VH22-018-0669
Kuuran Vernissan rakennekuva © Cherie (CC BY-NC 2.0) ja muut kuvat © VRL-04373. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Vernissa | Kutsumanimi | Verna |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 157cm, ruunivoikko |
| Syntymäaika, -paikka | 30.08.2022, Suomi | Ikä | 14-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 80cm, me. 70cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Verna on pienestä pitäen hurmannut ihmiset erikoisella värityksellään ja uteliaalla luonteellaan. Tamman suku on pahasti kallellaan kohti värijalostusta, mutta vähintäänkin kyseenalaisista kasvatusperiaatteista huolimatta joukossa on myös kilpakentillä meritoituneita yksilöitä. Vernan emä on suomenhevoskasvatuksessa laajalti vaikuttanut Veritimantti, jonka jälkeläisiä on syntynyt sekä Varismäen että Kuuran kasvatusliitteiden alle. Vernan isä sen sijaan on oma tuontini, jonka vaikutusalue on rajoittunut pelkästään Kuuran Suomenratsuihin.
Vernan perusluonne on kyltymättömän utelias, mihin puolestaan nojaavat sen muut ominaisuudet, kuten rohkeus, ennakkoluulottomuus ja lapsellisuus. Tamma ei herkästä hätkähdä, ja vaikka sillä onkin taipumusta ajautua epätavallisiin tilanteisiin, ei se kuitenkaan ikinä ahdistu tai pahoita mieltään itseaiheutettujen ongelmiensa vuoksi. Sen sijaan hevonen on erittäin tapaturma-altis, ja vaikkei se yleensä vakavasti loukkaakaan, on se kuitenkin jatkuvasti enemmän tai vähemmän ruhjeilla jaloistaan ja päästään. Vernalla on laumassa muita riehaannuttava vaikutus, minkä vuoksi se on hieman kyseenalainen tarhakaveri kilpahevosille tai tiineille tammoille. Sen sijaan voikko sopii erinomaisesti vieroitettujen varsojen joukkoon, sillä se on sosiaalinen ja jaksaa leikkiä, mutta asettaa myös rajoja oman huumorintajunsa mukaan. Huumorintajua tarvitaan myös hevosen hoitajalta, jonka tehtävänä on selvitellä Vernan aivoituksia päivästä toiseen. Periaatteessa tamma on kyllä ihan kiltti käsitellä, mutta ei aina niin kovinkaan fiksu.
Ratsastaessa Vernan heikkoutena on sen olematon keskittymiskyky. Suomenhevonen rakastaa touhottaa, se katselee mielellään maisemia ja turhautuu, mikäli tehtävät ovat sen mielestä liian tylsiä. Yhtä lailla tamma turhautuu myös, jos sitä ratsastetaan huonosti, ja sitten mennäänkin kovaa. Verna kulkee normaalistikin omalla moottorillaan, ja paineistettuna se pötkii eteenpäin pitkänä ja etupainoisena ratsastajansa avuista välittämättä. Kevyesti ja kevyeksi ratsastettuna tamma on huomattavasti parempi: se liikkuu rennon letkeästi, kantaa rintakehänsä ainakin suurimman osan ajasta ja suorittaa siltä vaadittavat asiat vaivattoman oloisesti. Uudet haasteet kutkuttelevat Vernan oppimisenhalua, ja siksi sen vieminen eteenpäin on omalla tavallaan sujuvaa ja palkitsevaa. Voikko voisi soveltua myös esteratsastukseen, ellei sen hypyn kaari olisi onnettoman laakea ja esteäly olematon. Hyvä ratsastaja luotsaa tamman kyllä pienten esteiden ylitse, mutta vakavamielistä kilpahevosen uraa ei Vernalle kannata edes kaavailla.
| i. sh, 150cm, tprt |
ii. Valkolanko sh, 153cm, rtkm |
iii. Valkopyykki |
| iie. Tarantelia |
||
| ie. Ruusuruoho sh, 152cm, mvkk |
iei. Nuottaruoho |
|
| iee. Ruisrääkkä |
||
| e. Veritimantti sh, 160cm, rnvkk |
ei. Pirunhenkäys sh, 162cm, prn |
eii. Mustapilvi |
| eie. Yösydän |
||
| ee. Smaragdipallo sh, 157cm, vkk |
eei. Suunsoittaja |
|
| eee. Rubiiniflamingo |
01.03.2024 t. Kuuran Violetta (i. Armias) om. Katri, VRL-12299
16.03.2024 t. Kuuran Valpuri (i. Kosmokettu) om. Emi, VRL-15225
01.04.2024 o. Kuuran Timjami (i. Syrjän Täysnolla) om. Storywoods Dressage Center, VRL-10337
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.10.2022: SV-II (6,4 + 10 + 3 + 6,5 + 7 + 10 = 42,9p)
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.10.2022: KV-II (6 + 5 + 3 + 5 + 2 + 1 = 22p)
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 31.01.2025: KRJ-I (7 (7+7) + 40 + 25 + 21 + 15 = 108p)
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 1882.79 | 5/4 |
22.09.2022 - Valmentajana Hanna Pelkonen (omistaja)
Katri ja hänen vielä nuorenpuoleinen ratsunsa Verna olivat osallistuneet valmennukseeni jo muutaman kerran aiemmin, joten ratsukon vahvuudet ja kehityskohteet olivat jo jollain tasolla tiedossani. Olin nähnyt Vernassa alusta alkaen lukuisia hyviä puolia, kuten kauniit elastiset liikkeet sekä luonnollisen taipumuksen liikkua avoimessa muodossa ryhdikkäänä, mutta myös ratsunurallaan vasta alussa olevalle hevosille useita tyypillisiä haasteita mukaan lukien tasapainottomuus sekä vaikeudet tuntuman hyväksymisen kanssa. Vähänlaisesta kokemuksestaan huolimatta Verna oli kuitenkin hyvällä asenteella töissä luottaen ratsastajaansa, joten lähtökohdat pienelle valmennussessiolle olivat oikein hyvät.
Tämän päivän valmennuksella ei ollut varsinaista teemaa, vaan tarkoitus oli fiilistellä hevosen työskentelyä sekä ratsukon välistä yhteistyötä lähinnä maneesin seiniä nuohoten ja pääty-ympyröillä pyörien. Askellajeista pääpaino oli tuttuun tapaan ravissa, mutta myös käyntiä ja laukkaa siirtymisineen tultaisiin työstämään. Alkuverryttelyissä Verna vaikutti energiseltä ja ajoittain kiireiseltäkin, mutta positiivisena yllätyksenä se oli suoristunut edellisestä kerrasta huomattavasti. Tamma ei ollut enää lainkaan niin riippuvainen oikean ohjan tuesta, vaan se viihtyi pitkiä aikoja myös höyhenenkevyellä tuntumalla. Laukassa hevosen askel oli yhä pitkä ja hallitsematon, mutta parannusta edellisten kertojen kaahailuun oli kuitenkin tapahtunut.
Suuret laivat kääntyvät hitaasti – ja niin kääntyi vielä Vernakin, joka periaatteessa ymmärsi ohjauksen jo hyvin, muttei kuitenkaan osannut kääntää kurssiaan aina samassa tahdissa ratsastajansa suunnitelman kanssa. Parannusta ohjaustehostimenkin toimintaan oli kuitenkin tullut, sillä siinä missä pääty-ympyrät olivat ennen venähtäneet lähes puolen kentän kokoisiksi, muistuttivat ne nyt jo etäisesti oikeita kahdenkymmenen metrin ympyröitä. Kokonaisuudessaan Verna teki koko tunnin hyvin töitä tehden valmennuksen aikana myös pari suurta oivallusta. Näihin lukeutuivat tukeutuminen ulko-ohjaan laukassa kääntyessä sekä siirtymiset laukkaan suoraan avusta ilman ravikiihdytyksiä. Tältä pohjalta treenejä olisi erittäin hyvä jatkaa jälleen viikon tai kahden päästä!
20.10.2022 - Kirjoittanut omistaja
Vernan urakka varsalaatiksissa sujui tuloksellisesti ilman yllätyksiä; plakkariin kertyi toinen palkinto niin suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudesta kuin kouluvarsojen laatuarvostelustakin. Suokkikinkereihin Verna matkasi yhdessä ikätoverinsa Jalon kanssa, joka niin ikään palkittiin tilaisuudessa toisella palkinnolla; Verna kuitenkin päihitti pihattokaverinsa muutamalla pisteellä onnistuessaan koulukokeessa erinomaisesti (64,972% / sija 3/15) Jalon jäätyä kymmenennelle sijalle tuloksella 58,538%. Vernan lopullinen pistesaldo oli 42,9 pistettä, mikä jäi harmillisesti vain 0,1 pisteen päähän ensimmäisestä palkinnosta. Todennäköisesti tamman ykköspalkinto paloi sen levottomaan ja vähän tuhmaankin käytökseen rakennearvostelussa, josta pisteitä annettiin lopulta vain kolme. Muutoin tamman pisteet jakautuivat arvostelualueittain varsin tasaisesti välille 6,4-10; parhaat pisteet tulivat tietysti hyvästä sijoituksesta koulukokeessa sekä suvun arvioinnista.
Verna ja Jalo reissasivat yhdessä myös kouluvarsojen laatuarvosteluun: reissu sujui mukavasti, kun tammat olivat edellisestä matkasta jo oppineet vähän tavoille. Tällä kertaa Vernan pisteet (22) jäivät selvästi (ja odotetusti) Jalon pisteitä (30,5) alhaisemmiksi, mutta yhtä lailla kummankin tuomio oli päivän päätteeksi sininen ruusuke. Vernan osalta arviointi oli hyvin linjassa suomenhevostilaisuuden kanssa: rakenteesta kutonen, laukasta ja käynnistä vitonen ja ravista kolmonen. Lisäksi sukupisteitä tuli yhden pisteen ja lisäpisteitä kahden pisteen edestä, jolloin tamman lopullinen sijoitus oli kolmevuotiaiden luokan puolivälin alapuolella. Kahden tilaisuuden kokemuksen perusteella voitaneen kuitenkin todeta, että Vernan kanssa matkaaminen vaatii vähän huumorintajua, mutta sujuu kuitenkin pääpiirteittäin mutkattomasti; mitä nyt aina välillä ohjelmassa oli mukana vähän vernamaisia vivahteita, kuten pomppimista narun päässä ja hetkellistä käytöstapojen unohtelua.
01.03.2024 - Kirjoittanut omistaja
Vernan ja Armiaan lemmenhedelmää odotettiin syntyväksi maaliskuun puolenvälin paikkeilla, mutta hätäisenä ensikertalaisena Verna pyöräytti varsansa maailmaan jo varhain maaliskuun kolmantena. Lievästä ennenaikaisuudestaan huolimatta rautias tammavarsa, joka myöhemmin nimettiin Violetaksi eli Violaksi, oli täysin kehittynyt ja täysiaikaisen mitoissa, joten huolta tallin uusimman tulokkaan voinnista ei missään vaiheessa herännyt. Vernasta kuoriutui pienen alkujärkytyksen jälkeen varsin oivallinen emä, joka hoivasi esikoistaan tarmolla ja rakkaudella hörhöttäen taukoamatta lempeällä äänellä. Se keksi nopeasti imetyksen idean ja muistutteli jälkikasvuaan säännöllisin väliajoin maitotankkauksen tärkeydestä, mikäli varsa piti liian pitkiä taukoja ruokailujen välillä. Koska Vernan varsominen oli edennyt oppikirjamaisesti eikä Violankaan voinnissa ollut moittimista, pääsi parivaljakko iltatallin yhteydessä jo hetkeksi jaloittelemaan maneesin pitävälle pohjalle. Vernan osalta pieni irtiotto karsinaelämästä meni täysin Violan perään katsoessa, vaikka varsa itsekin teki kaikkensa pysyäkseen koko ajan kiinni emänsä kupeessa. Kaiken kaikkiaan Violan elämän ensimmäinen päivä sujui ilman yllätyksiä ja varsakupla jatkoi onnellista elämäänsä puhkeamattomana.
31.01.2025 - Kirjoittanut omistaja
Vernan esiintyminen Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuudessa oli vähällä kaatua tamman loukkaantumiseen, mutta onneksi vasemman etujalan huolestuttavan rajun turvotuksen syyksi paljastui lopulta kolhu vuohisnivelen sisäpinnalla eläinlääkärin epäilemän hankosidevamman sijaan. Vaivan akuuttivaiheessa eläinlääkäri piikitti Vernan vuohisnivelen kulumien ennaltaehkäisemiseksi, jonka jälkeen tamman jalkaa hoidettiin niin levolla, kylmäkääreillä kuin iilimadoillakin. Lopulta kuukausien mittaiseksi pelätyn sairasloman kestoksi jäi vain nelisen viikkoa, sillä tehokkaan hoidon myötä jalan turvotus hävisi nopeasti, eikä kontrolliröntgenissä ollut havaittavissa nivelrikkoon viittaavia muutoksia. Verna ehti jopa liikkua kevyesti muutaman viikon ennen laatuarvostelupäivää, ja kun se rasituksesta huolimatta pysyi puhtaana, ei estettä tamman esittämiselle ollut.
Arvostelupäivän aamuna vaalea tamma oli oikein ruokottoman likainen, tietysti, sillä vaikka se oli pesty edellisenä iltana, oli hevonen ottanut kaiken ilon irti yöstään ilman suojaloimea. Tämä oli kuitenkin Vernan hoitajalle Minkalle tuttu ilmiö hevosen aktiiviuran ajalta, eikä aikaakaan, kun kuivashampoo ja asiansa osaava hoitaja olivat jo taikoneet suomenhevosen jälleen edustuskelpoiseen kuosiin. Matka laataripaikalle sujui rattoisasti, vaikka tiedossa olikin kiireinen päivä. Vernakin sai matkustaa oikein herraseurassa, kun tamman lisäksi arvostelujaan kuulemaan olivat lähteneet Armias ja Pakkasherra.
Tapahtumapaikalla Verna käyttäytyi sen verran vieraskoreasti, että sai kuulla jopa kehuja mittaukset suorittaneelta toimihenkilöltä. Eläinlääkäriltä hevonen ei sen sijaan kehuja saanut, sillä vaikka sirun lukeminen oli toimenpiteenä maailman yksinkertaisin, onnistui Verna järjestämään siitä melkoisen sirkuksen: se ei olisi halunnut lukulaitetta tuotavan lähellekään kaulaansa, vaan hyöri ja pyöri ahtaalla käytävällä kuin henkensä puolesta peläten. Onneksi tunnistuksen jälkeen aikaa rakennearvostelun alkamiseen oli vielä sen verran, että tamman suurimmat kierrokset ehtivät laskea niin, ettei paikallaan seisominen ollut hevoselle enää ylivoimaista.
Rakennearvostelusta Verna sai tasan seitsemän pistettä, jonka jälkeen jäimme vielä kuuntelemaan tamman muut tulokset. Ne luettiin suoraan papereista, sillä kyseessä oli lautakunnan jo aiemmin hevosen historian, suvun ja jälkeläisten perusteella annetut pisteet. Vernan kohdalla lopullinen pisterivi oli seuraavanlainen: rakenne 7, kilpailutulokset 40, vanhempien kilpailumenestys 25, jälkeläisten kilpailumenestys 21 ja lisäpisteet 15. Yhteenlaskettuna hevosen saldo oli siis 108 pistettä, joka oikeutti sen puhtaaseen ensimmäiseen palkintoon. Tulos oli odotetunlainen, mutta lämmitti silti mieltä kovasti – etenkin, kun koko tilaisuuteen osallistuminen oli Vernan kohdalla ollut lähes loppuun saakka vaakalaudalla terveydellisistä syistä.