Hanttimies

VH18-018-0020
KRJ-I, SLA-I, Superior Grade



Hanttimiehen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Hanttimies Kutsumanimi Hatti
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori Säkäkorkeus, väri 161cm, punarautias
Syntymäaika, -paikka 01.01.2016, Suomi Ikä 14-vuotias
Koulutus Helppo A, re. 80cm, me. 60cm Painotus Kouluratsastus
Kasvattaja Jani Kuusela EVM Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Hatti ei ollut enää mikään nuorikko päätyessäni ostamaan sen Kuuraan. Se oli ehtinyt tehdä elämänsä aikana jo paljon kaikenlaista, mutta kilpamenestys ja jälkeläiset siltä vielä uupuivat. Näin heti paljon enemmän potentiaalia orissa, kuin mitä myyjä oli saanut hevosesta kaivettua esiin oman harrastelunsa parissa. Hatti päätyi myyntiin sen silloisen omistajan lopettaessa harrastuksensa taloudellisen tilanteensa takia. Muutaman mutkan kautta Kuuselan kasvatti sai uuden mahdollisuuden muuttaessaan meille tekemään sitä, mitä kasvattaja oli hevoselta toivonut alunperinkin.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Hatti on se hörökorvainen herrasmies, jonka kanssa viettäisi mielellään tuntikaupalla aikaa. Ori ei saa ikinä tarpeekseen saamastaan huomiosta ja tämä jos joku rakastaa esiintymistä! Onpa kyse sitten avoimien ovien ratsastusesityksestä tai arvokilpailuista, on se aina mukana täydellä sydämellä. Käsiteltäessä se on aina hyväntuulinen ja seurallinen, toisinaan hieman turhankin läheisyydenkipeä. Huonoista tallitavoista tai ongelmallisesta käytöksestä ei voida rautiaan kohdalla puhua alkuunkaan. Kaikkein orimaisimpina päivinään, kun hormonit yrittävät ottaa oria valtaansa, voi se muuttua ärsyttävän äänekkääksi. Tällöinkin komennuksesi riittää hieman korotettu ääni, jonka viestin Hatti ymmärtää aivan varmasti. Sukupuolestaan huolimatta voivat kokemattomammatkin käsitellä tätä hevosta huoletta. Se on kiltti harjata ja varustaa, eivätkä muutkaan toimenpiteet tuota ongelmia. Kumisualla hieromista se rakastaa yli kaiken ja ilme muuttuukin pettyneeksi heti, kun palvelu syystä tai toisesta keskeytyy. Ei tulle yllätyksenä, että kouluttautuneen hierojan säännölliset vierailut pitävät paitsi hevosen lihakset vetreinä, myös sen mielen positiivisena. Hierojan lisäksi tuttua seuraa sille ovat myös eläinlääkäri ja kengittäjä, joista kumpaakaan vastaan ei hevosella ole poikkipuolista sanaa sanottavana. Varustamisessa pitää muistaa ottaa tarpeeksi rauhallisesti, sillä liian nopeasti liian kireälle kiskottu vyö saa Hatinkin korvat käymään luimussa. Aina kannuksia käytettäessä on tärkeää muistaa pukea hevoselle myös kylkisuoja, sillä se on kyljistään äärimmäisen herkkä ja sen karvat kuluvat lyhyessä ajassa todella julman näköisiksi - aivan kuin hevosta pahoinpideltäisiin kovastikin kannuksilla potkien.

Taluttaminen kotitallilla on Hatin kanssa simppeliä puuhaa. Pue riimu, kiinnitä naru, avaa ovi ja suuntaa minne ikinä oletkaan menossa. Tutuista tammoista ei hevonen jaksa intoutua, vaan se seuraa löysällä narulla joka paikkaan. Sama pätee myös lastaamiseen, sillä ori tietää itsekin, että päästäkseen esiintymään on pakko ensin matkustaa pelipaikalle. Ainoa tilanne, jolloin sen orimaisuus voi tulla hieman esiin, on juurikin vieraalle tallille saapuessa. Hatti ilmoittaa äänekkäästi tulleensa paikalle, mutta napakasti komentamalla se kyllä hiljenee yhtä nopeasti kuin alkoikin metakoimaan. Vaikka aluksi hevonen tuntuukin kasvaneen useamman sentin ekstrakorkeutta, palautuu se kuitenkin hetkessä takaisin omaksi, rauhalliseksi itsekseen. Kun kisapaikalle saapumiseen varaa kymmenen minuuttia ylimääräistä, on orilla juuri sopivasti aikaa ottaa tilanne haltuunsa ennen varustamista ja verryttelyyn suuntaamista. Varmuuden varmuudeksi on oria vieraassa paikassa taluteltaessa syytä käyttää kuolaimia tai ketjunarua, jotta mahdollisen tilanteen sattuessa on taluttajalla työkalut nopeasti palauttaa Hatti kuriin ja nuhteeseen. Toisinaan kisapaikalla tarjoutuu tilaisuus juoksuttamiseen ja tämän hevosen kanssa onkin syytä käyttää tilaisuus hyväkseen. Se on lähtökohtaisesti aina energinen ratsastettava ja lyhyiden verryttelyjen aikana sitä voi olla hankala saada keskittymään riittävästi itse suorittamiseen. Päästessään hetkeksi päästelemään höyryjä juoksutusympyrään, on tuntuma ratsaille noustessa aivan erilainen. Kotona juoksutus ennen ratsastusta on hevoselle hyvinkin tuttu toimenpide, sillä niin tehdään rutiinina ennen lähes jokaista ratsastusta. Se osaakin vaihtaa askellajia ja suuntaa pelkkien ääniapujen perusteella, eikä se ikinä kisko pois ympyrältä tai pienennä sitä ilman lupaa.

Ratsastaessa ori on todellakin kova menemään. Se ei syö suuria väkirehuannoksia tai seiso päiväkausia karsinassa, mutta siitä huolimatta se on aina energinen ratsastettava. Hatin työmotivaatiosta saisi moni ottaa mallia, sillä sellaisella innolla se tekee töitä päivästä ja tunnista toiseen. Vaikeatkaan tehtävät eivät saa sitä lannistumaan, päinvastoin. Mitä enemmän haastetta työskentely tarjoaa, sitä paremmin ori antaa kaikkensa tehtävän onnistumiseksi. Uran kiertämisestä ja volttauksesta se ei niin välitä ja kyllästyykin nopeasti toistamaan samaa tehtävää. Pukittelua tai varsinaista niskurointia ei silloinkaan odotettavissa ole, mutta kierros kierrokselta vauhti kyllä kasvaa. Paine ratsastajan käteen kasvaa samassa suhteessa ja mikäli kuski vielä erehtyy vetämään ohjista, voidaan kohta jo mennä aikamoista haipakkaa. Hevosen askeleet eivät suinkaan ole sieltä kaikkein pienimmästä päästä, joten pilotilta tarvitaan tarkkojen apujen ja hevosen tuntemisen lisäksi hurjasti vatsalihaksia jaksaakseen pitää itsensä kasassa koko ratsastuksen ajan. Tutun valmentajan äänen kuullessaan Hatti ryhdistäytyy nopeasti, sillä se on kantapään kautta saanut oppia, että töistä luistaessaan se saa nopeasti koutsin selkäänsä ja sitten ratsastuksesta onkin jo leikki kaukana. Vieras paikka tarjoaa aina omat haasteensa, mutta tällä hevosella ei ole tapana tuijotella outojakaan asioita muutamaa sekuntia pidempään. Keskittyminen orilla voi helposti ajautua vieraiden tammojen suuntaan, mutta tilanteen tasalla oleva ratsastaja osaa korjata tilanteen muutamalla oikeaan hetkeen ajoitetulla puolipidätteellä. Verryttelyyn Hatin kanssa saa varata reilusti aikaa, eikä olisi ollenkaan pahitteeksi, vaikka ori väsyisikin hieman ennen omaa kilpasuoritustaan kouluaitojen sisällä. Joka tapauksessa päästessään tekemään suoritustaan, löytää ori aina kummasti jostain vähän lisää energiaa pannakseen pienen show'n pystyyn. Parhaimmillaan se on todella upea näky esitellessään parasta liikettään ja hienointa muotoaan, mutta toisinaan homma menee myös täysin plörinäksi liiallisen esiintymisen johdosta.

Selvästi vahvimmillaan Hatti on painotuslajissaan kouluratsastuksessa, mutta myös esteet sujuvat siltä helpolle tasolle saakka tyydyttävästi. Ongelmaksi muodostuu usein turhan kovaksi kiihtyvä vauhti, joka yhdistettynä hevosen raakuuteen esteiden parissa ei ole ollenkaan hyvä kombo. Vaikka orin tekniikka periaatteessa onkin kehityskelpoinen, on sen kanssa kuitenkin todettu paremmaksi ideaksi pysytellä kilpailuissa vain sileän puolella. Hatti yliarvioi helposti itseään hypätessä, joten se tekee usein hulluja hyppy-yrityksiä askeleen tai pari liian kaukaa. Taitava kuski osaa tietysti tuoda sen optimaaliseen paikkaan, jolloin hypyn onnistuminen on huomattavasti todennäköisempää, mutta tällaisia ratsastajia ei aivan joka nurkan takana olekaan. Nykyään ori pääsee hyppäämään niin kovin harvoin, että sen into tuntuu vain tuplaantuvan joka kerralle. Irtona hypätessään se tuntuu olevan paremmin tilanteen tasalla, jolloin hyppäämisessä tuntuu olevan järkeäkin. Ratsastajan kanssa se kuitenkin luottaa kuskinsa hoitavan kaiken ja syöksyy esteille kuin itsemurhahaluinen teini. Lienee itsestään selvää, että maastoesteitä ei kukaan ole hevosella rohjennut kokeilemaankaan. Maastoilua hevosen kanssa on kuitenkin harrastettu satoja tunteja, ja vaikka sielläkin vauhtia aina riittää, ei varsinaisia vaaratilanteita ole koskaan sattunut matkan varrelle. Hatti on varmajalkainen ja luotettava ratsu, joka menee kyselemättä sinne, minne turpa sattuukaan osoittamaan. Ojat hevonen ylittää kyselemättä, eivätkä pienet tukitkaan estä sen etenemistä. Kavereiden kanssa vauhtia kertyy helposti liikaakin, joten turvallisempi vaihtoehto on lähteä reissuun yksin. Mikäli välttämättä haluaa ottaa kaverin mukaan, on hyvä idea ottaa ainakin laukkapätkät yksi kerrallaan. Muussa tapauksessa jarrutusmatka voi venyä paljon ajateltua pidemmäksi ja muutaman kerran hevosen valtatielle pysäyttäneenä, en halua kenenkään enää kokevan sitä tämän vauhtihirmun kanssa. Pomminvarmaksi sitä kyllä voisi nimittää, sillä vastaantulevat ajoneuvot sen enempää kuin puskissa leikkivät lapset tai valtoimenaan roihuava tulipalo eivät saa Hatin mieltä järkkymään. Mitä pidempi maastolenkki hevoselle tarjotaan, sitä mieluisampaa seikkaileminen sille on. Ori päättää reitistä mielellään itse ja se onkin löytänyt käyttöömme useita, toinen toistaan mukavampia maastolenkkejä. Sen energianlähde vaikuttaa olevan ehtymätön, sillä kymmeniä kilometrejä hevonen jaksaa painaa osoittamatta pienintäkään merkkiä väsymyksestä.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Jobbari EVM
sh, 160cm, vprt
ii. Lobbari EVM
sh, 157cm, rt
iii. Rokkari EVM
iie. Nokinenä EVM
ie. Nummikko EVM
sh, 160cm, vrt
iei. Pasaus EVM
iee. Neiti Nuhanenä EVM
e. Jokkus Laiskuri EVM
sh, 159cm, rt
ei. Hanslankari EVM
sh, 165cm, rtkm
eii. Patalaiska EVM
eie. Muruna EVM
ee. Jokkus Eturi EVM
sh, 160cm, trt
eei. Toppuri EVM
eee. Aho-Untuva EVM

i. Jobbari on ulkonäöltään todella mieleenpainuva, sillä korrektirakenteinen ja pitkäharjaksinen vaaleanpunarautias ei helposti unohdu. Ei ole lainkaan harvinaista, että kisapaikalla uteliaat kanssakilpailijat ovat tulleet kyselemään hevosesta lisätietoja ja useat ovat tarjonneet tammojaankin liisinkiin vain ja ainoastaan orin rakenteen nähtyään. Pelkkä kansikuvapoika Jopi ei kuitenkaan ole, sillä se on elämänsä aikana kunnostautunut erityisesti kouluratsastuksen parissa. Sen parhaita saavutuksia ovat olleet menestys niin kansallisissa kilpailuissa kuin Suomen mestaruuksissakin. Jopi on käynyt muutaman kerran myös ulkomailla tekemässä suomenhevosta tunnetuksi maailmalla. Luonnollisesti se ei ole pärjännyt puoliveristen kanssa samoissa luokissa, mutta nimensä se on onnistunut saattamaan monien saksalaisten ja hollantilaisten mieleen. Muutama Jopin jälkeläisistä on sittemmin lähtenyt ulkomaille pysyvästi, joskaan Hatti ei näihin hevosiin kuulu. Esteiden parissa Jopi ei ole koskaan ollut niin lahjakas, vaikka se hyppäämisestä kovasti pitääkin. Luonteeltaan rautias on aina ollut todella helppo tapaus. Se on rauhallinen, kiltti ja hiljainen, eikä kokemattomammallakaan käsittelijällä ole ongelmia toimia orin kanssa. Toisinaan se on niin ruunamainen, etteivät ihmiset usko sitä oriksi sitten ollenkaan. Jopi on siitä onnellisessa asemassa, että sukupuolestaan huolimatta se on aina saanut tarhata laumassa. Hevonen onkin päässyt kasvattamaan poikiaan hyville käytöstavoille samalla, kun se on energisenä ikiliikkujana pitänyt myös seuralaisensa sutjakassa kunnossa. Yhteenvetona voisi sanoa, että Jopi on jokaisen heppatytön unelmien täyttymys.

ii. Lobbari on hyvin perinteinen kouluratsastusta silmällä pitäen jalostettu ja kasvatettu suomenhevosori. Se on rakenteeltaan hieman estehevosta raskaampi, mutta ei missään nimessä raskas kuitenkaan. Pitkiä jalkoja sille ei ole siunaantunut, mutta kyllä niillä lyhyilläkin saa yllättävän laadukasta liikettä aikaiseksi hevosen niin halutessa. Säkäkorkeuskin Larilla on jäänyt hitusen alle sataankuuteenkymmeneen senttiin, mikä saa sen näyttämään vielä tappijalkaisemmalta kuin mitä se lopulta oikeasti onkaan. Hyppäämisestä ori ei ole ikinä perustanut, sillä se ei vain kerta kaikkiaan vaivaudu hyppäämään mitään polvenkorkuista korkeampaa. Kouluratsastus on kuitenkin passeli lajivalinta Larille, sillä siinä se saa piipertää kiireettä omaan tahtiinsa. Oikeilla kannustimilla sen saa lopulta melko helposti rennoksi ja puolelleen, jolloin hevosen vahvimmat puolet eli letkeät liikkeet sekä kaunis muoto nousevat parhaiten esille. Hoidettaessa Lari saattaa joskus käydä hieman orimaiseksi, mutta yleensä se on nöyrä ja kiltti työntekijä, joka ei pistä lekkeriksi varustamistakaan.

ie. Nummikko on niittänyt rakenteellaan menestystä pienestä pitäen. Kun varsat yleensä ovat rumimmillaan siinä vuoden ikäisinä, ei tästä tammasta todellakaan voi sanoa samaa. Kasvattaja sai ensimmäisen kerran olla ylpeä kasvatistaan jo sen ensimmäisissä näyttelyissä, joista Nummikko nappasi kirkkaan ykköspalkinnon lisäksi myös liudan muita palkintoja. Tässä vaiheessa oli jo hyvin selvää, että tästä tammasta tulee jotain suurta - ja niinhän siitä tulikin. Nykyään se on rakenteensa ja ratsastusominaisuuksiensa puolesta kouluratsastuksen kiistatonta kermaa ja se on niittänyt menestystä lähes kaikissa mahdollisissa kilpailuissa. Tamman suurimpiin saavutuksiin kuuluvat kaksinkertaiset Suomen mestaruudet vuosilta 2010 sekä 2011. Nykyään jo vanhemman puoleinen tamma on elämänsä aikana päässyt harjoittamaan myös siitostamman uraa peräti viiden varsan verran. Poikkeuksetta kaikki Nummikon jälkeläiset ovat olleet hyväkäytöksisiä sekä kuin tehtyjä kouluratsastukseen niin rakenteensa kuin luonteensakin puolesta.

e. Jokkus Laiskuri on tunnettujen Jokkus-kasvattien tuoreimpia menestyjiä. Kovista odotuksista poiketen tamma ei ole koskaan syttynyt esteratsastuksessa, joten tavoiteltu ura kenttäratsuna tyssäsi jo hevosen kolmi- tai viimeistään nelivuotiskauteen. Puhtaasta kenttäsuvustaan huolimatta se on valinnut omaksi lajikseen kouluratsastuksen, jossa se on sitten tehnyt tasaista rusettitulosta kohta jo kymmenen vuoden ajan. Kukaan ei vieläkään osaa sanoa, miten tässä näin kävi, mutta Laiskuri vaikuttaa itse oikein tyytyväiseltä elämäntilanteeseensa ja alanvalintaansa. Lienee hyvin selvää, että kenttämestaruushaaveiden hautautuessa laitettiin tamma hyvin nopeasti myyntiin. Vaikka se onkin kaunis kuin kukkanen, ei kukaan ensin tuntunut sitä haluavan. Muutaman kerran hintaa tiputettuaan sai kasvattaja hevosensa lopulta maailmalle, joskin jo vuoden kuluttua hän katui päätöstään syvästi. Kuusivuotiaana Laiskuri kävi kasvattajakilpailussa jättämässä jalostetut kouluhevoset rannalle ruikuttamaan ja siitä se suuntasi suoraan kansallisiin sarjakilpailuihin. Tamman rakenne tuo sen elämään pienen pieniä haasteita ja esimerkiksi sen laukka on hyvin tyypillinen kenttähevosen laukka: erittäin voimakas, pitkä ja vaikeasti koottava. Laiskurin kanssa on kuitenkin käynyt tuuri, sillä nykyisen kilpailuttajansa kanssa se tulee loistavasti juttuun ja yhdessä pari tähtääkin aina vain uutta kilpailukautta kohti. Kaiken tämän tohinan keskellä Laiskuri on ehtinyt pyöräyttää pari varsaakin ja koska ne ovat olleet myös oikein toimivia paketteja, on hevosen eläkepäiville suunnitteilla vielä pari varsaa lisää. On sääli, ettei se ikinä päässyt menestymään sille suunnitellussa lajissa, mutta toisaalta se on saanut ennenkuulumattoman tilaisuuden näyttää kanssakilpailijoilleen, että pelkkä huolellinen jalostus ei vielä takaa menestystä - vaivaakin pitää jaksaa nähdä, mutta lopulta se palkitaan!

ei. Hanslankari eli Hanski on jokaiselle yhtään suomenhevosiin perehtyneelle harrastajalle ja kasvattajalle tuttu nimi, eikä syyttä. Se on kenttäratsujen aatelia ja pitänyt lajin mestaruutta hallussaan jo usean vuoden ajan. Hanski on täysin omaa luokkaansa ratsastettavuudeltaan, eikä mikään kenttäratsastuksen lajeista tuota sille ongelmia. Kouluosuudessa ori onnistuu joka kerta ja sen heikoimmatkin suoritukset ovat eheitä ja kehuttuja. Hyppäämistä kimo rakastaa yli kaiken ja se onkin mukana aina täydellä sydämellä. Sporttinen ori kiihtyy tarvittaessa nollasta sataan sekunnissa saattaen sen maaliin poikkeuksetta ihanneajassa. Luonteeltaan ori ei ole ollenkaan perinteinen putte, vaan se kerää herkästi energiaa ja saattaa säpsyillä mitä kummallisempia asioita. Rauhallisen käsittelijän kanssa se kuitenkin osaa yleensä käyttäytyä. Joskus hieman ongelmallinen luonne ei ole missään vaiheessa ollut este Hanskin siitosuralle, ja sille onkin kertynyt kymmeniä jälkeläisiä vuosien aikana.

ee. Jokkus Eturi on kenttähevonen, joka loistaa erityisesti kouluosuuksilla. Tietysti Ettu hyppää myös, mutta se ei ole esteillä aivan yhtä lahjakas kuin koulussa. Kenttäratsuksi jalostetulla tammalla on tavattoman näyttävät ja matkaavoittavat liikkeet, joista se on saanut kiitosta jopa tavallisesti puoliverisiä arvostelevilta tuomareilta. Luonteeltaan Ettu on todella sympaattinen ja ihmisrakas ja se tulee loistavasti toimeen myös lasten kanssa. Se onkin saanut kunnian saattaa useat junioriratsastajat upean urheilulajin pariin ja kenttäratsastajan uralle. Kovin valtaisaa menestystä tamma ei ikinä ole onnistunut saavuttamaan, syynä lähinnä omistajan rahattomuus ja kilpailemisen kalleus. Sen sijaan Ettu on saanut elämänsä aikana muutaman varsan, joista jokainen on jo päässyt valloittamaan kilpakenttiä. Tiivistetysti kerrottuna tummanrautias on loistava opetusmestari niin ihmisille kuin hevoslapsillekin.

POJASTA POLVI PARANEE

15.01.2018 t. Kuuran Hantikki (e. Helmi-Liina) om. Cherry, VRL-12299 KV-III, SV-I
00.00.0000 o./t. Varsan Nimi (i./e. Hevosen nimi) om. Omistaja VRL-0000

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Ratsuhevosten laatuarvostelutilaisuus 10.02.2018: Superior Grade (82,778%) (9.5-4.5-9.5-6.5-8-9-9-10-8.5)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.07.2020: SLA-I (13 (2+8+3) + 22 + 23 + 20 + 20 = 98p)
Kouluhevosten laatuarvostelutilaisuus 15.08.2020: KRJ-I (9,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 104,5p)

KRJ: 45 sijoitusta

01.02.2018 Majorithy Arabians Helppo A 3/33
08.02.2018 Kilpakeskus Chermia Helppo A 1/30
09.02.2018 Kilpakeskus Chermia Helppo A 3/30
09.02.2018 Kilpakeskus Chermia Helppo A 1/30
01.05.2018 Runoratsut Helppo A 4/50
07.05.2018 Runoratsut Helppo A 6/50
23.08.2018 Viisikko Helppo A 6/40
27.08.2018 Viisikko Helppo A 5/40
28.08.2018 Viisikko Helppo A 5/40
29.08.2018 Viisikko Helppo A 1/40
30.08.2018 Viisikko Helppo A 1/40
01.09.2018 Viisikko Helppo A 1/40
01.09.2018 Viisikko Helppo A 4/100
01.09.2018 Villahaka Helppo A 1/50
02.09.2018 Teilikorpi Helppo A 2/30
03.09.2018 Viisikko Helppo A 1/40
03.09.2018 Supernatural Helppo A 7/55
04.09.2018 Viisikko Helppo A 4/40
04.09.2018 Viisikko Helppo A 5/40
04.09.2018 Viisikko Helppo A 6/100
05.09.2018 Supernatural Helppo A 1/55
07.09.2018 Viisikko Helppo A 7/100
07.09.2018 Villahaka Helppo A 2/50
08.09.2018 Villahaka Helppo A 6/50
08.09.2018 Viisikko Helppo A 5/40
09.09.2018 Viisikko Helppo A 4/40
10.09.2018 Viisikko Helppo A 3/40
11.09.2018 Hiivurin Suomenhevoset Helppo A 5/30
14.09.2019 Villahaka Helppo A 6/50
15.09.2018 Villahaka Helppo A 1/50
16.09.2018 Villahaka Helppo A 4/50
16.09.2018 Hiivurin Suomenhevoset Helppo A 2/30
17.09.2018 Villahaka Helppo A 3/50
18.09.2018 Villahaka Helppo A 7/50
19.09.2018 Villahaka Helppo A 7/50
17.12.2018 Stall Fernweh Helppo A 4/30
24.12.2018 Stall Fernweh Helppo A 1/30
01.01.2019 Lehmusvaara Helppo A 6/50
03.01.2019 Checkmate Ponies Helppo A 4/30
07.01.2019 Checkmate Ponies Helppo A 3/30
09.01.2019 Stall Fernweh Helppo A 1/40
09.01.2019 Stall Fernweh Helppo A 1/40
14.01.2019 Stall Fernweh Helppo A 5/40
15.01.2019 Stall Fernweh Helppo A 5/40
16.01.2019 Stall Fernweh Helppo A 4/40

LAHJATTOMAT TREENAA

17.01.2018 - Valmentajana Kirsi (omistaja) (303 sanaaa)
Cherryn ja Hatin kanssa oli tänään vuorossa viikon ensimmäinen valmennus. Ratsukko suunnitteli jo kovasti kilpauransa aloittamista, mutta näin valmentajan näkökulmasta tekemistä oli vielä paljon. Kouluratsastus on siitä tarkkaa puuhaa, että tietyn pisteen jälkeen vauhti ei enää korjaa virheitä. Yritä sitä sitten selittää esteratsastajalle. Cherry oli jo keventelemässä rautiaan orinsa kanssa, kun saavuin Kuuran uudehkoon maneesiin. Onnellisena lämpimästä sisäilmasta riisuin päälimmäisen takkini pois ja aloitin sitten paasaukseni. Muutamassa minuutissa sain etunojassa könöttävän selkärangattoman ratsastajan ryhdistäytymään, jonka jälkeen saatoimme käydä hevosen kimppuun. Hatti ei ollut tänään ollenkaan hassumpi, sillä se liikkui jo valmiiksi rennon letkeästi ja kauniissa muodossa. Se oli jo tunnistanut ääneni.

Ensimmäiseksi laitoin ratsukon tekemään töitä pienellä volttikahdeksikolla. Halusin - tai en oikeastaan halunnut vaan jouduin - näkemään, kuinka vahvasti ori tälläkin kertaa tunki vasenta pohjetta vasten. Oikealle se oli kyllä taipuisa ja herkkä, mutta vasemmalta ei juuri reaktioita saanut. Lisäsin nopeasti tehtävään takaosan väistätystä vuoroin ulos ja sisään, mikä toimi kyllä hyvänä ensiapuna ongelmaan. Laastari ei kuitenkaan kauaa auttanut, sillä jo seuraavassa tehtävässä Hatti kokeili uudelleen rajojaan. Laukkatyöskentelyssä halusin Cherryn keskittyvän nostojen valmisteluun sekä tasapainoon, joista molemmat olivat jo luontaisestikin helppoja hänen ratsulleen. Aina löytyy kuitenkin hiomista ja tälläkin kertaa saimme liikettä huomattavasti enemmän ylämäkeen hyvin pienellä vaivalla. Hatin kantovoima on vielä rajallinen, mutta juuri tällaisilla harjoitteilla se kehittyy oikein hyvää vauhtia.

Viimeiseksi halusin ratsukon tekevän vielä molempiin suuntiin muutamat pohkeenväistöt suoralla uralla. Harmikseni sain todeta Hatin olevan edelleen huomattavasti kovempi vasemmalta ja ehdotinkin Cherrylle, josko tämä tilaisi orilleen hierojan ihan vain varmuuden varoiksi. Ongelma voi olla myös huolimattomassa ratsastuksessa, sillä toisto toistolta hevonen alkoi taipua paremmin kyljistään. Jumppaohjeiksi ratsukolle annoin paljon erilaisia väistöjä ja Hatin herkistelyä, jotta seuraavassa valmennuksessa voisimme keskittyä hiomaan tulevien kilpaohjelmien vaikeimpia tehtäviä, eli tämän hevosen kohdalla rauhallista ja tasapainoista vastalaukkaa sekä kiireettömiä takaosakäännöksiä. Sitä ennen haluan kuitenkin varmistua, ettei hevosessa ole mitään vaivoja, jotka estäisivät sitä suorittamasta tehtäviä huolella.

RAKAS PÄIVÄKIRJA

04.01.2018 - Kirjoittanut omistaja (100 sanaa)
Eläinrääkkäystähän se olisi, nimittäin pitää tallissa vain yhtä hevosta kerrallaan. Lähes yhtä nopeasti kuin tein ostotarjouksen Kultsista, olin tehnyt saman tempun myös Hatin kohdalla. Olihan orin ostamiselle muitakin perusteita, kuin tyhjien karsinoiden täyttäminen mahdollisimman ripeässä aikataulussa. Jotta myös koulupainotteisuus saatiin Kuuraan esille, tarvittiin tänne tietysti vähintään yksi nurkkien oikoja lajiaan edustamaan. Pallottelin pitkään orin ja tamman välillä, kunnes tajusin joutuvani hankkimaan joka tapauksessa kumpiakin. Ahnehtimaan en kuitenkaan ryhtynyt, vaan päätin aloittaa koulukenttien valloittamisen rauhallisesti vain yhden luottoratsun voimin. Eikä tämän komistuksen ura tietysti kilpailemiseen pääty, vaan vanhemmalla iällä ori saa keskittyä puhtaasti siitosorin leppoisaan elämäntyyliin. Tervetuloa Hatti, sinulta odotetaan paljon!

21.01.2018 - Kirjoittanut omistaja (357 sanaa)
Yhdessä yössä valkeaksi muuttunut maa ja pirtsakaksi pakkaseksi kiristynyt ilma houkuttelivat vannoutuneimmankin kouluratsastajan maastopolkuja samoilemaan. Kaveriksi tälle reissulle valikoitui tällä kertaa Hatti, joka olikin jo totuttu tuntemaan tallin kenties varmimpana maastoratsuna. Joutuessaan muita aikaisemmin sisälle oli ori hetken hieman tyytymätön tilanteeseensa, mutta tajutessaan pääsevänsä töihin, ei se olisi voinut enää iloisemmaksi muuttua. Kun suunnaksi sitten otettiin ainaisen maneesin sijaan läheinen metsikkö, ei Hatti ollut enää pysyä nahoissaan. Sen tavallisestikin niin reipas askellus löysi vielä yhden vaihteen lisää eikä ilmassa ollut merkkiäkään epäröinnistä. Tuttuun tapaan ori sai itse valita reittinsä ja nytkin se halusi heti ensimmäiseksi lähteä umpimetsään rämpimään. Kouluhevoseksi Hatti on kyllä niin varmajalkainen ratsu, ettei samanlaisesta ole tietoa. Se ei juuri kompuroinut, vaikka yöllä satanut puuterilumi saikin kuoppaisen ja risukkoisen maaston näyttämään lähes tasaiselta. Tarpeeksi rämmittyään päätti hevonen seuraavaksi haluta pienelle metsäpolulla, jossa se kohteliaasti luvan kysyttyään siirtyi reippaaseen raviin. Maisemat vaihtuivat ripeää vauhtia, kun Hatti pisteli parastaan. Kerätessäni ohjia hieman tuntumalle, tuli ori tuosta noin kauniisti peräänantoon. "Kuules poika, mikset sä tällaista askelta ja muotoa esittele kisoissakin!" hihkuin sen selässä kuin mikäkin ensimmäistä kertaa satulaan kavunnut pikkutyttö.

Ottaessani kontrollin vauhdista ja suunnasta, nakkeli Hatti hetken pettyneesti niskojaan. Se mielentila ei kuitenkaan kauaa jatkunut, sillä tajutessaan pääsevänsä pellolle oli ori jälleen onnellisin olento maan päällä. Muutamalla pienellä väistöllä varmistin ensin, että innokas ja tarkkaavainen ratsuni seurasi yhä antamiani koordinaatteja ja toimi niiden osoittamalla tavalla. Sen jälkeen annoin sille laukannostoavut, joihin vastaukseksi sain innokkaan spurttauksen laukkaan. Hatti kiihdytti ja kiihdytti saavuttaen nopeasti sänkipelloille sopivan nopeuden. Orin harmiksi pelto loppui lyhyeen ja nopeasti tuli jo aika jarrutella. Kertaalleen se kokeili, josko hieman ohjaa nyppäisemällä vielä saisi jatkaa, mutta sitten se tyytyi hidastamaan kuuliaisesti ja poistumaan pellolta takaisin metsätielle. Tyytyväisesti pärskähdellen ori ravasi vapain ohjin tuttuakin tutumpaa polkua eteenpäin. Se tiesi täsmälleen, miten jalat piti juurakkoisella polulla asetella, jotta se ei kompuroisi niihin jokaiseen. Vauhtiaan ei hevonen hidastanut yhtään, ei ennenkuin sen oli pakko tehdä niin minun siirtäessäni sen takaisin käytiin. Onnellinen pärskiminen jatkui vielä pitkin ohjin kävellessäkin. Lenkki oli ollut onnistunut, sillä kauniiden maisemien lisäksi Hatti oli saanut mielenvirkistystä, sekä oikein hyvän hikitreenin tavallisesta poikkeavissa olosuhteissa. Täällä Kuurassa me emme ehkä harrasta sitä aivan perinteistä kouluhevosten pumpuliin käärimistä...

10.02.2018 - Kirjoittanut omistaja (463 sanaa)
Nyt teki Hatti omistajansa ylpeäksi! Kovin tarkasti ei ilmoittautumista Ratsuhevosten Laatuarvosteluun harkittu, vaan hetken mielijohteesta laitettiin sähköpostia aiheesta menemään. Kovin vakavamielistä valmistelua ei myöskään tilaisuutta varten harrastettu, mutta siitä huolimatta Hatti lunasti lähes koko potin ja samalla ylitti omistajansa lennokkaimmatkin odotukset. Ori käyttäytyi pääasiassa hyvin koko tilaisuuden ajan ja oli selvästi tuomareidenkin mieleen. Aivan parhaana orina sitä ei tällä kertaa palkittu, mutta saavutuksena oli kuitenkin todella arvostettu Superior Grade. Suomenhevosista vain Dimman omistama Kostonhimoinen kapusi meidän Hattimme ohi tuloksissa, joka tietysti oli jo aivan odotettavissa osallistujalistaa silmäillessäkin. Prosentuaalisesti Hatin tulos oli siis tarkalleen 82,778% ja se koostui tarkemmin seuraavista pisteistä: Yleisvaikutelmasta orimme sai peräti 9,5 pistettä, eli lähes täyden kympin! Jo pelkästään tästä saavutuksesta saa olla enemmän kuin ylpeä, sehän kertoo Hatin sekä näyttävän hyvältä että käyttäytyvän erinomaisesti. On se kumma, jos muutaman vuoden kuluttua ei morsiamia riitä aivan jonoksi asti. Rakenneosio meni aavistuksen plörinäksi, kun Hatti ei millään malttanut seistä oikeassa asennossa riittävän pitkään. Se oli myös hieman pitkässä kengässä, mikä sai sen jalka-asennot harittamaan hämäävästi. Lisäksi tuomarilla tuntui olevan enemmän ymmärrystä puoliveristen kuin suomenhevosten rakenteista, sillä pistemäärä 4,5 nyt vain on vähän liian vähän komealle pojallemme.

Sen sijaan luonteesta ja käsiteltävyydestä saatu 9,5 on jälleen enemmän kuin kohdillaan. Kuten sanottu, käyttäytyi Hatti täysin edustuskelpoisesti koko tilaisuuden ajan. Rakenneosiossa se oli kärsimätön, mutta ei kuitenkaan missään nimessä kuriton. Lapanen Hatti oli oikeastaan koko päivän, sillä se meinasi nukahtaa jo traileriin matkalla laatuarvosteluun. Ratsastettavuudesta ja työmoraalista Hatti sai pistemääräksi oikeutetut 6,5 pistettä, sillä ori oli melkoisen pohkeen takana aika ajoin. Se olisi voinut olla paljon parempi, mutta tällä kertaa näin. Kouluratsastuksen laatuarvostelussa sitten paremmin! Tasan kahdeksikon Hatti sai askellajien puhtaudesta ja symmetriasta, mikä on jälleen todella kova saavutus lukuisten puoliveristen seurassa! Jopa koko tilaisuuden 'Best Stallion' Singwiththedevil '88 sai kyseisestä arvostelukohdasta vain seiskan, ollen kuitenkin rodultaan belgialainen puoliverinen. Loputkin arvostelukohdat olivat kaikki kotiin päin, sillä niistä tuli kaikista pisteet kotiin. Liikkeiden tahdista ja irtonaisuudesta Hatti sai peräti yhdeksikön, saaden jälleen roimasti paremmat pisteet kuin tilaisuuden voittajahevonen. Myös kapasiteetistaan Hatti sai peräti 9 pistettä, joka on todella kannustavaa kuulla tuomarien suusta. Orissa siis totta vie on potentiaalia vaikka muille jakaa!

Kunnostaan ja kestävyydestään Hatti sai täyden kympin, joten ainakin talven kuntokuuri ja treenaus ovat onnistuneet täydellisesti! Ehdottomasti jatkamme siis orin kanssa samalla taktiikalla, jolla sitä on tähänkin saakka rakennettu. Viimeisestä arvostelukohdasta geneettisestä potentiaalista, eli suomeksi sanottuna suvusta Hatti sai myös pisteitä 8,5 pisteen verran. Se on todella paljon, vaikka onhan orilla oikeasti todella hieno ja arvostettu suku. Loppujen lopuksi Hatin sijoitus oli koko tilaisuudessa kuudes, joten paremmin ei juuri olisi voinut mennä. Tällaisen huippuarvostelun jälkeen on entistäkin mukavampaa selailla kilpailukalenteria ja viedä upeaa hevostaan uudelleenkin ihmisten ilmoille! Lähinnä rakennearvostelu jäi tässä palkinnossa harmittamaan, mutta pakkohan se on antaa muille hieman tasoitusta ettei aivan ylivoimaiseksi kuitenkaan ryhdytä, eikö vain?

25.03.2018 - Kirjoittanut omistaja (238 sanaa)
Peruskuntokausi on nyt virallisesti ohi ja kevään ensimmäiset kisat ovat jo kiikarissa. Hevonen on suorastaan helvetin hyvä ratsastaa ja valmentajaltakin ropisee kehuja joka treenikerralla. Tavoitteet ovat vaatimattomasti suokkimestaruuksissa ja muissa yhtä vaatimattomissa kinkereissä. Ongelmana on ainoastaan Hatin talven aikana totaalisen rupsahtaneen näköiseksi päässyt kuontalo. Loistava lihaskunto ei varsinaisesti pääse oikeuksiinsa epätasaisen klippausjäljen peittämänä ja loimen hankaama harjakin on aivan koinsyömän näköinen. Vuohiskarvoja ei kukaan ole tainnut leikata sitten edellisen kilpakauden, eikä kengitysvälikään ole tainnut ihan kuudessa viikossa pysyä. Tässä asiassa laiska ja mukavuudenhaluinen hevosenomistaja ottaa sakset käteensä vasta tilanteen todella sitä vaatiessa - ja nyt jos koskaan tilanne sitä vaatii. Päätin aloittaa siitä helpoimmasta, eli epäsiistien klippausrajojen siistimisestä. Ensimmäisenä mielessä kävi uusi klippaus, mutta sitä ajatellen olimme jo turhan lähellä kesää. Onneksemme furminaattori hoiti hommansa kunnialla ja jo pelkkä irtokarvojen kitkeminen sai Hatille aikaan uuden ilmeen. Kun saksilla oli napsaistu vielä vuohiskarvat lyhyeksi, alkoi ratsu jo etäisesti muistuttaa kilpahevosta. Hetken mielijohteesta orin häntä ja valkoiset sukat saivat osakseen oikein shampoopesun, vaikka ehtiväthän jalat sotkeentua vielä tuhat kertaa ennen H-hetkeä. Harjan setviminen oli jälleen täysin toivotonta, mutta nyppimällä jäljelle jääneen paksun kohdan sai tukan näyttämään edes lähestulkoon tasapaksulta. Oriin letittäminen tulee varmasti olemaan täyttä tuskaa, mutta sehän on sitten vasta kisa-aamun murhe. Päästään Hatilta lähti myös karvat, sillä joka ilmansuuntaan sojottavat leukakarvat tuskin tuomareita hurmaavat. Tämän ilmeenkohotuksen jälkeen tallissa seisoi kuin eri hevonen. Nyt ei tarvitse enää hävetä, vaan trailerista saa ottaa ylpeydellä esiin upean kisakaakkinsa. Kengittäjäkin on jo tilattu!