VH20-018-0406
Kuuran Pakkasherran kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Pakkasherra | Kutsumanimi | Herra |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 151cm, rautiaankimo |
| Syntymäaika, -paikka | 13.02.2020, Suomi | Ikä | 16-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 80cm, me. 70cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kuuran Pakkasherra sai alkunsa, kun Kaunon Pakkasralli oli seissyt tallissa turhanpanttina jo jonkin aikaa. Kisauransa esimerkillisesti hoitanut ori kaipaili jo kovasti jälkeläisiä, mutta sopivaa tammaa ei Kuuran katon alta tuntunut löytyvän. Pitkän harkinnan jälkeen päätin astuttaa toisaalla asuvan tammani Marisa ZF:n Rallilla ja jättää syntyvän varsan Kuuraan kilpailemaan kouluratsastuksessa. Elämänsä ensimmäiset kuukaudet syntynyt orivarsa vietti suurtallin vilinässä, mutta vieroituksen jälkeen sen tuli aika muuttaa Kuuraan isänsä kasvatettavaksi. Tulevaisuudessa Herrasta odotetaan paitsi menestyvää kilparatsua, myös isänsä jalanjäljissä seuraavaa siitosoria.
Herra on helposti hevonen, joka ei herätä vahvoja tunteita suuntaan tai toiseen; sitä ei kenenkään tarvitse vihata, mutta harva oria rakastaakaan. Mieleenpainuvan ulkonäkönsä vuoksi suomenhevosessa ei juuri ole mitään ainutlaatuista: se on kiltti ja toimiva, muttei kuitenkaan riittävän enkelimäinen jäädäkseen mieleen tallin kilteimpänä hoidokkina. Herra on hyvä ratsastaa ja koulutettukin kohtalaisen korkealle tasolle, mutta ei se ratsastajalleen mitään erityisen hienoa tunnetta anna. Hevosella on jopa ihan pätevä suku, muttei kuitenkaan niin merkittävä, että orilla olisi oma erityinen paikkansa koko suomenhevosväen mielissä. Ori on joka kantilta varsin tavallinen rotunsa edustaja, mutta toisaalta hyvä niin; jos Herra ei olekaan rotunsa upein yksilö, ei se myöskään ole heikoin esimerkki suomenhevosesta ja sen suorituskyvystä.
Käsittelytilanteissa ori on kohtalaisen kuuliainen hevonen, jolla kuitenkin on taipumusta tylsistymiseen toimenpiteiden venähtäessä hevosen mielestä liian aikaa vieviksi. Vapaapäivistä Herra kerää herkästi turhaa energiaa, joka sitten purkautuu harmittavana näykkimisenä sekä karsinassa seinien potkimisena. Taluttaessa hevosella on usein kova kiire, mutta käsistä se ei kuitenkaan yritä riistäytyä. Hevosautoon ori lastautuu ongelmitta, mutta liikkeellä ollessa se on vähän levoton matkustaja; heinä Herralle maistuu matkojen aikana huonosti ja vesi vielä sitäkin huonommin, joten taukojen aikana ja määränpäähän saavuttua hevosen riittävästä nesteytyksestä tulee pitää erityisen hyvää huolta. Vieraissa paikoissa Herra on tavallisesti virkeä, muttei kuitenkaan varsinaisesti huonokäytöksinen tai karjas käsiteltävä.
Ratsastaessa kimo suomenhevonen on eteenpäinpyrkivä ja kohtalaisen aktiivinen, mutta samaan aikaan kuitenkin kroonisesti laiska ja töitä välttelevä. Herralla on tapana yrittää paeta rehellisestä työnteosta juoksemalla tehtävien läpi kovalla kiireellä; vaaditaankin ratsastajalta paljon, jotta orin saa ratsastettua odottavaksi ja rehellisesti työnsä tekeväksi. Teknisesti Herra osaa vaikka mitä temppuja, mutta koska niiden siirtäminen osaksi ratakokonaisuutta on osoittautunut liian työlääksi projektiksi, on hevosen kilpailutasoksi vakiintuneet helpot luokat. Rataesteillä Herra ei ole erityisen lahjakas, mutta se selviytyy pienistä esteistä luottaen hyvään tuuriinsa. Periaatteessa ori kyllä pitää hyppäämisestä, mutta olemattoman esteälynsä vuoksi laji ei ole koskaan vakiinnuttanut paikkaansa hevosen urapolulla. Maastoratsuna Herra on vauhdikas, muttei kuitenkaan säikky tai käsistä karkaava – joidenkin ratsastajien mielestä maastoilu on jopa parasta, mitä suomenhevosen kanssa voi tehdä.
| i. sph, 146cm, rtkm |
ii. Ralli-Rami sh, 150cm, rnkm |
iii. Rattea Renttuli |
| iie. Kylvön Henni |
||
| ie. Pakkasvarpu sh, 149cm, km |
iei. Pakkasukko |
|
| iee. Vallanvarpu |
||
| e. Marisa ZF sh, 157cm, rt |
ei. Hurman Ritari sh, 157cm, vprt |
eii. Lumivalkean Lento |
| eie. Vilskun Tyttö |
||
| ee. Mikseliina sh, 157cm, trn |
eei. Vallan Mahroton |
|
| eee. Kukkastiina |
06.12.2021 o. Kuuran Paukkupakkanen (e. Kuuran Histamiini) om. Katri, VRL-12299
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.04.2020: KV-II (8 + 2 + 4 + 2 + 3 + 3 = 22p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.04.2020: SV-I (7 + 10 + 6 + 7,75 + 6,2 + 10 = 46,95)
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 31.01.2025: KRJ-I (6,5 (7+6) + 40 + 22,25 + 21 + 15 = 104,75p)
VSR-CUP - 31.01.2025 - Kuuran Suomenratsut - Helppo A - 2/82
KRJ: 40 sijoitusta
| 11.06.2020 | Ketola | Helppo A | 5/30 |
| 11.06.2020 | Ketola | Helppo A | 1/30 |
| 12.06.2020 | Ketola | Helppo A | 3/30 |
| 16.06.2020 | Ketola | Helppo A | 4/30 |
| 18.06.2020 | Ketola | Helppo A | 5/30 |
| 12.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 1/50 |
| 16.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 4/50 |
| 17.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 7/50 |
| 17.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 3/50 |
| 18.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 6/50 |
| 18.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 3/50 |
| 20.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 3/50 |
| 21.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | Helppo A | 1/40 |
| 23.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 6/50 |
| 24.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 1/50 |
| 25.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 4/50 |
| 26.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | Helppo A | 3/40 |
| 26.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 2/50 |
| 26.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 7/50 |
| 27.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | Helppo A | 3/40 |
| 28.09.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 4/50 |
| 29.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | Helppo A | 4/40 |
| 02.10.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 3/40 |
| 03.10.2020 | Chermia | Helppo A | 4/30 |
| 04.10.2020 | Chermia | Helppo A | 3/30 |
| 05.10.2020 | Chermia | Helppo A | 1/30 |
| 08.10.2020 | Chermia | Helppo A | 1/30 |
| 11.10.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 4/40 |
| 11.10.2020 | Chersey | Helppo A | 3/50 |
| 13.10.2020 | Chermia | Helppo A | 5/30 |
| 16.10.2020 | Chermia | Helppo A | 2/30 |
| 16.10.2020 | Chersey | Helppo A | 6/50 |
| 17.10.2020 | Chersey | Helppo A | 4/50 |
| 18.10.2020 | Chermia | Helppo A | 1/30 |
| 19.10.2020 | Chermia | Helppo A | 5/30 |
| 21.10.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 4/40 |
| 25.10.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 1/40 |
| 27.10.2020 | Kaihovaara | Helppo A | 5/40 |
| 02.11.2020 | Kuuran Suomenratsut | Helppo A | 6/40 |
| 12.11.2020 | Chermia | Helppo A | 1/30 |
11.08.2020 - Valmentajana Hanna Pelkonen (omistaja)
Herra ja Katri olivat viikoittaisissa valmennuksissani vakioasiakkaita, eivätkä syyttä: kimo suomenhevosori oli kaikkea muuta kuin helppo hevonen ratsastaa, minkä takia sen kanssa joutui tekemään valtavasti töitä vakiinnuttaakseen sen tulostason kilpa-areenoilla. Tähän asti Herran suoritukset olivat kisoissa olleet joko todella onnistuneita tai menneet täysin harjoitteluksi, minkä vuoksi tekemistä valmennusrintamalla oli vielä paljon. Tänään ohjelmassa oli työskentelyä keskiaskellajien parissa, mikä sai tyypillisestikin juoksemaan taipumaisen Herran kiirehtimään ratsastajansa avuilta vielä tavallistakin enemmän.
Työskentelykäynnin ja keskikäynnin väliset siirtymiset seinän vierustalla sujuivat melko helposti, sillä uran tarjoama turva auttoi Katria pitämään ratsunsa suorana ja rehellisesti pohkeen ja ohjan välissä. Kun harjoitus siirrettiin lävistäjälle, tuli mukaan heti enemmän muuttujia, jolloin Herrakin sai enemmän tilaisuuksia luistaa työnteosta. Toisinaan se kiemurteli vielä pitkään kulman jälkeen, jolloin siirtyminen keskikäyntiin myöhästyi reilusti, ja toisinaan se puolestaan harppoi eteenpäin sellaisella kiireellä, ettei siirtymistä voinut linjalla havaita ollenkaan.
Ravissa ja laukassa haasteet olivat hyvin samanlaisia, mutta koska asiat tapahtuivat paljon nopeammin, ei Katri aina ehtinyt valmistella siirtymisiä riittävästi, jolloin keskiaskellajit jäivät etupainoisiksi ja askelluskin laakeaksi. Myös siirtymiset takaisin harjoitusaskellajiin tapahtuivat tällöin liiaksi ohjalla, mikä puolestaan johti suun aukomisena ilmenevään voimakkaaseen vastusteluun. Uralla ongelma ei ollut aivan yhtä ilmeinen kuin lävistäjällä, mutta selvää oli, ettei Herra tänäänkään suorittanut kovin tasalaatuisesti: välillä se oli jo lyhyellä sivulla kauniissa tasapainossa ja hyvin ratsastajansa avuilla, kun taas toisinaan se lasketteli ympäri areenaa vähät välittämättä ratsastajansa toinen toistaan seuraavista puolipidätteistä.
Tällä kertaa päädyimme ratkomaan ongelmaa tekemällä lävistäjää edeltävään kulmaan pienen voltin, jonka aikana Herran oli pakko nyörtyä ratsastajalleen niin pidätteiden kuin muidenkin apujen osalta. Muutaman kerran volttia tarvittiin myös lävistäjän jälkeiseen kulmaan Herran jäätyä nojaamaan tuntumaa vasten kokoamistilanteessa. Helppoa saati sujuvaa ei työskentely vielä tunnin päätteeksikään ollut, mutta ainakin Katri ja Herra saivat harjoituksesta hyvän kotitehtävän seuraavaa viikkoa odotellessa.
20.04.2020 - Kirjoittanut omistaja
Herran kolmevuotiskausi oli varsin leppoisa sisältäen vain pari kevyttä ratsukoulutusjaksoa sekä esiintymiset kouluvarsojen ja suomenhevosvarsojen laatuarvostelutilaisuuksissa. Ensimmäiseksi mainitussa ori suoritti tasollaan saavuttaen yhteensä 22 pistettä, jotka oikeuttivat sen toiseen palkintoon. Parhaat pisteet Herra sai rakenteestaan (8), jonka lisäksi myös sen ravi nähtiin tasapainoisena ja ilmavana (4). Sen sijaan sekä käynti että laukka olisivat saaneet olla rennompia ja edetä sujuvammin (2), eikä orin sukukaan kerännyt mainittavia pisteitä (3). Herran saama palkinto oli kuitenkin hyvin linjassa kimolle asetettujen odotusten kanssa, joten sinänsä reissu oli onnistunut.
Suomenhevosten arviointitilaisuudessa Herran pistemäärä kohosi jopa 46,95 pisteeseen, mikä oikeutti sen varsin yllättäen ensimmäiseen palkintoon. Suurimmat pisteet (10) ori keräsi suvustaan sekä sijoituksestaan kouluratsastuksen Helppo C -ohjelmassa (3/10). Kelvollisia pisteitä Herra sai myös rakenteesta (7) ja yleisestä käytöksestään (7,75). Toivomisen varaa puolestaan olisi ollut käytöksessä rakennearvostelun aikana (6) sekä ratsastettavuudessa (6,2). Kokonaisvaltaisesti ajatellen Herra teki asiat kuitenkin tasollaan ja vähän enemmänkin, olihan sitä ratsastettu huimat 12 kertaa ennen tilaisuutta.
10.01.2023 - Kirjoittanut omistaja
Isänsä Kaunon Pakkasrallin saati legendaarisen isänisänsä Ralli-Ramin kaltaista siitosoria Herrasta ei kaikista yrityksistä huolimatta koskaan tullut. Syitä tähän on varmasti monia, mutta tärkeimpänä kuitenkin hevosen tavallinen suorituskyky keskivero kilpailutuloksineen sekä joiltain osin paljon toivomisen varaa jättävä luonne. Toistaiseksi Herralle on syntynyt vain yksi jälkeläinen, joka sekin jäi asumaan synnyintallilleen potentiaalisen ostajakunnan ollessa varsin harvalukuinen. Ei Kuuran Paukkupakkanen (e. Kuuran Histamiini) huono hevonen ole kuitenkaan: se on Herran tapaan tehnyt kilpauran Helppo A -tasoisissa luokissa, minkä lisäksi se palkittiin 3-vuotiaana KV-I ja SV-I -palkinnoilla. Erityisesti luonteensa osalta Pate on Herraan verrattuna paljon miellyttävämpi yksilö, sillä elämä rauhallisen ja tasaisen Paten kanssa on paljon yksinkertaisempaa kuin joka suuntaan rajoja venyttävän Herran kanssa. Ja mikä tietysti esteetikon mielestä on mukavinta, peri Pate isältään kauniin kimoutuvan värityksensä.
31.01.2025 - Kirjoittanut omistaja
Herra oli ollut jo hyvän tovin syrjässä kilpailukäytöstä, mutta kun rotuyhdistyksen cup-kilpailut siirtyivät järjestettäviksi hevosen kotitallille, kävi houkutus orin mukaan ilmoittamisesta liian suureksi. Suomenhevonen oli kaukana aktiivivuosiensa huippukunnosta, mutta muutaman testiratsastuksen jälkeen uskoin pystyväni virittämään Herran sellaiselle taajuudelle, että sen kehtaisi jälleen viedä valkoisten aitojen sisäpuolelle. Yhteisen historiamme aikana minulle oli kertynyt melkoinen määrä kimon satulassa istuttuja tunteja, minkä ansiosta niksit hevosen ratsastukseen kumpusivat selkärangasta kuin itsestään. Eihän orille muutamassa viikossa voimaa taiottu mistään, mutta jo muutaman vakavamielisen treenin aikana onnistuin avaamaan hevosen virkkuukoukkumaista muotoa, herkisteltyä sitä istunnalle sekä muistuttelemaan Herran mieleen radalla tavanomaisesti vastaan tulevat liikkeet.
Kilpailupäivä oli tiimillemme melkoinen rutistus, sillä päivän aikana starttaavia hevosia oli kahdessa lajissa yhteensä kymmenittäin; toki myös ratsastajia oli useita hevosenhoitajista nyt puhumattakaan, mutta kun kilpailujen järjestäminenkin vaati oman panoksensa, oli meistä jokaisella kädet täynnä töitä varhaisesta aamusta myöhäiseen iltaan asti. Itselläni oli Helppo A -luokassa Herran lisäksi ratsuna Risto, jonka kanssa en ollut ehtinyt treenata sitäkään vähää, mitä Herran kanssa edellisten parin viikon aikana. Riston kanssa tulos jäikin melko vaisuksi yhden selkeän rikon sekä väärinratsastuksen vuoksi.
Riston kanssa sekoilusta viisastuneena opettelin radan kunnolla ennen Herran satulaan kiipeämistä, ja yritin muutenkin keskittyä ratsailla ollessani pelkkään ratsastukseen, vaikka päässä pyörikin kaikenlaista buffetin riittävyydestä illan valjakkoluokkien järjestelyihin saakka. Herralle tiukat sykeröt harjassa olivat ehkä selkein merkki siitä, että nyt olimme kilpailuissa. Ori viihtyi elämäntäyteisessä ilmapiirissä hyvin, mutta ei se minua silti helpolla päästänyt. Tapansa mukaan kimo hölkötteli menemään vähän pitkänä ja löysänä yrittäen huijata minut tyytymään helppoon ja kivaan suoritukseen. Siinä mielessä hevonen ei ollut muuttunut kilpailu-uransa jälkeen mitenkään, että aina ennenkin ori oli tehnyt töitä lähinnä sen eteen, että pääsisi hommista mahdollisimman pienellä vaivalla.
Vaikka verryttelyyn mahtui kaikenlaista, niin hyviä kuin huonojakin hetkiä, oli tunnelma radalle ratsastaessa luottavainen. Herra oli vasta valmistautumisen viime minuuteilla suostunut taipumaan rehellisesti sisäpohkeeni ympärille, mutta juuri tällä hetkellä se tuntui symmetriseltä, pehmeältä ja sopivan ryhdikkäältäkin. Alkutervehdys onnistui omasta mielestäni sujuvasti, vaikka myöhemmin papereista luinkin, että hevonen oli ollut linjalla asettuneena oikealle. Se siitä suoruudesta sitten. Keskiraviin ratsastin Herran vähän varmistellen, mistä saimmekin kommentteja niin hitaasta käynnistymisestä kuin riittämättömyydestäkin. Tämän jälkeen kuitenkin sisuunnuin ja päätin ottaa orin kanssa kaikki järjellä perusteltavissa olevat riskit, sillä isossa luokassa perushyvä suoritus ei riittäisi.
Pohkeenväistöissä hyökkäsin Herran kimppuun ehkä vähän liikaakin, mutta ainakin ori tarpoi sivuttaisaskelia tarmokkaasti ja hyvällä ristiastunnalla. Toisen keskiravin kohdalla valmistelin ratsuni huolellisemmin, jotta siirtymiset olivat selkeitä ja ero harjoitusraviin riittävän selkeä. Aivan linjan loppusuoralla Herra haparoi hieman tahtinsa kanssa, mutta onnekseni C-pisteen tuomarilta moinen oli jäänyt kokonaan näkemättä. Luokan päätuomari piti keskiravia siirtymisineen oikein onnistuneena liikkeenä, mikä kompensoi mukavasti muiden tuomarien antamia matalampia pisteitä ja piti liikkeen keskiarvon vielä kuutosen yläpuolella.
Laukassa Herra alkoi jo väsähtää, mutta vielä se ei näkynyt selkeästi ulospäin. Keskilaukassa ori tuntui omaan käteeni pitkältä ja löysältä, mutta vaikutelma ei ollut tuomarien silmään ollut yhtä negatiivinen. Käynnin kautta tehdyt laukanvaihdot kuuluivat meidän vahvuuksiimme ja ne onnistuivatkin tarkasti pisteessä. Oman elämäni kriitikkona olisin halunnut Herran olevan vielä ryhdikkäämpi läpi siirtymisten, mutta tällaisenaankin liikkeessä oli enemmän hyvää kuin huonoa. Vastalaukoissa eteneminen ei tuntunut yhtä sujuvalta, mutta sain kuitenkin esitettyä liikkeen pisteestä pisteeseen ilman rikkoja.
Käynnissä Herra käytti viimein hyväkseen tilaisuutensa laiskotteluun, mutta onneksi askellaji oli orilla ihan miellyttävä silloinkin, kun aktiivisuutta ja selän työskentelyä olisi kaivannut vielä lisää. Etenkin kakkosen kertoimella ollut vapaa käynti miellytti tuomareita kovasti, olihan ratsuni oikein rennon ja tyytyväisen oloinen. Lopputervehdykseen saapuessa työvoitto kuvasi omia tunnelmiani parhaiten, vaan yllätys oli melkoinen, kun seuraavan ratsukon suorituksen aikana kuulin tuloksemme: 67,868 prosenttia, joka sillä hetkellä asetti meidät luokan kärkisijalle. Vaikka Viixi kiilasikin kulomustalla Stadist-orillaan ohitsemme vain muutamaa ratsukkoa myöhemmin, piti Herra luokan toisesta sijasta kiinni aina palkintojenjakoon saakka. Sijoitus yli kahdeksankymmenen ratsukon luokassa tuli itselleni täytenä yllätyksenä, mutta tietysti mieluisana sellaisena. Melkoinen joutsenlaulu Herran uralle, ei voi muuta sanoa.