VH25-018-0167
Kuuran Kultasoinnun kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Kultasointu | Kutsumanimi | Sointu |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 156cm, punarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 19.02.2025, Suomi | Ikä | 10-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 110cm, me. 90cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kuuran Kultasointu on jatkoa Voiton Kultakutrista alkaneelle tammalinjalle, jonka jäsenet ovat olleet paitsi omia kasvattejani, myös esteratojen päteviä suorittajahevosia. Varsan isäksi valikoitui Tuulenpesän Lakkaviini, joka Hipsun siemennyksen aikaan asui ja vaikutti Valokylän Tallilta käsin. Vinskin sukutaulu toi mukavasti uutta verta Soinnun sukutauluun, jotta Kulta-linjaisten tammojen kasvattaminen on Kuurassa vielä tulevaisuudessakin mahdollista. Lienee sanomattakin selvää, että suunnitelmat Soinnun tulevaisuuden suhteen ovat toiveikkaat.
Sointu on toimelias ja vähän hölmökin hevonen, jonka seurassa ei yksikään päivä ole samanlainen. Tamma on energinen ja tietyissä tilanteissa vähän kärsimätönkin, mutta samaan aikaan se on myös hyväntahtoinen ja kaiken lisäksi vielä hellyttävän söpökin. Suomenhevosen perisynteihin lukeutuvat seinien potkiminen ruokinta-aikoina, taluttaessa puolijuoksua kulkeminen ja narujen nyplääminen hoitopaikalla, mutta on Soinnussa monta hyvääkin tunnuspiirrettä: se lähtee aina innoissaan töihin, viihtyy erilaisten ihmisten kanssa ja piristää huonommankin päivän aidolla läsnäolollaan. Sointua on helppo rakastaa ja vihata yhtä aikaa, osaahan se olla paitsi ärsyttävän tohelo ja vähän kuritonkin, mutta samaan aikaan myös mitä rehellisin persoona paitsi itselleen myös kaikille kanssaeläjilleen.
Ratsastaessa suomenhevonen on virkeä, toisinaan vähän liiankin kanssa, mutta myös oikealla tavalla nopea ja terävä. Sointu ei todellakaan sovi kaikille ratsastajille, mutta kemioiden kohdatessa sen kanssa pääsee kokemaan paljon: rautias ei ole helppo ratsu, mutta oikeiden tähtien alla sen kanssa yhteistyö on sekä palkitsevaa että opettavaista. Sileällä työskenneltäessä Sointu tapaa olla melko suurpiirteinen ja kiireinen, mikä puolestaan johtaa helposti vahvalle ohjastuntumalle ja virkkuukoukkumaisen lyhyeen muotoon. Malttaessaan ja rauhoittuessaan rautias pystyy tekemään helpon tason tehtävät teknisesti oikein, mutta peräjälkeen suoritettuina ne yleensä kiihdyttävät tammaa siinä määrin, että se alkaa ennemmin tai myöhemmin juosta läpi ratsastajansa puolipidätteiden, mikä jälleen johtaa tuttuun oravanpyörään ohjaa kohti nojaavasta ja tasaista kuolaintuntumaa vastustelevasta hevosesta.
Hypätessä Sointu innostuu entisestään, mikä toisaalta avaa sen muotoa ja parantaa sen ryhtiä, mutta tekee siitä myös vaikean ratsastettavan. Tamman kanssa mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, sillä rautias luottaa hypätessä valtavaan kapasiteettiinsa ja hyvään tuuriinsa. Rautias tekee verrattain paljon turhia huolimattomuusvirheitä, mutta vähintään yhtä usein se paikkaa virheitään hyppäämällä isosti ja välillä tyhmänrohkeistakin ponnistuspaikoista. Sointua ei ole helppo saada kieltäytymään esteillä, mutta vesihautojen kanssa se on ahkerasta harjoittelusta huolimatta epävarma suorittaja. Tamma hyppää omalla huolettomalla asenteellaan myös maastoesteitä, mutta vesielementistä se ei luonnossakaan välitä. Maastoratsuna Sointu on vähemmän yllättäen vauhdikas, toisinaan lähes pitelemätönkin, mutta onneksi myös liikennevarma ja muutoinkin varmajalkainen etenijä. Rauhalliset sunnuntaimaastot kannattaa kuitenkin jättää muille hevosille, sillä maisema-ajelut lähinnä turhauttavat juoksukengät jalassa syntynyttä suomenhevosta.
| i. sh, 158cm, rt |
ii. Viisikon Juhlamurha sh, 158cm, trt |
iii. Murhayön Kirkastus |
| iie. Wiviika |
||
| ie. Helinän Lakkahillo sh, 157cm, vprt |
iei. Piruharjun Musti |
|
| iee. Lakanankalpea |
||
| e. Kuuran Kultahippu sh, 154cm, rt |
ei. Syyn Nollakohta sh, 156cm, rn |
eii. Nollakontentti |
| eie. Kuolinnaamio |
||
| ee. Kuuran Kultapainos sh, 157cm, trt |
eei. Näkinkenkä |
|
| eee. Voiton Kultakutri |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.03.2025: EV-I (6 + 15 + 5 + 3 + 1 + 9 = 39p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.04.2025: SV-I (7,8 + 10 + 6 + 7,75 + 7,2 + 7 = 45,75p)
VSR-CUP - 31.03.2026 - Kuuran Suomenratsut - 110cm - 4/34
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 2434.89 | 6/5 |
09.06.2025 - Valmentajana Antero Kovanen (omistaja)
Soinnun kanssa estetreenit olivat aina tapahtumarikkaita, eikä säikähtäneiltä henkäyksiltä vältytty tälläkään kertaa, kun punarautiaalla tammalla ja ratsastajallaan Katrilla oli edessään jälleen yksi kontrollin säilyttämiseen ja yhteistyön hiomiseen tähtäävä valmennus. Pienet esteet eivät millään lailla taanneet sitä, etteikö Sointu voinut siltikin tarjoilla tyhmänrohkeita ponnistuspaikkoja tai jättää omasta mielestään ylimääräisiä askeleita pois hyppyjen välistä. Jossain vaiheessa Katri oli kokeillut nostaa puomeja niin paljon, että hevosen oma itsesuojeluvaisto pakottaisi tamman harkitsemaan peliliikkeitään enemmän, mutta taktiikka ei ollut toiminut, joten nyt rautias oli palautettu koulutuspolulla joitain askeleita taaksepäin ja pakotettu jälleen nyhjäämään pienten esteiden ja kontrollitehtävien parissa.
Alkuverryttelyjen aikana Sointu kipitti tuttuun tapaansa energisesti eteenpäin. Se ei ollut rehellisesti pohkeen edessä, eikä se myöskään välittänyt kuunnella kuin muutaman satunnaisen pidätteen aina silloin tällöin. Ympyrät se malttoi askeltaa vähän rauhallisemmin, mutta suoran uran auetessa se kiihdytti jälleen sopivaksi katsomaansa vauhtiin. Siirtymiset suomenhevonen teki sentään melko mallikkaasti, kauniimmin tosin ylös- kuin alaspäin. Laukan jälkeen hevosella oli vaikeuksia rauhoittua takaisin käyntiin, mutta muutaman kierroksen hengittelyn jälkeen pidemmät ohjatkin alkoivat kelvata. Rentoutuminen jäi tälläkin kertaa varsin lyhyeksi, sillä Katrin kerättyä ohjat takaisin tuntumalle alkavaa puomityöskentelyä varten, oli Sointukin kerännyt jalkansa tarpomaan jälleen kiireisesti eteenpäin.
Aluksi ratsukko sai tehdä viuhkan muotoon aseteltuja puomeja ravissa, sitten suoralla uralla olevia puomeja laukassa ja lopuksi myös pientä ristikkoa lävistäjällä, jota edelsi kolmea askelta aiemmin yksittäinen maapuomi. Soinnun kanssa ensimmäiset kierrokset olivat usein onnistuneimpia, eikä kymmenien toistojen tekeminen yleensä johtanut juuri lähtötilannetta kummoisempaan lopputulokseen. Tämän takia harjoitukset pidettiin sen verran vaihtelevina, ettei kyllästymistä ehtinyt tapahtua, mutta perusajatus jokaisessa tehtävässä oli sama: Soinnun tuli työskennellä ratsastajansa kanssa saman asian parissa, eikä se saanut ottaa määräysvaltaa vauhdista tai suunnasta. Katrin piti omasta puolestaan pitää huolta siitä, ettei hän jäänyt päsmäröimään ratsuaan liikaa, vaan antoi sen tehdä myös virheitä. Sointu harvoin oppi tekemistään virheistään mitään, mutta mahdollisuus väärien tilannearviointien oikaisuun oli siltikin hevoselle annettava.
Puomityöskentelyn ja napakoiden välikäyntien jälkeen ratsukko pääsi tekemään pieniä esteitä jokaisella kierroksella jollain tavalla muuttuvalla radalla. Ensin okserilta jatkettiin pystylle, toisella kertaa puolivoltin kautta ristikolle ja niin edespäin. Yllätysmomentti oli osoittautunut ehkä parhaaksi työkaluksi Soinnun kanssa työskentelyyn, sillä seuraavien askelmerkkien ollessa hämärän peitossa oli tamman kertakaikkisen pakko keskittyä enemmän ratsastajansa antamiin signaaleihin. Turhautuessaan Sointu saattoi tosin vähät välittää kuskinsa mielipiteistä ja viedä tämän jo aiemmin hyväksi havaittua reittiä seuraavalle esteelle huolimatta siitä, oliko suuntiman ollut tarkoitus tällä kertaa olla lainkaan siihen suuntaan.
Kesken valmennuksen tehdyn kuolainmuutoksen myötä Sointu muuttui yllättävänkin vastaanottavaiseksi, mutta totuttuaan gag-kuolaimesta tulevaan pelhamiin verrattuna erilaiseen tuntumaan, alkoivat vanhat tavat puskea vauhdilla kohti pintaa. Vauhtia hevosella riitti tänäänkin reilusti, eivätkä kaikki ponnistuspaikat suinkaan osuneet sinne, minne Katri niitä omassa mielessään oli kaavaillut. Erityisen vaikeaksi Soinnun ratsastuksen teki sen epäsäännöllinen rytmi ja laukka-askeleen alati vaihtuva pituus, mitkä tekivät tamman ennustettavuuden todella vaikeaksi. Maasta käsin oli välillä mahdotonta nähdä, kuinka lähelle estettä ratsukko oli ajautumassa, eikä ratsastajan rooli selässä varmastikaan ollut sen helpompi. Jopa aika paljon nähneen ja kokeneen Katrin tasapainoa koeteltiin välillä, kun kauemmista ponnistuspaikoista pitävä Sointu loikkasikin esteelle askeleen verran ratsastajaansa ennen.
Onneksi matkaan mahtui myös hyviä hyppyjä, sujuvan tasaisia kaarteita sekä halutulla askelmäärällä ratsastettuja välejä. Vaikka sähläyksen määrä tuntuikin Soinnun kanssa olevan melko vakio, oli se silti pidemmän aikavälin vertailua tehdessä kehittynyt paljon lähtötilanteestaan. Kaukana oli vielä kuumasieluisen suomenhevosen kilpailu-uran aloitus, mutta sitä kohti oltiin kuitenkin treeni kerrallaan menossa.
02.03.2025 - Kylillä
”Mikko hei, oliko se lantalan tyhjennys sovittu täksi päiväksi?” huudahdin tallialueen teknisestä puolesta vastaavalle luottomiehelleni lähinnä todetakseni sen faktan, että pihatietä pitkin tulla körötteli naapurin karjatilalliselle kuuluva vihreä jontikka etukuormaajineen kaikkineen.
”Ei, kyllä se oli suunnitelmissa vasta viikonlopulle”, kuului kuitenkin hämmentyneen miehen vastaus:
”Mitähän asiaa sillä Petterillä mahtaa olla?”
”Mä käyn kysymässä!” vastasin sen enempää miettimättä. Voisihan naapuri toimittaa vaikka väärään postilaatikkoon ajautunutta kirjettä, sellaista kun täälläpäin tapahtui tuon tuostakin.
Tuomisia Petterillä toden totta oli mukanaan, mutta ei sellaisia, kuin aiemmin olin mielessäni ajatellut. Traktorin nostolaitteeseen oli nimittäin sidottu kiinni hevonen, joka tarkemmin katsottuna näytti kovin tutulta; kyseessä oli Kultasointu, jonka olisi pitänyt olla pihattotarhassa ikätoveriensa seurassa, mutta joka jostain syystä köpötteli nyt maatalouskoneen perässä kyliltä kotiinpäin.
”Mitä helvettiä…?”
”Päivää taloon, mahtaako tämä neito näyttää tutulta?” kajahti hyväntahtoinen tervehdys jatkokysymyksineen traktorin ohjaamosta.
”Valitettavasti… Mistä tuo sun matkaasi on tarttunut?”
”Siellä se laidunsi oikein tyytyväisenä meidän nuorikkojen kanssa?”
”Siis teidän hiehojen kanssa?” varmistin kuulemani kulmakarvojani nostellen:
”Miten ihmeessä…?”
”Joo, siellä se. Ei oikein olis välittänyt edes lähteä kotiin”, mies totesti naureskellen:
”Lassottiin sitä Maijan kanssa hyvä tovi ennen kuin ajoi itsensä niin sanotusti nurkkaan.”
”Voi nyt hyvänen aika. Pirauttakaa seuraavalla kerralla suoraan mulle, tosin sitä seuraavaa kertaa ei toivottavasti koskaan tule…” mutisin samalla, kun suuntasin irrottamaan oman elämänsä Houdinia työkoneesta. Kummasti Sointu käyttäytyi nyt jo aivan kesysti, liekö sen päivä ollut jo riittävän ohjelmarikas ilman lisänumeroitakin.
”Kiitos tuhannesti, kun toit tämän kotiin. Viikonloppuna tarjotaan sulle lounaat ja kahvit ja kaikki!” huudahdin vielä Petterille ennen kuin lähdin viemään Sointua takaisin rikospaikalle.
”Mikko, et ikinä usko mitä asiaa Petterillä oli! Tavataan varsapihatolla, ota varmuuden vuoksi porakone ja kakkosnelosta vähän mukaan!”
15.03.2025 - Irtohypytyspäivä Kuuran Suomenratsuissa
Kiireiseksi kaavaillun irtohypytyspäivän aamunavauksesta vastasi juuri 3-vuotiaaksi kääntynyt kasvattini Kuuran Kultasointu. Tamma ei ollut lainkaan pahoillaan aikaisesta työvuorostaan, toisin kuin yleisöllekin avoimeen koulutustilaisuuteen mukaan houkutellut avustajat, jotka yksi toisensa perään haukottelivat enemmän tai vähemmän maireasti estekujaa viimeistellessään ja Sointua tehtävään valmistellessaan. Tammalle tilanne oli jo ennestään tuttu, olihan se osallistunut samanlaisiin harjoitustilaisuuksiin edellistalvenakin. Aiempien hypytyskertojen perusteella suomenhevonen tiedettiin varsin vauhdikkaaksi suorittajaksi, joten se sai apupuomit heti käyttöönsä hypättävien esteiden väliin. Sointu yrittikin hypähdellä puomikasojen yli jo ensimmäistä kertaa kujan läpi taluttajansa jarruttelemana kävellessään, eikä sitä irti päästyään jarrutellut yhtään mikään. Seuraavilla kierroksilla rautiaan jalat hädin tuskin ehtivät osumaan maahan sen liidellessä pikkuesteiden yli niin nopeasti, kuin se karvaisilla töppöjaloillaan vain ehti. Ponnistuspaikatkin osuivat apupuomeista huolimatta vähän mihin sattuu, mutta hauskaa hevosella ainakin silminnähden oli. Vasta estekorkeuden lähestyessä metriä alkoi Sointu ensimmäisen kerran katsomaan itsekin, miten päin se kujan viimeiselle okserille oli tulossa. Laadultaan tamman hypyt olivat hyvin vaihtelevia, sillä mukaan mahtui kulmikkaiden, matalien ja ylös suuntautuvien loikkien lisäksi myös kauniita ja huoliteltuja hyppyjä. Peruselementit Soinnun tekemisessä pysyivät kuitenkin samoina: se oli vähän laiska nostamaan etujalkojaan ja hyppäsi mielellään vähän selättömästi. Vauhdin hidastuminen näkyi positiivisella tavalla suomenhevosen hypyissä, mutta niin alkoi näkyä myös tehtyjen toistojen määrä ja siitä johtuva väsymyskin. Kunniamaininnan tamma ansaitsi kuitenkin vilpittömästä halustaan suorittaa estekuja parhaan osaamisensa mukaan vielä viimeiselläkin yrityksellä, vaikka sen jalat selvästi painoivat jo tehtävän vaatimustasoon nähden vähän liikaa.
31.03.2026 - Toisen epäonni on toisen onni
Toisen epäonni on toisen onni, vai kuinkas se kuuluisa uskomus oikein menikään? Tänään sananlasku ainakin piti erinomaisesti kutinsa, sillä vaikka omakin ratsastus Soinnun kanssa jäi kauas tulostavoitteesta, oli neljän virhepisteen rata ainakin ollut nopea. Vauhdikkuus olikin yksi punarautiaan suomenhevosen parhaista puolista, joka tosin helposti kostautui laakoina hyppyinä ja niistä johtuvina turhina puomeina. Niin oli käynyt tänäänkin, vaikka alkuradasta rytmi olikin ollut mukava ja eteneminen hallittua. Radan puolen välin paikkeilla heti ensimmäisen sarjaesteen jälkeen Sointu onnistui kuitenkin karkaamaan pitkäksi, mikä ahtaassa maneesissa oli jo itsessään yksi saavutus. Kulman jälkeisen tappiin asti rakennetun pystyn ylin puomi tipahti komeasti kumahtaen, mikä herätteli niin ratsastajaa kuin hevostakin keskittymään loppurataan huolellisemmin. Maalilinjan ylittyessä kokonaisvirhepistesaldo oli edelleen neljä, mutta tyylikästä ratsastus ei viimeisillä neljällä esteellä ollut ollut. Saavutetun tuloksen perusteella olin melko varma, ettei sijoitusta kannattanut jäädä jännittämään, vaan nopean jäähdyttelyn jälkeen vein Soinnun karsinaan odottamaan aikaa, jolloin joku ehtisi heittämään sen takaisin ulkotarhaansa.
Tekninen rata ja aikaan perustuva arvostelu osoittautuivat luokan edetessä yllättävän haastavaksi komboksi, eikä nollaratoja nähty koko luokan aikana kuin yksi ainoa. Neljän virhepisteen ratoja oli luokan päättyessä yhteensä kahdeksan kappaletta, joista Soinnun rata oli lopulta kolmanneksi nopein. Sijoitusmielessä se tarkoitti siis neljättä tilaa ja punaista ruusuketta, sekä tietenkin sitä, että juuri ulos raahattu Sointu oli sittenkin vietävä takaisin areenalle palkintojenjakoseremoniaan. Kiireisen varustuksen jälkeen tuomaria kätellessäni pystyin jo arvaamaan, että kunniakierroksella laukattaisiin ja lujaa, enkä valitettavasti ollut tälläkään kertaa väärässä punaisen tammani mielenliikkeistä. Tilanne ajautui nopeasti kiusalliseksi ja vähän vaaralliseksikin, kun voimakkaasta jarruttelustani huolimatta Sointu kiilasi kolmanneksi sijoittuneen Pöystilän Kiukkupussin ohi jättäen kilpakumppaninsa pitkän sivun aikana kauas taakseen. Muuttuneesta järjestyksestä huolimatta palkintojenjakotilaisuus oli nopeasti ohi, eikä Tuirekaan onneksi ollut pahoillaan hevoseni huonosta käytöksestä. Melkoinen päivä Soinnun osalta!