VH20-018-0851
Kaihon Vienovainon kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kaihon Vienovaino | Kutsumanimi | Vieno |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 151cm, rautiaankimo |
| Syntymäaika, -paikka | 28.08.2020, Suomi | Ikä | 16-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 110cm, me. 100cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kaihovaara | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Kaihon Vienovaino päätyi omistukseeni, kun Kaihovaara rupesi laittamaan syksyisiä kasvattejaan maailmalle. Liian pitkän harkinta-aikani takia olin missannut jo parikin myynnissä ollutta lupaavaa varsaa, joten tällä kertaa en aikaillut ostotarjouksen esittämisen kanssa. Tarjosin kimolle säihkysilmälle kilpailevaa ja tavoitteellista kotia, jollainen passaisi kasvattajan mukaan Vienolle erinomaisesti. Lyhyen viestienvaihdon jälkeen varsasta oli lyöty kaupat lukkoon, kauppasumma oli lähetetty tililtä toiselle, ja hevosen muuttopäiväkin oli jo lyöty kalenteriin. Kaikki merkit viittasivat siihen, että tamma osoittautuisi vielä loistohankinnaksi.
Vieno on turpansa uteliaasti joka paikkaan tunkeva naapurikyttääjä, joka haluaa aina olla perillä tallin tapahtumista. Aamuisin töihin saapuva hevostenhoitaja kuulee ensimmäiseksi suomenhevosen iloisen tervehdyshörähdyksen, ja heti sen jälkeen esiin tulevat kimon iloisesti höröön nostetut valkoiset korvat. Vieno seurailee työntekijän touhuiluja tarkasti koko päivän ja samalla se pitää myös lajitovereitaan tiukasti silmällä. Vaikka tamma melkoinen kyylä onkin, ei se silti pahalla katso ensimmäistäkään vierailijaa. Se tulee muiden hevosten kanssa hyvin toimeen, tarhakaverinsa Mailin kanssa ne ovat olleet alusta asti ihan rapsutteluväleissa saakka. Asuinalueen kaikkitietävänä kyylämummona toimiminen on yksi asia, mutta sen lisäksi Vieno haluaa myös tutkia kaiken mahdolliseen turvallaan tökkien sekä etusillaan polkien. Meidän tontillamme ei juuri renkaanpotkijoita ole pyörinyt, mutta Vienon on todettu olevan sellainen nimenomaan sanonnan kirjaimellisessa merkityksessä. Yleisesti ottaen hevonen on hyväntuulinen ja innokas tyyppi, joka lähtee mielellään puuhailemaan ihmisten kanssa. Vienon kanssa kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat rattoisasti, vaikka välillä tamman osallistumisenhalu ärsyttävän rajapyykin ylittääkin. Kimo itse ei kyllästy ikinä saamaansa huomioon, vaan se jaksaisi seistä hoitopaikalla tarvittaessa vaikka päiväkausia. Erityisesti tamma pitää kauneudenhoitopäivistään, joita valkoisen värityksensä vuoksi sille siunaantuu huomattavasti keskivertohevosta useammin. Asiallisesti sujuvat kuitenkin myös varustustilanteet, kavioidenhuollot sekä kaikki muutkin huoltotoimet.
Vieno on melkoinen seurapiirihevonen, eikä se ahdistu suuristakaan ihmismassoista ympärillään. Hevoselle on lähes yhdentekevää, kuka sitä milloinkin sattuu hoitamaan, kunhan palvelun taso vain pysyy kohtuullisena. Tamma ei nipota pienistä, mutta jos se saisi valita, ottaisi se ehdottomasti hoitajakseen sellaisen henkilön, joka päivästä toiseen jaksaisi käyttää tunteja työajastaan pelkästään sen hemmotteluun. Vieno ei kuitenkaan pahoita mieltään, vaikka joutuisi välillä lähtemään treeniin hutaisten harjattuna ja tukka takussa, sillä ihmisten palveleminen on hevosen yksi suurimmista intohimoista. Taluttaen suomenhevonen kävelee reippaasti, ja osaa se narun päässä myös ravata sievästi. Hevonen tuntee käyttäytymisetiketin hyvin, eikä sille tulisi mielenkään yrittää syödä tarhamatkan aikana tienpenkereen vihreitä herkkuja. Se myös lastautuu kohtalaisesti: välillä sille voi joutua hieman ärähtämään, mutta liinojen tai luutien kanssa pelleilyyn ei tarvitse kuitenkaan ryhtyä. Tilaviin ja valoisiin kuljetusvälineisiin kimo kävelee järjestäin suoraviivaisesti kyytiin, kun taas pimeisiin ja ahtaisiin paikkoihin sitä voi joutua hieman käskemään. Vieraissa paikoissa hevonen on usein melko vireä, mutta se pysyy kuitenkin helposti hoitajansa hyppysissä. Yökyläilyt vierailla talleilla ovat Vienon mielestä vähän stressaavia tilanteita, mutta päästessään lempipuuhansa (=kyyläilyn) pariin se unohtaa nopeasti tapahtuneen maisemanvaihdoksen.
Ratsain tamma on kova tyttö menemään ja tekemään, mutta välillä sen energian kanavoiminen puhtaasti työntekoon voi tuottaa hieman haasteita. Hevonen on siinä mielessä turvallinen kaikentasoisille ratsastajille, että sen kaikki neljä jalkaa pysyvät kyllä intoillessakin tiukasti maankamaralla – niin tiukasti itse asiassa, että liikkeistään tai niiden lennokkuudesta ei Vienoa ole ikinä kiitelty. Tuhatta asiaa samaan aikaan sählätessään kimolla on usein vaikeuksia tahdin säilyttämisen kanssa, mutta kun sen saa hengittämään rauhallisesti ja rentoutumaan, alkaa tekeminen jo etäisesti muistuttaa ratsastusta. Automaattinen koulukonkari Vieno ei millään mittarilla ole, mutta siinä on kuitenkin kaikki onnistumisen ainekset olemassa. Ratsastajan avuille tamma on melko herkkä, mutta se sietää yllättävän pitkälle myös kovakätistä ja puristavaa ratsastajaa. Suomenhevonen pystyy pakon edessä keskittymään pelkästään työntekoonkin, mutta mielellään se hieman silmäilisi ympäristönsä tapahtumia myös treenien aikana. Parhaan lopputuloksen saa aikaiseksi, kun Vienon pitää kiireisenä monipuolisilla ja tiuhaan tahtiin suoritettavilla tehtävillä: mitä enemmän vapaata aikaa tammalle tarjoaa, sitä varmemmin se kääntää korvansa kohti kentän laitamia ja suuntaa keskittymisensä jonnekin ratsastusareenan ulkopuolelle. Kaikeksi onneksi hevonen ei ole ollenkaan säikkyä kaliiberia, joten kaiken kyyläyksensä keskellä se ei kuitenkaan ala jarruttelemaan saati jumittamaan, vaikka näky jotain muuta hevosta suuresti järkyttäisikin.
Esteradoilla Vieno on kuin kotonaan, eikä sitä juuri töihin tarvitse patistaa. Hyppyjen välissä tamma ehtii touhuta paljon kaikenlaista, kuten nyppiä tuntuman epätasaiseksi ja vaihdella mielivaltaisesti laukkojaan, mutta kepit se ylittää rohkeasti ja tarkasti. Kapasiteettiakin hevosessa riittää, ja vaikka sillä ei ehkä ikinä tyyliluokkia voitetakaan, on se perinteisissä karkeloissa usein ruusukkeilla. Suomenhevoseksi Vieno on hyvinkin ketterä kaveri, ja sen kiihtyvyys nollasta sataan vastaa vähintäänkin uudemman mallin mersua. Kieltäytymisestä johtuvia virhepisteitä tamman tilille kirjataan aniharvoin, sillä palvelualttiina luonteena se on valmis ylittämään esteitä myös lähes mahdottomista ponnistuspaikoista. Puomeihin kimo pyrkii pitämään riittävästi väliä, sillä jalkojensa kolauttelusta se ei pidä ollenkaan, ja yhden pudotuksen jälkeen se vasta ilmavaralla loput esteet loikkiikin. Kaiken kaikkiaan Vieno on varma ja miellyttävä hyppyhevonen, jonka kanssa haaveet menestymisestä ovat täysin realistiset. Maastoilusta hevonen pitää myös, mutta rauhallista sunnuntaimaastoilijaa siitä ei yrittämälläkään saa. Käyntimaastot ovat tamman mielestä tolkuttoman tylsiä, mutta hiittiradalla baanattamisesta se ei kieltäydy koskaan. Hevonen on turvallista maastoseuraa ihan yksinäänkin, mutta selvästi rennompi se on saadessaan matkaan mukaan luotettavan kumppanin.
| i. sph, 146cm, mkm |
ii. Haudantakaa sph, 148cm, m |
iii. Haudanvahti |
| iie. Takatukkaletti |
||
| ie. Kalmankukka sph, 145cm, rtkm |
iei. Kuolonsyöjä |
|
| iee. Kaamosmasennus |
||
| e. Meripihkaroihu sh, 156cm, rt |
ei. Roihahdus sh, 156cm, m |
eii. Roihuvuori |
| eie. Puhallus |
||
| ee. Meripihkapää sh, 155cm, vprt |
eei. Päätöntä Menoa |
|
| eee. Meripihkapiirto |
Vieno on syntyisin hienoista kilpakentillä kunnostautuneista yleispainotteisista vanhemmista, joten suoritushevosen geenit ovat tammalle periytyneet kummaltakin puolelta. Hevosen isä Haudankalpea on kolmannella palkinnolla kantakirjattu suomenhevosori, ja Vienon emä Meripihkaroihu taas on laitettu kirjoihin ja kansiin toisen palkinnon kera.
15.02.2021 o. Kuuran Matruusi (i. Kuuran Marsalkka) om. Cherry, VRL-12299
20.03.2022 o. Kuuran Vuorenvarma (i. Syyn Virranviemä) om. Aino Kurkinen, VRL-12701
13.03.2024 t. Kuuran Vitivilja (i. Sotamaalauksen Enkelveistos) om. Cherry, VRL-12299
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.10.2020: SV-I (8,2 + 10 + 6 + 7,25 + 7 + 10 = 48,45p)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.11.2020: EV-I (8 + 8 + 2 + 5 + 2 + 9 = 34p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.04.2022: SLA-I (15 (4+7+4) + 22 + 22 + 20 + 19 = 98p)
Estehevosten laatuarvostelutilaisuus 30.04.2022: ERJ-I (6,5 + 40 + 22 + 20 + 15 = 103,5p)
ERJ: 40 sijoitusta
| 25.01.2021 | Cloudfield | 110cm | 2/48 |
| 26.01.2021 | Cloudfield | 110cm | 6/48 |
| 27.01.2021 | Cloudfield | 110cm | 2/48 |
| 12.02.2021 | Holmberg | 110cm | 4/40 |
| 13.02.2021 | Holmberg | 110cm | 5/40 |
| 16.02.2021 | Holmberg | 110cm | 2/40 |
| 18.02.2021 | Holmberg | 110cm | 5/40 |
| 11.05.2021 | Yemene | 110cm | 6/40 |
| 17.05.2021 | Yemene | 110cm | 5/40 |
| 18.05.2021 | Yemene | 110cm | 3/40 |
| 19.05.2021 | Yemene | 110cm | 5/40 |
| 19.05.2021 | Yemene | 110cm | 2/40 |
| 20.05.2021 | Yemene | 110cm | 2/40 |
| 03.06.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | 110cm | 5/60 |
| 06.06.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | 110cm | 5/60 |
| 19.06.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | 110cm | 2/60 |
| 27.06.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | 110cm | 6/60 |
| 25.08.2021 | Kadon Kartano | 110cm | 1/40 |
| 09.09.2021 | Teilikorpi | 110cm | 3/30 |
| 12.09.2021 | Mäntykatve | 110cm | 2/47 |
| 13.09.2021 | Teilikorpi | 110cm | 2/30 |
| 14.09.2021 | Teilikorpi | 110cm | 1/30 |
| 17.09.2021 | Teilikorpi | 110cm | 4/30 |
| 19.09.2021 | Teilikorpi | 110cm | 3/30 |
| 20.09.2021 | Teilikorpi | 110cm | 5/30 |
| 25.09.2021 | Teilikorpi | 110cm | 2/30 |
| 27.09.2021 | Teilikorpi | 110cm | 3/30 |
| 29.09.2021 | Teilikorpi | 110cm | 1/30 |
| 29.09.2021 | Yemene | 110cm | 1/40 |
| 30.09.2021 | Teilikorpi | 110cm | 5/30 |
| 12.10.2021 | Kaihovaara | 110cm | 6/40 |
| 14.10.2021 | Yemene | 110cm | 1/40 |
| 14.10.2021 | Yemene | 110cm | 5/40 |
| 15.10.2021 | Yemene | 110cm | 5/40 |
| 16.10.2021 | Kaihovaara | 110cm | 3/40 |
| 24.10.2021 | Yemene | 110cm | 4/40 |
| 26.10.2021 | Yemene | 110cm | 4/40 |
| 28.10.2021 | Kaihovaara | 110cm | 4/40 |
| 29.10.2021 | Yemene | 110cm | 6/40 |
| 30.10.2021 | Yemene | 110cm | 5/40 |
22.07.2021 - Valmentajana Heli Tapparainen (omistaja)
Vieno oli hyvä estehevonen, sitä ei käynyt kieltäminen. Hevosella olisi kuitenkin ollut parantamisen varaa keskittymisessä, ja sitä me lähdimme tänään valmennuksessa työstämään muutaman hajalleen rakennetun esteen kanssa. Tarkoituksena oli, että esteitä hypättäisiin satunnaisessa järjestyksessä niin, että Cherry itse tekisi ratkaisut oman perstuntumansa pohjalta. Käytännössä hän voisi valita pidempiä teitä silloin, kun tasapainon tai kontrollin hakeminen sitä vaati, mutta myös yllättää ratsunsa odottamattomalla ratkaisulla saadakseen sen kuuntelemaan itseään paremmin. Tehtävä itsessään ei ollut ihan riskitön, sillä joidenkin hevosten kohdalla sen vaikutus oli päinvastainen toivotusta: hevoset kiihtyivät, alkoivat reagoida liian äkäisesti ja tekivät sellaisia virheitä, mitä ne normaalisti eivät tehneet koskaan.
Tunnin agendan mukaisesti areenalla oli vain pienehköjä pystyesteitä. Esteissä ei ollut mitään ihmeellistä, normaali määrä puomeja ilman maalinjaa. Suhteellisen paljon estekokemusta keränneelle Vienolle asian ei pitänyt olla mikään ongelma ja, kuten jo verryttelyhyppyjen aikana varmistuikin, eivät ne olleetkaan. Sileällä tehdyn lihasten lämmityksen sekä verkkahyppyjen aikana yritin saada Cherryä itseäänkin keskittymään paremmin ratsastamiseen. Naisella oli tapana tehdä tällaisten hevosten kanssa asioita vähän suurinpiirteisesti, mikä ei ainakaan auttanut jo alun perinkin rämäpäiseen suorittamiseen taipuvaisia hevosia. Pientä parannusta tekemisen laatuun tulikin jo siitä, että ratsastaja todella istutti takapuolensa satulaan ja alkoi työskentelemään; Vieno ei jäänyt ollenkaan niin yksin olemisensa kanssa, jolloin sen oli helpompi fokusoida energiaansa toivottuihin asioihin.
Alkulämmittelyn jälkeen aloitettu esteiden satunnainen hyppely oli vaarassa ajautua lähes heti väärille raiteille. Cherry oli ehkä sisäistänyt tehtävän jotenkin kehnosti, mutta suunnitelmallisen ja toisaalta vahvasti fiilikseen perustuvan ratsastuksen sijaan hän roiski esteeltä toiselle aivan turhan holtittomasti. Tällaisella ratsastustyylillä oli välittömästi negatiivisia vaikutuksia myös hänen hevoseensa: se alkoi käydä kierroksilla, tehdä aivan tarpeettoman suuria hyppyjä ja kadota este esteeltä kauemmaksi tavoitemielentilasta. Vain muutaman minuutin jälkeen jouduin puhaltamaan pelin väliajalle ja selittämään Cherrylle tehtävän tavoitteet vielä entistäkin selkeämmin. Samalla Vieno sai kävellä muutaman minuutin verran pitkällä ohjalla, mikä laski mukavasti sen adrenaliinitasoja.
Uusintayrityksellä soi heti alusta alkaen toinen ääni kellossa. Cherry tsemppasi oman ratsastamisensa kanssa erinomaisesti, minkä ansiosta Vieno oli jo lähtötilanteessa paremmin ratsastajansa avuilla. Nyt satunnaisten esteiden mukanaan tuoma yllätysmomentti myös toimi toivotulla tavalla; koska hevonen ei mitenkään voinut aavistaa seuraavaa määränpäätä, joutui se nöyränä kuuntelemaan ratsastajaansa omien ratkaisujen tekemisen sijaan. Samalla parani myös tamman ratsastettavuus, sillä sen laukkaan tuli huomattavasti enemmän säädeltävyyttä ja teiden ratsastaminenkin muuttui jouhevammaksi. Cherryn oli melko helppo tuoda skarppina mutta odottavaisena oleva ratsunsa tasapainossa sopivaan ponnistuspaikkaan sen sijaan, että esteille tultaisiin enemmän tai vähemmän hyvään tuuriin nojaten. Paljon jäi vielä tekemistä tulevillekin valmennuksille, mutta mielestäni ratsukon kumpikin osapuoli oivalsi tänään paljon: Cherry siitä, kuinka paljon hänen oma tekemisensä ja mielentilansa vaikutti ratsunsa käytökseen, ja Vieno siitä, miten suorittaminen oli aika helppoa silloin kun antoi ratsastajan tehdä ratkaisuja puolestaan.
26.09.2020 - Kirjoittanut omistaja
”Emänsä tapaan Vienon sisäinen Ulla Taalasmaa herää joka kerta henkiin, kun pihamaalla tapahtuu jotain vähänkin tavanomaisesta poikkeavaa. Tämä varsa on kiinnostunut kaikesta ja kaikista - erityisesti se tuntuu ihastuneen meidän koiriin sekä raippojen syöntiin. Onneksi vauhtia tuntuu tästä pakkauksesta löytyvän kuitenkin sen verran, että raipan voi jättää suosiolla talliin.”
Näillä sanoilla Vienon kasvattaja ja Kaihovaaran haltijatar Julia Kaihovaara myyntivarsaansa minulle ensikertaa kuvaili. Kimoutuvan tammalapsen elämänasenne vaikutti sopivan positiivis-aktiiviselta omiin käyttötarkoituksiini, mutta lopulta myyntivaltiksi muodostuivat kuitenkin saamani irtohypytysvideot viisi kuukautta vanhasta hevosenpoikasesta. Varsa näytti pitävän puomien ylittämisestä kovasti, eivätkä esteet näyttäneet jännittävän sitä lainkaan. Vaikka esteet videoilla olivat luonnollisesti hyvin maltillisen kokoisia, esitteli Vieno filmeillä huikeaa kapasiteettia sekä kehityskelpoista estetekniikkaa, ja nämä klipit tarkkaan analysoituani olin valmis ottamaan siitä jälleen yhden uuden projektin alati laajenevaan hevosbisnekseeni.
20.10.2020 - Kirjoittanut omistaja
Vieno oli ehtinyt asustaa Kuurassa vain vajaan kuukauden päivät, kun se jo joutui ensimmäisen kerran tosipaikan eteen. Tamma nimittäin lastattiin kuljetusautoon yhdessä oman kasvattimme Mossen kanssa, määränpäänä mikä muukaan kuin suomenhevosvarsoille tarkoitettu arviointitilaisuus. Parin tunnin mittainen matka sujui kolmevuotiailta kyytiläisiltä hyvin kypsästi, minkä lisäksi nuoriso käyttäytyi tapahtumapaikallakin erinomaisesti. Ensimmäiseksi koitti Vienon vuoro esiintyä tuomaristolle, ja varsin mainion esityksen tamma raadille tarjoilikin. Vieras paikka sekä maneesiin yksin jääminen selvästi jännittivät kokematonta kimoa, mutta melko maltillisesti se jaksoi seistä aloillaan rakennearvostelun ajan. Tamma palkittiinkin ikäluokkansa parhailla rakennepisteillä (8,2), minkä lisäksi sille myönnettiin kuusi pistettä melko hyvästä käytöksestä. Samaan syssyyn kerrattiin läpi myös varsan suku sekä sukulaisten saavutukset, ja niiden perusteella Vienolle annettiin täydet kymmenen pistettä polveutumisestaan.
Rakennearvostelun jälkeen oli aika satuloida hevonen ja suunnata sen kanssa ystävällistä ilmapiiriä huokuvaan verryttelyyn. Tamma tuntui tavallistakin menevämmältä, olihan tämä sen ensimmäinen ratsastuskerta kotitallin ulkopuolella. Pikkuhiljaa Vienon olemus alkoi kuitenkin rentoutua sen huomatessa tilanteen olevan ja pysyvän rauhallisen turvallisena. Kolmevuotiaiden Helppo C -tasoinen kouluohjelma on siitä mukava, ettei siinä tarvitse kuin päästä kaikkia askellajeja kumpaankin suuntaan. En osannut odottaa sen tuottavan ongelmia, mutta rehellisesti sanottuna en osannut odottaa suoritukselta valtavaa menestystäkään. Toisin kuitenkin kävi, kun valkoisten aitojen sisälle päästyämme Vieno päätti heittää viimeisetkin huolensa romukoppaan ja luottaa minuun lähes sataprosenttisesti. Kolmevuotiaaksi suomenhevoseksi tamma tuntui radalla uskomattoman tasaiselta ja tasapainoiselta, eikä se tehnyt ohjelman aikana ensimmäistäkään merkittävää virhettä. Lopputulos 83,571 prosenttia oli kuitenkin paljon enemmän kuin uskalsin toivoakaan, eikä ensimmäisen sijan saavuttaminen kolmestatoista osallistujasta ainakaan huonolta tuntunut. Tällaisen onnistumisen jälkeen Vieno oli toden totta ansainnut lepotauon hevosautolla kotoa evääksi otettuja heiniä mussuttaen.
Koulukokeen voittamisesta seuranneiden kymmenen pisteen lisäksi Vieno palkittiin myös käytöksestään 7,25 pisteellä, sekä seitsämällä erikseen annetulla arviointipisteellä. Arviointipisteet muodostuivat tamman liikkeistä, kuuliaisuudesta, tahdista, irtonaisuudesta, ryhdikkyydestä ja tasapainoisuudesta annettujen pisteiden keskiarvosta. Vienon kohdalla korkeita pisteitä oli annettu tasapainosta sekä kuuliaisuudesta, kun taas keskiarvoa laskevia pisteitä tuli odotetusti liikkeistä ja niiden irtonaisuudesta, sekä tietysti suomenhevosten perisynnistä ryhdikkyydestä. Loppujen lopuksi hevosen pistetili (yhteensä 48,45 pistettä) oli melko odotetunlainen, mutta silti yllättävän korkea. Aivan luokkavoittajaksi pisteet eivät riittäneet, vaan kolmevuotiaiden voiton vei Hiivurin Suomenhevosten upea kasvatti Huvimarssi, Vienovainon lunastaessa luokan toisen sijan kunniakkaasti itselleen pokaten samalla matkaansa myös kirkkaan SV-I -palkinnon. Kotimatkalle lähtiessä oli koko tiimillä hymy herkässä, olihan Vieno onnistunut yllättämään meidät kaikki erinomaisella menestyksellään.
30.11.2020 - Kirjoittanut omistaja
Koko lailla nappiin menneen suomenhevosten arviointilaisuuden jälkeen uskaltauduin ilmoittamaan Vienon mukaan myös estevarsoille suunnattuun laatuarvostelutilaisuuteen. Sitä varten valmistauduttiin irtohypyttämällä tammaa pari kertaa. Innokas varsa oivalsi asian nopeasti, ja vaikka se olikin omaan makuuni esteillä vähän turhan kiireinen, oli syy siihen kuitenkin onneksi vain kujan päässä odottanut ruokapurkki. Apupuomien lisäämisen ja ruokapalkan poistamisen jälkeen Vieno teki paljon tasaisempaa työtä malttaen keskittyä tehtävään alusta loppuun saakka. Hevonen osoitti erinomaista kapasiteettia jo heti ensimmäisellä kerralla, mutta itsevarmuuden kerryttämiseksi kujan viimeinen okseri nostettiin 90 senttimetriin vasta laatuarvostelutilaisuutta edeltäneessä viimeistelytreenissä.
Marraskuun viimeisen päivän aamuna fiilis oli luottavainen: mukaan Hukanhelmen Suomenratsuihin lähti Vienon lisäksi myös Syyn Kartanon kasvatteihin lukeutuva Vimma, joten tamman ei tarvinnut edes matkustaa tapahtumapaikalle yksinään. Matka menikin rattoisasti, ja jopa niin sujuvasti, että kerrankin olimme pelipaikoilla aikataulun mukaisesti. Ehdimme siis rauhassa ottaa varsat alas autosta, pyyhkiä ne vielä kerran puhtaaksi ja verrytelläkin rauhassa niin kävelyttäen kuin ravuuttaenkin. Vimman vuoro oli ensin: se hoiti tonttinsa erinomaisesti pokaten matkaansa ensimmäisen palkinnon. Vieno jaksoi odotella omaa vuoroaan reippaasti ulkona, eikä se parin varovaisen huhuilun lisäksi juuri noteerannut kaverinsa uupumista.
Vienon oma esiintyminen sujui sekin mallikkaasti. Rakennearvostelussa hevonen malttoi seistä hyvin paikallaan, vaikka vieras ympäristö saikin sen hieman pörheäksi. Tämähän näkyi sitten vain hyvällä tavalla ryhdikkyytenä ja tarkkaavaisuutena, jolloin tamman muutenkin kaunis rakenne pääsi todella oikeuksiinsa. Liikkeitä arvioitaessa Vieno oli edelleen melko lailla hereillä, jolloin askellajeissa oli mukana niin poveria kuin ilmavuuttakin. Mukana oli kuitenkin myös sen verran jännittyneisyyttä, ettei hevonen oikein muistanut työskennellä koko kroppansa lävitse, jolloin pisteitäkin ropisi varsin niukasti. Myös käytöksen kanssa oli pieniä ongelmia, sillä juoksemisesta ja hyppäämisestä kiihtyneenä tamma ei olisi enää malttanut antaa meille esittäjilleen kiinni. Ruokapurkin avulla se kyllä tuli suoraan luokse, mutta silloin taas sen suorittaminen muuten niin hienosti sujuneella estelinjalla alkoi kärsiä.
Tuomarit olivat onneksi hyvin valveutuneita ja ymmärsivät Vienon loppua kohti kerääntyneet kierrokset hyvin. He rokottivat hevosta liikepisteiden lisäksi myös käytöksestä, mutta palkitsivat sen hyppäämistä, sukua ja rakennetta avokätisesti. Vienon lopullinen pistesaldo päivältä oli 34 pistettä, jotka oikeuttivat sen aina ensimmäiseen palkintoon saakka. Saamastaan sinivalkoisesta ruusukkeesta tamma ei tosin olisi oikein välittänyt: se ei missään nimessä olisi halunnut sitä liehumaan silmänsä viereen, eikä se oikein halunnut hyväksyä sitä myöskään esittäjänsä rintapieleen kiinnitettäväksi. Palkintojen vastaanottaminen tulisikin olemaan yksi asia, mitä hevosen kanssa pitäisi harjoitella vielä ennen kilpauran aloittamista.