinyt syntyä jälkeläisiä kaikkiaan 28 kappaletta, joista muutama seurasi isänsä jalanjälkiä työpuolella ja loput löysivät rakastavat kodit harrastelijoiden ja amatöörikilparatsastajien talleista. Henkka kuoli suolikierteeseen oltuaan vielä edellisenä iltana perinteisellä tapaninpäivän rekiajelulla.
ii. Mustapilvi oli vankkarakenteinen ja pitkäharjainen suomenhevosori, kulomusta väritykseltään ja juuri ulkoisen olemuksensa vuoksi Rastas kutsumanimeltään. Hevonen koulutettiin ensin ajolle, sittemmin ratsuksi ja vanhoilla päivillään vielä uudestaan kärryjen eteen – tällä kertaa valjakkoajomielessä. Ravihevoseksi Rastaalla eivät vauhdit riittäneet, minkä vuoksi siltä poistettiin kilpailuoikeus vain viisivuotiaana. Ratsuna ori oli tyypillinen suomenhevonen: pyrkivä ja yritteliäs, mutta kovin etupainoinen. Rastas starttasi muutamat pienet esteluokat ratsastajansa kanssa, muttei ikinä saavuttanut merkittäviä kilpailutuloksia ratsunurallaan. Valjakkopuolen kilpailuihin ori ei edes ehtinyt sen kuoltua yllättäen vain 16-vuotiaana aortan repeämiseen. Jälkeläisiä Rastaalle siunaantui sen elinaikana kolme kappaletta, ja vielä kuolemansa jälkeen sille syntyi kaksi jälkeläistä lisää. Mustan suomenhevosen perintö ei jälkeläisissä kuitenkaan enää jatkunut: varsoista yksikään ei saanut niskaansa isänsä mustanpuhuvaa karvapeitettä.
ie. Yösydän oli pieni ja kaunis tummanrautias suomenhevostamma, joka työskenteli suurimman osan elämästään paikallisessa ratsastuskoulussa. Nasuksi kutsuttu hevonen oli työpaikallaan erittäin pidetty, olihan se kiltti ja hyvin monenlaiselle ratsastajalle soveltuva harjoituskumppani. Tamma teki jonkin verran tunteja myös vammaispuolen palveluiden parissa mahdollistaen näin hevosista nauttimisen yhä laajemmalle asiakaskunnalle. Nasu eli elämänsä pääosin terveenä loukaten vain kerran puikkoluunsa tarhaonnettomuudessa. Silloin rakastettu opetushevonen päätettiin päästää ansaitulle mammalomalle: Nasu muutti astuttamisen jälkeen naapuritallin vaatimattomaan pihattoon, jossa se vietti välivuotensa tiineydestä ja jälkikasvustaan nauttien. Pirunhenkäyksen vieroituksen jälkeen Nasu palasi takaisin elämäntyönsä pariin terveenä ja entistäkin motivoituneempana. Nasu lopetettiin 19-vuotiaana nivelrikkodiagnoosin vuoksi.
e.Smaragdipallo, tuttavallisemmin ja erittäin kuvaavasti pelkkä Pallo, oli kaunistelematon värijalostuksen tulos. Hevosessa oli hyviä piirteitä, kuten kiltit silmät ja pitkät jouhet, ja sitten siinä oli huonoja ominaisuuksia, kuten pitkä selkä ja hentoluiset jalat – jalka-asennoista nyt puhumattakaan. Objektiivisesti arvioituna Pallossa ei olisi ollut siitostamma-ainesta alkuunkaan, mutta sehän ei euronkuvat silmissä suomenhevosia tehtaillutta kasvattajatätiä estänyt tai edes hidastanut. Pallon onneksi se eli vain 9 vuoden ikään saakka menehtyen sitten varsomisen jälkikomplikaatioihin. Lyhyestä eliniästään huolimatta täysin kouluttamaton ja meritöitymätön hevonen ehti synnyttää kuusi jälkeläistä: kolme voikkoa ja kolme ”maanantaikappaletta”. Laadultaan Pallon jälkeläiset olivat vaihtelevia: oli joukossa käyttöä kestäviäkin yksilöitä, mutta valitettavasti myös niin rakennevikaisia tapauksia, etteivät ne koskaan ehtineet nähdä nelivuotissyntymäpäiväänsä.
ei. Suunsoittaja oli vallan arvostettu ja mairittelevin pistein palkittu suoritushevonen ja kantakirjaori. Hevosen onneksi se syntyi erittäin ammattimaisella otteella harrastavan perheen omistukseen saaden nauttia koko uransa ajan tavoitteellisesta, mutta erittäin johdonmukaisesta valmennuksesta. Sorvari menestyi jo ikäluokkakilpailuissa hyvin, mutta noustuaan kansalliselle tasolle ja debytoituaan onnistuneesti vaativissa luokissa, oli orin voittokulku taattu. Hevonen herätti suomenhevoskasvattajissa suurta mielenkiintoa jo nuorena, mutta kun orin ensimmäiset jälkeläiset kasvoivat ja paljastivat tasaisen korkean laatunsa, räjähti Sorvarin suosio siitosorina täysin. Rautiaalle syntyi kymmenen vuoden aikana yli 70 jälkeläistä, joista kymmenet seurasivat isänsä kavionjälkiä kilpakentille ja muutama jopa siitosuralle saakka. Sorvari kuoli valitettavan tapaturmaisesti kuljetusonnettomuudessa ollessaan vain 16 vuoden ikäinen ja vielä täydessä treenikunnossa.
ee. Rubiiniflamingo oli ruunivoikko suomenhevostamma, siis oikea lottopotti värijalostusta ajatellen. Vaikka Fiini tekikin nuorena hevosena vähän oikeita töitä ratsupuolella, siirtyi se ikäluokkavuosien jälkeen nopeasti täysipäiväiseksi siitostammaksi. Mitään terveydellistä perustetta moiselle päätökselle ei ollut, eikä myöskään tuloksellista. Fiini oli viisivuotiaana jopa lupaava kouluhevonen, joka säännöllisellä valmennuksella olisi voinut nousta aina suomenmestaruustasolle saakka. Kilpaurheilussa käyttämättä jäänyt potentiaali hyödynnettiin kuitenkin Fiinin siitosuralla: se teki joka vuosi varsan pitämättä ainuttakaan välivuotta ennen 14-vuotissyntymäpäiväänsä. Siihen saakka aina hyvin helposti tiinehtynyt tamma ei enää jäänytkään kantavaksi siemennyksistä, eikä laitumella orin kanssa oleminen myöskään muuttanut asetelmaa. Tammaa yritettiin uudestaan kantavaksi vielä seuraavana kesänä, mutta kun uusi tiineys ei ottanut alkaakseen, päätettiin hevonen antaa opiskelijatytölle ylläpitoon. Sopimus purkautui kuitenkin nopeasti Fiinin loukattua jalkansa liukastumisessa. Omistajalle palattuaan tamma lopetettiin 16 vuoden iässä.
19.04.2017 t. Varismäen Ametisti (i. Vetehinen) om. Penelopeia, VRL-10625
16.04.2019 t. Varismäen Mustaleski (i. Pääkallokehrääjä) om. Nikki, VRL-14085
01.10.2021 o. Kuuran Heeros (i. Hanttimies) om. Cherry, VRL-12299
03.03.2022 o. Kuuran Nokipoika (i. Nokisutari) om. Syrjän Ratsutalli, VRL-13320
30.08.2022 t. Kuuran Vernissa (i. Laastarisuhde) om. Cherry, VRL-12299
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 29.02.2024: KRJ-I (5 + 7 + 40 + 20 + 22 + 15 = 103p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.03.2024: SLA-II (14 (3+7+4) + 18 + 20 + 20 + 13 = 85p)
Kilpaillut kouluratsastuksessa porrastetuissa
| KRJ vaikeustaso 5/4 | Ominaisuuspisteet kouluratsastus: 1953.55p |
08.06.2023 - Valmentajana Kirsi Vainio (omistaja)
Helmi osallistui vuokrahevosensa Tintan kanssa kouluvalmennukseen täyteratsukkona, kun alkuperäinen parivaljakko Anna ja Eki joutuivat perumaan osallistumisensa kaviopaise-epäilyn vuoksi. Parikymppiselle siitostammalle valvotusta treenistä ei ollut mitään haittaa, vaikka kilpailullisia tavoitteita sille ei enää ollutkaan. Alkuverryttelyssä hevonen oli vielä hitaan oloinen, mutta lihaksiensa lämmitessä se alkoi edetä paremmin omalla moottorillaan, jolloin Helmikin pääsi keskittymään enemmän hevosen notkisteluun ja vähemmän riittävään eteenpäinpyrkimykseen. Tyttö istui ratsunsa satulassa ryhdikkäänä ja pitkänä, mutta kuitenkin keskivartalostaan omaan makuuni liian myötäilevänä; olkoonkin, että Tintan liikkeet eivät ole sieltä helpoimmasta päästä istua. Helmi kantoi kätensä kauniisti säilyttäen tasaisen tuntuman, mutta teki ohjilla kuitenkin mielellään isoja korjausliikkeitä. Tähän halusin kiinnittää huomiota, jotta nuori ratsastajalupaus oppisi vaikuttamaan enemmän istunnallaan ja pohkeillaan ja vasta viimeisenä oljenkortenaan käsillään.
Koska päivän muutkin valmennettavat olivat harjoitelleet vuorollaan avotaivutuksia, oli niitä tällä kertaa tarjolla myös Tintalle. Vanhana kisakonkarina tamma kyllä osasi liikkeen teknisesti, mutta pitkä tauko ja kertyneet kilometrit näkyivät suomenhevosen jäykässä kropassa ja hapuilevassa askelluksessa. Myös Helmin ote liikkeeseen oli vielä epävarma, mikä omalta osaltaan sai ratsukon suorittamisen näyttämään työläältä. Sujuvaa liikkeeseen siirtymistä helpottaaksemme mukaan otettiin kymmenen metrin voltit ennen taivutuksen aloittamista, ja tämä auttoikin suuresti niin ratsastajan aivotyötä kuin Tintan tasapainossa pysymistäkin. Ratsukko paljastui selvästi vahvemmaksi oikeaan kierrokseen, sillä siihen suuntaan taivutus oli tasainen ja tamman askel venyi vaivattomasti rungon alle. Vasemmassa kierroksessa taivutus seilasi kaikkea kahden ja neljän uran välillä ja hevosen muotokin kipristyi kokoon tekemisen ollessa kummallekin vaikeaa.
Ravityöskentelyn jälkeen vuorossa oli laukkaharjoitus, joka päivän teeman mukaan sisälsi loivia kiemuroita sekä pieniä voltteja. Tässä vaiheessa Tintan kunto alkoi jo hieman pettämään, minkä vuoksi Helmi joutui kantamaan ratsuaan askel toisensa perään. Tämä näkyi erityisen selvästi volteilla, joiden aikana hevonen kaatui helposti sisälavalleen tai vastapainoisesti valui ulkolapa edellä pois halutulta reitiltä. Ryhtiä ja huolellisuutta suorittamiseen löytyi kuitenkin heti, kun Helmi ymmärsi hellittää ohjista ja ottaa ratsustaan tiukan halauksen pohkeillaan. Jatkuva puristaminen ei tietysti myöskään ollut hyvä asia, mutta sillä oli paikkansa Tintan tukemisessa kyseisen harjoituksen aikana. Kiemuraurista ratsukko selviytyi heti ensitoistoista lähtien kohtalaisen varmaotteisesti: vastalaukka-askeleet olivat loivalla uralla suomenhevoselle rutiinihommia, joista se selviytyi helposti ilman ylimääräistä tukea ratsastajaltaan. Tässä vaiheessa tamma alkoi kuitenkin olla jo niin väsynyt, että se valahti raamistaan pitkäksi ja etupainoiseksi heti, kun Helmin keskivartalon antoi periksi. Tyttö kuitenkin kertoi itsekin huomanneensa tämän hetken tärkeimmät kehityskohteet omassa ratsastuksessaan ja lupasi keskittyä niihin myös itsenäisissä treeneissään Tintan kanssa. Tämä kuulostikin hyvältä idealta, sillä tammassa todella oli sen verran opetusmestarin vikaa, että se peilasi ratsastajansa onnistumisia ja epäonnistumisia välittömästi ja rehellisesti. Tällaisessa käytössä hevosella olisi varmasti vielä paljon kilometrejä jäljellä, vaikka aktiiviura sillä takana jo olikin.
08.02.2024 - Kirjoittanut omistaja
Tintalle on vuosien varrella kertynyt vallan vaikuttava kattaus jälkikasvua – ensin Varismäen kasvattajaliitteen alle ja sittemmin myös Kuuralaisia useampi kappale. Tamman ensimmäinen jälkeläinen on vuonna 2017 syntynyt Ametisti, joka on elämänsä aikana pärjännyt mukavasti helpoissa koululuokissa. Vuonna 2019 syntynyt Mustaleski oli puolestaan merkittävä vaikuttaja Sotamaalauksen suomenhevoskasvatuksessa: sen jälkeläisiä ovat Leskentekijä ja Sotamaalauksen Rautamies sekä kantakirjaori Sotamaalauksen Mustavelho. Kuuran kasvatteja Tintan jälkeläisistä ovat Heeros, Nokipoika ja Vernissa. Näistä Heeros on ehtinyt saavuttamaan jo paljon menestystä sekä varsakekkereistä että aikuisiällä kilpakentiltä kuin myös suomenhevosten laatuarvostelusta. Näyttävä Nokipoika puolestaan muutti nuorena poikana asumaan Syrjän Ratsutallille, jossa se on ehtinyt aloitella kilpauraansa lupaavin tuloksin. Tintan iltatähdeksi jäänyt Vernissa vaikuttaa edelleen syntymäkodissaan Kuurassa: se on varsana saanut toisen palkinnon sekä kouluvarsojen että suomenhevosten laatuarvosteluissa ja kilpaillut sittemmin tasaisin tuloksin kouluratsastuksessa. Tintan voidaankin todeta jättävän jälkeläisiinsä mukavasti suorituskykyä, minkä lisäksi se on tietysti ollut himoittua jalostusmateriaalia värityksensä vuoksi: tamman jälkeläisistä peräti neljä viidestä on perinyt emältään kauniin kultaisen sävyn karvapeitteeseensä.