Dare Stable

MARCH MAPRIL

VH17-011-0173

ERJ-I


March Maprilin kuvat © Benny de Ruiter Stables (with permission)

Name March Mapril Spitzname Mari
Züchten, Geschlecht Hannoverinhevonen, tamma Widerristhöhe, Farbe 171cm, tummanruunikko
Geburtsdatum, -ort 01.01.2016, Saksa Alter 19-vuotias
Ausbildung Helppo A, re. 160cm, me. 100cm Betonung Esteratsastus
Züchter Andreas Knipp EVM Eigentümer Cherry, VRL-12299

DIE ART DER BESCHREIBUNG

March Mapril on ehkä paras hankintani koskaan. Kokemattomana harrastelijakasvattajana ja kilparatsastajana kaipasin talliini helppoa ja rutinoitunutta estehevosta, jonka kanssa saisin haettua tuntumaa niin kilpailemiseen kuin kasvatukseenkin. Mari osoittautui näiden kriteerien mukaan nappivalinnaksi, sillä kaunisrakenteinen ja terve sukkajalka nosti minut nopeasti maailman parhaiden ratsastajien joukkoon. Tamma on varma suorittaja ja se on auttanut minut pois monesta pulasta uransa aikana. Olen aivan varma, että se tulee tulevaisuudessa olemaan loistava emätamma ja periyttäjä varsoilleen, jotka tulevat olemaan perustana koko Daren kasvatustoiminnalle.

Mari voisi aivan mahdollisesti olla prototyyppi täydellisestä hevosesta, niin mukavaluontoinen se kaikin puolin on. Tamman kanssa onnistuvat aina kaikki asiat niin kotona kuin tien päällä, eikä se ole moksiskaan, vaikka hoitaja joskus tekisikin virheen sitä käsitellessään. Hevonen on tottunut erilaisiin hoitotilanteisiin, mukaan lukien kengityksiin, jalkojen taivutuksiin ja rokotuksiin. Varustaminen on sille jokapäiväinen rutiini, joka alkaa harjauksella ja päättyy suitsien pukemiseen. Mikään tammalle tehtävä asia ei sen mielestä ole ongelma, joten vaikka satulointi lyhyeltä hoitajalta veisikin tavallista pidempään aikaa, onhan Mari kuitenkin hieman keskivertohevosta suurikokoisempi, ei tamma kyllästy tai suutu, vaan seisoo hievahtamatta paikoillaan kunnes toimitus on valmis. Ruunikko kävelee narun päässä oikein sievosti niin karsinasta tarhaan kuin kävelykoneeseenkin. Kisapaikoilla sillä kannattaa varmuuden vuoksi pitää ketjunarua, jotta hevosen mahdollisesti reagoidessa vieraisiin maisemiin pysyy se paremmin hallinnassa, vaikka oikeasti hevosen taustasta löytyy ehkä kaksi tilannetta sen nuoruusvuosilta, jolloin se on loikannut hieman jonnekinpäin säikähtäessään jotakin ympärillään tapahtuvaa asiaa. Matkustajana Mari on tottunut, eli se ei todellakaan hikoile kuin pieni porsas tai menetä ruokahaluaan viikkokausiksi - päin vastoin, tamman mielestä ehkä paras asia kisareissuissa on jatkuva ruokatarjoilu niin heinän, väkirehujen kuin ylimääräisten mash-annostenkin muodossa.

Marin ratsastaminen on sellainen "once in a lifetime" -kokemus, mikä jokaisen hevosihmisen tulisi kerran elämässään päästä kokemaan. Tamma on kuin luotu naisihmisten ratsastamaksi: se on kuumasta luonteestaan huolimatta aina herkkä avuille ja kevyt ratsastaa. Hevosen selässä ei turhaan tarvitse hikoilla, sillä vaikka pari kertaa vuodessa koulutuuppaaminen voikin tuntua hankalalta, ei asetusten hienosäätöä tarvitse tehdä väkisin runnomalla, vaan yhteisistä säännöistä saa aina sovittua ilman voimakeinoja. Vaikka sileällä puksuttelu Marin kanssa helppoa ja huoletonta onkin, on puoliverisen kanssa hyppääminen ehdottomasti sitä hevosharrastuksen parasta antia. Ruunikon hypyt ovat laadukkaita, melko nopeita ja lähes taivaallisia matkustaa kyydissä. Esteradalla puoliverinen on hyvin anteeksiantava, eikä se tee tee estevirheitä kovinkaan helposti. Kokeneena reissaajana Mari tuntee kilpapaikkojen rutiinit hyvin, ja voi siksi käydä hieman kierroksilla omaa starttivuoroaan odotellessa, mutta lähtömerkin saatuaan se keskittyy suoritukseensa aina sataprosenttisesti. Maastoratsuna puoliverinen on rento ja varma, se suorastaan nauttii luonnonrauhasta ja tarjolla olevista avarista maisemista. Mari on kaikinpuolin ihanan miellyttämishaluinen hevonen, jonka kanssa on aina mukava tehdä yhteistyötä, ja joka ei koskaan jätä ratsastastajaansa pulaan.

STAMMBAUM

i. To the Mars and Back EVM
hann, 172cm, trn
ii. Dereck EVM
hann, 171cm, tprn
iii. Maxium EVM
iie. Crabbie EVM
ie. Jupiterian Girl EVM
hann, 170cm, mrn
iei. Springtime Joy EVM
iee. Venusena EVM
e. Miss Maple EVM
hann, 171cm, prn
ei. Montreal Cove EVM
hann, 169cm, tprn
eii. Piffin Cave EVM
eie. Querena EVM
ee. Barely Visible EVM
hann, 171cm, rtkm
eei. Utitile Show EVM
eee. Carry Off EVM

FAMILIENBEZIEHUNGEN

To the Mars and Back oli legendaarinen estehevonen, joka hyppäsi uransa aikana lähes pelkästään nollaratoja. Ori aloitti kilpailemisen jo neljävuotiaana, mutta sitä hypytettiin nuorena varsin säästeliäästi, joten ikäluokkakilpailuissa se ei kokemuksen puutteen vuoksi päässyt vielä näyttämään todellisia värejään hevoskansalle. Pikkuhiljaa ruunikko kuitenkin petrasi, ja ensimmäisen kerran puoliverinen starttasi maailmancuppia ollessaan 11-vuotias. Sen jälkeen hannoverilainen kierteli maailmaa useiden vuosien ajan ottaen osaa niin erilaisiin suurkilpailuihin kuin mestaruuksiinkin. Viimeisen kautensa hevonen hyppäsi hieman matalammalla tasolla junioriratsastajalla sijoittuen lähes jokaisessa osallistumassaan luokassa. 17-vuotiaana Mars jättäytyi pois kilpaurheilusta, vaikka ratsastuskäytössä se olikin aina 22-vuotiaaksi saakka. Ori oli tarjolla jalostukseen lähes koko 26-vuotisen elämänsä ajan, mutta suurinta suosiota tammanomistajien keskuudessa se nautti viimeisinä kuutena elinvuotenaan kaikkien kilpanäyttöjensä jälkeen. Ori periytti jälkeläisilleen paitsi hyppykykyä, myös järkevää ja amatöörienkin käsiin sopivaa luonnetta, ja yhteensä sille jälkeläisiä syntyikin lähes 350 kappaletta. Mars oli elämänsä aikana hyvin terve hevonen, mutta lopulta akuutti ähky selätti vanhan herran, jota kaipaamaan jäi niin tallin oma väki kuin kilpavuosien aikana hankitut fanijoukotkin.
Dereck oli siitosorienkin mittapuulla harvinaisen komea ja hyväkäytöksinen puoliverinen. Kaunista tummanpunaruunikkoa karvapeitettä kantanut hannoverilainen aloitti kilpauransa jo nelivuotiaana, jatkaen kilpailua käytännössä tauotta aina neljätoistavuotiaaksi saakka. Hevosen ura katkesi pieneen hankosidevammaan, mutta ennen loukkaantumistaan se ehti kerätä niin mainetta kuin mammonaakin GP-luokista ympäri maailman. Dereck oli melkoinen showmies, joka rakasti esiintymistä, eikä koskaan pannut pahakseen areenalle yleisön eteen lähtemistä. Hevosen kanssa reissaaminen oli mukavaa hommaa, mutta ongelmatonta oli yhteiselo ruunikon kanssa myös kotitallilla, ja juuri siitä syystä se sai lopulta elää pitkän elämän siitosoriksi siirryttyään. Tämä ensimmäisen palkinnon kantakirjaori sai yhteensä 441 jälkeläistä, joista lukuisat nousivat kilpailemaan esteitä kansainväliselle tasolle saakka. Puoliverinen lopetettiin sen täytettyä 27 vuotta alaspäin lähteneen yleiskunnon vuoksi. Jupiterian Girl oli mustanruunikko hannovertamma, joka syntyi suomalaiselle kasvattajalle, mutta myytiin jo nuorena kantakirjansa kotimaahan Saksaan kilpahevoseksi. Nuoruusvuotensa hevonen kilpaili amatööriratsastajan kanssa melko pieniä luokkia, jolloin se jäi koulutuksessa hieman ikäisiään jälkeen, mutta toisaalta keräsi valtavasti positiivista ratakokemusta helpoista luokista. Kun tamma sitten vaihtoi omistajaa, oli se melko helppo nostaa 130cm luokkiin, joita puoliverinen hyppäsi edelleen hyvällä tulostasolla, ja herätti näin ammattilaistenkin mielenkiinnon. Melko pian Jupiterian Girl vaihtoi jälleen omistajaa, jälkeen päin ajateltuna varsin pilkkahintaan, ja Susan Müllerin luotsaamana se nousi 15-vuotiaana aina 150cm luokkiin saakka. Kyseisellä tasolla tamma kilpaili parisen vuotta, jonka jälkeen se myytiin opetusmestariksi junioriratsastajalle, jonka kanssa yhä terve hevonen kilpaili vielä pari kautta kansallisia pikkuluokkia. Jupiterian Girl astutettiin ensimmäisen kerran vasta 20-vuotiaana, mutta epäilyksistä huolimatta kaikki sujui hyvin, ja hevonen synnytti ainoaksi jääneen jälkeläisensä vuotta myöhemmin. Imettäminen oli ruunikolle kuitenkin astetta vaativampi rasti, eikä se ikinä palautunut koettelemuksesta kunnolla. Seurahevosena puoliverinen eleli vielä reilun vuoden, mutta ratsukäyttöön se ei enää varsomisensa jälkeen palannut, ja lopetettaessa se olikin enää vain varjo entisestä upeudestaan.

Miss Maple oli punaruunikko hannovertamma, joka niin syntyi, eli ja kuin kuolikin saman katon alla. Hevonen syntyi suureen saksalaiseen puoliverisiittolaan Everard Baumannin omistukseen, mutta pelkästään siitostammana se ei koko elämäänsä viettänyt. Nuoruutensa hannoverilainen vietti siittolassa ikäisessään tammaseurassa, jonka jälkeen hevonen laitettiin kolmevuotiaana niin satulaan kuin tiineeksikin. Ratsukoulutuksen jälkeen vaahterahevonen vedettiin mammalomalle, jota hevonen vietteli seuraavat kaksi vuotta. Kahden orivarsan jälkeen Miss Maple otettiin takaisin treeniin, mutta se oli luonnollisesti niin paljon ikäisiään jäljessä, ettei ikäluokkakilpailuihin kannattanut hevosta edes kuskata. Välivuoden jälkeen tamma oli jälleen tiineenä, ja seuraavat kolme vuotta se viettikin jälleen siitostamman roolissa. Tämän jälkeen ruunikko vaihtoi omistajaa, ja vaikka se olisikin laatunsa puolesta kelvannut kilpapeliksi, ei uusi omistaja nähnyt järkeä nyt jo lähes kymmenvuotiaan hevosen lähettämisessä maailmalle. Tämän päätöksen jälkeen puoliverisellä ei ratsastettu enää ikinä, vaan se toimi siitostammana aina 16-vuotiaaksi saakka pitäen välissä vielä yhden palauttelevan välivuoden. Varsoja tammalle kertyi lopulta 11 kappaletta, joista tosin viimeinen menehtyi yhdessä emänsä kanssa varsomisen vakaviin komplikaatioihin.
Montreal Cove oli nuoruusvuosinaan hyvinkin tunnettu tulevaisuudenlupaus, myytiinhän se varsahuutokaupassa hulppeaan 55 tuhannen euron hintaan. Sattuneesta syystä media seuraili nuoren orin elämää hyvinkin tiiviisti nähdäkseen, maksaisiko sijoitus itsensä joskus takaisin vai ei. Mediatrendikäs ruunikko aloitti kilpauransa lupaavasti, mutta kaikkien harmiksi se loukkaantui viisivuotiaana melko vakavasti jättäytyen useaksi vuodeksi pois kilpaurheilusta. Samalla hevonen menetti suuren osan huomiostaan, ja se jäi valtakansan mielistä pikkuhiljaa unholaan. Huolellisen kuntoutuksen jälkeen Montreal palasi näyttävästi radoille debytoiden itsensä uudelle tasolle, ja muutaman vuoden se kilpailikin kohtalaisin tuloksin 130-140cm luokkia. Vanha vamma ei kuitenkaan koskaan jättänyt oria rauhaan, ja siksi se eläköityi ratsukäytöstä jo 11-vuotiaana. Seuraavan kahdeksan vuoden aikana se hyväksytettiin lukuisten eri kantakirjojen jalostusohjelmiin, ja suhteellisen hyvä määrä tammoja sille vuosien aikana kertyikin. Useat Montrealin jälkeläisistä nousivat vähintään isänsä tasolle kilpailemaan, ja muutama niistä myytiin myös mainittavan suurella summalla eteenpäin. Ylpeä isä päädyttiin lopettamaan 19-vuotiaana, kun sen jännevamma uusiutui jälleen pahempana kuin koskaan aiemmin. Barely Visible oli rautiaankimo hannovertamma, joka nuoruudessaan kilpaili esteitä kehuttavin tuloksin. Kilpanäytöt kerättyään tamma pudotettiin nopeasti pois kilpailevista ja siirrettiin siitoskäyttöön, sillä melko harvinaisesta emälinjasta olevaa hannoverilaista haluttiin hyödyntää kantakirjan jalostuksessa mahdollisimman tehokkaasti. Barely Visible teki ensin kaksi varsaa ratsastajansa Evelyn Lorentzin nimiin, jonka jälkeen se myytiin Trostbergissä sijaitsevaan siittolaan Everard Baumannille. Siellä hevonen synnytti vielä viisi varsaa, joista kolme myytiin suoraan kilparatsastajille tulevaisuudentoivoiksi, ja pari jätettiin synnyintalliinsa kasvamaan myöhempää siitoskäyttöä varten. Puoliverinen kuoli ähkyyn 21-vuotiaana, mutta eli kuitenkin kilpahevosen mittarilla varsin pitkän ja merkityksellisen elämän.

NACHWUCHS

t. Carmena DareEV-IIi. Dark Action
o. Rascal DareEV-Ii. Last Heartbeat

RENNEN

ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 45kpl.

10.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 5/40
12.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 3/40
14.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 4/40
20.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 5/40
21.08.2017 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 8/67
22.08.2017 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 7/67
24.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 1/30
24.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 1/30
24.08.2017 Harmony Sporthorses ERJ 160cm 5/67
26.08.2017 Aittohaara ERJ 160cm 1/31
27.08.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 4/30
29.08.2017 Aittohaara ERJ 160cm 5/31
31.08.2017 Stall Sjöholma ERJ 160cm 2/6
02.09.2017 Zurück ERJ 160cm 1/30
03.09.2017 Zurück ERJ 160cm 4/30
07.09.2017 Zurück ERJ 160cm 2/30
08.09.2017 Zurück ERJ 160cm 1/30
12.09.2017 Zurück ERJ 160cm 5/30
17.09.2017 Zurück ERJ 160cm 5/30
01.12.2017 Team J&K ERJ 160cm 5/34
04.12.2017 Heidseck Sporthorses ERJ 160cm 2/30
08.12.2017 Heidseck Sporthorses ERJ 160cm 2/30
10.12.2017 Heidseck Sporthorses ERJ 160cm 1/30
13.12.2017 Heidseck Sporthorses ERJ 160cm 2/32
14.12.2017 Rêve de Haussea ERJ 160cm 4/30
15.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 1/30
17.12.2017 Rêve de Haussea ERJ 160cm 5/30
19.12.2017 Rêve de Haussea ERJ 160cm 1/30
20.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2/30
22.12.2017 Rêve de Haussea ERJ 160cm 4/30
22.12.2017 Rêve de Haussea ERJ 160cm 2/29
23.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 4/30
24.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2/30
25.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 4/30
26.12.2017 Rêve de Haussea ERJ 160cm 4/30
26.12.2017 Kilpakeskus Chermia ERJ 160cm 3/35
27.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 1/30
27.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2/30
28.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 5/30
29.12.2017 Kilpakeskus Chermia ERJ 160cm 2/35
30.12.2017 Kilpakeskus Chermia ERJ 160cm 5/35
30.12.2017 Rêve de Haussea ERJ 160cm 3/29
30.12.2017 Gestüt Helmwald ERJ 160cm 2/30
02.01.2018 Mörkövaara ERJ 160cm 3/61
04.01.2018 Mörkövaara ERJ 160cm 1/61

AUSZEICHNUNGEN

30.09.2020 - Esteratsujen laatuarvostelu - (7,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 102,5p) - ERJ-I

TAGEBUCH

20.12.2017 - Hölkkäpäivä - Caren Engelmann (omistaja) - 160 sanaa
Marin ratsastaminen ei normaalisti kuulunut tehtäviini, mutta tänään kiireisen treenipäivän päätteeksi Cherry pyysi minua ottamaan kopin tamman keventelystä, ja minähän ilomielin otin. Edellisestä ratsastuskerrastani oli niin paljon aikaa, että saappaitanikin peitti jo harmaa pölykerros, mutta se ei ratsastuksen iloa vähentänyt sitten yhtään. Hevosen harjaaminen ja varustaminen oli hoidettu nopeasti, eikä kulunut aikaakaan, kun olimme jo kiertämässä maneesia pitkin ohjin. Oma tekemiseni oli heti käyntityöskentelystä lähtien pelkkää sähläämistä, mutta kuulaisesti ruunikko puoliverinen silti yritti apujeni mukaan toimia. Tuntuma Mariin oli alusta alkaen oikein miellyttävä: hevonen käveli tarmokkaasti kohti tuntumaa ja oli höyhenenkevyt avuille. Pätkittäin tamma otti työnteon hieman liiankin tosissaan, mutta melko nopeasti sain sen muistamaan, että päivän agendana oli rento hölkkä vakavamielisen treenin sijaan. Cherry ratsasti kanssani samaan aikaan maneesissa Vencialla, ja häneltä sain Miran ratsastamiseen muutaman tuhannen taalan vihjeen. Kolmevarttinen ei ehkä kokonaisuutena ollut sieltä onnistuneimmasta päästä omia ratsastuksiani, mutta hienon hevosen kanssa oli kuitenkin nautinto päästellä, ja tästä ilosta riittäisi energiaa taas usean kiireentäyteisen viikon puurtamiseen hevosenhoitajan roolissa.

10.01.2018 - Onnettomuus ja siirto siitoskäyttöön - omistaja - 193 sanaa
Miran kilpaura oli menestyksekäs, mutta se jäi valitettavan lyhyeksi tammikuussa 2018 sattuneen kuljetusonnettomuuden vuoksi. Tapahtumien kulku jäi selvittelystä huolimatta hieman epäselväksi, mutta jostain syystä Mira päätyi paluumatkan aikana heittämään kuperkeikan omassa loosissaan. Onnettomuudesta johtuneet fyysiset vammat olivat vakavia: sisäistä verenvuotoa, tikkausta vaativia avohaavoja sekä vasemman etujalan 45 prosenttinen hankosidevamma. Eläinlääkärin tuomio oli ehdoton: Mirasta ei enää kilpahevosta tulisi, eikä sen kuntouttaminen harrastekäyttöön olisi vaivan arvoista. Klinikalla tehohoidossa vietetyn ajan sekä kolmen eri huippueläinlääkärin konsultaation jälkeen tamma päätettiin kotiuttaa. Vaikka kaiken järjen mukaan ruunikon olisi pitänyt traumatisoitua ikävästä kokemuksestaan siinä määrin, että sen kuljettamisen olisi pitänyt muuttua vähintäänkin varaukselliseksi, ei mitään tällaista ollut hevosessa havaittavissa. Mira käveli autoon kuten aina ennenkin, matkusti rennosti koko matkan ja vaikutti kotiin päästessään oikein huojentuneelta päästessään takaisin tuttuihin piireihin. Tamman kuntouttaminen oli pitkä prosessi sisältäen paljon niin koppihoitoa, kipulääkkeitä, antibiootteja kuin kontrolloitua kävelyttämistäkin, mutta hitaasti puoliverinen palasi takaisin kivuttomien hevosten maailmaan. Ratsukäyttöön sitä ei enää yritettäisi, ne ajat olivat nyt takanapäin, mutta koska Miran elämänlaadussa ei tuntunut olevan valittamista, saisi se majailla tallissamme vielä jonkun tovin siitostamman virkaa toimittaen. Ruunikon esikoinen Carmena oli jo ehtinyt kasvaa oikein vakuuttavaksi nuoreksi, joten pikkusisarus tai pari tuskin tekisi vahinkoa Daren kasvatustoiminnalle.

14.07.2020 - Varsajuttuja - omistaja - 235 sanaa
Kun Mira siirtyi pakon edessä pois ratsastusurheilusta, mietimme pitkään, miten ottaisimme siitä kaiken potentiaalin irti siitostammana. Hevosen ensimmäinen varsa oli komeasta oristamme Dark Actionista, ja siitä kasvoikin melkoinen suoritushevonen. Kolmevuotiaana Carmena Dare pokasi itselleen EV-II -palkinnon, jonka jälkeen se aloitti kilpauransa varmoin ottein. Näiden pohjatietojen perusteella Miran seuraavan varsan isäksi valikoitui Last Heartbeat, yksi Daren aivan ensimmäisistä asukkaista, ja yhdistelmä toimikin erinomaisesti. Maaliskuussa syntynyt orivarsa oli pienestä pitäen kova menemään, ja myöhemmin se vakuutti laadullaan myös estevarsojen arviointilautakunnan: Rascal Dare palkittiin ensimmäisellä palkinnolla sekä kaksi- että kolmevuotiaana. Nelivuotiaana ori aloitti kilpailemisen, ja isosiskonsa tavoin myös tämä hevonen nähtiin usein ottamassa osaa palkintojenjakoseremonioihin. Calebin kasvamista ja menestymistä seuratessa oli tehtävä vaikea päätös: laittaakko Miralle vielä uutta pullaa uuniin, vai päästääkö se jo laukkailemaan sinne, missä ruoho on aina vihreää eikä kipuja ole huonoinakaan päivinä. Tammassa ei siitosmielessä ollut mitään vikaa ja sitä olisi vielä ilomielin käyttänyt ainakin yhden uuden kilpahevosen maailmaan saattamiseksi, mutta raskauskilot selvästi rasittivat vammajalkaa, joka oli alkanut jälleen oireilla lievästi. Ikä Miralla ei aivan vielä tullut vastaan: se oli vasta 18-vuotias, ja voisi ikänsä ja fyysisen kuntonsa puolesta elää vielä vuosia. Yhdessä vastaavan eläinlääkärimme kanssa päätimme antaa ruunikolle välivuoden, jonka jälkeen se joko astutettaisiin vielä kerran, tai sitten se lopetettaisiin, mikäli jalan tilanne niin vaatisi. Vuoden huilitauko kuitenkin kannatti, sillä seuraavana keväänä Mira oli jälleen valmis tulemaan äidiksi. Se astutettiin omalla orillamme Double-Checkillä ja yhdistelmän lopputulosta jäämme odottamaan syntyväksi vajaan yhdentoista kuukauden päästä.

COACHING

15.08.2017 - Estevalmennus - Paul Meyer (omistaja) - 811 sanaa
Päivän valmennuksen teemana oli linjojen ratsastaminen, ja niitä Cherry ratsunsa Marin kanssa pääsisi harjoittelemaan yksinkertaisella kymmenen esteen radalla. Lyhyen sileänverryttelyn sekä muutaman lämmittelyhypyn jälkeen annoin ratsukolle luvan koko radan hyppäämiseen. Koska Cherry ei ollut pitkään aikaan ratsastanut silmieni alla tällä hevosella, halusin ensin nähdä yhden radan verran heidän yhteistyötään ennen ensimmäiseenkään ongelmaan tarttumista. Esteet olivat vielä maltillisen kokoisia, noin metrisiä, joten kokonsa puolesta ne eivät varmasti olisi Marille ongelma. Korkeushyppy ei myöskään kuulunut päivän tärkeimpiin tavoitteisiin, vaan halusin tällä kertaa syventyä nimenomaan tehtävien tekniseen suorittamiseen ja ratsukon yhteistyön sujuvuuteen. Rata sujui ilman estevirheitä, ajoittain hieman epätasaisella rytmillä ja pari hyppyä turhan pohjaan ajautuen. Mitään valtavia murheita en ratsukon tekemisessä nähnyt, mutta hienosäätöä vaativia asioita tietysti lukuisia.

Pilkoimme radan kuuteen erilliseen osaan, joita lähdimme yksi kerrallaan hiomaan täydellisiksi. Ensimmäiseksi käsittelyyn pääsi yksinkertainen kaareva linja, johon laukka-askelia sai valitun reitin sekä askelpituuden mukaan sovitetuksi yhdeksän tai kymmenen kappaletta. Sujuvalla laukalla sekä turhia kiertelemättä väli oli Marille helppo yhdeksän, ja pari kertaa tehtävän sujuvasti hypättyään oli aika siirtyä toisen, lähes yhtä helpon linjan kimppuun. Nyt vuorossa oli metrin lyhyempi suora linja, josta jatkettiin vielä kaarevasti sujuvalla seitsämällä laukka-askeleella okserille. Ensimmäisellä kerralla neuvoin Cherryä istumaan tiiviisti satulassa ensimmäisen välin, jotta askelia sinne mahtuisi kaikkiaan yhdeksän kappaletta. Toisessa välissä nainen saisi keventää istuntaansa ja antaa hevoselle tilaa vähän venyä, kuitenkaan tempoa muuttamatta, jolloin ponnistuspaikka osuisi kohdilleen tehtävän viimeiselle esteelle. Ensimmäinen yritys meni harjoitteluksi Marin vastustellessa ohjastuntumaa ja huojuessa linjalla, mutta toisella kertaa välit onnistuivat kauniisti Cherryn ratsastaessa enemmän istunnallaan ja vähemmän käsillään. Teimme harjoituksen myös toisinpäin: laukkaamalla ensimmäisen välin kahdeksaan askeleen ja kokoamalla sitten toiseen väliin samanverran laukkoja. Mari alkoi olla jo niin hyvin kuulolla, ettei kokoaminen tuottanut säätöä ratsastajan ja hevosen välillä, joten lyhyiden välikäyntien jälkeen oli aika siirtyä radan vaativampien osien pariin.

Seuraava harjoitus sisälsi kolmoissarjan sekä ahtaan kuuden askeleen linjan okserille. Sarjan kaikki osat olivat pystyesteitä ja niiden väliin mahtui kootut kaksi askelta. Arvelin etukäteen, että nopeatekniikkaiselle Marille lyhyehköt välit tuskin olisivat ongelmallisia, ja tällä kertaa arvaukseni osui oikeaan. Hevonen ryhdistäytyi esteiden välissä erinomaisesti, eikä yksikään väleistä jäänyt sille ahtaaksi. Toisella kerralla Cherry sai jopa ratsastaa linjalla eteenpäin päästäkseen okserille perille saakka, mutta nopean reagoinnin vuoksi Marilla ei ollut ongelmia esteen ylittämisen kanssa sarjalla jarruttelusta huolimatta. Sarjaa hyödynnettiin myös seuraavassa harjoituksessa, jossa sitä lähestyttiin normaalilla seitsämän askeleen kaarevalla linjalla. Linja itsessään ei ollut kovin vaikea, ja sarjaa oli jo toiseen suuntaan harjoiteltu, joten eniten huomiota sai kiinnittää ensimmäistä estettä edeltävään tiukkaan kaarteeseen. Vaikka Mari on kuuma hevonen ja sillä riittää laukkaa, sai Cherry silti huolehtia laukan etenemisestä ja rytmin säilymisestä tiukkoja kaarteita ratsastaessaan. Pohjeavuille ruunikko tuntui tänään olevan turhan herkkänä, joten neuvoin ratsastajaa jälleen hyödyntämään istuntaansa pieniin askelpituuden muutoksiin sekä laukan sujuvuuden kanssa pelaamiseen. Kaarteen pienen kokoamisen jälkeen ratsukko palasi hienosti normaaliin laukkaan linjalla, kooten kuitenkin jälleen aavistuksen verran sarjalle. Sarjat tunnetusti olivat Marille mieluisia tehtäviä, ja se selvitti esteet tälläkin kertaa varmoin ottein. Toinen kerta samalle tehtävälle oli vähintään yhtä tyylikäs, joten jälleen oli aika siirtyä seuraavan harjoituksen kimppuun.

Nyt hypättävänä oli peräti neloissarja, jonka ensimmäinen ja neljäs este olivat oksereita, ja kaksi keskimmäistä taas pystyesteitä. Keskimmäinen väli oli kahden askeleen väli, kun taas ensimmäinen ja kolmas tulisi ratsastaa vain yhdellä askeleella. Lisäksi sarjalta tulisi vielä jatkaa sujuvalla seitsämällä askeleella kaarevan linjan päästä löytyvälle pystylle. Tekemistä siis riitti, mutta aiemmin näkemäni perusteella ratsukko kyllä selvittäisi tämänkin harjoituksen. Nyt neuvoin ratsastajaa keskittymään omaan ylävartaloonsa ja sen tarkoituksenmukaiseen sijoitteluun kullakin esteellä: sarjalla ratsastaja saisi olla hyvinkin pystyssä tasapainottamassa menoa niin esteillä kuin niiden välissäkin, kun taas linjalla saisi hieman nojata eteen laukan sujuvoittamiseksi. Ensimmäisellä kerralla Cherry teki täsmälleen kuten sanoin, jolloin sarja sujui hyvin, mutta pystyllä nainen makasi liikaa hevosensa kaulalla, joka lähestulkoon aiheutti esteen pudotuksen. Toisella kerralla neuvoin ratsastajaa tekemään sarjan samalla tavalla, mutta olemaan tarkempi linjan kanssa. Tällä yrityksellä sarja söi Marilta laukkaa pois varsin paljon ja se joutui venymään esteiden päällä hyvin liioitellusti selvittääkseen ne virheittä. Cherry oli kuitenkin hyvin tilanteen tasalla, ja kokosi laukkaa linjalle niin paljon, että sai väliin mahdutettua yhden ylimääräisen askeleen lisää. Ratkaisu ei ehkä ollut se paras mahdollinen, mutta se oli kuitenkin hyvin perusteltu ja alusta asti huolella toteutettu ja sievästi ratsastettu. Kolmannella yrityksellä sarja sujui jälleen helponnäköisesti ja myös linja onnistui kuten pitikin.

Viimeisenä yksittäisenä harjoituksena oli seitsämän laukka-askeleen suora linja neloissarjalle, jonka tekemisessä ei ihmeempiä ongelmia ollut. Lukuisat valmennuksen aikana harjoitellut linjat olivat virittäneet Cherryn estesilmän huippuunsa, ja myös Marilta löytyi runsaasti kokemusta ja pelisilmää tehtävien onnistuneeseen suorittamiseen. Hyvän kierroksen jälkeen tamma ansaitsikin hieman pidemmän huilitauon, jonka jälkeen hypättävänä oli vielä koko rata alusta loppuun saakka. Rata ei valmennuksen alusta ollut muuttunut mihinkään, mutta ratsukon suorittaminen oli muuttunut huomattavasti varmemmaksi ja kaikin puolin huolitellummaksi. Korjaamista vaativia virheitä ei radan aikana sattunut, eikä palautetta antaessa mieleen tullut myöskään erityistä harjoittelua vaativia kotitehtäviä. Antoisan valmennuksen jälkeen Mari pääsi maastoradan puolelle jäähdyttelemään, ja samalla Cherry pääsi omaan rauhaansa prosessoimaan tunnin aikana tekemiään havaintoja ja käsiinsä saamiaan uusia työkaluja, joiden avulla kilparadat toivottavasti lähtisivät sujumaan vielä entistäkin paremmin.