ERJ-I, HANN-II
☆ 01.12.2015 - ✞ 10.03.2023
Longviewin kuvat © Benny de Ruiter Stables (with permission)
| Name | Longview | Spitzname | Winnie |
| Züchten, Geschlecht | Hannoverinhevonen, tamma | Widerristhöhe, Farbe | 166cm, vaaleanpunarautias |
| Geburtsdatum, -ort | 01.12.2015, Saksa | Alter | 22-vuotias |
| Ausbildung | Helppo A, re. 150cm, me. 100cm | Betonung | Esteratsastus |
| Züchter | Harry Baack EVM | Eigentümer | Cherry, VRL-12299 |
Longview eli tutummin Winnie päätyi ostoslistalleni useammastakin syystä: nimet sen sukutaulussa erosivat aiemmista hevosistani, sen täyssisko kilpailee maailman kovimpien estehevosten joukossa ja hevosen itsensä rakenne on omia orejani ajatellen lähes täydellinen. Winnien olen alusta saakka nähnyt potentiaalisena jalostusmateriaalina Dareen, vaikka aionkin ensin kierrätää sitä kilpailuissa muutaman vuoden ajan. Kun tamma sitten aikanaan saadaan palkittua esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa, ei muidenkaan tarvitse enää arvailla hevoseni arvoa. Ei edes aviomieheni, joka aikoinaan kovasti yritti estellä minua rautiasta ostamasta.
Winnie on miellyttävä ja mutkaton hevonen käsitellä niin maasta kuin ratsailtakin. Lisäksi se on nuoruudessaan koulutettu myös valjakkokärryjen eteen, vaikka kyseinen taito onkin päässyt ruostumaan menneiden vuosien aikana. Ei rautias vieläkään pelkää vetää kärryjä sen enempää kuin pulkkaakaan, mutta nopeutta ja tarkkuutta vaativat tehtävät johtaisivat aivan varmasti kärryjen kaatumiseen tai esteisiin törmäämiseen. Nykyään Winnie keskittyy olemaan sataprosenttisesti kilpahevonen, jonka painotuslajina on esteratsastus. Siinä tamma on ollut pienestä pitäen lahjakas, eikä sen miellyttämisenhaluinen luonne sekä hyvä itsevarmuus ainakaan vaikeuta hevosen kanssa menestymistä. Kotona rautiaan käytös on lähes täysin ennustettavissa, sillä kolme päivää hevosen kanssa töitä tehnyt hoitaja tuntee tamman jo kuin omat taskunsa. Se on rauhallinen, vaikka seuraileekin kiinnostuneena ympäristönsä tapahtumia. Lisäksi se on luottavainen, eikä stressaa turhaan pienistä asioista. Winnien uskaltaa jättää vahtimatta hoitopaikalle, sillä se ei terrorisoi sen enempää varusteita kuin tovereitaankaan. Päinvastoin, tamma seistä tönöttää naruissa vaikka maailman loppuun saakka tekemättä itsestään minkäänlaista numeroa. Varustamisen lisäksi myös hevosen kengittäminen sujuu ongelmitta, eikä se pelkää tai ahdistu eläinlääkäristäkään. Taluttaen Winnie seurailee löysällä narulla taluttajaansa, eikä se juuri määränpäätä kyseenalaista. Joskus harvoin se voi kokeilla onneaan laiduntamisen suhteen, mutta yksi kevyt nykäisy narusta saa tamman turvan nousemaan ruohotupsulta. Muiden hevosten kanssa se tulee erinomaisesti toimeen ja hevosen voikin tarhata turvallisin mielin lajitovereidensa sekaan. Myös matkustaminen hoituu Winnieltä kuin vanhalta konkarilta, sillä se lastautuu ja matkustaa varmasti ja vaatimattomasti.
Ratsain Winnie on mallia diesel, eli se vaatii aikaa päästäkseen vauhtiin. Voitelun ollessa kohdillaan on tamma kuitenkin oikein pätevä ratsu, jonka selässä kokemattomampikin kaiffari näyttää ammattiratsastajalta. Rautias ei pienestä ota nokkiinsa, vaan se kestää kuskiltaan niin tempovan käden kuin puristavan pohkeenkin. Keskivertoratsastaja onnistuu tamman kanssa tekemään hyviä ratoja, oikeasti hyvä kuski onnistuu voittamaan sillä luokat lähes näytösluontoisesti. Esteiden korkeus ei Winnielle ole ongelma, eikä se tee sellaista myöskään huonoista ponnistuspaikoista tai epätasaisesta rytmistä. Pennin päällä pyörähtely on hevoselle suorastaan arkipäivää ja vaikka kaasupolkimeen reagointi viekin hevoselta pienen tovin, osaa se innostuessaan sinkaista nopeastikin liikkeelle. Verryttely tamman kanssa kannattaa kuitenkin aina toteuttaa uusintaa silmällä pitäen, sillä rauhallisella hissuttelulla se tuskin reagoi radalla riittävän nopeasti apuihin, joita pilotti sille yrittää viestittää. Muiden hevosten temppuilusta Winnie ei ota kuumaa yhtään sen enempää kuin maastossa järjestyvästä kilpailuasetelmastakaan. Ratsastajan tarkoituksella usuttaessa tammaa eteenpäin osaa se kyllä edetäkin, mutta omin lupineen se ei sitä edes yritä. Siispä myös maastoilu on tamman kanssa aina turvallista ja miellyttävää, eikä tämän hevosen kohdalla tarvitse käydä valmentajan ja omistajan kanssa pitkiä keskusteluja siitä, millaisella kuolaimella hevosta lähdetään seuraavaksi työstämään. Kuten myös kentällä, ei Winnie katsele kummallisiakaan esteitä maastoradan puolella. Se menee veteen kyselemättä, vaikkakin varmistellen, eikä välitä vaihtelevista pohjista tuon taivaallista. Winnie on siis kaikin puolin turvallinen ja varma ratsu, joka hoitaa homman kotiin niin talutustunneilla kuin kilparadoillakin!
| i. Rocky Point II EVM hann, 173cm, rn |
ii. Rocky Point EVM hann, 173cm, prn |
iii. Colombia Heights EVM |
| iie. Rosalee IV EVM | ||
| ie. Marasha EVM hann, 170cm, vrn |
iei. Charmantte EVM | |
| iee. Madame EVM | ||
| e. Love's for Losers EVM hann, 165cm, vrt |
ei. Longshot EVM hann, 166cm, vprt |
eii. Fanboy '99 EVM |
| eie. Sunrise Beauty EVM | ||
| ee. Lorette EVM hann, 165cm, vrt |
eei. Amanediel EVM | |
| eee. Lorelei EVM |
Rocky Point II peri isältään paljon muutakin kuin nimen: se oli ilmiömäinen estehevonen, luonteeltaan oikea kultakimpale ja rakenteeltaan ensimmäisen palkinnon kantakirjahevonen. Hevosta kuvailtiin usein modernien standardien mukaiseksi ihanteelliseksi urheiluhevoseksi. Valitettavasti orilla oli elämässään paljon epäonnea ja se menehtyikin tapaturmaisesti vain 11-vuotiaana. Lyhyen elämänsä aikana hevonen ehti kuitenkin niin kilpailla kuin toimia siitoskäytössäkin, sekä tietysti jättää lähtemättömän vaikutuksen kymmeniin alan ammattilaisiin. Ruunikon äkillisen poismenon takia sen jälkeläismäärä jäi vähäiseksi: omia varsoja hevosella on vain 26 kappaletta. Puoliverisen jälkeläisiä on kuitenkin käytetty ahkerasti jalostuksessa, joten niiden turvin Rocky Point II vaikuttaa vielä tänäkin päivänä vahvasti estehevosten sukutauluissa.
Rocky Point oli suurehko punaruunikko estehevonen, joka kilpaili useita ehjiä kausia aina kansainvälisissä GP-luokissa saakka. Orin merkittävimpiin saavutuksiin lukeutuvat henkilökohtaiset olympiasijoitukset 15- ja 16-vuotiaana, sekä joukkuemitali jo 12-vuotiaana. Kilpailukäytöstä Rocky Point eläköityi heti viimeisimmän olympiamitalin jälkeen oikein ansaitusti, minkä jälkeen se toimi harkitussa siitoskäytössä seuraavien seitsämän vuoden ajan. Puoliverinen lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi 24-vuotiaana, ja siihen mennessä se oli onnistunut jättämään jälkensä tuhansien ihmisten sydämiin legendaarisena kilpahevosena. Marasha päätyi siitostammaksi jo nuorena laitumella sattuneen tapaturmaisen jalkavamman takia. Viisivuotiskauttaan pidemmälle kuvankaunis vaaleanruunikko ei ikinä ratsun uraansa jatkanut, siitä yli 70 prosenttinen jännevamma piti huolta. Tilanne oli harmillinen, muttei onneksi kuitenkaan toivoton. Tamma pyöräytti elämänsä aikana maailmaan kahdeksan pitkäjalkaista ja -korvaista estehevosen alkua, joista varsinaisia kilpatykkejä vanhemmiten kasvoikin. Hevonen jalostusarvosteltiin ensimmäisellä palkinnolla ennen sen siirtymistä vihreämmille laitumille, ja Marashan jättämät varsat ovat yhä tänäkin päivänä haluttuja pelejä ammattilaisten keskuudessa.
Love’s for Losers oli kaunis tähtipäinen tamma, jonka elämä mukaili tarkasti estehevoselle normaaliksi miellettyä kaavaa. Puoliverinen syntyi ja varttui aikuiseksi kasvattajansa Friedrike Wellerin puoliverisiittolassa, jonka jälkeen se myytiin nousevalle saksalaiselle ratsastajatähdelle tulevaisuuden lupaukseksi. Love’s for Losers menestyi ikäluokkakilpailuissa erinomaisesti, ja isoihin luokkiin se nostettiin hyvin kunnianhimoisesti ja nopeastikin. Jotain menestystä tamma onnistui niittämään myös kansainvälisissä 140-150cm luokissa, mutta haaveissa olleet suuret voitot jäivät kuitenkin saavuttamatta. Uuden omistajanvaihdoksen jälkeen tamma päätyi Harry Baackin omistukseen, jonka jälkeen sen elämä olikin jatkuvaa mammalomailua ja varsojen kasvatusta. Rautias menehtyi ähkyyn 18-vuotiaana, mutta sitä ennen se oli ehtinyt tuottaa maailmaan neljä perillistä, jotka myöhemmin kilpailivat esteratsastuksessa emänsä tapaan kohtalaisin tuloksin.
Longshot oli kuumana ja vähän kovapäisenäkin tunnettu estehevonen, jonka kapasiteetti olisi riittänyt reilusti GP-ratoja korkeammallekin tasolle. Puoliverisen nuoruusvuodet menivät ratsastajia vaihdellessa ja oikeita nappuloita etsiessä, mutta 11-vuotiaana ori todella puhkesi kukkaan sovittaen valtavan laukkansa ja vielä valtavammat hyppynsä menestyksekkäästi kansainvälisille esteradoille. Longshotista kasvoi elävä legenda, joka napsi sijoituksista lähes säännönmukaisesti jokaisesta osallistumastaan kilpailusta. Luonteestaan huolimatta ori kiinnosti valtavasti myös tammanomistajia, ja kilpauransa päättymisen jälkeen sitä käytettiinkin ahkerasti hyppyhevosten jalostamisessa. Longshot lopetettiin 23-vuotiaana rutiinitarkastuksessa löydettyjen pahanlaatuisten kasvainten takia. Lorette oli estehevosten keskuudessa tylsän tavallisena pidetty pikkutamma, joka onnistui kuitenkin yllättämään kaikki ylittämällä kirkkaasti jokaisen sitä kohtaan asetetun tavoitteen. Puoliverinen sijoittui useita kertoja kansainvälisissä estekilpailuissa, jonka lisäksi se osoittautui myös erinomaiseksi siitostammaksi. Rautiaan jälkeläiset olivat järjestäin aavistuksen emäänsä parempia, mutta luonteeltaan aivan yhtä ihania kuin Lorette itsekin. Varsoja tammalle syntyi yhteensä viisi kappaletta, viimeisin tamman ollessa jo 22-vuotias. Viimeisen varsan vieroituksen jälkeen tamma lopetettiin, sillä vanhoilla päivillä imettäminen oli laiduntamisesta huolimatta ajanut hevosen pelottavan heikkoon kuntoon.
| o. Lionheart Dare | EV-II | i. Last Heartbeat |
| t. Liberty Dare | EV-I | i. Fata Morgana |
| o. Damarion Dare | - | i. Duranimo |
ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 40kpl.
|
|
31.10.2020 - Esteratsujen laatuarvostelu - (8 + 40 + 20 + 20 + 15 = 103p) - ERJ-I
30.01.2021 Hannoverinhevosten laatuarvostelu - (10 + 30 + 5,5 + 21 + 17 = 83,5p) - HANN-II
05.07.2018 - Varsomistarina - omistaja - 224 sanaa
Winnie astutettiin Last Heartbeatilla vuoden 2018 alussa, ja kesäkuussa päivänvalon sai nähdä pitkäjalkainen ruunikko orivarsa. Tiineyden ensimmäiset kuukaudet sujuivat täysin käsikirjoituksen mukaan, mutta viimeisellä kolmanneksella tammaa jouduttiin lääkitsemään istukkatulehduksen vuoksi niin antibiootein kuin hormonilääkkeinkin. Vaivannäkö kannatti, sillä varsa syntyi elävänä ja täysiaikaisena. Jälkeisten irrottelun kanssa jouduimme vielä turvautumaan eläinlääkärin apuun, mutta vaikka tamman kanssa tekemistä riittikin, oli varsa kokoajan reipas ja toimiltaan normaali vastasyntynyt. Ilo ei kuitenkaan kestänyt pitkään, sillä vain puoli vuorokautta varsan syntymän jälkeen kävi selväksi, ettei sillä sittenkään ollut kaikki kunnossa. Winnie ja orivarsa kiikutettiin paikalliselle klinikalle tehohoitoon, jossa tamman kohtu huuhdeltiin lukuisia kertoja, ja varsan liian kireitä jänteitä hoidettiin suonensisäisellä lääkityksellä. Kirsikkana kakun päällä varsa joutui jatkuvaan nesteytykseen kehittäessään vakavan ripulin vain reilun vuorokauden ikäisenä. Verikokeet antoivat ymmärtää, ettei uusi tulokas ollut saanut ternimaidosta riittävästi vasta-aineita, ja näin ollen sille annettiin pariin otteeseen myös veriplasmaa. Ehdimme jo käymään vastaavan eläinlääkärin kanssa hyvin vakavan ja surullisen keskustelun varsan mahdollisesta lopettamisesta, kunnes yli viikon taistelun jälkeen Winnien ollessa jo oikein hyvässä vedossa, alkoi varsakin viimein elpymään. Yhdeksän päivän klinikkahoidon jälkeen kaksikko palasi kotiin, ja lähes kuukauden jatkuneen lääkerumban ja kuntoutuksen jälkeen varsa viimein sai terveen paperit ja alkoi kasvaa ja kehittyä normaaliin tapaan. Kaiken tämän jälkeen eläinlääkäri nimitti Winnien tulevien tiineyksien osalta riskitammaksi, muttei kuitenkaan kieltänyt sen astuttamista uudelleen. Tämän rodeon jälkeen saattaa kuitenkin mennä hetki, ennen kuin uskaltaudumme puoliverisen uudelleen siementämään...
13.07.2019 - Valmentajaopiskelijan estenäyttö - omistaja - 160 sanaa
Pitkällisen pohdinnan jälkeen valitsin Winnien ratsukseni valmentajan ammattitutkinnon pakolliseen esteratsastusnäyttöön. Valmentajani, tuttavani ja kollegani vakuuttelivat kaikki, ettei minulla olisi tämän näytön suhteen mitään ongelmia läpipääsyn suhteen, mutta kaikista vakuutteluista huolimatta vatsassani kihelmöi jännitys, kun odotin omaa vuoroani esteradan suorittamiseen. Oikeassahan ihmiset olivat sanoessaan, ettei tämän vaatimustason rata ollut vaikea sen enempää minulle kuin hevosellenikaan, mutta toisaalta epäonnistuminen tällaisessa tilanteessa se vasta pahalta näyttäisikin. Ensimmäisten hyppyjen jälkeen jännitys oli kuitenkin tiessään, ja sen tilalle nousi vahva luottamus Winnieen, omaan ammattitaitooni sekä kokemukseeni – kyllä tämä tästä järjestyisi. Radalla oli tarjolla monipuolisesti erilaisia haasteita, mutta yksi toisensa jälkeen me selvitimme rautiaan kanssa niistä jokaisen. Oli kolmoissarjaa, jonka ylittäminen tuntui lähinnä lasten leikiltä, ja oli vinoja hyppyjä, jollaisia aikanamme suoritimme jokaisessa kilpailussa palkintorahojen kiilto silmissämme. Loppuradasta uskalsin jo hengittää ja nauttia esiintymisestä: nyt olin jo varma, että esityis oli vakuuttanut suoritusta silmä kovana arvostelevat opettajatkin. Näin myös kävi, sillä ytimekkään itsearvioinnin jälkeen sain välittömästi kuulla suorittaneeni näytön hyväksytysti – eikä ollenkaan vähiten luotettavan Winnieni ansiosta.
31.10.2020 - Estehevosten laatuarvostelutilaisuudessa - omistaja - 166 sanaa
Winnie pääsi tänään ottamaan mittaa itsestään esteratsastusjaoksen järjestämässä estehevosten laatuarvostelutilaisuudessa, jossa se palkittiin kauniilla pisterivillä ja puhtaalla ensimmäisellä palkinnolla; aivan kuten olimme toivoneet ja vähän odottaneetkin. Hevonen oli aamulla hieman ihmeissään löytäessään itsensä tiukasta puunauksesta ja letityksestä, mutta reippain mielin se kuljetusautoon aamun valjetessa asteli: mikä tahansa seikkailu vaikutti kelpaavan rautiaalle paremmin kuin hyvin. Matka ei ollut järin pitkä, minkä ansiosta olimme pelipaikoilla hyvinkin aikataulussa ja saimme siten tehdä kaikki viimehetken valmistelut aivan rauhassa. Kun koitti Winnien vuoro esiintyä rakennearvostelussa, oli se ehditty puunaamaan jo useaan otteeseen aina päästä kavioihin saakka. Hevonen käyttäytyl koko tilaisuuden ajan erinomaisesti, eihän tämä todellakaan ollut sen ensimmäinen kerta poissa kotoa. Pisteitäkin puoliveriselle ropisi mukavasti: rakenteesta kahdeksikko, kilpailumenestyksestä täydet 40 pistettä, suvustaan ja jälkeläisnäytöistään kummastakin täydet 20 pistettä ja vielä lisäpisteitäkin täydet 15 pistettä. Yhteensä pojoja kertyi siis 103 kappaletta, mikä oli selkeästi ERJ-I -palkinnon vaatiman vähimmäispistemäärän yläpuolella. Kotimatkalle lähdettiin enemmän kuin tyytyväisinä, sillä Winnien lisäksi ykkösellä palkittiin myös Jack, Ace ja Lisa – siis kaikki hevoset, jotka lokakuun tilaisuuteen olimme muiluttaneet!
12.05.2020 - Estevalmennus - Olivia Wilson (omistaja) - 217 sanaa
Cherry osallistui päivän ensimmäiselle valmennustunnille kisakonkarillaan Winniellä. Tamma vaikutti olevan hyvässä vireessä, eikä aikaa tarvinnut tänään käyttää perusasioiden kertaamiseen. Sileänverryttelyn ja muutaman pienen hypyn jälkeen oli aika siirtyä päivän varsinaisena harjoituksena olevan jumppasarjan pariin. Aluksi esteet pidettiin pieninä, jotta ratsukko saisi hyvän tuntuman tehtävän suorittamisesta: välit olivat hevoselle hieman ahtaat, joten se joutui kokoamaan laukkaansa hyppyjen väleissä ja itse hyppyjen piti olla teräviä, ylöspäin suuntautuvia sekä keskittyneitä, jotta tehtävä sujuisi alusta loppuun saakka tasaisessa rytmissä ja sujuvasti.
Ensimmäiset yritykset olivat kohtalaisia, mutta ratsastajan kaikki energia meni niiden aikana puhtaasti Winnien kannustamiseen. Tamma oli tuttuun tapaansa varsin hidas, eikä se oikein viitsinyt itse huolehtia omasta eteenpäinpyrkimyksestään. Moottorin hurahdettua kunnolla käyntiin alkoi jumppailu kuitenkin sujua ja huomio pystyttiin kiinnittämään yksityiskohtien viilaamiseen. Tarkastelun kohteeksi joutui niin ratsastajan istunta kuin hevosen suoruuskin, eikä moitteetta selvinnyt myöskään rautiaan tarjoama tuntuma estelinjan aikana. Vinkkieni turvin Cherry sai korjauksia tehtyä ja kerta toisensa jälkeen meno muuttui pienieleisemmäksi, huolellisemmaksi ja myös hevosen osalta vetreämmäksi. Esteitä nostettiin valmennuksen aikana tasaisin väliajoin, mutta estekorkeus ei missään vaiheessa ollut hevoselle ongelma tai edes epävarmuuden aiheuttaja. Jumppasarjan pienet esteet tamma ylitti ilmavaraa liioittelematta, mutta isommalle okserille se latasi aivan omaehtoisesti riittävästi voimaa selvittääkseen esteen puhtaasti. Lopputunnista Winnie kävi ja kukkui tasaisen varmasti, se oli saanut liikettä lantioonsa ja kaivattua nopeutta reaktioihinsa, ja näihin havaintoihin oli tämänkertainen valmennus hyvä lopettaa.