Syyn Virranviemä

VH20-018-0782
SV-II, EV-I



Syyn Virranviemän kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Syyn Virranviemä Kutsumanimi Vimma
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori Säkäkorkeus, väri 153cm, ruunikko
Syntymäaika, -paikka 27.07.2020, Suomi Ikä 3-vuotias
Koulutus Helppo A, re. 100cm, me. 90cm Painotus Esteratsastus
Kasvattaja Syyn Kartano Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Kun Syyn Kartanon tiluksilla syntyneet hevosenpoikaset laitettiin julkiseen myyntiin, iskin silmäni heti kahteen niistä: Noitakauppa nimeä kantavaan tammaan sekä Virranviemäksi nimettyyn oriin. Kuitenkin koska Kuurassa oli Syyn kasvattimyynnin aikaan verrattain paljon nuoria suomenhevosia, päätin malttaa tarjoukseni kanssa hieman siltä varalta, jos vaikka joku muu haluaisi ostaa toisen tai molemmat varsoista. Pian Noitakauppa lähtikin alaeran matkaan Haltiasaloon, jolloin minä laitoin hetkeäkään epäröimättä Vimmasta tarjousta menemään. Yksi kansallisaarre lisää tuskin tuntuisi missään, ja niin orivarsa muutti heti vieroituksensa jälkeen Kuuraan valmistautumaan tulevaan kilpauraansa.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Virranviemä eli tuttavallisemmin Vimma on tavallista parempi kilpahevonen upeista vanhemmista. Ori on meillä lähinnä hyppykäytössä, mutta laatunsa puolesta se varmasti kävisi lajiin kuin lajiin. Perusluonteeltaan ruunikko on emänsä tapaan omaa rauhaa rakastava erakkosielu, joka kuitenkin sietää muita hevosia lähellään kohtalaisesti. Vimma on yksintarhaaja, mutta hoitopaikalla se pystyy kyllä olemaan samaan aikaan yhdessä tallikaveriensa kanssa. Tammoista tämä suomalainen perusjuntti ei oikein ymmärrä mitään, mutta täysin vieraat hevoset esimerkiksi kisapaikoilla saavat sen nopeasti kiukkuiselle tuulelle. Viha, raivo ja kiukku ovat tosin aivan liian vahvoja sanoja kuvailemaan Vimman mielentilaa epämiellyttävissä tilanteissa, sillä varsinaisesti vaarallinen se ei ole kertaakaan elämässään ollut. Tästä huolimatta oria ei tule viedä liian lähelle vieraita hevosia potentiaalisten vaaratilanteiden välttämiseksi. Muilta osin ruunikko on kokenut reissaaja ja alusta loppuun saakka fiksu käsiteltävä, joten sen kanssa reissussa pärjää varmasti myös uransa alkutaipaleella oleva hevostenhoitaja.

Taluttaessa pienikokoinen suomalainen on nöyrä, eikä sen kanssa tarvitse harrastaa ennaltaehkäiseviä varotoimenpiteitä, kuten ketjunarun kieputtelua turvan ympäri tai pitkän piiskan nappaamista kainaloon. Hevosen käynti kyllä on reipasta ja matkaavoittavaa, minkä asiaan varautumaton taluttaja saattaa tulkita huonoksi käytökseksi, mutta joka oikeasti on vain yksi kiva piirre lisää tässä muutenkin varsin kivassa suomenhevosessa. Ihmisten kanssa Vimmalla ei ole ongelmia tulla toimeen ja se sietääkin erinomaisesti myös ikävämpien toimenpiteiden suorittamisen. Varusteet ruunikolle saa varmasti puettua kuka tahansa, sillä erikoisvarusteita orilla ei käytetä, ja käytössään olevat varusteet se antaa pukea asiallisesti päälleen. Huonoksi miellettyjä tallitapoja Vimma ei ole omaksunut, vaikka naapurinsa niitä varsin ahkerasti ovatkin yrittäneet sille opettaa. Kaikenkaikkiaan hevosen kanssa on lähes aina miellyttävä toimia, ja vaikka ori voikin ensisilmäyksellä vaikuttaa hapannaamaiselta kiukkuperseeltä, on se sisimmässään melkoinen huomiota rakastava symppis.

Vimma ottaa työnteon aina tosissaan, eikä se ratsastaja selässä laiskottele minuuttiakaan. Päinvastoin hevosen on toisinaan hyvinkin vaikea rauhoittua satula selässään, eikä sievä sipsuttaminen kouluaitojen sisällä siksi kuulu sen suurimpiin vahvuuksiin. Ruunikko taitaa kyllä kelpo repertuaarin erilaisia kouluratsastusosastoon kuuluvia liikkeitä, mutta sen heikohko keskittymiskyky rajoittaa hevosen menestymismahdollisuuksia valkoisten aitojen sisällä. Vimma liikkuu kaikissa askellajeissa matkaavoittavasti ja melko letkeästi, ja erityisesti sen ravista löytyy erinomaista joustoa. Askelpituuden säätömahdollisuuksia hevosella on ehdottomasti eniten laukassa, onhan kyseinen askellaji orilla se selvästi eniten treenattu. Ratsastusominaisuuksiltaan ruunikko on hieman etupainoinen, mutta suomenhevoseksi kuitenkin selvästi keskivertoa ryhdikkäämpi. Se on melko herkkä kaikille avuille, muttei kuitenkaan pahoita mieltään satunnaisesta voimakkaammasta apujenkäytöstä. Varsinainen aloittelijoiden ratsu Vimma ei kuitenkaan ole, vaan se on pyritty pitämään hyvässä vireessä ammattilaisten ratsastamana.

Suomenhevosen kanssa hyppääminen on aina hieman jännittävää puuhaa, mutta Vimman kanssa hypätessä omaan kohtaloonsa voi onnistua jopa hieman vaikuttamaan. Orilla itsellään on melko luotettava estesilmä, eikä se ole mitenkään itsetuhoinen yksilö, joten tiukan paikan tullen se osaa myös luovuttaa ennen kuin sattuu pahasti. Estetekniikka ruunikolla on kohtalainen: se voisi koukistaa etujalkojaan sekä avata takaa paremmin, mutta toisaalta kapasiteettia ja hyppyvoimaa siltä löytyy reilusti. Puomien pudottaminen on Vimmalle selvästi tyypillisempää kuin hyppäämisestä kieltäytyminen, mutta ratsastajan tehdessä riittävän huonoja ratkaisuja pysähtyy tämäkin hevonen varmasti esteen juurelle. Orilla ei kuitenkaan ole tapana loukkaantua ratsastajansa tekemistä virhearvioista, ja seuraavalla yrityksellä se varmasti hoitaa oman tonttinsa, jos ratsastaja vain pitää huolen omastaan. Maastossa suomenhevonen käy mielellään, eikä se välttämättä kaipaa mukaansa muuta hevosseuraa. Ruunikko viihtyy myös kentällä erinomaisesti yksinään, ja todella ahtaat verryttelyt ovat hevosen mielestä jossain määrin ahdistavia paikkoja. Suurimman osan ajasta Vimma on kuitenkin hyvin mukava ja huoleton ratsu, jonka kanssa on ilo ja kunnia treenata.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Kuolemanvirta
KTK-II
sh, 153cm, tprt
ii. Virran-Vartija
sh, 154cm, tprt
iii. Vartija
iie. Humpuuki
ie. Kuolematar
sh, 152cm, prt
iei. Loppu-Piste
iee. Kostotar
e. Havian Fenja
KTK-III
sh, 153cm, rn
ei. Vienan Parooni
sh, 154cm, prn
eii. Liljavirran Piraatti
eie. Vaaliman Hallayö
ee. Karamelli Elli
sh, 151cm, rn
eei. Myrskyvaroitus
eee. Karamellimania

ii. Virran-Vartija on oriksi varsin rauhallinen suomenhevonen. Sitä eivät hätkäytä ohikulkevat tammalaumat sen enempää kuin tuulessa lentelevät muovipussitkaan. Tummanpunarautias 154cm korkea ori on omistajansa silmäterä ja rakkain nallekarhu, jolla kilpaillaan ahkerasti ja jota tarjotaan jalostukseen maltilla. Komean rakenteen omaava ori on kantakirjattu ensimmäisellä palkinnolla, mutta sen ei ole todettu periyttävän jykevää runkoaan suuremmin jälkeläisille. Yleispainotteinen ori on kilpaillut niin kenttäratsastusta kuin valjakkoajoakin ja loistaa joka lajissa. Ratsuna Virran-Vartija on eteenpäinpyrkivä, nöyrä ja motivoitunut hevonen, jota on erittäin miellyttävä ratsastaa.

ie. Kuolematar on kiukkuinen suomenhevostamma, jota ei ihan joka tallaaja pysty tai edes halua käsitellä. Tamma on tallissa tarkka omasta tilastaan, eikä ihmisellä ole juuri asiaa sen karsinaan, kun tamma itse on siellä. Kuolematar hoidetaan aina hoitopaikalla kiinni sidottuna, jolloin sen käsittely on edes jollain tapaa mahdollista. Ratsuna Kuolematar on eteenpäinpyrkivä ja kovatahtoinen, mutta siitä huolimatta loistava koulu- ja esteratsu. Punarautiaalla on liikettä kouluratsastukseen ja riittävästi voitontahtoa esteradoille. Rakenteeltaan Kuolematar on ihan passeli suomenhevonen ja se on saanut hyvää palautetta näyttelytuomaristolta.

ei. Vienan Parooni on hieno estepainotteinen suomenhevosori, jolla on monia hyviä tuloksia jopa 120cm -tason luokista. Pienehköstä koostaan huolimatta punaruunikko Parooni päihittää monet itseään paljon kookkaammatkin hevoset, jopa puoliveriset. Ratsuna Parooni on suorastaan räjähtävän energinen ja selässä istuvalta vaaditaan rohkeutta saattamaan ori esteradan loppuun asti onnistuneesti. Parooni on tallitavoiltaan kuitenkin mukava ori, eikä sillä ole tapana höynäyttää hoitajiansa. Rakenteeltaan punarautias on ihan komea, se on kantakirjattu toisella palkinnolla ja ori on saanut hyviä mainintoja näyttelytuomareilta.

ee. Karamelli Elli on herkkänahkainen tamma, joka vaatii käsittelijäkseen kokeneen ja rauhallisen ihmisen käyttäytyäkseen hyvin. Herkästi hermostuvan Ellin kanssa tulee noudattaa tarkkaa päivä- ja viikkorutiinia niin ruokinnan, liikutuksen kuin vapaa-ajankin kanssa, jotta tamma pysyy aisoissa. Ratsuna Elli on pärjännyt hyvin koulu- ja esteratsastuksessa, minkä lisäksi se on startannut parit maastoestekilpailutkin. Elli on ratsastettaessa reipas ja yleensä myös kuuliainen, mutta toisinaan haastava, jos sille päälle sattuu. Ruunikko on nimensä mukaisesti kaunis kuin karamelli ja periyttänyt väriään myös jälkikasvulle.

Sukuselvitus © Viixi

POJASTA POLVI PARANEE

00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.09.2020: SV-II (7 + 10 + 9 + 9 + 7,2 + 0 = 42,2p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.11.2020: EV-I ((9 + 10 + 3 + 1 + 2 + 9 = 34p)

ERJ: 0 sijoitusta

00.00.0000 Kilpailupaikka 100cm 0/00
00.00.0000 Kilpailupaikka 100cm 0/00

LAHJATTOMAT TREENAA

00.00.0000 - Valmentajana Valmentaja (000 sanaaa)
Tekstiä tekstiä tekstiä...

RAKAS PÄIVÄKIRJA

20.09.2020 - Kirjoittanut omistaja (108 sanaa)
Vimma muutti Kuuraan syyskuun alkupuolella, ja vain reilun viikon kotiutumisjakson jälkeen ori pääsi ensimmäisen kerran esiintymään minun omistuksessani, kun se kärrättiin yhdessä toisella tallilla asustavan Helmiahon Leijonamielen kanssa suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteen. Ruunikko suomimies olisi voinut tehdä hieman vakuuttavammankin esityksen, mutta saavutettuun toiseen palkintoonkin sietää olla lyhyen yhteistyön vuoksi tyytyväinen. Vimma saavutti parhaat pisteensä erinomaisesta suvustaan, sekä korrektista käytöksestään läpi koko tilaisuuden. Kouluradan ratsastus meni pelkäksi jännittämiseksi, minkä vuoksi tulos oli vain hädin tuskin hyväksytyn puolella, eikä pisteitä moisesta luonnollisesti jaettu. Lopullinen yhteispistemäärä Vimmalla jäi 42,2 pisteeseen, ei siis kuitenkaan lopulta kovin kauas sinivalkoisesta ruusukkeesta. Parin kuukauden harjoittelun jälkeen vuorossa on estevarsojen laatuarvostelutilaisuus marraskuussa, josta tavoitteena on vaatimattomasti ensimmäinen palkinto.

30.10.2020 - Kirjoittanut omistaja (402 sanaa)
Vimman kanssa kunnon kohottaminen ja ratsukoulutus olivat sujuneet pääasiassa nousujohteisesti, joten päätimme välillä vaihtaa sen kanssa maisemaa. Ori lähetettiin kahden viikon tehovalmennusleiriin Chermiaan, jossa päävastuun orin treenaamisesta nappasi keskuksen vastaava estevalmentaja, alunperin saksasta lähtöisin oleva Paul Meyer. Miehellä oli heti selvä visio suomenhevosen treeniohjelmalle, vaikkei hänellä juuri kokemusta näin raskaista estehevosen aluista ollutkaan. Olin paikalla todistamassa Paulin ja Vimman ensimmäistä yhteistä ratsastusta, ja vaikka alku olikin yhteisen kielen puuttuessa hankalaa, alkoi ruunikko kuitenkin nopeasti väläytellä aina vain parempia pätkiä tekemisestään. Kotioloissa hieman hätäisenä ja keskittymiskyvyttömänä pidetty nuori alkoi varmaotteisen miehen alla keskittyä oikeasti työntekoon, ja ryhtiäkin hevoseen löytyi aivan eri tavalla kuin minun käytössäni - enhän minä kehdannut kolmevuotiaalta suomalaiselta vielä tuollaista itsensä kantamista vaatia, vaikka niin ehkä hyvä olisi tehdäkin. Luottavaisin mielin jätin hevoseni Chermian ammattilaisten hellään huomaan luvaten parin viikon päästä tulla katsomaan, millainen peli Vimmasta on oikein saatu rakennettua.

Aika kotioloissa lensi kuin siivillä muita hevosia treenatessa, eikä Vimmaa ehtinyt vielä tulla edes ikävä, kun jo koitti aika hakea se takaisin kotiin. Paul oli edellisenä iltana viestittänyt minulle tiedon siitä, että hevoseni ratsastusaika olisi aamupäivällä puoli kymmeneltä, ja navigaattorin arvioiman ajan perusteella olisin paikalla juuri kyseisellä kellonlyömällä. Maneesiin saakka ehtiessäni ori oli jo tekemässä laukkatyöskentelyä, ja olipahan areenalle rakennettu muutama estekin ratsukon ylitettäväksi. Vähäsanaisena mutta määrätietoisena tunnettu Paul ei tervehdystä enempää minulle vaivautunut puhumaan, mutta näkemäni kertoikin paljon enemmän, kuin mitä mies olisi ikinä voinut minulle sanoin kuvailla: Vimma vaikutti saaneen lyhyessä ajassa hurjasti lisää voimaa, jonka lisäksi sen tekemiseen oli tullut aikuismaista varmuutta. Ori ei ollut enää se lapsenmielinen nuori, joka vähän harrasteli ratsun töitä aina silloin tällöin, vaan nyt se teki töitä ihan oikeasti ja täydellä panoksellaan.

Työskentely keskittyi vielä tässä vaiheessa pitkälti sileäntreeniin, kuten hevosta tuodessani oli ratsastajan kanssa sovittukin, mutta myös hyppypuolella oli tapahtunut kehitystä. Vimma hyppäsi Paulin kanssa itsevarmasti, mutta sitä en tiedä, kuinka iso vaikutus kokeneella ratsastajalla oli hevosen epäröimättömyyteen. Suurin kehitys oli kuitenkin tapahtunut esteiden välissä tapahtuville asioille: nyt Vimma vaikutti oikeasti kuuntelevan ratsastajansa apuja ja myös yrittävän totella niitä parhaan taitonsa mukaan. Tiukan puolituntisen jälkeen Paul toi hevosen minulle kävelytettäväksi, ja samalla vaihdoimme muutaman sanan orista, jota mies kuvaili ilahduttavasti ”suurisydämiseksi” ja ”tulevaisuuden rusettihaiksi”. Sanat merkkasivat paljon tullessaan puoliverivannoutuneen ihmisen suusta, vieläpä miehen, jonka tiesin kertovan mielipiteensä aina suorasanaisesti ja totuutta kaunistelematta. Hevosta kuljetusautoon pakatessani koin todella saaneeni rahoilleni vastinetta, enkä todellakaan poissulkenut mielestäni mahdollisuutta Vimman toiseen koulutusjaksoon mahdollisesti neli- tai viisivuotiskaudella, kun sillä olisi jo hieman enemmän kokemusta oikeasta treenistä.