EV-II
Lionheart Daren kuvat © Benny de Ruiter Stables (with permission)
| Name | Lionheart Dare | Spitzname | Leo |
| Züchten, Geschlecht | Hannoverinhevonen, ori | Widerristhöhe, Farbe | 169cm, punaruunikko |
| Geburtsdatum, -ort | 01.06.2018, Saksa | Alter | 5-vuotias |
| Ausbildung | Helppo A, re. 160cm, me. 110cm | Betonung | Esteratsastus |
| Züchter | Dare Stable | Eigentümer | Cherry, VRL-12299 |
Lionheart Dare on Daren yhdeksäs kasvatti ja ikäluokkansa ainoa edustaja. Winnietä lukuun ottamatta kaikki kantavat tammat saivat virusperäisen tartunnan, jonka johdosta ne loivat varsansa jo varhain. Suurta surua ja turhautumista auttoi vain hieman Leo, sillä ensisilmäyksellä sekin vaikutti täysin toivottomalta tapaukselta. Eläinlääkärin kanssa ehdimme jo pohtia kahden päivän ikäisen orivarsan lopetusta sen etujalkojen jänteiden ylikireyden sekä voimakkaan varsaripulin takia. Leo ja Winnie viettivät lopulta yli viikon hevosklinikalla, mutta kuinka ollakaan elämä alkoi lopulta voittaa. Tämän orin puolesta kannattikin taistella, sillä millainen kilpahevonen siitä sittemmin onkaan kasvanut!
Leo saattaa toisinaan olla hankala ja aiheuttaa käsittelijöilleen harmaita hiuksia, mutta sen tarkoitusperät ovat aina hyvät. Ori ei tahallaan satuta ketään tai riko mitään, mutta siitä huolimatta sillä on tapana päätyä tilanteisiin, joissa lopputulos on juuri edellä kuvatun kaltainen. Ruunikko onkin suositeltavaa hoitaa käytävällä tai pesupaikalla kahdelta puolelta kiinni sidottuna, jotta niin hoitaja kuin varusteetkin pysyisivät ehjinä. Leo on melko levoton yksilö ja hoitotuokin pitkittyessä vähänkään, alkaa se keksiä itselleen puuhaa. Useimmiten se tarkoittaa kuopimista tai narujen kestävyyden testailua, mutta tilaisuuden tullessaan se myös repii päällään olevia varusteita. Hevosen loimet on siis syytä kyllästää pahanmakuisella aineella tuhotöiden estämiseksi, eikä esimerkiksi martingaalia kannata jättää roikkumaan hevosen kaulalle yhdeksikään ylimääräiseksi minuutiksi. Suojia laitettaessa Leolla on tapana nostella jalkojaan, joten hoitajan pitää saada ne puettua sille varsin vikkelästi. Suurempi ongelma tässä tavassa on kuitenkin se, että estehevosella on tapana laskea jalkansa tarkasti käsittelijänsä varpaiden päälle. Valppaus ja jalassa olevat turvakärkikengät kuuluvat siis molemmat tämän hevosen hoitajan suositeltuihin ominaisuuksiin. Taluttaessa Leo voi olla hieman korskea, etenkin, jos se on ollut hieman kevyemmällä käytöllä. Yleensä se tanssahtelee matkat tarhan ja tallin välillä omituista ravi-piaffi sekoitustaan, mutta naru taluttajan ja hevosen välillä kiristyy siitä huolimatta aniharvoin. Ruunikkoa ei turhaan kannata alkaa komentamaan, sillä sellainen vain kohottaa sen kierroksia entisestään. Reippaasti lähtöpisteestä aina määränpäähän saakka suoraviivaisesti etenevä taluttaja on kaikkein eniten Leon mieleen. Tällaisen ihmisen kanssa se lastautuu myös traileriin ja kuljetusautoon täysin ongelmitta, mutta mikäli sitä yrittää jarrutella tai esimerkiksi saada kävelemään perässään vierellä kulkemisen sijaan, voi käsittelijä tehdä Leon kuljetuksesta itselleen varsinaisen murheenkryynin. Ori ei ole se kaikkein rauhallisin matkustaja, mutta yleensä se pysyy melko tyytyväisenä saadessaan nauttia tasaisesta ja hyvin harkitusta kyydistä. Auton ollessa parkissa hevonen ei oikeastaan jaksaisi seisoskella sen kyydissä, mutta mikäli vimmattu kuopiminen, hirnuminen ja seinien päälle nojailu ei kuljetuskaluston omistajaa haittaa, ei oria kuitenkaan tarvitse ottaa ennenaikaisesti pois kyydistä. Leon käytös vieraissa paikoissa on muutenkin hieman kyseenalaista, sillä se pyörii usein kuin väkkärä tehden kaikesta hoitajiensa touhuilusta kovin hankalaa. Se myös mahtailee lähes jokaiselle vastaantulevalle hevoselle yrittäen iskeä tammoja ja osoittaa oreille olevansa paikan kingi. Kotona sen käytös on varsin viisasta verrattuna käyttäytymiseen ihmisten ilmoilla.
| i. Last Heartbeat hann, 170cm, prn ERJ-I |
ii. Heartbroken EVM hann, 172cm, prn |
iii. Heartbreaker EVM |
| iie. Gelatine EVM | ||
| ie. Rivelona EVM hann, 170cm, trn |
iei. Pasific EVM | |
| iee. Chamsara EVM | ||
| e. Longview hann, 166cm, vprt ERJ-I |
ei. Rocky Point II EVM hann, 173cm, rn |
eii. Rocky Point EVM |
| eie. Marasha EVM | ||
| ee. Love's for Losers EVM hann, 165cm, vrt |
eei. Longshot EVM | |
| eee. Lorette EVM |
Isälinja: Last Heartbeat
Emälinja: Longview
Sukuselvitys tuloillaan
| o. Hannibal Dare | EV-I | e. Carmena Dare |
| o. Psychotic Dare | e. Ametist Dare |
ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 40kpl.
|
|
31.12.2018 - Estevarsojen laatuarvostelu - 100-120cm - (6p+9p+5p+2p+1p+9p=32p) - EV-II (Tilaisuuden paras 2-vuotias)
01.09.2018 - Vuosikas - omistaja - 160 sanaa
Jokaisen varsani - oman kasvattini ja muualta ostetun - kohdalla havahdun niiden kasvuun ja ikääntymiseen kunnolla vain silloin, kun niiden syntymästä tulee kuluneeksi vuosia. Tällä kertaa valaistumiseni koski Leoa, tänä päivänä ensimmäistä syntymäpäiväänsä viettävää oripoikaani. Ruunikosta oli kasvanut varsin upea vuosikas, vaikka sen elämän alkutaival varsin heikolta olikin näyttänyt. Kun katselin pikkupoikaani nyt pihaton jaloittelutarhassa oli vaikea kuvitella, kuinka vain vuosi sitten se oli syntynyt ja taistellut elämästään klinikalla päiväkausia. Se vuosi oli mennyt varsojen osalta aivan päin persettä, mutta onnekseni edes tämä yksi kasvatti oli jäänyt henkiin kohtaamastamme epäonnesta huolimatta. Näiden ajatusten saattelemana minun oli pakko käydä moikkaamassa Leo vielä lähempää: se oli tapansa mukaan tullut minua vastaan jo portille. Uteliaasti se kävi taskuni läpi herkkujen varalta, mutta kun mitään ei löytynyt, se nappasi suoraan hihansuustani kiinni repäisten siihen pienen palkeenkielen. Tästä ominaisuudesta minä niin hevosessa pidin: se tiesi, mitä se halusi, eikä luovuttanut, ennen kuin oli saavuttanut sen. Hymyillen kaivoin varsalle takataskustani sinne unohtuneen heppanamin, jonka nuorikko tyytyväisenä rouskutteli suuhunsa.
01.12.2018 - Valmistelua - omistaja - 176 sanaa
Kolmannen ikävuoden pyörähtäessä aluilleen oli aika ilmoittaa Leo, kuten tallimme kaikki muutkin kasvatit, estevarsojen laatuarvostelutilaisuuteen. Orin suhteen olin varsin luottavaisin mielin liikenteessä, sillä näin siinä paljon laatua ja taistelutahtoa. Olin aivan varma, että muutaman vuoden kuluttua oma leijonasydämeni valloittaisi suuria kilpakenttiä, mutta nyt sen oli aika opetella seisomaan narussa, käyttäytymään taluttaessa sekä hyppäämään irtohypytyskujassa. Aikaa tähän kaikkeen oli vajaa kuukausi, eli aikaa ei suinkaan ollut tuhlattavaksi. Annoin työntekijälleni Bethylle tehtäväksi puunata varsaa päivittäin, jotta sen karva alkaisi kiiltämään ja ori muutenkin näyttämään enemmän upealta tulevaisuuden lupaukselta kuin pihaton perälle unohtuneelta karvaturrilta. Samalla pyysin Bethyä kävelyttämään Leoa päivittäin talutuksessa ja kun se aikanaan sujuisi, tulisi myös ravia harjoitella taluttajan rinnalla. Itse halusin kuitenkin hoitaa irtohypytyksen, jota ensimmäistä kertaa kokeilin heti tänään. Aluksi Leo yritti keksiä kaikki mahdolliset keinot poistua kujasta, mutta hypättyään aitojen yli kahdesti, juostuaan niin minun kuin Ellan yli pariin otteeseen sekä ahmittuaan kokonaisen ämpärillisen varsarehua, saimme sen lopulta myös ylittämään pienet ristikot. Työmaata Leossa selvästi riittäisi, mutta tällä päättäväisyydellä, kun sen mielenkiinto vain saataisiin ohjattua yhteistyöhön, tulisi varsa todella esiintymään edukseen loppukuussa järjestettävässä tilaisuudessa.
Ei merkintöjä