ERJ-I, HANN-II
☆ 01.01.2014 - ✞ 05.11.2021
Trojan Rosen kuvat © Benny de Ruiter Stables (with permission)
| Name | Trojan Rose | Spitzname | Rose |
| Züchten, Geschlecht | Hannoverinhevonen, tamma | Widerristhöhe, Farbe | 166cm, punaruunikko |
| Geburtsdatum, -ort | 01.01.2014, Saksa | Alter | 23-vuotias |
| Ausbildung | Helppo A, re. 160cm, me. 90cm | Betonung | Esteratsastus |
| Züchter | Dierk Schwind EVM | Eigentümer | Cherry, VRL-12299 |
Rose kiinnitti huomioni ensi kertaa jo vuonna 2015. Silloin se kilpaili ikäkausiluokissa menestyksekkäästi ja tuli myyntiin ensimmäistä kertaa. Siihen aikaan minulla ei ollut tarvetta potentiaaliselle, mutta melko pienelle tammalle. Kaksi vuotta myöhemmin huomasin saman hevosen olevan kuitenkin jälleen myynnissä. Nyt sillä oli puolestaan puhuvia tuloksia jo 160cm luokista saakka, joten asiaa tarpeeksi pyöriteltyäni päätin tarjota hevoselle kotia. Kaupat tehtiin vielä saman viikon aikana ja näin pikkutamma pääsi viettämään eläkepäiviään meille Dareen.
Rose on kaikissa toimissaan oikea rauhallisuuden perikuva. Pitkän elämänsä aikana se on ehtinyt nähdä kaikenlaista, eikä sitä nykyään saa hätkähtämään vaikka tarkoituksella yrittäisi. Harjaustuokioita ruunikko rakastaa yli kaiken, vaikka liian kovalla harjalla harjaaminen saakin herkkiksen luimistelemaan korviaan. Hellävaraisin ottein pääsee nopeasti Rosen suosioon, vaikka tulee se vihamiestensäkin kanssa ongelmitta toimeen. Varustaminen sujuu tamman kanssa kuin ruusuilla tanssiminen, sillä se ei edes tiedä mitä pullistelu tai hampaiden yhteen pureminen tarkoittavat. Rosesta näkee tilanteessa kuin tilanteessa, kuinka paljon sitä on käsitelty erilaisissa tilanteissa pienestä pitäen. Se ei ole moksiskaan eläinlääkärin tai kengittäjän käsittelystä ja hevosauton nähdessään se suorastaan riemastuu. Yleensä taluttaessa Rose on se perässä haahuileva hevonen, joka seuraa kyllä mutta usein melko verkkaiseen tahtiin. Tamma saattaa napata matkalta hieman evästä ja jäädä tekemään tuttavuutta tarhanaapurin kanssa, mutta pienellä komennuksella se jatkaa kuuliaisesti matkaansa. Periaatteessa Rosea voi pitää pihalla vaikka vapaana eikä se minnekään mene, mutta silloin on syytä pitää ainakin hevosauton lastaussilta visusti kiinni. Pikkuhevonen rakastaa esiintymistä yli kaiken ja matkustaminen yleensä tarkoittaa kilpailemista. Vieraissa paikoissa tamma pistääkin useimmiten pienen show'n pystyyn, mutta siinä missä joku toinen alkaisi riehumaan ja ehkä karkaisi käsittelijältään, alkaa meidän Rosemme hörisemään jokaiselle vastaantulijalle. Kotioloissa se ei aivan niin tuttavallinen ole, mutta ei se ikinä ole ollut yhtäkään hevosta kohtaan ilkeä. Tamma on kovin perso ruualle ja jos sen kanssa sattuukin ikinä menemään sukset ristiin, saa sen helposti lahjottua takaisin puolelleen syöttämällä sille omenan silloin, toisen tällöin. Jossain vaiheessa elämäänsä hevonen on saanut myös hieman oppia sirkushevosten kouluttajalta. Ei se mitään erikoisia temppuja hallitse, mutta oikein pyydettäessä tamma kyllä osaa kumartaa, kuopia ja hypätä käskystä pystyyn. Useimmiten se on kuitenki aivan liian laiska sellaiseen, jolloin Rose huiputtaa ohjaajaltaan herkut itselleen tekemättä juuri mitään. Tyhmän vikaa ei tässä hevosessa ole.
Vaikka leipätyönsä Rose onkin aina tehnyt esteratsastuksen parissa, on sillä elämäsä aikana ehditty kokeilla kaikenlaista. Ehkä erikoisimpia lajeja joita hevonen on päässyt harrastamaan ovat vikellys ja valjakkoajo. Vikellyksessä Rose toimi kokonaisen vuoden ajan, olihan se lapsiharrastajille ihanteellinen hevonen: ruunikko ei vähästä hätkähdä ja se tekee töitä aina samalla tasaisella tahdillaan. Tammaa ei myöskään ole koolla pilattu, mutta siitä huolimatta sillä on suuri ja tasainen, matkaavoittava laukka. Paljon hyviä puolia, jotka auttoivat nuoria vikeltäjiä etenemään urallaan nopeammin. Valjakossa Rose ei ikinä ole kilpaillut, mutta se on jonkun verran ollut mukana parivaljakoissa turvaamassa varsojen ensimmäisiä harjoituksia. Voisi kuvitella, että vuoden välein kärryjen eteen laitettava Rose olisi epävarmempi ajettava kuin säännöllisesti kilpailevat valjakkohevoset, mutta niin ei ole asian laita ollenkaan. Näiden lisäksi hevosella pystyy ajamaan myös ravikärryillä ja se ymmärtää joitain lännenratsastuksen liikkeitä. Sileällä ratsastettaessa Rose on usein alkuun hieman hidas, mutta se syttyy kyllä miellyttäväksi kun vain ratsastaja osaa siltä pyytää. Mikäli ei, käyttää hevonen tilaisuuden hyväkseen laiskotellen läpi tunnin, mikä taas tekee siitä oivallisen alkeisratsun. Ruunikko ei ole ikinä ollut avuille kovin herkkä, joten kovakätisyys tai puristavat pohkeet eivät tamman suoritusta häiritse. Saadessaan selkäänsä kouluratsastajan, löytyy Rosesta yllättävän paljon kokoamisvaraa ja liikettä, mutta tavallinen tallaaja näistä hetkistä harvoin pääsee nauttimaan. Sen sijaan esteillä hevonen kyllä syttyy viis veisaten ratsastajansa kokemuksesta tai sen puutteesta. Ei se varsinaisesti kuumu, lämpenee vain jolloin eteneminen reipastuu hieman. Samalla hevosen koko yleisilmeeseen tulee tuhti ripaus tarmoa ja silkkaa riemua, jonka voimalla pikkuhevonen suorittaa itseensä verrattuna valtavan kokoisia ratoja toinen toisensa perään. Rosella on voimakas, vaikkakin hieman hidas hyppy. Se ei erikoisesteitä katsele ja kääntyykin vaikka pennin päällä sille tuulelle sattuessaan. Tämä jos joku hevonen ansaitsee itselleen opetusmestarin maineen.
| i. Future Star EVM hann, 167cm, rn |
ii. Play All In EVM hann, 170cm, rt |
iii. Willie Wonders EVM |
| iie. Golden Star EVM | ||
| ie. Magnificant GT EVM hann, 166cm, rn |
iei. Allow All Influence EVM | |
| iee. Wozalien EVM | ||
| e. Field of Roses EVM hann, 166cm, tprt |
ei. Jackpot EVM hann, 168cm, trt |
eii. Jack the Junior EVM |
| eie. 'La Cherie EVM | ||
| ee. Bed of Roses EVM hann, 161cm, vprt |
eei. Rose Tattoo EVM | |
| eee. Ferquinna EVM |
Rosen isä Future Star on nimensä mukaisesti tulevaisuuden tähti. Se on vielä melko nuori ja kokematon kilpahevosen urallaan, mutta siitä huolimatta se on jo osoittanut potentiaalinsa estehevosena useaan otteeseen. Nuorille hevosille suunnatuissa 110-130cm luokissa Futis on tehnyt tasaista tulosta jo useamman vuoden ajan. Se on usein ollut sijoilla kovien nimien joukossa ja myös useampi koeratsastaja on pitänyt hannoveriorista kovasti. Rakenteeltaan Futis on hyvinkin kantakirjakelpoinen ja estetekniikkansa puolesta hevonen voi hyvin nousta 160cm luokkiin myöhemmin urallaan. Tämä ruunikko komistus on myös oikea herrasmies luonteeltaan ja se on aina innoissaan oppimassa uutta. Tästä hevosesta kuullaan vielä! Paitsi sen omat saavutukset tulevat vielä olemaan loistokkaita, on sillä nyt jo useita erittäin lupaavia jälkeläisiä.
Futis on täydellinen esimerkki loistavasti onnistuneesta kasvatustyöstä. Sen takaa löytyy useita huippunimiä esteratsastuksen puolelta, lähimmät hevoset ollen orin omat vanhemmat. Play All In on jo vanhempaan ikään ehtinyt herrasmiesmäinen ja suurikokoinen hannoveriori, joka aloitti hyppäämisen jo aivan pienenä - kirjaimellisesti. Ensimmäiset esteensä rautias ylitti jo ollessaan varsa, sillä kuten vieläkin, ei mikään aita ole pidätellyt oria tämän päättäessä vaihtaa maisemaa. Vaikka Ali onkin aina muuten ollut oikein helppo ja asiallinen käsiteltävä, ei se ikinä ole voinut tarhata muiden hevosten tapaan vapaana. Se ei kuitenkaan ole vaikuttanut hevosen loistavaan kilpamenestykseen, joka ulottuu osin myös näyttelykehien puolelle. Nuorempana Ali hyppäsi leipätyönään 160cm luokkia vaihtelevalla menestyksellä ja yhä nykyäänkin se kilpailee hieman pienempiä luokkia voitokkaasti. Onpa hevonen myös kantakirjattu I-palkinnolla joitain vuosia sitten. Orilla on lähes sata jälkeläistä, joista yli puolet on jossain vaiheessa uraansa kilpaillut esteratsastuksessa menestyksekkäästi. Magnificant GT ei jää yhtään sulhoaan huonommaksi, sillä tamma on ehtinyt elämänsä aikana saavuttaa lähes kaiken saavutettavissa olevan. Pienenä varsana hannoverinhevonen kierteli näyttelyissä saaden tasaista II-palkinnon tulosta. Kyvyt esiin -tilaisuuksissa se nousi kuitenkin positiivisessa valossa esiin loistaen hyppykyvykkyydellään ja laukallaan. Tässä kohtaa hevosen hintalappuun lyötiin yksi nolla lisää ja Maggie laitettiin myyntiin. Pienen ruunikon kasvattaja teki hyvän tilin myymällä hevosensa, joka uuden omistajan hoivissa alkoi pian kilpailemaan nuorten hevosten luokkia. Vanhemmalla iällä tamma kantakirjattiin, se sai välivuosinaan pari varsaa ja sittemmin Maggie vielä palasi kilpakentille. Uransa huipulla se teki henkeäsalpaavaa tulosta aina 150cm luokissa saakka. Nykyään tamma saa kuitenkin viettää ansaittuja eläkepäiviä siitostamman roolissa. Hevosella on jo kahdeksan lupaavaa jälkeläistä, eikä loppua varsoille vielä näy.
Alin takaa löytyy aivan yhtä upeita hevosia kuin ori itse. Willie Wonders ei suinkaan saanut hymyä omistajiensa kasvoille pelkästään hullunkurisen nimensä ansioista. Tämä yönmusta ori oli ratsastusominaisuuksiltaan uskomaton ja se keräsi mainetta ja mammonaa paitsi Euroopassa myös Amerikan puolella. Nuoruusvuotensa tämä 175cm säkäinen kapinallinen vietti pääosin Saksassa, vaikka se osallistuikin kilpamatkoille myös naapurimaihin sekä Skandinaviaan. Tähän aikaa Will ei todellakaan ollut luonteeltaan helppo tapaus, mutta kokeneen ratsastajansa Lukas Feigin kanssa ori onnistui silti hankkimaan menestystä myös arvokilpailuista. Osoitettuaan laatunsa ensin Euraasian mantereella, oli hannoverinhevosen aika astella lentokoneeseen ja alkaa valloittaa Amerikkaa. Yhdysvaltain Virginiaan asetuttuaan sai hevonen itselleen uuden, entistäkin kokeneemman ratsastajan, jonka kanssa mikään este ei enää tuntunut ylitsepääsemättömältä ja hevonen alkoi oppia viimein käytöstavoillekin. Parhaimman kautensa Will tekikin vasta vanhemmalla iällä kulkien lähes voitosta voittoon. Se jos jokin nosti hevosen siitosarvon pilviin ja yhä tänäkin päivänä on Willie Wonders nimi, jota sukutauluissa arvostetaan kovasti. Myös Golden Star oli aikanaan menestyvä estehevonen. Sen hintalappu oli varsasta saakka viisinumeroinen, sillä hannoveritamman takaa löytyy toinen toistaan hienompia estehevosia. Tallissa Goldina tunnettu hevonen oli perusluonteeltaan hieman känkkäränkkä, mutta hyppäämisen makuun päästessään mikään ei voinut ruunikkoa pysäyttää. Rohkea ja voimakas tamma vaihtoi tiuhaan tahtiin omistajaa ja ratsastajat sillä vaihtuivat vielä omistajiakin useammin. Aina välillä joku ratsastajista oppi tuntemaan Goldin muita paremmin pystyen tekemään hevosen kanssa suorastaan ihmeellisiä suorituksia kilpakentillä. Hevonen ei ikinä tuntunut kyllästyvän kilpailemiseen, sillä kerta toisensa jälkeen se jaksoi taistella itsensä palkintosijoille saakka. Tamma muuttuikin täysipäiväiseksi siitostammaksi vasta 18-vuotiaana, jolloin ongelmilta ei voitu täysin välttyä. Pari varsomista meni vielä jokseenkin hyvin, kunnes 22-vuotiaana Goldi sitten menehtyi varsomisessa sattuneisiin komplikaatioihin. Tätä 168cm korkuista jättiläistä jäi moni kaipaamaan!
Allow All Influence oli ja on edelleen haluttu hevonen kilpahevosten sukutauluissa. Toisin kuin muut Futiksen sukulaisista, ei Allu ollut kokonaan painottunut esteratsastukseen. Ori kyllä hyppäsi uransa aikana kymmenissä ja taas kymmenissä kilpailuissa, mutta yhtälailla se starttasi myös kouluaitojen sisällä. Osa ihmisistä muistaa Allun parhaiten sen saavutuksista kenttäratsastuksen puolella, vaikka se kilpailikin lajissa huomattavasti muita lajeja vähemmän. Allrounderina hyväkäytöksistä punaruunikkoa raahattiin kaikkiin mahdollisiin arviointitilaisuuksiin, joista ori useimmiten nappasikin mukaansa palkinnon. Allun saavutuksiksi lopulta jäivät EV-III, ERJ-II, KRJ-III ja KERJ-III. EI siis mitään aivan huippuja palkintoja kuitenkaan, mutta palkinnot tukevat kuitenkin tarinaa Allun monipuolisuudesta. Ei liene ihme, että tällä 164cm korkealla hannoveriorilla ei tammoista ollut pulaa ja että sillä on lukuisia menestyksekkäitä jälkeläisiä kilpakentillä vielä tänäkin päivänä. Maggien emä Wozalien taasen oli puhtaasti estehevonen niin sukunsa kuin painotuksensakin puolesta. Mustankimon tamman elämä jäi valitettavan lyhyeksi sen loukkaannuttua vakavasti jo 6-vuotiaana. Sitä ennen Salli ehti kuitenkin ottaa osaa joihinkin nuorille hevosille suunnattuihin kilpailuihin saaden niistä lupaavia tuloksia. Varsana hannoverinhevonen palkittiin II-palkinnolla niin 1-, 2- kuin 3-vuotiaanakin. Tammalla oli pienestä saakka loistava etujalkatekniikka hypätessä, mutta harmillisesti Salli ei ikinä itse päässyt kunnolla kisaamisen makuun. Vakava loukkaantuminen eli oikean etujalan koipiluun katkeaminen sattui tapaturmaisesti laitumella. 167cm säkäisellä tammalla tehtiin yksi varsa pitkän sairasloman aikana, mutta kun kaikille selvisi, että hevosella ei tulevaisuutta ole edes siitostammana, päätettiin se lopettaa eläinsuojelullisista syistä. Näin ollen Maggie jäi Sallin ainoaksi jälkeläiseksi.
Emän puolelta Rosen suku ei jää yhtään huonommaksi. Tamman emä Field of Roses, kutsumanimeltään yhtä kaikki Rose, on menestynyt estehevonen. Tämän hannoveritamman kunniaksi voidaan kertoa, että se on kilpaillut jo yli kymmenen vuotta kansainvälisellä tasolla viettämättä yhtäkään sairaslomapäivää. Pienikokoiselle tummanpunarautiaalle se on aikamoinen suoritus, ottaen kuitenkin huomioon sen hyppäävän lähes itsensä kokoisia esteitä viikoittain. Tamma sai ensimmäisen ja tähän saakka myös viimeisen varsansa Rosen ollessaan vasta nelivuotias. Näin ollen hevonen jäi ratsukoulutuksessa muita ikäisiään jälkeen, eikä ikinä ehtinyt ottaa osaa nuorille hevosille suunnattuihin kilpailuihin. Tänä päivänä Rosesta ei kuitenkaan enää voi edes huomata, että sen koulutus olisi joskus laahannut muita jäljessä. Pienen kokonsa ansiosta tamma on todella ketterä ja kelloa vastaan kilpailtaessa tulee myös sen nopea puoli esiin. Kenties parasta tammassa on kuitenkin sen mahtavan lupsakka ja luotettava luonne - vai tiedätkö sinä montakin hevosta, jotka jaksavat seistä tuntikausia letitettävinä tai kisapaikalla kulkevat vapaana hoitajiensa perässä?
Näyttävä hannoveriruuna Jackpot on estehevosten aatelia. Se on melko suuriliikkeinen ja kilpakumppaneihinsa verrattuna hieman hidas, mutta vastapainona se on äärettömän varovainen ja voimakas hevonen. Jacky on päässyt useamman kerran elämässään ottamaan osaa puissance ja six bar -korkeushyppykilpailuihin, joissa se on päässyt loistamaan kapasiteettinsa ja rohkeutensa puolesta. Nykyinen ruuna ei ole missään vaiheessa elämäänsä ollut hankalaluontoinen - päinvastoin. Syy tummanrautiaan hevosen ruunaamiseen oli puhtaasti terveydellisiin syihin perustuva, eikä sitä olisi voinut välttää mitenkään. Onneksi Jacky ehti saada muutaman jälkeläisen ennen sukukalleuksiensa menettämistä, joten tämä hevonen ei pääse unohtumaan historian kirjoihin. Vaikka hevosella olisi ollut varaa kasvaa hieman korkeammaksikin, on se muuten rakenteensa ja ominaisuuksiensa puolesta lähellä täydellistä urheiluhevosta. Onkin harmi, ettei kukaan ole koskaan vienyt hevosta näyttelyihin tai laatuarvosteluihin, sillä Jacky olisi varmasti saanut niistä kelvollisia palkintoja. Nykyään ruuna toimii junioriratsastajan opetusmestarina hieman pienemmissä luokissa tuoden lähes jokaisista kisoista ruusukkeen tuliaisiksi kotiin. Yksi Jackylle valikoiduista morsiamista oli vaaleanpunarautias hannoveritamma Bed of Roses. Säkäkorkeutta hevoselle ei ole siunaantunut kuin 161cm verran, mutta siitä huolimatta se on kunnostautunut kilpahevosena vähän lajissa kuin lajissa. Vaikka alunperin tammasta suunniteltiinkin puhtaasti estehevosta, pisti sen säkäkorkeus hieman kapuloita rattaisiin. Nopeasti kävi ilmi, että vaikka Ruusun estetekniikka onkin täydellisyyttä hipova, ei sillä kerta kaikkiaan riitä potentiaali maailman huipulla kilpailemiseen. Uransa huippuvuosina tamma kilpaili esteitä 130-140cm luokissa, jonka lisäksi se starttasi koulua VaB-tasolla ja kenttääkin CIC2-luokissa. Tamman kasvattaja-omistaja ei lopulta voinut olla tyytymätön kasvattinsa saavutuksiin, vaikka toivottua estehevosta ei Ruususta ikinä varsinaisesti tullutkaan. 16-vuotiaana tamma siirtyi täysipäiväisesti siitostamman rooliin ja sitä hevonen tekee yhä tänäkin päivänä. Onneksi sen kaikki jälkeläiset ovat kasvaneet emäänsä suuremmiksi saaden tältä kuitenkin perintönä loistavan estetekniikan ja yhteistyöhaluisen luonteen.
Jack the Juniorille sopivaa tammaa haettiin pitkään ja hartaasti. Lopulta sellainen leivottiin 'La Cheriestä, joka osoittautuikin myöhemmin nappivalinnaksi hevoselle. Jos Jack olikin luonteeltaan ailahtelevainen ja kaikin puolin haastava esteratsu, paikkasi Cherie tasaisella ja kiltillä luonteellaan paljon sulhonsa vikoja. Rakenteeltaan kumpikaan ei ollut hassumpi, joskin säkäkorkeudeltaan vain 162cm korkea Jack olisi mieluusti saanut olla kookkaampi. Cherie oli rakenteeltaan huomattavasti raskaampi, mutta oli sillä korkeuttakin 169cm verran. Tummanrautias pikkuori ei antanut kokonsa pidätellä itseään, vaan se kilpaili elämänsä aikana usean ratsastajan kanssa 140-150cm luokkia. Jack ei todellakaan ollut helppo hevonen, mutta tähtien ollessa kohdillaan antoi hevonen kaikkensa ratsastajansa eteen. Orin tulokset vaihtelevat aivan laidasta laitaan päivien mukaan, mutta menestyminen vaativissakin luokissa oli hevosen kanssa kuitenkin täysin mahdollista. Jackiä pidettiin turhan vaarallisena hevosena siitoskäyttöä ajatellen, mutta silti useampi kasvattaja lähti tökkimään jäätä kepillä. Yksi onnistuneimmista lopputuloksista olikin kaikki odotukset ylittänyt Jackpot eli tutummin Jacky. Cherien tasainen luonne periytyi hevoselle samalla, kun se sai Jackiltä valtavan hienon estetekniikan ja potentiaalin - juuri kuten oli toivottukin. Ruunikko Cherie oli aikanaan elävä esimerkki pomminvarmasta kilpahevosesta. Se tuli tunnetuksi vuoden 2005 olympiakilpailujen aikaan, kun kilpa-areena joutui yllättäen tulvan peittoon. Moni hevonen kieltäytyi kokonaan hyppäämästä, mutta Cherie suoritti radan pää kylmänä hypäten suoraan tuhansien katsojien sydämiin. Tamman kilpaura ei kestänyt edes kymmentä vuotta, sillä vaikka hevonen olikin potentiaalinen, nähtiin siinä silti enemmän lahjoja jalostusta ajatellen. Pitkän elämänsä aikana Cherie ehti tehdä jopa yksitoista varsaa, joista toisista tuli enemmän menestyneistä kuin toisista. Kaikki tamman jälkeläiset olivat kuitenkin äärimmäisen hyväpäisiä ja rauhallisia hevosia, joten Cherien sopivuutta siitoshevosen ja emätamman rooliin ei todellakaan voi kiistää.
Rose Tattoo nousi suuren kansan tietoisuuteen vasta vanhemmalla iällä saavuttaessaan menestystä samana vuonna useissa suurkilpailuissa. Nuoruutensa rautiaankimo ori vietti pääasiassa eläen villiä ja vapaata elämää suuressa sekalaumassa. Tattoon kotitila sijaitsi aivan Etelä-Saksassa, josta löytyy täydellinen paikka pitää hevosia vapaana satojen hehtaarien kokoisessa erämaassa. Ei hevosia aivan yksin Herran haltuun oltu hylätty, mutta ei niiden kanssa mitään myöskään tehty. Ensimmäinen polvi Tattoon jälkeläisiä onkin tältä ajalta, sillä ori pääsi vapaasti astumaan laumansa tammoja usean vuoden ajan. Tuskin tulee yllätyksenä, että näistä jälkeläisistä ei ikinä mitään kovin kummoista päässyt syntymään. Suurin osa loukkaantui jossain kohtaa taivaltaan vakavasti ja päätyi näin kuopan pohjalle, mutta kyllä näistäkin varsoista muutama pääsi oikein kivoihin ja rentoihin harrastekoteihin. Tarkoituksellisia jälkeläisiä Tattoo sai kuitenkin vasta 15-vuotiaana sen osoittaessa taitonsa maailmalle. Orille riitti tammoja jonoksi asti, eivätkä kaikki halukkaat edes saaneet talliinsa pientä Rose Tattoota kasvamaan. Näistä varsoista useimmat löysivät tiensä kilpakentille jo nuorina, vaikka muutama seurasikin isänsä jalanjäljissä ensin maailmanmenoa pihan perukoilta tutkaillen. Yhtä kaikki tämä 165cm korkea ori jätti maailmaan huikean paljon jälkeläisiä, eikä ole ollenkaan harvinaista törmätä Tattoon nimeen yhä nykyäänkin sangen usein hevosten sukutauluissa kolmannessa ja neljännessä polvessa. Nostetaan tällä kertaa esiin Tattoon morsiamista Roseen olennaisesti liittyvä Ferquinna. Tämä kulomusta tamma oli säkäkorkeudeltaan sieltä pienimmästä päästä, sillä sen korkeudeksi mitattiin täysikasvuisenakin vain 158cm. Kokonsa puolesta kompakti kilpahevonen kompensoi korkeuttaan hienosti muilla alueilla, sillä estesukuiseksi hevoseksi Innan liikkeet olivat vertaansa vailla. Vaikka tamma aloittikin uransa sukulaistensa tapaan puhtaasti esteratsastuksen parissa, päätyi se kuitenkin vanhemmiten kouluratsastajien käsiin. Nuorena se hyppäsi hyvällä menestyksellä 120cm luokkia, mutta lyhyet jalat estivät sitä etenemästä toivotulle tasolle saakka. Hintalappu hevoselle oli silti korkea, sillä näin kauniita ja hyväluonteisia urheiluhevosia ei aivan joka kulman takaa siihen aikaan löytynytkään. Vanhemmiten Inna pääsi kilpailemaan uransa huipulla jopa joitain vaativan startteja tuoden lähes joka kilpailuista ruusukkeen kotiin. Erään ratsuttajan sanoin: "Inna on kuin isompikin hevonen ratsastaa, sen liikkeet ja rakenne saavat kokonaan unohtamaan, minkälainen tappijalka se onkaan!" Kyllähän tamma näytti aivan pikkuponilta suurten kilpakumppaniensa rinnalla, mutta se ei ollenkaan estänyt sitä menestymästä urallaan. Vasta 18-vuotiaana se siirtyi puolieläkkeelle ja siitoskäyttöön, tosin jo kahden vuoden kuluttua se jouduttiin lopettamaan varsomisen komplikaatioiden seurauksena. Innan muisto jäi elämään paitsi Ruusussa, myös tätä vuotta nuoremmassa orvoksi jääneessä orivarsassa.
| t. Ametist Dare | EV-I | i. Reckless Carma |
| o. Pharaoh Dare | EV-I | i. Last Heartbeat |
ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 42kpl.
|
|
31.07.2020 - Esteratsujen laatuarvostelu - (7,5 + 41 + 20 + 20 + 15 = 103,5p) - ERJ-I
31.07.2020 - Hannoverinhevosten laatuarvostelu - (7 + 30 + 10,5 + 20 + 17 = 84,5p) - HANN-II
30.01.2018 - Kilpailuissa - kirjoittanut omistaja - 234 sanaa
Rosen kanssa hyppääminen on aina mukavaa, sillä muuten hieman laiska ja mukavuudenhaluinen tamma syttyy keppejä nähdessään oikein miellyttäväksi ja sopivan meneväksi ratsuksi. Omaan käteeni parhaiten sopivat kuumat hevoset, joita ei liikaa joudu eteenpäin potkimaan. Rosesta sitä ei ehkä ensinäkemällä uskoisi, mutta myös ruunikko osaa syttyä varsinaiseksi tulisieluksi, kunhan sille vain antaa siihen mahdollisuuden. Hyppyhevosena tamma on siitäkin kovin mukava, että se pelastelee ratsastajaansa kerta toisensa jälkeen ottamatta siitä itseensä. Hevosen kanssa on helppo tehdä puhtaita ja nopeita suorituksia, ja sen varaan minä tälläkin kertaa laskin, kun lähdin hevosen kanssa hyppäämään Colosseumin päivän pääluokkaa. Verryttelyssä hevonen tuntui erinomaiselta: se liikkui omalla moottorilla, mutta kuunteli kuitenkin tarkkaavaisesti kaikkia apuja. Hypyissä se käytti voimaa lähes liioitellusti, mutta käytti kuitenkin kroppaansa kokonaisvaltaisesti. Yritin olla väsyttämättä tammaa liikaa, jotta radalla siltä ei loppuisi paukut aivan kesken. Lähtömerkin saatuaan Rose suorastaan pomppasi liikkeelle, jonka jälkeen esteet vain vilahtelivat sen alta yksi toisensa jälkeen. Uusinnan ensimmäinen kaarre oli vähällä valahtaa pitkäksi, mutta pienenä ja ketteränä hevosena se ehti vielä korjata jalkansa pieneen käännökseen ja singahtaa seuraavalle esteelle ylittäen sen puhtaasti. Radan loppuun saakka tamma olikin sitten hieman tarkempi kuunnellen apuja tarkasti ja navigoiden esteiden välissä kuin olisi itsekin ottanut osaa radankävelyyn. Maaliin tamma singahti kärkiajalla, ja johtopaikkaa se myös piti koko luokan loppuun saakka. Palkintojenjaossa hevonen oli hyvinkin tyytyväinen itseensä, vaikka kierrokset olivatkin jo laskeneet takaisin luottoratsun tasolle. Pikkutammasta sai jälleen olla oikein ylpeä, niin hienosti se radan oli jälleen suorittanut.
20.12.2018 - Klippaus - kirjoittanut omistaja - 168 sanaa
Nuorena kilpahevosena Rose pysyi melko silkkisessä karvassa ympäri vuoden. Oman panoksensa kiiltävän karvapeitteen ylläpitämiseen toi varmasti tarkka hoito, laskettu ruokinta sekä huolellinen loimitus, mutta kyllä oma osuutensa on myös olosuhteilla sekä geeniperimällä. Nyt mammavuosia vietellessään ruunikko on ruvennut kasvattamaan ylleen melkoista karvapuuhkaa, eikä hevosta nopealla vilkaisulla ole tunnistaa edes samaksi yksilöksi. Tästä syystä päädyimme klippaamaan Rosen ensimmäisen kerran vasta nyt 17-vuotiaana, sillä eihän edes siitostamman sovi kilpatallilla näyttää pihan perälle unohdetulta karvamammutilta. Pieneen trimmeriin hevonen on päässyt tutustumaan jo hyvin nuorena, sillä pientä siistimistä esimerkiksi jalkakarvojen ja niskasiilin leikkauksen merkeissä sille on tehty tähtivuosien aikana useita kertoja kuukaudessa. Isompi ja kovaäänisempi klipperi oli tammalle kuitenkin uusi tuttavuus. Hevosen reaktio hurisevan ja tärisevän koneen suorittamaan kokovartalohierontaan ei ollut järin suuri, vain muutama syvä huokaus silloin tällöin nautinnon ilmaisemiseen. Operaation seurauksena koko hevosen yleisilme muuttui puskapollesta takaisin jaloksi ratsuhevoseksi, ja painoakin hevonen pudotti silmämääräisesti arvioituna ainakin viisikymmentä kiloa. Ulkonäön kohentamisen lisäksi klippauksen taka-ajatuksena oli myös hikoilun vähentäminen sekä kuivumisen nopeuttaminen nyt, kun tamma silloin tällöin tekee keikkaa myös ratsastuskoulun puolella.
15.06.2020 - Jälkeläiskatsaus - kirjoittanut omistaja - 162 sanaa
Rose on kivaluontoinen tamma, jonka kanssa kaikki on tuntunut aina kovin helpolta. Lisäksi tamma kunnostautui kilpavuosinaan erinomaisesti myös kansainvälisillä radoilla, joten tottahan toki halusimme hevosta käyttää myös jalostukseen. Roselle vuonna 2017 syntynyt tammavarsa sai kunnian olla Dare Stablen kaikkien aikojen ensimmäinen kasvatti. Sukkajalkainen rautias ristittiin Ametis Dareksi ja se lunasti ensimmäiset siihen kohdistetut odotukset jo nelivuotiaana pokaten estevarsojen laatuarvostelutilaisuudesta ensimmäisen palkinnon, ollen samalla myös tilaisuuden paras 4-vuotias hevonen. Sittemmin Ametist on kilpaillut menestyksekkäästi esteratsastuksessa usean vuoden ajan, mutta valitettavasti omia jälkeläisiä se ei vielä ole ehtinyt saamaan. Sen sijaan Ametistin pikkuveli Pharaoh Dare on ehtinyt hankkia itselleen EV-I palkinnon (ja tilaisuuden paras 3-vuotias -tittelin) sekä kilpailusijoitusten lisäksi myös jälkikasvua. Farao on kahden tamman ylpeä isä, jonka lisäksi se on perinyt äidiltään kiltin ja kuuliaisen luonteen. Rosen jälkeläiset puhuvat puolestaan tamman hyvistä periyttäjän ominaisuuksistaan, eikä ole lainkaan poissuljettu ajatus, etteikö tammaa voisi vielä vanhoilla päivillään käyttää siitokseen. Mammailusta lomaillessaan Rose on tehnyt satunnaisia keikkoja ratsuna sekä vikellyshevosena, mutta pääasiassa se on jo eläkkeellä.
16.12.2017 - Estevalmennus - valmentajana Olivia (omistaja) - 311 sanaa
Rosella oli tänään päivän ensimmäinen hyppyvuoro ohjatussa rataharjoituksessa. Verryttely toteutettiin yhdessä kahden muun valmennukseen osallistuvan kanssa samaan aikaan, mutta radalle tamma lähti kilpailunomaisesti ilman lajitoveriensa tuomaa turvaa. Tilanne oli jo runsaasti kilpakokemusta omaavalle hevoselle luonnollisesti tuttu, eikä se yksin jäämisestä hämmentynyt lainkaan. Onnistuneiden verryttelyhyppyjen sekä viime hetken herkistelyjen jälkeen ruunikko lähti radalle tarmokkaasti, mutta liikaa paukkuja siinä ei ollut. Tamma vaikutti jopa hieman huolestuttavan laiskalta, mutta hitaan sytytyksen jälkeen jo kolmannelle esteelle oli tuttu sähikäinen tullut piilostaan esiin. Loppuradan Cherry saikin enemmän vähemmän pidellä ratsuaan, joka olisi halunnut suhteutetuilta linjoilta jättää yhden askeleen kokonaan pois. Rata oli kokonaisuutena varsin kelvollinen, mutta korjattaviakin kohtia toki löytyi. Ensimmäiseksi otimme työn alle kaarteesta ulos ratsastettavan trippelin ja sitä seuranneen kuuden askeleen linjan tappiinsa viritetylle pystylle. Ensimmäisellä kierroksella Rose jättäytyi hieman turhan kauas trippelistä, jonka takia se joutui venymään paitsi esteen päällä, myös sitä seuranneella linjalla lähes äärirajoilleen. Nyt Cherry uskalsi puskea hevosen tarpeeksi pitkälle trippelin juureen, jotta hevosen vastuulla oleva hyppääminen oli hieman helpompaa. Ratsukko korjasi virheensä hyvin, ja siirtyi seuraavaksi hiomaan tekniikkaansa kolmoissarjalle, josta toisen esteen yläpuomi oli ensimmäisellä yrityksellä onnistuneesti keilattu alas. Nyt neuvoin Cherryä olemaan hieman hitaampi ylävartalonsa kanssa, jotta hevonen pääsisi riittävästi nousemaan etuosastaan jokaisen sarjan osan pällä. Tämä auttoikin, ja tällä kertaa esteet ylittyivät ilman virheitä. Viimeiseksi tarkistettiin vielä uusinnan tiukkojen kaarteiden ratsastusta teoriatasolla, mutta harjoituskierrosta niiden osalta ei hevosta säästelläksemme kuitenkaan tehty. Hetken huilaustauon jälkeen ratsukko pääsi hyppäämään koko rundin vielä kertaalleen saaden näin vielä yhden mahdollisuuden treenata koko kokonaisuutta. Cherry selvästi keskittyi erityisesti suurennuslasin alle otettuihin kohtiin ratsastaen ne huolellisesti ja loppuun saakka mietityin ratkaisuin. Yksittäisellä väliesteellä Rose teki pienen huolimattomuusvirheen takajalkojensa kanssa pudottaen puomin kannattimiltaan, mutta muutoin rata oli virheeton ja vielä kaunista katseltavaakin. Ei ollut mitään syytä lähteä korjaamaan yhtä yksittäistä hyppyä, kun viisitoista muuta olivat sujuneet ilman samankaltaisia virheitä. Cherry vaikutti oikein tyytyväiseltä pienen tammansa suorittamiseen, eikä valmentajankaan näkökulmasta katsottuna valittamisen aihetta juuri löytynyt.