Tervetuloa mukaan Kuuran Suomenratsujen maneesilla järjestettävään kaikille avoimeen irtohypytystilaisuuteen. Yhden hevosen suoritusaika on 20 minuuttia ja kujaa voidaan tarvittaessa muokata hevosen tarpeiden mukaan. Maneesin vieressä oleva kenttä on käytettävissä hevosten kävelyttämiseen sekä liinajuoksuttamiseen. Irtohypytyksen vastuuhenkilönä toimii tallin omistaja Katri Helminen. Paikalla on kahvitarjoilu sekä myynnissä pientä purtavaa. Myös yleisö on lämpimästi tervetullut seuraamaan tapahtumaa.
Kuvat © Vapaasti by AK
7.40: Katri - 3v Kuuran Kultasointu, 80-100 cm
Kiireiseksi kaavaillun irtohypytyspäivän aamunavauksesta vastasi juuri 3-vuotiaaksi kääntynyt kasvattini Kuuran Kultasointu. Tamma ei ollut lainkaan pahoillaan aikaisesta työvuorostaan, toisin kuin yleisöllekin avoimeen koulutustilaisuuteen mukaan houkutellut avustajat, jotka yksi toisensa perään haukottelivat enemmän tai vähemmän maireasti estekujaa viimeistellessään ja Sointua tehtävään valmistellessaan. Tammalle tilanne oli jo ennestään tuttu, olihan se osallistunut samanlaisiin harjoitustilaisuuksiin edellistalvenakin. Aiempien hypytyskertojen perusteella suomenhevonen tiedettiin varsin vauhdikkaaksi suorittajaksi, joten se sai apupuomit heti käyttöönsä hypättävien esteiden väliin. Sointu yrittikin hypähdellä puomikasojen yli jo ensimmäistä kertaa kujan läpi taluttajansa jarruttelemana kävellessään, eikä sitä irti päästyään jarrutellut yhtään mikään. Seuraavilla kierroksilla rautiaan jalat hädin tuskin ehtivät osumaan maahan sen liidellessä pikkuesteiden yli niin nopeasti, kuin se karvaisilla töppöjaloillaan vain ehti. Ponnistuspaikatkin osuivat apupuomeista huolimatta vähän mihin sattuu, mutta hauskaa hevosella ainakin silminnähden oli. Vasta estekorkeuden lähestyessä metriä alkoi Sointu ensimmäisen kerran katsomaan itsekin, miten päin se kujan viimeiselle okserille oli tulossa. Laadultaan tamman hypyt olivat hyvin vaihtelevia, sillä mukaan mahtui kulmikkaiden, matalien ja ylös suuntautuvien loikkien lisäksi myös kauniita ja huoliteltuja hyppyjä. Peruselementit Soinnun tekemisessä pysyivät kuitenkin samoina: se oli vähän laiska nostamaan etujalkojaan ja hyppäsi mielellään vähän selättömästi. Vauhdin hidastuminen näkyi positiivisella tavalla suomenhevosen hypyissä, mutta niin alkoi näkyä myös tehtyjen toistojen määrä ja siitä johtuva väsymyskin. Kunniamaininnan tamma ansaitsi kuitenkin vilpittömästä halustaan suorittaa estekuja parhaan osaamisensa mukaan vielä viimeiselläkin yrityksellä, vaikka sen jalat selvästi painoivat jo tehtävän vaatimustasoon nähden vähän liikaa.
8.00: Katri - 3v Kuuran Ihanelma, 50-70 cm
Päivän toisen irtohypytysvuoron sai niin ikään oma kasvattini Kuuran Ihanelma. Tamma oli juuri vastikään täyttänyt 3 vuotta, ja vaikka siitä isona kaavailtiinkin kouluratsua, oli se silti luonnollisesti mukana kaikissa kotitallillaan järjestetyissä koulutustilaisuuksissa. Hiljalle irtohypytyskuja oli vähän vieraampi ilmestys, sillä se oli aiemmin hypännyt esteitä lähinnä itseohjautuvasti vapaana ollessaan. Tammalla tiedettiin kuitenkin olevan lahjoja myös estepuolelle, sillä ne muutamat hypyt joita hevonen oli minun nähden esitellyt, olivat aina olleet sujuvia ja vaivattoman näköisiä. Hilja talutettiin ensin pari kertaa puomikujan läpi, sillä ensimmäisellä kerralla se jarrutteli epäluuloisena ennen kuin rohkaistui astumaan ensimmäisenkään puomin yli. Toisella kerralla tamma oli jo huomattavasti avoimemmalla mielellä ja etenkin kujan päässä odottava ruokapalkkio kiinnosti sitä kovasti. Irti päästyään hevosella ei ollut kiire minnekään, mutta ei se myöskään yrittänyt kääntyä kujassa tai epäröinyt liikaa pikkuesteiden ylittämistä. Tamman suorittamista oli ilo seurata, sillä kokemattomuudestaan huolimatta se teki työnsä positiivisella asenteella keräten lisää rohkeutta toisto toisensa perään. Hilja hyppäsi kevyesti ja reilulla ilmavaralla, vaikka se jättäytyikin ponnistuspaikkojen kanssa vähän liikaa irti esteistä, eikä se pelännyt käyttää koko kroppaansa esteiden päällä. Lopuksi kujan viimeisen okserin takapuomi huiteli noin 70 cm korkeudessa maanpinnasta, mutta Hiljan kohdalla korkeushyppyä tärkeämpää oli lopettaminen onnistuneeseen suoritukseen ja hyvään mieleen. Suomenhevonen tuntuikin edelleen hyvävoimaiselta ja iloiselta poistuessaan maneesista tehden tilaa seuraavana suoritusvuorossa olleelle tallikaverilleen Ruusulle.
8.20: Katri - 3v Kuuran Tulipunaruusu, 50-70 cm
Irtohypytyspäivän osallistujamäärää oli rajattu kahteen hevoseen omistajaa kohden, mutta järjestäjän etuoikeudella rikoin rajausta törkeästi ottamalla omista nuoristani yhteensä neljä hevosta mukaan tilaisuuteen - toki laitoin ne myös tekemään suorituksensa ensimmäisenä aamulla, jotta tilaisuuden muut osallistujat saivat matkustaa paikan päälle vähän inhimillisemmillä aikatauluilla. Ruusua oli aiemmin hypytetty yhdellä kädellä laskettavissa oleva määrä, joten vaikka kuja olikin sille tuttu paikka, ei se kuitenkaan ollut erityisen kotonaan irtohypytystilanteessa. Tamma oli verrytelty hyvin liinassa juoksuttamalla, mikä näkyi jo hevosen käynnissä erittäin letkeänä ja matkaavoittavana liikkeenä. Puomikujan Ruusu selvitti ongelmitta, sillä vaikka se ei suoranaisesti rakastanutkaan kyseistä tehtävää, se todellakin rakasti kujan päässä odottavaa ruokapalkkiota. Seuraavilla kierroksilla hevonen rupesi vähän jopa kiihdyttelemään kujan loppua kohti siitäkin huolimatta, että okseria nostettiin säännönmukaisesti joka kierroksen välissä. Lopulta päädyimme laittamaan sille apupuomin pystyn ja okserin väliin auttaaksemme rautiasta löytämään parempaan ponnistuspaikkaan. Ruusu hyötyi apupuomista valtavasti, sillä aiemmin turhan laakeat hypyt muuttuivat pyöreämmiksi ja tamma skarppasi ryhtinsä kanssa jo kujan alusta saakka. Muiltakin osin rautiaan hyppäämistä oli mukava seurata: se teki joitain virheitä, mutta korjasi niitä omatoimisesti päästessään yrittämään uudelleen. Ruusun etujalkatekniikka oli koulusukuiseksi suomenhevoseksi varsin terävä, mutta se olisi saanut ponnistaa hyppyihin voimakkaammin ja esittää koko kujan vieläkin itsevarmemmin. Kokonaisuudessaan tamma oli kuitenkin tehnyt hyvän treenin suoriutuen kujasta jälleen piirun verran edelliskertaa paremmin.
8.40: Katri - 3v Valokylän Kylmänkukka, 50-70 cm
Viimeinen hevonen ennen aamupäivän kahvitaukoa oli niin ikään viimeinen hevonen oman tallini hypytyslistalta – tai olisihan sitä ollut mukava ottaa myös vanhempaa sukupolvea mukaan jumppaamaan, mutta aikataulullisista syistä huomio sai nyt olla nuorisolaisissa. Valokylän Kylmänkukalla, hiljattain 3-vuotiaaksi kääntyneellä suomenhevostammalla, aiempaa irtohypytyskokemusta oli edelliseltä talvelta muutaman treenin verran. Kympiltä odotettiin siis korrektin käytöksen lisäksi iloista ja helponnäköistä tekemistä, mihin olimme hevosen kohdalla kaikessa suorittamisessa tottuneet. Rautias aloittikin oman urakkansa itsevarmoin ottein: se tiesi hyvin mitä siltä odotettiin, ja muistipa tamma erinomaisesti myös sen, että kujan selvittämisestä se palkittaisiin pääsyllä kauraämpärille. Pienemmillä korkeuksilla Kymppi teki verrattain vähäiseen kokemukseensa nähden varsin tasaista työtä, mutta estekorkeuksien noustessa se alkoi hapuilla enemmän rytminsä kanssa. Koko ajan tamma oli kuitenkin itse menossa ja suorittamisessa, eivätkä apumiehet oikein voineet muuta, kuin yrittää rauhoitella sitä äänellä ja kannustaa tarvittaessa hevonen perille parempaan ponnistuspaikkaan. Puomivirheitä Kymppi ei tehnyt, sillä tapansa mukaan se oli tarkka siitä, että pysytteli varmasti riittävästi irti esteistä. Tamma todellakin sai kujan suorittamisen näyttämään helpolta ja sujuvalta siitäkin huolimatta, että mukaan mahtui virhearviointejakin. Esteet pidettiin Kympinkin kohdalla varsin maltillisen korkuisena loppuun saakka, sillä hevosen tulevaisuudessa ei ollut tiedossa tilannetta, jossa tamman estelahjoja tultaisiin kujassa mittaamaan. Tärkeämpää oli siis säilyttää hevosen luottavainen ja utelias asenne harjoitusta kohtaan, jotta irtohypytys olisi tamman mielestä jatkossakin mielekäs treenimuoto ja se tekisi sitä yhtä mielellään kuin tälläkin kerralla.
9.00: Kahvitauko
9.20: Veera R. - 5v Topaz DMR, 130 cm
Kun aamun aikaiset vuorot oli saatu jumpattua omien hevosteni kanssa pois alta, oli aika toivottaa tervetulleeksi irtohypytyspäivän ensimmäinen tallin ulkopuolinen hevonen. Veera R:n rautias puoliveritamma Topaz DMR olikin melkoinen kulttuurishokki karvaisten ja vähän paksujenkin suomenhevosteni jälkeen, mutta ehdottomasti hyvällä tavalla. 5-vuotias tamma oli kuin kotonaan itselleen ventovieraassa maneesissa, eikä se myöskään jäänyt ikävöimään kentän puolelle kävelemään jäänyttä matkakumppaniaan Repeä, huolimatta siitä, että Repellä kuului kyllä olevan Topsua vähän ikävä. Omistajan kertoman mukaan rautiasta Turquoise Couturen tytärtä oli nuorempana irtohypytetty säännöllisesti läpi talvikausien, mutta viime vuodet sitä oli keskitytty treenaamaan ensisijaisesti satulasta käsin. Tulevaisuudessa Topsusta odotettiin vanhempiensa kaltaista isojen ratojen kilpahevosta, mutta tällä hetkellä se teki vielä helppoja luokkia rutiinia metsästäen. Puoliverisen kujakäytöksestä näki jo kauas, että se tiesi tehtävänkuvan paremmin kuin hyvin. Topsu taiteili pitkän laukkansa helponnäköisesti tavallisen mittaisiin hevosväleihin, ja polulleen asetellut pikkuesteet se ylitti ilman minkään maailman numeroa. Hevosen taloudellisesta hyppytyylistä ei olisi voinut arvata lainkaan, että kapasiteettia tammalla riittäisi lähes loputtomiin saakka. Esteiden noustessa Topsu alkoi hyppäämään korkeammalle, ja ehkä se myös hieman tehosti jalkatekniikkaansa, mutta laiska se oli silti koukistamaan etujalkojaan. Koko treenin ajan rautias suhtautui omaan tehtäväänsä positiivisesti, mutta silti se halusi mennä aina sieltä, mistä aita milloinkin oli matalin. Tamma ei tehnyt mitään ylimääräistä, mutta huolehti itsensä kuitenkin joka kierroksella virheettömästi esteiden ylitse.
9.40: Marc di Bianchi - 5v Sinevan Charlemagne, 50-70 cm
Pyökkipolun puoliveristen välissä suoritusvuoronsa sai viisivuotias puoliveriori Sinevan Charlemagne. Hevonen oli omistajansa, hauskalla italialaisaksentilla puhuvan Marcin, sanojen mukaan kiltti ja kuuliainen, vaikkakin vielä vähän lapsellinen nuori hevonen. Irtohypytyskokemusta rautiaalle oli vuosien saatossa kertynyt runsaasti, ja olipa se joitain kertoja käynyt hyppäämässä kotitallinsa ulkopuolellakin. Vieras maneesi vaikutti ensi alkuun olevan Leolle hienoinen kauhistus, mutta kierrettyään areenaan muutamaan otteeseen, huomasi se epäilyksiensä olleen melko turhia. Ympäristö oli siivottu tarkoituksella mahdollisimman nuorisoystävälliseksi, eikä esimerkiksi maneesin lanaamiseen käytettävästä mönkijästä ollut jäljellä kuin muutama maahan tipahtanut öljytippa työkoneen passipaikalla. Jostain syystä Leo tuntui silti aistivan, että kyseisessä kohdassa oli jotain epäilyttävää, eikä se mielellään mennyt aivan perille kyseiseen päätyyn saakka. Varsinaista irtohypytystä mörköpäädyssä jännittäminen ei kuitenkaan haitannut, sillä hypättävät esteet oli luonnollisesti sijoitettu maneesin pitkälle sivulle. Selvitettyään puomikujan ensin talutettuna ja sitten itsenäisesti, oli aika alkaa nostaa esteitä jokaisen hyppykierroksen välissä. Leo piti jokaisella kierroksella sopivaa tahtia yllä, eikä se juurikaan kaivannut tukea kujan varrella päivystäviltä apujoukoilta. Vaikka esteet pidettiinkin omistajan toivomuksesta varsin maltillisella korkeudella, oli pitkäjalkaisella rautiaalla silti tekemistä saada mahdutettua pitkä laukkansa sujuvasti esteiden väliin. Kun ori viimeisillä kierroksilla alkoi hakea enemmän tilaa kiemurtelemalla hyppyjen välissä, päätettiin estevälejä hieman venyttää sille. Tämän jälkeen Leo tekikin oikein hienon hyppykierroksen suorittaen kujan suoraviivaisesti, itsevarmasti ja iloisesti, mihin tämä harjoitus olikin sitten hyvä lopettaa.
10.00: Veera R. - 3v Beylerbey Prime, 100 cm
Veera R:n toinen irtohypytykseen mukaan mahtunut hevonen oli Topsun kanssa samalla trailerikyydillä saapunut 3-vuotias brandenburginhevonen Beylerbey Prime. Nuorelle orille pitkä automatka yhdessä tamman kanssa, sekä vieras ympäristö vieraine hevosineen, olivat olleet henkisesti varsin kuormittavia, mutta hienosti se jaksoi silti skarpata vielä irtohypytyskujassakin yrittäen parastaan. Maneesiin saapuessaan Repe ikävöi tovin senhetkistä parasta kaveriaan Topsua, mutta liikkeelle päästyään moinen ikävä unohtui nopeasti. Aluksi ori talutettiin kertaalleen puomikujan läpi, jonka jälkeen se pääsi tekemään saman tehtävän ilman taluttajan tukea. Kun reitti oli tullut ruunikolle tutuksi, ryhdyttiin puomeja nostamaan kannattimilleen. Muutaman ensimmäisen estekierroksen ajan ruunikolla oli suorittamisessaan hätäilyn ja sähläämisen makua, mutta huomattuaan ettei sitä kujassa ahdistettu minnekään, alkoi hyppääminen sujua kierros kierrokselta rennommin. Repe ponnisti hyppyihin voimakkaasti ja pitäytyi vähän liiankin innokkaasti irti puomeista, mutta jalkatekniikkansa suhteen se ei ollut järin huolellinen. Lisäksi orin laukka osoittautui niin pitkäksi, että esteiden noustessa myös estevälejä pidennettiin vastaamaan puoliverisen tarpeita paremmin. Ratkaisu oli Repelle apupuomeja ja kokoamisvaadetta reilumpi, sillä tarkoituksena oli pitää treeni orille mielekkäänä ja riittävän helppona. Irtohypytyksen loppupuolella kujan viimeinen okseri nostettiin noin metrin korkeudelle, mutta ruunikko hoiti homman edelleen helponnäköisesti siitäkin huolimatta, että pitkä päivä ja jännittävä tilanne alkoivatkin jo painaa hevosen jaloissa. Näin sivustaseuraajan silmin kaikki Repen olemuksessa ja suorittamisessa huusi kenttähevosta, jollaiseksi ori kysyttäessä sitten suvultaan paljastuikin.
10.20: Samuel Vainio - 1,5v Valgarthia, ristikko-50 cm
Yksi irtohypytyspäivän nuorimmista osanottajista oli vasta puolitoistavuotias orlovori Valgarthia. Hevosen nähdessäni se yllätti minut positiivisesti uteliaan asenteensa lisäksi varsinkin komealla ulkonäöllään. Oma käsitykseni orloveista oli varsin vanhanaikainen, sillä mielessäni olin kuvitellut kohtaavani puomeja jaloissaan pyörittelevän keskenkasvuisen ravihevosen; sen sijaan minulle esiteltiinkin varsin sopusuhtaisen näköinen ja rohkealuontoinen urheiluhevosen alku, josta omistajansa Samuel kertoi haaveilevansa tulevaisuuden kenttähevosta. Altain liikkumisessa ei näkynyt piiruakaan ravihevosta, vaan se leijaili kaikissa askellajeissa eteenpäin kevyesti ja ilmavasti – äkkiseltään olisin jopa sanonut laukan olevan kimoutuvan varsan senhetkinen paras askellaji. Irtohypytyskujalla ori oli selvästi vähän eksyksissä, mutta omistajansa taluttamana se kuitenkin selvitti tiensä puomien ylitse aina kulmassa odottavalle herkkuämpärille saakka. Irti päästyään Altai yritti ensin kääntyä kujassa ensimmäisen puomikasan jälkeen ympäri, mutta avustajan nopean reagoinnin jälkeen oikea kulkusuunta löytyi nopeasti. Seuraavalla yrityksellä orille vaikuttikin olevan jo selvää, että estekujalla liikenne oli tarkoitettu yksisuuntaiseksi, eikä turhaa jarruttelua tai kiemurtelua ollut enää havaittavissa. Varsan kokemattomuuden vuoksi harjoitus pidettiin koko ajan mahdollisimman kilttinä ja yllätyksettömänä, mikä tarkoitti sitä, että esteitä nostettiin ristikoksi yksi kerrallaan ja korotuksetkin tehtiin aina hyvin maltillisesti ja vain onnistuneiden suoritusten jälkeen. Oria ei myöskään hypytetty kovin montaa kertaa kujan läpi, vaan huomio pidettiin toistojen määrän sijaan niiden laadussa. Altain itseluottamukselle onnistumiset tekivät hyvää, sillä vaikka se olikin jo perusluonteeltaan avoin uusille ideoille, uskalsi se todella rentoutua kujassa vasta huomattuaan tilanteen olevan sille turvallinen.
10.40: Akseli Ruusuvuori - 2v Krunebys Il Chicco, 100-120 cm
Kastanjeholmin hevosista ensimmäisenä suoritusvuoronsa sai Akselin esittämä puoliveriori Krunebys Il Chicco. Parivuotiaan ruunikon saapumisen pelipaikoille kuuli jo kaukaa, sillä ensimmäiset äänimerkit se päästi heti trailerin liikkeen pysähdyttyä, ja siitä eteenpäin kimakkaa hirnuntaa kuului ulkoa tasaisesti muutaman minuutin välein. Maneesiin saapuessaan ori oli melkoisen virittyneessä mielentilassa, mutta liikkeelle pääseminen helpotti sen oloa hitusen verran. Irtohypytyskuja ei tällekään hevoselle ollut mikään entuudestaan täysin tuntematon ilmestys, mutta omistajan kertoman mukaan tämä oli ensimmäinen kerta, kun Chicco oli hyppäämässä jossain muualla kuin kotitallillaan. Harjoitus aloitettiin jo tutuksi tulleella tavalla puomikujasta, jonka läpi puoliverinen talutettiin ensin kahteen otteeseen. Ensimmäisellä kerralla ruunikko oli vielä niin jännittynyt, ettei se oikein noteerannut puomeja tai herkkuämpäriä mitenkään, mutta seuraavalla kerralla se malttoi jo katsoa, minne se oikein oli menossa. Kaikesta touhotuksestaan huolimatta ori ansaitsi pisteet siitä, että missään vaiheessa se ei käyttäytynyt ihmisiä kohtaan röyhkeästi, vaan lähinnä leijaili narun päässä tilannetta ihmetellen. Irti päästyään Chicco esitteli yleisölle kierros toisensa perään erittäin vauhdikkaita ja ilmavia suorituksia. Kovista kierroksistaan huolimatta ori teki tarkkaa jalkatyötä esteillä selvittäen kujan tehtävät ketterästi ja epäröimättä. Ruunikko ei missään vaiheessa näyttänyt olevan vaikeuksissa estekorkeuksien kanssa, joten puomeja uskalsimme nostaa hevoselle melko ronskistikin ylöspäin. Chiccon päästessä kunnolla tekemisen makuun ei se enää jännittänyt vierasta ympäristöä niin kovasti, millä oli pelkästään positiivinen vaikutus koko hevosesta välittyvään yleiskuvaan.
11.00: Sylvi Sundberg - 2v Una Estrella Ware, 100-120 cm
Viimeinen hypytettävä hevonen ennen lounastaukoa oli niin ikään Kastanjeholmista matkaan lähtenyt Una Estrella Ware. Kaksivuotias puoliveritamma vaikutti viime aikoina kasvaneen melkoisella rytinällä, eikä se esittäjänsä Sylvin mukaan ollut nyt kaikkein edustavimmassa kuosissaan. Liikkeelle päästyään tamma teki kuitenkin selväksi, ettei silminnähtävä takakorkeus hidastanut sen menoa lainkaan. Una otti vieraan maneesin heti omakseen, joten tositoimiin voitiin ryhtyä heti, kun esteet oli edellisen hevosen jäljiltä laskettu jälleen maapuomeiksi. Ruunikolle vaikutti olevan heti selvää, mitä kujassa oli tarkoitus tehdä, eikä se oikein arvostanut ensimmäisellä kierroksella mukanaan roikkunutta saattajaansa. Una yritti heti kujan suulta pyrähtää laukkaan, minkä Sylvi osasi hyvin ennakoida ja korjata, ja kujan läpi kulkiessaan tamma hypähteli jokaisen puomikasan yli liioitellun dramaattisesti. Seuraavasta kierroksesta eteenpäin hevonen päästettiinkin sitten irti kujaan, ja vapaudestaan nuori hevonen todellakin otti kaiken ilon irti. Sen lisäksi, että tamma hyppäsi kujan pikkuesteet vauhdikkaasti ja epäröimättä, se myös potki ilmaa takajaloillaan aina sopivan tilaisuuden tullen. Ilmavalla tuulella ollutta Unaa oli helpoin hallita nostamalla esteitä rohkeasti joka kierroksen välissä; tällöin tamma joutui estekujassa keskittymään varsinaiseen suoritukseensa kaiken ylimääräisen toimittamisen sijaan. Kapasiteettia hevosella tuntui riittävän vaikka millä mitalla, eikä se myöskään epäillyt omia kykyjään yhtään. Sen sijaan Unan itsetuntoa tuntuivat painavan ne hetket, kun joku kujan varrella olleista avustajista päätti puuttua sen suorittamiseen tavalla tai toisella. Kokonaisuutena arvioiden hevonen teki kuitenkin kivan ja helponoloisen treenin osoittaen kaikille, että tamman paikka olisi tulevaisuudessa ihan perustellusti esteradoilla.
11.20: Lounas
12.00: Viixi - 8v Syyn Karhunpalvelus, 110 cm
Lounastauon jälkeen suoritusvuoroon pääsi Syyn Kartanolta matkaan lähtenyt 8-vuotias suomenhevosori Syyn Karhunpalvelus. Ruunikko oli useamman nuoren ja solakan puoliverisen jälkeen lähes koomista katsottavaa, sillä vaikka Pasi liikkuikin suomenhevoseksi varsin kauniisti ja oli myös oikein sporttisessa kunnossa, ei se aivan yltänyt samanlaisiin ulottuvuuksiin jalompien lajikumppaniensa kanssa. Nopeasti silmä kuitenkin tottui katselemaan suomenhevosta, ja kyllähän Pasia kelpasi katsella. Omistajan kertoman mukaan ori oli esteälykäs suorittaja, jolla oli jo vuosien kokemus erilaisista estetehtävistä ratsain. Odotettavissa siis oli, ettei Pasi joutuisi kovin kummoisiin ongelmiin kujassa, vaikka sen edellisestä hypytyskerrasta aikaa olikin vierähtänyt jo muutaman vuoden verran. Muistinvirkistykseksi suomenhevonen talutettiin kertaalleen puomikasojen yli ja sille esiteltiin myös paikka, josta kujan jälkeinen palkka olisi noudettavissa. Pasi ei pitänyt mitään kiirettä kujassa vielä silloinkaan, kun se päästettiin irti riimunnarusta ja sitä vähän takavasemmalta kannustettiinkin reippaampaan etenemiseen. Pikkuesteillä ori ei myöskään vaivautunut nostelemaan jalkojaan kovin tarkasti, vaan se hyppäsi löysästi ja otti muutaman huolimattomuuspuominkin alas etujaloillaan. Puomien noustessa ylemmäs ja avustajien lisätessä hevoseen kohdistuvaa painetta entisestään, alkoi ruunikko lopulta hypätä ihan tosissaan. Viimeisillä kierroksilla sitä ei tarvinnutkaan enää patistaa eteenpäin, vaan ennemmin sitä sai alkaa jarruttelemaan niin kujan alussa kuin sen aikanakin. Viimeisellä kierroksella okserin takapuomi oli nostettu jo reilun metrin korkeuteen ja pituuttakin esteeltä löytyi lähes yhtä paljon, mutta se ei Pasia hidastanut. Ori selvästi osasi hypätä ja tykkäsikin siitä, kunhan vain mukavuudenhalultaan viitsi ensin vähän innostua touhusta.
12.20: Prime Sporthorses - 2v VDA Dolcinea, 80-100 cm
Syyn suomenhevosten välissä suoritusvuoronsa sai parivuotias puoliveritamma VDA Dolcinea, joka oli saapunut paikalle yhdessä matkaseurakseen lähteneen Blancan kanssa. Kentältä maneesin puolelle siirryttyään Cinna ikävöi pienen hetken kimoa hevosystäväänsä, mutta uraa kiertäessään moinen ikävä unohtui nopeasti uteliaisuuden viedessä pitkäjalkaisesta rautiaasta voiton. Irtohypytys ohjelmanumerona oli Cinnalle jo ennestään tuttua hommaa, olihan sitä valmisteltu jo hyvä tovi edessä siintävää Estevarsojen laatuarvostelutilaisuutta varten. Itse asiassa tämäkin harjoitus lukeutui osaksi valmisteluja, joten tavoitteeksi asetettiin mahdollisimman sujuva suorittaminen, jossa nuorikolle annettaisiin riittävästi tilaa käyttää kroppaansa ja tehdä omia ratkaisujaan. Hevosen omistaja vielä erikseen varoitti, ettei Cinna kestänyt kovaa painetta kujassa, vaan sille piti antaa rauha tehdä oma juttunsa. Narun päässä talutetun puomikierroksen jälkeen rautias puoliverinen päästettiin kujaan irti, ja hetken epäröinnin jälkeen se löysikin oikean suunnan kohti esteitä. Hypätessään Cinna oli nopea jaloistaan ja se käytti tehokkaasti koko kroppaansa esteiden päällä. Sen sijaan parantamisen varaa oli vielä hevosen tasapainossa ja suoraviivaisuudessa, mutta ne kehittyisivät paremmiksi ihan rutiinia keräämälläkin. Vieras ympäristö ei vienyt liikaa Cinnan huomiota, vaan se keskittyi kujassa hienosti edessään oleviin esteisiin. Myöskin se, mille korkeudelle puomit oli asetettu, tuntui olevan tammalle aivan samantekevää. Se hyppäsi tarkasti niin ristikot, pystyt kuin okseritkin, eikä metrin estekorkeus tuntunut olevan hevosen mielestä vielä edes kunnollinen haaste. Omistajan toiveiden mukaan hypytys lopetettiin kuitenkin ajoissa ennen kuin tamma ajautui ongelmiin, jotta harjoituksesta jäi hevoselle mahdollisimman positiivinen muistijälki. Tältä näkemältä uskaltaisin veikata Cinnalle menestyksekästä uraa esteradoilla, mutta senhän vain tulevat vuodet näyttäisivät.
12.40: Viixi - 8v Hiuko, 110 cm
Toinen Syyn Kartanoa edustanut hevonen oli niin ikään kahdeksan vuoden ikään ehtinyt suomenhevosori Hiuko. Rautias huokui jo kauas omaa arvokkuuttaan, mutta ylimieliseksi hevonen ei käynyt edes silloin, kun irtohypytyskujaan tutustumisen jälkeen sille esiteltiin kiinniottopisteellä odottava herkkuämpäri. Hiuko oli kuuleman mukaan hypännyt irtona viimeksi joskus varsana, mutta ratsain se oli ehtinyt tehdä jo huomattavan hienon uran este- ja kenttäradoilla, joten hyppääminen oli sillä geenien lisäksi myös tuoreessa muistissa. Eikä käynyt lainkaan kieltäminen, etteikö hevosen suorittaminen olisi ollut vakuuttavan näköistä aina ensimmäisestä hyppykierroksesta alkaen. Hiuko ei vaivautunut ylisuorittamaan esteitä, mutta se suhtautui tehtävään kuitenkin asiaankuuluvalla vakavuudella. Matalampien korkeuksien kierrokset olivatkin rautiaalle hyvää jumppaa, jonka jälkeen se pääsi näyttämään huikeaa tekniikkaansa reilun metrin korkuisella okserilla. Kaiken aikaa suomenhevosen suorittaminen näytti helpolta, vaivattomalta ja huolettomaltakin, eikä ori tarvinnut lainkaan apua tai tukea kujan varrella päivystäviltä raippamiehiltä. Hyppykierrosten välissä Hiuko otti rennosti, mutta narusta irti päästyään se oli heti täydessä suoritusvalmiudessa. Rautiaan viimeisiä kierroksia varten varastosta kaivettiin jopa lisää täytettä esteisiin – vesimatto ja pari erilaista porttia – mutta Hiukoa tällainen ei hämännyt. Ori oli selvästi tottunut hyppäämän erinäköisiä esteitä, eikä se vaivautunut tekemään edes ilmavampia hyppyjä suorittaessaan vielä viimeisenkin kierroksensa sujuvasti ja itsevarmasti. Kaiken kaikkiaan Hiuko oli alusta loppuun saakka niin miellyttävää katsottavaa, että puolitosissani jäin miettimään, minkä tammani sulhaseksi ori parhaiten soveltuisi. Huikean hieno hevonen, ei voi muuta sanoa!
13.00: Prime Sporthorses - 3v Casablanca Prime, 100-120 cm
Cinnan seuraneitinä irtohypytykseen saapunut Casablanca Prime oli ehtinyt nähdä kolmivuotisen elämänsä aikana jo kaikenlaista, eikä se siksi ollut moksiskaan joutuessaan yksin vieraaseen maneesiin. Tammaa oli hypytetty elämänsä aikana lukuisia kertoja irtona, mutta omistajansa mukaan suoritusten onnistuminen oli edelleen osittain kiinni tuurista. Blancalla oli kertoman mukaan iso laukka, jonka hallitseminen oli hevoselle itselleenkin välillä työn ja tuskan takana. Päätimme kokeilla puoliverisen kanssa irtohypytyskujaa ensin tavallisilla järjestelyillä, mutta valmistauduimme myös pidentämään estevälejä siinä tapauksessa, että Blanca ajautuisi toistuvasti liian ahtaisiin ponnistuspaikkoihin. Pienillä korkeuksilla estevälit eivät vielä tuottaneet vaikeuksia, mutta puomien noustessa korkeammalle alkoi kimo toden totta ajautua ongelmiin tasapainonsa ja suoritusvarmuutensa kanssa. Hyppyyn ponnistettuaan Blanca hallitsi tilanteen ihan hyvin, mutta jo esteiltä laskeutuessaan se oli jälleen vähän hukassa oman itsensä kanssa. Välillä tamma pyrki hakemaan itselleen enemmän tilaa hyppäämällä esteitä vinosti ja välillä se suunnitteli kieltäytyvänsä hyppäämästä kokonaan. Tehtävän helpottaminen oli Blancaa kohtaan vain reilua, joten esteiden välejä venytettiin vastaamaan paremmin tamman senhetkisiä tarpeita. Lisäksi kujaan lisättiin muutama apupuomi rytmittämään puoliverisen suorittamista, jotta tilaa omien ratkaisujen keksimiselle ei jäänyt houkuttelevan paljoa. Näillä eväillä Blanca saikin jälleen kiinni hyppäämisen ilosta, ja vaikka suoritukset olivatkin vaihtelevasti hyviä tai haparoivia, oli keskiarvo kuitenkin vahvasti hyvän puolella. Viimeisellä kierroksella okserin korkeus ja pituus olivat kumpainenkin jo reilusti toista metriä, eikä esteen koko vaikuttanut olevan hevoselle vieläkään mikään ongelma: kapasiteettia Blancalla kyllä riitti, kunhan se vain osasi suunnata sen kohti oikeaa osoitetta.
13.20: Oskari Käkiharju - 2v War of Pearls, 80-100 cm
Seuraavaksi suoritusvuorossa oli kotimaista kasvatustyötä edustava puoliveriori War of Pearls, jonka Oskari kertoi osallistuneen taannoin Estevarsojen laatuarvostelutilaisuteen. Arvostelupäivänä hevonen oli hypännyt kujassa edukseen, mutta käyttäytynyt muuten melko kurittomasti, mikä olikin nyt syynä sille, että oria käytettiin ahkerasti erilaisissa kissanristiäisissä niin sanottua elämänkokemusta keräämässä. Pellen käytös oli tänäänkin melko virittynyttä, mikä pitkälti johtui vieraan ympäristön aiheuttamasta jännityksestä. Kujaan tutustuessaan hevosen ajatukset tuntuivat harhailevan vielä aivan jossain muualla, ja kun se sitten oli tarkoitus päästää kujaan vapaana ilman taluttajaa, tekikin ori täyskäännöksen ottaen kaiken ilon irti saavuttamastaan vapaudesta. Herkkuämpärikään ei kiinnostanut oria sen kiitäessä hallia edestakaisin päästä päähän, joten avuttomina seurasimme vierestä, kun nuorikko purki suurempia patoumiaan omatoimisesti. Tämä olikin vasta ensimmäinen tällainen hevonen tälle päivälle, ja olimme kuitenkin jo reilusti iltapäivän puolella! Aikansa ralliteltuaan Pelle puuskahti vielä kerran kuuluvasti ja antoi sitten omistajalleen kiinni kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Kujassa orilla ei enää ollutkaan hurjaa vauhtia tai ylimääräistä kengurubensaa, vaan sitä sai jopa rohkaista laukkaamaan eteenpäin ja hyppäämään sujuvammin. Koska Pelle ehti väsähtää jo omatoimisen verryttelynsä aikana, ei esteitä suotta lähdetty nostamaan liian korkealle, vaan tehtävä pidettiin orille helppona ja houkuttelevana. Oskaria puoliverisensä järjestämä ylimääräinen ohjelmanumero selvästi harmitti, mutta tällaista elämä nuorten hevosten kanssa oli: välillä sattui vähän enemmän ja toisina päivinä ei juuri mitään. Pelle ehti tehdä lyhyessä ajassa lähtemättömän vaikutuksen kaikkiin paikallaolleisiin ja mielenkiinnolla jäämmekin seuraamaan, mitä orin tulevaisuus vielä tuo tullessaan.
13.40: Mirka Dalvik - 11v Artegal, 80 cm
Mirkan 11-vuotias Artegal oli ihana väripilkku suomenhevosia ja puoliverisiä vilisevän päivän keskellä, ja hurmasihan ruunikonkirjava irlannincob ulkonäkönsä lisäksi myös luonteellaan. Ori ilmoitti terävällä hirnahduksella saapuneensa paikalle, mutta huomatessaan koko maneesin henkilökuntineen olevan vain omassa palveluksessaan, ei tarvetta enemmille esittäytymisille sitten ollutkaan. Arttu osasi ottaa tilanteen rennosti, vaikkei irtohypytys sen kalenterissa kovin säännöllinen ohjelmanumero ollutkaan. Ensimmäisellä kierroksella ori asteli puomikasojen yli talutettuna, jonka jälkeen se päästettiin kujaan irti. Arttu ei juuri ylimääräistä vaivaa nähnyt esteitä ylittäessään, mutta kiltisti se kuitenkin kiipesi kaikesta eteensä laitetusta yli. Avustajat saivat olla kujan varrella tarkkoina, sillä vaikka hevonen etenikin kujassa suoraviivaisesti pyytämättäkin, tarvitsi se vähän lisäkannustinta käyttääkseen kroppaansa tehokkaasti myös esteiden päällä. Esteiden noustessa alkoi näyttää siltä, ettei hevonen aivan venynyt sille kaavailtuihin esteväleihin, joten ennen viimeisiä kierroksia esteitä siirrettiin hieman lähemmäs toisiaan. Tämän jälkeen Artun hyppääminen alkoikin sujua vähän sulavammin, kun sen ei tarvinnut enää kurkotella selvitäkseen kujasta ilman puomikosketuksia. Raskaasta ulkomuodostaan huolimatta orin kapasiteetti riitti ongelmitta selvittämään ainakin 80 cm korkuisen ja mittaisen okserin – sen enempää emme hevosta halunneet haastaa, sillä varsinaista innostumista se ei tehtävää kohtaan missään vaiheessa osoittanut. Käytöksensä osalta Arttu ansaitsi kuitenkin aivan erityisen kunniamaininnan, sillä se teki kujan kierros toisensa perään tasaisesti ja pysähtyi aina ruokaämpärille kuuliaisesti yrittämättä järjestää hallissa mitään ylimääräistä ohjelmaa. Artun yhteistyöhalun vuoksi saimme jopa kirittyä aikataulua, josta edellisen hevosen ilonpidon vuoksi olimme jääneet, hieman kiinni.
14.00: Kahvitauko
14.20: Mr. January - 3v Zilverion, 100-120 cm
Kello kahden kahvipaussin jälkeen edessä olikin kova rupeama, kun hypytettävänä oli kaikkiaan seitsemän hevosta ennen seuraavaa tiedossa olevaa taukoa. Ensimmäinen näistä seitsemästä oli 3-vuotias puoliveriori Zilverion. Hevonen ei ollut järin korkea, mutta sen ylväs olemus yhdistettynä nuorikon vielä vähän honteloon ulkonäköön saivat sen näyttämään todellista pidempijalkaiselta. Omistajan arvion mukaan Noir pärjäisi kujassa kuitenkin ihan tavallisilla hevosväleillä, ja muistipa hän vielä erikseen kehua orin olevan vähäisestä irtohypytyskokemuksestaan huolimatta helppo ja esteälykäs suorittaja. Sujuvasti Noir aloittikin oman suorituksensa tehden heti kaikille selväksi sen, ettei ori itse epäillyt omaa selviytymistään hetkeäkään. Pienillä estekorkeuksilla hevosen lahjakkuus ei tietenkään päässyt täysin oikeuksiinsa, mutta jo ensimmäisistä kierroksista lähtien siitä pystyi kuitenkin toteamaan, ettei nuoren orin estetekniikassa ollut moitittavaa. Noir ponnisti hyppyihin voimakkaasti koukistaen samalla etujalkansa huolellisesti vatsansa alle. Takajalkojaan hevonen alkoi avaamaan kunnolla vasta siinä vaiheessa, kun kujan viimeinen okseri oli nostettu jo pitkälti toista metriä korkeaksi. Puoliverinen oli keskenkasvuisuudestaan huolimatta tasapainoinen ja järkevä suorittaja, joka ei kiirehtinyt kujassa liikaa, muttei myöskään jäänyt leijailemaan esteiden päälle vain aikaa tappaakseen. Aivan täydellinen ei sentään ollut Noirkaan: yhden kerran se otti pienen takajalkakosketuksen okserin takapuomiin arvioituaan esteen pituuden hieman alakanttiin. Heti seuraavalla kierroksella hevonen kuitenkin korjasi virheensä ottamatta lainkaan nokkiinsa siitä, että kujan varrella päivystänyt avustaja huolehti sen suuntaavan hyppynsä korkeuden lisäksi myös riittävästi eteenpäin. Noir oli ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista päivän aikana nähdyistä nuorista, vaan mitäpä muuta sen sukulinjoilla olisi voinut odottaakaan.
14.40: Alys Hier - 3v Meinwen Heledd Eirlys, 100 cm
Alysin esittämä kolmevuotias wpb-tamma Meinwen Heledd Eirlys hurmasi kaikki kauneudellaan heti maneesin oviaukosta sisään astellessaan. Tamman ilmeestä näki kauas, ettei se ollut tullut nöyristelemään ketään, vaan odotti silkkihansikkaista prinsessakohtelua. Karu totuus iski kuitenkin nopeasti päin rautiasta, sillä päivän agendan mukaisesti myös prinsessat joutuivat tekemään töitä kujassa palkintonsa eteen. Aiempaa irtohypytyskokemusta Ladylla oli jonkin verran, olihan se vastikään esitetty Estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessakin toisen palkinnon arvoisesti. Alys tosin paljasti, ettei Lady ollut ottanut irtohypytyskujaa lainkaan tosissaan arvostelupäivänä, vaikka kotitreeneissä hevonen olikin osoittanut hyvän hyppytekniikan ja riittävän estekapasiteetin lisäksi myös kohtalaista yhteistyökykyä. Tänään Lady aloitti kujassa lupaavasti edeten sujuvasti ja suorittaen pikkuesteet itsevarmoin ottein. Puomien noustessa tamma säilytti nohevan ilmeensä, mutta sen suorittamisesta näki, ettei hevonen ollut enää aivan mukavuusaluellaan. Pudotettuaan okserin etupuomin kertaalleen esteen ollessa vajaan metrin korkuinen, otti rautiaan itsetunto siitä niin kovan kolauksen, ettei se seuraavalla kierroksella rohjennut yrittää hyppyä ollenkaan. Tilanne nollattiin ottamalla okserin takapuomi kokonaan pois ja laskemalla etupuomiakin reilusti, jonka jälkeen avustajat kujan varrella pitivät huolen siitä, että hevonen pysyi hyvässä rytmissä läpi koko kujan ja löysi varmasti perille aina viimeiselle esteelle saakka. Parin ongelmattomasti sujuneen pystykierroksen jälkeen este muutettiin uudelleen okseriksi, minkä jälkeen Lady sai suorittaa kujan vielä kahteen otteeseen. Enää este ei ongelmia tuottanut, sillä aiempien kierrosten onnistumiset olivat nostaneet hevosen itseluottamuksen ainakin lähelle alkuperäistä tasoaan. Tämänpäiväisen suorituksen perusteella Ladyn suurin haaste oli sen itseriittoinen luonne – hypätä rautias kyllä osasi!
15.00: Briallen Hier - 3v Penfryn Telor y Cyrs, 80 cm
Briallen ja 3-vuotias walesincob Penfryn Telor y Cyrs astelivat maneesiin samalla ovenavauksella, jolla orin tallikaveri Lady hallista lähti. Nuoret ilahtuivat toistensa jälleennäkemisestä hetkeksi, mutta ainakaan Cyrill ei jäänyt liikaa ikävöimään ulkokentälle jäähdyttelemään suunnannutta ystäväänsä, vaan vakavoitui nopeasti edessään olevan tehtävän pariin. Tutustuttaessaan pitkäharjaista ruunikkoaan estekujaan Briallen samalla kertoi, kuinka orin esiintyminen taannoisessa Estevarsojen laatuarvostelussa oli sujunut; jännitys oli valitettavasti vienyt nuoresta hevosesta voiton, eikä se ollut suorittanut tasollaan sen enempää irtohypytyskujassa kuin askellajiarvostelussakaan. Kotioloissa Cyrill oli naisen mukaan oikein tasainen ja varma suorittaja kompensoiden vähän löysää hyppytekniikkaansa rohkeudellaan ja näyttämisenhalullaan. Tänään ori aloitti kujassa innokkaasti, mutta nopeasti saimme huomata, ettei sen laukka ollut riittävän matkaavoittavaa tavanomaisiin esteväleihin nähden. Kun esteitä oli hilattu inasen lähemmäs toisiaan, pystyi Cyrill tekemään kujassa parhaansa pelkän selviytymisen sijaan. Esteiden noustessa hevonen törmäsi kuitenkin jo seuraavaan ongelmaan: se laskeutui okseria edeltävältä pystyltä niin etupainoisena, ettei se yrityksestään huolimatta kyennyt ylittämään seuraavaa estettä sen etupuomia kolhimatta. Päätimme kokeilla esteiden väliin apupuomia, jonka vaikutus riittikin siihen, ettei Cyrill enää viimeisillä kierroksillaan tehnyt puomivirheitä. Kuitenkin vasta apupuomin korottaminen pieneksi kavaletiksi teki ruunikon ryhtiin silminnähtävän eron aiempaan: orin joutuessa jumppaamaan painon takajaloilleen heti edelliseltä esteeltä laskeuduttuaan, olivat sen lähtökohdat okserin onnistuneelle ylittämiselle huomattavasti aiempaa suotuisammat. Seuraavalle hypytyskerralle hevoselle voisi rakentaa ihan täysimittaisen jumppasarjan, jotta ori oppisi pysymään ryhdikkäänä yksittäisten esteiden sijaan läpi kokonaisen tehtävän.
15.20: Jannica - 3v Paarthurnax, 100-120 cm
Kolmivuotiaiden hevosten parissa jatkettiin yhä, kun suoritusvuoroon pääsi Jannican näyttävä puoliveriori Paarthurnax. Nuoresta iästään huolimatta hevonen oli kuin kotonaan vieraassa ympäristössä, eikä varsinainen irtohypytyskujakaan herättänyt huolta mustankirjavan orin mielessä. Omistajan kertoman mukaan Hukka oli reissannut elämänsä aikana muutamia kertoja varsanäyttelyissä, ja jokaisella näistä reissuista oli orin käytös ollut yhtä rentoa ja luottavaista kuin tänäänkin. Aiempaa irtohypytyskokemusta hevosella oli vain kotitalliltaan, mutta yleisesti ottaen Jannica luotti hevosensa kykyihin sen verran, että kehotti nostamaan esteitä aivan rohkeasti kierrosten välissä. Ensimmäisten kierrosten perusteella Hukka vaikutti kujassa mukavuudenhaluiselta jollei suorastaan laiskalta suorittajalta, mutta esteiden noustessa orin vireystasokin nousi samaa vauhtia. Hevonen hyppäsi kujassa ketterästi ja hyvällä tekniikalla, mutta avustajien läsnäolo tuntui harmittavan sitä aina silloin, kun joku päätti kannustaa oria etenemään esteiden välissä hieman reippaammin. Tällöin Hukka protestoi potkimalla kohti ihmisiä, jos ei varsinaisen estekujan aikana niin ainakin okserilta laskeuduttuaan. Turhautumistaan ori osoitti myös silloin, jos kiinniottaja lähestyi hevosta liian innokkaasti kiinniottopisteellä, mutta heti narun napsahdettua kiinni puoliverisen kuolaimeen, palautui sen käytöskin esimerkilliseksi. Viimeisen korotuksen jälkeen okserilla oli korkeutta jo reilusti toista metriä ja pituuttakin vajaan metrin verran, eikä sitä edeltävä pystykään enää kavalettikorkeudessa ollut. Hukkaa esteiden korotus ei häirinnyt, vaan ori suoritti viimeisenkin kierroksen yhtä sujuvasti ja itsevarmasti kuin kaikki aiemmatkin. Hevosen suorittamisesta pystyi heti sanomaan, että vielä ei oltu lähelläkään nuorikon kapasiteetin ylärajaa, sillä niin vaivatonta Hukan hyppääminen vielä näilläkin korkeuksilla oli.
15.40: Ilari Vuorijoki - 1v Algea Troll, 0-30 cm
Vasta reilun vuoden ikäinen puoliveritamma Algea Troll varmisti jo maneesiin sisään astellessaan, ettei kukaan unohtaisi sen tämänpäiväistä esiintymistä. Nuorella sukkajalalla oli niin sanotusti kevättä rinnassaan, eikä se säälinyt omistajaansa Ilaria esitellessään ties millaisia hyppyjä ja potkuja narun nokassa iloitellessaan. Irtohypytyskujaa kohtaan Gera oli ensin hieman varautunut, mutta keksittyään kujan päässä odottavan herkkuämpärin, unohtuivat kaikki möröt matkan varrelta välittömästi. Ilarin mukaan Geralla ei ollut vielä ollenkaan aiempaa irtohypytyskokemusta, mikä tietysti otettiin huomioon niin estekorkeuksissa kuin avustajien toiminnassakin. Varsan omistaja toivoi, että nuoren tamman kanssa edettäisiin rauhassa ja irtohypytyspäivästä muodostuisi kokonaisuudessaan Geralle positiivinen kokemus. Kuljettuaan ensin pariin otteeseen puomikujan läpi talutettuna, oli aika päästää hevonen suorittamaan tehtävä omin nokkineen. Tamma valitsi taktiikakseen ”mitä nopeammin sitä nopeammin” -tyylin, eikä se juuri vaivautunut katselemaan jalkoihinsa viilettäessään kujan läpi kohti maneesin päätyseinällä odottavaa herkkuämpäriä. Puomit vain kolisivat Geran rymistellessä niiden yli, eikä tilanne muuttunut kuin kaoottisemmaksi siinä vaiheessa, kun kujan puomikasat muutettiin pieniksi ristikoiksi. Tamma ei osoittanut mitään mielenkiintoa hyppäämistä kohtaan, mutta palkintoämpärillä se olisi voinut viettää vaikka koko päivän. Ruokapalkka tuntui olevan Geralle vähän liikaa, joten viimeiset kierrokset tamma joutui tekemään ilman rehuämpäriä. Tämä tasoittikin nuoren hevosen vauhtia sen verran, että ensi kertaa se vaikutti huomaavan kujan esteet, joista toden totta oli fiksumpaa hypätä yli kuin juosta läpi. Kauas jäimme vielä tasaisesta ja kauniista suorittamisesta, mutta kenties Gera jo seuraavalla kerralla olisi vähän kartalla siitä, mitä kujassa ylipäätään olisi tarkoitus tehdä.
16.00: Jannica - 3v TikTok Challenge RR, 100-120 cm
Hukan lisäksi Jannicalla oli mukanaan vaaleaharjainen puoliveriori TikTok Challenge RR, jonka koko olemus ulkonäöstä käytöstapoihin henki vahvasti nuorta hevosta; ja sellainenhan 3-vuotias Toko tietysti olikin. Omistajan kertoman mukaan kotimaista kasvatusta edustavalle orille oli kertynyt irtohypytyskokemusta reilusti, eikä hän epäillyt hetkeäkään, etteikö puoliverinen selvittäisi kujaa rohkeasti ja hyvällä draivilla. Sen sijaan Tokon muusta käytöksestä Jannica ei luvannut mennä takuuseen, vaan varoitti niin kiinniottajaa kuin raippamiehiäkin hevosen nopeista liikkeistä ja ilmavista etujaloista. Näistä hevonen tarjoilikin esimakua jo talutetun puomikierroksen aikana, sillä vaikka se ei varsinaisesti yrittänytkään karata omistajansa hallinnasta, tanssahteli se kuitenkin narun päässä malttamatta rauhoittua edes kujan päässä odottavalle herkkuämpärille syömään. Kun ori sitten seuraavalla kierroksella päästettiin kujaan irti, oli sillä siellä niin hauskaa, että maneesin toiseen päätyyn ehdittyään se kääntyi 180 astetta ympäri ja paineli estelyistä huolimatta kujan vielä väärästäkin suunnasta läpi. Esteet olivat onneksi tässä vaiheessa vielä pieniä ristikoita, mutta otti aikansa, ennen kuin maneesiin valloilleen päässyt nuorisolainen seuraavan kerran malttoi antaa itsensä kiinni. Seuraavilla kierroksilla apumiehet saivatkin olla todella tarkkoja siitä, ettei Toko enää toistamiseen saanut tilaisuutta hypätä kujaa väärästä suunnasta; omaehtoisen rallattelunsa jälkeen orin into ylimääräisille stunteille tuntui tosin olevan jo muutenkin laantumaan päin. Hypätessään Toko ei missään vaiheessa vaikuttanut väsyneeltä, vaan ylitti vielä viimeisellä kierroksella noin 120 cm korkuisen okserin kuin se olisi ollut pieni kavaletti vain. Orin hyppytyyli oli erittäin lupaava ja olisikin mielenkiintoista seurata, kuinka pitkälle hevosen siivet tulevaisuudessa kantaisivat.
16.20: Lukariksen Hevoskeskus - 4v Lukaris Destiny Bond, 100–110 cm
Viimeinen irtohypytettävä ennen kovasti odotettua päivällistaukoa oli Lukariksen Hevoskeskuksen omaa kasvatusta edustava 4-vuotias puoliveriori Lukaris Destiny Bond. Kompaktin kokoinen voikko vaikutti ensisilmäyksellä melko happamalta tapaukselta, mutta omistajansa oli alusta asti vahvasti sitä mieltä, että hevosen ilme kyllä kirkastuisi sen huomatessa päivän agendan liittyvän hyppäämiseen. Koska irtohypytyskuja oli Tinylle jo entuudestaan tuttu ilmestys, ei sitä tarvinnut tutustuttaa tehtävään taluttaen ollenkaan; ori sai suorittaa kujan ensin kertaalleen puomikorkeudella, minkä jälkeen esteitä lähdettiin nostamaan ristikoiden kautta pystyiksi ja lopulta okseriksi saakka. Tinyllä oli kujassa alusta asti kova kiire, mutta kovasta vauhdistaan huolimatta se ei seonnut jalkoihinsa, vaan hyppäsi esteet ketterästi ja reilulla ilmavaralla. Ja toden totta, voikon korvat kääntyivät sitä enemmän pystyyn, mitä mielekkäämmäksi se kujassa hyppäämisen itselleen koki. Tavallinen irtohypytyskuja ei vaikuttanut tarjoavan Tinylle juurikaan haastetta, joten yhteisymmärryksessä omistajan kanssa päätimme muuttaa tehtävää hieman: lisäsimme kujan alkuun pienen jumppasarjan, jonka jälkeen hevoselle jäi kaksi askelta aikaa valmistautua hyppäämään vesimaton täytteekseen saaneen reilun metrin korkuisen tasaokserin yli. Ensimmäisellä yrityksellään Tiny oli hieman hämmentynyt muuttuneista järjestelyistä, mutta epäröimään se ei ryhtynyt, vaan porhalsi kujan läpi edelleen reippaalla vauhdilla ja harha-askelitta. Seuraavalla kerralla se oli jo paremmin varautunut edessään olevaan tehtävään suorittaen sen alusta loppuun saakka elastisesti ja tasapainoisesti. Onnistumistensa jälkeistä omahyväisyyttä ori huokui vielä silloinkin, kun se suuntasi maneesista kentän puolelle jäähdyttelemään, mutta kotiinlähdön koittaessa myrtsi ilme oli jälleen palannut puoliverisen naamalle. Siinä vasta olikin suoritushaluinen hevonen.
16.40: Päivällinen
17.20: VRL-15170 - 5v Mandla frá Rósgarður, 80 cm
Päivällistauon jälkeen irtohypytysvuoroon pääsi yksi päivän erikoisuuksista, nimittäin 5-vuotias islanninhevostamma Mandla frá Rósgarður. Vaikka olin yrittänyt edellisenä iltana vähän opiskella askellajihevosista, oli minun heti kättelyssä myönnettävä, että tällä kertaa olin todella kaukana omalta mukavuusalueeltani. Mandlan esittäjä kuitenkin lohdutti toteamalla, että hevonen se islanninhevonenkin oli, ja että aiemmilla irtohypytyskerroillaan tamma oli pärjännyt kujassa oikein mukavasti. Näin suomenhevoskasvattajan silmin tamman tölttääminen näytti kovin erikoiselta, mutta onneksi heti ensimmäisistä toistoista kävi selväksi, että kujassa Mandla eteni esteiden välissä aivan puhtaalla laukalla. Matalien korkeuksien kierrokset tamma otti varsin rennosti ollen useampaan otteeseen todella lähellä puomikosketuksia. Syynä tälle oli ehkä se, että pienen kokonsa vuoksi hevosella oli välillä hankaluuksia venyä tarpeeksi esteiden välissä, jolloin se joutui kurkottelemaan päästäkseen puomeista virheettömästi yli. Estevälejä päädyttiinkin rukkaamaan hieman lyhyemmiksi samalla, kun puomeja nostettiin jälleen pykälän verran lähemmäs kohti hevosen tavoitetasoa. Tämän jälkeen Mandlan hyppääminen muuttuikin aivan silmissä, sillä aiemmin roikkuneet etujalat alkoivat jo lähestyä tamman mahanalusta ja laakea hyppykaarikin muuttui pyöreäksi ja sopivan ilmavaksi. Viimeisellä kierroksella kujan viimeisen okserin takapuomi oli jo 80 senttimetrin korkeudessa ja pituuttakin esteellä oli yli puoli metriä. Tässä vaiheessa hevonen tarvitsi jo hieman tukea kujan varrella olleilta avustajilta, mutta selvitti kuitenkin tehtävän hienosti tehden ehdottomasti päivän parhaan hyppynsä juuri nimenomaiselle isolle okserille. Rodun tyypillisestä estekapasiteetista en väitä tietäväni mitään, mutta mututuntumalla arvaisin, että Mandlan tekniikka ja suorituskyky olivat vähintäänkin kohtalaiset – ja yhteistyöhalukkuudesta antaisin hevoselle ainakin kouluarvosanan 9!
17.40: Melise Paijonmaa - 7v Murahti, 100 cm
Islanninhevosneitien välissä suoritusvuoroon pääsi Melisen esittämä 7-vuotias pienhevosori Murahti, joka tekikin vannoutuneeseen suomenhevoskasvattajaan välittömästi vaikutuksen. Läsipäinen Manu oli paitsi komea myös oikein korrektikäytöksinen kaveri, joka ei pitänyt itsestään suurta numeroa, mutta onnistui silti kääntämään kaikkien paikalla olleiden katseet puoleensa. Melisen kertoman mukaan oria oli nuoruusvuosinaan käytetty irtohypytyskujassa säännöllisesti, mutta ratsunuralle siirryttyään vapaana hyppääminen oli jäänyt huomattavasti vähemmälle. Manu teki heti ensimmäisestä kierroksesta lähtien selväksi, että se kyllä muisti jutun jujun: ori eteni kujassa itsevarmasti ja hyppäsi tarmokkaasti sortumatta kuitenkaan ylisuorittamaan pieniä lämmittelyesteitä. Toistojen kertyessä ja puomien noustessa korkeammalle hevonen rupesi kyllä innostumaan, mutta sen suorittamisesta näki silti, ettei se ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Manun ryhdikäs hyppytyyli oli miellyttävää katseltavaa, eikä se kertaakaan tehnyt estevirheitä tai ollut edes lähellä niitä. Esteiden välissä ori oli tarkka laukkansa pituudesta sekä tasapainostaan, eikä sitä tarvinnut auttaa kujan aikana ollenkaan eteenpäinpyrkimyksen tai etäisyyksien löytämisen kanssa. Kaiken lisäksi suomenhevonen oli koko ajan hyvällä ja yhteistyöhaluisella tuulella, minkä vuoksi sen käsittely hypytyksen aikana oli sekä sujuvaa että vaivattoman oloista. Hevosen luotto omiin kykyihinsä oli niin vahva, että vielä viimeisellä kierroksella, kujan viimeisen okserin ollessa jo pienhevosen rinnan korkeudella, se leikitteli esteestä yli yhtä huolettomasti kuin jokaisella edeltävälläkin kierroksella. Oli päivänselvää, ettei noin metrin korkuinen este ollut vielä orin kapasiteetin ylärajoilla. Irtohypytyksen jälkeen Manu vaikutti edelleen hyvävoimaiselta ja pirteältä, eikä se varmasti olisi pannut pahakseen uusintakierrosta.
18.00: VRL-15170 - 6v Mæra frá Rósgarður, 80 cm
Toinen irtohypytyspäivään mukaan ilmoitettu islanninhevosedustus oli Mandlan kanssa samalla kyydillä pelipaikoille saapunut 6-vuotias Mæra frá Rósgarður, joka matkakumppaninsa tapaan oli askellajihevosen lisäksi hyvä harrastuskumppani "lähes mihin tahansa". Tamma ei ollut järin kokenut suorittaja kujassa, mutta se suhtautui uteliaasti niin vieraaseen ympäristöön kuin käsillä olevaan tehtäväänkin. Puomitasolla tehdyn tutustumiskierroksen jälkeen Maira päästettiin kujaan irralleen, ja vaikka se ei heti löytänytkään järkevää rytmiä esteiden välillä, oli sillä kuitenkin selvä ajatus halutusta lopputuloksesta; tamma itse vaikutti haluavan lähinnä kujan päädyssä odottavalle rehuämpärille, mutta se ymmärsi kuitenkin, että palkintoja oli jaossa vain kujan suorittamisesta. Kovin tyylikkääksi hyppääjäksi en Mairaa menisi kuvailemaan, etenkään kun se eteni esteiden välillä milloin milläkin askellajilla, mutta rehellisyydestään hevonen ansaitsi kuitenkin erityiskiitoksen. Tamma toimi kauniisti niin taluttajansa kuin kiinniottajankin kanssa, eikä se ottanut nokkiinsa myöskään kujan varrella päivystävien raippamiehien pyrkimyksiä auttaa hevonen perille järkeviin ponnistuspaikkoihin. Mairan hypyt olivat parhaimmillaankin melko kömpelöitä, mutta jotenkin se onnistui pitämään itsensä irti puomeista siitäkin huolimatta, että esteitä pikkuhiljaa nostettiin ylemmäksi. Islanninhevosesta näki kauas, kuinka se viimeisillä toistoilla alkoi jo hyytymään, mutta sinnikkäästi se kuitenkin suoritti kujan niin monta kertaa kuin halusimme. Korkeushyppyä Mairan kanssa ei tietenkään ryhdytty tältä pohjalta harrastamaan, vaan huomio oli sujuvissa toistoissa ja hevosen itsevarmuuden kasvattamisessa. Tamma saikin hypytyksestä arvokasta kokemusta ja kivoja onnistumisia, jotka loppupeleissä olivatkin ne päivän annin kannalta tärkeimmät tavoitteet niin tämän hevosen kuin kaikkien muidenkin osallistujien kohdalla.
18.20: Magnus Antonini - 10v Cagarra de Lopo, 100-120 cm
Julkaistessani ilmoituksen avoimesta irtohypytystapahtumasta en olisi osannut kuvitellakaan, että osallistujalistalle eksyisi tavanomaisten suomenhevosten, puoliveristen ja ponien lisäksi niinkin eksoottinen ilmestys kuin portugalilainen musta lusitano. Sellainen Magnuksen esittämä kymmenvuotias Cagarra de Lopo kuitenkin oli, ja vaikka ensinäkemältä hevonen olikin kovin barokkimallinen, ei se lopulta pärjännyt kujassa ollenkaan niin kehnosti kuin etukäteen olin pelännyt. Itse asiassa tammalla oli yllättävänkin matkaavoittava laukka, minkä vuoksi sille sopivaksi kuvittelemani estevälit jäivätkin todellisuudessa auttamatta liian lyhyiksi. Adan suorittamisintoa moinen arviointivirhe ei vaikuttanut häiritsevän, mutta hyppyjen laatuun se vaikutti kuitenkin sen verran negatiivisesti, ettei välejä kannattanut jättää pidentämättä esteiden korotuksen yhteydessä. Tämän jälkeen tamma vasta vauhtiin pääsikin, eikä sitä missään vaiheessa tarvinnut kannustaa etenemään kujassa reippaampaa; sen sijaan Magnus sai olla tarkkana, ettei päästänyt hevostaan yhtään liian aikaisin irti kujaan alkukiihdytyksen estämiseksi. Estetekniikaltaan Ada oli yllättävänkin näppärä ja erityisesti tamman ylälinjan käyttö miellytti silmääni kovasti. Etujalkojaan hevonen olisi tietysti voinut taivuttaa enemmän ja takajalkansakin se olisi saanut mieluummin avata kuin kipristää mahansa alle, mutta näilläkin eväillä reilun metrin korkuiset esteet ylittyivät poikkeuksetta vaivattomasti ja iloisella mielellä. Magnuskin vaikutti olevan tyytyväinen näkemäänsä uskaltaen paljastaa vasta hypytyksen loputtua, että kouluratsuna kunnostautuneen Adan vuoden 2025 tavoitteet liittyivät vahvasti esteratsastukseen – hatunnoston arvoinen suunnitelma, jonka onnistumiselle en tämän päivän suorituksen perusteella nähnyt mitään estettä; ainakaan Adan yrittämisestä hyppääminen ei tulisi jäämään kiinni.
18.40: Ravenel Oakley - 2v Northern Misery xx, 80-100 cm
Mustilla hevosilla jatkettiin, kun Adan jälkeen irtohypytysvuoroon pääsi 2-vuotias täysiveritamma Northern Misery xx, jota esittäjänsä Ravenel kuvaili varsin eloisaksi ja itsetietoiseksi tyypiksi. Aiempaa irtohypytyskokemusta Missyllä oli vain vähän, mutta se ei rohkeaa nuorisolaista hidastanut lainkaan. Maneesiin saapuessaan tamma oli hyvinkin vireällä tuulella, eikä se muistanut joka hetki pysyä edes neljällä jalalla, mutta kujaan päästyään se keksi onneksi nopeasti suunnata suurimmat energiansa hyppäämiseen turhan hillumisen sijaan. Ensimmäisillä kierroksilla esteiden ollessa vasta kavalettikorkeudessa ei Missy juurikaan vaivautunut miettimään, miten tyylikkäästi se kujan selvitti; hevoselle vaikutti olevan tärkeintä, että suoritus oli ohi nopeasti ja palkintoämpäri tyhjennetty vielä sitäkin nopeammin. Estekorkeuksien noustessa tamma kuitenkin petrasi estetekniikkaansa niin, että aiemmin laakeat hypyt muuttuivat pyöreämmäksi ja ensimmäisillä toistoilla eteenpäin kurkotetut etujalat alkoivatkin taipua kohti hevosen mahanalustaa. Tammasta pystyi hyvin sanomaan, ettei se ollut vielä kovin kokenut hyppääjä, mutta lupaavat rakennuspalikat olivat kuitenkin paikoillaan: Missy oli nopea jaloistaan, sillä oli voimakas ponnistus ja ennen kaikkea valtavasti luottamusta omaa selviytymistään kohtaan. Esteälyä hevosella ei vielä juurikaan ollut, mutta päättäväisesti se kuitenkin hyppäsi kaiken eteensä tulevan ponnistuspaikasta huolimatta. Viimeisellä kierroksella kujan viimeinen okseri hätyytteli jo metrin korkeutta, mutta se ei täysiveristä edes mietityttänyt. Missy hyppäsi viimeisenkin toistonsa vauhdikkaasti ja hyvällä asenteella osoittamatta pienintäkään merkkiä päälle hiipivästä turnajaisväsymyksestään. Maneesista poistuessaan hevonen oli kuitenkin selvästi rauhoittunut, eikä sen tarvinnut olla enää kaikesta näkemästään yhtä tärreillään kuin paikalle saapuessaan.
19.00: Mirka Dalvik - 3v Provando Veralie, 40 cm
Viimeinen irtohypytettävä ennen illan kovasti kaivattua kahvitaukoa oli Mirkan esittämä 3-vuotias shetlanninponi Provando Veralie, jolle kujan estevälejä saikin rukata aiemmin suoritusvuorossa olleen täysiverisen jäljiltä vähän reilummalla kädellä. Nuori tamma suhtautui vieraaseen ympäristöön luottavaisen uteliaasti, ja vaikkei sitä vielä koskaan aiemmin ollutkaan kujassa hypytetty, oli sen asenne rakennelmaa kohtaan alusta asti kuitenkin positiivinen. Talutetulta tutustumiskierrokseltaan sporttisessa kunnossa olleelle raviponin alulle tuntui parhaiten jäävän mieleen rehusangon sijainti, mutta väliäkö sillä, jos se matkalla ämpärille muistaisi myös nostella jalkansa kujan pikkuristikoiden ylitse. Ensimmäisillä kierroksilla kaikki sujuikin hienosti Veran pompotellessa esteiden yli ennakkoluulottomasti ja iloisella asenteella. Esteiden noston jälkeen poni vaikutti kuitenkin toteavan, ettei kujan päässä odottanut palkinto ehkä ollutkaan kaiken vaivannäön arvoista; tamma pysähtyi keskelle kujaa, arpoi hetken seuraavaa peliliikettään ja lähti sitten kujaa rajaavan nauhan alta omille teilleen. Tilanne oli niin nopea ja yllättävä, ettei kukaan ehtinyt reagoimaan ponin paikalta poistumiseen ennen kuin se oli jo tapahtunut. Pilkesilmäisellä Veralla ei ollut aikomustakaan antaa itseään kiinni, sillä vaikka se muuten otti vapautensa hyvin rennosti, piti se kuitenkin huolen siitä, ettei kukaan päässyt kiinniottoetäisyydelle sen suitsista. Lopulta musta tamma saatiin kuitenkin houkuteltua ruualla takaisin kujaan, josta poistuminen oli tällä välin estetty toisella, paljon ensimmäistä alemmas asennetulla huomionauhalla. Tämän jälkeen Vera hyppäsikin vielä useamman kierroksen kohtalaisen sujuvasti, vaikka tarvitsikin avustajilta kannustusta nähdäkseen kujassa edes vähän vaivaa napakoiden ponnistusten ja kaarevien hyppyjen eteen.
19.20: Kahvitauko
19.40: Julie De Groot - 1 v Haze's Unbreakable, 80-100 cm
Tuoreiden sumppien voimalla irtohypytysrupeama jatkui jälleen; nyt vuorossa oli vasta vuotias puoliveritamma Haze’s Unbreakable, joka olikin vielä kovin varsamainen niin ulkonäöltään kuin käytökseltäänkin. Toisaalta Belle oli kovin herttainen ja selvästi halusi luottaa esittäjäänsä Julieen, mutta toisaalta se myös jännitti vierasta ympäristöä ja ikävöi matkakumppaniaan Siinaa kovasti. Ennen tätä tilaisuutta Belle oli kuulemma tutustunut irtohypytyksen konseptiin emänsä rinnalla synnyintallillaan, mutta yhtään oikeaa harjoitusta sillä ei vielä ollut takanaan. Tämän vuoksi aloitimme hypytyksen pienistä ristikoista nostaen estekorkeuksia kierrosten välissä vain maltillisesti. Ensimmäisillä kierroksilla Belle eteni kujassa hyvin varoen katsoen tarkkaan mihin se jalkansa asetti ja hypäten esteiden yli niin sanotusti ”käsijarru päällä”. Rytmiin päästessään tamman estejännitys väheni, mutta edelleen se otti hypyt varman päälle pitäytyen kaukana puomikosketuksista. Vasta pienempien esteiden sujuessa melko varman ja yllätyksettömän tuntuisesti, nostettiin kahta viimeistä estettä lähemmäs päivän tavoitetasoa. Tämä oli kuitenkin Bellelle liikaa, sillä pystyltä selvittyään se kieltäytyi edes yrittämästä noin 80 senttimetrin korkuisen okserin ylittämistä. Koska tamma teki heti hyvin selväksi, ettei se aikonut edes yrittää tehtävää tällaisenaan, päätettiin molemmat esteet laskea takaisin edeltävään korkeuteensa. Tämän jälkeen varsa kyllä hyppäsi kujan, mutta se tarvitsi paljon tukea avustajilta tsempatakseen tehtävän maaliin saakka. Tehtyään saman korkeuden vielä pari kertaa uudestaan ja kerättyään itsevarmuutensa rippeitä hieman kasaan, oli kaikkensa antaneen varsan aika lopettaa tältä päivältä. Belle oli vielä nuori, eikä ollut mitään syytä lähteä haastamaan sitä liian vaikealla tehtävällä enää uudelleen.
20.00: Scott De Groot - 1 v Haze's Unseen, 80-100 cm
Luonne puuttuu.
20.20: Kerkko Kuparinen - 5v Lusö Masquerade, 100-120 cm
Kerkon esittämä 5-vuotias puoliveriori Lusö Masquerade oli heti maneesiin saapuessaan kuin kotonaan: se tarkkaili ympäristöään uteliaana, mutta pelosta tai jännityksestä se ei osoittanut mitään merkkejä. Omistaja kuvailikin Masia sosiaaliseksi miellyttäjäksi, joka viihtyi hyvin ihmisten seurassa ja osallistui innokkaasti kaikkeen orin päänmenoksi kehitettyyn ohjelmaan. Hevosen aiemmat irtohypytyskokemukset olivat onnistuneita, eikä Kerkko nähnyt mitään syytä sille, miksi tämänpäiväinen olisi poikkeus. Kujassa Masi aloittikin varsin vahvasti osoittaen kaikille, että harjoituksen kulku oli sillä ensimmäisestä kierroksesta lähtien kirkkaana mielessä. Ilotteluakin rautias ehti esteiden välissä vähän harrastaa, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että se olisi haitannut suorittamista mitenkään. Esteiden noustessa hevosen hyppytyyli pääsi paremmin oikeuksiinsa, sillä matalilla korkeuksilla orin suhtautuminen esteisiin oli ollut vähintäänkin välinpitämätöntä. Viimeisillä kierroksilla Masin estetekniikasta pystyi arvioimaan, että sillä oli paitsi voimakas ponnistus ja terveellinen tapa käyttää koko ylälinjaansa, myös luonnollinen taipumus venyttää etujalkojansa reilusti eteenpäin varsinkin pituusesteiden päällä. Hevosen suorittamista oli ilo seurata kierros toisensa perään ja kaiken sujuessa helposti ja hyvällä mielellä, voitiin kujan viimeinen okseri nostaa aina Kerkon ehdottamaan 120 senttimetrin maksimikorkeuteen saakka. Tämänkin korkeuden Masi selvitti innokkaan itsevarmasti, eikä ylimääräiselle prässäämiselle jäänyt tarvetta. Rautias oli päivän aikana osoittanut jo useaan otteeseen olevansa hyvin esteorientoitunut ja älykäs hevonen, jolla hyppääminen oli vahvasti geeneissä. Poistuessaan maneesista Masi oli rento ja selvästi itseensä tyytyväinen, minkä lisäksi se vaikutti olevan edelleen voimissaan ja valmis samanlaiseen koitokseen vaikka heti uudelleen.
20.40: Mikael Aikio - 11v Fifty Shades of Hay, 100-120 cm
21.00: Liisa Tuoninen - 4v Varismäen Variksenpelätin, 80-100 cm
21.20: Mikael Aikio - 1v Shady Play in Haystack, puomi-40 cm
21.40: Liisa Tuoninen - 5v Norka, 80-100 cm
22.00: Iltapala
22.20: Verona Lapinlahti - 3v Pyökin Puhuri, 0-30 cm
22.40: Sini Luode - 1,5v M.B. Chili Sorbet, 60-80 cm
23.00: Verona Lapinlahti - 2v Lapinlahden Milky Way, 40-60 cm
23.20: Lidia Railakka - Kasimira v.d. Nevel, 100-110 cm