Kuuran Varjosoturi

VH22-018-0180
EV-I, SV-II



Kuuran Varjosoturin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Kuuran Varjosoturi Kutsumanimi Turo
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, ori Säkäkorkeus, väri 149cm, punaruunikko
Syntymäaika, -paikka 22.02.2022, Suomi Ikä 9-vuotias
Koulutus Helppo B, re. 100cm, me. 80cm Painotus Esteratsastus
Kasvattaja Kuuran Suomenratsut Omistaja Cherry, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Kuuran Varjosoturi syntyi sangen mieleenpainuvana päivänä, vieläpä hieman kahden jälkeen aamuyöstä. Siinä missä muut kihlautuivat ja menivät naimisiin, vahdimme me silmä kovana vastasyntyneen Turon ja emänsä Moonan vointia. Muistissa oli vielä liian hyvin edellisen päivän tragedia, jossa siitostamman lisäksi olimme menettää myös vastasyntyneen Rokkishotin. Turon ja Moonan voinnissa ei onneksi ollut valittamista: kummatkin olivat reippaita, nälkäisiä ja sopivasti täynnä elämää.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Turo on luonteeltaan varsin hauska tyyppi; ei mikään perinteinen suomijuntti, muttei myöskään mikään verisiin lajitovereihinsa verrattava piripää. Ori pitää itseään oman elämänsä kruunaamattomana kuninkaana, jolla on valta hallita alaisiaan, mutta vain paremman puoliskonsa (tässä tapauksessa omistajansa) suostumuksella. Ruunikon tallikäytökseen jää useimmiten hieman toivomisen varaa, mutta huonokäytöksiseksi en suomenhevosta kuitenkaan menisi väittämään: hevosella on taipumusta kärsimättömyyteen, röyhkeyteen ja ahneuteen, muttei kuitenkaan vaaralliseen tai aggressiiviseen käytökseen. Ori voi kokemattoman käsittelijän mielestä olla raju liikkeissään, mutta todellisuudessa sen sujuvaan käsittelyyn ei vaadita kuin ripaus määrätietoisuutta. Eläinlääkärin ja kengittäjän kanssa Turo tulee pääsääntöisesti hyvin toimeen, vaikka vaatiikin kaikkiin rokotusta suurempiin toimenpiteisiin rutiinirauhoituksen. Vieraissa paikoissa ruunikon käytös on jokseenkin asiallista, vaikka ääntä pienikokoisesta suomimiehestä irtoaakin. Matkustajana ori on näennäisesti rauhallinen, vaikka oikeasti se hieman stressaakin varsinkin pidempiä matkoja. Rennossa seurassa ja hyvien eväiden äärellä ruunikko taittaa reilunkin määrän kilometrejä olematta kuitenkaan määränpäähän päästyään aivan finito.

Ratsain Turo on reipas ja omalla moottorilla liikkuva itsenäiseen päätöksentekoon kykenevä hevonen, joka on parhaimmillaan herkkä ja kuuliainen ja pahimmillaan kurittoman uppiniskainen. Ruunikon keskittymiskyky on jumittunut suurin piirtein esikoululaisen tasolle, eikä sen energian kanavoiminen työntekoon ole aina ihan helppoa. Etenkin sileällä Turo tuppaa olemaan kärsimätön, kiireinen ja kiinnostunut kaikesta muusta kuin ratsastajansa asiasta. Kouluaitojen sisälle lähteminen tuskin lienee orin kanssa fiksu tempaus, ellei tarkoituksena sitten ole tarjoilla yleisölle viiden minuutin mittaista välikevennystä. Esteillä tilanne ei onneksi ole aivan yhtä mahdoton, vaikka joitain sudenkuoppia kyseiseen lajiinkin liittyy. Turon estetekniikka on onneksi melko näppärä, minkä lisäksi hevosella on yllättävän hyvä ymmärrys omista ulottuvuuksistaan. Ori näyttää esteitä lähestyessään melko toivottomalta hakiessaan tasapainoaan ja kiemurrellessaan reitillään, mutta jollain ihmeellä se useimmiten selvittää tiensä keppien ylitse virhepisteittä. Ruunikolla itsellään ei ole pienintäkään epäilystä omista kyvyistään, eikä se siksi epäröi yrittää isojen tai erikoistenkaan esteiden hyppäämistä. Ratsastajan turvallisuuden vuoksi viisainta lienee kuitenkin pysytellä turvallisen pienillä esteillä – eihän traagiseen onnettomuuteen lopulta tarvita kuin yksi epäonninen virhearvio.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Syyn Virranviemä
ERJ-I, SLA-I, EV-I, SV-II
sh, 156cm, tprt
ii. Kuolemanvirta
KTK-II, ERJ-II
sh, 153cm, tprt
iii. Virran-Vartija EVM
iie. Kuolematar EVM
ie. Havian Fenja
KTK-III
sh, 153cm, rn
iei. Vienan Parooni EVM
iee. Karamelli Elli EVM
e. Kuuran Harmonia
SLA-I, EV-I, SV-II
sph, 147cm, trt
ei. Verantatonttu
ERJ-I, SLA-I
sph, 143cm, trn
eii. Kiintuvan Timoteus EVM
eie. Kesärannan Veera EVM
ee. AT Hulihevinä
ERJ-I, SLA-II
sh, 156cm, rt
eei. AT Ruupertti EVM
eee. Hemmikön Helinä EVM

POJASTA POLVI PARANEE

23.03.2024 t. Kuuran Kastehelmi (e. Kelokorven Kuurna) om. Cherry, VRL-12299
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000

RUUSUKEHAI VAUHDISSA

Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.03.2022: SV-II (6,6 + 10 + 2 + 7,25 + 8,3 + 7 = 41,15p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.03.2022: EV-I (7 + 10 + 3 + 5 + 2 + 9 = 36p)

Ominaisuuspisteet (ERJ) Taso
1878.12 5/4

LAHJATTOMAT TREENAA

26.01.2023 - Valmentajana Hanna Elonen (363 sanaaa)
Kuuran omille ratsukoille järjestetyssä estevalmennuksessa teemana oli ratsukoiden rento ja täsmällinen suorittaminen, jota lähdettiin hakemaan yksinkertaisten puomijumppatehtävien avulla. Korkeushypystä tai aikaratsastuksesta ei siis tällä kertaa ollut kysymys, vaan tavoitteena oli keskittyä tasalaatuisen suorittamiseen ja ratsukoiden välisen vuorovaikutuksen hiomiseen. Tätä tavoitetta palvellakseen maneesiin oli rakennettu kavaletit kummallekin pääty-ympyrälle sekä yksittäiset esteet lävistäjille sekä toiselle pitkälle sivulle. Osallistujia iltapäivän valmennuksessa oli yhteensä neljä: tallin omistaja ja valmennukseen osallistuneiden ratsujen kasvattaja Cherry nelivuotiaalla Shotilla, Kuuran päävastuullinen ratsuttaja Anna niin ikään 4-vuotiaalla Turolla, junioriratsastaja Hilla hoitohevosellaan Floralla sekä tallin aikuisia hevosia satunnaisesti ratsasteleva Joona Lipsasella. Päivän kattaus piti siis sisällään sekä nuoria tekijöitä että jo kokeneempia konkareita; valmennuksen tehtävät kuitenkin sopivat sellaisinaan kaikille, huolimatta sen enempää ratsukoiden yhteisistä kilometreistä, kehityskohteista kuin päivän vireestäkään.

Annalla vaikutti olevan kädet täynnä Turon kanssa työskennellessä, sillä vaikka nuori ori ei varsinaisesti tuhma ollutkaan, oli sillä kuitenkin keskittyminen kaikkialla muualla kuin ratsastajassa. Vapaata sileän verryttelyä seuratessani huomasin kuitenkin ilokseni ruunikon liikkuvan aktiivisesti ja ikäisekseen ryhdikkäästi, eikä kolmikymppisen naisen ratsastustyylissäkään ollut valittamista – päinvastoin, tekemistä loisti kauas pitkä kokemus nuorten hevosten kanssa työskentelystä. Puomien pariin siirryttyämme Turo osoitti olevansa varsin huumorintajuinen ratsu, sillä vakavissaan se ei ottanut yhtäkään maahan asetettua keppiä. Sen sijaan ori kiemurteli lähestymisissä, kolisteli keppejä niitä ylittäessään ja jatkoi omaa iloista töpötystään aina tehtävien välissä. Vakaasta istunnasta ja selkeästä suoraan menemisen tavoittelusta huolimatta Annalla oli vaikeuksia korjata ratsunsa tekemisiä – pikkupoika kun halusi keskittyä ihan omiin harrastuksiinsa tylsien tarkkuusharjoitusten sijaan.

Selkeä parannus tekemisen laatuun tapahtui kuitenkin heti puomien vaihtuessa ristikoiksi. Vaikka ruunikko olikin edelleen vänkyrä lähestymisissä, ei se kuitenkaan ollut enää yhtä huolimaton jalkojensa suhteen. Oikeilta reiteiltä poiketessaan ratsukko ajautui helposti huonoihin ponnistuspaikkoihin, mutta se ei Turoa haitannut. Hevonen osoitti vahvaa itseluottamusta ylittäessään esteet työläistäkin paikoista tekemättä asiasta mitään numeroa. Ratsastajalleen hevonen tarjosi täyslaidallisen tekemistä, kun vuorossa oli useiden eri tehtävien yhdistäminen kokonaiseksi radaksi. Huumorintajulla ja reippaalla asenteella ratsukko kuitenkin selvitti koko harjoituksen yhdellä vedolla: sujuvaa tai kovin taloudellista ei suorittaminen vielä ollut, mutta sellaiseksi tekeminen orin kanssa ehkä joskus muuttuisi rutiinin ja kokemuksen karttuessa. Turon suorittamista kokonaisuutena arvioitaessa voidaan todeta, että hevonen on jo nyt rehellinen hyppääjä ja siinä on varmasti potentiaalia esteradoille; se ei kuitenkaan ole lähellekään valmis kilparadoille, vaan vaatii hurjasti lisää kokemusta erilaisista tehtävistä selviytyäkseen tulevasta leipätyöstään turvallisesti.

RAKAS PÄIVÄKIRJA

28.02.2022 - Kirjoittanut omistaja (122 sanaaa)
”Tiedätkö, kulta, tuon Turon voisi vaikka myydä”, yritti epätoivoinen aviomieheni varovasti vihjailla jatkaen ehdotustaan vielä toteamalla: ”sullahan on jo varsa sekä Moonasta että Vimmasta.” Miehen toteamus sinänsä piti paikkansa, tallista todella löytyi jo Moonan ja Flipperin tammavarsa Pirtu (hieno mutta pirun itsepäinen hevonen) sekä Vimman ja Ristiinan varsana orvoksi jäänyt Shotti, josta ei tietenkään voinut luopua dramaattisen historiansa takia. Silti tämän suuntainen vihjailu tuntui ikävältä, sillä Turon myyminen ei ollut missään vaiheessa edes käynyt mielessäni. Orivarsa oli onnistunut luikertelemaan suosiooni hiukan tuhmalla käytöksellään ja kömpelöllä olemuksellaan ja halusin kovasti nähdä, millainen pikkupojasta isona oikein tulisi. Kasvattajana näitä asioita kuuluisi tietysti miettiä lompakon ja tulevan siitosarvon kannalta, kilparatsastajana taas tulevaisuuden menestysmahdollisuudet mielessä, mutta jälleen kerran päätös tehtiin puhtaasti sydämellä: ”Ei, Turoa ei myydä.”

07.03.2022 - Kirjoittanut omista (206 sanaa)
Turo osallistui kaksivuotiskaudellaan niin sanottuun ”tehostettuun ajokoulutukseen”. Käytännössä se tarkoitti sitä, että pihatossa villiksi heittäytynyt orivarsa laitettiin paitsi käytöskouluun, myös tekemään paljon niin aivojumppaa kuin fyysistäkin liikuntaa. Hevosparka joutui Millan käsittelyssä tottumaan tiukkoihin rajoihin, joiden turvin sen käsittelystä tuli jälleen melko siedettävää ja ennen kaikkea turvallista touhua. Luulojen pois ottamisen jälkeen ruunikko siirtyi parin viikon ajaksi ohjasajoon. Sen sujuessa melko kivuttomasti lisättiin yhtälöön vielä kärryt, joiden vetämisestä Turo alkuhämmennyksen jälkeen selvästikin nautti. Touhukkaalle pikkupojalle teki hyvää päästä purkamaan energiaansa kontrolloidusti, jolloin sen laumakäytös palautui täysterroristista siedettävälle tasolle ja myös kaikki tekeminen hevosen kanssa muuttui selvästi miellyttävämmäksi. Eivät Turon liikutusmuodot tähän kuitenkaan jääneet, vaan ajotreenin lisäksi se tutustutettiin varsin varhaisessa vaiheessa myös irtojuoksutukseen ja -hypytykseen. Nuoresta iästään huolimatta orin liikutuskalenterissa oli viikon aikana kolmesta neljään treenikertaa, joista ainakin kolmena hevonen oli tarkoitus juoksuttaa aina hikeen saakka. Yksi treenikerta oli useimmiten fyysisesti melko kevyt, mutta henkisesti kasvattava ja tulevaisuuteen valmentava: silloin oria ehkä vain taluteltiin, tai sitten sitä totutettiin erilaisiin hoitotoimenpiteisiin tai vain osallistettiin talliarkeen ottamalla se esimerkiksi muutamaksi tunniksi karsinaan ihmettelemään. Monelle varsalle tällainen konsepti olisi ollut liian rankka, mutta Turon kohdalla se toimi toivotulla tavalla. Ehkä myös vanhemmalla iällä edessä oleva ratsukoulutus sujuisi tältä pohjalta melko kivuttomasti, kun takana olisi jo satoja tunteja työntekoa ihmisten kanssa.