VH18-018-1562
Lopetettu nivelvaivojen vuoksi 08.03.2024 ♥
Laastarisuhteen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Laastarisuhde | Kutsumanimi | Suttu |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 150cm, tummanpunarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 24.06.2015, Suomi | Ikä | 20-vuotias |
| Koulutus | Vaativa B, re. 80cm, me. 60cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Sateenkaariratsut Oy |
Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Laastarisuhde on hevonen, jonka laatua ei kukaan ennen minua ymmärtänyt. Orin kasvattaja piti sitä jalostustyön epäonnistumisena, sillä Sutulle ei tarttunut vanhemmiltaan erikoista väritystä. Sitä pidettiin myös liian vankkarakenteisena ratsuksi, eikä hevosella tuntunut olevan rahallista arvoa lainkaan. Minä ihastuin oriin kuitenkin heti ensimmäiset kuvat nähtyäni, sillä huomasin hevosessa potentiaalia vaikka mihin. Tehtyäni ostotarjouksen ei mennyt päivääkään, kun hevonen jo seisoi tallissani. Ja onhan sillä hurmaava nimikin!
Suttu on tuttujen kesken mukava ja nöyrä hevonen, mutta vieraiden ihmisten kanssa esiin nousee selvästi varautuneempi puoli orista. Rautiaan käsittely kotioloissa on aika helppoa ja kivaa, kunhan käsittelijä muistaa olla toimissaan johdonmukainen ja pysyä määrätietoisena silloinkin, kun Suttu kokee asiakseen yrittää luistaa yhteisistä pelisäännöistä. Oman tallin hevoset eivät orissa tunteita herätä, mutta silloin tällöin pihaan eksyvät uudet tulokkaat tuppaavat sen hormonitasoja horjuttamaan. Kisapaikoilla esiin nouseekin sitten jo huomattavasti äijämäisempi versio Sutusta, joka muistaa pitää kovaa ääntä itsestään ja esiintyä mahdollisuuksien mukaan jokaiselle vastaantulijalle. Pienestä koostaan huolimatta hevosessa voi olla ihan pitelemistä, minkä vuoksi ketjunarun käyttö kaikissa tilanteissa täysin perusteltua onkin. Mitään varmuuden varuiksi tehtäviä kikkailuja ei hevosen kanssa kuitenkaan tarvitse harrastaa, vaan sen saa hoidettua ja varustettua siinä missä minkä tahansa peruspollenkin. Kengittäjän kanssa Suttu on melko hyvää pataa, mutta harvemmin vierailevan eläinlääkärin ilmaantuessa paikalle vetäytyy ori helposti kuorensa sisälle piiloon. Rauhoituspiikin antaminen voi joissain tilanteissa olla hieman vaativaa, mutta sen jälkeen rautiaalle voikin tehdä minkä tahansa toimenpiteen ilman ylimääräistä taistelua.
Ratsain Suttu on eteenpäinpyrkivä ja hyvin työmotivoitunut yksilö, joskaan ei millään mittapuulla mitattuna automaatti tai erityisen helppo ratsastettava. Ori muodostaa ratsastajaansa vahvan siteen ja menee helposti tolaltaan, mikäli selkään istahtaa vieras, pahimmassa tapauksessa vielä hyvin erilaisella tyylillä ratsastava ihminen. Omilla asetuksilla ollessaan hevonen on hyvin herkkä istunnalle, eikä se oikein perusta ohjalla ratsastamisesta. Voimakasta tuntumaa vasten menevä suomenukkeli alkaa helposti nojaamaan, mikä oravanpyörän lailla johtaa nopeasti kiireiseen ja etupainoiseen liikkumiseen. Suttua ei voi myöskään surutta potkia takajaloilleen, vaan se pitää houkutella oikeanlaiseen työskentelyasentoon hyvin hienovaraisin avuin ja johdattelevin harjoituksin. Hyvässä ryhdissä ollessaan Suttu on varma suorittaja, joka keskittyy vain ja ainoastaan käsillä olevaan suoritukseen; kuitenkin, huonosti ratsastettuna hevosesta tulee helposti jännittyvä ja kyttäämiseen helposti sortuva, vähän ärsyttäväkin ratsastettava. Kouluratsastus on orin rakenteelle ehdottomasti sopivin laji treenattavaksi, ja siinä se onkin koulutettu aina vaativalle tasolle saakka. Suttu on suomenhevoseksi todella varma vaihtaja, mutta haastaviakin kohtia vaativilta radoilta löytyy: Sutun liikkeet ovat koottuna melko kaunista katseltavaa, mutta venyvyyttä lisäyksiin löytyy harmillisen vähän. Myös takaosakäännökset tuottavat usein harmaita hiuksia hevosen astuessa liikkeestä liian helposti karkuteille. Kilpailuissa orin tulostaso on kuitenkin vakiintunut ihan mukavalle tasolle, eikä sen kanssa harmita koskaan lähteä haastamaan itseään ja kilpakumppaneitaan. Esteratsuna Suttu on kyllä innokas, mutta estetekniikaltaan kömpelö hevonen, eikä sen kapasiteettikaan riitä kovin isoille esteille. Niin rata- kuin maastoesteetkin toimivat rautiaan kanssa kuitenkin mukavana mielenvirkistyksenä, eikä hevonen ole koskaan pahoillaan myöskään maastoilusta ilman esteitä. Luonnossa Suttu on rohkea menijä, tarvittaessa vauhdikaskin mutta paineettomana yleensä rennon rauhallinen - ja oloonsa enemmän kuin tyytyväinen.
| i. Valkolanko sh, 153cm, rtkm |
ii. Valkopyykki sh, 151cm, rtkm |
iii. Valiantte |
| iie. Lumihiutale |
||
| ie. Tarantelia sh, 154cm, trt |
iei. Nousujohde |
|
| iee. Tuusari |
||
| e. Ruusuruoho sh, 152cm, mvkk |
ei. Nuottaruoho sh, 150cm, m |
eii. Hulluruoho |
| eie. Puolinuotti |
||
| ee. Ruisrääkkä sh, 151cm, rnvkk |
eei. Rokkiukko |
|
| eee. Hippiäinen |
i. Valkolanko oli pienikokoinen ja kompaktirakenteinen ratsuori, joka jäi useimmiten ihmisten mieleen värityksensä eikä suinkaan saavutustensa takia. Hevonen nautti elämänsä ajan omistajatätinsä jakamattomasta huomiosta, eikä sen koskaan tarvinnut tyytyä keskinkertaiseen hoitoon. Piloille lellityn Valkolangon ei tarvinnut myöskään koskaan tehdä kilpakentillä parastaan, minkä vuoksi sen tulokset jäivät melko mitäänsanomattomiksi. Siitäkin huolimatta suomenhevonen oli haluttu yksilö jalostusmarkkinoilla, olihan se kuitenkin kantakirjattu nihkeästi kolmannella palkinnolla. Orin lopullinen jälkeläismäärä on huomattava, 112 orivarsaa ja 98 tammajälkeläistä. Lisäksi omistajan laskelmien mukaan jälkeläisistä 45% on perinyt isältään kimon värityksen. Valkolanko eli melkoisen pitkän elämän kuoleman korjatessa sen matkaansa vasta 26-vuotiaana.
ii. Valkopyykki eli Pertsa oli rautiaankimo suomenhevosori varustettuna lyhyillä jaloilla ja paksulla keskivartalolla. Hevonen oli luonteeltaan leppoisa ja kilttikäytöksinen, mikä toimi loistavasti yhdistettynä hevosen erikoiseen väritykseen: Valkopyykki heitti elämänsä aikana kymmeniä hää- ja hautajaiskeikkoja. Vaikka hevosen elämä talvisin olikin melko mitäänsanomatonta, olivat sen kesät kuitenkin täyteen buukattuja niin astutus- kuin kilpakalenterinkin osalta. Valkopyykin parhaat saavutukset kilpakentiltä rajoittuvat sijoituksiin helpon tason koululuokissa, mutta se ei estänyt sen valtavaa suosiota jalostuskäytössä: orille syntyi reilun kymmenen vuoden aikana pitkälti yli toistasataa jälkeläistä. 19-vuotiaana Valkopyykki sairastui ähkyyn, joka parin päivän taistelun jälkeen ajautui siihen pisteeseen, että eutanasia oli ainoa mahdollinen keino auttaa oria.
ie. Tarantelia oli kuumaluontoinen ja monen makuun liian ponimainen suomenhevonen. Tamma tiedettiin esteradoilla nopeaksi ”mahanalus jalkoja täynnä” olevaksi raketiksi, mutta kouluradoilla hevosen keskittymiskyky ei riittänyt mihinkään. Rautias ei ollut helppo ratsu, eikä se siksi soveltunut ratsastuskoulukäyttöön tai edes juniorin opetusmestariksi. Muutaman pieleen menneen kodinvaihdon jälkeen hevonen myytiin pilkkahinnalla siitoskäyttöön, johon se vaikutti sopeutuvan aiempia ammattikokeilujaan paremmin. Tamma teki yhteensä neljä varsaa, kaikki laadultaan keskinkertaisia harrastehevosia, joiden jälkeen se lopetettiin vaikean varsomisen ja siitä johtuneen tiinehtymättömyyden vuoksi vain 14-vuotiaana.
e. Ruusuruoho oli mitä miellyttävin harraste- ja kilpakumppani, jonka kanssa elämä oli päivästä toiseen nousujohteista ja ihanaa. Ruusun parhaat sijoitukset ovat vaativan tason koululuokista, vieläpä ihan amatööriratsastajan alla, mikä kertonee paljon tamman luonteenlaadusta ja osaamisesta. Valitettava loukkaantuminen 13-vuotiaana siirsi Ruusuruohon täyspäiväisesti siitoskäyttöön. Mustanvoikko tamma sai yhteensä viisi jälkeläistä, joista kaksi voikon värin perinyttä tammaa myytiin kovaan hintaan eteenpäin. Loput jälkeläisistä olivat väriltään perusrautiaita ja muiltakin ominaisuuksiltaan perinteisiä suomenhevosia. Ruusuruohon jälkeläisistä kilparadoilla parhaiten menestynyt hevonen on Laastarisuhde, mutta eniten jälkeläisiä on kertynyt sen ensimmäiselle jälkeläiselle, heti kolmevuotiaana siitostammaksi ryhtyneelle Kedonkukkaselle. Ruusuruoho menehtyi yllättäen 19-vuotissyksynään ollessaan tiineenä Takakujan Rokkitähdestä.
ei. Nuottaruoho oli pieni ja sitkeästä luonteestaan tunnettu suomenhevosori, joka teki pitkän uran kilparadoilla. Ensimmäiset vuotensa se treenasi valjaissa raviratoja silmällä pitäen, mutta jäätyään viisivuotiskaudellaan kilpakumppaniensa vauhdeista, koulutettiin se uudelleen ratsuksi. Nuottaruoho kilpaili monipuolisesti niin koulu-, este- kuin kenttäradoillakin, mutta parhaat suorituksensa se teki ehdottomasti valkoisten aitojen sisäpuolella. Ori kantakirjattiin varsin kypsässä 14-vuoden iässä, jonka jälkeen se ehti olla neljä kautta tarjolla jalostukseen ennen eläköitymistään sekä siitoskäytöstä että urheilu-uraltaan. Nuottaruoho oli koko pitkän uransa ajan terve, sitä ei tarvinnut ikinä hoitaa edes ennaltaehkäisevästi. Jälkeläisiä orille syntyi yhteensä 48 kappaletta, mikä oli kuuleman mukaan puolet enemmän kuin omistaja olisi ikinä osannut kuvitellakaan. Hevonen lopetettiin 22-vuotiaana myöhään diagnosoidun cushingin-taudin vuoksi.
ee. Ruisrääkkä eli kauniisti kutsuttuna Rääksy oli Pohjanmaalta kotoisin oleva erikoisen värinen, mutta rakenteeltaan varsin puutteellinen suomenhevostamma. Päivätyönsä hevonen teki ratsastuskoulussa, jonka kohtalaisen kevyttä työtä Ruisrääkän fysiikka kesti ongelmitta vuosien ajan. Kilpakäyttöön sitä ei tarvinnut haaveillakaan, sillä kovassa treenissä olisivat varmasti antautuneet niin hevosen heikkorakenteiset jalat kuin onnettoman pitkä lantiokin. Ruisrääkkä sai elämänsä aikana kaikista ammattilaisten estelyistä huolimatta yhden varsan, sillä omistajan mukaan ”Rääksy on niin hienon värinen, että pitäähän sillä varsa tehdä.” Varsa perikin emänsä voikon värityksen ja, ihme kyllä, uskomattoman vähän sen rakenteellisia ongelmia. Ruisrääkkä itse kuoli vain 16-vuotiaana tapaturmaisen vuohisnivelen murtuman jälkimainingeissa.
25.02.2022 o. Kuuran Lottopotti (e. Kalmantanssi) om. Cherry, VRL-12299
30.08.2022 t. Kuuran Vernissa (e. Veritimantti) om. Cherry, VRL-12299
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.03.2022: SLA-I (15 (4+8+3) + 21 + 21 + 20 + 19 = 96p)
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 29.02.2024: KRJ-I (5 + 7 + 40 + 18 + 22 + 15 = 101p)
KRJ: 40 sijoitusta
| 14.09.2018 | Hiivurin Suomenhevoset | Vaativa B | 2/30 |
| 28.12.2018 | Tiiron ratsutalli | Vaativa B | 4/30 |
| 08.01.2019 | Stall Fernweh | Vaativa B | 2/40 |
| 16.01.2019 | Stall Fernweh | Vaativa B | 4/40 |
| 16.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | Vaativa B | 4/30 |
| 29.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | Vaativa B | 3/30 |
| 08.03.2019 | Adina | Vaativa B | 2/35 |
| 10.03.2019 | Ristikallio | Vaativa B | 5/30 |
| 11.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | Vaativa B | 1/40 |
| 13.03.2019 | Ristikallio | Vaativa B | 2/30 |
| 13.03.2019 | Ristikallio | Vaativa B | 3/30 |
| 17.03.2019 | Ristikallio | Vaativa B | 4/30 |
| 18.03.2019 | Kuuraan Suomenratsut | Vaativa B | 5/40 |
| 21.03.2019 | Ristikallio | Vaativa B | 3/30 |
| 21.03.2019 | Ristikallio | Vaativa B | 4/30 |
| 26.03.2019 | Ristikallio | Vaativa B | 4/30 |
| 11.12.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | Vaativa B | 3/30 |
| 17.12.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | Vaativa B | 2/30 |
| 21.01.2020 | Team J&K | Vaativa B | 5/40 |
| 22.01.2020 | Team J&K | Vaativa B | 3/40 |
| 25.01.2020 | Team J&K | Vaativa B | 4/40 |
| 27.01.2020 | Team J&K | Vaativa B | 2/40 |
| 30.01.2020 | Grimscott | Vaativa B | 2/30 |
| 31.01.2020 | Grimscott | Vaativa B | 3/30 |
| 03.02.2020 | Hiivurin Suomenhevoset | Vaativa B | 5/50 |
| 04.02.2020 | Grimscott | Vaativa B | 1/30 |
| 06.02.2020 | Grimscott | Vaativa B | 2/30 |
| 06.02.2020 | Hiivurin Suomenhevoset | Vaativa B | 1/50 |
| 08.02.2020 | Hiivurin Suomenhevoset | Vaativa B | 5/50 |
| 10.02.2020 | Hiivurin Suomenhevoset | Vaativa B | 2/50 |
| 18.02.2020 | Hiivurin Suomenhevoset | Vaativa B | 6/50 |
| 12.04.2020 | Kuuran Suomenratsut | Vaativa B | 5/40 |
| 16.04.2020 | Kuuran Suomenratsut | Vaativa B | 1/40 |
| 16.04.2020 | Kuuran Suomenratsut | Vaativa B | 6/40 |
| 19.04.2020 | Kuuran Suomenratsut | Vaativa B | 1/40 |
| 11.05.2020 | Cloudfield | Vaativa B | 3/50 |
| 13.05.2020 | Cloudfield | Vaativa B | 3/50 |
| 16.05.2020 | Aamun tila | Vaativa B | 4/50 |
| 17.05.2020 | Cloudfield | Vaativa B | 5/50 |
| 27.05.2020 | Valokylän Talli | Vaativa B | 3/30 |
08.02.2019 - Valmentajana Heta Harhala (omistaja)
Cherry oli päättänyt ottaa tämänpäiväiseen valmennukseen osaa jo jonkin verran kilpakentiltä kokemusta keränneen Laastarisuhteensa kanssa. Nainen kertoi hevosen olevan ”ihan ok”, mutta että sen tulostasoon kaivattaisiin vakautta. Parhaimpina päivinään Sutun tulokset pyörivät 65-67% paikkeilla, kun taas huonoina päivinään prosentit notkahtivat jopa alle kuudenkymmenen. Notkahdukset eivät myöskään olleet helposti perusteltavissa; niitä ei voinut selittää esimerkiksi kauden aloituksella tai ulkokentille siirtymiselle, vaan vaikeuksia oli pitkin kautta ilman mitään selkeää syytä. Huonot radat eivät myöskään koskaan olleet kokonaan huonoja: niissä saattoi olla mukana erinomaisia laukanvaihtoja tai kehuja saaneita sivuttaisliikkeitä, mutta sitten ”helpoissa liikkeissä” kuten lisäyksissä saattoi olla ala-arvoisia numeroita ja tuomareiden ihmetteleviä kommentteja.
Sanallisesti ratsukon ongelmaa oli mahdotonta ratkaista, joten pyysin Cherryä verryttelemään oriaan hetken itsenäisesti, vieläpä mahdollisimman samanlaisella kaavalla kuin kilpailuissakin. Olosuhteet olivat tietysti puolellamme, sillä ratsukko oli kotimaneesissaan ypöyksin, mutta joitain havaintoja pystyin silti tekemään: Suttu vaikutti hyvin herkältä hevoselta, joka helposti turhautui ratsastajansa tekemiseen. Cherry taas vaikutti pitävän joitain asioita hevosen kanssa itsestäänselvyytenä, eikä esimerkiksi vaivautunut auttamaan sitä kulmasta lävistäjälle lähdettäessä mitenkään. Ravityöskentely oli selvästi haasteellisempaa kuin laukassa tehdyt tehtävät, ja esimerkiksi vaihdot menivät nappiin vähän huonommallakin valmistelulla. Laukassa ori myös ryhdistäytyi paremmin, minkä vuoksi Cherryn oli helpompi istua satulaan ja vaikuttaa ratsuunsa istunnallaan. Pieniä hetkiä Suttu vaikutti liikkeissään jopa epäpuhtaalta, minkä vuoksi suosittelin ratsastajalle hevosen tarkistuttamista ennen kilpailukauden jatkamista. Horjahtelu ja tasapainon hakeminen olivat kuitenkin niin pientä, että syytä valmennuksen keskeyttämiseen ei ilmennyt.
Alkuverryttelyn jälkeen ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä purkamaan asioita yksi kerrallaan. Ensimmäiseksi halusin keskittyä vahvaan tuntumaan, jota ori selvästi inhosi, mutta samaan aikaan myös mielellään tyrkytti ratsastajalleen. Tiesin Cherryn olevan helposti hieman passiivinen kätensä kanssa, joten halusin hänen keskittyvän hetken aikaa pääty-ympyrällä pelkästään rauhallisiin, täsmällisiin ja ehdottoman pehmeisiin ohjasapuihin. Muutaman kierroksen jälkeen huomasin Sutun ilmeessä jo selvää muutosta parempaan, vaikka ratsastajansa kasvoilla ilme olikin lähinnä epätoivoinen: tekeminen tuntui selvästi vähän vaikealta, kun se ei mennytkään enää saman tutun kaavan mukaan. Muutaman lisäkierroksen jälkeen ratsukon yhteinen sävel alkoi kuitenkin löytyä, mikä näkyi positiivisella tavalla ihan kaikessa: orin ryhti muuttui paremmaksi, askellus laadukkaammaksi ja ratsastajan istunta rauhallisemmaksi. Osa ongelmista tosin palasi yhtä nopeasti kuin ne olivat hävinneetkin kun koitti aika siirtyä ympyrältä kaviouralle ja harjoitusravista keskiraviin.
Tässä vaiheessa Sutun askellus meni hetkeksi kokonaan sekaisin, ja vaikka se varmasti oli kykeneväinen liikkumaan keskiaskellajeissa, tuntui se rikkovan laukalle aina, kun Cherry pyysi sitä venymään hieman. Selkeää syytä moiselle ongelmalle oli vaikea keksiä, sillä mielestäni ori ihan hyvin tiesi, mitä siltä edellytettiin. Myös ratsastajan avut olivat järkeviä; hän ei hyökännyt ratsunsa kimppuun säikäyttäen sitä, vaan ihan selkeästi antoi sille käskyn lähteä eteenpäin antaen sille samalla myös tilaa tehdä niin. Osittain ongelma oli ehkä henkinen, sillä ratsastajan kertoman mukaan tätä oli esiintynyt nyt jo pidemmän aikaa. Itse halusin kuitenkin kohdistaa huomioni rautiaan satulaan, jonka alta löytyi vaikka minkälaista fyllinkiä ja patenttia. Satula ei ollut Sutun oma, vaan se oli ollut lainassa ratsastajan toiselta hevoselta nyt jo jonkin aikaa. Omissa arvioissani halusin kallistua sille suunnalle, että vaikka penkkiä olikin yritetty mallailla hevosen selkään irtonaisten toppausten avulla, ei se kuitenkaan istunut riittävän hyvin salliakseen hevoselle rennon ja letkeän liikkeen kaikissa tilanteissa. Päädyin poistattamaan satulan kokonaan ja laittamaan Cherryn ratsastamaan loppuvalmennuksen ilman penkkiä.
Nainen suhtautui päätökseeni melko epäillen, mutta suostui sitten sotkemaan pöksynsä rautiaan paljaassa selässä. Palasimme ensin hetkeksi ympyrälle, jotta ratsukon kummatkin osapuolet saisivat hetken totutella muuttuneeseen järjestelyyn. Suttu tuntui hyväksyvän tilanteen onneksi hyvin, jolloin pääsimme tekemään testejä uudelleen keskiravissa. Ensimmäiset yritykset menivät edelleen kiireiseksi ja epätahtisiksi, mutteivat kuitenkaan enää rikkoutuneet laukalle asti. Parin kierroksen jälkeen Suttu alkoi jo omatoimisesti petrata tekemistään keskittyen paremmin itsensä kantamiseen. Myös Cherry hoiti oman roolinsa nyt esimerkillisesti, sillä ilman satulan tuomaa tukea hän joutui istumaan orinsa selässä huomattavasti tiiviimmin. Myös kaikki valmistelut piti tehdä huolellisesti, jotta ratsastaja pysyi hevosensa mukana sen lähtiessä nyt jo melko tarmokkaasti harppomaan eteenpäin. Mutu-diagnoosini oli ehkä tällä kertaa osunut oikeaan, ja epäsopiva satula oli ainakin joidenkin ongelmien takana – ja oli ilmeisesti ollut jo jonkin aikaa.
10.09.2018 - Kirjoittanut omistaja
Suttu oli tänään ensikertaa tosipaikan edessä, missä muuallakaan kuin Hiivurin suomenhevostilalla järjestetyissä kouluratsastuskilpailuissa. Verryttely kokemattoman orin kanssa oli sujunut kohtalaisesti, vaikka rautias olisikin saanut keskittyä rehellisemmin työntekoon. Yhteistyötä orin kanssa oli takana nyt muutamia kuukausia ja sillä oli yhä kunnonkohotus kesken, mutta perstuntumani mukaan sen pitäisi jo pystyä suorittamaan vaativalla tasolla. Rata alkoikin sujuvalla sisäänratsastuksella sekä suoralla pysähdyksellä, mutta tuomaripäädyssä orin valtasi jännitys: lävistäjän keskiravi rikkoutui laukalle, eikä avotaivutuskaan onnistunut kompuroimatta. Tämän jälkeen sain pakan uudelleen kasaan, kiitos siitä puoliympyrälle, jonka aikana sain houkuteltua rautiaan takaisin pyöreään muotoonsa. Sulkutaivutus onnistui jopa seitsämän pisteen arvoisesti ja myös lisätty ravi onnistui rikki mennyttä keskiravia paremmin. Siitä huolimatta tuomari jäi kaipaamaan lisää aktiivisuutta ja lennokkuutta, tämän arvasin jo ennen pöytäkirjan näkemistä. Toisen suunnan avot ja sulut sujuivat hieman vaihtelevissa taivutusasteissa, mutta muutoin melko pehmeästi ja täsmällisesti. Tässä vaiheessa ohjelmaa Suttu alkoi tuntua jo hieman väsähtäneeltä; olin ilmeisesti verrytellyt sitä kuumassa ilmassa hieman liian pitkään. Käyntiosuus jäi vähän turhankin löysäksi, minkä lisäksi hevosen muoto putosi liian syväksi. Pysähdys onnistui tasajaloin ja peruutus eteni sujuvasti, mutta laukannosto jäi harmittavasti pohkeen taakse, mikä laski kyseisen kohdan pisteet kahdeksasta vain seitsämään. Tämä korjaus näkyi myöhemmin selvästi papereista, mutta satoja ratoja ratsastaneena arvasin tämänkin jo tapahtumahetkellä. Laukkaohjelmassa Suttu tsemppasi hienosti, vaikka olikin selvästi jo parhaan vireensä hukannut: keskilaukat jäivät vaatimattomiksi ja myös ensimmäinen vaihto ajautui pisteen ohitse. Vaihdot olivat kuitenkin kumpaankin suuntaan puhtaita, mikä kokemattomalla suomenhevosella kilpaillessa on aina iloinen yllätys. Lopputervehdykseen saavuttaessa fiilis oli ennen kaikkea luottavainen: parannettavaa olisi paljon, mutta kokemuksen karttuessa Sutusta saisi varmasti kivan kilpakumppanin. Tämänpäiväinen suoritus sisälsi hyviä kohtia, mutta paljon myös turhia virheitä; rikkoja, epätasaisuutta ja turhaa jännittämistä. Suoritus palkittiin asianmukaisella 60,085%, mikä oikeutti ensikertalaisen 15. sijaan kolmenkymmenen lähtijän luokassa.
17.02.2019 - Kirjoittanut omistaja
Valmentajan suosituksesta päädyin varaamaan Sutulle kattavan klinikka-ajan seuraavalle viikolle, vaikka oman arvioni mukaan orin terveydentilassa ei mitään suurta vikaa voinutkaan olla. Koska aika oli vasta puoliltapäivin ja matkaakin vain reilut kolmekymmentä kilometriä, ehdin aamulla jopa ratsastamaan neljä hevosta ennen matkaanlähtöä. Hevoset tuntuivat hyviltä, mutta siitäkin huolimatta alitajuntani yritti etsiä niistäkin mahdollisia piileviä ongelmia. Olinko tullut niin sokeaksi omia hevosiani kohtaan, etten vain nähnyt niiden oireita itse? Reissu tekisi ehkä ison loven lompakkooni, mutta palauttaisi ainakin toivottavasti oman mielenrauhani.
Suttu käyttäytyi tapansa mukaan varautuneesti klinikan tiloissa. Orin historia tuntien se päädyttiin rauhoittamaan kevyesti ennen ensimmäisenkään tutkimuksen tekemistä. Lääkkeiden saaminen hevosen verenkiertoon oli tälläkin kertaa haasteellista, eikä se onnistunut klinikkahoitajalta ollenkaan. Lääkäriltä löytyi onneksi enemmän varmuutta tikanheitosta, niin että toisella yrityksellä lääkkeet saatiin lopulta perille asti. Tämän jälkeen taivutuskokeet sujuivatkin sitten jo ongelmitta, valitettavasti eivät kuitenkaan täysin löydöksettä. Suoralla juostessa liikkeessä ei ollut moitittavaa ja ympyrälläkin havaittavissa oli vain pientä ja satunnaista haparointia. Etujalkojen alaniveliä taivuttaessa ori kuitenkin selvästi reagoi kummallakin puolella, polvessa tai takajaloissa ei reaktioita ollut. Puudutusten jälkeen ongelma paikallistettiin kehäniveliin, jota onneksi pystyttiin hoitamaan piikittämällä tulehtuneisiin niveliin kortisonia.
Se ei tietenkään vielä riittänyt, vaan seuraavaksi Suttu kiikutettiin röntgenkuviin tulehduksen mahdollisesti aiheuttamien nivelmuutosten vuoksi. Alkavaa nivelrikkoa olikin havaittavissa, mutta ei onneksi vielä mitään käyttöön tai tulevaisuuteen merkittävästi vaikuttavaa. Eläinlääkärin mielestä tilanne oli kuitenkin hyvä pitää mielessä huolehtimalla säännöllisestä ja laadukkaasta kengityksestä, treenaamalla vain asiallisilla pohjilla sekä kontrolloimalla klinikalla vähintään kerran vuodessa, oireiden mukaan tarvittaessa useamminkin. Ultraäänitutkimuksessa jaloista ei löytynyt pehmytkudosvaurioita, se sentään oli hyvä uutinen. Yleistutkimuksessa Suttu aristi hieman selkäänsä, mikä sai eläinlääkärin kehottamaan minua sovittamaan hevoselle satula uudelleen – aivan kuten oli Hetakin tehnyt vain reilua viikkoa aikaisemmin.
Kaiken tämän akuutin lisäksi Suttua tutkittiin ja hoidettiin hieman myös vuosihuollon merkeissä: sen hampaat raspattiin (normaali määrä hammaspiikkejä ja hieman alkavaa kariesta, mutta ei mitään tämän ikäiselle hevoselle hälyttävää), se sai yhdistetyn influenssa- sekä tetanusrokotteen, joiden lisäksi eläinlääkäri suositteli Sutulle myös säännöllistä lihashuoltoa paitsi selkäongelmien, myös yleisen hyvinvoinnin tukemiseksi. Kokonaisuutena katsottuna huonomminkin olisi tietysti voinut mennä, mutta kyllähän se tietysti hieman mieltä painaa, kun vasta kilpauransa alussa olevalla hevosella on näinkin ”suuria” löydöksiä jo kropassaan. Toisaalta, onhan sen suku täynnä toinen toistaan rikkinäisempiä yksilöitä, joten olihan se tavallaan ennustettavissakin, ettei Sutunkaan fysiikka sieltä kaikkein kestävimmästä päästä olisi.