VH15-018-2072
Lopetettu jalkavaivojen vuoksi 01.12.2021 ♥
Rohkea-Vekaran kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Rohkea-Vekara | Kutsumanimi | Vekara |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 156cm, rautias |
| Syntymäaika, -paikka | 01.08.2015, Suomi | Ikä | 22-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 40cm, me. 20cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Rohkelikko | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Rohkea-Vekara on 78. kasvatti, joka on syntynyt Rohkelikon katon alle. Aivan viimeisten tallin kasvattien joukkoon se ei kuulu, mutta melko loppupäässä listaa ori kuitenkin on. Hevosen nuoruus on ollut kaikin tavoin perinteinen: sen kanssa on touhuttu paljon niin maasta, selästä kuin kärryiltäkin. Myöhemmin Vekara on painotettu kouluratsastukseen ja työajoon, joista jälkimmäinen pudotettiin täällä Kuurassa pois päiväjärjestyksestä. Mihinkään kissanristiäisiin hevosta ei ennen tänne muuttoa ole viety, mutta siihen asiaan tulee vielä muutos. Orilla ei myöskään ole jälkeläisiä aiemmasta elämästään, mutta muutama koulustartti sen kanssa on kuitenkin viety kunnialla maaliin.
Vekara on koko olemukseltaan kovin perinteinen suomenhevonen. Kun miettii kansallisrotumme tyypillisiä ominaisuuksia, huomaa niiden täsmäävän melko tarkoin rautiaaseen oriimme. Vekara on matalaliikkeinen, etupainoinen ja kouluratsuksi vaikearakenteinen, sekä luonteeltaan oikea ahmatti. Löytyy hevosesta kuitenkin myös hyviä rotutyypillisiä ominaisuuksia, kuten sen palvelualtis ja rauhallinen luonne. Kilpatalli ei ehkä ole Vekaralle se kaikkein osuvin koti, mutta kautta historian ovat menestystä niittäneet luonnolahjakkuuksien lisäksi myös ne hevoset, jotka tekevät tehtävät pilkuntarkasti vaikkakin vaatimattomasti. Päivittäinen elämä orin kanssa tuo eteen niin helpotuksen tunteita kuin ylitsepääsemättömiä haasteitakin. Selväpäinen ori on yleensä todella simppeli käsitellä ja sitä pystyykin hoitamaan lähes kuka tahansa. Hevonen pitää kaikesta saamastaan huomiosta, mutta erityisesti se rakastaa hellyydenosoituksia ruuan muodossa. Yleensä Vekara onkin muodoiltaan sellainen, että kenellekään ei jää epäselväksi orin olleen kotona ruoka-aikaan. Vyötärön ympäristön lisäksi jo muutama vapaapäivä turvottavat orin jalkoja, joten ylimääräisiä seisotusvapaita on sen kanssa pyrittävä välttämään. Vekara tuppaakin olemaan ikuisella laihdutuskuurilla, vaikka se itse yrittääkin pitää linjoistaan huolta aina pienenkin tilaisuuden tullen. Temppujen opettaminen rautiaalle on lastenleikkiä, sillä se tekee namien eteen aivan mitä tahansa. Samalla tekniikalla sen saa nopeasti lastattua traileriin, vaikka edellisestä kuljetuskerrasta olisikin jo aikaa.
Vieraissa paikoissa Vekara tekee vaikutuksen fiksulla ja filmaattisella käytöksellään. Ori ymmärtää olla nolaamatta omistajaansa ja se jättää muut hevoset omaan arvoonsa keskittyen itse täydellisesti omaan rooliinsa. Kisamatkoilla hevoselta toivoisi jopa hieman suurempia reaktioita, sillä pieni ryhdistäytyminen ja esittämisenhalu ei olisi ollenkaan pahasta. Toisaalta Vekaran kanssa on helppo toimia pienillä käsihevosalueilla ja ahtaissa verryttelyissä, joten sen tasaisen paksussa luonteessa on omat hyvät ja huonot puolensa. Kotona Vekaran mielenrauhaa ei pysty järkyttämään mikään sellainen, joka varmasti järkyttää kaikkia muita hevosia. Sen sijaan väärään paikkaan jätetty melassiämpäri tai hoitopaikalle unohtunut satula voivat toisinaan olla orin mielestä todella ahdistavia. Räjähtävän nopeita ja voimakkaita pakoreaktioita ei silloinkaan pääse hevosen hoitajana todistamaan, mutta epäilevää puhinaa ja varovaisia askeleita saa kyllä todistaa tuon tuostakin. Tämä pienoinen ongelma on läsnä ainoastaan kotona, sillä luonnollisesti vieraissa paikoissa ori ei tiedä, missä tavaroiden oikeasti kuuluisi olla. Mitään raflaavampaa ongelmaa ei kotonakaan ole, vaan varustamisen ja pesemisen lisäksi myös muun muassa kengitykset ja rokotukset sujuvat ilman erityisjärjestelyjä. Vekara on varmasti jokaisen letittäjän unelma seistessään tarvittaessa tuntikausia hievahtamatta paikoillaan - ja syytä on seisoakin, kun orin kuriton harja ei suostu tekemään letittäjän kanssa yhteistyötä ensimmäisellä yrittämällä. Taluttaen Vekara seuraa mihin tahansa, mutta toisinaan se saattaa tarvita pientä herkkupalaa rohkaisukseen. Tällöinkin kyse on yleensä täysin pelleilystä, mutta helpoimmalla tilanteesta tietysti pääsee, kun kantaa Vekaran kanssa aina muutamaa namia taskussa ihan vain varmuuden vuoksi. Vaikka ori saakin paljon herkkuja tarjoiltuna suoraan kädestä, ei se ole ikinä edes näyttänyt siltä, että se saattaisi näykkäistä saati puraista. Ihmistä Vekara kunnioittaa joka tilanteessa, joten turvallisuuden ei pitäisi orin kanssa olla ongelmana.
Ratsastaminen Vekaralla onkin sitten paljon konstikkaampaa, kun hevosen rakenne tulee yllättävän nopeasti vastaan joka suunnasta. Miellyttämisenhaluisena ja nopeana oppijana Vekara voisikin olla melkoinen kilpatykki, etenkin kun sillä kisoissakin on lehmän hermot. Hevosen koulutustaso on kuitenkin pysähtynyt ikuisiksi ajoiksi helpolle tasolle, sillä vaikka orin pää kilpailisikin tarvittaessa vaikka maailman mestaruudesta, ei sen kokoamiskyvyllä tarvitse sellaisista asioista edes uneksia. Vekaran liikkeet ovat vaatimattomat, eikä niillä juuri voita edes matkaa. Positiivisena kääntöpuolena on toki se, että hevosen askeleet ovat ratsastajalle oikein mukavat istuskella mukana. Lisäksi Vekara etenee aina tasaisen tappavaa vauhtia, ellei siltä erikseen pyydä jotain muuta. Näiden seikkojen ansiosta se onkin tehnyt jonkin verran tunteja ratsastuskoulussa, ja se soveltuisi siihen työhön tarvittaessa kokopäiväisestikin. Ori ei paljoa ratsastajan virheistä välitä, vaan se yrittää parhaansa mukaan tulkita, mitä siltä milloinkin halutaan. Ratsastajan mahdollisesti jalkautuessa sen selästä (Vekarasta riippumattomista syistä), pysähtyy hevonen aina välittömästi odottamaan kuskin paluuta selkään. Rautias haluaa kovin mielellään ratsastaessa nojata kuolaimeen, jolloin tuntuma kasvaa pikkuhiljaa ratsastajalle sietämättömän vahvaksi. Pohkeisiin hevonen kyllä reagoi välittömästi niin eteen kuin sivullekin vievässä tarkoituksessa. Laiskaksi Vekaraa ei voi haukkua, mutta ei sen kanssa liikaa vauhtiakaan tarvitse pelätä. Hevosen selkään tarvitaan rautainen ammattilainen, jos sen halutaan esittävän kilpailussa parhaat puolensa. Säännöllisellä ratsutuksella Vekara pysyy ratsastettavissa ja omaksi itsekseen myös melko ryhdikkäänä, mutta harrastelijalla ei siltikään ole toivoakaan saada hevosta hyväksytysti A:n ohjelmasta läpi. Vekara kyllä erottaa, koska selässä keikkuu sellainen pilotti, jonka kanssa asiat tehdään just eikä melkein niin kuin ratsastaja asian esittää.
Esteitä Vekaran kanssa ei ole paljoakaan hypätty. Toisinaan se kyllä tekee puomi- ja kavalettiharjoituksia vaihtelun vuoksi, mutta aniharvoin sillä varsinaisesti hypätään mitään. Miksikään estelahjakkuudeksi oria ei voi erehtyä kutsumaan, sillä se hädin tuskin osaa hypätä. On silläkin varmasti jossain syvällä jonkinlainen taito nostella jalkoja, mutta se on näiden kouluvuosien saatossa hautautunut aina vain syvemmälle. Vekaran etujalkatekniikka on suorastaan kamala sen roikotellessa jalkojaan laiskasti esteidenkin päällä. Takapäässäkään ei kehumista ole, mutta eipä hevonen ole ikinä mitään niin korkeaa vielä hypännytkään, ettäkö se joutuisi yhtään avaamaan takaa. Vekara ei edes juurikaan pidä hyppäämisestä, vaan se suorittaa pitkin hampain sen mitä siltä välttämättä vaaditaan. Itsevarmuutta hevosella ei touhuun ole ollenkaan ja se rysähtääkin usein huonojen ratkaisujen vuoksi keskelle puomeja. Sanomattakin lienee melko selvää, että maastoesteitä Vekaralla ei käytännössä ole kokeiltu ollenkaan. Jonkin tukin se on saattanut joskus ylittää, mutta mitään yhtään isompaa sille ei tulla ikinä laittamaan eteen. Tuskin ori edes olisi niin itsetuhoinen, että se suostuisi kiinteitä maastoesteitä hyppimään. Pelkkä maastoilu Vekaran kanssa kyllä sujuu, sillä siitä ori pitää kovasti. Se nauttii suuresti päästessään käyskentelemään metsän keskelle, kauas kotitallin vilskeestä ja armottomasta treenistä. Vekara viihtyy metsässä hyvin yksinkin, mutta ei se ikinä ole seurastakaan kieltäytynyt. Myös peltolaukkailut kuuluvat orin lempipuuhiin ja se onkin turvallinen ratsu sellaiseen puuhaan: Vekara ei varmasti lähde käsistä tai tee mitään tuhmaa saati odottamatonta. Ikuisen laihdutuskuurin vuoksi jokainen minuutti, jonka hevosen kanssa jaksaa kävellä maastossa, auttavat sitä ehkä joskus tulevaisuudessa pääsemään henkilökohtaiseen ihannepainoonsa. Kiltin ja varman luonteesta Vekaraa on käytetty vetohevosena hiihtoratsastuksessa ja toisaalta demohevosena jousiammuntanäytöksessä, joten kyllä siitä sitä suomenhevosten monipuolisuuttakin löytyy!
| i. sh, 158cm, rt |
ii. Vekkuli sh, 158cm, rt |
iii. Summeri |
| iie. Henriika |
||
| ie. Vilmiina sh, 155cm, rt |
iei. Klaus |
|
| iee. Priitta |
||
| e. Salarakas sh, 155cm, vkk |
ei. Sekasotku sh, 156cm, vkk |
eii. Sekasorto |
| eie. Satavarma |
||
| ee. Unisieppari sh, 154cm, vkk |
eei. Sielunvartija |
|
| eee. Unimaa |
Champion-arvonimen saavuttanut ori Antin Velmu on Vekaran suvussa ainoa mainitsemisen arvoinen hevonen. Se on niin kantakirjattu kuin palkittu useammassa laatuarvostelussa. Vekaran kannalta on onnekasta, että se on saavuttanut aikanaan KRJ-II palkinnon, josta on apua myös Vekaralle itselleen. Lisäksi hevonen on käynyt suomenhevosten laatuarvostelussa ja YLA:ssa, saavuttaen kummastakin hienon palkinnon. Vekaran emässä Salarakkaassa ei mitään muuta ihmeellistä olekaan kuin todella kaunis väritys. Valitettavasti Vekara ei ole perinyt voikkoa väriä emältään, vaan on ulkoasultaan aivan tavallinen rautias.
ii. Vekkuli on periyttänyt värinsä ja ulkomuotonsa pojalleen Antin Velmulle. Isä ja poika ovat, kuin kaksi marjaa. Väriltään rautiaita ja säkäkorkeudeltaan 158 senttimetrisiä. Molemmilla päänmerkkinä läsi. Isän vasemman takajalan vuohissukka, ei poikaan sentään siirtynyt, joten se toimikoot tuntomerkkinä, joista parivaljakon tunnistaa toisistaan. Isä ei ole ollut mitenkään nimekäs ori, mutta omasi komean ryhdikkään ulkomuodon, joten omistaja tahtoi hevosestaan edes yhden jälkeläisen kantamaan suvussaan Vekkulin nimeä. Vekkuli oli sangen lupsakka tapaus, eikä virta noussut päähän vaikka lähinnä pihan koristeena eleli ja vain aina silloin tällöin tekivät omistajansa kanssa yhteisiä maastolenkkejä. Myös kärryjen vetäminen oli mielekästä. Välillä poika koristeltiin komiaksi ja se pääsi vetämän hääkiesejä. Vekkuli asusti pihapiirissä, joka oli, kuin suoraan vanhasta maalaismuseosta. Hyvin hoidettu piha ja näyttävä hevosaitaus tehty heinäseipäistä. Vekkulin rauhallinen luonne johtui varmaan juuri siitä, että sillä oli vain ihmisiä seurana. Ori menehtyi vasta viisitoistavuotiaana laihduttuaan rutkasti ja menettäen voimansa. Lääkäri totesi poisnukkumisen syyksi aivokasvaimen.
ie. Vilmiina on 155cm rautias tamma, joka asustelee yksityisenä hevosena ratsastuskoulussa. Tamma varttui varsasta isoksi hevoseksi hevosopistolla ja toimi opiston oppilaiden koekappaleena. Ratsastuskoulun tuntihevosiin kyllästynyt nainen, kaipasi hieman haastetta ja osti Vilmiinan hevosopistolta itselleen. Häntä kiinnosti valmentautuminen ja kilpaileminen ja siihen tämän ratsastuskoulun puitteet antoivat hyvän mahdollisuuden. Parivaljakko kehittyi yhdessä ja kilpailivat jo pian aluetasolla Helppo A luokissa. Muutama startti löytyy jopa Vaativa B:stä. Oman tallin estekilpailuissakin on heidät pikkuluokissa nähty pyörähtävän, mutta omistajan estekammo ei antanut myöden startata muualla ja isoimmissa luokissa. Vilmasta olisi varmasti siihenkin touhuun ollut. Vauvakuume iski ja niin sai Antin velmu alkunsa. Ennen varsatouhuja tamma pääsi pukumiesten eteen arvioitavaksi ja mittailtavaksi ja tulokseksi antoivat KTK II palkinnon. Kantakirjalausunnossa mainitaan tammasta seuraavasti: hyvä ja kaunis rotunsa edustaja, luonne 9, liikkeet 8.
ei. Sekasotku, voikko, 156cm korkuinen suomenhevosori. Nimen se sai isänsä mukaan ja nimi kyllä kuvaa hyvin tätä oria. Ori on nimittäin aikalailla sotkija. Tarhassa piehtaroidaan ja liataan voikko karvapeite niin hyvin, kuin onnistuu. Jos sen saa pysymään puhtaana monta päivää peräkkäin niin se on ihme. Sekasotku oli kuitenkin ihan hieno kilpahevonen, kun sen sai ensin laitettua. Kouluratsastus taipui Helppo A tasolla ja esteitä pompittiin ihan hyvin 60cm ratojen läpi. Sarjaesteet tuotti tälle orille eniten tuskaa, koska ei oikein onnistunut askelten lasku itse ja ratsastajan apuja ei maltettu odottaa.
ee. Unisieppari, voikko 154cm tamma, jolla oli aika tammamainen luonne. Suurin osa päivistä meni tammamaisesti, mutta jos hyvä päivä sattui olemaan niin kaikki ilo oli tietenkin hyvä ottaa irti treenaamalla hyvin. Esteillä tämä ei ollut mikään lahjakkuus vaan puomeja saattoi kolista alas. Tämä ei niinkään johtunut ponnistusvoiman puutteesta vaan ihan vain siksi, koska tamma ei pysty olla kovin kärsivällinen vaan on vähän kaahoteltava minne sattuu. Taitavalla ratsastajalla meni hyvin 50cm radoilla ja koulua He B tasolla.
Sukuselvitys isän puolelta © Virtuaalitalli Lakea, emän puolelta © Jasmin
20.08.2018 t. Kuuran Histamiini (e. Tuulenpesän Hillamaria) om. Cherry, VRL-12299
07.12.2021 o. Kuuran Raharuhtinas (e. Varismäen Taiga) om. Cherry, VRL-12299
Ratsuhevosten laatuarvostelutilaisuus 11.05.2018: Quality (56,111%) (3.5-8.5-7.5-3-5.5-6.5-3.5-6.5-6)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.07.2020: SLA-I (13 (2+8+3) + 20 + 23 + 20 + 20 = 96p)
Kouluhevosten laatuarvostelutilaisuus 15.08.2020: KRJ-I (9,5 + 40 + 22 + 20 + 15 = 106,5p)
KRJ: 41 sijoitusta
| 25.12.2015 | Huvitutti | Helppo A | 3/50 |
| 27.12.2015 | Huvitutti | Helppo A | 7/50 |
| 20.01.2016 | Kilpailukeskus Stewart | Helppo A | 6/100 |
| 24.08.2018 | Viisikko | Helppo A | 2/40 |
| 25.08.2018 | Viisikko | Helppo A | 1/40 |
| 02.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 3/50 |
| 03.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 4/50 |
| 03.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 5/50 |
| 04.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 5/50 |
| 05.09.2018 | Viisikko | Helppo A | 8/100 |
| 06.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 1/50 |
| 06.09.2018 | Viisikko | Helppo A | 2/100 |
| 09.09.2018 | Viisikko | Helppo A | 9/100 |
| 10.09.2018 | Viisikko | Helppo A | 2/100 |
| 10.09.2018 | Teilikorpi | Helppo A | 3/30 |
| 11.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 3/50 |
| 14.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 3/50 |
| 17.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 7/50 |
| 17.09.2018 | Villahaka | Helppo A | 4/50 |
| 18.12.2018 | Stall Fernweh | Helppo A | 1/30 |
| 20.12.2018 | Stall Fernweh | Helppo A | 1/30 |
| 22.12.2018 | Stall Fernweh | Helppo A | 3/30 |
| 23.12.2018 | Stall Fernweh | Helppo A | 5/30 |
| 24.12.2018 | Stall Fernweh | Helppo A | 2/30 |
| 12.01.2019 | Stall Fernweh | Helppo A | 1/40 |
| 13.01.2019 | Stall Fernweh | Helppo A | 4/40 |
| 14.01.2019 | Adina | Helppo A | 8/69 |
| 15.01.2019 | Adina | Helppo A | 7/68 |
| 23.01.2019 | Adina | Helppo A | 4/68 |
| 24.01.2019 | Adina | Helppo A | 6/69 |
| 24.01.2019 | Adina | Helppo A | 7/68 |
| 09.03.2019 | Hiprakka | Helppo A | 5/30 |
| 11.03.2019 | Hiprakka | Helppo A | 5/30 |
| 17.03.2019 | Team J&K | Helppo A | 6/40 |
| 20.03.2019 | Team J&K | Helppo A | 4/40 |
| 23.03.2019 | Stall Fernweh | Helppo A | 3/40 |
| 24.03.2019 | Hiprakka | Helppo A | 5/30 |
| 24.03.2019 | Gestüt Helmwald | Helppo A | 5/30 |
| 24.03.2019 | Stall Fernweh | Helppo A | 4/40 |
| 25.03.2019 | Hiprakka | Helppo A | 4/30 |
| 28.03.2019 | Stall Fernweh | Helppo A | 5/40 |
15.04.2018 - Valmentajana Kirsi (omistaja)
Tänään Cherry kiikutti valmennukseen minulle täysin uuden tuttavuuden, jo kypsään ikään ehtineen suomenhevosori Rohkea-Vekaran. Ensisilmäyksellä rautias ei herättänyt oikein mitään tunteita, mutta verryttelyn edetessä hevonen vaikutti melko rehelliseltä ja yritteliäältä kaverilta. Liikeihmeeksi hevosta ei voinut kuvailla, eikä kyllä myöskään rakennekukkaseksi. Cherry myönsi itsekin tiedostavansa hevosensa fyysiset rajoitteet, mutta halusi kuitenkin yrittää laittaa pelin jollain tasolla edustuskuntoon ja kokeilla sen siipiä kilparatsastuksen maailmassa.
Ryhdyimme siis sanoista tekoihin ja aloitimme työt orin lihaskunnon kohottamiseksi ja koulutustason vakiinnuttamiseksi. Muutaman startin Vekara oli vuosia sitten tehnyt napaten jonkun sijoituksenkin, mutta selvästi se oli huonon kunnon lisäksi pahasti ruosteessa. Ensimmäisen valmennuksen pyhitimme pelkästään perusasioille: siirtymisille, askelpituuden vaihteluille sekä orin suoristelulle. Käynnissä ori oli melko hyvin ratsastajansa avuilla, vaikka valuikin mielellään etupainoiseksi hakien aina vain vahvempaa ohjastuntumaa. Neuvoin Cherryä nostamaan ratsunsa käsillään parempaan ryhtiin niin, ettei sille jäänyt vaihtoehtoa kuolaimen päällä makaamisesta. Muotoa ja sen syvyyttä saisimme kyllä säädettyä myöhemminkin, tässä vaiheessa oli tärkeämpää saada Vekara kannattelemaan itse itseään. Ravissa ongelmaa ei niin ollutkaan, mutta laukassa tilanne oli hyvin käynnin kanssa samankaltainen. Kun Cherry sai ratsunsa kantamaan itsensä aina askeleen tai parin verran, parani sen askellajien laatukin heti selvästi.
Työtä Vekaran kanssa kyllä riittäisi, mutta heikosta lihaskunnostaan huolimatta ori oli yllättävänkin suora, eikä se hakenut juoksemaan vinossa kuin ajokoira konsanaan. Siirtymiset ylöspäin Cherry ja projektinsa klaarasivat melko hyvin, mutta alaspäin siirtymiset olivat varsinaisia rojahteluja alempaan askellajiin. Ryhti nousi jälleen avainsanaksi, kun lähdimme työstämään siirtymisiin parempaa laatua sekä tarkkuutta. Neuvoin ratsastajaa unohtamaan peräänannon hetkeksi kokonaan ja keskittymään pelkästään siihen, ettei hevonen nojannut hänen käteensä ja lähes kaatunut nenälleen, kun tuki ohjasta yhtäkkiä katosikin. Jalkaan Vekara oli reagoinut koko ratsastuksen ajan toivotulla tavalla, ja jalan avulla saimme siirtymisiäkin paremmaksi, joskin työtä riittäisi vielä tulevillekin treeneille. Ero valmennuksen alun ja lopun välillä ei ollut suuren suuri, mutta Cherry sai selvästi ajateltavaa itsenäisiin treeneihinsä, ja lisäksi muutaman toimivaksi todistetun työkalun käyttöönsä tämän hevosen kanssa. Helppo projekti Vekara ei ehkä tule olemaan, mutta saattaa siitä kelpo pelin vielä jonain päivänä saadakin.
08.04.2018 - Kirjoittanut omistaja
Rohkea-Vekaraa ei voi nimittää miksikään muuksi kuin heräteostokseksi. Kaikin puolin melko tavallinen suomenhevosorihan se on, ei mikään ihmeellinen rakenteeltaan eikä myöskään saavuttanut kilpailutuloksia tai meriittejä mainitsemisen vertaa. Jokin tässä hevosessa kuitenkin nappasi, kun päätin sen teurastuomiolta pelastaa. Samalta reissulta mukaan lähtivät myös Mestari ja Jätkä, joten taas on talli täydempi kuin suinkaan oli tarkoitus. Orin kohdalla ei kovin lennokkaita suunnitelmia ole olemassa, mutta tarkoitus olisi hevosta kilpailuttaa ja käyttää siitoksessa. Joskus hamassa tulevaisuudessa voidaan sitten pyrkiä vielä laatuarvosteluihin, mutta niihin on vielä aikaa. Tällä hetkellä orille pitää saada rakennettua lihakset, ennen kuin kilpailemisesta voidaan edes haaveilla. Hieman on tainnut viimeaikoina jäädä Vekara vähälle huolenpidolle...
18.08.2018 - Kirjoittanut omistaja
Vekaran valmentaminen on edennyt hyvin alkuperäisen suunnitelman mukaan, eikä takapakkeja ole juurikaan sattunut. Ori on kestänyt töihin paluun hyvin, eikä suuria lihasjumeja tai ontumia ole ilmennyt. Se on myös saanut hyvin voimaa, sekä asennoitunut töiden tekemiseen aivan uudella tapaa. Nykyään pääsemme tekemään töitä jo kokonaisten kouluohjelmien parissa, eikä yksittäisiä temppuja saati perusasioita tarvitse enää hinkata päivästä toiseen. Vekaran vahvuudet ja heikkoudet ovat alkaneet löytyä, ja niitä on päästy myös muokkaamaan. Liikkettä hevoseen ei tietenkään ole yhtäkkiä ilmaantunut enempää, mutta olemassaolevilla resursseillaan Vekara painelee menemään melko lupaavasti. Tulevia kisapäiviäkin on jo lyöty kalenteriin, joten viimehetken valmistelujen jälkeen ori on tosipaikan edessä ensimmäisen kerran minun ratsastamanani Viisikon tiloissa reilun viikon kuluttua. Rautias on ollut mielenkiintoinen ja opettavainen projekti, jonka kanssa tulevaisuus voi vielä olla mitä tahansa.
12.12.2018 - Kirjoittanut omistaja
Alegren teurasmyynnistä ostettuja hevosia ei ole tapana käyttää ostotarkastuksessa, hevosilla kun ei rahallista arvoa enää juurikaan teurasuhan alla ole. Tästä syystä Vekarakin muutti talliin ilman röntgenkuvia tai edes taivutuskokeita, ja eläinlääkärin tapaamista lykättiin lopulta usean kuukauden verran. Joulukuussa saimme aikaiseksi tilata orille lekurin hoitamaan sen hampaat, sekä rokottamaan hevosen. Muita toimenpiteitä ei alunperin ollut tarkoitus tehdä, sillä mitä sitä oireilemattomasta hevosesta väkisin vikoja etsimään. Kohtalo kuitenkin astui mukaan peliin ja vain pari päivää ennen sovittuja treffejä Vekara muuttui hieman epämääräiseksi vasemmasta etujalastaan. Seurasi pikainen soitto eläinlääkärille ja saimme samalle käynnille mahdutettua myös taivutuskokeet sekä ainakin ongelmajalan tarkemman tutkimuksen.
Eläinlääkärin saapuessa epämääräisyys oli jo lähes tiessään, mutta varmuuden vuoksi päätimme silti suorittaa ennalta sovitut tutkimukset. Taivutuksessa etujalka ei reagoinut kuin alanivelistä hyvin lievästi, mutta hieman yllättäen reaktio saatiin aikaiseksi myös vasempaan takapolveen. Reaktiot eivät olleet isoja, mutta varmuuden vuoksi etujalasta kuvattiin alanivelet, jonka lisäksi myös takapolvesta napattiin röntgenkuvat tarkasteltaviksi. Toimenpidettä varten Vekara rauhoitettiin varmuuden vuoksi, vaikkei se kuvaamisesta varmaan olisikaan tuon taivaallista välittänyt. Rauhoittaminen oli kuitenkin hampaiden raspausta silmällä pitäen välttämätöntä, joten niin sanotusti turhan takia oria ei päiväkänneille laitettu. Takapolvesta löytyi lievää nivelrikkoa, jonka kanssa orin pitäisi pystyä vielä hyvin elämään. Tämän lisäksi nivelrikon alkua löytyi myös etujalan vuohisnivelestä, mikä ei ole ollenkaan ennenkuulumatonta tämänikäisen hevosen kohdalla. Hoito-ohjeiksi saimme ahkeraa jalkojen kylmäystä aina treenin päälle, jonka lisäksi kulumanivelet piikitettiin kertaalleen hyaluronihapolla. Hampaissa orilla ei juuri ollut sanomista, ikäisekseen sen purukalusto oli kohtalaisessa kunnossa, eikä esteitä myöskään siitosorina toimimiselle löytynyt. Rauhoituksesta Vekara toipui normaalisti, eikä eläinlääkäri kuullut sydämestäkään sivuääniä sitä stetoskoopilla kuunnellessaan. Näiden tietojen valossa Vekaran tulevaisuus näyttää vielä pitkältä ja kivuttomalta, mikä on tietysti omistajan roolissa ihana kuulla.
24.07.2019 - Kirjoittanut omistaja
Uittoretkelle mukaan lähtevät hevoset oli jo periaatteessa päätetty, mutta viime hetken loukkaantumisen vuoksi päätinkin ottaa Hatin sijaan seikkailulle mukaan maastovarman Vekaran. Orin lisäksi matkaan lähtivät myös kolme muuta poikaa: kimo kouluori Ralli, sekä hyppyhevosista Matsi sekä joukon nuorimmainen Pertti. Hevoset astelivat autoon tottuneesti osaamatta lainkaan arvata, minne kyyti ne tällä kertaa veisi. Hämmennys olikin suuri, kun perille päästyä odottamassa oli kilpailupaikan vilinän sijaan seesteinen järvimaisema. Vekaran luonteen tuntien päätin ottaa orin kanssa johtoaseman ja hetken miettimisen jälkeen rautias uskaltautuikin kastamaan kavionsa järven rantaveteen. Ranta oli meille ratsastajille tuttu, sillä siellä olimme käyneet monet kerrat ennenkin uittamassa niin leiriläisiä kuin hevosiakin.
Tämänkertaisesta kokoonpanosta ei kuitenkaan yksikään hevonen ollut ennen paikalla käynyt, joten ihmetystä ja jännitystä oli selvästi nelijalkaisten keskuudessa aistittavissa. Kavereistaan tukea hakien Vekara uskaltautui ensimmäisenä syvempään veteen kastellen ensin polvensa, sitten mahansa ja lopulta selkänsäkin. Uimaan ori ei kuitenkaan pyrkinyt lähtemään, vaan seistä pönötti odottamassa lajitovereitaan pää korkealle vedenpinnan yläpuolelle nostettuna. Kun viimeinenkin hevosista oli uskaltautunut järveen rantavettä syvemmälle, oli aika kokeilla itse uittamista. Jokainen hevonen osaa luonnostaan uida, mutta se, kuinka mielellään ne taitoaan harjoittavat, riipuu luonnollisesti täysin yksilöstä. Vekara paljastui vähän vastahakoiseksi uimariksi, vaikka lähtikin painostuksestani kiltisti kauhomaan. Kovin pitkiä lenkkejä emme rautiaan kanssa tällä ensimmäisellä kerralla tehneet, mutta tulevaisuudessa uittaminen voisi olla jopa hyvä treenimuoto aina vähän liian tukevassa kunnossa olevalle kouluhevoselleni. Uittoreissu oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut, sillä jokainen hevonen kävi vuorollaan uimassa ja Pertti osoittautui jopa suoranaiseksi vesipedoksi, kunhan vain ensin selvisi alkujärkytyksestään.
09.07.2020 - Kirjoittanut omistaja
Ostin Vekaran jo kauan sitten, vuoden 2018 huhtikuussa. Ori pysyi vuoden verran kilpailukäytössä napsien sijoituksia säännöllisen epäsäännöllisesti niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Hevosesta tuli tuttu näky esimerkiksi Villahaan ja Stall Fernwehin tiluksilla, kun kiersimme rautiaan kanssa Helppo A -luokkia yksi toisensa perään. Päivät venyivät usein pitkiksi ja kilometrejäkin kertyi, mutta pääasiassa reissaaminen Vekaran kanssa oli mukavan rentoa ja palkitsevaakin. Suomenhevonen ei kisareissuilla nolannut minua kertaakaan, vaan käyttäytyi aina paikkansatietävästi ja hyväntuulisesti. Erityisesti orin pitkä liinahtava harja herätti ihastusta kanssakilpailijoissa ja heidän groomeissaan, sillä eihän Suomenlahden toisella puolella ole totuttu näkemään pitkätukkaisia ja paksukaulaisia hevosia ainakaan kilpakentillä saakka. Aiheutti harja kuitenkin myös epätoivoa, kun letitykseen sai varata kerta toisensa jälkeen aina vähintään toista tuntia aikaa. Viimeisen starttinsa Vekara tanssahteli vuoden 2019 maaliskuun lopussa Stall Fernwehin juhlakentällä sijoittuen kunniakkaasti viidenneksi neljästäkymmenestä lähtijästä.
Kaunovaaran tarjotessa tammojaan muille kasvattajille liisinkiin, en voinut vastustaa kiusausta liisata kantakirjatamma Tuulenpesän Hillamariaa Vekaralle. Orin ensimmäinen jälkeläinen syntyi vuoden 2018 elokuussa. Tammavarsa sai nimekseen Kuuran Histamiini, ja vielä toistaiseksi se on myös Vekaran ainoa jälkeläinen. Laatua varsassa kuitenkin riittää, sillä se pokkasi itselleen kakkospalkinnon kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuudesta, ja peräti ykköspalkinnon suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudesta. Sijoituksensa Miina kilpaili kasaan reippaalla tahdilla, ja nykyään se viettää jo leppoisia siitostamman eläkepäiviä. Varsan menestyksestä tyytyväisinä tulemme varmasti käyttämään Vekaraa vielä jalostukseen varsan tai parin verran, sillä ei hyvää periyttäjäoria kannata hukkaan heittää. Vekaran itsensä elämä ei tällä hetkellä ole järin jännittävää: se tekee silloin tällöin tunteja opetusmestarin roolissa ja maastoilee rauhallisia lenkkejä aina toisinaan, mutta suurimmaksi osaksi vanha ori saa jo nauttia eläkevapaistaan. Vanhoina päivinäänkin hevonen on pysynyt hyvässä kunnossa, ja se tullaankin esittämään parissa eri laatuarvostelutilaisuudessa, ennen kuin se pääsee kokoaikaiselle eläkkeelle ja lopulta taivaslaitumille. Teurasmyynnistä pelastetuksi hevoseksi Vekara on ollut oikea lottovoitto, kuka olisikaan arvannut millainen hiomaton timantti ori oikein olikaan!