VH22-018-0191
Kuuran Lottopotin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Lottopotti | Kutsumanimi | Lotto |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 159cm, tummanruunikko |
| Syntymäaika, -paikka | 25.02.2022, Suomi | Ikä | 13-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 80cm, me. 70cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kuuran Lottopotti oli kovasti toivottu ja odotettu varsa, olihan se Kalmantanssin viidestä jälkeläisestä ainoa, jonka kaavailtiin jäävän Kuuraan kasvamaan ja asumaan. Manna selvisi kokeneena siitostammana tiineysajastaan komplikaatioitta ja teki jälleen päiväntarkkaa työtä varsomisen kanssa. Loton ensimmäinen puolivuotinen kului mukavasti mamman hoivissa, jonka jälkeen se pääsi pihattoon kasvamaan yhdessä Turon kanssa. Elämänsä aikana ori tulisi ottamaan osaa lukuisiin karkeloihin: harjoitusmielisiin varsa-arvosteluihin sekä aikuisiän virallisiin kilpailuihin ja katselmuksiin. Lisäksi Lotolla tulee olemaan oma paikkansa kouluratsujen jalostusohjelmassa.
Lotto on omissa oloissaan viihtyvä, rauhaa rakastava hevonen, jonka mielestä yksinkertainen on kaunista. Uusia ihmisiä kohtaan ruunikko lämpenee hitaasti, mutta jäisen tunnelman murruttua ori on hyvin suoraviivainen ja tavallinen käsiteltävä, paitsi eläinlääkäreille. Klinikan väkeä suomenhevonen pelkää lähes kuollakseen, minkä vuoksi se on pakko rauhoittaa aivan pieniäkin toimenpiteitä varten. Arjessa Lotto on onneksi melko helppo ja ennustettava käsiteltävä: se osaa seistä aloillaan käytävän naruissa, sietää pesut, kengitykset ja klippaukset rauhoittelematta ja kävelee taluttaessakin suunnilleen hoitajansa rinnalla, vaikkakin välillä vähän tarpeettoman vahvalla tuntumalla. Ori ei ole vetopaniikkinen, eikä se mene rikki komentamisesta, joten sitä kyllä sopii ojentaa epätoivotusta käytöksestä, minkä jälkeen ruunikko muistaakin taas pitäytyä lestissään useamman päivän ajan. Kuljetusautoon Lotto kävelee suoraan sisälle, eikä se ole yhtään hassumpaa matkaseuraakaan: ruunikko ei kaipaa ylimääräistä lässyttelyä, vaan viihtyy hyvin, kunhan kyyti on tasaista ja tarjoilut ensiluokkaisia. Vieraissa paikoissa Lotosta kuoriutuu hetkeksi karjas mahtailija, joka kuitenkin varsin nopeasti kyllästyy omaan esitykseensä, ja vetäytyy sitten takaisin omaan kylmänviileään kuoreensa.
Ratsain Lotto on nöyrä ja ahkera työmies, mutta ei lähellekään automaatti. Ori on tarkka ratsastajansa avuista, minkä vuoksi sen kanssa päätyy helposti tilanteisiin, joissa ratsastaja pyytää jotakin ja hevonen yrittää vastineeksi vääntää itsensä solmuun. Asiat täytyy esittää Lotolle lyhyesti ja ymmärrettävästi, jotta se pystyy selviämään saamistaan tehtävistä kunnialla. Ruunikon ilmavissa liikkeissä ei ole helppo istua, mikä tekee vakaan istunnan säilyttämisestä ja tarkoituksenmukaisesta apujenkäytöstä aivan erityisen vaikeaa. Työskentelykuplaan uppoutuessaan Lotosta tulee lähes kuurosokea kaikkea ympäristössään tapahtuvaa kohtaan, eikä sen keskittymistä pysty horjuttamaan sen enempää ympäröivät puitteet, vallitsevat olosuhteet kuin kanssaharrastajatkaan.
Esteratsastuksen saralla Lotto on varomaton ja vähän epävarmakin hevonen, joka tarvitsee rohkean tai jopa rämäpäisen ratsastajan innostuakseen treeneistä kunnolla. Orilla on tapana kopistella jalkojaan puomeihin huolimatta siitä, ovatko ne maassa, polvenkorkeudella vai vielä sitäkin ylempänä. Laadukkaasta laukastaan huolimatta Loton hyppy ei ole erityisen laadukas, sillä sen hyppykaari on laakea ja etujalkatekniikka puutteellinen. Jostain syystä ruunikko menettää esteradalla kaiken ryhdikkyytensä ja elastisuutensa, minkä lisäksi hevosen oma estesilmä on niin armottoman kehno, ettei se selviäisi omin avuin edes yksinkertaisista, helpoista harjoituksista. Maastoratsuna Lotto sen sijaan loistaa: se ei jännitä edes liikenteen seassa, on suhteellisen varmajalkainen ja viihtyy pitkilläkin retkillä luonnonvoimien armoilla erinomaisesti.
| i. sh, 150cm, tprt |
ii. Valkolanko sh, 153cm, rtkm |
iii. Valkopyykki |
| iie. Trantelia |
||
| ie. Ruusuruoho sh, 152cm, mvkk |
iei. Nuottaruoho |
|
| iee. Ruisrääkkä |
||
| e. Kalmantanssi sh, 165cm, rn |
ei. Timoteitonttu sh, 166cm, vrn |
eii. Lauhajärven Rietrikki |
| eie. Prisilla |
||
| ee. Veeran Pajupolkka sh, 161cm, prn |
eei. Laulutaikuri |
|
| eee. Veeran Syntivalssi |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.03.2022: SV-III (7 + 8 + 4 + 6,75 + 6,7 + 0 = 32,45p)
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.03.2022: KV-III (10 + 3 + 1 + 1 + 2 + 1 = 18p)
VSR-CUP - 30.08.2025 - Kuuran Suomenratsut - Helppo A - 7/64
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 1812.02 | 5/4 |
31.03.2022 - Kouluvalmennus
Kolmevuotiaan suomenhevosen kouluvalmennus, siinäpä vasta aina yhtä nöyräksi vetävä kokemus. Rehellisesti sanottuna Lotto ei edes ollut sieltä hurjimmasta päästä urani aikana tapaamiani nuoria hevosia, mutta ei se kyllä ollut helpoinkaan. Peruspilarit orilla olivat kuitenkin hyvät: kolme puhdasta askellajia, kohtalaisen urheilullinen ulkomuoto ja ammattilaismainen käsittelytausta aina maitovarsasta lähtien. Tietojeni mukaan ruunikko oli sisäänratsastettu joitain viikkoja sitten, ja vaikka se periaatteessa oli ollut kiltti ja varovainen liikkeissään, oli se samalla paljastunut vähän spesiaaliksi tapauksesi heti ensiaskeleistaan lähtien. Kaikki nuoret hevoset ovat huteria etenkin silloin, kun niiden selkään lyödään tottumatta ratsastajan kokoinen taakka, mutta Lotto oli ollut mennä nenälleen – ja monta kertaa! Mielenkiinnolla odotin, missä kuosissa ori nyt muutamaa ratsastuskertaa kokeneempana oikein oli.
Huojuva. Sellainen Lotto oli. Se yritti jokaisella askeleella säilyttää niin omansa kuin ratsastajansakin tasapainon osaamatta oikeasti huolehtia kummastakaan. Ori kiemurteli seinän vierustaa kuin käärme konsanaan, eikä se valehtelematta ottanut kahta askelta peräkkäin samaa linjaa seuraten. Käynnissä hevosen epämääräistä taaperrusta oli lähinnä huvittava seurata, mutta kun sama sekoilu jatkui myös kevyessä ravissa, oli kaltaiseni vanhan korpunkin aika pysähtyä miettimään, mikä peliliike seuraavaksi olisi järkevä. Lopulta päädyin rakentamaan seinän viereen kujan pehmopuomien avustuksella. Kujaa pitkin ratsastaessaan Saaran tehtäväksi jäi kannustaa Lottoa kävelemään eteenpäin, seinä ja lötköpuomit saisivat pitää huolen reitillä pysymisestä. Tämä auttoikin, ainakin hiukan, vaikka edelleen nuori suomenhevonen pyrkikin hakeutumaan taakkansa alle tasapainoon, jota sillä ei selvästi ollut riittävästi edes oman kroppansa kannatteluun.
Tavoistani poiketen annoin ratsukolle kotitehtävän jo tässä vaiheessa valmennusta: Loton tulisi oppia kantamaan itsensä suorassa ja tasapainossa, ennen kuin sen selkään kannattaisi kiivetä minkäänlaisella koulutusmielellä. Hyviä harjoitteita tähän olisivat käynti- ja ravipuomit, sekä toisesta päästään maasta irti nostetut puomit. Lisäksi mäkitreenit ja metsäkävelyt tekisivät orille hyvää pakottaessaan sen opettelemaan oman kroppansa hahmotusta vaihtelevissa maastoissa. Samoja juttuja olisi hyvä treenata ratsain sitten joskus, kun ori ensin selviäisi niistä ilman ylimääräistä taakkaa selässään. Myös ajokoulutus ja kärryjen vetäminen voisi tehdä Lotolle hyvää: aisojen välissä sen suoruutta olisi helppo havainnoida ja korjata ilman, että ruunikon selkään kohdistuisi merkittävää painoa tai epävakautta satulasta ja ratsastajasta. Lisäksi Saaran olisi hyvä treenata kehonhallintaansa myös muualla kuin hevosen selässä.
Kotiläksyjä ratsastajalle selvittäessäni rakensin pääty-ympyrälle ”raamit”, eli pyöristin kulmat puomien avulla ja katkaisin myös ympyrän avonaisen sivun pehmopuomein. Tämän jälkeen otin Saaran ja Loton ensin kävelemään ja sitten ravaamaan ympyräuralle. Saara ratsasti kyllä kauniisti ja vähäeleisesti, mutta hänen kokemattomuutensa nuorista hevosista oikein paistoi sivustaseuraajalle aina niissä tilanteissa, kun Lottoa olisi pitänyt auttaa nopeasti selviämään jostakin asiasta eteenpäin. Nyt ori joutui taklaamaan puolet epävarmuuksistaan täysin itsenäisesti, mikä ei ainakaan rauhoittanut sen jo muutenkin ylikierroksilla käyviä aivoparkoja.
Ehdottoman kiltti Lotto kuitenkin koko tunnin ajan oli. Se olisi voinut karistaa ratsastajansa viimeistään ensimmäisessä laukannostossa satulastaan, mutta sen sijaan se päätyi ravistelemaan päätään hämmentyneenä, ja kompuroimaan sen seurauksena vielä omiin jalkoihinsa. Ryhdistäytymisen jälkeen laukannosto kuitenkin onnistui, ja vaikka meno oli melkoisen vaarallisen näköistä viipottamista, ei se kuitenkaan eronnut tavanomaisesta esikouluaan suorittavasta suomenhevosesta kovinkaan paljoa. Laukan tärkeimmät tavoitteet, pysykää laukassa ja ainakin suunnilleen seinän vierellä, onnistuivat etenkin vasempaan kierrokseen oikein hyvin. Oikealle vaikeuksia tuotti Saaran vinous, jota Lotto mielellään olisi lähtenyt seuramaan kohti kentän keskustaa. Loppuravien aikana ratsukon kummatkin osapuolet puhalsivat aivan kaikkensa antaneina, mutta sekään ei ollut mitenkään ennenkuulumatonta nuoria hevosia ratsukouluttaessa.
20.03.2022 - Huonoin varsa ikinä
Lottokaan ei säästynyt nuorten hevosten arvostelukinkereiltä, vaikka näin jälkiviisaana tuloksien valossa voikin todeta, että hirveästi ei olisi menettänyt, vaikka olisikin jättänyt orin niiltä reissuilta pois matkasta. Ihan äkkiseltään ei nimittäin mieleeni tule toista kasvattia, jonka palkinto olisi jäänyt ”vain” kolmoseksi niin rotupuolelta kuin painotuslajistaankin. Vahvasti uskon, ettei sellaista ainakaan omasta tallista toista löydy. Vaikka valkoinen ruusuke aina vähän katkera palkinto onkin, on se silti kuitenkin palkinto; todiste siitä, että osallistuttu on ja pisteitäkin ansaittu ainakin sen verran, että palkitsemiskynnys on ylitetty.
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuden osalta Lotto sai vielä paljon anteeksi kokemattomuutensa puolesta. Ei tullut lainkaan yllätyksenä, ettei se ollut ikäistensä tasolla ratsastuksellisesti, minkä vuoksi viimeinen sija koulukokeessa ja siitä seurannut pyöreä nolla tulostaulussa olivat ihan odotettuja ja ymmärrettäviäkin tuloksia. Sen sijaan käytöstään hevosella olisi ollut varaa petrata etenkin rakennearvostelussa, minkä lisäksi sen pisteitä rokotettiin omasta mielestäni vähän turhan ankarasti myös varsinaisen rakenteen osalta. Olihan Lotto laiha ja keskenkasvuinen, en minä sitä kiellä, mutta että vain seitsemän? No, lopulta orin kokonaispistemäärä kohosi niinkin matalalle kuin 32,45 pisteeseen, mikä oikeutti sen ikäluokassaan viimeiseen sijaan ja todellakin kovasti parjaamaani kolmospalkintoon.
Kouluvarsojen laatuarvostelussa olisin kuitenkin suonut Loton menestyvän paremmin. Se saikin rakenteestaan huikeat kymmenen pistettä, joiden merkitys kuitenkin murskaantui nopeasti, kun sen käynti ja ravi arvosteltiin vain yhden pisteen arvoisiksi. Kyllähän ori kaikki askellajinsa esitti jännittyneesti ja itsensä pää pystyssä kantaen, mutta ykköset kummastakin askellajista? Laukasta Lotto sentään ansaitsi kolmosen, sen takana voin minäkin päivän esityksen jälkeen seisoa. Suvustaan orille ei juurikaan herunut pisteitä, minkä jälkeen sen pisteiden yhteismääräksi julistettiin 18 pistettä. 18! Myönnettäköön, että tässä vaiheessa, jälleen uutta valkoista ruusuketta Loton suitsiin ripustaessani epäilin omaa kasvatustyötäni ja näkemystäni urheilumallin suomenhevosesta varsin kovasti. Onneksi Fatsi sitten pelasti päivän tullessaan kruunatuksi 3-vuotiaiden luokan parhaaksi suomenhevoseksi.
Mutta olisin minä Lotollekin edes sen kakkospalkinnon suonut, edes toisesta arviointitilaisuudesta. Ei kuitenkaan auta: leuka rintaan ja urapolun kautta kohti uusia mahdollisuuksia sitten aikuisten hevosten laatuarvostelujen puolella. Siellä onneksi teot puhuvat puolestaan, eikä lahjakkuutta tai tulevaisuudennäkymiä tarvitse enää arvailla.
31.07.2025 - Heinäkuun rotukilpailut
Kerjääkö silloin verta nenästään, jos kaivaa jo kertaalleen eläkepäiville päästetyn vähintäänkin kyseenalaisesta maineesta nauttivan keskinkertaisen ex-kilpahevosen takaisin töihin vain päästäkseen nöyryyttämään itseään sen kanssa vielä muutaman kouluohjelman verran? Todennäköisesti. En kuitenkaan voinut vastustaa kiusausta tehdä niin, kun rotuyhdistyksen kuukausittaiset cup-kilpailut siirryttiin järjestämään peräti oman tallini tiluksilla. Samalla laskeutui myös rima osallistumiselle niin naurettavan alas, että mukaan pääsivät lähes kaikki aktiivikäytössä olevat, tai ainakin kohtalaisen lyhyt aika sitten aktiivikäytössä olleet hevoset.
Lotto kuului näistä ryhmistä jälkimmäiseen. Se oli eläköitynyt uraltaan varsin tylsällä neljä voittoa – seitsemän sijoitusta – 79 starttia statistiikalla vain reilua puolta vuotta aikaisemmin, joten teoriassahan se oli edelleen täydessä iskussa. Käytännössä ihan näin ei ollut, kuten myös surkuhupaisasti edennyt ohjelmamme osoitti. Radalle mahtui vaikka millaisia virheitä kompuroinnin, ylimääräisten siirtymisten ja väärien teiden muodossa, ja silti onnistuimme raapimaan kasaan ihan ok tuloksen 62 prosenttia ja rapiat. Esityksestä sisuuntuneena ilmoitin Loton heti mukaan myös seuraavan kuun kilpailuihin; eihän tällaisesta räpistelystä voisi kuin parantaa!
08.01.2026 - Ei alkeisratsuksi
Lotto se pitää nöyränä niin oman väen kuin vierailevat tähdetkin. Ori on sen verran tarkka ratsastajansa istunnasta ja avuista, että vahinkoja ja väärinymmärryksiä sattuu tuon tuostakin. Yksi mieleen painuneimmista sattumuksista Loton kanssa tapahtui taannoin, kun päästin muutamia vuosia ratsastuskoulun aikuisryhmässä ratsastuksen saloja opetelleen ystäväni kokeilemaan, miltä ratsastus kokeneen kilpahevosen selässä maistuu. Ruunikolle suomenhevoselleni satulassa horjuva ja käsiään villisti vatkaava täti-ihminen oli kuitenkin liikaa.
Aluksi ori vielä yritti purra hammasta ja olla kuuliainen, mutta kun se ei vielä alkuverryttelyjen jälkeenkään ottanut mitään selvää ratsastajansa epäselvästä vuorovaikutuksesta, alkoi Loton päässä lyödä tyhjää. Oli kuin ori olisi unohtanut aivan kaikki osaamansa liikkeet ja kaupan päälle vielä kuuroutunutkin sen viipottaessa ympäri maneesia avuton ja hätääntynyt ratsastaja selässään. Omat neuvoni olivat aivan yhtä tyhjän kanssa, sillä keinot, jotka yleensä toimivat Loton selässä hyvin, tekivät tilanteesta vain hetki hetkeltä kaoottisemman. Viimeistään orin siirtyessä ravista laukkaan oli peli lopullisesti menetetty. Ystäväni teki ainoan mahdolliseksi kokemansa peliliikkeen ja heittäytyi alas satulasta Loton hieman hidastaessa vauhtiaan kaarteessa.
Putoaminen oli onneksi pehmeä, eikä ratsastaja loukkaantunut pudotuksessa kuin korkeintaan muutaman mustelman verran. Kokemus ei kuitenkaan ollut ollut lainkaan sellainen, kuin hän oli kuvitellut, enkä minäkään ollut osannut arvata tilanteen eskaloituvan tällä tavalla. Lotto sentään rauhoittui nopeasti karistettuaan häirikön satulastaan, eikä sitä haitannut ollenkaan palata töihin, kunhan vain ratsastajana oli ystäväni sijaan joku muu – tällä kertaa minä itse. Ratsastin orin kanssa ehkä vartin verran, ja vaikka se olikin kaukana miellyttävästä, oli se kuitenkin jo muutaman kierroksen jälkeen lähes oma itsensä.
Tarjouksestani huolimatta ystäväni ei halunnut enää kiivetä takaisin Loton satulaan, joten sen työpäivä jäi lopulta tyngäksi. Hilja sen sijaan joutui vapaapäivältään työn touhuun, olihan se aivan varmasti rauhallinen ja luotettava ratsu kovia kokeneelle ystävälleni, joka tarvitsi mukavaa kokemusta nyt vielä enemmän kuin ennen Loton selkään kiipeämistään.