VH18-018-1690
Lopetettu nivelvaivojen vuoksi 01.02.2022 ♥
Kuuran Histamiinin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Histamiini | Kutsumanimi | Miina |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 155cm, rautias |
| Syntymäaika, -paikka | 20.08.2018, Suomi | Ikä | 15-vuotias |
| Koulutus | Vaativa B, re. 70cm, me. 40cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Kaunovaarasta sain liisattua ihanan varman ja luotettavan Tuulenpesän Hillamarian astuttaakseni sen omalla orillani Rohkea-Vekaralla. Hillamaria tulikin kertalaakista tiineeksi, selviytyi tiineysajasta ilman ylimääräisiä sydämentykytyksiä ja varsoi rautiaan tammavarsan yhtä itsenäisesti kuin jatkossa hoitikin sitä. Miinan varsa-aika kului huolettomasti turvallisen äitimuorin rinnalla, mutta sitten vieroituspäivänä sen koko maailma lakkasi pyörimästä Hillamarian astellessa traileriin ja suunnatessa takaisin kotitallilleen. Siitä alkoi Miinan rankka elämänkoulu itsenäisen hevoslapsen elämään. Matkalla auttoivat onneksi muut saman vuoden varsat, joiden seurassa siitä kasvoi rohkea ja päättäväinen pikkutamma, josta tullaan vielä puhumaan paljon.
Miina on kokolailla kiva suomenhevonen: se on kiltti ja ystävällinen, mutta samaan aikaan rehti ja reipas yrittämään. Käytöstapojensa puolesta se soveltuu erinomaisesti erilaisten ihmisten käsiteltäväksi, mutta ihan pelkäksi ovimatoksi se ei kuitenkaan suostu jämähtämään. Tiettyjä tammoille tyypillisiksi miellettyjä piirteitä löytyy myös muutoin melko tasaisesta Miinasta: se ei esimerkiksi juurikaan jaksa katsella muita naisia näköpiirissään, ja jos jaksaakin, niin ainakaan se ei mahdu jakamaan samaa tarhaa niiden kanssa. Ruunien kanssa rautias teoriassa pystyy tarhaamaan, mutta sen kiimanaikaiset keimailut tuppaavat herättämään pallittomissakin miehissä sen verran kontrolloimattomia haluja, niin että turvallisuussyistä Miina kannattaa tarhata omassa ylhäisessä yksinäisyydessään. Käsiteltäessä tamma arvostaa enemmän yhtä tuttua hoitajaa kuin alati vaihtuvia käsittelijöitä, mutta se sietää kyllä hyvin monenlaisia tilanteita ja ihmisiä. Varsinaisia ongelmatilanteita Miinan kanssa tuskin tulee eteen: se ei ole vetopaniikkinen, se ei käyttäydy kurittomasti tai vaarallisesti hoitotilanteissa eikä se myöskään tee lastauksesta minkäänlaista numeroa.
Ratsain Miina on eteenpäinpyrkivä, mutta ei kuitenkaan millään tavalla kaahottava hevonen. Huonosti avuille ratsastettuna tamma voi vaikuttaa kiireiseltä ja vaikealta hallittavalta, mutta useimmiten ratsastukselliset ongelmat johtuvat kuitenkin selässä sähläävästä ratsastajasta. Rautias ei oikein pidä siitä, että sen ympärille puristaudutaan kaikin jaloista lähtevin voimin, vaan haluaa mielummin kuskinsa pidättäytyvän hyvin hienovaraisiin apuihin ja antavan tammalle tilaa suorittaa. Koulutuksellisesti Miina on osaava: se vaihtaa varmasti, poikittaa tarvittaessa ja muokkaa raamiaankin tilanteen mukaan vaivattomasti. Automaatiksi hevosta ei kuitenkaan voi sanoa, vaan ennemmin rehelliseksi; se tekee sen mitä pyydetään, mutta ei kuitenkaan mitään ylimääräistä. Esteillä suomenhevonen ei ole järin kyvykäs: sen kapasiteetti on rajoittunut ja tekniikassakin on toivomisen varaa. Keppien ylittäminen on kuitenkin hyvää vaihtelua treeniohjelmaan, ja se toimii mielenvirkistyksenä siinä missä maastoilukin. Maastossa Miina on varmajalkainen ja rohkea hevonen, joka sopii hyvin paitsi jonon vetohevoseksi, myös nuorten hevosten tueksi ja turvaksi.
| i. Rohkea-Vekara sh, 156cm, rt |
ii. sh, 158cm, rt |
iii. Vekkuli |
| iie. Vilmiina |
||
| ie. sh, 155cm, vkk |
iei. Sekasotku |
|
| iee. Unisieppari |
||
| e. Tuulenpesän Hillamaria sh, 150cm, rt |
ei. Tenholan Turhapuro sh, 158cm, rt |
eii. A.R. Taikuri |
| eie. Onniina |
||
| ee. Hallan Hillahaamu sph, 140cm, hprn |
eei. Hittavainen |
|
| eee. Hallan Hattarahaamu |
21.06.2020 t. Kuuran Haamumaili (i. Kuukarin Beeta) om. Cherry VRL-12299
06.12.2021 o. Kuuran Paukkupakkanen (i. Kuuran Pakkasherra) om. Cherry, VRL-12299
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.01.2022: KRJ-I (8 + 40 + 22,5 + 20 + 15 = 105,5p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.12.2021: SLA-I (14 (3+7+4) + 19 + 23 + 20 + 20 = 96p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.03.2018: SV-I (7,8 + 9 + 10 + 8,25 = 35,05)
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.05.2019: KV-II (8 + 2 + 1 + 4 + 3 + 4 + 10 = 32)
KRJ: 40 sijoitusta
| 02.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 1/30 |
| 02.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 5/30 |
| 03.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 4/30 |
| 05.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 5/30 |
| 10.04.2020 | Mörkövaara | Vaativa B | 2/30 |
| 11.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 4/30 |
| 12.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 1/30 |
| 12.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 5/30 |
| 13.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 1/30 |
| 13.04.2020 | Mörkövaara | Vaativa B | 3/30 |
| 15.04.2020 | Mörkövaara | Vaativa B | 2/30 |
| 16.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 4/30 |
| 18.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 3/30 |
| 18.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 3/30 |
| 20.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 4/30 |
| 21.04.2020 | Mairoth Shetlands | Vaativa B | 2/30 |
| 21.04.2020 | Mörkövaara | Vaativa B | 3/30 |
| 23.04.2020 | Team J&K | Vaativa B | 4/40 |
| 24.04.2020 | Mörkövaara | Vaativa B | 3/30 |
| 26.04.2020 | Mörkövaara | Vaativa B | 3/30 |
| 26.04.2020 | Team J&K | Vaativa B | 5/40 |
| 28.04.2020 | Mörkövaara | Vaativa B | 3/30 |
| 04.05.2020 | Cloudfield | Vaativa B | 3/50 |
| 05.05.2020 | Cloudfield | Vaativa B | 3/50 |
| 02.06.2020 | Harjukosken tila | Vaativa B | 6/40 |
| 05.06.2020 | Silverlode | Vaativa B | 5/40 |
| 10.06.2020 | Harjukosken tila | Vaativa B | 1/40 |
| 12.06.2020 | Silverlode | Vaativa B | 5/40 |
| 14.06.2020 | Silverlode | Vaativa B | 1/40 |
| 16.04.2020 | Silverlode | Vaativa B | 1/40 |
| 18.06.2020 | Harjukosken tila | Vaativa B | 2/40 |
| 20.06.2020 | Harjukosken tila | Vaativa B | 2/40 |
| 20.06.2020 | Silverlode | Vaativa B | 4/40 |
| 20.06.2020 | Harjukosken tila | Vaativa B | 6/40 |
| 21.06.2020 | Harjukosken tila | Vaativa B | 6/40 |
| 23.06.2020 | Silverlode | Vaativa B | 1/40 |
| 25.06.2020 | Silverlode | Vaativa B | 2/40 |
| 27.06.2020 | Harjukosken tila | Vaativa B | 1/40 |
| 28.06.2020 | Silverlode | Vaativa B | 4/40 |
| 30.06.2020 | Silverlode | Vaativa B | 5/40 |
14.07.2019 - Valmentajana Sara Mahlakankare (omistaja)
Cherryn itse kasvattama nelivuotias suomenhevostamma Histamiini vaikutti fyysisesti varsin hyvin kehittyneeltä nuorelta, joka osasi kantaa ratsastajaansa jo varsin vakuuttavasti. Alkuverryttelyn aikana silmäänpistävimpiä huomioita hevosessa ja ratsukossa yleensäkin olivat etenemisen vaivattomuus, mutta samalla myös kiireisyys. Ajoittain hevosen liike painui kovin matalaksi sen hiihdellessä ympäri kenttää tarpeettoman ripeällä tahdilla. Lisäksi rautiaan korvat tapailivat välillä niskavilloja hännän samalla viuhtoessa kiukkuisesti, joka tietysti viestitti minulle jonkin häiritsevän hevosta suuresti. Kysyttäessä Cherry myönsi kyllä tehneensä samanlaisen huomion, mutta syytä käytökselle hän ei hakemisesta huolimatta ollut vielä onnistunut löytämään. Näiden sanojen myötä päätimme kumpikin, että valmennuksen tärkein prioriteetti olisi löytää Miinaa häiritsevät seikat, jotta varsin lupaavan hevosen työmotivaatio ei pääsisi kärsimään ainakaan epämukavuudesta johtuen.
Koska kyseessä oli vielä nuori ja verrattain vähän ratsastettu hevonen, päätimme pitää päivän harjoitukset hyvin yksinkertaisina. Ravissa työskentely aloitettiin kaarevilla urilla, joita tehtiin kummallakin pitkällä sivulla. Ensimmäisillä yrityksillä tamman oli selvästi vaikea lähteä seinän viereltä, koska silloin laidasta saatu tuki lakkasi vaikuttamasta ja nuorikko jäi tasapainonsa kanssa omilleen. Ylimääräistä haastetta harjoitukseen toi myös hevosen heiluva rytmi: välillä se viipotti menemään aivan tarpeettoman lujaa, mutta epävarmuuden iskiessä se lähes jämähti paikoilleen. Cherry ratsasti kasvattiaan pääasiassa kauniin ymmärtäväisesti ja sopivan johdattelevasti, mutta sudenkuoppiakin löytyi: vauhdin hiipuessa nainen pyrki kannustamaan hevosta pohkeillaan, jolloin Miinan ilme muuttui ahdistuneeksi ja ratsukon eteneminen niiasi vielä alkuperäistäkin voimakkaammin. Muutaman samanlaisen tilanteen jälkeen olin näkevinäni selkeän kuvion tamman käyttäytymisessä ja ehdotin Cherrylle pohkeiden sijaan kouluraipan käyttöä. Aluksi tällainen muutos hämmensi hevosta kovasti, mutta huomattuaan olonsa vapautuneen se nielaisi syötin nopeasti. Muutamien toistojen jälkeen vauhdin lisääminen sujuikin ilman ylimääräistä mielensäpahoittamista, mikä puolestaan helpotti myös kulmasta kaarevalle uralle lähtöä. Tässä vaiheessa Miina olikin jo ansainnut välikäynnit: jämähtämiseen johtanut ongelma oli ehkä jo ratkaistu, seuraavaksi työn alle otettaisiin liika kiirehtiminen.
Laukkatyöskentely oli hevoselle selvästi vielä vaikeaa. Osasyynä tilanteeseen saattoi olla maneesin rajallinen koko, sillä vaikka ratsukolla olikin koko halli käytössään, tuntui Miina silti pyristelevän askeltensa sujuvuuden kanssa erityisesti päädyn parikymmentä metriä halkaisijaltaan olevissa kaarteissa. Cherrylle näiden olisi pitänyt olla jo itsenstäänselviä asioita, mutta kertasin silti: pitkillä sivuilla laukkaan saisi ottaa hieman lisää vauhtia ja tammaa voisi kannustaa etenemiseen esimerkiksi nousemalla kevyeen istuntaan. Kaarteissa hevosta saisi autettua parhaiten istumalla satulaan ja tukemalla sitä kevyesti pohkeella. Pyöristetyillä lyhyillä sivuilla laukka-askel saisi myös lyhentyä hieman, ja vaikka nuoren hevosen kanssa varsinaisesta kokoamisesta ei voitukaan puhua, oli ajatus ratsastajan tekemisen takana kuitenkin sama. Kierros kierrokselta laukkaaminen vaikuttikin hallitummalta, ja vaikka tasapainon kanssa olisi vielä hurjan paljon tekemistä, oli askellaji itsessään kuitenkin kaunista katseltavaa ja siinä oli selvästi potentiaalia vaikka mihin. Kokonaisuudessaan minulle jäi laukkatyöskentelystä sellainen tunne, että Miina yritti parhaansa, mutta oli vielä hieman hukassa pienessä tilassa liikumisen kanssa. Tästä johtuen kannustinkin Cherryä lähtemään hevosen kanssa maastoon laukkailemaan, siis mikäli Miina oli kohtalaisen turvallinen maastoiltava, jotta se oppisi paremmin kantamaan itsensä myös kyseisessä askellajissa. Positiivisena huomiona kuitenkin, että ravin kiireisyys ei heijastunut laukkatyöskentelyyn juuri lainkaan. Lisäksi tamma nosti kummatkin laukat ilman mitään ongelmia ja malttoi työskentelyn jälkeen myös rauhoittua kävelemään pitkin ohjin.
Cherryn ratsastus oli suurimmaksi osaksi juuri nuorelle hevoselle sopivaa, mutta Miina vaikutti hevosena sen verran herkältä, että kannustin naista ajattelemaan sitä enemmän puoliverisenä kuin suomenhevosena. Näin Miina mitä todennäköisimmin pysyisi tyytyväisempänä, ja olihan herkkyys ratsussa aina enemmän kuin vaalittava ominaisuus. Tammassa itsessään näin paljon potentiaalia tulevaisuuden kilparatoja varten, ja osaamisensa puolesta se oli ihan kohtalaisesti ikänsä vaatimalla tasolla.
28.05.2019 - Kirjoittanut omistaja
Parivuotiaana Miina otti osaa suomenhevosvarsoille suunnattuun laatuarvostelutilaisuuteen ja vuotta vanhempana vielä kouluvarsoille tarkoitettuihin karkeloihin. Odotukset rautiasta kohtaan olivat suuret, olihan Miina näyttävä varsa varustettuna komealla sukutaululla. Maaliskuussa järjestetty SV-tilaisuus sujuikin erinomaisesti tamman kotiuttaessa karkeloista ensimmäisen palkinnon. Miinan pisterivi oli kokonaisuudessaan ylpeyttä herättävä, mutta erityisesti mieltä lämmittivät korkeat luonnepisteet. Rakennearvostelun aikana varsan käytös oli täyden kympin arvoista ja koko päivän käytöspisteiden saldonakin oli 8+. Lisäksi tamma sai rakenteestaan 7,8 pistettä ja suvustaan puhtaan yhdeksikön. Ei siis lainkaan huono reissu, luottavaisin mielin kohti toukokuun KV-tilaisuutta.
Missään nimessä ei voi sanoa, että hevonen olisi pärjännyt huonosti, jos se sattuu saamaan oman lajinsa varsa-arvioinnista "vain" toisen palkinnon, mutta kieltämättä Miinan kohdalla se hieman harmitti. Yli odotusten sujuneen SV:n jälkeen toisen ykköspalkinnon piti olla läpihuutojuttu, mutta koska tekemisissä oltiin sentään elävän eläimen kanssa, ei kaikki mennytkään kuten elokuvissa. Miina klaarasi rakennearvostelun jälleen melko hyvällä käytöksellä ja kahdeksikon pisteillä, mutta askellajien esittämisen se löi lähes leikiksi. Kotona ongelmattomasti sujunut juokseminen ei ottanut onnistuakseen rautiaan riekkuessa narun päässä milloin missäkin askellajissa, ja myös irtona esitettynä askellajit olivat enemmän kengurupukkiloikkaa kuin sivistynyttä sipsuttamista. Pisterivi oli oikeutetusti, ja meidän pettymykseksemme, seuraava: käynti kaksi, ravi yksi, laukka 4. Lisäksi tammalle jaettiin neljä lisäpistettä, kolme pistettä suvusta ja kymmenen pistettä laadusta. Lopputuloksena jo mainittu ja harmiteltu kakkonen, vaikka onhan tulos oikeasti kolmevuotiaalle suomenhevoselle hyvä. Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä.
15.12.2021 - Kirjoittanut omistaja
Miinan varma luonne pääsi jälleen kerran hyötykäyttöön sen johdatellessa oman jälkeläisensä Paukkupakkasen eli Paten maastoilun saloihin. Aiemmin elämässään tamma oli jo tehnyt saman tempun Haamumailin kanssa, joten hommassa ei pitänyt olla mitään ihmeellistä: varusteet päälle kummallekin hevoselle, ja sitten vain menoksi. Paten pikkuviisaan luonteen tuntien mitään kommervenkkejä ei ollut odotettavissa, joten päädyin luovuttamaan orin Maijan ratsastettavaksi ja valitsin omaan käyttööni Miinan. Tamma sai luvan odotella tallinkäytävällä pienen hetken, kun kävin auttamassa työntekijäni kolmevuotiaan Paten satulaan. Ori oli ennenkin kävellyt ympäri tallipihaa ratsastaja selässään, joten selkäännousu jakkaralta ei sitä juurikaan hämmentänyt. Miina ei parin minuutin odottelusta ollut moksiskaan, vaan se lähti ovesta ulos kanssani enemmän kuin mielellään. Edellisestä kerrasta rautiaan selässä olikin jo kulunut tovi: välissä oli paitsi pari varsaa, myös välivuosi valmennettavani Matildan ratsuna.
Ilma ulkona oli jo alkanut hämärtymään, elettiinhän nyt jo joulukuuta ja kellokin lähestyi kolmea. Suunniteltu lenkki oli kuitenkin vain reilun kahden kilometrin mittainen, joten en nähnyt hämärtyvässä illassa mitään ongelmaa. Muita tielläliikkujia kunnioittaaksemme olimme kuitenkin molemmat varustautuneet paitsi hyvillä heijastimilla, myös heikkotehoisilla otsalampuilla. Myös hevoset olivat saaneet oman osansa heijastimista. Liikkellelähdettäessä ei kummallakaan hevosella ollut mitään hätää: Miina oli maastoon suuntaamisesta innoissaan, Pate tapansa mukaan töiden tekemisestä hieman vähemmän innoissaan, mutta kumpikin kuitenkin menossa sulassa sovussa samaan suuntaan. Peräkkäin kävellen taitoimme ensimmäisen puoli kilometriä, niin että Pate sai katsella maisemia emänsä leveän takapuolen takaa. Joidenkin nuorien orhien kanssa tilanne olisi voinut olla ongelmallinen, mutta tällä pariskunnalla ei ollut pienintäkään ajatusta ylimääräisen tuttavuuden tekemisestä.
Ensimmäisen etapin saavutettuamme muutimme asetelmaa siten, että siirryimme kävelemään rinnakkain. Tässä vaiheessa olimme poistuneet pois päätieltä vähemmän liikennöidylle sivutielle, joten uskalsimme kaikessa rauhassa hyödyntää koko tien leveyttä. Miinalla oli tapansa mukaan jo kiire lisätä vauhtia, mutta tällä kertaa matkaa oli tarkoitus taittaa vain käynnissä. Patekin oli alkuhidastelunsa jälkeen innostunut laittamaan töppöstä toisen eteen, joten matkavauhtimme oli pikkuhiljaa nousemassa alun laahustamisesta kohti normaalia etenemisnopeutta. Tähän mennessä Pate ei ansainnut kuin kehuja erinomaisesta käytöksestään, sillä vaikka se välillä katselikin tienpenkkoja epäileväisenä, ei se ollut kertaakaan edes pysähtynyt epäröimään, vaan eteni tasaisesti elementissään olevan äitinsä rinnalla.
Viimeinen kolmannes matkasta edettiin jälleen jonomuodostelmassa, tällä kertaa Pate edessä ja Miina takana turvaamassa. Ennen tallille palaamista ohitsemme pyyhälsi myös Paten maastoiluhistorian ensimmäinen auto, joka kaikeksi onneksi otti ratsukot hyvin huomioon eikä aiheuttanut minkäänlaista hämminkiä edes nuoren hevosen elämässä. Kokonaisuutena orin elämän ensimmäinen maastolenkki oli enemmän kuin onnistunut, ja minullakin oli ollut huisin hauskaa paitsi entisen kilpakumppanini kanssa, myös Maijan kanssa kuulumisia vaihtaessa. Miinan herkkyydestä pidin edelleen kovasti, mutta vähintään yhtä paljon arvostin tamman luotettavuutta nuorten hevosten kouluttamisessa.