VH21-018-1496
Kuuran Paukkupakkasen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Paukkupakkanen | Kutsumanimi | Pate |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 154cm, rautiaankimo |
| Syntymäaika, -paikka | 06.12.2021, Suomi | Ikä | 3-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 80cm, me. 60cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Se oli kylmin itsenäisyyspäivä miesmuistiin, kun Miina päätti pyöräyttää toisen varsansa karsinansa kullankeltaiselle olkipatjalle. Syntyneelle orivarsalle oli jo nimi ja kaikki valmiina, selvästi kimoutuvasta pikkumiehestä oli tarkoitus tulla Pakkasukko isänpuolen nimiteemaa mukaillen. Meininki ulkona oli kuitenkin niin jäätävää, että olosuhteiden pakosta päädyimme ristimään tuoreimman kasvattimme sittenkin Paukkupakkaseksi. Myöhemmin hevonen joutui ottamaan käyttöönsä vielä uuden kutsumanimenkin, kun alkuviikkojen Pekka muuttui tallihenkilökunnan suussa Pateksi. Lukuisat nimenvaihdokset aiheuttivat vierailijoille hieman päänvaivaa, vaan eipä meillä onneksi ollut toista joulukuista kimovarsaa Pateen sekoitettavaksi.
Pate on hevonen, jolla ei ole koskaan kiire minnekään. Ori osaa nautiskella elämästään täysillä, oli kyse sitten hitaan aamiaisbrunssin syömisestä tai laiskasta saapastelusta ratsastuskentällä. Käsittelytilanteet hevosen kanssa sujuvat pääsääntöisesti ongelmattomasti: Pate ei stressaa naruissa seisomista, eikä se kaikessa yksinkertaisuudessaan tajua murehtia myöskään vierustovereitaan tai niiden puutetta. Vielä vähemmän ori murehtii matkustamista, koska faktahan on se, että kimo itsekin pääsee helpoimmalla kävelemällä suoraan kuljetusauton kyytiin. Myös matkan taittaminen onnistuu suomenhevoselta iloisesti, onhan tarjolla useimmiten koko matkan mittainen buffettarjoilu heinällä, herkuilla ja makuvesillä höystettynä. Vieraissa paikoissa Pate käyttäytyy, yllätys yllätys, kovin ruunamaisesti: suomenhevonen on oikeastaan kaikessa toiminnassaan niin laiska ja mukavuudenhaluinen, etteivät vieraat ihmiset uskalla sitä oriksi veikata lainkaan. Toisinaan hevosen hidas elämäntyyli tuottaa haasteitakin: Paten on hurjan vaikea yrittää pysyä mukana aikataulussa, eikä se aina meinaa ehtiä mukaan kaikkein vauhdikkaimpiin suunnitelmanmuutoksiin.
Ratsain Pate on tasainen hevonen: se on tasainen liikkeiltään, se on tasainen etenemisessään ja se on tasainen suorittaessaan. Ori on tasainen jopa säikähtäessään, mistä todisteena se, ettei otuksen selästä ole tarkoituksettomasti maastoutunut vielä yksikään ratsastaja. Kouluratsastuksessa hevonen taitaa kaikki helpon tason tehtävät, mutta mukavuudenhaluisena sohvaperunana se mielummin tekee ne välttävästi kuin erinomaisesti. Ratsastajalta vaaditaankin siis napakkuutta, täsmällisyyttä sekä oriinkin tartutettavissa olevaa iloa ja energiaa. Lohdutuksena todettakoon, ettei Pate yleensä näytä yhtä työläältä ratsulta kuin se selkään antaa ymmärtää. Jotkut ratsastajat jopa nauttivat turvallisista kyydeistä, joita Pate heille päivästä toiseen tarjoilee. Kilparatsastajan silmin katsottuna orissa saisi kuitenkin olla enemmän ruutia, sillä sileäntyöskentelyn lisäksi myös hyppääminen kimolla on hikistä hommaa - eikä suinkaan ratsulle, jonka sopisi odottaa tekevän sen raskaimman työn ratsastuskentän aitojen sisäpuolella. Maastossa tämän sunnuntaiköpöttelijän paras puoli nousee esille selkeämmin kuin koskaan: se nauttii maastoilusta ja tarjoilee ratsastajilleen nautinnollisiksikin kuvailtuja luontokokemuksia ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä.
| i. Kuuran Pakkasherra sh, 151cm, rtkm |
ii. sh, 146cm, rtkm |
iii. Ralli-Rami |
| iie. |
||
| ie. sh, 157cm, rt |
iei. Hurman Ritari |
|
| iee. |
||
| e. Kuuran Histamiini sh, 155cm, rt |
ei. Rohkea-Vekara sh, 156cm, rt |
eii. |
| eie. |
||
| ee. Tuulenpesän Hillamaria sh, 150cm, rt |
eei. Tenholan Turhapuro |
|
| eee. |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.12.2021: KV-I (7 + 4 + 1 + 5 + 3 + 15 + 10 = 45p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.12.2021: SV-I (6,2 + 8 + 6 + 7,75 + 6,7 + 10 = 44,65p)
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 1878.21 | 5/4 |
00.00.0000 - Valmentajana Valmentaja
Tekstiä tekstiä tekstiä...
08.12.2021 - Kirjoittanut omistaja
Pate oli vuosikkaaksi erikoisen rauhallinen varsa, joka vaikutti pyhittäneen kaiken aikansa heinäpaalin nyhtämiselle. Muiden pikkupoikien juostessa ja painiessa Pate kökötti yksinään paikoillaan, jopa niin silmiinpistävästi, että se kiinnitti työntekijöideni huomion. Maneesiin irtipäästettäessä ori liikkui kyllä puhtaasti, mutta selkeästi melko vastentahtoisesti. Pakottavaa syytä ei täten ollut, mutta päätin kuitenkin varmuuden vuoksi kuvata varsan jalat irtopalojen varalta jo puoli vuotta suunniteltua aiemmin. Yllätys olikin melkoinen, kun Paten vasemmasta kintereestä löytyi poistoa vaativa kalkkeutunut rustonkappale. Nivel ei onneksi ollut irtopalasta ehtinyt vielä vaurioitua, mutta varsan liikkumishaluttomuutta löytö kyllä selitti. Patelle varattiin vielä samalta seisomalta leikkausaika parin viikon päähän: ennuste näin varhaisessa vaiheessa havaitun irtopalan poiston suhteen oli erinomainen.
10.12.2021 - Kirjoittanut omistaja
Paten elämänlaatu saattoi hieman parantua irtopalaleikkauksen jälkeen, mutta kovin vaikea sitä hevosen ulosannista oli havaita. Tutkimusten perusteella olimme varmoja siitä, että kimoutuvalla orilla oli kaikki hyvin, ja silti se vain seistä jökötti paikoillaan mielummin kuin osallistui ikätovereidensa ilonpitoon. Kasvuvauhdin taittuessa alkoi hevonen keräämään ylimääräistä ihraa vartaloonsa, minkä vuoksi päätimme siirtää sen ainakin hetkeksi talliin asumaan. Tämä mahdollisti varsan liikutuksen jos ei nyt aivan päivittäin, niin useamman kerran viikossa kuitenkin. Paten mielenvirkeyden vuoksi liikuntaa pyrittiin tarjoilemaan monipuolisesti erilaisissa muodoissa: oli irtojuoksutusta, metsäkävelyjä, kävelykonekävelyä ja ohjasajon kautta se opetettiin myös vetämään koppakärryjä. Ori ei varsinaisesti syttynyt mistään hommasta, mutta teki kuitenkin nöyrästi sen, mitä käskettiin. Samalla Pate diagnosoitiin helpoksi koulutettavaksi, mutta vaikeaksi motivoitavaksi.
15.12.2021 - Kirjoittanut omistaja
Miinan varma luonne pääsi jälleen kerran hyötykäyttöön sen johdatellessa oman jälkeläisensä Paukkupakkasen eli Paten maastoilun saloihin. Aiemmin elämässään tamma oli jo tehnyt saman tempun Haamumailin kanssa, joten hommassa ei pitänyt olla mitään ihmeellistä: varusteet päälle kummallekin hevoselle, ja sitten vain menoksi. Paten pikkuviisaan luonteen tuntien mitään kommervenkkejä ei ollut odotettavissa, joten päädyin luovuttamaan orin Maijan ratsastettavaksi ja valitsin omaan käyttööni Miinan. Tamma sai luvan odotella tallinkäytävällä pienen hetken, kun kävin auttamassa työntekijäni kolmevuotiaan Paten satulaan. Ori oli ennenkin kävellyt ympäri tallipihaa ratsastaja selässään, joten selkäännousu jakkaralta ei sitä juurikaan hämmentänyt. Miina ei parin minuutin odottelusta ollut moksiskaan, vaan se lähti ovesta ulos kanssani enemmän kuin mielellään. Edellisestä kerrasta rautiaan selässä olikin jo kulunut tovi: välissä oli paitsi pari varsaa, myös välivuosi valmennettavani Matildan ratsuna.
Ilma ulkona oli jo alkanut hämärtymään, elettiinhän nyt jo joulukuuta ja kellokin lähestyi kolmea. Suunniteltu lenkki oli kuitenkin vain reilun kahden kilometrin mittainen, joten en nähnyt hämärtyvässä illassa mitään ongelmaa. Muita tielläliikkujia kunnioittaaksemme olimme kuitenkin molemmat varustautuneet paitsi hyvillä heijastimilla, myös heikkotehoisilla otsalampuilla. Myös hevoset olivat saaneet oman osansa heijastimista. Liikkellelähdettäessä ei kummallakaan hevosella ollut mitään hätää: Miina oli maastoon suuntaamisesta innoissaan, Pate tapansa mukaan töiden tekemisestä hieman vähemmän innoissaan, mutta kumpikin kuitenkin menossa sulassa sovussa samaan suuntaan. Peräkkäin kävellen taitoimme ensimmäisen puoli kilometriä, niin että Pate sai katsella maisemia emänsä leveän takapuolen takaa. Joidenkin nuorien orhien kanssa tilanne olisi voinut olla ongelmallinen, mutta tällä pariskunnalla ei ollut pienintäkään ajatusta ylimääräisen tuttavuuden tekemisestä.
Ensimmäisen etapin saavutettuamme muutimme asetelmaa siten, että siirryimme kävelemään rinnakkain. Tässä vaiheessa olimme poistuneet pois päätieltä vähemmän liikennöidylle sivutielle, joten uskalsimme kaikessa rauhassa hyödyntää koko tien leveyttä. Miinalla oli tapansa mukaan jo kiire lisätä vauhtia, mutta tällä kertaa matkaa oli tarkoitus taittaa vain käynnissä. Patekin oli alkuhidastelunsa jälkeen innostunut laittamaan töppöstä toisen eteen, joten matkavauhtimme oli pikkuhiljaa nousemassa alun laahustamisesta kohti normaalia etenemisnopeutta. Tähän mennessä Pate ei ansainnut kuin kehuja erinomaisesta käytöksestään, sillä vaikka se välillä katselikin tienpenkkoja epäileväisenä, ei se ollut kertaakaan edes pysähtynyt epäröimään, vaan eteni tasaisesti elementissään olevan äitinsä rinnalla.
Viimeinen kolmannes matkasta edettiin jälleen jonomuodostelmassa, tällä kertaa Pate edessä ja Miina takana turvaamassa. Ennen tallille palaamista ohitsemme pyyhälsi myös Paten maastoiluhistorian ensimmäinen auto, joka kaikeksi onneksi otti ratsukot hyvin huomioon eikä aiheuttanut minkäänlaista hämminkiä edes nuoren hevosen elämässä. Kokonaisuutena orin elämän ensimmäinen maastolenkki oli enemmän kuin onnistunut, ja minullakin oli ollut huisin hauskaa paitsi entisen kilpakumppanini kanssa, myös Maijan kanssa kuulumisia vaihtaessa. Miinan herkkyydestä pidin edelleen kovasti, mutta vähintään yhtä paljon arvostin tamman luotettavuutta nuorten hevosten kouluttamisessa.