VH18-018-1496
Kuollut varsomisen komplikaatioihin 21.02.2022 ♥
Lupsakan Ristiinan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Lupsakan Ristiina | Kutsumanimi | Ristiina |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 154cm, vaaleanpunarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 01.06.2018, Suomi | Ikä | 18-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 110cm, me. 90cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Lupsakan Suomenhevoset | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Ristiina tarttui matkaani mukaan Lupsakan Suomenhevostilalta. Tamma oli vasta pieni varsa, josta sen kasvattaja Milma piti seuraavanlaisen myyntipuheen: "Tästä äärimmäisen kiva estepeli. Miksei myös vaikka koulukentille ja kenttäratsastukseen, isän puolelta löytyy rahkeita mihin vaan. Emä sen sijaan on estepainotteinen sporttisuokki. Isällä sijoitukset täynnä joka lajissa, odotellaan jälkeläisnäyttöjä ja muita vaadittavia asioita, jotta voi laatuarvosteluihin suunnata. Emällä myös juuri napsahti estesijat täyteen ja jälkeläisnäyttökaipuu hänellläkin." Mitä sitä enää muuta vakuuttelemaan, kun tallissa selvästi oli juuri Ristiinan mentävä kolonen odottelemassa.
Ristiina osaa ottaa elämän rennosti, eikä se juuri anna ulkoisten tekijöiden vaikuttaa omaan olemiseensa. Tamma tietää hyvin oman arvonsa ja se ilmoittaa kyllä, jos kokee tulleensa kohdelluksi jollain tapaa väärin. Kun hevosta muistaa kohdella kunnioittavasti, on elämä sen kanssa leppoisaa ja nautinnollista. Jos hoitaja erehtyy ryhtymään päällepäsmäriksi, voivat Ristiinan yhteistyöhalut karista vauhdilla pohjamutiin saakka. Hevosen kanssa kannattaakin yrittää pysyä väleissä, sillä silloin kaikkien elämä on mukavampaa. Ongelmia rautias ei hae koskaan, mutta toisinaan sen hidas elämänrytmi saattaa sen pattitilanteisiin, joihin muut hevoset eivät ikinä edes joudu. Paineistamisesta Ristiina ei pidä ollenkaan ja se alkaakin harittaa vastaan ihan kunnolla, jos tammaa yrittää väkisin saada tekemään jotakin. Paljon parempi tekniikka hevosen kanssa on lahjominen, sillä sitä se ei pidä ollenkaan yhtä tuomittavana kuin patistamista ja käsemistä. Arkielämä Ristiinan kanssa sujuu yleensä kommelluksitta, kun hevonen ja hoitajansa tietävät kummatkin yhteiset pelisäännöt. Taluttaessa tamma seuraa hitaasti ihmistä, mutta narua ei silti kannata turhan päiten alkaa kiristämään. Toisinaan Ristiina haluaisi lähteä omille tutkimusmatkoilleen, jolloin sitä on syytä muistuttaa sitä koskevista säännöistä. Liian kovakouraisesti sitä ei kuitenkaan voi tehdä, sillä silloin tamma ainakin ottaa ja lähtee. Traileriinkin Ristiina kyllä menee, kun siitä itsestään siltä tuntuu. Jos kyydissä on jo hevonen, ei lastaaminen yleensä vie minuuttiakaan. Pelkän Ristiinan lastaaminen voi olla konstikkaampaa, mutta rauhallinen ja kärsivällinen ihminen selviää siitäkin kaikkia miellyttävällä lopputuloksella.
Tavalliset hoitotoimenpiteet, kuten harjaaminen ja varustaminen, sujuvat Ristiinan kanssa yleensä aina täysin ongelmitta. Liian kovakouraisista otteista tamma ei pidä, mutta mitään luimistelua ja harmistunutta hännän heilauttelua vaarallisempaa se ei kuitenkaan tee. Jalat hevonen nostaa pienestä sipaisusta ja se pitää niitä ylhäällä juuri niin kauan kuin tarve vaatii. Ristiinan kengittäminen ei siis ole temppu eikä mikään, mutta haavanhoito ja eläinlääkäriä vaativat toimenpiteet ovat sitten senkin edestä. Paras olisi, jos ennen hampaiden raspausta hevosen oma hoitaja saisi Ristiinan rauhoitettua jo hyvissä ajoin ennen kuin eläinlääkäri edes saapuu tallin pihaan. Tammalla on joitain huonohkoja kokemuksia eläintohtoreista ja se suhtautuukin heihin hyvin epäluuloisesti. Rokotukseenkin Ristiina tarvitsee henkiseksi tuekseen tutun ihmisen ja parempi oikeastaan olisi, jos sen rokottaisi joku tuttu ihminen. Klinikkareissut ovat tamman mielestä aivan kammottavia, eikä se suostu tulemaan edes ovista sisälle ilman vahvaa rauhoitusta. Haavojensa suhteen Ristiina on hyvin hankala hoidettava, sillä se ei siedä mitään, mikä aiheuttaa sille pienintäkään kipua. Vaikka se ei yleensä ihmisen tilaa rikokaan, osaa se tarvittaessa puolustaa itseään niin potkien kuin purrenkin. Pienetkin haavat on silti syytä saada hoidettua, sillä muuten ne aivan varmasti tulehtuvat ja aiheuttavat imppareita, joiden hoitaminen se vasta herkkua onkin. Ruualla lahjominenkaan ei näissä tilanteissa auta, mutta tilanteen lauettua haluaa tamma aivan varmasti lohdutuspalkinnoksi herkun tai kaksi. Onneksi kaikki tavallisemmat toimenpiteet sujuvat hevosen kanssa ongelmitta, joten normaaleissa arkipäivän askareissa sen kanssa pystyy toimimaan kuka tahansa.
Ratsastaminen Ristiinalla on hauska ja mieleenpainuva kokemus, kun melko pienikokoinen rautias kipittää menemään. Liikkeet tammalla eivät tavallista kummemmat ole, mutta hyppyä siitä löytyy senkin edestä! Yleensä hevonen on enemmän eteenpäinpotkittava kuin pidäteltävä, mutta sopivasti syttyessään saattaa tätäkin ratsua joutua rauhoittelemaan. Varsinaisesti laiska ei Ristiina ole, mutta se keskittyy helposti hieman turhan paljon sitä ympäröivään maailmaan ja turhan vähän varsinaiseen työntekoon. Hevonen säästelee itseään mielellään, mikäli ratsastaja vain antaa siihen tilaisuuden. Saadessaan kyytiinsä tarpeeksi osaavan ja vaativan ratsastajan, tekee rautias kyllä pitkin hampain kaiken, mitä siltä pyydetään. Kovin pitkälle ei Ristiinaa ole kouluratsastuksen parissa koulutettu, mutta kyllä se tarpeen vaatiessa tekee niin taivutukset kuin vastalaukatkin. Laukatkin tamma periaatteessa osaa vaihtaa, mutta yleensä se haluaa esitellä tätä taitoaan vain vauhdikkailla esteradoilla. Laukka on ehdottomasti Ristiinan vahvin askellaji, jossa sitä pystyy ratsastamaan melko hyvin joka suuntaan. Jonkin sortin kannukset on hyvä pitää jalassa aina tamman kanssa töitä tehdessä, mutta liikaa niillä ei kuitenkaan voi alkaa komentelemaan. Ristiinan sietokyky on huomattavasti suurempi silloin, kun ihminen on sen selässä. Kaikkea se ei kuitenkaan silloinkaan sulata ja tarpeeksi suuren vääryyden kokiessaan se kyllä ilmoittaa asiasta varsin kipakasti. Kouluraippaa tamman selkään ei voi ottaa ollenkaan ja lyhyemmänkin raipan osuessa vahingossa hevoseen heittää se varmasti kipakan pukin kuin kertoakseen, että raippa kuuluu sen kanssa kiellettyjen varusteiden listalle. Ylimääräisiä varusteitakaan tamma ei oikein sulata, joten paras tapa tulla hevosen kanssa toimeen onkin pyrkiä pitämään niin suojat kuin apuohjatkin mahdollisimman minimissä.
Maastoillessa Ristiinalla ei koskaan ole kiire mihinkään, eikä se myöskään vaivaudu pelkäämään mitään. Tammaa ei haittaa edes se, vaikka maastokaveri katoaisikin jonnekin horisonttiin. Kilpailuviettiä sillä ei ole nimeksikään ja läheisriippuvaista siitä ei saa tekemälläkään. Maastojen puolella ratsastaja saa tehdä aivan tosissaan töitä, jos haluaa saada edes murto-osan Ristiinan huomiosta itseensä. Erityisesti maastoesteiden hyppääminen onkin hevosen kanssa haaste, vaikka tamma kyllä menee yli mistä tahansa lähes millaisesta paikasta tahansa. Vauhtia ei tällöinkään pääse kertymään liikaa vaan todellinen haaste on saada hevonen etenemään haluttuun suuntaan haluttua vauhtia. Rataesteillä tilanne on hieman toiveikkaampi, kun ulkopuolisia häiriötekijöitä ei ole niin paljoa, eikä ainakaan aivan yhtä lähellä. Kun muut hevoset pelkäävät kilpailuissa mainoslakanoita ja liehuvia lippuja, ei Ristiina silmäänsä räpäytä niiden kohdalla. Sen sijaan se saattaa jäädä ihailemaan radalla olevaa uutta mersua tai esteen vieressä olevaa ruusupuskaa, ihan vain jottei ratsastajan elämä olisi liian helppoa. Puomiesteilläkin hevonen hyppää esteen kuin esteen paikasta kuin paikasta, mutta liian varovainen se ei jalkojensa suhteen ole. Ristiina saattaa ottaa montakin perättäistä estettä alas välittämättä asiasta ollenkaan. Hevonen pitää saada ratsastettua oikeasti kunnolla pohkeen eteen ja liikkumaan itse omilla jaloillaan, jos sen kanssa haluaa tehdä nollatuloksen. Tammahan on melkoinen tykki sitten, kun sen on saanut oikeasti tekemään töitä ja keskittämään energiansa hyppäämiseen. Ristiina on tilanteen niin vaatiessa ketterä kääntymään ja se pystyy tekemään nopeitakin ratkaisuja, joten ratojen onnistuminen on loppujen lopuksi hyvin pitkälti kiinni ratsastajan voitontahdosta ja taidoista.
| i. Pätkäjätkä sh, 156cm, prt |
ii. Jätkänpolkka sh, 160cm, prt |
iii. Äijyysi |
| iie. Kissanpolkka |
||
| ie. Pätkissuklaa sh, 156cm, trt |
iei. Suklaasula |
|
| iee. Pätkäisy |
||
| e. Ruhjerinta sh, 150cm, vprt |
ei. Rohkea Viikari sph, 145cm, vrt |
eii. Rohkeutta Vain |
| eie. Viiskaus |
||
| ee. Punarinta sh, 157cm, prt |
eei. Vauhti-Ville |
|
| eee. Punahehku |
Ristiinan suku on sikäli melko tuntematon, että se ei jatku pitkälle, eikä ole yleistynyt hallitsemattomasti. Ehdottomasti upeampi Ristinaan vanhemmista on sen edesmennyt isä Pätkäjätkä, joka palkittiin elämänsä aikana useamman lajin laatuarvostelupalkinnolla. Isän palkinnot ja emän Ruhjerinnan lukuisat sijoitukset esteratsastuskilpailuissa lupailevat Ristiinalle valoisaa tulevaisuutta kilpahevosena. Tulevaisuudessa tulemme näkemään toivottavasti paitsi tamman itsensä, myös sen emän Ruhjerinnan jossakin laatuarvostelutilanteessa.
Pätkiksen isä Jätkänpolkka oli kyllä kaikki mikä suomenhevoskasvatuksessa ei välttämättä ollut niin tavoitteena. Se meni liian lujaa, oli ihan liian häslä ja sillä ei ollut tukkaa nimeksikään. Ihmeellinen suomenhevonen. Jätkänpolkka oli kuitenkin niin hellyyttävä ja rakastettava otus, että en kanssa ei vain voinut luovuttaa, ja lopulta se alkoi ymmärtää, että esteiden yli kuului hypätä kiertämisen sijaan ja kouluradalla ei voi syödä ruohotupsuja kesken suorituksen. Tämän ahaa-elämyksen jälkeen se alkoi jopa sijoittua kilpailuissa ja kenttääkin sillä alettiin kilpailemaan kun ori oli saanut ensin kahdeksana vuotena juostua pahimmat energiat pois miten nyt ikinä halusikaan ja jaksoi keskittyä.
Pätkän emä Pätkissuklaa oli oikein nätti tummanrautias tamma. Tamman kanssa kilpailtiin jonkin verran esteitä ja koulua, mutta pääasiassa tammalla kierrettiin näyttelyitä. Iän kertyessä Pätkissuklaa siirtyi vallan jalostuskäyttöön ja jättikin maailmaan monta, toinen toistaan kauniimpia suomenhevosia.
Riinan isä Rohkea Viikari oli pieni, mutta pippurinen esteratsu. Vaaleanrautias ori hyppäsi ihan mielettömän hyvin, erityisesti kun vertasi orin muuten pieneen kokoon. Olisi siitä voinut koulukentillekin olla, mutta sillä oli niin paljon energiaa, ettei se tahtonut pysyä kouluaitojen sisällä lainkaan. Siispä se niitti mainetta ja mammonaa lähestulkoon vain esteradoilla. Luonteeltaan ori oli ystävällinen, mutta hieman turhan energinen muutenkin käsiteltäessä. Tällä energiapakkauksella kilpailtiinkin hyvin pitkälle vanhoille päiville asti.
Riinan emä Punarinta oli kaunis, punarautias suomenhevostamma. Yleispainotteinen tamma suoritti tasaisen vahvasti niin koulussa, esteillä kuin myös kentässä. Punarinta ei välttämättä ollut se ihan kaikkein menestynein hevonen, mutta tamman kerrassaan valloittava luonne takasi sille myös jälkikasvua parin varsan verran.
Sukuselvitys © Milma
24.12.2019 o. Kuuran Farssi (i. Kuuran Flipperi) om. Cherry, VRL-12299
21.02.2022 t. Kuuran Rokkishotti (i. Syyn Virranviemä) om. Cherry, VRL-12299
Estehevosten laatuarvostelutilaisuus 31.12.2021: ERJ-I (9 + 40 + 22 + 20 + 15 = 105p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.12.2021: SLA-I (15 (4+7+4) + 19 + 25 + 20 + 13 = 92p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.12.2018: SV-II (7 + 10 + 4 + 7 = 28)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.04.2019: EV-I (4 + 10 + 2 + 4 + 5 + 9 = 34)
ERJ: 40 sijoitusta
| 15.04.2020 | Cloudfield | 110cm | 6/50 |
| 14.05.2020 | Tuontikeskus Vertigo | 110cm | 3/66 |
| 16.05.2020 | Tuontikeskus Vertigo | 110cm | 5/66 |
| 19.05.2020 | Viljalehto | 110cm | 4/38 |
| 05.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 2/88 |
| 06.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 8/88 |
| 17.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 2/88 |
| 18.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 9/88 |
| 20.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 6/88 |
| 22.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 4/88 |
| 26.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 9/88 |
| 28.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 7/88 |
| 29.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 6/88 |
| 11.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 4/40 |
| 11.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 4/40 |
| 12.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 1/40 |
| 14.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 1/40 |
| 17.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 6/40 |
| 20.09.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 5/40 |
| 15.10.2020 | Kilpailukeskus Lupin | 110cm | 4/50 |
| 21.10.2020 | Kilpailukeskus Lupin | 110cm | 6/50 |
| 22.10.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 4/40 |
| 23.10.2020 | Kilpailukeskus Lupin | 110cm | 1/50 |
| 23.10.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 5/40 |
| 27.10.2020 | Kilpailukeskus Lupin | 110cm | 4/50 |
| 30.10.2020 | Kuuran Suomenratsut | 110cm | 1/40 |
| 03.12.2020 | Hiivurin Suomenhevoset | 110cm | 1/60 |
| 11.01.2021 | Lindgård | 110cm | 1/25 |
| 15.01.2021 | Lindgård | 110cm | 5/25 |
| 04.02.2021 | Holmberg | 110cm | 1/50 |
| 18.02.2021 | Holmberg | 110cm | 3/50 |
| 03.03.2021 | Kaihovaara | 110cm | 1/40 |
| 04.03.2021 | Kaihovaara | 110cm | 3/40 |
| 11.03.2021 | Nessinjärven kilpailukeskus | 110cm | 1/50 |
| 12.03.2021 | Nessinjärven kilpailukeskus | 110cm | 7/50 |
| 12.03.2021 | Kaihovaara | 110cm | 6/40 |
| 13.03.2021 | Nessinjärven kilpailukeskus | 110cm | 4/50 |
| 14.03.2021 | Nessinjärven kilpailukeskus | 110cm | 1/50 |
| 15.03.2021 | Nessinjärven kilpailukeskus | 110cm | 4/50 |
| 16.03.2021 | Nessinjärven kilpailukeskus | 110cm | 5/50 |
30.05.2019 - Valmentajana kasvattaja
Olin lupaillut kasvateilleni ilmaista valmennusta ja työni aloitin jo hieman vanhemmasta kasvatistani, Ristiinasta. Oli todella hauska nähdä, millainen pienestä vaaleanrautiaasta tammavarsasta oli kasvanut ja kuulla neitokaisen edesottamuksista nykyiseltä omistajalta. Tammahan on vielä nuori, joten en ollut suunnitellut kovin haastavaa valmennusta. Tarkoitukseni oli hyppyyttää pieniä esteitä ja keskittyä ihan hyppytekniikkaan.
Alkuverryttelyt omistaja sai tehdä itsenäisesti kevyessä ravissa. Ratsukko ravaili ympyröitä ja ylitti muutamia kertoja ravipuomit, jotka olin asetellut kentälle. Jouduin muutamaan kertaan korjailemaan ravipuomien välejä, sillä ne eivät tuntuneet aluksi sopivan Ristiinan askellukseen. Jouduin myös pyytämään hieman enemmän tempoa tamman raviin, sillä se näytti jokseenkin laiskalta ja kostautuisi vielä kolinalla. Alkuverryttelyiden jälkeen aloitimme varsinaisen työskentelyn pääty-ympyröillä, joissa molemmissa oli sisemmässä kaarteessa kolme puomia raviväleillä. Tamman kanssa sai keskittyä askelten sovittamiseen jonkin verran, sillä se ei malttanut itse kunnolla keskittyä. Suoritukset parantuivat ja tamman keskittymiskyky myös, joten nostin keskimmäisen puomin sokeripaloilla kavaletiksi, joka oli myös tarkoitus ylittää ravissa. Aluksi Ristiina olisi tahtonut itsepintaisesti hypätä kavaletin, mikä aiheutti erikoisen näköisiä tilanteita ja puomien kolinaa. Muutaman toiston jälkeen ratsastaja sai kuitenkin pidettyä tamman ravissa ja se ylitti kavaletin korkein askelin. Jatkoimme harjoitusta vuorotellen molempiin suuntiin, sillä en ollut vielä täysin tyytyväinen. Kun kavaletin ylittäminen sujui haluamallani tavalla, nostin loputkin puomit sokeripaloille ja harjoitus jatkui. Kavalettien ylittäminen sujui tällä kertaa paremmin ja Ristiina alkoi selvästi keskittyä.
Muutaman onnistuneen suorituksen jälkeen pyysin ratsukkoa nostamaan laukan ja laukkailemaan uralla aluksi. Ristiinan laukka oli todella hyvännäköistä ja vaikutti erittäin helpolta säädellä, joten olin luottavaisin mielin seuraavaa tehtävää kohtaan. Jätin pääty-ympyröille yhdet puomit ja siirsin hieman keskihalkaisijan vasemmalle ja oikealle puolelle loput puomit sokeripaloineen. Aluksi ratsukko sai jälleen siirtyä pääty-ympyröille, joilla oli yksi puomi. Ristiina ylitti laukkapuomit kuin vanha tekijä, eikä minulla ollut juurikaan sanomista. Askeleetkin tuntuivat säätyvän paljon helpommin näille laukkapuomeille. Pyysinkin ratsukkoa ratsastamaan keskihalkaisijan vieressä olevat puomit, jotka olivat lyhyellä välillä in and out-tyyppisesti. Samalla nostin pääty-ympyröiden puomit sokeripaloille. Jouduin hieman korjaamaan puomien välejä, mutta ratsukko suoriutui kuitenkin hienosti. Nyt tammakin malttoi keskittyä ja laukkasi kauniin rytmikkäästi ja rauhallisesti. Seuraavana olikin vuorossa kavaletit pääty-ympyröillä. Aluksi Ristiina hyppäsi hieman liioitellusti, mutta muutaman toiston jälkeen tuntui ymmärtävän, että pienemmälläkin loikalla pääsi yli. Ratsastaja oli kuitenkin koko ajan hyvin mukana Ristiinan hypyissä, eivätkä tamman hypyt mitään syöksyjä olleetkaan. Nostin myös keskihalkaisijan vieressä olevat puomit sokeripaloille ja pyysin ratsukkoa seuraavaksi ratsastamaan ne. Nyt hyppyjen ajoittamisessa oli pieniä hankaluuksia, mutta puomit eivät kuitenkaan kolisseet. Pyysin silti ratsukkoa tulemaan uudestaan ja harjoittelemaan lähestymisiä, jotta saisin nähdä täydellisen suorituksen. Onnistuneen lähestymisen ja hienojen, rauhallisten hyppyjen jälkeen nostin toisen puomin kahden sokeripalan varaan, samoin tein myös toiselle puomisatsille. Ohjeistin ratsukkoa ratsastamaan vielä nämä molempiin suuntiin. Nyt Ristiina sai jo hieman hypätä toiselle esteelle ja hyppäsikin vähän ylimitoitetulla ilmavaralla. Hypyt olivat kuitenkin kauniita ja rauhallisia, joten se sallittakoon nuorelle hevoselle.
Ratsukko meni puomit kahteen kertaan molempiin suuntiin, kunnes pyysin ratsukon takaisin uralle ravailemaan. Ohjeistin ratsastajaa tekemään ympyröitä ja päästämään ohjaa pikkuhiljaa pidemmäksi, jolloin Ristiina saisi venyttää rauhassa itseään eteen ja alas. Tamma ravasikin oikein rennosti ja tyytyväisenä pärskyen ja sai paljon taputuksia ratsastajalta. Olin itsekin kovin ylpeä tammasta, emäänsä tullut.
22.10.2018 - Kirjoittanut omistaja
Mitä tehdä, kun hevonen ei vain mene traileriin? Tätä jouduimme pohtimaan koko henkilökunnan voimin, kun Ristiina päätti olla laittamatta ensimmäistäkään kaviota lastaussillalle. Herkuille tamma höristeli kovasti korviaan, mutta tavoitteli niitä päättäväisesti vain silloin, kun niihin yltäminen ei vaatinut jalkojen liikuttelua. Liinaamalla pikkuhevonen onnistui kertaalleen pääsemään irti ja pakenemaan paikalta, sillä sen luokan pakottaminen sai rautiaan tunteet kuohumaan oikein urakalla. Lepyttelyn ja uuden taktiikan myötä se saatiin jo kertaalleen puoliksi sillalle, mutta sitten avustaja meni aivastamaan ja taas oltiin lähtöpisteessä. Reippaan puolitoistatuntisen jälkeen oli sitten kokeiltu jo korvien sulkeminen, silmien sulkeminen ja jopa kyytiin peruuttaminen, vaan mikään ei edesauttanut tavoitteeseen pääsemistä. Vasta lähettämällä lastautuvan Kultsin hakeminen paikalle ja asettaminen malliksi kyytiin sai uskomattoman itsepäisen Ristiinan vängertämään itsensä auton kyytiin. Tällä kertaa kyseessä oli vain harjoitus ennen ensimmäisiä edustusreissuja, ja tämän suorituksen perusteella harjoituksia tehdään vielä useita ennen ensimmäistäkään oikeaa reissua...
20.12.2018 - Kirjoittanut omistaja
Kuinka ollakaan on Ristiina oppinut lastautumaan jokseenkin asiallisesti ja se saatiin kärrättyä kaksivuotiaana suomenhevosten arviointitilaisuuteen, kuten suunnitelmana oli aina sen hankinnasta saakka ollutkin. Rakennearvostelua lukuun ottamatta tamman käytös oli melko asiallista, sillä se ei pitänyt itsestään valtavaa meteliä ja malttoi ajoittain olla rauhassakin. Mittaaminen oli luonnollisesti kovin jännittävää, mutta seinää tukena käyttäen toimitus onnistui paljon tallimme toista varsaa, Aarnea, paremmin... Maneesiin yhdessä tuntemattoman varsan kanssa jääminen oli metittyneelle varsallemme kuitenkin hieman liikaa, sillä nätisti paikallaan seisomisen sijaan Ristiina esitteli sellaisia kevätjuhlaliikkeitä, joita se ei ole vielä kertaakaan elämässään osoittanut osaavansa. Silmät päästäni häveten onnistuin joten kuten näyttämään varsan jalka-asennot ja rungon mallin, mutta liian tarkkaa analyysia ei arvoisa tuomaristo pystynyt mitenkään lentoon lähtevästä villihevosesta tekemään. Kakkospalkinto oli ehkä hienoinen pettymys, sillä parhaisiin mahdollisiin sukupisteisiin vedoten olin ajatellut I-palkinnon olevan lähes sataprosenttisen varma. Vaan leikkimielinen tilaisuushan koko arviointi on, joten käytöksen vaikuttaessa pisteisiin reippaasti, ei kakkospalkinto ole ihme (eikä häpeäkään, vaikka siltä toisinaan on omistajasta tuntunutkin). Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, vai miten meillä hevosihmisillä onkaan tapana sanoa?