VH18-018-0502
Lopetettu silmävamman vuoksi 01.12.2021 ♥
Kaunon Pakkasrallin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kaunon Pakkasralli | Kutsumanimi | Ralli |
| Rotu, sukupuoli | Suomenpienhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 146cm, rautiaankimo |
| Syntymäaika, -paikka | 28.02.2018, Suomi | Ikä | 21-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 80cm, me. 60cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kaunovaara | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Pakkasralli syntyi paukkupakkasten aikaan. Ori teki heti selväksi, että hän ei ihmistä kuuntele vaan tekee just niin kun itse tykkää. Emää se komenteli samalla tavalla eikä tamman hermot meinanneet kestää villiä varsaa. Ylipäätään tämä ori syntyi lähinnä sen takia, että huumorilla halusin hankkia kimon pienen suokin. Ja vanhempien nimien sattuessa niin hauskasti yhteen, että nimi oli jo heti ensimmäisen nanosekunnin aikana valmis en voinut ohittaa tilaisuutta. Rallin isä Ralli-Rami on meidän hevosten suvuissa ihan suht yleinen nimi, mutta siitä suoraan ei jälkeläistä ollut. Pakkasvarpu puolestaan kaipasi uutta varsaa, ajoitus sopi hienosti ja niin syntyi helmikuun viimeisenä päivänä Ralli. Jäi vähän vanhempiaan pienemmäksi, liekö sitten ennenaikainen varsominen vaikuttanut asiaan.
© Kasvattaja
Luonteeltaan Ralli on kova komentelemaan, itsepäinen ja energinen. Se on perinyt isältään ilkikurisuuden ja emältään siihen lisäksi energisyyttä. Alkuun ei meinannut Rallin kanssa työskentely sujua ollenkaan ja pohdin orin ruunaamista ensimmäisen kuukauden aikana. Halusin siitä kuitenkin jonkunlaisen jalostusorin, joten ei auttanut muu kuin kouluttaa ja kouluttaa vähän lisää. Rallin isoon päähän ei meinaa mahtua yhtään minkäänlaista järkeä. Ei se tyhmä ole, mutta keskittyy aivan vääriin asioihin. Ralli osaa avata lukot, solmut ja kaiken mitä voi hetken aikaa räplätä ennen kuin ihminen huomaa mitään. Onneksi tallissa on ollut ennestään näitä karkuritaitureita, ettei Ralli pääse ihan helpolla karsinasta ulos. Orin hoitamiseen tulee varautua pitkin hermoin. Ei sen kanssa elämisestä tule kuin paha mieli. Napakalle hoitajalle Ralli on ok hoidokki. Arempaa ihmistä ei pienen kimon karsinaan uskalla päästää. Saattaa saada vielä hevoskammon kohdatessaan elohiiren lailla hyppivän orin, joka ei halua asettua mihinkään.
Ratsuna Rallia saa komentaa ihan kunnolla. Sen suuri pää sulattelee uutta tietoa pitkään eikä se opi ensimmäisestä kerrasta. Rallia on alusta asti pyritty ratsastamaan mahdollisimman paljon istunnalla ettei se tottuisi saamaan tahtoaan läpi kiskomalla ohjia. Kärsivällisyys on hyve orin satulaan istahtaessa. Orilla on hurjasti energiaa treeniin. Kaiken energian suuntaaminen töihin vie aikaa, mutta hommaan sisään päästyään Ralli tekee töitä kiitettävästi.
Kukaan ei ole väittänyt, että Rallin kanssa onnistuminen olisi helppoa, mutta sellaisen vahingon sattuessa fiilis on mitä mahtavin. Orin kanssa perusasiat sujuvat jo tätä nykyä kohtalaisen mutkattomasti, ja tällaisilla perusasioilla tarkoitetaan nyt yksinkertaisia siirtymisiä sekä erilaisten teiden ratsastamista. Sen sijaan varsinaisten liikkeiden, kokoamista vaativien sekä muidenkin, ratsastamiseen kannattaa varata niin aikaa kuin päättäväisyyttäkin. Rallia harvoin on kovin helppo saada kevyeksi ja kuuliaiseksi, mutta sellainenkin ihme on joskus päässyt tapahtumaan. Suomenhevosen kanssa suuri helpotus on kuitenkin tieto siitä, että miten kamalalta ori ikinä tuntuukaan, ei se ikinä näytä ulospäin yhtä järkyttävältä. Tiedon tarjoaman savuverhon turvin hevonen on välillä onnistunut tanssahtelemaan kokonaisia kouluhjelmia rikkeettömästi sekä helponnäköisesti, ja näiden suoritusten perusteella sitä jonkinlaiseksi koulumopediksi tituleerataan.
Hyppääminen Rallin kanssa on hämmentävä kokemus, sillä vaikka kaiken järjen mukaan kaahailevan ja esteitä iloisesti keilailevan orin selässä pitäisi keikkua kauhusta jäykkänä, ei kokemus oikeastaan ole kovin pelottava. Asialla lienee jotain tekemistä hevosen luontaisen tasapainon kanssa, mutta vaikka kaatuminen esteradalla melko epätodennäköistä onkin, ei menestystä silti tarvitse pelätä. Rallilla on nimittäin vahva taipumus hyppiä esteistä suoraan lävitse, jolloin virhepistesaldo kasvaa nopeasti aivan omiin sfääreihinsä. Samaa vikaa on havaittavissa myös maastoradoilla, eikä kukaan omaa henkeään arvostava orin kanssa polvenkorkuisia tukkeja suurempia esteitä kuvittelekaan ylittävänsä. Pelkkä maastoilukin ilman esteitä on Rallin kanssa varsin mielenkiintoinen kokemus, kimolla kun on tapana säikkyä vähän kaikenlaista ja lisäksi kiitää kotia kohti välillä hyvinkin holtitonta vauhtia. Helppoa tai kivaa orin kanssa ei yleensä ole, mutta ainakin satunnaiset onnistumiset, mistä ikinä ne sitten johtuvatkaan, maistuvat tämän hevosen kanssa aina erityisen makeilta.
© Kasvattaja (ensimmäiset kaksi kappaletta) & omistaja (kaksi viimeistä kappaletta)
| i. Ralli-Rami sh, 150cm, rnkm |
ii. Rattea Renttuli sh, 161cm, rtkm |
iii. Juurikan Tähkä |
| iie. Hovin Tuohi |
||
| ie. Kylvön Henni sh, 149cm, rn |
iei. Nukkavieru Leevi |
|
| iee. Karpikas |
||
| e. Pakkasvarpu sh, 149cm, rtkm |
ei. Pakkasukko sh, 151cm, rtkm |
eii. Ukkoite |
| eie. Jääkuningatar |
||
| ee. Vallanvarpu sh, 150cm, rn |
eei. Valtikka |
|
| eee. Keveä |
ii. Rattea Renttuli, suurikokoinen rautiaankimo ori melkoisen kevyellä rakenteella varustettuna. Ori on kantakirjattu ensimmäiselle palkinnolle Suomen kantakirjaan saaden erinomaiset pisteet ratsuosiosta. Renttulia on kuvailtu kevyeksi ratsuksi joka on menestynyt kansallisella tasolla esteratsastuksessa jopa 120cm radoilla asti. Ori kilpailee vielä tälläkin hetkellä eikä ole Ramin lisäksi jättänyt tusinaa enempää jälkeläisiä joista 3/4 on perinyt isänsä kimon värityksen.
ie. Kylvön Henni, hyväluonteinen ratsutamma ostettiin ravitalliin omistajan sivuprojektiksi haaveena omasta estehevosesta. Harmi vain että Kylvön Henni ei lunastanut odotuksia aivan kuin piti. Tammalla riitti kyllä potentiaalia metrin luokkiin, mutta ei sopinut muuten lainkaan estehevoseksi. Hennistä ei kuitenkaan tahdottu luopua vaan vaihdettiin lajia. Tamma oli kuin kotonaan kouluradalla ja menestyi helpoissa luokissa aluetasolla. Rommi Rami on Hennin toistaiseksi ainut jälkeläinen.
Sukuselvitys © HM
13.02.2020 o. Kuuran Pakkasherra (e. Marisa ZF) om. Cherry, VRL-12299
15.12.2021 t. Kuuran Jäähelmi (e. Sotamaalauksen Jouluvarpunen) om. Cherry, VRL-12299
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.09.2020: SLA-I (18 (3 + 10 + 5) + 17 + 23 + 20 + 20 = 98p)
Kouluhevosten laatuarvostelutilaisuus 31.12.2020: KRJ-I (9,5 + 40 + 22 + 20 + 15 = 106,5p)
Kilpaillut kouluratsastuksessa porrastetuissa
| KRJ vaikeustaso 5/4 | Ominaisuuspisteet kouluratsastus: 1964.8p |
15.12.2018 - Valmentajana Kirsi Mikkonen (omistaja)
Cherryn ja Rallin ensimmäinen valmennus oli täynnä hämmentäviä ongelmia ja odottamattomia sattumia, mutta ainakin varmaksi kävi se, että valmentautumiselle olisi tarvetta nyt ja tulevaisuudessa. Koko tunnin ajan keskityimme vain ja ainoastaan tasaiseen suorittamiseen, rentouteen ja suoruuteen, mutta niissäkin riitti haastetta kerrakseen. Cherry väitti orin kilpailleen kasvattajallaan helpon tason kouluratsastusluokkia useamman kauden ajan, mutta väitettä oli hieman vaikea uskoa orin taistellessa kaikkia apuja vastaan hampaat irvessä. Nopeasti kävi selväksi, että kimoa oli ratsastettu lähes pelkästään istunnalla, eikä se oikein perustanut muista mahdollisista tavoista vaikuttaa omaan toimintaansa. Ohjasavuista seurauksena oli lähinnä suun aukomista ja tuntumalla makaamista, kun taas pohkeisiin Ralli reagoi hieman liikaakin juoksemalla ratsastajansa alta pois. Koska Cherry oli tottunut ratsastamaan suomenhevosiaan tasavertaisesti kaikilla avuilla, oli käsissämme mahdollisesti hienoinen ongelma.
Pienen aivoriihen jälkeen tulimme siihen tulokseen, että ratsastajan olisi helpompi muuttaa omaa ratsastustapaansa, kuin Rallin yrittää sopeutua itselleen vieraaseen ratsastustyyliin. Ensimmäiset kolmekymmentä minuuttia kuluivat pelkästään pääty-ympyrällä pyöriessä ja kärsivällisesti eri askellajeja hinkkaamalla. En halunnut Cherryn taivuttavan hevostaan milliäkään mihinkään suuntaan, sillä orilla tuntui olevan tapana vältellä suorana kulkemista kaulaansa suuntaan jos toiseenkin vääntelemällä. Ratsastajan punaisuudesta päätellen hänelle tuli nopeasti varsin lämmin, tai sitten hän oli jo lopen kyllästynyt hankintaansa, mutta niin tai näin, pikkuhiljaa ratsukko alkoi ymmärtää toisiaan ja touhuun tuli hetkittäin vähän järkeäkin. Kokoamisharjoitukset jätimme suosiolla tuleviin valmennuksiin, samoin kaikki kouluradoilla mahdollisesti tarvittavat temput, ja tällä kertaa keskityimme vain kaikki tutustumaan toisiimme.
Toisen puolituntisen aikana uskaltauduimme jo hetkittäin poistumaan kaarevalta uralta, jolloin saimme mahdollisuuden askelpituuden kanssa pelaamiseen pitkillä sivuilla. Seinästä tukea ottamalla Ralli pysyi helpommin suorana, mutta pohkeen ja ohjan välissä se ei olisi halunnut pysyä hetkeäkään. Eteenpäin ratsastettaessa ori kyllä lisäsi vauhtia, mutta karkasi samalla kokonaan ratsastajansa avuilta, eikä selkeästä tai siististä kokoamisesta ollut kulmassa tietoakaan. Askelpituutta lyhennettäessä ori jarrutti itsensä kauas pohkeen taakse, ja eteenpäin käskemällä se vain nousi pois peräänannosta luimistellen korviaan tiukasti niskaan kiinni. Cherry mainitsikin valmennuksen aikana useaan otteeseen, että hänen olonsa oli kuin alkeisratsastajalla konsanaan: mitä tahansa hän yrittikin, ei sillä ollut hevoseen toivotunlaista vaikutusta. Kieltämättä siltä meno myös suurimman osan ajasta näyttikin.
Vaikka emme edistyneet valmennuksen aikana juuri nimeksikään, olimme kuitenkin nyt ratsastajan kanssa samalla sivulla siitä, millainen työmaa meitä Rallin kohdalla oikein odotti. Tekeminen ei varmasti loppuisi talven aikana kesken, tuskin vielä seuraavana kesänäkään. Vaikka suomenhevonen ei ratsastajaansa helpolla päästänytkään, uskoin kuitenkin, että tiivillä valmennusohjelmalla saisimme ratsukon vielä puhaltamaan yhteen hiileen. Vaikka Rallin kilpaura olikin jo takanapäin tarvittavien tulosten ollessa jo kasassa, olisi orin kanssa treenaaminen varmasti Cherrylle opettavainen ja tulevaisuuden kannalta varsin arvokas kokemus, joten pelattavissa olevat kortit kannattaisi ehdottomasti pelata loppuun ennen hanskojen heittämistä tiskiin.
20.06.2019 - Valmentajana Kirsi Mikkonen (omistaja)
Vuoden yhteistyön jälkeen Ralli ja Cherry alkoivat jo sietää toisiaan, eikä heidän treenaamisensa seuraaminen enää ollut aivan yhtä tuskallista. Nyt kimo suomenhevosori oli verryttelystä asti jollain tavalla ratsastajansa avuilla, eikä se myöskään yrittänyt enää tauotta karata tuntumalta omiin maailmoihinsa. Olimme jo muutaman kuukauden ajan pystyneet keskittymään valmennuksissa tehtävien ratsastamiseen perusasioiden kertaamisen sijaan, vaikka toki kiinnitimme edelleen jatkuvasti huomiota myös orin suoruuteen sekä rentouteen. Tämän päivän treenin teemana oli avotaivutusten ratsastaminen, sekä niiden mielekäs käyttäminen osana hevosen notkeuden edistämistä. Ratsukon verryteltyä itsenäisesti kaikissa askellajeissa oli aika ryhtyä tositoimiin.
Aluksi ratsastimme avotaivutusta pitkää sivua pitkin käynnissä, mutta sitä olimme tehneet useasti ennenkin, ja jo parin kierroksen jälkeen homma sujui hallitusti. Sama kaava jatkui myös ravissa, ja laukassakin hevosta saatiin hieman poikittamaan niin pyydettäessä. Koska seinän vierustalla Ralli oli jo vähän liiankin kuuliaisen oloinen ollakseen oma itsensä, päätimme siirtää harjoituksen keskihalkaisijalle. Tehtävä itsessään pysyi täysin samana, mutta koska ulkoapuja tukemassa sekä linjaa ylläpitämässä ei enää ollut kiinteää seinää, tuli tekemisestä heti paljon haparoivampaa. Ratsukko heilui linjalla jo käynnissäkin, ja raviin siirryttäessä huojumisesta tuli yhä selkeämpää. Myös poikitus itsessään vaihteli huomattavasti enemmän kuin seinän vieressä.
Näihin ongelmiin ei oikein ollut yksinkertaista ratkaisua, vaan toisto toisensa perään pyrimme korjaamaan hevosta levollisemmaksi sekä liikkeissään hieman hitaammaksi. Ralli tunnetusti tykkää korjata virheitään lisäämällä vauhtia, ja sitä me tässä tilanteessa viimeiseksi kaipasimme. Koska ori oli tätä nykyä jo melko kuuliainen, oli syytä keskittyä myös Cherryn omaan suoruuteen sekä tarkkaan apujenkäyttöön, jotta ratsastaja itse ei aiheuttaisi kaikkia liikkeen aikana ilmeneviä ongelmia. Teimme taivutuksia kaikissa askellajeissa kumpaankin suuntaan, ja oikealle taipuminen oli Rallille selvästi helpompaa.
Vasemmalle sen taivutusaste itsessään pysyi tasaisempana, mutta se johtui pelkästään siitä, että reippaammin taipuminen oli hevoselle selvästi hyvin haastavaa. Neuvoinkin Cherryä lisäämään erilaiset taivutukset jokapäiväiseen treeniin mukaan, jotta orista pikkuhiljaa tulisi notkeampi kumpaankin kierrokseen. Vaikka olimme ratsukon alkuajoista saaneet suomenhevosta suoristettua jo valtavasti, oli se edelleen hyvin toispuoleinen kaikessa tekemisessään, ja juuri erilaiset jumppatehtävät voisivat varmasti auttaa sitä selviytymään tulevaisuuden vaikeammista harjoituksista kunnialla. Päivän treenit olivat kuitenkin kokonaisuutena varsin onnistuneet, ja uusia ajatuksia jäi jälleen kerran muhimaan niin hevosen kuin ratsastajankin päähän.
17.02.2019 - Kirjoittanut omistaja
Ralli on osoittautunut hämmentäväksi ostokseksi: se näyttää kivalta ja se on entisessä elämässään menestynyt kilparadoilla, mutta onhan se myös oikeaa kusipäiden aatelia. Orin elämästä on yritetty tehdä mahdollisimman mukavaa ja stressitöntä, mutta siitäkin huolimatta hevosella on ollut suuria vaikeuksia sopeutua elämään uudella kotitallillaan. Kimo on vaihtanut karsinaa jo kolme kertaa, mutta siitä ei ole ollut ainakaan huomionarvoista hyötyä. Orille on myös yritetty antaa niin tilaa kuin aikaakin, sillä seurauksella että hevosesta tuli vielä mahdottomampi käsiteltävä ja varmasti jokaisen firman työntekijän senhetkinen inhokki. Olemme yrittäneet myös ratsastaa suomenjuntilla, mutta ei se ole läheskään sellainen, miltä se sivusta seurattuna on vaikuttanut. Nyt olemme Rallin suhteen vähän neuvottomia, toivottavasti se ajan kanssa olosuhteiden pakosta jotenkin asettuu, tai muuten sillä (ja meillä jokaisella) on edessään varsin pitkä loppuelämä.
21.03.2020 - Kirjoittanut omistaja
Ralli on pyörinyt Kuuran nurkissa nyt jo reilusti toista vuotta, mutta ei se oikein mitään ole tähän mennessä saanut aikaiseksi. Kilpauransa ori lopetti jo ennen meidän tiluksille muuttoa, ja vaikka sen kanssa on aina välillä yritettykin valmentautua, ei sitä oikein kivaksi treenikaveriksikaan voi sanoa. Tallin tammoista ei oikein löytynyt Rallille sopivaa morsiota, ja niinpä se lähinnä vaikeutti kaikkien elämää raskaalla käytöksellään. Eräänä päivänä havahduin kuitenkin siihen faktaan, että tämäkin maanvaiva alkaa tulla vanhaksi, ja mikäli sitä siitoskäyttöön mielisi, kannattaisi pikkuhiljaa ryhtyä tuumasta toimeen. Pari päivää asiaa pohdittuani mieleeni tupsahti toisella tallillani asuva Marisa ZF, joka pienen suostuttelun ja vakuuttelun jälkeen päätettiin siementää Rallilla. Tasan 11 kuukautta myöhemmin maailmaan tupsahtikin valkoisella luomivärillä varustettu raamikas oripoika, joka puolen vuoden rajapyykin ohitettuaan saisi muuttaa Kuuraan seuraamaan isänsä jalanjälkijä. Niin että jotain hyvääkin Rallista sai irti, vaikkei sitä kukaan ollutkaan uskoa, kun asiaa ensimmäisen kerran uskalsin ehdottaa.
19.05.2020 - Kirjoittanut Heidi Laine (omistaja)
Rallin vakiohoitajana tehtäviini kuuluu orin hyvinvoinnista huolehtiminen, sen valmisteleminen ratsastukseen sekä sen varusteiden puhtaanapitäminen. Koska Ralli ei Kuurassa asuessaan enää ole kilpaillut, ei minun ole tarvinnut matkustella sen kanssa ympäri Suomea, vaan olemme saaneet keskittyä ”mukavaan” yhteiseloon kotitallillamme. Mukava heittomerkeissä siksi, että vaikka olemme tunteneet toisemme jo pitkään, onnistuu hevonen silti säännöllisesti yllättämään minut uusilla tempauksillaan. Kantapään kautta olen oppinut muun muassa sen, että kimon karvapeitteen alla asustaa oikea oman elämänsä Houdini, joka mielellään poistuu paikoista, joihin sen yritän väliaikaisesti sijoittaa. Ei ole aivan kerta eikä kaksi, kun olen etsinyt pikkupirua pitkin tallialuetta sen poistuttua hoitopaikalta omia aikojaan.
Välillä olen saanut myös ”kunnian” käydä orin selässä sen kevyempinä treenipäivinä. Kunnia heittomerkeissä siksi, että oma kokemukseni on, että Rallilla ratsastaminen on rehellisesti sanottuna aika kamala kokemus. Maastokävelyiltä hevonen on aina välillä kuskannut minua kotiin kuin märkää rättiä, ja sileällä joudumme edelleen keskustelemaan pelkästä samaan suuntaan kulkemisesta joka ratsastuksen alussa. Ralli ei ole hoidokeistani missään mielessä se mukavin hevonen, mutta koska orin kanssa ei halua kukaan muukaan tapella, olen urheasti pitänyt sitä hellässä huomassani aina vuoden 2018 lopusta saakka. Kaikkein hulluinta vääristyneessä suhteessamme on kuitenkin se, että jostain sairaasta syystä nautin hevosen kanssa puuhailusta, jos nyt en aivan joka päivä, niin aina silloin tällöin kuitenkin.