VH21-018-1272
Kuuran Heeroksen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Heeros | Kutsumanimi | Hero |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 160cm, voikko |
| Syntymäaika, -paikka | 01.10.2021, Suomi | Ikä | 10-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 80cm, me. 70cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Kuuran Heeros jäi Hanttimiehen viimeiseksi jälkeläiseksi, minkä vuoksi hevosella on aivan erityisen suuret saappaat täytettävänään: Hatin kuolema oli toki ennustettavissa, mutta samalla se päätti yhden aikakauden suomenhevossiittolassamme. Herolla lienee aina paikka tallissamme, olivat sen kilpamenestys ja siitosarvo sitten mitä tahansa. Todennäköisesti voikosta tulee aikuisena aika kiva: sen perintötekijät ovat kunnossa, ja hevosen elämänasennekin vaikuttaa sopivan myönteiseltä.
Hero on rempseä suomenhevosori varustettuna huolettomalla ajatusmaailmalla ja ahnaalla ruokahalulla. Voikolla on kolme laadukasta askellajia sekä massavasta rakenteestaan huolimatta voimaa kantaa itsensä oikein. Hevonen on luonteeltaan utelias ja miellyttämisenhaluinen, ja vaikka sitä toisinaan hieman lapsettaakin, voi sen kanssa melko luottavaisin mielin esiintyä kotikulmien ulkopuolellakin.
Hero on melko helppo hevonen käsitellä: se on yleensä iloinen ja kohtelias, vaikka saattaakin välillä unohtaa oman massiivisuutensa ja siten syyllistyä ihmisten tahattomaan runteluun. Hoitopaikalla ori seisoo kuitenkin rauhallisesti välittämättä naapuriloosien hevosista yhtään sen enempää kuin ruuhkajunassa istuva toimitusjohtaja matkaseurastaan. Heron kohtalainen käsiteltävyys säilyy myös vieraassa ympäristössä, vaikka mukaan tuleekin hippusellinen orimaisuutta: voikko röyhistelee rintaansa ja on olevinaan kovakin äijä, kunnes joku karskimpi herrasmies palauttaa sen takaisin maan pinnalle tiukalla mulkaisulla tai etujalan paiskaamisella. Orin kanssa selviää teoriassa vähän kokemattomampikin kaveri, kunhan hänellä vain pysyy naru kädessä ja huomio nelijalkaisessa otuksessa. Matkustajana Hero on huomaamaton kaveri, vaikka sen vinssaaminen autoon voi joskus hieman aikaa viedäkin.
Ratsain ori näyttää ehkä helpommalta kuin se todellisuudessa on, mutta ei sitä silti voi huonosta ratsastettavuudesta moittia. Suomenhevosen liikkeet ovat sen rakenteeseen nähden aika näpsäkät ja se osaa myös kantaa itsensä aika komeasti niin halutessaan. Haaveilijasieluna tunnettua Heroa voi toisinaan olla hankala saada keskittymään varsinaiseen työntekoon; se puurtaa kyllä pyydettyjä tehtäviä kyselemättä, mutta parasta antiaan ori ei tarjoile kuin parhaista parhaimmille ratsastajille. Voikon vahvuuksiin kuuluvat ensisijaisesti sivuttaisliikkeet, mutta halutessaan se pystyy esittämään myös näyttäviä lisäyksiä sekä pilkuntarkkaa työskentelyä. Kotioloissa humppailu ajautuu Heron kanssa helposti paikasta toiseen valumiseksi, paitsi valmennuksissa ori terästäytyy tietäen itsekin, ettei armoa ole kukaan antamassa. Hyppyhevosena suomenhevonen ei ole kovinkaan ihmeellinen, vaikka se ylitteleekin keppejä iloisella mielellä ja turhia kursailematta. Tyylipisteitä orin estetekniikalla ei kuitenkaan ansaita, eikä se omaa myöskään erityisen hyvää esteälyä.
| i. sh, 161cm, prt |
ii. Jobbari sh, 160cm, vprt |
iii. Lobbari |
| iie. Nummikko |
||
| ie. Jokkus Laiskuri sh, 159cm, rt |
iei. Hanslankari |
|
| iee. Jokkus Eturi |
||
| e. Veritimantti sh, 160cm, rnvkk |
ei. Pirunhenkäys sh, 162cm, prn |
eii. Mustapilvi |
| eie. Yösydän |
||
| ee. Smaragdipallo sh, 157cm, vkk |
eei. Suunsoittaja |
|
| eee. Rubiiniflamingo |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.12.2021: KV-III (6 + 2 + 2 + 4 + 3 + 2,5 = 19,5p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.12.2021: SV-II (7,2 + 10 + 10 + 8,25 + 6,5 + 0 = 41,95p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.03.2022: SLA-I (13 (2+7+4) + 23 + 23 + 20 + 14 = 93p)
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 1804.47 | 5/4 |
11.01.2022 - Valmentajana Pinja Oras (omistaja)
Nuori herra Heeros osallistui elämänsä ensimmäiseen kouluvalmennukseen nelivuotiskeväänään. Ori oli ennen talvitaukoa opetellut kantamaan ratsastajaa selässään kaikissa askellajeissa ja nyt alkavan kauden aikana sille olisi tarkoitus esitellä tulevaa työnkuvaansa entistäkin perusteellisemmin. Hevosella oli ratsastettu tauon jälkeen joitain kertoja, mutta sen kunto oli vielä huono ja kasvuakin oli talven aikana tullut sen verran, että tasapaino oli juuri nyt vielä tavallistakinhatarampaa. Hero teki ratsastajan sanojen mukaan kuitenkin ”kaiken pyydetyn iloisella fiiliksellä.” Siinä olivatkin tärkeimmät, mitä tämän ikäisen suomenhevosen tulisi tässä vaiheessa vuotta kyetä tekemään.
Valmennus pyrittiin pitämään lyhyenä, korkeintaan kolmevarttisena mutta mieluummin puolituntisena, jotta Herolle jäisi treenistä hyvä mieli. Sitä ei missään nimessä haluttu ajaa jaksamisensa äärirajoille tai muutenkaan sellaiseen tilanteeseen, jossa orille tulisi tunne siitä, ettei se pystyisi tekemään haluttuja asioita. Treenin aikana tehtävät harjoitukset eivät olleet vaikeita paperilla, eivätkä kyllä käytännössäkään, sillä tarkoituksena oli vain harhailla ympäri kenttää vaihtelevissa askellajeissa. Nuorten hevosten kanssa halusin aina keskittyä perusasioihin: tekemisen helppouteen ja sujuvuuteen, ratsun rentouteen ja suoruuteen sekä ratsastajan selkeisiin ja pehmeisiin apuihin. Tulevaisuuden kilpahevosta ei tässä vaiheessa koulutusta saisi mennä pilaamaan vaatimalla siltä liikaa, mutta sitä ei myöskään kannattaisi turruttaa avuille tai opettaa sitä tukeutumaan liiaksi ratsastajaansa. Nuorelle tuli antaa mahdollisuus tehdä virheitä ja oppia niistä.
Cherryllä oli selvästi kova luotto omaan kasvattiinsa, mikä oli tietysti hyvä asia, mutta ilmeni myös ongelmallisilla tavoilla: nainen lähti helposti puskemaan oriaan tekemään enemmän, vaati siltä peräänannossa liikkumista ja oli muutenkin minun makuuni hieman turhan armoton Heroa kohtaan. Omaan silmääni voikko suomenhevonen näytti juoksevan välillä kootumpana kuin olisi tarvinnutkaan, jonka lisäksi ratsastaja vaati siltä kohtuuttoman tarkkaa työskentelyä erityisesti kulmissa.
”Anna sille työskentelyrauha, se on vasta lapsi”, oli lause, jonka päästin lyhyen ajan sisällä suustani lukuisia kertoja.
”Se, että se hevonen tuntuu niin valmiilta ja aikuismaiselta, ei kuitenkaan tarkoita sitä että se olisi valmis tai aikuinen.”
Perusasioita, jotka Cherryn olisi jo pitänyt tietää, mutta jotka innostuessa saattoivat päästä unohtumaan ammattilaiseltakin.
Ratsastajan höllättyä omaa kuvitteellista nutturaansa takaisin lastentarhatasolle alkoi tekemisessä olla sopivaa meininkiä: Hero sai tilaisuuden vähän kokeilla asioita, huomata suurimman osan kokeiluistaan epäonnistuneen, mutta löytää myös tiettyä vapautta tekemiseensä. Passiivistaipuvaisesta hevosesta tuli kierros kierrokselta yritteliäämpi, ja vaikka sen liikkuminen ottikin pari askelta takapakkia tasaisuuden ja tasapainon suhteen, oli se nyt kuitenkin aidosti oppimassa itse. Siitähän nuoren hevosen kanssa kaikessa tekemisessä olikin kyse: hevosen piti itse oppia pärjäämään oman kroppansa. Sen tuli keksiä itse kuinka kantaa itseään ryhdikkäästi ja tasapainossa, ja sen tuli myös keksiä itse, kuinka liikkua tasaisesti ja tasapainossa. Peräänanto ja kokoamisaste seuraisivat joskus tulevaisuudessa perässä, mutta niillä ei tässä vaiheessa ollut vielä mitään kiirettä – eikä väliäkään. Mielestäni Hero oli hyvässä vaiheessa koulutusta, niin hyvässä jopa, että sen kanssa saisi keskittyä rauhassa himmailemaan ja pitämään ori vain hyvällä tuulella. Kunto rakentuisi paremmaksi siinä sivussa, ja kaikki muu ehtisi tulla mukaan kuvioihin myöhemmin.
15.11.2021 - Kirjoittanut omistaja
Hero syntyi varsin myöhään loppukesästä, mutta olihan sen emää Tinttaa jokunen tovi yritettykin saada tiineeksi. Ilmeisesti vanha tamma oli välivuosiensa aikana ehtinyt unohtaa, kuinka niitä mukuloita oikein tehtiinkään, eikä se olisi millään halunnut päästää Hattia tekemään taikojaan. Lopulta onni potkaisi meitä syksyn viimeisen hypytyksen kohdalla ja yksitoista kuukautta myöhemmin saimme ihastella, kuinka pienestä mustasta pallerosta ultraskannerin näytöllä oli kasvanut neljä pitkää jalkaa, julmetun pitkät keltaiset korvat sekä hieman jotain muutakin. Hero oli ensimmäisten elinpäiviensä aikana hieman vaisu, mutta kun siihen tankattiin eläinlääkärin toimesta hieman veriplasmaa, alkoi eläminen kiinnostella nuorukaista aivan uudella tavalla. Parin viikon iässä voikko orivarsa olikin jo melkoinen rasavilli, jonka tarhaamiseen tarvittiin joka päivä kolmen käsiparin voimat. Kasvaessaan ja komistuessaan Hero oppi myös liudan käytöstapoja, niin että näin vieroituksen kynnyksellä se on jo kokolailla kohtelias nuori, oikea isänmaan toivo.
06.12.2021 - Kirjoittanut omistaja
Heron kaksivuotiskeväällä suoritettu kärryoppi sujui, jos nyt ei aivan oppikirjan mukaisesti, niin ainakin hyvin lähelle. Ori ei meinannut valjaista mitään, ei edes häntäremmistä, ja ohjasajon perusteet se oppi parissa päivässä. Pieni pilke silmäkulmassaan voikko paineli ympäri kenttää suorittaen liudan käännöksiä ja siirtymisiä ainakin suurinpiirtein silloin, kuin tarkoitus olikin. Kun Herolle sitten ensimmäisen kerran paiskattiin kärryt perään oli sen asenne että "jaa, ai tänään tämmöstä", ja sitten mentiin. Pienintäkään hetkeä ori ei hiittirattaitaan pelännyt tai jännittänyt, vaan hölkkäili iloisena menemään ensin kentän aitojen sisällä, sitten jo maastoissa tallin lähiympäristössä. Jännittävimmät hetket koettiin varmasti silloin, kun eräällä maastolenkillä vastaan pöllähti kokonainen lauma moottoripyöräilijöitä. Heron reaktio tilanteeseen oli varsin kypsä, paljon rauhallisempi kuin ohjastajallaan, ja korvien kääntämisen jälkeen se jäi rauhassa odottamaan letkan ohittamista. Jos voikosta ei kilpahevosta tulekaan, niin sitten se myydään jollekin tädille puskajunaksi: liikennevarma se nimittäin sataprosenttisesti vaikuttaisi olevan.