Next Move
VH16-031-0902
Next Moven kuvat © Gál Ildikó
| Kutsumanimi | Mave | Syntymäaika, -paikka, ikä | 05.06.2012, Suomi, 22-vuotias |
| Rotu | Suomalainen puoliverinen | Sukupuoli | Ruuna |
| Väri | Rautias | Säkäkorkeus | 162cm |
| Koulutus | Vaativa A, 160cm, CIC4 | Painotus | Yleispainotus |
| Kasvattaja | Meeri Suvanto |
Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Luonteeltaan Mave on mukavan rauhallinen ja tasainen hevonen. Orina sillä oli tapana kerätä vähän liikaa kierroksia, mutta tämä ongelma on jäänyt taakse hyvin nopeasti hormoonien lakattua hyrräämästä. Se on itsevarma ja rohkea hevonen, mutta kun sille on alusta asti selkeä pomo ei mitään ongelmia tule. Vaikka Mave välillä alkaisikin kovikseksi saa sen palautettua pienellä komennuksella takaisin maan pinnalle.
Käsiteltäessä herralla ei juuri omia mielipiteitä ole. Kaikki käy, harjaaminen on kivaa eikä eläinlääkärikään ole paha. Ei liene vaikeaa arvata, että hevosta pystyy käsittelemään kaikki vauvasta vaariin. Varustaessa voi joskus tulla ongelmia suitsimisen kanssa, kun Mave keksii nostaa päänsä mahdollisimman korkealle. Neuvokas hoitaja ratkaisee tilanteen kuitenkin nopeasti, eikä herra jaksa seuraavalla kerralla enää kokeillakaan.
Ratsastaessa Mave on etenkin alkuun todella hidas. Se on ikään kuin nukuksissa, mutta kunhan ei unohda ottaa raippaa mukaan niin nopeiden siirtymisten avulla herraan saa nopeasti liikettä. Herättyään poika on mukavan tasainen koko ajan, eikä se ota ratsastajan virheistä nokkiinsa. Hevonen sopisi varmasti hienosti ratsastuskouluun, mutta ei siinä ole valittamista yksityisenäkään.
Esteiden puolella ruunalla on tapana vähän syttyä, mikä näkyy lähinnä positiivisena imuna esteille. Ruuna on todella varovainen puomien suhteen, joten kun se tuntee olonsa epävarmaksi se mielummin kieltäytyy hyppäämästä kuin rysähtää esteen keskelle. Maastossa ruuna ei ihmeemmin säiky tai innostu, mutta kun oikein antaa sen päästellä niin muutamat ilopukit saattaa Mavekin heittää!
Suku & jälkeläiset
| i. Next Revolution dwb, 160cm, rn |
ii. Gentleman dwb, 165cm, prn |
iii. Dreamboy nwb, 175cm, m |
| iie. Chocolate Dream sf, 165cm, vrn | ||
| ie. Love Comes First bwp, 163cm, rt |
iei. Don't Leave Behind kwpn, 167cm, vprt | |
| iee. Starry Sky ish, 160cm, rt | ||
| e. Dancing Queen fwb, 162cm, rt |
ei. Outlaws fwb, 160cm, prt |
eii. Frantically trak, 165cm, m |
| eie. Dominated fwb, 162cm, rt | ||
| ee. Noon Sunset fwb, 159cm, vrn |
eei. Rising Storm hann, 160cm, rn | |
| eee. Born to Win old, 161cm, rnkm |
i. Next Revolution on kansallisia 130cm luokkia hypännyt suurella sydämellä varustettu suorittajahevonen, joka ei kuitenkaan ole päässyt kaikkea potentiaaliaan näyttämään himmailemaan jääneen ratsastajansa takia. Vain 160cm korkea ori asuu nykyään harrasteratsastajan luona, joten Maven lisäksi sillä ei ainakaan toistaiseksi ole kovin montaa jälkeläistä.
ii. Gentleman ei suinkaan ollut nimensä mukainen herrasmies vaan varsinainen äksyilijä, joka ruunattiinkin hurjasta potentiaalistaan huolimatta seitsämän vuotiaana. Se ehti kuitenkin saada kymmenkunta jälkeläistä, joista jokaisella riittäisi potentiaalia kilpailla isänsä tavoin 160cm luokkia.
ie. Love Comes First oli yksi kilteimpiä ikinä tapaamiani hevosia, ja sen luonteella pyrittiinkin paljon tasaamaan Gentlemanin käytöstä varsassa. Tamma itse oli ihan näppärä estehevonen, mutta ei se ikinä noussut mainittavan suuriin luokkiin. Tammalta löytyi kuitenkin myös paljon osaamista koulupuolelta, jossa se myös kilpaili ansiokkaasti.
iii. Dreamboy oli komea ja erityisen suurikokoinen ori, joka kilpaili menestyksekkäästi esteratsastuksessa aina maailman huipulla saakka. Se oli todella hyvä ratsastaa ja sen ansiosta herra saikin paljon käytöksestään anteeksi. Ei kuitenkaan liene epäselvää, että ori periytti huonoa käytöstään myös jälkeläisilleen.
iie. Chocolate Dream oli myös kelpo estehevonen, joka kilpaili uransa huipulla aina 150cm luokissa asti. Vaikka esteradalla tamma olikin tulinen tapaus, oli se muuten luonteeltaan mukavan kiltti ja turvallinen. Eläkepäivinänsä tamma toimikin hetken aikaa ratsastuskoulussa opetushevosena, kunnes se kuoli ähkyyn.
iei. Don't Leave Behind oli niin kiltti hevonen, etteivät ulkopuoliset millään olisi uskoneet sitä oriksi. Hevonen kilpaili urallaan aina 140cm luokkiin asti vaihtelevalla menestyksellä, mutta jo pelkästään herran täydellisen luonteen takia sille jäi monen monta jälkeläistä, vaikka hevonen jouduttiinkin lopettamaan verrattain nuorena, jo 11-vuotiaana, kaatumisessa katkenneen jalkansa takia.
iee. Starry Sky oli hyvin tammamainen tamma, jolla mielialat vaihtelivat päivittäin. Hyvinä päivinä sujui niin hyppääminen kuin kouluratsastuskin, mutta useammin esiintyneinä huonoina päivinä ei mikään sujunut kyseenalaistamatta. Siksi hevonen ei ikinä oikein kilpaillut, vaikka välillä hyppäsi hienosti 120cm ratoja treeneissä. Love Comes First jäi hevosen ainoaksi jälkeläiseksi sen oltua aivan liian kovaluontoinen myös emäksi.
e. Dancing Queen on enemmän koulupuolen hevonen, jolta taipuu vaativatkin liikkeet. Mitä tammalla on mielenvirkistykseksi hypätty, menee se ihan näppärästi 100cm esteitä, mutta tuskin hevonen ikinä tulee loistamaan esteradoilla. Luonteeltaan Queen on mukavan tasainen, ratsastaessa se saisi olla jopa säpäkämpi.
ei. Outlaws on hevonen, johon kukaan ei uskonut, kun sen vanhemmat astutettiin keskenään. Ori kuitenkin yllätti kaikki ja siitä tuli oikea kouluratojen liitokavio, joka kilpaili jopa muutaman Vaativa A:n startin ennen kuin päätyi aloittelevalle harrasteratsastajalle opetusmestariksi.
ee. Noon Sunset oli kouluhevonen syntymästään saakka, sillä jo tamman ensimmäisistä pyrähdyksistä laitumella näki kauas laadun varsassa. Se nousikin urallaan aina Intermediate I tasolle saakka, kuka tietää olisiko vielä pidemmällekin ellei se olisi kohtalokkaana sunnuntaina säikähtänyt maastossa ja juossut ratsastajansa pudottua suoraan rekan alle.
eii. Frantically oli suoraan sanottuna puskassa koko elämänsä elänyt ori. Se oli jo syntyessään vahinkovarsa, jota kukaan ei halunnut. Orilla ei ollut potentiaalia tavallista harrastehevosta enempää yhteenkään lajiin, eikä se onnistunut vakuuttamaan ketään. Se päädyttiin astuttamaan kerran ihan vain sen takia, että omistaja jolle ori lopulta päätyi halusi välttämättä jokaiselle hevoselleen yhden jälkeläisen.
eie. Dominated oli tamma josta löytyi potentiaalia koulupuolelle, mutta sitä ei oikein koskaan nähty sillä hevonen teki koko elämänsä töitä ratsastuskoulussa. Sinne tamma kyllä sopi oikein hyvin, sillä se oli luonteeltaan tasainen kuin kallio eikä mikään saanut sitä hetkahtamaan.
eei. Rising Storm oli upea kouluhevonen, jonka liikkeet olivat vertaansa vailla. Se kilpaili aina Grand Prix luokissa asti, ja sillä onkin lukuisia jälkeläisiä. Keneltäkään ei jäänyt huomaamatta hevosen laatu.
eee. Born To Win oli kasvattajalleen hienoinen pettymys, sillä vaikka siihen panostettiin alusta saakka paljon ei se ikinä noussut vaativia luokkia korkeammalle. Hevonen sai kuitenkin toisen mahdollisuuden, kun se astutettiin yhdellä aikansa hienoimmista kouluoreista. Sen varsasta tulikin juuri sellainen, joka Winniestä oli pitänyt tulla.
Jälkeläiset
| Syntymäpäivä | Sukupuoli | Nimi | Saavutukset | Emä | Omistaja |
| 08.02.2018 | Tamma | Pähkinän Kuori | Sunflower | Knipse, VRL-14657 | |
| 03.01.2020 | Ori | Final Mission | Complete Misery | Cherry, VRL-12299 | |
| 20.06.2020 | Tamma | Florida Sunrise | Bloody Mary | Perho, VRL-14489 | |
| 05.10.2020 | Tamma | Play Date | Play On Me | Cherry, VRL-12299 |
Kilpailukalenteri
KRJ:n alaiset sijoitukset
| 14.12.2016 | Ros Cirein | Helppo B | 2/30 | 26.01.2017 | Romilly | Vaativa B | 1/52 | |
| 26.12.2016 | Romilly | Helppo B | 5/80 | 27.01.2017 | Romilly | Vaativa B | 6/52 | |
| 17.01.2017 | Romilly | Helppo B | 6/82 | 29.01.2017 | Kievarinkujan Suomenhevoset | Vaativa B | 4/50 | |
| 22.12.2016 | Romilly | Helppo A | 4/50 | 02.02.2017 | Romilly | Vaativa B | 3/52 | |
| 25.12.2016 | Romilly | Helppo A | 3/50 | 05.02.2017 | Priton Budyonnys | Vaativa B | 3/40 | |
| 12.01.2017 | Hengenvaara | Helppo A | 4/50 | 06.02.2017 | Priton Budyonnys | Vaativa B | 5/40 | |
| 13.01.2017 | Hengenvaara | Helppo A | 5/50 | 07.02.2017 | Kievarinkujan Suomenhevoset | Vaativa B | 4/60 | |
| 14.01.2017 | Hengenvaara | Helppo A | 3/50 | 09.02.2017 | Kievarinkujan Suomenhevoset | Vaativa B | 7/50 | |
| 17.01.2017 | Hengenvaara | Helppo A | 7/50 | 09.02.2017 | Teilikorpi | Vaativa B | 3/50 | |
| 22.01.2017 | Hengenvaara | Helppo A | 7/50 | 10.02.2017 | Priton Budyonnys | Vaativa B | 3/40 | |
| 22.01.2017 | Teilikorpi | Helppo A | 4/50 | 10.02.2017 | Teilikorpi | Vaativa B | 7/50 | |
| 24.01.2017 | Hengenvaara | Helppo A | 1/50 | 12.02.2017 | Teilikorpi | Vaativa B | 5/50 | |
| 24.01.2017 | Teilikorpi | Helppo A | 2/50 | 13.02.2017 | Kievarinkujan Suomenhevoset | Vaativa B | 2/50 | |
| 24.01.2017 | Teilikorpi | Helppo A | 7/50 | 14.02.2017 | Teilikorpi | Vaativa B | 1/50 | |
| 27.01.2017 | Hengenvaara | Helppo A | 2/50 | 01.02.2017 | Royal Gear | Vaativa B | 3/50 | |
| 29.01.2017 | Hengenvaara | Helppo A | 6/50 | 06.02.2017 | Romilly | Vaativa A | 5/32 | |
| 07.02.2017 | Kievarinkujan Suomenhevoset | Helppo A | 7/60 | 12.02.2017 | Metsovaara | Vaativa A | 5/30 | |
| 14.02.2017 | Romilly | Helppo A | 8/80 | 13.02.2017 | Metsovaara | Vaativa A | 4/30 | |
| 14.02.2017 | Kievarinkujan Suomenhevoset | Helppo A | 4/60 | 17.02.2017 | Romilly | Vaativa A | 1/23 | |
| 12.01.2017 | Fiktio | Vaativa B | 3/40 | 18.02.2017 | Metsovaara | Vaativa A | 4/30 | |
| 15.01.2017 | Fiktio | Vaativa B | 2/40 | 21.02.2017 | Colosseum | Vaativa A | 3/34 |
ERJ:n alaiset sijoitukset
| 03.12.2016 | Mörkövaara | 100cm | 4/30 | 23.01.2017 | Romilly | 130cm | 4/30 | |
| 04.12.2016 | Mörkövaara | 100cm | 4/30 | 29.01.2017 | Romilly | 130cm | 1/30 | |
| 04.12.2016 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 2/30 | 14.01.2017 | Romilly | 130cm | 4/20 | |
| 07.12.2016 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 5/30 | 15.01.2017 | Romilly | 130cm | 4/20 | |
| 07.12.2016 | Mörkövaara | 100cm | 2/30 | 28.01.2017 | Kilpakeskus Chermia | 130cm | 4/45 | |
| 08.12.2016 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 1/30 | 24.01.2017 | Romilly | 130cm | 4/46 | |
| 09.12.2016 | Mörkövaara | 100cm | 5/30 | 01.02.2017 | Romilly | 130cm | 6/36 | |
| 11.12.2016 | Ros Cirein | 100cm | 4/30 | 02.02.2017 | Romilly | 130cm | 5/36 | |
| 13.12.2016 | Ros Cirein | 100cm | 2/30 | 03.02.2017 | Romilly | 130cm | 4/36 | |
| 14.12.2016 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 3/30 | 08.02.2017 | Romilly | 130cm | 4/36 | |
| 16.12.2016 | Ros Cirein | 100cm | 4/30 | 17.02.2017 | Romilly | 130cm | 6/60 | |
| 18.12.2016 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 5/30 | 21.02.2017 | Romilly | 130cm | 5/36 | |
| 20.12.2016 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 4/30 | 06.02.2017 | Romilly | 140cm | 5/40 | |
| 21.12.2016 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 4/24 | 10.02.2017 | Järnbyn Hevoskeskus | 140cm | 1/27 | |
| 21.01.2017 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 3/24 | 17.02.2017 | Romilly | 140cm | 6/56 | |
| 24.01.2017 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 1/24 | 20.02.2017 | Metsovaara | 140cm | 1/29 | |
| 26.01.2017 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 2/24 | 25.02.2017 | Hirvitammi | 140cm | 2/9 | |
| 27.01.2017 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 3/24 | 26.02.2017 | Romilly | 140cm | 4/36 | |
| 29.01.2017 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 4/24 | 11.02.2017 | Kultahuisku | 150cm | 5/27 | |
| 30.12.2017 | Vähäpellon Ratsutila | 100cm | 4/24 | 12.02.2017 | Kultahuisku | 150cm | 3/27 | |
| 29.12.2016 | Phoenix Warmbloods | 100cm | 5/25 | 13.02.2017 | Metsovaara | 150cm | 3/28 | |
| 31.12.2016 | Phoenix Warmbloods | 100cm | 3/25 | 15.02.2017 | Metsovaara | 150cm | 5/28 | |
| 11.01.2017 | Romilly | 100cm | 6/49 | 16.02.2017 | Kultahuisku | 150cm | 5/27 | |
| 09.01.2017 | Cadogan Ponies | 110cm | 2/40 | 16.02.2017 | Metsovaara | 150cm | 2/28 | |
| 12.01.2017 | Cadogan Ponies | 110cm | 5/40 | 17.02.2017 | Kultahuisku | 150cm | 5/27 | |
| 13.01.2017 | Cadogan Ponies | 110cm | 3/40 | 17.02.2017 | Kultahuisku | 150cm | 5/27 | |
| 15.01.2017 | Cadogan Ponies | 110cm | 3/40 | 17.02.2017 | Metsovaara | 150cm | 5/28 | |
| 29.12.2016 | Phoenix Warmbloods | 110cm | 1/29 | 21.02.2017 | Romilly | 150cm | 5/42 | |
| 30.12.2016 | Phoenix Warmbloods | 110cm | 2/29 | 28.02.2017 | Hukkapuro |
150cm | 10/136 | |
| 10.01.2017 | Kievarinkujan Suomenhevoset | 110cm | 2/30 | 02.02.2017 | Romilly | 160cm | 5/30 | |
| 12.01.2017 | Cadogan Ponies | 110cm | 6/40 | 06.02.2017 | Romilly | 160cm | 3/30 | |
| 16.01.2017 | Cadogan Ponies | 110cm | 2/40 | 07.02.2017 | Romilly | 160cm | 1/30 | |
| 20.01.2017 | Cadogan Ponies | 110cm | 2/40 | 08.02.2017 | Romilly | 160cm | 5/40 | |
| 10.01.2017 | Romilly | 110cm | 3/75 | 09.02.2017 | Romilly | 160cm | 3/40 | |
| 31.12.2016 | Yemene | 120cm | 2/14 | 09.02.2017 | Romilly | 160cm | 3/30 | |
| 29.12.2016 | Yemene | 120cm | 3/13 | 10.02.2017 | Romilly | 160cm | 3/40 | |
| 01.01.2017 | Turmeltaja | 120cm | 3/30 | 11.02.2017 | Romilly | 160cm | 4/40 | |
| 03.01.2017 | Yemene | 120cm | 1/14 | 12.02.2017 | Colosseum | 160cm | 3/22 | |
| 04.01.2017 | Yemene | 120cm | 1/13 | 12.02.2017 | Romilly | 160cm | 2/40 | |
| 06.01.2017 | Yemene | 120cm | 2/13 | 13.02.2017 | Romilly | 160cm | 4/40 | |
| 02.01.2017 | Turmeltaja | 120cm | 2/30 | 14.02.2017 | Colosseum | 160cm | 1/22 | |
| 04.01.2017 | Turmeltaja | 120cm | 2/30 | 15.02.2017 | Colosseum | 160cm | 2/22 | |
| 05.01.2017 | Turmeltaja | 120cm | 3/30 | 16.02.2017 | Romilly | 160cm | 4/40 | |
| 06.01.2017 | Turmeltaja | 120cm | 3/30 | 16.02.2017 | Romilly | 160cm | 4/50 | |
| 10.01.2017 | Romilly | 120cm | 5/24 | 21.02.2017 | Romilly | 160cm | 4/50 | |
| 13.01.2017 | Romilly | 120cm | 3/42 | 22.02.2017 | Colosseum | 160cm | 5/36 | |
| 16.01.2017 | Järnbyn Hevoskeskus | 120cm | 3/37 | 23.02.2017 | Colosseum | 160cm | 3/36 | |
| 17.01.2017 | Järnbyn Hevoskeskus | 120cm | 2/37 | 26.02.2017 | Harmony Sporthorses | 160cm | 6/50 | |
| 21.01.2017 | Järnbyn Hevoskeskus | 120cm | 2/37 | 22.05.2017 | Kilpakeskus Chermia | 160cm | 5/25 | |
| 24.01.2017 | Romilly | 120cm | 2/51 | 31.05.2017 | Ventos |
160cm | 7/69 | |
| 28.01.2017 | Romilly | 120cm | 3/51 |
KERJ:n alaiset sijoitukset
| 05.12.2016 | Mörkövaara | Helppo | 2/30 | 04.06.2017 | Satulinna | CIC4 | 5/30 | |
| 10.12.2016 | Vähäpellon Ratsutila | Helppo | 5/30 | 04.06.2017 | Delicate | CIC4 | 2/30 | |
| 11.12.2016 | Vähäpellon Ratsutila | Helppo | 4/30 | 05.06.2017 | Delicate | CIC4 | 1/30 | |
| 13.12.2016 | Vähäpellon Ratsutila | Helppo | 4/30 | 06.06.2017 | Kettula | CIC4 | 3/30 | |
| 14.12.2016 | Vähäpellon Ratsutila | Helppo | 1/30 | 06.06.2017 | Satulinna | CIC4 | 3/30 | |
| 08.01.2017 | Turmeltaja | CIC1 | 5/30 | 06.06.2017 | Tuiskula | CIC4 | 3/30 | |
| 09.01.2017 | Turmeltaja | CIC1 | 4/30 | 07.06.2017 | Delicate | CIC4 | 2/30 | |
| 02.01.2017 | Cadogan Ponies | CIC1 | 2/39 | 09.06.2017 | Delicate | CIC4 | 5/30 | |
| 05.01.2017 | Cadogan Ponies | CIC1 | 3/39 | 11.06.2017 | Kettula | CIC4 | 2/30 | |
| 07.01.2017 | Cadogan Ponies | CIC1 | 1/39 | 12.06.2017 | Kettula | CIC4 | 3/30 | |
| 27.12.2016 | Romilly | CIC2 | 2/22 | 13.06.2017 | Kettula | CIC4 | 5/30 | |
| 25.01.2017 | Priton Budyonnys | CIC3 | 2/23 | 13.06.2017 | Tuiskula | CIC4 | 3/30 | |
| 27.01.2017 | Priton Budyonnys | CIC3 | 3/23 | 16.06.2017 | Tuiskula | CIC4 | 3/30 | |
| 28.01.2017 | Romilly | CIC3 | 2/25 | 19.06.2017 | Delicate | CIC4 | 1/30 | |
| 30.01.2017 | Priton Budyonnys | CIC3 | 4/23 | 20.06.2017 | Delicate | CIC4 | 4/30 | |
| 31.01.2017 | Romilly | CIC3 | 5/25 | 21.06.2017 | Tuiskula | CIC4 | 1/30 | |
| 02.02.2017 | Romilly | CIC3 | 4/25 | 22.06.2017 | Kettula | CIC4 | 4/30 | |
| 15.02.2017 | Romilly | CIC4 | 4/22 | 22.06.2017 | Satulinna | CIC4 | 4/30 | |
| 21.02.2017 | Ventos | CIC4 | 3/15 | 23.06.2017 | Tuiskula | CIC4 | 3/30 | |
| 24.02.2017 | Ventos | CIC4 | 1/15 | 25.06.2017 | Delicate | CIC4 | 2/30 | |
| 26.02.2017 | Ventos | CIC4 | 1/15 | 27.06.2017 | Satulinna | CIC4 | 4/30 | |
| 22.05.2017 | Adina | CIC4 | 1/5 | 30.06.2017 | Kettula | CIC4 | 1/30 | |
| 24.05.2017 | Stratocaster | CIC4 | 1/15 | 30.06.2017 | Delicate | CIC4 | 1/30 | |
| 26.05.2017 | Doomsday Sporthorses | CIC4 | 2/6 | 02.02.2018 | Stratocaster | CIC4 | 4/36 | |
| 27.05.2017 | Doomsday Sporthorses | CIC4 | 2/5 | 05.02.2018 | Stratocaster | CIC4 | 5/36 | |
| 02.06.2017 | Delicate | CIC4 | 5/30 |
Valmennukset
Ei vielä valmennuksia
Päiväkirja
10.06.2017, Paluu Suomeen, kirjoittanut Cherry
Kuukausi Indianassa oli mahtava kokemus, mutta ei sitten lopulta kuitenkaan aivan meidän juttumme. Minä itse aloin kaivata takaisin tuttuun ja turvalliseen kotimatkaan, eikä edelleenkin minua hieman pelottanut Paul tehnyt päätöstä lopulta kovin vaikeaksi. Kun Nikki sitten kertoi pitävänsä pientä tallia myös Suomessa, päätin lennosta siirtää Maven oman tallini sijaan vuokranantajamme supisuomalaiselle hevoskeskukselle. Sitä ennen oli kuitenkin jälleen hoidettavana tuhat ja yksi asiaa, kun järjestelin hevoseni lentomatkaa takaisin…
16.05.2017, Suomesta Indianaan, kirjoittanut Cherry
Tänä aamuna Maven kohtalona oli jäädä sisälle karsinaansa tallin muiden nelijalkaisten rientäessä jo ennen seitsemää pihamaalle. Ylimääräistä ohjelmaa olivat jälleen aiheuttaneet tallin pienet ponit, mutta lopulta olin kuitenkin vain puolisen tuntia edellisenä iltana laatimastani aikataulusta myöhässä.
Hieman jännittyneesti astellen saavuin komean ruunani karsinan ovelle. Se oli varsin loukkaantunut jäätyään huomiotta, ja odotti nyt kuumeisesti pääsevänsä tarhaan kavereidensa seuraan.
”Sori kamu, ei tänään”, totesin hevoselleni. Aivan kuin Mave olisi ymmärtänyt sanomiseni, se käveli kierroksen karsinansa ympäri ja palasi sitten vilkuilemaan vuoroin toiveikkaasti oville ja vuoroin syyttävästi minua. Tunsin pienen piston sydämessäni, mutta vakuuttelin ääneen niin itselleni kuin hevosellenikin minun tehneen meitä molempia ajatellen parhaan mahdollisen ratkaisun.
”Sulla on kuule tänään elämäsi jännittävin päivä!”
Auto oli pakattu ääriään myöten täyteen, kun suuntasin talliin hakemaan viimeistä puuttuvaa asiaa. Kun itse hevonenkin oli saatu lastattua kuorma-auton takaosaan, pääsin kääntämään nokan kohti minua lähintä lentoasemaa. Sain mukavasti jopa aikatauluani kiinni, kun kisahevosena valtavasti matkustellut Mave asteli auton kyytiin esimerkillisesti. Matka kului meidän kummankin osalta hienosti, sillä minä nautiskelin suklaalevyn ja kahvikupillisen lisäksi reippaasta rock-musiikista samalla, kun Mave käytti hyväkseen tilaisuuden toiseen aamupalaan. Lentokentälle saavuttuamme saimmekin heti alusta loppuun saakka erikoiskohtelua, sillä hevoskuljetuksethan pyritään saamaan ilmaan mahdollisimman nopeasti. Vaikka olinkin kenttäratsuni kanssa kierrellyt kilpailuja ympäri maailman, olin kuitenkin aina onnistunut välttelemään hevosten lennättämistä. Nyt edessä oli kuitenkin välttämättömänä Maven elämän ensimmäinen lentomatka, määränpäänä mikä muukaan kuin itse suuren maailman Los Angeles.
Lentokentällä kaikki sujui kuin oppikirjasta: hevonen tunnistettiin Maveksi ja sen mikrosirukin vastasi rekisterinumeroa. Olin hoitanut ruunan rokotukset kuntoon jo hyvissä ajoin ja paperityötkin oli ensimmäistä kertaa elämässäni tehty kerralla kuntoon. Pieni pelko persuksissa saattelin hevoseni aina kuljetuskonttiin saakka, josta eteenpäin koneeseen sen siirsivät lentokentän osaavat työntekijät. Itse saapuisin Losiin pari tuntia hevostani jäljessä, sillä omistajat eivät saa lentää samalla lennolla hevostensa kanssa.
Istuutuessani Finnairin luksuslentokoneen ykkösluokan penkkiin, lähtivät ajatukseni nopeasti harhailemaan Maven suuntaan. Rakkaalla ensihevosellani oli takana vasta pari tuntia lentoa, kun minä odotin kiitoradalla seisovassa koneessa nousua ilmaan. Flightradarista tarkistin erityisesti hevosten kuljetukseen varustellun lentokoneen etenemisen ilmassa, mutta pikkuhiljaa uskalsin rentoutua myös itse nauttimaan matkasta.
Kun lennonseurantaohjelma näytti Maven laskeutuneen Amerikan mantereelle maltoin hädin tuskin puolta tuntia odotella, kun minun oli pakko poimia puhelin käteeni ja soittaa Nikki Ferrarille. En olisi parempaa palvelua voinut toivoa hevoseni uuden kotitallin omistajattarelta, sillä tämä oli luvannut henkilökohtaisesti noutaa silmäteräni lentoasemalta. Paperitöissä oli ollut oma työnsä, mutta miljoonien sähköpostien ja jopa perinteisten kirjeiden jälkeen asia oli saatu järjestettyä. Kun Nikkin puhelin tuuttasi ensimmäisellä yrityksellä tyhjää, alkoi mahani jo heitellä kuperkeikkoja. Helpotus oli kuitenkin suuri, kun kymmenisen minuutin kuluttua nainen soitti minulle takaisin.
”Onhan kaikki hyvin?” henkäisin puhelimeen tajuamatta edes tervehtiä naista.
”Tottakai on! Mave on täällä hyvässä hoidossa, korkeintaan tunti ja se seisoo jo trailerissa matkalla kohti Stratocasteria!” Nikki vakuutteli minulle. Useita kertoja naista tentattuani oli minunkin pakko uskoa, että lento oli sujunut hyvin, Mave oli hyvissä voimissa ja hevonen pääsisi pian jo lepäämään omaan karsinaansa Suomesta katsottuna maapallon toiselle puolella.
Lentoni loppupuoliskon maltoin tuskin istua aloillani, niin kovasti olisin jo halunnut lentokoneen pyörien rullaavaan kiitotielle. Toisaalta odotin kuumeisesti soittoa Nikkiltä, mutta toisaalta pelkäsin saavani sellaisen. En malttanut odottaa tietoa ehjänä perille päässeestä hevosestani, mutta samalla pelkäsin puhelun tarkoittavan huonoja uutisia. Sellaista ei kuitenkaan ikinä kuulunut. Kahvittelulle tai verottomille ostoksille ei nyt ollut aikaa, niin palavasti halusin jo päästä näkemään Maven jälleen. Oli kulunut jo kokonainen vuorokausi siitä, kun saattelin rakkaan hevoseni lennolleen.
Oli kerta kaikkiaan aikamoinen homma saada jo etukäteen sovittu vuokra-auto liikenteeseen, mutta lopulta sain suunnattua menopelin keulan kohti West Pointia. Matka tuntui kestävän pienen ikuisuuden, mutta lopulta löysin itseni ajamasta suurien lehtipuiden ja kauniisti leikattujen ruusupuskien reunustamaa tietä kohti valtavia metalliportteja.
Kaiken sen upeuden keskellä katseeni vallitsi valtava tallirakennus. Tamminen rakennus oli jo nähnyt hieman aikaa, mutta se ei tallista näkynyt ulospäin. Juuri nytkin joku innokas teinipoika maalasi uutta kerrosta auringossa haalistuneen maalin päälle, vaikka tarve työn tekemiselle olisi ollut ajankohtainen kenties kymmenisen vuoden kuluttua.
Löysin autolleni sopivan parkkipaikan ja riensin lähes juoksujalkaa kohti tallia. Heti pääsisäänkäynnistä astuttuani tunnistin kotoakin tutun ihanan tallin tuoksun. Muuten kaikki olikin sitten tiptop-kunnossa, sillä missään ei lojunut ylimääräisiä tavaroita ja käytäväkin oli juuri lakaistu. Edessäni oli kaksi ovea, joiden takaa en hevosia uskonut löytäväni. Sen sijaan käytävät niin oikealla kuin vasemmallakin puolellani johtivat suoraan hevosten luokse. Jopa huonolla lyhyen matematiikan arvosanallakin pystyin nopeasti päättelemään, että ilman sisäpiirin apua en löytäisi Mavea lähemmäs sadan karsinan joukosta muutamassa minuutissa. Onnekseni bongasin useiden työntekijöiden keskeltä vanhemman miehen, joka vaikutti olevan jollain tasolla vastuussa asioista.
”Hei, anteeksi häiriö”, astelin miehen luokse.
”Miten voin auttaa, miss?” hän vastasi kohteliaasti.
”Onko sinulla tietoa, minne aiemmin tänään saapunut hevonen on laitettu?” Arviolta nelikymppinen mies katsoi minua kysyvästi, mutta hetken mietittyään rautias ruuna tosiaan muistui hänen mieleensä.
”Next Move?”
”Juuri se, minun hevoseni”. Kohottelin hermostuneesti kulmakarvojani odottaessani mieheltä reaktiota. Pian hän pyysikin minua seuraamaan itseään ja kiltisti kuin partiopoika marssinkin hänen perässään oviaukosta katsottuna vasemmalle. Käännyttyään vielä toistamiseen vasemmalle saavuimmekin jo nopeasti rakkaan hevoseni karsinalle. Käännyin oletettua tallimestaria kohti kiittääkseni häntä, kun mies vahvisti itse aavistukseni.
”Paul Kovacs, vastuussa tallista silloin kun Nikki, krhm, Ferrari ei ole paikalla”.
”Cherry. Kiitos avustasi!” hymyilin Kovacsille.
”Älä pelkää tulla kysymään apua jatkossakin, mutta älä häiritse minua turhaan”. Kovacs jatkoi matkaansa ohjeistaen tiukasti karsinoiden kaltereista pölyjä pyyhkivää tyttöä.
Minä kuitenkin käänsin katseeni Maven puoleen ja pyyhin silmäkulmaani kohonneen kyyneleen tiehensä, ennen kuin se pääsi vierimään alemmas. Avasin valoisan karsinan oven ja puihkahdin sisään. Halasin suomalaista ruunaani tiukasti. Jos olisin rutistanut sitä vielä hieman kovemmin olisin voinut vannoa, ettei se olisi saanut enää henkeä. Saatuani hetkeksi tarpeekseni ruunan läheisyydestä, peräännyin muutaman askeleen hevosesta taaksepäin. Jaksoin yhä edelleen ihastella sen kiiltävää karvaa ja lihaksikasta olemusta, erityisesti siksi koska olin itse hevoseni rakentanut siihen kuntoon. Lupasin Mavelle tulevani hakemaan sen piakkoin pienelle kävelylle, mutta sitä ennen päätin esitellä itse itselleni hieman tallia. Olisin toki voinut pyytää Kovacsia tai jotakuta muuta tallin henkilökunnasta vetämään minulle esittelykierroksen tilusten ympäri, mutta mielessäni olin pitänyt tallimestaria jopa hieman pelottavana ja päätin pitää häneen mahdollisuuksien mukaan hieman etäisyyttä. Nikkin tapaamista en olisi enää malttanut odottaa, mutta hän oli nimenomaan ilmoittanut minulle ehtivänsä tapaamaan minut vasta illalla. Arvostin suuresti hänen vaivannäköään, sillä Maven hakeminen henkilökohtaisesti lentokentältä oli vaatinut naiselta hurjasti järjestelyjä.
Karsinoissa seisoi toinen toistaan hienompia kilpahevosia. Tauluissa karsinoiden ovissa luki niiden nimiä, saavutuksia ja sukutauluja, joista kuka tahansa olisi ollut ylpeä. Hieman kateellisena mietin Maven sukutaulua, jossa parhaatkin hevoset olivat vain Dreamboy, Outlaws ja Rising Storm. Itseasiassa jopa enemmän koulusukuisesta hevosesta oli kehittynyt yllättävänkin kova este- ja kenttäpeli. Näissä ajatuksissa olin kävellyt Balion ympäri ja ihastellut jokaista näkemääni hevosta. Olin myös tervehtinyt lukuisia hevostenhoitajia, sekä tavannut useamman ratsastajan, joiden menestystä kilpailuissa olin seurannut jo vuosien ajan. Ksanthos oli Balioksen kopio, joskin sitä asuttivat Stratocasterin kilpa- ja siitostammat. Aina pahimpaan varautuneena pistin mieleeni myös hätäuloskäynnin sijainnin Ksanthoksessa, aivan kuin heti ensimmäisenä päivänä joutuisin pelastamaan hevoseni tallipalosta tai muuta vastaavaa. Löysin tieni myös satulahuoneeseen, jossa kaikki oli täydellisessä järjestyksessä lukuun ottamatta Maven tavaravuorta, joka oli vallannut luvattoman suuren tilan keskeltä huonetta. Kauhealla kiireellä siirryin järjestelemään tavaroita, mutta nopeasti tajusin, ettei minulla ollut aavistustakaan siitä, minne tavarani voisin sijoittaa. Suuntasin siis ulos varustehuoneesta etsimään Kovacsia, josko hän olisi osannut auttaa minua. Tallissa miestä ei enää näkynyt, mutta eksyttyäni vahingossa tallituvan puolelle löysin miehen suunnittelemasta tarhalistaan paikkaa Mavelle.
”Hei, sori häiriö vielä”, aloitin Kovacsin kääntyessä minua kohti. Muutamaan sekuntiin hän ei tunnistanut minua, mutta nopeasti pieni hymynkare levisi hänen kasvoilleen.
”Miten voin palvella, miss?” Kovacs kysyi kohteliaasti. Pyysin häntä kutsumaan minua Cherryksi ja esitin huoleni miehelle.
”Näytän sinulle heti”, mies lupasi ja lähti jälleen kiitämään edelläni kohti varustehuonetta.
Lopulta sain varustesekasotkuun hieman järkeä ja pysähdyin hetkeksi hengähtämään. Sydämeni saattoi jättää muutaman lyönnin väliin vilkaistessani rannekelloani, mutta onneksi olin vain unohtanut siirtää sen oikeaan aikaan matkustellessani maailman toiselle puolen. Puhelimeni oli onneksi päivittänyt itse itsensä, joten sain selville oikeankin kellonajan. Mave saisi tänään ja varmasti vielä huomennakin kotiutua vieraaseen paikkaan, eiköhän aikaero sitäkin rasita vähintään yhtä paljon kuin minua. Päätin kuitenkin käydä taluttelemassa ruunaa hieman pihamaalla, jotta se saisi oikoa jäseniään pitkän seisomisen jäljiltä. Olin lahjakkaasti jo unohtanut, minne ruunan suitset olivatkaan asettuneet, mutta pienen penkomisen jälkeen ne löytyivät - yllätys yllätys - tismalleen omalta paikaltaan suitsitelineestä.
Ruuna höristeli karsinassa korviaan, mutta suloisen vaikutelman pilasivat valkoisina vilkkuvat valkuaiset hevosen silmissä.
”Chillaa rakas, minä tässä”, lepertelin ruunalle astuessani jälleen sen karsinaan. En vaivautunut sukimaan siitä likoja pois, vaan puettuani suitset sen päähän suuntasin hevosta taluttaen pääsisäänkäynnille. Keräsin epäileviä ja kysyviä katseita tallin henkilökunnalta, mutta juuri nyt en jaksanut välittää tai ajatellakaan selittäväni kenellekään, että aikaerosta johtuen aloin itsekin jo kaipaamaan lepoa.
Vieraasta paikasta johtuen Mave liimautui tiukasti kylkeeni, eikä oikein suostunut edes katselemaan paikkoja. Siivosti hevonen silti oli, ei se mitään ilkeää tehnyt tai yrittänyt edes jyrätä minnekään, mitä se oli viime aikoina keksinyt kotona tehdä. Kävin taluttamassa sitä kierroksen verran kentällä, mutta väistyin sitten suosiolla ratsuttajan ilmestyessä treenaamaan nuoren orin kanssa. Hevosella oli sangen vaikuttavat liikeet, mutta juuri nyt en jaksanut keskittyä ihailemaan niitä kunnolla. Kävin näyttämässä Mavelle myös reitin tarhoille ja hetken verran annoin sen myös notkua tutustumassa suloiseen fellponioriin. Osa hevosista oli siirtynyt jo laitumille, mutta Maven tarhakaverit majailivat vielä jostain syystä tarhassa. Kenties jo seuraavana päivänä ruuna pääsisi tutustumaan niihin paremmin, mutta sitä ennen se saisi viettää yönsä karsinassa ja kerätä hieman voimia. Huomatessani, kuinka väsynyt ja ulapalla hevoseni oikeasti vielä olikin, päätin saman tien lisätä sille muutaman kävelypäivän lisää. Jos jotain olin melko pitkällä yhteisellä matkallamme oppinut, oli se, että ruuna tarvitsee silloin tällöin reilusti aikaa tottua muutoksiin.
Palautettuani Maven karsinaansa jäljellä oli vielä tapaaminen itse tallin omistajan, Nikki Ferrarin kanssa. Ferrari olikin aikamoinen tapaus, aivan sellaiseksi en häntä ollut kuvitellut sähköpostien ja puhelujen perusteella. Rohkeasta ulkonäöstään huolimatta nainen vaikutti mukavalta, erittäin tiukalta ja määrätietoiselta, mutta mukavalta.
08.03.2017, Eläinlääkärikäynti, kirjoittanut Cherry
Varsin mallikelpoisesti käyttäytyvä ruuna oli ensisilmäyksellä loistavassa kunnossa. Sen karva kiilteli ja lihakset pullistelivat, aivan kuten kilpahevosella kuuluukin olla. Päässä ei ollut sanottavaa silmien rähmimistä enempää, mutta niihin hoitona riittää päivittäinen huolellinen putsaaminen. Erityisesti aikaisemmin tutkimuksen kohteena olleet etujalat eivät olleet muuttuneet mihinkään, ja muuten jalat olivatkin hyvässä kunnossa. Kengityksen aika on piakkoin, ei kuitenkaan ihan vielä. Varsin hyvässä kilpakunnossa oleva ruuna siis!
12.12.2016, Eläinlääkärikäynti, kirjoittanut Cherry
Viimeksi Maven etujaloissa huomattu neste jännetupeissa olikin jo laskenut reilusti. Omistaja kertoi kylmänneensä hevosen jalkoja aina rasituksen jälkeen, sekä laittaneensa yöksi lämpöpintelit ruunan jalkoihin. Otimme kummastakin jalasta kahdet kuvat, joista ei ollut erotettavissa vaurioita jänteissä tai niiden kiinnityksissä. Kehotan siis jatkamaan jalkojen hoitoa yhtä huolellisesti kuin nyt viime käyntini jälkeen, ja mikäli turvotus ei lisäänny vaan ennemmin laskee, en olisi huolissani.
03.12.2016, Eläinlääkärikäynti, kirjoittanut Cherry
Ensimmäisenä käsittelyssä oli Mave. Ruuna oli hyvässä lihaskunnossa, karva kiilsi ja vilkaisu kavioihin kertoi kengitystenkin olevan aikataulussa. Etujaloissa oli hieman turvotusta jännetupeissa, mutta ilman tarkempaa tutkimusta on mahdotonta sanoa onko niissä vikaa vai ei. Koska Mave on estehevonen täydessä treenissä voi turvotus jaloissa johtua puhtaasti rasituksesta. Muistattehan hoitaa jalat asianmukaisesti aina rasituksen jälkeen. Suusta ei sanomista löytynyt ja muuten ruuna oli hyvässä kunnossa, joten rokotuksen jälkeen olimme valmiit.
29.10.2016, Estekisat Yläkokon ratsastuskoulussa, kirjoittanut Cherry
Hieman meinasi alkaa jännittää, kun Maven kanssa edessä oli ensimmäinen 110cm startti. Treeneissä ratsu oli kyllä hypännyt varmasti, eikä korkeus tuntunut suurelta. Edessä oli kuitenkin ensin metrin rata, jonka piti olla helppo ja varma juttu.
Hyvillä mielin siis lähdettiin radalle ja ensimmäiset viisi estettä menivätkin helposti. Sitten kuitenkin alkoi ongelmat, kun ruuna jäi kyttäämään seuraavaa estettä. Se pysähtyi jo kauas ja jäi paikalleen hyppimään pystyyn. Uusi yritys, mutta nyt emme päässeet enää niinkään lähelle ja lopputuloksena radalta oli hylky ja viimeinen sija. Anteeksi, mitä juuri tapahtui?
Mietin pitkään, kannattaako edes yrittää hypätä vaikeampaa rataa tällaisen pohjanoteerauksen jälkeen. Verryttelyn puolella Mave kuitenkin hyppäsi aivan normaalisti, joten lisäsin varustukseeni pidemmät kannukset ja raipan. Onneksi vaikea este oli nyt radalla toisesta suunnasta ja vasta radan loppupuolella.
Lähtömerkin saatuamme otin reippaan laukan ja melko varmistellen ratsastin jo ensimmäiselle. Tuuppaamisen seurauksena siitä tuli heti puomi mukaan, joten sinne meni sijoitus. Vaikealle esteelle ratsastin melko rumasti raipalla perille saakka, mutta Mave kuitenkin hyppäsi sen hurjalla hypyllä, joten suurin ongelma saatiin selätettyä. Kuitenkin kahdelta viimeiseltä esteeltä tuli puomit matkaan, kun vauhtia yksinkertaisesti tuli ajamisesta liikaa. Sijoitus oli lopulta kolmanneksi viimeinen, mutta parempi kuitenkin kuin hylky. Palatkaamme siis takaisin hieman matalempiin luokkiin vielä.
24.10.2016, Estekisat Varpulan ratsastuskeskuksessa, kirjoittanut Cherry
Mave oli ratsuistani ainoa, joka hyppäsi vain yhden luokan Varpulassa. Ruuna osallistui vain viimeiseen luokkaan, joten aamulla se lastattiin kuorma-autoon ensimmäisenä ja kauimmaisessa nurkassa se vietti koko päivänsä. Noin tuntia ennen suoritusta Mave otettiin kävelemään ulos ja tapansa mukaan se otti tilanteen varsin rennosti. Koska hyppäsin luokassa myös Bonnyllä ja Leialla ennen Mavea, laittoivat innokkaat apukäteni sen kuntoon ja kävelyttivät sitä, kunnes itse sain nousta valmiin hevosen satulaa.
Fiilikset eivät radalle olleet erityisen hyvät, sillä se oli osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Leialta putosin kolmannella esteellä ja Bonnyllakin puomit kolisivat ja yksi kieltokin rataan mahtui. Ruuna kuitenkin tuntui verryttelyssä hyvältä. Alkuun se oli hieman laiska, mutta muutaman ristikon ja vertymisen jälkeen alkoi tuttu vauhti löytyä. Starttasin luokassa toiseksi viimeisenä, joten näin hyvin millä tasolla sijoittuvat radan ratsastivat. Esteet jakoivat porukan kahteen kastiin: joko maaliin selvisi puhtaalla radalla tai useiden virheiden kanssa - jos ollenkaan.
Lähtömerkin saatuamme suuntasin ensimmäiselle esteelle ruunaan luottavaisin, mutta pärjäämiseen hyvin epäilevin mielin. Ruuna kuitenkin teki läpi koko radan tasaista työtä ja pian olimmekin selvittäneet tiemme isojen okserien ja korkeiden pystyjen yli uusintaan saakka. Päätin ratsastaa uusinnan kuitenkin rauhassa, sillä ajatuksena olisi nostaa Mave isompiin luokkiin ja nyt tarvitsimme hyviä hyppyjä alle. Pääsimme kuin pääsimmekin maaliin puhtaalla suorituksella, mutta suhteellisen hitaalla ajalla jääden toiseksi ei-sijoittuneeksi, kuudenneksi. Maven suoritukseen sai olla oikein tyytyväinen, yksi päivän parhaita ratoja. Sitten vain pakkaamaan ruuna autoon ja ajamaan kotia kohti.
16.10.2016, Maven ratsastus, kirjoittanut Cherry
Tänään ratsastin Mavella kavalettitreenin. Poika oli aivan nukuksissa kun hain sen tarhasta, eikä se tuntunut heräävän kunnolla vielä hoitaessakaan. "Vai on tänään tällainen päivä", totesin ratsulleni ja päätin viritellä vielä kannukset saappaisiini. Koska ilma oli vielä kaunis vaikkakin jo viileä, päätin ratsastaa kentällä. Rakensin pienen jumppasarjan kavaleteista sekä erikseen ravi- ja laukkapuomit samalla kun talutin alkukäyntejä.
Kun tehtävät oli rakennettu valmiiksi nousin selkään ja aloitin heti työskentelyn. Tein muutaman pysähdyksen ensin käynnissä ja siirryin sitten keventelemään. Mave tuntui olevan vähän jumissa, joten pieni jumppa tekee sille varmasti hyvää! Hetken taivuteltuani aloin tulemaan ravipuomeja ensin oikeaan ja sitten vasempaan kierrokseen. Tavalliset ongelmat Maven kanssa tulivat taas esiin, eli vasemmalle ruuna puski ulkolapaa ulospäin ja oikealle se juoksi puomit selättömästi. Molempien suuntien ongelmia sain kuitenkin mukavasti korjattua tekemällä pohkeenväistöä sekä puomeja ennen että niiden jälkeen.
Kun Mave tuntui olevan hyvin avuilla laukkailin hetken kumpaankin suuntaan ennen kuin tulin muutamaan otteeseen laukkapuomit. Kuten yleensäkin hevonen oli laukassa parempi, joten pääsin nopeasti siirtymään jumppasarjan pariin. Ensimmäisellä kerralla ruuna yritti juosta tehtävän turhan vauhdikkaasti läpi jolloin koko homma meni räpellykseksi, mutta jo seuraavalla kerralla se kuunteli paremmin eikä tehtävässä ollut mitään suurempaa ongelmaa. Tein kymmenisen toistoa kumpaankin suuntaan, mutta koska minulla oli hieman kiireellinen aikataulu en jäänyt hinkkaamaan pieniä virheitä.
Kun annoin loppuraveissa ruunalle pidempää ohjaa, se pärskähteli tyytyväisenä. Hevosen selästä alas hypätessäni olin jopa vähän hämmästynyt, kun huomasin ratsulle tulleen kevyen hien. Se oli tehnyt töitä ihan tosissaan! Niinpä hevonen pääsi varusteiden purkamisen, pikaisen suihkutuksen ja loimituksen jälkeen takaisin tarhaan syömään iltapäiväheiniään. Mavella ratsastus on aina yhtä mukavan helppoa ja kivaa!