Play Date
VH20-031-0319
Play Daten kuvat © ransu.kuvat.fi (CC BY-NC 3.0)
| Kutsumanimi | Daya | Syntymäaika, -paikka, ikä | 05.10.2020, Suomi, 3-vuotias |
| Rotu | Suomalainen puoliverinen | Sukupuoli | Tamma |
| Väri | Tummanruunikko | Säkäkorkeus | 166cm |
| Koulutus | Vaativa A, 150cm, CIC4 | Painotus | Yleispainotus |
| Kasvattaja | Cherry, VRL-12299 | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
(3 + 1 + 5 + 2 + 0 + 1 + 10 = 22p)
31.03.2021: EV-I
(7 + 10 + 4 + 4 + 1 + 9 = 35p)
31.03.2021: KEV-I
(7 + 10 + 4 + 3 + 4 + 9 = 37p)
Daya on kaunis kuin karkki, sydämeltään täyttä kultaa ja laadultaan oikeaa kilpahevosten aatelia. Tamma on yksi kasvatustoimintani kruununjalokivistä, eikä todellakaan syyttä: se on korrekti niin rakenteeltaan, luonteeltaan kuin ominaisuuksiltaankin. Hevosessa riittää kapasiteettia paitsi kenttäratsastuksen huipulla kilpailemiseen, myös sekä este- että koulukentille. Kaikesta tästä huolimatta ruunikko soveltuu erinomaisesti myös opetusmestariksi miellyttämisenhaluisen luonteensa ja helpon suorittamisensa vuoksi.
Hevosen käsittely on arkielämässä hyvin nopeaa ja mutkatonta: tamman luottoluokitus on kunnossa ja sen tiedetään käyttäytyvän hyvin niin taluttaessa kuin varustaessakin. Daya tulee kaikkien ihmisten kanssa toimeen, joidenkin kanssa hieman paremmin ja toisten kanssa taas vähän huonommin, mutta kaikkien kanssa yhteistyö pelittää kuitenkin jollakin tasolla. Myös muiden hevosten kanssa ruunikko tulee toimeen kohtalaisesti, vaikka perusluonteeltaan se onkin mielellään vähän syrjempään vetäytyvää sorttia. Lastautumisesta ja matkustamisesta Daya ei tee suurta numeroa, mutta vieraissa paikoissa yöpyminen ottaa helposti hevosen voimille. Rauhoittavat ruuat ja suoritusta edeltävät energiaboosterit ovat tamman kanssa matkaillessa tarpeen, mikäli menestystä mielii tavoitella. Rutiinien säilyttäminen reissun päällä auttaa tammaa selviämään kisamatkoista ilman ylimääräistä stressiä, mikä taas näkyy pelkästään positiivisesti hevosen suorittamisessa.
Ratsastaessa Daya on hiukan herkkis, mutta kuitenkin ehdottoman kiltti ja maanläheinen ratsu. Rodeoliikkeitä hevosen ei tarvitse pelätä harrastavan, eikä se myöskään suutu kokemattoman ratsastajan sähläämisestä. Ruunikolla on kyky sulkea korvansa ratsastajaltaan silloin, kun hänen käyttämänsä avut viestittävät täysin ristiriitaisia ohjeita. Tamma on oppinut seuraamaan tarkasti valmentajan eleitä, ja välillä tuntuukin siltä, kuin oppimassa olisi ratsastajan sijaan suoraan hevonen itse. Kouluratsastusta ajatellen Daya on melko matalaliikkeinen, muttei kuitenkaan missään nimessä epäaktiivinen tai etupainoinen etenijä. Hevosen valttikortteihin lukeutuvat sen tarkka reagoiminen ratsastajan apuihin sekä täsmällisyys tehtävien suorittamisessa: ruunikko tekee kouluaitojen sisällä juuri sellaisen suorituksen, jollaisen ratsastaja siltä osaa vaatia ja esittää. Kokoamiskyvystä tai liikkeiden teknisyydestä tamman menestys ei jää uupumaan, vaikka näyttävyydessä se luonnollisesti häviääkin kouluratsastukseen jalostetuille lajikumppaneilleen.
Hyppäämiseen Dayalla riittää niin kykyä kuin haluakin. Puoliverisen estetekniikka hipoo täydellisyyttä, ja jos etujalat joskus jäävätkin hieman roikkumaan, kompensoi tamma heikkoja puoliaan hyppäämällä puomien yli hieman liioitellun korkealta. Ruunikko ei juuri katsele eteensä laitettavia esteitä: se hyppää yhtä itsevarmasti niin tavalliset puomiesteet kuin erikoisesteetkin, eikä se epäröi myöskään maastoradalla vastaantulevien kiinteiden estetehtävien edessä. Toisinaan sen itseluottamus kohoaa vähän turhankin korkealle, mikä sitten kostautuu turhina ja täysin vältettävissä olevilla puomikosketuksilla. Taitava ratsastaja luotsaa tamman virheettömästi maaliin radalta kuin radalta, ja kokemattoman kuskin Daya kuljettaa maaliviivan yli turvallisesti ja luotettavasti. Maastoratsastuksesta ruunikko nauttii aina silloin, kun sää on edes jollain mittarilla siedettävä: sateiseen, tuuliseen tai kolevaan keliin lähteminen ei piloille hemmoteltua ruunikkoa oikein jaksa innostaa. Lenkit tamman kanssa sujuvat yleensä melko ripeässä tahdissa, mutta kuitenkin kiltisti ja säikkymättä. Kokonaisuutena Dayan voisi sanoa olevan all-round -hevonen sanan todellisessa merkityksessä: sen kanssa voi kuka tahansa tehdä mitä tahansa!
Suku & jälkeläiset
| i. Next Move fwb, 162cm, rt |
ii. Next Revolution dwb, 160cm, rn |
iii. Gentleman dwb, 165cm, prn |
| iie. Love Comes First bwp, 163cm, rt | ||
| ie. Dancing Queen fwb, 162cm, rt |
iei. Outlaws fwb, 160cm, prt | |
| iee. Noon Sunset fwb, 159cm, vrn | ||
| e. Play On Me fwb, 168cm, trn |
ei. Fair Play dwb, 170cm, rn |
eii. Fixus kwpn, 166cm, prn |
| eie. NS' Melody dwb, 169cm, trt | ||
| ee. Shooting Star fwb, 165cm, m |
eei. Indiana fwb, 171cm, km | |
| eee. Melinera sf, 168cm, m |
Sukuselvitys
Jälkeläiset
| Syntymäpäivä | Sukupuoli | Nimi | Saavutukset | Isä | Omistaja |
Kilpailukalenteri
KRJ:n alaiset sijoitukset
ERJ:n alaiset sijoitukset
KERJ:n alaiset sijoitukset
Valmennukset
Ei vielä valmennuksia
Päiväkirja
05.10.2020, Syntymä, kirjoittanut omistaja
Dayan emä Leia oli yksi Cherseyn ensimmäisistä asukkaista ikinä, ja siksi sillä tulisi aina olemaan erityinen paikka sydämessäni. Minulla oli tammasta jo yksi jälkeläinen, kilpakentilläkin mukavasti menestynyt Final Play, mutta nimestään huolimatta ori ei missään nimessä saisi jäädä emänsä ainokaiseksi: halusin Leiasta ehdottomasti tammajälkeläisen jatkamaan emänsä kavionjälkiä pitkin. Isän valitseminen täydelliselle varsalle ei missään nimessä ollut helppoa, ja valehtelematta satoja oreja läpikäytyäni päädyin keskittymään oman tallin tarjontaan. Lopulta kaipaamani luonne ja laatu köpsöttelivät minua vastaan Maven muodossa, ja vaikka rautias olikin ollut ruuna jo vuosikausia, löytyi siitä kuitenkin yhä useita olkia spermaa. Tammapraktiikkaan erikoistunut eläinlääkärimme Laura Myllylä hoiti erinomaisesti niin kiimakontrollit, siemennyksen kuin ultraäänitutkimuksetkin. Leia tiinehtyi pienen kikkailun jälkeen kolmannella siemennyksellä ja kantoi kallista lastiaan esimerkillisesti 10 kuukauden ja 28 päivän ajan. Lauran siemennyshetkellä lausumat taikasanat tammavarsasta olivat selkeästi tehneet tehtävänsä, sillä eräänä aamuna Leian karsinasta kurkisteli tamman itsensä lisäksi myös mahdottoman pitkäjalkainen ja kaunismerkkinen hevosenlapsi. Play Dateksi ristitty tamma oli kaikkea sitä, mitä Leialta olin lähes vuoden päivät rukoillut, ja hieman enemmänkin. Dayan ei tarvinnut kuin katsoa minua suloisilla mustilla silmillään, ja olin täysin myyty ja mykistynyt kasvattini upeudesta.
23.10.2020, Kavioluun murtuma, kirjoittanut omistaja
Katsellessani uskomattoman kaunista ja maailman murheista täysin tietämätöntä, mutta kauhistuttavan kovasti ontuvaa varsaani en voinut olla tuntematta valtavaa katkeruutta: miksi aina parhaimmalle piti käydä niin nopeasti hullusti. Dennis oli yrittänyt saada minua luottavaisemmalle mielelle muun muassa kertomalla minulle omia päätelmiään varsojen uskmattomasta parantumiskyvystä. Hyväähän mies vain tarkoitti, mutta pessimistinä olin jo horjumattoman varma siitä, että Daya jouduttaisiin lopettamaan vain kolmen kuukauden iässä vakavan jalkavamman vuoksi. Raskain mielin avustin Villeä ensin ultrauksen ja sitten röntgenkuvauksen valmistelussa ja toteutuksessa. Daya ei omaa haavoittuvaisuuttaan vaikuttanut ymmärtävän, vaan pisti hanakasti vastaan vielä tujakan rauhoituksen jälkeenkin. Lopulta diagnoosi ei ollutkaan niin lopullinen kuin olin pelännyt: varsalla oli vasemman etujalkansa kavioluussa murtuma, mutta sen paranemisennuste oli erinomainen. Ville määräsi Dayalle lyhyen koppilevon, jota seuraisi ulkoilu hyväpohjaisessa sairastarhassa. Jo parin kuukauden kuntouttamisen jälkeen murtuman pitäisi olla parantunut, ja aikuisena vikaa ei pitäisi enää edes huomata. Sanat eivät riitä kuvailemaan sitä helpotuksen määrää, kun todella ymmärsin tulevaisuuden toivoni saavan jatkaa elämäänsä, ja että siitä pitäisi vielä ihan pelittävä kilpahevonenkin tulla. Daya taas ei ymmärtänyt tilanteesta tuon taivaallista, mutta oli kuitenkin silminnähden iloinen päästessään jatkamaan omia seikkailujaan yhdessä emänsä Leian kanssa.
14.11.2020, Ensiratsastus, kirjoittanut omistaja
Tänään koitti valtavasti odotettu päivä, jota oli hartaudella valmisteltu jo usean viikon ajan: Jenny sai viimein luvan kiivetä ensikertaa Dayan selkään. Satula kapistuksena oli hevoselle jo hyvinkin tuttu, olihan se juossut nahkalätkä selässään ympäri pyöröä jo kaksivuotissyksystä saakka. Tamma ei ollut koulutustilanteesta lainkaan kummissaan, eikä se oikeastaan edes välittänyt kyytiinsä haikailevasta ratsastajasta. Ruunikko makusteli sille tarjottuja nameja oikein luottavaisin mielin, eikä häiriintynyt ylimääräisestä taakastaan tai sen heilumisesta ja huojumisesta. Ensiaskeleetkin päästiin heti ottamaan, ja vaikka liike olikin haparoivaa, ei havaittavissa kuitenkaan ollut merkkiäkään jännittymisestä tai stressaantumisesta. Puolikkaan kierroksen jälkeen Dayan treeni oli valmis ja tamma pääsi varusteiden purkamisen jälkeen tarhaansa oppimaansa miettimään ja sisäistämään.