VH24-018-0178
Kuuran Kultahipun kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Kultahippu | Kutsumanimi | Hipsu |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 154cm, rautias |
| Syntymäaika, -paikka | 18.03.2024, Suomi | Ikä | 18-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 110cm, me. 90cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kuuran Kultapainos edustaa itselleni katkeransuloista emälinjaa: se polveutuu suoraan Voiton Kultakutrista, joka aikanaan oli ensimmäinen asukas ja kantatamma Kuuran suomenratsutilalla. Samaisesta syystä Kultsi on kuitenkin vähän liian vahvasti edustettuna tallin nykyisten asukkien sukutauluissa. Tämän vuoksi uutta verta kasvatukseen lähdettiin etsimään Pyökkipolun suunnalta, josta Kainolle sopivaksi sulhaseksi valikoitui ihastuttava herrasmies Syyn Nollakohta. Näillä näkymin yhdistelmästä syntynyt Kultahippu jäänee emänsä viimeiseksi jälkeläiseksi, mikä samalla tarkoittaa, että rautiaalla on oma horjuttamaton paikkansa Kuuran jalostusohjelmassa Kainon ensimmäisen jälkeläisen Kultasiiven vaikuttaessa nykyään Hempan omistuksessa Rautian tilalla.
Hipsu on kiltti ja ystävällinen hevonen, jonka kanssa puuhaillessa hymy kohoaa juroimmankin hoitajan huulille. Rautias on hyvällä tavalla kiinnostunut ympäristöstään olematta kuitenkaan arka tai ylivirittynyt. Suomenhevosen parhaisiin puoliin lukeutuu sen halu miellyttää ihmisiä niin käsiteltäessä kuin ratsastaessakin. Tamma lastautuu suoraviivaisesti, matkustaa huomaamattomasti ja viihtyy oman kotitallinsa lisäksi erinomaisesti myös kyläreissuilla. Hipsu on kärsivällinen kengitettävä, rauhallinen klipattava ja täysin toimiva kaikissa muissakin hoitotoimenpiteissä. Rautias tulee kohtalaisesti toimeen muiden hevosten kanssa, mutta se arvostaa paljon myös omaa rauhaansa. Hipsun kanssa tarkkana saa olla ainoastaan ruokinnan kanssa: tamma on varsin herkkä mahastaan, eikä se siedä viljapohjaisia täydennysrehuja ollenkaan. Erityisen herkästi hevonen oireilee vatsallaan kiimojen aikaan, minkä vuoksi tamma syökin rutiininomaisesti yrttejä hormonitoiminnan tasapainottamiseen.
Ratsastaessa Hipsu on hitaasti lämpenevä, mutta vauhtiin päästyään välillä kuumanakin käyvä hevonen, jonka satulassa parhaiten viihtyy rauhallisella istunnalla ja laskelmoivalla asenteella varustettu ratsastaja. Sileällä työskentely harvemmin sytyttää tammaa liekkeihin, mutta pyydetyt asiat se kuitenkin suorittaa aina asiaan kuuluvalla vakavuudella. Hipsun tyyppiviaksi voisi nimetä protestoinnin pohkeelle, mikä yleensä vielä kärjistyy säiden muuttuessa talvisen kylmiksi ja kosteiksi. Ei ole lainkaan ennenkuulumatonta, että rautias potkii takasillaan maneesin seiniä ilmoittaessaan ratsastajansa apujenkäytön käyvän liian voimakkaaksi. Hypätessä Hipsu on taipuvainen epätasaisuuteen, mutta jaloistaan se on tarkka. Tamma ei helposti koske puomeihin eikä se jätä mitään tuurin varaan. Hevonen hyppää voimakkaasti niin eteen- kuin ylöspäinkin, eikä sen suoriutuminen jää kapasiteetinpuutteestakaan kiinni. Hipsu on myös äärettömän rehellinen hyppääjä, joka potkimisestaan ja ajoittaisesta tempoilustaan huolimatta huolehtii ratsastajansa ehjin nahoin maaliviivan ylitse. Suomenhevonen on tuttu näky paitsi palkintojenjakotilaisuuksissa, myös oman kotitallin metsäpoluilla. Rautias nauttii suuresti seikkailuista luonnon helmassa pitäen ratsastajastaan hyvää huolta myös maastolenkkien aikana.
| i. Syyn Nollakohta sh, 151cm, rt |
ii. Nollakontentti sh, 157cm, rt |
iii. Nollamoti |
| iie. Aikakukka |
||
| ie. Kuolinnaamio sph, 145cm, rt |
iei. Tuskanhuuto |
|
| iee. Nukketeatteri |
||
| e. Kuuran Kultapainos sh, 157cm, trt |
ei. Näkinkenkä sh, 157cm, rt |
eii. Näsäviisas |
| eie. Lentsikka |
||
| ee. Voiton Kultakutri sh, 158cm, rt |
eei. Nasin Unohtumaton |
|
| eee. Lasikenkä |
19.02.2025 t. Kuuran Kultasointu (i. Tuulenpesän Lakkaviini) om. Katri, VRL-12299
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.04.2024: EV-I (8 + 10 + 3 + 1 + 4 + 9 = 35p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.10.2024: SV-I (6,2 + 10 + 7 + 6,5 + 7,2 + 10 = 46,9p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.01.2026: SLA-I (16 (5+7+4) + 21 + 25 + 21 + 20 = 103p)
Esteratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 28.02.2026: ERJ-I (8 (9 + 7) + 40 + 25 + 21 + 15 = 109p)
VSR-CUP - 30.06.2025 - Kuuran Suomenratsut - 110cm - 6/55 -
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 2447.16 | 6/5 |
23.06.2024 - Valmentajana Ronja Holma
Hipsun kanssa valmentautuminen oli paitsi hauskaa, myös tuiki tarpeellista. Tamma suoritti periaatteessa oikein mukavasti ollakseen viisivuotias suomenhevonen, mutta tasalaatuiseksi sitä ei voinut kutsua edes parhaina päivinään. Lisäksi tammalla riitti sen verran temperamenttia, että sen kanssa oli helppo ajautua riitoihin. Tämän vuoksi olimmekin sopineet rautiaan omistajan Katrin kanssa, että toistaiseksi Hipsulla hypättäisiin vain valmennuksissa. Ja juuri sellainen oli tänään luvassa, kun naapurikylän Ronja Holma saapui hypyttämään talon juniorihevosia kokonaiseksi iltapäiväksi. Valmennusrupeaman avausvuoro oli tällä kertaa osunut omalle kohdalleni, sillä olinhan vanhempainvapaan vuoksi käytettävissä ”koska tahansa”. Hipsu oli itselleni tuttu hevonen jo useamman vuoden ajalta, mutta täytyy myöntää, että sen kipakat potkut ja ruudilla höystetyt loikat esteille olivat itselleni toisinaan haastavia, lähestulkoon pelottavia tempauksia nykyisellä raskauden ja synnytyksen runtelemalla vartalollani. Itsevarmana tartuin kuitenkin haasteeseen, ja tässä sitä nyt oltiin, alkuraveja hölkkäilemässä valmentajan paikalle saapumista odotellessa.
Ronjan ilmaannuttua paikalle pääsimmekin heti aloittamaan valmennuksen varsinaisen annin parissa. Nainen halusi minun ratsastavan loivia kaarteita niin ravissa kuin laukassakin työstäen kulloistakin askellajia aina kierroksen tai kahden verran ennen seuraavan siirtymisen ratsastamista. Ronjan mielestä Hipsu oli ensin laiska ja myöhemmin kuriton, eikä hän ollut kovin tyytyväinen menoomme vielä sittenkään, kun omasta mielestäni olin saanut tamman jo varsin tasaiseksi ja kuuliaiseksi. Valmentajan mielestä tein koko ajan hevosen selässä liikaa, enkä siten antanut hevoselle edes mahdollisuutta epäonnistua, saati sitten oppia epäonnistumisestaan. ”Taitava ratsastaja antaa hevosen epäonnistua, vaikka pystyisikin omilla toimillaan sen estämään.” Nämä sanat sain tunnin aikana kuulla vielä monta kertaa uudelleen.
Sileän verryttelyn jälkeen oli aika siirtyä puomien pariin. Tehtävä itsessään oli yksinkertainen, neljä maapuomia loivasti ympyrän kaarelle aseteltuna. Kinkkisen tehtävästä teki se, ettei valmentaja halunnut nähdä minun suorittavan puomeja ratsuni puolesta. Ennen ensimmäistä lähestymistä puomeille Ronja vielä painotti, että jos Hipsu liikkui pitkänä ja etupainoisena, tulisi se päästää siinä moodissa myös puomeille, ja jos se innostuisi ryntäilemään, tulisi se siinäkin tapauksessa päästää ryssimään tehtävä huolella. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta parhaani mukaan yritin kuitenkin muistaa roolini matkustajana ratsastajan sijaan. Sivustakatsojan silmään olin satulassa lopulta jopa niin passiivinen, että parin kierroksen jälkeen Ronja jo kehotti minua vaikuttamaan ratsuuni enemmän. ”Älä auta sitä puomeilla, mutta saathan sinä sitä ohjailla haluttuun muottiin siellä ympyrän ulkokaarella!” Tästä toteamuksesta vasta oivalsin, minä nainen koko puomiharjoituksella ajoi takaa.
Hipsun treenisuunnitelmassa painopiste oli tällä hetkellä rutiinin ja tasapainon hakemisessa, ei niinkään ratatyöskentelyssä. Siispä myös päivän harjoitukset koostuivat vain muutamasta esteestä, joista ensimmäinen oli pitkän sivun suuntainen yksittäinen pieni pysty, jonka etu- ja takapuolelle oli asetettu maapuomit. Ronja halusi minun ratsastavan esteelle kuten laukkapuomeille aiemmin – säätämättä ja liikaa kontrolloimatta, mutta kaarteessa kuitenkin hyvin valmistellen. Hipsun haluttiin pysyvän lähestymisen aikana rauhallisena, mutta kuitenkin aktiivisena ja suorana. Ensimmäisellä kerralla tamma varsin dramaattisesti yritti loikata myös esteen takana olevan maapuomin yli, mikä horjutti tietysti tasapainoani, mutta ei sentään saattanut minua areenan pohjaan. Seuraavalle kerralle sain neuvoksi pysyä itse paremmin pystyssä ja myödätä niin sanotusti alaspäin, jotta Hipsu toivon mukaan ei lähtisi harppaamaan samanlaiseen loikkaan uudelleen. Taktiikka toimikin hyvin, ja seuraavat toistot onnistuivat kaikki suunnilleen sillä tavalla, kuin Ronja harjoitusta pohjustaessaan oli tarkoittanut.
Tämän jälkeen hypättäväksi tuli vielä neljän askeleen suora linja, jonka ainoa tarkoitus oli testata, oliko Hipsu todella avuillani vaiko eikö. Valmentajani halusi hevosen olevan esteiden välissä suora ja tasapainoinen, mutta ennen kaikkea rytmissään tasainen. Hän ei halunnut nähdä Hipsun kiihdyttävän jälkimmäiselle esteelle, muttei myöskään sen hiipuvan kohti jälkimmäistä hyppyä. Etupainoisuus, tuntuman näkyvä vastustelu ja voimakkaat korjausliikkeet mahdollisesti epäedullisten sisäänhyppyjen jälkeen olivat myös kaikki mukana ”tätä en halua nähdä” -listalla. Jälleen kerran Hipsussa riitti ratsastettavaa, mutta koska hevonen todella oli valmennuksen alkupään tehtävien jälkeen tavallista paremmin ratsastettavissa, oli minun jokseenkin helppoa pysyä koko ajan tilanteen herrana. Omasta mielestäni tein hyviä päätöksiä ajoissa ja toteutinkin ne varsin kelvollisesti, joskin Ronja palautteensa mukaan olisi toivonut vieläkin rauhallisempaa istuntaa ja maltillisempia ohjasliikkeitä. Hipsu hyppäsi kuitenkin hyvin.
Päivän viimeinen harjoitus oli kahden esteen sarja, jota edelsi vielä apupuomin virkaa ajavan pienen kavaletin ylitys. Tässäkin tarkoitus oli lasketella sisään tehtävälle ”vähän sinnepäin”, niin että Hipsu joutuisi itse kantamaan vastuunsa omasta ryhdistään ja askelpituudestaan. Ennen sarjan A-osaa oleva kavaletti auttoi tammaa paremmin takajaloilleen ohjaten sen samalla myös optimaaliseen ponnistuspaikkaan, joten lopulta tehtävä sujui paremmin kuin itse olin ajatellutkaan. Paljon Hipsun kanssa oli vielä tehtävää, ennen kuin se olisi ”valmis” estehevonen, mutta kyllä tämänpäiväinen valmennus jälleen kasvatti uskoani siihen, että jonain päivänä se tapahtuisi. Tältä erää tyytyväisiä olivat kuitenkin niin valmentaja, ratsastaja kuin hevonenkin, mihin treenit oli loppuverryttelyjen jälkeen hyvä lopettaa. Loppukäynneille päätin viedä Hipsun metsään, sillä se jos jokin oli tammalle palkinto hyvin tehdystä työstä valmennuksen aikana.
19.03.2024 - Kirjoittanut omistaja
Hipsu syntyi varhain viileänä maanantaiaamuna – viisitoista vuorokautta ennen ”laskettua aikaansa”. Mikä lie saanut Kainon ryhtymään varsomispuuhiin; kylmänkalsea kevät ei siihen ainakaan kannustanut. Varsomistapahtuma itsessään sujui kuin oppikirjoissa: Kaino muuttui yön edetessä levottomaksi pusertaen sitten jälkikasvunsa maailmaan vajaan viidentoista minuutin tehokkaalla ponnistamisella. Apuvoimia tamma ei suoritukseensa kaivannut, se tiedettiin jo edellisen varsan syntymästä. Videokameran kuvan välityksellä seurasin kuitenkin silmä kovana, kuinka Kaino lepäsi hetken, nousi sitten ylös ja ryhtyi päättäväisesti huolehtimaan uunituoreesta varsastaan. Rautias ja verrattain pienikokoinen varsa vaikutti myös hyvinvoivalta, tosin emänsä blokkasi sen varsin tehokkaasti kuvaruudun ulkopuolelle. Koska kaikki vaikutti olevan kunnossa, sai tuore parivaljakko jäädä tutustumaan toisiinsa rauhassa: videokuvan välityksellä seurasin vielä niin jalkeille nousun, ensimmäiset tissittelyt kuin jälkeisten irtoamisenkin. Vasta tässä vaiheessa kävin pikaisesti tallissa noutamassa sikiökalvot tarkempiin tutkimuksiin ja samalla tarkistin silmämääräisesti molempien tammojen kunnon. Hipsu toden totta oli syntyessään vielä kovin pienikokoinen, mistä se nimensä Kultahipun päivien edetessä sitten ansaitsikin. Vähän ennen aamutallia sekä varsoneella Kainolla että rautiaalla varsallaan oli kaikki reilassa; aamutallin työntekijöitä vastassa olikin mitä iloisin yllätys – varsaa kun oli odoteltu saapuvaksi huhtikuun taitteessa.
04.04.2024 - Kirjoittanut omistaja
Hipsun ensimmäinen irtohypytys oli iloa silmälle. Tamma osoitti erinomaista rohkeutta ja vaikka suoritusten laatu olikin vielä vaihtelevaa, mahtui mukaan myös erittäin laadukkaan oloisia hyppyjä. Tammalla riitti loppuun saakka energiaa voimakkaisiin ponnistuksiin ja reiluihin ilmavaroihin, mutta kokemattomuus näkyi vielä vaihtelevina ponnistuspaikkoina ja pitkänä laukkana. Vielä tällä kertaa esteiden korkeudet pidettiin hyvin maltillisina - okserin korkeus oli viimeisellä kierroksellakin vasta 60 cm - mutta hyppyjen kaaresta päätellen Hipsussa pitäisi riittää hevosta huomattavasti suuremmillekin esteille. Treenin jälkeen rautias oli hyväntuulinen ja pirteä, mikä varmasti johtui osittain kärrylenkeillä rakennetusta hyvästä peruskunnosta ja osittain aktiivisen pihattoelämän positiivisista terveysvaikutuksista. Tältä pohjalta olisi hyvä ponnistaa seuraaviin treeneihin ja muutaman hetken päästä myös Hipsun uran ensimmäiseen oikeaan koitokseen: Estevarsojen laatuarvostelutilaisuuteen!
30.06.2025 - Kirjoittanut omistaja
Hipsun kilpaura oli jo periaatteessa paketissa, mutta koska luokassa oli vielä tilaa, ja tammalle oli taas rakennettu kohtalainen peruskunto Soinnun syntymän jälkeen, päätin huvikseni ilmoittaa sen mukaan rotuyhdistyksen cup-kilpailuihin. Kynnys tähän oli tietysti naurettavan matala, järjestettiinhän kyseiset karkelot tälläkin kertaa oman tallini tiluksilla. Edellisestä kerrasta, kun henkilökohtaisesti olin istunut jo maailmaa nähneen rautiaani satulassa, oli varmasti kulunut jo useampi vuosi. Olin aikoinaan aloittanut tamman kilpailu-uran itse, mutta varsin nopeasti se oli löytänyt itselleen huippuluotsiksi Niinan, joka varmoin ottein keräsi Hipsulle niin paljon sijoituksia, ettei kukaan enää kehdannut kyseenalaistaa hevosen lahjoja esteratsastuksessa. Varsomisen jälkeisestä kunnonkohotuksesta ja hyvänmielenhumppailusta vastuussa oli puolestaan ollut ahkera ja tunnollinen tallityttömme Veera.
Ei käy kieltäminen, etteikö verryttely viimeisen päälle nätiksi laitetun Hipsun kanssa olisi ollut melkoista sähläystä, mutta uskallan kuitenkin väittää yhteisen sävelen löytyneen juuri sopivasti ennen radalle lähtemistä. Omat ajatukseni radan hyppäämisessä liittyivät vankkaan turvaistuntaan (pohjeapujen protestipotkujen ja voimakkaasti maasta irtoavien hyppyjen vuoksi) sekä rohkeaan ”syteen tai saveen” -tyyliseen ratsastukseen. Kun verrokkina oli sekoilu neljä- ja viisivuotiskausien pikkuluokissa, ei yksi vähän vasemmalla kädellä roiskaistu rata tuntuisi enää missään.
Tuomarin tervehtimisen ja lähtömerkin jälkeen ensimmäiset viisi estettä sujuivat kieltämättä vähän tuurilla: ponnistuspaikat osuivat välillä lähelle ja välillä kauas, toisinaan esteiden yli hypättiin suoraan ja toisinaan hypyt suuntautuivat mihin sattuu, ynnä muuta mukavaa. Hyppy hypyltä kuvittelin kuitenkin tuntevani Hipsun paremmin, mikä rohkaisi ottamaan loppuradalla vähän riskejäkin: lyhyt kaarre tuolla, yksi askel vähemmän linjalla täällä. Maaliviivalle asti ehtiessämme rautias oli jo suorastaan innoissaan, eikä se voinut ymmärtää, ettei puhtaan radan jälkeen ollutkaan enää erillistä uusintaa. Palkintojenjako sen sijaan koitti, minne ihmetyksekseni pääsimme edustamaan Hipsun kanssa paitsi omasta puolestamme, myös luokassa heti jälkeemme seitsemänneksi sijoittuneen Pollen puolesta. Melkoinen hurvitteluajelu tosiaan!