Dare Stable

LAST HEARTBEAT

VH17-011-0169

ERJ-I


Last Heartbeatin kuvat © Benny de Ruiter Stables (with permission)

Name Last Heartbeat Spitzname Lare
Züchten, Geschlecht Hannoverinhevonen, ori Widerristhöhe, Farbe 170cm, punaruunikko
Geburtsdatum, -ort 01.01.2015, Saksa Alter 19-vuotias
Ausbildung Helppo A, re. 160cm, me. 100cm Betonung Esteratsastus
Züchter Luisa Boehm EVM Eigentümer Cherry, VRL-12299

DIE ART DER BESCHREIBUNG

Alusta asti yksi lempihevosistani. Ensimmäisen kerran pääsin tapaamaan tämän syntymässään orvoksi jääneen orivarsan Luisa Boehmin kotitilalla vain tunteja sen syntymän jälkeen. Kenellekään ei ollut epäselvää, että elämä yksin jääneen varsan kanssa ei olisi helppoa ja kaikkia kynnelle kykeneviä pyydettiinkin apuun. Itse vietin tuntikausia hoivaten heiveröistä lasta ja jo silloin sain huomata sen olevan spesiaali tapaus. Lare oli niin voimakastahtoinen taistelija, että vaikka lähes kaikki mahdolliset onnettomuudet sitä kohtasivatkin sen ensimmäisen elinvuotensa aikana, selvisi se niistä kaikista voittajana aina uuteen, valoisampaan huomiseen. Vuoden ikäisenä ostin orin omakseni enkä hetkeäkään ole sitä päätöstä katunut.

Lare on käsittelijäänsä kohtaan juuri niin pehmeä tai vahva, kuin mitä sen käsittelijä on oria kohtaan. Pienellä vaivannäöllä hevosesta saa tehtyä itselleen parhaan kaverin, mutta epäoikeudenmukaisella kohtelulla ei mikään enää luista. Tämä ei tarkoita, etteikö ruunikkoa saisi komentaa, mutta tarpeeton komentelu ja fyysiseksi käyminen saa orin suutahtamaan nopeasti. Se ei siedä ollenkaan pieniä lapsia ja onkin valitettavasti oppinut näykkimään näitä aina tilaisuuden tullen. Laren viha ei suoraan kohdistu ihmisentaimiin, vaan ennemminkin näiden huolettomaan ja riehakkaaseen käytökseen. Se on myös hyvin pitkälti yhden ihmisen hevonen, sillä jatkuvat muutokset saavat sen stressaantumaan herkästi. Arkirutiinit sujuvat Laren kanssa kuin tanssi, sillä se tietää aina tasan tarkkaan, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Tuttujen ihmisten tarjoamista paijaushetkistä se nauttii kovasti ja jo varsasta saakka se on rakastanut yli kaiken erinäistä hierontaa ja rapsuttelua. Herkkujen perään Lare ei niinkään ole, vaikka kyllä se tarjottaessa varmasti parhaat syö päältä. Parempi koulutusmetodi orille on kuitenkin rapsuttelu ja kannustava äänensävy, joidenka voimin se jaksaa aina vain yrittää enemmän ja enemmän. Varustaessa ruunikko saattaa toisinaan tehdä pienen show'n satulavyön kiristämisestä, mutta rauhallisella vaikkakin määrätietoisella toiminnalla saa satulan pysymään helposti paikallaan. Taluttaessa Lare seuraa luottoihmistään vaikka p**** edellä puuhun, mutta vieraamman ihmisen kanssa ongelmia voi tulla etenkin lastaustilanteissa. Ori on matkustanut elämänsä aikana tavattoman paljon, mutta se ei ole muuttanut sen pienoista kammoa ahtaita ja pimeitä tiloja kohtaan. Siksi onkin äärimmäisen tärkeää, että sitä on aina kuljettamassa luotettava ja hevosen tunteva ihminen. Pienikin paineistus lastatessa saa Laren ottamaan jalat alleen, mutta rauhallisella hevosen ehdoin etenemisellä sen saa suhteellisen nopeasti kyytiin. Vieraissa paikoissa se kyllä käyttäytyy erinomaisesti, eikä tätäkään ongelmaa aina ole, mikäli käytössä vain on tarpeeksi tilava ja hyvin valaistu kuorma-auto. Sukupuolestaan huolimatta Lare ei pidä itsestään kovaa meteliä. Se korkeintaan ilmoittaa tulleensa paikalle, mutta mitään teatraalista se ei ole ikinä kehittänyt. Eläinlääkäristä tai kengittäjästä hevonen ei liiemmin välitä, mutta päästessään hierojan käsiteltäväksi ei ori voisi enää onnellisempi olla.

Ratsastaessa Lare on eteenpäinpyrkivä, mutta se ei tarkoita, etteikö ori silti haahuilisi suurinta osaa ajasta jossain pohkeen takana ja ohjien tavoittamattomissa. Mitään ori ei anna ilmaiseksi, mutta toimiessaan oikeasti kunnolla tarjoaa se ratsastajalleen varsin unohtumattoman fiiliksen. Ulospäin ruunikko näyttää aina vähintäänkin hyvältä, vaikka harjaantunut silmä hevosesta kyllä nopeasti huomaa, ettei se niin rehellisesti ollutkaan ratsastajansa avuilla. Hevonen on ehtinyt kokea elämässään kaikenlaista ja se tietää suurimman osan tilanteista jo hyvissä ajoin etukäteen. Sileällä se tietää lähes aina, mitä siltä halutaan, ja tarjoaakin sitten jotain sen suuntaista. Hyvä ratsastaja ei anna orin huijata itseään ja parempi ratsastaja onnistuu päihittämään sen oveluudella. Lare ei varsinaisesti aktiivisesti välttele työntekoa, mutta se menee mielellään sieltä, mistä aita milloinkin on matalin. Kylkien potkiminen ja suusta repiminen eivät ruunikon selässä ole millään tavalla suotavaa, ja sen se osaa kertoa aivan itsekin. Vaikka ori on yleensä todella kultainen siinä mielessä, että se ei tee mitään ilkeää saati vaarallista, osaa se halutessaan lyödä myös liinat kiinni jääden paikalleen pomppimaan. Laren kohdalla on helpompi vaihtaa ratsastaja sopivampaan kuin saada ori sietämään itselleen vääränlaista kuskia. Hyppäämisestä ruunikko yleensä innostuu entisestään, mutta se ei välttämättä tee siitä helpompaa ratsastettavaa. Estetehtävät sisältävät paljon hetkiä, jolloin hevosen ja ratsastajan yhteistyön tulisi olla täysin saumatonta. Laren kanssa näin harvemmin on, joten viive ratsastajan antamasta avusta halutunlaiseen reaktioon saattaa kasvaa täysin hallitsemattomaksi. Tästä syystä tekniset radat tai aikaratsastusluokat eivät ole orille parhaita vaihtoehtoja, vaikka se kompensoikin valtavalla hypyllään heikkouksiaan estehevosena. Ruunikko kieltää tai pudottaa aniharvoin ja tuloksena onkin yleensä tuplanolla, mutta sijoitukset vaihtelevat täysin paitsi muiden onnistumisen mukaan, myös sen mukaan kuinka hyvin ratsastaja on saanut ratsunsa radalla kuulolle. Maastohevosena Lare on hieman kehno, sillä erityisesti yksin ollessaan se säikkyy paljon olemattomia asioita. Rentouttavia lenkkejä orin kanssa on turha haaveilla tekevänsä, mutta aina silloin tällöin sen kanssa on mukava vaihtelun vuoksi piipahtaa maastojenkin puolella kääntymässä. Kokonaiset maastolenkit ovat Larelle toisinaan turhan pitkiä, mutta esimerkiksi loppukäynnit sen kanssa voi kiertää vaikka joka päivä lähimetsän kautta.

STAMMBAUM

i. Heartbroken EVM
hann, 172cm, prn
ii. Heartbreaker EVM
hann, 172cm, rn
iii. Icebreaker EVM
iie. Fabulous Glory EVM
ie. Gelatine EVM
hann, 171cm, rtkm
iei. Heartshot EVM
iee. Fabric EVM
e. Rivelona EVM
hann, 170cm, trn
ei. Pasific EVM
hann, 170cm, mkm
eii. Belergia EVM
eie. Ascoast As Fast EVM
ee. Chamsara EVM
hann, 169cm, prn
eei. Criterium Colony EVM
eee. A Samara EVM

FAMILIENBEZIEHUNGEN

Laren isä Heartbroken oli paitsi merkittävä jalostusori, myös yksi aikansa menestyneimmistä estehevosista. Kookas punaruunikko ei ollut mikään lapsitähti, vaan se nousi kansan tietoisuuteen ensimmäisen kerran vasta 9-vuotiaana voitettuaan uuden ratsastajansa Eckardt Beckmannin kanssa ensimmäisen kansainvälisen luokkansa. Seuraavan kahden kauden aikana ori vakiinnutti paikkansa isojen luokkien palkintojenjaoissa ja ihmisten mielissä. Kun ruunikko 11-vuotiaana vaihtoi omistajaa, ei sen hintalapusta nollia puuttunut. Heartbrokenia alkoi ratsastamaan itävaltalainen Tom Steiner, jolla kesti kauden verran löytää räjähdeherkän hevosen asetukset. Seuraavat kolme vuotta orin omistaja sai ylpeänä seurata sen menestystä, kunnes Heartbroken joutui vetäytymään kilpaurheilusta rasitusvammojen takia. Loppuelämänsä se toimi siitosorina Saksan valtionsiittolassa Dresdenissä. Jälkeläisiä punaruunikolle kertyi yhteensä lähes kolmesataa kappaletta. Orin jälkeläisistä 141 tammaa on jalostusarvosteltu hyväksytysti ja 29 oria on hyväksytty jalostukseen useissa eri kantakirjoissa. Heartbroken lopetettiin 19-vuotiaana vanhuuden tuomien vaivojen takia, mutta se on pysynyt ihmisten mielissä vahvasti myös kuolemansa jälkeen. Orin jälkeläisiä näkee vielä tänäkin päivänä kilparadoilla, ja se on varsin haluttu nimi urheiluhevosten sukutauluissa.
Heartbrokenin isä Heartbreaker oli poikansa tapaan suurehko estehevonen. Ruunikkogeeniä kantanut hannoverori edusti ominaisuuksiltaan modernia urheiluhevosta pitkine jalkoineen ja sporttisine runkoineen. Hevosessa riitti kapasiteettia aina 160cm luokkiin saakka, ja kyseisellä tasolla se kilpailikin yhteensä viitenä erillisenä kautena. Nuoruusvuosinaan Heartbreaker kilpaili nuorten hevosten luokkia vaihtaen muutamaan otteeseen ratsastajaa. Kilpaelämästään eläköidyttyään ori ryhtyi työskentelemään kokopäiväisenä siitosorina. Parhaimpina kausina sille riitti tammoja aina Yhdysvalloista saakka, eikä varsamaksuista juuri tarvinnut tinkiä. Yhteensä Heartbreakerille ehti kertyä jälkeläisiä 201 kappaletta, joista suuri osa on sittemmin kilpaillut itsekin esteratsastuksessa. Ori lopetettiin 22-vuotiaana sen terveyden alkaessa rakoilla alati kiihtyvällä vauhdilla. Eräs Heartbreakerilla astutetuista tammoista oli saksalaissyntyinen Gelatine. Tämä synnyinvuotensa parhaana maitovarsana palkittu rautiaankimo treenasi ja kilpaili ahkerasti ratsastajansa Angelina Starkerin kanssa aina 9-vuotiaaksi saakka. Tämän jälkeen hevonen siirtyi Tamaran tyttären Karla Starkerin ratsuksi, sillä sen reistaileva terveys ei Tamaran harmiksi kestänyt nousua 140cm korkeampiin luokkiin. Karlan kanssa tamma kilpaili vielä pari kautta hieman pienempiä ratoja, kunnes se siirtyi jännevamman diagnosoimisen jälkeen siitoshevoseksi 12-vuotiaana. Hevonen varsoi seuraavien kahdeksan vuoden aikana viisi kertaa. Ensimmäisenä syntynyt tammavarsa jäi Starkerien perheelle, mutta muut lähtivät valloittamaan esteratoja muiden ihmisten omistuksessa. Gelatine lopetettiin 21-vuotiaana jännevamman uusittua laitumella jo kolmannen kerran.
Heartbreakerin isä Icebreaker oli noin 170cm korkea punaruunikko hannoverori. Se polveutui suoraan maailmankuulusta esteorista nimeltä Jailbreaker, ja oli jo pelkästään sukunsa perusteella haluttu siitosori ympäri maailman. Nuorena hevosena Icebreaker asustikin Bremenissä sijaitsevassa siittolassa, josta käsin se talvisin myös kilpaili Euroopassa. Kilpatulosten ollessa varsin lupaavia otettiin ruunikko muutamaksi vuodeksi pois siitoskäytöstä, ja sillä aikaa se hyppäsikin nimiinsä useita arvokilpailuvoittoja sekä -sijoituksia. Vakuuttavien näyttöjen jälkeen puoliverinen siirrettiin pysyvästi takaisin siitoskäyttöön, ja niitä hommia hevonen tekikin aina kuolemaansa saakka. Icebreaker kuoli vain 16-vuotiaana aortan repeämään, eikä sen pelastamiseksi ollut valitettavasti mitään tehtävissä. Fabulous Glory oli yksi Icebreakerilla pariinkin otteeseen laitetuista tammoista. Ensimmäisen kerran tummanruunikko hannovertamma varsoi Icebreakerista vain nelivuotiaana. Orivarsa myytiin nopeasti isolla rahalla eteenpäin, ja rahankiilto silmissä yhdistelmä uusittiin nopeasti uudelleen. Seuraavana vuonna syntynyt Heartbreaker pidettiin hieman pidempään kasvattajansa nimissä, mutta myöhemmin myös se myytiin kotiin, jossa ori pääsi kunnolla esille. Fabulous Glory kilpaili mammavuosiensa jälkeen jonkin verran pieniä luokkia, mutta nopeasti se otettiin takaisin siitoskäyttöön, kun hevosen huomattiin olevan keskivertoinen kilpahevonen mutta erinomainen periyttäjä. Noin 170cm korkea estetamma lopetettiin 18-vuotiaana viimeisessä varsomisessaan sattuneiden komplikaatioiden johdosta.
Gelatinen isä Heartshot oli sekin estesukuinen kilpahevonen, jonka tuloksista löytyy niin sijoituksia kuin voittoja aina 160cm luokista saakka. Ori oli väriltään kauniin punaruunikko ja rakenteeltaan yksi oman aikansa parhaista urheiluhevosista. Sielunelämältään Hearshot ei ollut kovin helppo hevonen, mistä johtuen sen ratsastajat vaihtuivat lähes jokaiselle kaudelle. Orin omistaja Walter Müller kuitenkin uskoi hevoseensa ja piti sen visusti omistuksessaan, mikä osoittautuikin lopulta erittäin kannattavaksi ratkaisuksi. Kilpavuosiensa jälkeen Heartshotia käytettiin harkitusti hannoverien jalostukseen. Sen astutusmaksut olivat melkoiset, mutta ei se ainakaan tammanomistajien kiinnostusta laskenut, ja lopulta hevoselle jäi jälkeläisiä kaikkiaan 49 kappaletta. Heartshot lopetettiin 18-vuotiaana hampaiden kunnon mennessä jo liian huonoksi. Ruunikosta polveutuvia hevosia näkee kuitenkin edelleen paljon kilparadoilla, ja hevonen löytyy myös monen jalostukseen hyväksytyn orin sukutaulusta muutaman sukupolven takaa. Fabric eli vain 11-vuotiaaksi, ennen tapaturmaista kuolemaansa auto-onnettomuudessa. Rautiaankimo tamma ehti kuitenkin tehdä paljon lyhyeksi jääneen elämänsä aikana: kilpailla junioriratsastajan kanssa aina 130cm luokissa saakka, sairastaa pitkittyneen kaviokuumeen sekä saada kaksi jälkeläistä. Ensimmäinen varsoista jouduttiin kuitenkin lopettamaan alle vuoden ikäisenä irtopalaleikkauksesta alkaneisiin terveysongelmiin, joten lopulta Gelatine jäi tamman ainoaksi eloonjääneeksi jälkeläiseksi. Luonteeltaan Fabric oli oikein miellyttävä käsiteltävä ja ihanan kevyt ratsastettava, eikä tammasta voinut olla pitämättä sen vähempää valmentajat kuin hevosenhoitajatkaan.

Rivelona oli omistajansa Ella Reuterin onni ja ylpeys. Kirkkain arvosanoin jalostusarvosteltu tamma ehti pakahduttaa Ellan ylpeydestä vuosien saatossa useita kertoja: napatessaan ensimmäisen palkintonsa vain muutaman kuukauden ikäisenä, noustessaan ratsastajansa Diana Beckenin luotsaamana 150-160cm luokkiin hyppäämään sekä tullessaan äidiksi peräti kolmena peräkkäisenä vuonna. Rivelonalla ei juuri terveyshuolia elämänsä aikana ollut ja Ella saikin usein kuulla, millaisen voittokupongin oli päässyt suoraan tamman alta ostamaan. Viimeisen palkintonsa Rivelona sai 23-vuotiaana esiintyessään yhdessä upeiden jälkeläistensä kanssa vuosittaisilla hannoverinhevosten jalostuspäivillä. Valitettavasti mikään ei ole ikuista, ja Ella joutuikin jättämään hyvästit elämänsä hevoselle sen täytettyä 25 vuotta. Tamma alkoi ähkyilemään illalla, eikä vanhaa rouvaa ollut järkeä enää kiikuttaa leikkuriin, vaan se päätettiin päästää kivuistaan vain minuutteja ennen vuorokauden vaihtumista.
Pasific oli Rivelonan maineikas isä, jonka elämä seurasi siitoshevoselle tyypillistä kaavaa. Mustankimo ori näyttäytyi jo maitovarsana ensimmäisen kerran arvosteltavana, ja jatkoi esiintymistään läpi nuoruusvuosiensa. Viisivuotiaana Pasific oli jo varsin tuttu näky kilparadoilla, joilla hevonen teki tasaista työtä ollen säännöllisesti sijoilla. Kymmenvuotiaaksi käännyttyään puoliverinen pyöri jo vähän jokaisen kasvattajan huulilla, mutta valitettavasti se ei ollut tarjolla jalostukseen ennen kilpauralta eläköitymistään. Parhaat kilpakautensa ori teki nimittäin vasta 11-15 -vuotiaana napsien sijoituksia ja voittoja ympäri maailmaa. Viimeiset elinvuotensa Pasific toimi siitosorina Saksan Münsterissä. Tammoja estelahjakkuudella riitti aina karsittavaksi saakka, ja lopullinen jälkeläismäärä orilla olikin lähellä kahdeksaa sataa. Pasific jouduttiin lopettamaan 21-vuotiaana, kun sen ruuansulatuksen kanssa alkoi olla merkittäviä ongelmia. Chamsara oli punaruunikko estehevonen, jonka elämäntyyliin kuului jatkuva omistajan ja kodin vaihtaminen. Luonteeltaan hannoverinhevonen oli kaikkea muuta kuin helppo, mutta tähtien ollessa oikeaan suuntaan kallellaan ei parempaa kilpahevosta maankamaralta löytynytkään. Toisinaan Chamsara väläytteli kilpailuissa parasta laatuaan, mutta yleensä matka katkesi jo kauan ennen maalia, tai ainakin radalta poistuttiin muhkean virhepistetilin kera. Myöhemmällä iällä tamma varsoi kolme kertaa periyttäen kaikille jälkeläisilleen huikeaa estetekniikkaansa, mutta hieman myös ailahtelevaista luonnettaan. Chamsara lopetettiin jo 17-vuotiaana, kun hevosesta kiinnostuneita ostajia ei enää kahdettatoista kauppaa suunnitellessa meinannut löytyä.
Belergia oli 170cm korkea musta tähtipäinen ja sukkajalkainen hannoverori. Se aloitti uransa itseasiassa kouluhevosena, mutta vaikka hevosella olikin näyttävät askellajit, valitsi se kuitenkin itse lajikseen esteratsastuksen. Uransa huipulla ori saavutti muutaman sijoituksen aina 140cm luokissa saakka, mikä lähes puhtaasti koulusukuiselle hevoselle on melkoisen kunnioitettava suoritus. Belergia oli kasvattajien silmissä hieman kysymysmerkki: kannattaisiko sitä käyttää jalostukseen, ja jos kannattaisi, niin minkä suunnan tammoille? Lopulta ori otettiin pariksi kaudeksi oriaseman listoille melko edulliseen hintaan, ja hieman yllättäen sille löytyi kysyntää niin koulu- kuin estetammojenkin suunnalta. Pääosa Belergian varsoista on kuitenkin estehevosia isänsä tapaan. Pidetty kilpahevonen ja arvostettu jalostusori eli pitkän elämän kuollen äkilliseen yleiskunnon romahtamiseen vasta 27-vuotiaana. Ascoast As Fast oli tunnetun Ascoastin siittolan kruununjalokivi. Tamma syntyi jalona ja pitkäjalkaisena, ja aikuisena sillä olikin säkäkorkeutta yli 170 senttimetriä. Ruunikonkimo tamma annettiin kilpaliisinkiin Leon Hoffmeisterille, joka koulutti hevosta yhdessä valmentajansa Marcel Porschen kanssa hyvin määrätietoisesti ja reippaalla tahdilla. Ascoast As Fast loistikin nuorten hevosten luokissa, joka riitti kasvattajalle erinomaisesti. Hevosen kilpaura loppui vain kahdeksan vuotiaana, kun se vedettiin takaisin synnyintallilleen siitostammaksi. Kimo ehtikin saada kymmenkunta varsaa, joista jokainen oli edellistä hieman parempi. Tamma lopetettiin musertunein mielin, kun se 20-vuotiaana loukkaantui vakavasti jäätyään karsinaansa jumiin.
Criterium Colony oli 168cm korkea tummanpunaruunikko estehevonen. Nuoruudessaan se pelastui tallipalosta vain täpärästi, ja vaikkei onnettomuus sen elämää vienytkään, vaikutti se kuitenkin orin uraan paitsi kilparadoilla, myös siitoshevosena. Pitkän kuntouttamisen jälkeen ori saatiin kyllä treenattua radoille ja se joitain startteja hyppäsikin, mutta myrkyllisen savun hengittämisestä aiheutuneet vahingot keuhkoissa vaikuttivat ratkaisevasti orin suorituskykyyn. Muutaman kilpailun jälkeen hevonen päätettiin ottaa pois treenistä ja sitä tarjottiin useaan siittolaan jalostusoriksi. Hevosesta ei kuitenkaan oltu järin kiinnostuneita sen heikkojen kilpailutulosten myötä, ja tästä johtuen se päätyi lopulta melko tuntemattomaan piensiittolaan Aachenin perukoille. Tammoja Criterium Colonylle löytyi kuitenkin jonkin verran, osittain varmasti orin harvinaiseksi käyvien sukujuurienkin takia. Mitään valtavaa suosiota ori ei kuitenkaan ikinä saanut, ja se päätettiinkin laittaa virattomana vihreämmille laitumille hevosen ollessa vasta 12-vuotias. A Samara oli reilu 170cm säkäinen hannovertamma, joka syntyi ja eli koko elämänsä Martin Geyerin omistuksessa. Nuoruusvuosinaan tamma kilpaili ikäluokkakilpailuissa sijoittuen aina silloin tällöin kärjen tuntumaan. Ruunikko löysi itsensä kunnolla vasta vähän vanhempana, ja silloin se hyppäsi muutaman ehjän kauden kilpaillen aina 160cm luokissa saakka. Käyttövuosia hevoselle kertyi lopulta kokonaiset 13 kappaletta, ennen kuin sen kanssa sai niin sanotusti heittää suitset nurkkaan nivelten rasitusvammojen takia. Turhanpantiksi A Samaraa ei kuitenkaan jätetty, vaan seuraavien vuosien aikana se synnytti yhteensä neljä tulevaisuuden estelupauksiksi povattua varsaa. Lopulta tamma lopetettiin 18-vuotiaana, kun nivelrikot äityivät aiempaa kiukkuisemmiksi, eivätkä ne enää vastanneet hoitoihin toivotulla tavalla.

NACHWUCHS

o. Pharaoh DareEV-Ie. Trojan Rose
o. Rascal DareEV-Ie. March Mapril
o. Lionheart DareEV-IIe. Longview

RENNEN

ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 43kpl.

01.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 6/40
02.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 5/40
05.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 1/40
06.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2/40
11.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2/40
13.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 1/40
14.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2/40
16.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 1/40
16.08.2017 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 3/67
17.08.2017 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 4/67
17.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 6/40
19.08.2017 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 5/67
21.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2/30
22.08.2017 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 1/67
23.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2/30
25.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 1/30
26.08.2017 Aittohaara ERJ 160cm 5/31
28.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 1/30
28.08.2017 Aittohaara ERJ 160cm 2/31
28.08.2017 Aittohaara ERJ 160cm 4/31
29.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 4/30
30.08.2017 Aittohaara ERJ 160cm 1/31
01.09.2017 Zurück ERJ 160cm 5/30
01.09.2017 Aittohaara ERJ 160cm 3/31
03.09.2017 Zurück ERJ 160cm 2/30
04.09.2017 Aittohaara ERJ 160cm 2/31
11.09.2017 Team J&K ERJ 160cm 3/13
14.09.2017 Zurück ERJ 160cm 4/30
18.09.2017 Zurück ERJ 160cm 1/30
02.12.2017 Team J&K ERJ 160cm 5/38
02.12.2017 Team J&K ERJ 160cm 4/34
11.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 1/30
12.12.2017 Kilpailukeskus Litt ERJ 160cm 5/32
13.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2/30
16.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2/30
18.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 3/30
20.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 5/30
21.12.2017 Kilpakeskus Chermia ERJ 160cm 1/35
25.12.2017 Kilpailukeskus Chermia ERJ 160cm 5/35
28.12.2017 Kilpailukeskus Chermia ERJ 160cm 1/35
31.12.2017 Kuuralehdon hevostila ERJ-CUP 160cm 6/59
01.01.2018 Mörkövaara ERJ 160cm 7/61
10.01.2018 Mörkövaara ERJ 160cm 2/61

AUSZEICHNUNGEN

30.09.2020 - Esteratsujen laatuarvostelu - (7,5 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103,5p) - ERJ-I

TAGEBUCH

15.09.2019 - Jälkeläiskatsaus - omistaja - 203 sanaa
Lare on yksi Dareen ensimmäisenä muuttaneista hevosista, ja se on näin saanut kunnian vaikuttaa myös suuresti tallin kasvatuslinjojen syntyyn. Harmillisesti orille ei ole syntynyt ensimmäistäkään tammajälkeläistä, joten varsinaista kantatammaa siitä ei talliin saatu jäämään. Ruunikko on kuitenkin saanut kolme varsin lupaavaa oripuolista jälkeläistä kolmesta varsin erilaisesta tammasta, joten jälkeläisnäyttöä sen laadusta kyllä löytyy. Orin ensimmäinen jälkeläinen, EV-I palkittu Pharaoh Dare (e. Trojan Rose) syntyi jo vuoden 2017 lopussa. Farao on ehtinyt jo osoittaa kykynsä paitsi kilpakentillä, myös periyttäjänä ollen parin vaikuttavan tammavarsan isä. Rautiaan pikkuveli Rascal Dare (e. March Mapril) syntyi heti seuraavan vuoden alussa. Myös tämä jo jonkin verran kilpamenestystä niittänyt ja yhden orivarsan isän roolia toimittava ruunikko palkittiin aikanaan EV-I palkinnolla, itse asiassa jopa kahteen kertaan. Laren viimeisin varsa Lionheart Dare (e. Longview) syntyi vuoden 2018 kesäkuussa. Se palkittiin saman vuoden joulukuussa EV-II -palkinnolla ollen isoveljiensä tapaan ikäryhmänsä paras varsa. Leo on ehtinyt jo kilpailla aimo kasan sijoituksia kasaan, ja myös se on jo ehtinyt tulla isäksi. Laren kaikki jälkeläiset ovat kilpailleet isänsä tapaan aina 160cm luokissa saakka, ja ne ovat isänsä tapaan olleet myös melko helppoja luonteeltaan. Ei siis tarvitse ihmetellä sitä, miksi Lare on meille siitosorina vielä paljon tärkeämpi, kuin mitä se meille oli kahmiessaan sijoituksia startti toisensa perään.

10.02.2020 - Ihmisen peili - omistaja - 316 sanaa
Lare tunnetaan tallillamme syystäkin nimellä Ihmisen peili, sillä sellainen ori toden totta myös on. Tavallisesti tulen hevosen kanssa toimeen ihan hyvin, vaikken sitä enää aktiivivuosiensa jälkeen niin usein olekaan käsitellyt. Tänään minulla oli kuitenkin aamusta saakka huono fiilis, sillä kaikki tekemäni asiat tuntuivat epäonnistuvan ja huolella. Kiukuspäissäni päätin mennä auttamaan Alinaa ja Eevaa tallin tekemisessä, sillä talikkoa heilutellessa tuskin onnistuisin tekemään mitään peruuttamatonta. Tytöt eivät kuitenkaan olleet vielä ehtineet viedä kaikkia aamupäivän tarhavuorossa olevia hevosia ulos. Asiaa sen kummemmin miettimättä ryhdyin auttamaan heitä hevosten loimituksessa ja tarhauksessa, osasinhan minä oman tallini rutiinit vaikka unissani. Sitä en kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että Laren lähelle minun ei olisi tässä mielentilassa kannattanut mennä ollenkaan. En myöskään osannut ottaa yleensä niin hyväntuulisen orin niskassa olevia korvia riittävän vakavasti, jotta olisin tajunnut jättää hevosen jonkun muun ulos vietäväksi. Loimen heitin hevosen niskaan aivan liian kovakouraisesti, josta palautteena meinasin saada Laren hammaskartan takapuoleeni. Väistöliike ja sitä seurannut ärähdys vain kiristivät tunnelmaa entisestään, enkä omassa pienessä kuplassani edes pystynyt yhdistämään, miksi yleensä aivan asiallinen hevonen oli tänään niin kovin kireä.
Riimun puettuani lähdin viemään vanhaa kisatykkiäni kohti omaa tarhaansa, mutta jo muutaman metrin päästä olimme jälleen saaneet suksemme ristiin. Nyt erimielisyyksiä aiheutti hoitopaikan naruissa seisova Ametist, jota kohtaan Lare selvästi tunsi jonkinlaista vetoa. Komentaessani hevosta jatkamaan matkaa kohti tarhaansa - jälleen tarpeettoman voimakkaasti - sain vastaukseksi takajaloilleen kavahtaneen suoraan syliini. Olin lähellä pyllähtää yllätyksestä ja järkytyksestä perseelleni, mutta ainakin viesti oli mennyt perille. Minun ei tosiaan pitäisi tulla lähellekään tallia, ennen kuin oma pääni olisi taas jollain tavalla järjestyksessä. Itseeni varsin pettyneenä huusin Alinan jatkamaan siitä, mihin Laren kanssa olimme nyt jämähtäneet. Minulla oli vielä aiempaakin huonompi fiilis, sillä tälläkin kertaa omista ongelmistani joutui kaikkein eniten kärsimään tilanteeseen täysin viaton luontokappale. Se ruunikossa kyllä oli upea ominaisuus, kuinka se pakotti kanssaan toimivat ihmiset tajuamaan omat virheensä, sillä moni muu tallin hevonen vain tyytyi asemaansa mielivaltaisesti pompoteltavana sijaiskärsijänä. Ihmisen peili, millä muilla sanoilla Larea muka voi kuvailla.

COACHING

15.04.2017 - Kavalettivalmennus - Chris (omistaja) - 210 sanaa
Tänään Cherryllä oli ratsunaan jo paljon kokenut GP-hevonen Lare. Ori vaikutti tapansa mukaan innokkaalta, muttei selvästikään ollut kovin kummoisesti ratsastajansa avuilla. Tuntuma ruunikon suuhun vaikutti tyhjältä ja reaktiot apuihin tulivat viiveellä, joten aloittelimme valmennuksen hyvin pienillä esteillä hakien jälleen kerran tarkkuutta tekemiseen. Esteiden yli Lare nostelikin jalkansa terävästi, mutta esteiden välillä se kiemurteli turhan paljon ratsastajansa apujen välissä. Sitä joutui korjaamaan turhan isosti välillä eteen ja välillä taakse, eikä askelpituutta lyhentäessä lyhentynyt kuin hevosen raami. Ongelmat olivat orin kanssa pysyneet hyvin samanlaisina aina ratsukon yhteistyön alkuajoilta saakka, joten sekä minä että Cherry kyllä tiesimme lääkkeen hevosen pudottamiseen pilvilinnoistaan. Tehtäväksi asetettiin seitsämän askeleen suora linja, jonka esteet olivat yhä polvenkorkuisia, mutta jonka aikana piti saada ratsastettua siirtyminen käyntiin, tai vaihtoehtoisesti tehtyä laukanvaihto tasapainossa ja suoralla hevosella. Suoruutta avittamassa oli muutama apupuomi linjan keskivaiheilla, ja jo muutaman toiston jälkeen Lare alkoi olla paremmin avuilla. Hienosäädöstä innostuneena päätimme pitää koko valmennuksen pienenä jumppailuna ja hevosen herkistelynä, ratatreenejä ehtisi kyllä tehdä myöhemminkin. Lopputunnin käytimmekin erilaisten linjojen sekä jumppien ratsastamiseen, joiden tarkoituksena oli saada Lare odottamaan ratsastajaansa paremmin. Pätkittäin ruunikko suorittikin kivasti, kunnes katosi taas jonnekin apujen saavuttamattomiin. Toistoja valmennuksen aikana tuli varmasti kymmeniä, mutta lopputunnista sekä valmentaja että ratsastaja olivat tyytyväisiä harjoitteiden avulla saavutettuun lopputulokseen, joka tässä tapauksessa oli tyytyväisen rento ja läsnäoleva hevonen.

01.12.2017 - Estevalmennus - Olivia (omistaja) - 307 sanaa
Päivän viimeisenä ratatreeniin tuli Cherry hevosensa Laren kanssa. Jo kypsään ikään ehtinyt ori tiesi jutun juonen kertomattakin, joten ytimekkään sileänverryttelyn jälkeen siirryimme yhdessä ottamaan hyppyjä radasta erillään oleville verryttelyesteille. Puoliverinen oli selvästi kierroksilla, eikä se oikein malttanut kuunnella ratsastajansa apuja toivotulla tavalla. Apupuomien avulla hypyt ristikolle ja siitä myöhemmin rakennetulle pystylle olivat kohtalaisia, vaikka hevonen olisikin saanut odottaa ratsastajaansa paremmin. Cherry taas sai olla tarkkana, ettei hän lähtenyt sukeltamaan liikaa ylävartalonsa kanssa esteiden päällä, sillä kyseessä ei kuitenkaan ollut mikään tappiin saakka nostettu mestaruusrata, vaan ratsukolle helppo 140cm korkea hyvänmielen harjoitus. Mitä enemmän ratsastaja pääsi vaikuttamaan ratsuunsa jalalla, sitä paremmin se alkoi vastata myös ohjasapuihin. Tapansa mukaan Lare kiemurteli lähestymisisissä jonkin verran, mutta päätyi silti kohtalaisiin ponnistuspaikkoihin myös okserille, vaikkei kyseisellä esteellä ollut maapuomiakaan lähestymistä rytmittämässä. Varsinaisen ratansa Lare aloitti vahvasti suorittaen kolme ensimmäistä estettä rytmikkäästi ja helponnäköisesti. Ensimmäisen kerran sanomista tuli neljännellä esteellä, jolle lähestyminen vaati laukan kokoamista sekä vahvaa ulkoapujen tukea. Tiukahko kaarre oli vähällä valahtaa pitkäksi, mutta satoja ratoja hypänneenä ratsukkona Cherry ja Lare selvisivät tilanteesta vain kevyellä kosketuksella okserin takapuomiin. Sarjalle oli selvästi hakemista laukan pituuden kanssa, mutta lähelle ajautuneesta ponnistuspaikasta huolimatta hevonen selvitti sen kaikki osat puhtaasti, vaikka joutuikin loppua kohden jo selvästi venymään tavallista enemmän. Virhe olisi isommalla radalla kostautunut puomina, mutta esteiden ollessa nyt selvästi kilpatasoa matalampia, ei ori ollut lähelläkään puomien hipomista. Loppurata oli jälleen tasaisempi, vaikka hankaluuksia apujen perillemenon kanssa vielä muutaman kerran olikin. Cherry vaikutti radan jälkeen tyytyväiseltä, sillä arvinointivirheidensä jälkeen Lare oli alkanut kuunnella ratsastajansa mielipiteitä paremmin, ja näin ollen sen ratsastettavuus oli parantunut selvästi. Emme nähneet syytä uusia kokonaista rataa, vaan pyysin ratukkoa tekemään uudelleen vain radan keskiosan sisältäen kaarteesta ulos ratsastettavan okserin sekä sitä seuranneen sarjan. Toinen rundi oli selvästi sujuvampi ja ratsukko pääsi korjaamaan virheensä hyvin. Tähän oli tällä kertaa hyvä lopettaa, sillä Larelle oli saatu aikaiseksi tavoitteena ollut hyvä fiilis radan hyppäämisestä.