VH16-018-2036
Lopetettu vanhuuden vaivojen vuoksi 23.08.2022 ♥
Kalmantanssin kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kalmantanssi | Kutsumanimi | Manna |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 165cm, ruunikko |
| Syntymäaika, -paikka | 01.07.2016, Suomi | Ikä | 24-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 90cm, vaativa | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Rattotallit OY |
Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Kalmantanssi muutti Kuuraan jo varttuneessa 13-vuoden iässä, mutta silti ratsukouluttamattomana: tammalla oli kilpailtu menestyksekkäästi valjakkoajossa, mutta sen selässä oli ehditty hädin tuskin käydä istumassa. Selväpäisen ja verrattain paljon töitä tehneen ruunikon uudelleenkouluttaminen oli melko yksinkertainen projekti, ja vain joitain kuukausia muutosta tamma jo starttasi ensimmäisissä ratsastuskilpailuissaan. Kilttiluontoisen ja hyväsukuisen tamman tulevaisuus kilpauran jälkeenkin on jo selvillä: se tullaan parittamaan ainakin Sutun ja Sutkin kanssa, ehkä vielä jonkin muunkin koulupainotteisen suomenhevosorin kanssa.
Manna vastaa suomenhevosen rotumääritelmän luonnekuvausta paremmin kuin hyvin: tamma on nöyrä, luotettava ja yritteliäs. Se on myös kiltti ja rauhallinen, soveltuen näin ollen hyvin monenlaisten harrastajien käsiteltäväksi ja ratsastettavaksi. Lisäksi Manna on kokenut valjakkovaunujen vetäjä: siis monitoimihevonen sanan varsinaisessa merkityksessä! Arjen rullatessa on vankkarakenteinen suomenhevonen hyvin helppo ja yksinkertainen käsiteltävä: Manna tykkää rutiineista, mutta joustaa niistä tarvittaessa ilman suurempaa numeroa. Tamma osaa nauttia saamastaan huomiosta, eivätkä mitkään hoitotoimenpiteet koettele sen kärsivällisyyttä. Ulkopuolisen silmään Manna voi vaikuttaa jopa tylsältä, mutta pitkästyttävää seuraa ruunikko ei tietystikään ole; se vain suhtautuu elämään sopivan leppoisalla ja lempeällä asenteella. Manna lastautuu kuljetusautoon ongelmitta ja se myös matkustaa hiljaa ja rauhallisesti. Suomenhevonen viihtyy reissussa kohtalaisen hyvin leimautumatta liikaa tiettyihin hevosiin tai ihmisiin: tamman kanssa onkin aina ilo lähteä reissuun, kun pahimman luokan kauhuskenaarioita ei tarvitse pyöritellä päässään jo viikkoja ennen varsinaista tapahtumapäivää.
Myös ratsain Manna on ihana hevonen: se peilaa rehellisesti ratsastajaansa, muttei lähde kusettamaan kokematontakaan kuskia. Ruunikko tekee töitä aina hyvällä mielellä, eikä se kiukuttele vaikeidenkaan tehtävien edessä; päinvastoin, mitä enemmän haastetta tammalle tarjoaa, sitä innokkaammin se yrittää hoitaa oman tonttinsa kunnialla. Vahvan valjakkotaustan vuoksi Manna hallitsee hyvin kroppansa, eivätkä helpolla tasolla vaadittavat kouluratsastusliikkeet tuota sille minkäänlaisia ongelmia. Myöhäisellä iällä suoritettu ratsukoulutus näkyy kuitenkin hieman ajoittaisina tasapainon heilahduksina, sekä hienoisena voimattomuutena runsaati kokoamista vaativissa tehtävissä. Muilta osin suomenhevonen suorittaa tasollaan erinomaisesti, tarjoten kilpakumppaneilleen hyvinkin varteenotettavan vastustajan aina kansallisella tasolla saakka. Vuosien kisakokemuksensa vuoksi Manna on reissuissa hyvin ratsastettavissa, eikä se turhaan kyyläile maisemia tai häiriinny muiden ratsukoiden toiminnasta. Tamman hermot pitävät erinomaisesti silloinkin, kun ratsastaja selässä vähän jännittää omaa suoritustaan. Esteiden ylittäminen on hevosen mielestä mukavaa vaihtelua treeniin, mutta liekehtivän innoissaan se ei touhusta kuitenkaan ole: Manna ylittää esteet kiltin kuuliaisesti, mutta sen kapasiteetti on hieman rajallinen ja myös tekniikassa riittää toivomisen varaa. Valjakkokärryjen edessä tamma on kuin kotonaan: se hallitsee erinomaisesti kaikkien osakokeiden vaatimat taidot, ollen ehkä kaikkein parhaimmillaan juuri kouluosuudella; hevonen suorittaa tarkasti ja tasaisesti, mikä tietysti miellyttää tuomareita kilpailuista toiseen. Myös tarkkuus- ja maratonosuudet hevonen hoitaa varmoin ottein, ollen kuitenkin ehkä hieman hidas kivutakseen aina palkintosijoille saakka.
| i. Timoteitonttu sh, 166cm, vrn |
ii. Lauhajärven Rietrikki sh, 168cm, vprt |
iii. Frederikki |
| iie. Hallanmaan Sarastus |
||
| ie. Prisilla sh, 165cm, rn |
iei. Satumaan Kingi |
|
| iee. Hevilikka |
||
| e. Veeran Pajupolkka sh, 161cm, prn |
ei. Laulutaikuri sh, 158cm, trt |
eii. Hapanralli |
| eie. Hupilan Aattoaamu |
||
| ee. Veeran Syntivalssi sh, 162cm, prn |
eei. Hopiavuoren Sinatra |
|
| eee. Kotikonnun Veera |
i. Timoteitonttu oli näyttävä ja pitkäharjainen suomenhevosori, jota ihailtiin valjakkokentillä koto-Suomen lisäksi myös Euroopan areenoilla. Ruunikko ei aina ollut se kaikkein helpoin hevonen ymmärtää, mutta se osasi liikkua komeasti ja hoitaa tonttinsa vaunujen edessä, minkä vuoksi sen tuloslista oli aikalaisiinsa verrattuna varsin vaikuttava. Siitosorina Timoteitonttu ei ehtinyt toimia kuin kahden kauden verran, eikä se silloinkaan ollut erityisen suosittua jalostusmateriaalia. Hevosen siittiösolut eivät kestäneet kuljettamista, mikä jo itsessään karsi potentiaaliset tamma-asiakkaat melko minimiin. Orille syntyneet 12 jälkeläistä ovat kuitenkin olleet kivan kompakteja ja hyvässä tasapainossa liikkuvia käyttöhevosia, joita on nähty jonkin verran kilpakentillä myös ratsain. Timoteitonttu lopetettiin 16-vuotiaana leikkaushoitoa vaatineen puikkoluiden murtuman vuoksi – omistaja ei nähnyt vanhan hevosen leikkauttamista kannattavana toimenpiteenä, vaan päätyi ennemmin lopettamaan sen kivut lopullisesti.
ii. Lauhajärven Rietrikki oli lähes legendan maineessa paistatelleen Frederikin viimeiseksi jäänyt orijälkeläinen. Hevonen oli pitkäjalkainen ja jalorakenteinen, minkä vuoksi se sopi valjakkovaunujen eteen kuin nenä päähän. Orilla myös ratsastettiin jonkin verran, mutta kantakirjaan se meni kuitenkin kilpailusaavutustensa sekä korrektin rakenteensa vauhdittamana. Jalostukseen hevosta käytettiin hyvin harkitusti, sillä sen päätyönä pidettiin aina kilpaurheilua. Jälkeläisiä Rietrikille syntyi kaikkiaan vain 17 kappaletta. Suurin osa varsoista oli mukavia käyttöhevosia vailla kuitenkaan mitään sen ihmeellisempiä kykyjä, mutta oli joukossa muutama selvästi parempikin hevonen. Rietrikki eli pitkän ja terveen elämän: sen ruoansulatuskanava alkoi oireilla ensimmäisen kerran vasta 27 vuoden iässä, ja vaikka vaivoja ensin hoidettiinkin tarmokkaasti, päätettiin se hevosen vanhan iän sekä melko toivottoman ennusteen vuoksi päästää ikivihreille vain muutamia kuukausia myöhemmin.
ie. Prisilla oli mitä ihastuttavin useammassa eri ratsastuskoulussa vaikuttanut opetushevonen. Se oli luonteeltaan rauhallinen ja luotettava, minkä lisäksi hevosella oli tasaiset askeleet ja loputtomalta tuntuva työmoraali. Tamma ei ollut järin lahjakas estetunneilla, mutta se vei ratsastajansa aina turvallisesti esteiden ylitse. Koulu- ja alkeistunneille ruunikko sopi paljon paremmin: siellä se teki tehtävät kuuliaisen tasaisesti saaden ratsastajalle kuin ratsastajalle hyvän ja itsevarman olon. Prisilla vaihtoi elämänsä aikana muutaman kerran kotia: ensimmäisen kerran se muutti ratsastuskoulusta toiseen 9-vuotiaana sen synnyinkodin mentyä vararikkoon, ja toisen kerran se joutui muuttamaan loukkaantumisen vuoksi pienemmälle tallille 14-vuotiaana. Loukkaantumisen vuoksi se myös astutettiin kertaalleen. Muita jälkeläisiä sille ei valitettavasti ehtinyt syntyä ennen kuin se jouduttiin ähkyn vuoksi lopettamaan vain 18-vuotiaana. Oikeita kilpailutuloksia Prisillalla ei ollut, vain joitain kelvollisia suorituksia harjoituskisojen pikkuluokista, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö tammassa olisi ollut piilevää laatua, joka olisi voinut omistautuneen kouluratsastajan kanssa päästä aivan eri tavalla oikeuksiinsa.
e. Veeran Pajupolkka oli hurmaavaluontoinen suomenhevostamma, jonka kaviot olivat vahvasti urheilumaailman oven välissä. Ruunikko oli kotioloissa mitä leppoisin tyyppi, mutta kilpailuihin päästessään se ei todellakaan päästänyt haastajiaan helpolla. Pajupolkka muisti itse pitää rimansa korkealla, eikä se todellakaan sietänyt virheiden tekemistä. Pitkän kisauransa aikana tamma ehti kerätä kokemusta niin valjakkoajosta kuin koulukentiltäkin, jälkimmäisen jäädessä kuitenkin hieman nuoruuden vaunuvuosien varjoon. Pajupolkan parhaat tulokset ovat ehdottomasti valjakkokentiltä, missä tamma kilpaili lähes kymmenen vuoden ajan aina vaativalla tasolla saakka. 18-vuotiaana suomenhevonen synnytti ensimmäisen ja ainoaksi jääneen jälkeläisensä, joka niin ikään koulutettiin nuorella iällä vetämään valjakkovaunuja. Pajupolkka eli 22-vuotiaaksi saakka, kunnes sen asteittain pahentunut puhkuri alkoi vaikuttaa liiaksi hevosen elämänlaatuun ja se päädyttiin yhteisymmärryksessä omistajien kanssa lopettamaan.
ei. Laulutaikuri oli yhden ihmisen silmäterä, jonka harvemmin tarvitsi itse tehdä mitään rehujensa eteen. Ori sai aina osakseen parasta mahdollista hoitoa: se söi vain kalleimpia rehuja, sitä huollettiin ja hoidettiin jatkuvasti, se treenasikin vain parhaimpien valmentajien kanssa. Omistaja meni hevosensa pakonomaisessa palvomisessa aina niin pitkälle, että vaati orilleen vain parhaita lähtöpaikkoja kilpailuissa ja järjesti melkoisia näytöksiä aina silloin, kun asiat eivät sujuneet hänen elämänsä keskipisteen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Laulutaikurin omistaja oli valitettavasti syyllisenä moneen maineenmenetykseen ja burnoutiin, mikä vuosien varrella karkotti hevosen ympäriltä nekin ammattilaiset, jotka vielä olivat hyvissä väleissä omistajan kanssa. Kaiken tämän keskellä ori itse jäi ironisesti toisarvoiseksi: sen kilpaura kattoi vain muutaman hassun koulustartin, eivätkä tammanomistajatkaan olleet kiinnostuneita näytöttömästä rautiaasta. Hevonen kärsi aivan turhaan omistajansa vaikean maineen vuoksi, eikä siitä ikinä tullut sellaista huipputähteä, johon orin laatu olisi vaivattomasti riittänyt. Laulutaikuri kuoli tapaturmaisesti 17-vuotiaana saatuaan vain pari hassua jälkeläistä, mutta sitäkin lohduttomamman perinnön.
ee. Veeran Syntivalssi oli ihan mieletön tamma, sellainen, jollaisia tulee vastaan vain yksi tuhannesta. Hevosessa oli kaikki: hyvä rakenne, kaunis väri, pitkät harjakset. Se liikkui näyttävästi, osasi paljon asioita ja oli luonteeltaan sellainen, ettei parempaa olisi voinut toivoa. Kaikeksi onneksi Syntivalssi myös syntyi sellaiseen kotiin, jossa sen laatu pääsi kunnolla esille. Tamma kilpaili nuoruusvuosinaan sekä koulu- että esteratsastuksessa painottuen kuitenkin vanhemmalla iällä ensimmäiseen. 10-vuotiaana se siirrettiin kokonaan siitoskäyttöön, ei suinkaan terveyssyistä, vaan koska hevosen omistaja tunnisti tammansa erinomaisuuden ja koki velvollisuudekseen myös jatkaa sen sukua mahdollisimman laajasti. Syntivalssi tekikin yhteensä kuusi upeaa varsaa, kaikki toinen toistaan hienompia. Hevonen myös palkittiin vielä kuolemansa jälkeen jälkeläisistään. Tamma lopetettiin 22-vuotiaana kroonisesti oireilevien jalka-vaivojen vuoksi.
20.12.2016 t. Varismäen Haltijavalssi (i. Kanervalouhen Kosmos) om. Enni, VRL-09601
20.02.2017 o. Varismäen Kalmankaltio (i. Rikinä) om. Varismäki
11.04.2019 o. Varismäen Kasarirokkari (i. Suomirokkia) om. Eedla S, VRL-14880
02.02.2022 t. Kuuran Kaihonkantri (i. Nokisutari) om. Aino Kurkinen, VRL-12701
25.02.2022 o. Kuuran Lottopotti (i. Laastarisuhde) om. Cherry, VRL-12299
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.04.2022: SLA-I (18 (4+10+4) + 22 + 19 + 20 + 20 = 99p)
Kouluhevosten laatuarvostelutilaisuus 30.04.2022: KRJ-I (6,5 + 40 + 20 + 20 + 15 = 101,5p)
Valjakkohevosten laatuarvostelutilaisuus 30.04.2022: Ei palkittu (6 + 26 + 20 + 5,5 + 15 = 72,5p)
Kilpaillut valjakkoajossa porrastetuissa
KRJ: 40 sijoitusta
| VVJ vaikeustaso 6/5 | Ominaisuuspisteet valjakkoajo: 2428.88p |
| 15.09.2021 | Mäntykatve | Helppo A | 2/54 |
| 13.10.2021 | Liljegård | Helppo A | 4/40 |
| 13.10.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | Helppo A | 7/60 |
| 14.10.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | Helppo A | 7/60 |
| 16.10.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | Helppo A | 7/60 |
| 17.10.2021 | Kaihovaara | Helppo A | 4/40 |
| 17.10.2021 | Liljegård | Helppo A | 6/40 |
| 18.10.2021 | Lindgård | Helppo A | 3/60 |
| 19.10.2021 | Kaihovaara | Helppo A | 2/40 |
| 20.10.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | Helppo A | 7/60 |
| 20.10.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | Helppo A | 6/60 |
| 20.10.2021 | Kaihovaara | Helppo A | 2/40 |
| 20.10.2021 | Lindgård | Helppo A | 2/60 |
| 23.10.2021 | Liljegård | Helppo A | 3/40 |
| 24.10.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | Helppo A | 3/60 |
| 25.10.2021 | Kaihovaara | Helppo A | 2/40 |
| 27.10.2021 | Kaihovaara | Helppo A | 2/40 |
| 27.10.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | Helppo A | 3/60 |
| 28.10.2021 | Hiivurin Suomenhevoset | Helppo A | 1/60 |
| 28.10.2021 | Kaihovaara | Helppo A | 3/40 |
| 29.10.2021 | Liljegård | Helppo A | 5/40 |
| 01.11.2021 | Yemene | Helppo A | 4/40 |
| 04.11.2021 | Holmberg | Helppo A | 6/40 |
| 05.11.2021 | Vihiniemi | Helppo A | 6/40 |
| 06.11.2021 | Holmberg | Helppo A | 6/40 |
| 07.11.2021 | Vihiniemi | Helppo A | 2/40 |
| 08.11.2021 | Yemene | Helppo A | 2/40 |
| 09.11.2021 | Vihiniemi | Helppo A | 2/40 |
| 09.11.2021 | Vihiniemi | Helppo A | 6/40 |
| 10.11.2021 | Holmberg | Helppo A | 5/40 |
| 10.11.2021 | Yemene | Helppo A | 1/40 |
| 10.11.2021 | Yemene | Helppo A | 3/40 |
| 13.11.2021 | Crion Ponies | Helppo A | 4/30 |
| 17.11.2021 | Crion Ponies | Helppo A | 4/30 |
| 18.11.2021 | Crion Ponies | Helppo A | 4/30 |
| 18.11.2021 | Crion Ponies | Helppo A | 4/30 |
| 18.11.2021 | Vihiniemi | Helppo A | 3/40 |
| 19.11.2021 | Vihiniemi | Helppo A | 2/40 |
| 20.11.2021 | Vihiniemi | Helppo A | 3/40 |
| 23.11.2021 | Holmberg | Helppo A | 4/60 |
21.08.2021 - Valmentajana Kirsti Tuomi (omistaja)
Manna oli sangen mielenkiintoinen projekti: hevonen, jolla oli paljon kilpakokemusta ja kyky kantaa itseään oikein kouluradalla, mutta vain olemattoman vähän kokemusta ratsastajasta. Tamma oli kuitenkin selväjärkinen ja miellyttämisenhaluinen, minkä vuoksi se tuntui omaksuvan uusia oppeja reippaalla tahdilla. Avuistakin puolet olivat hevoselle tuttuja, puolet vielä vähän hepreaa, mutta lähes kaikki pyydetyt asiat ruunikko olisi osannut vaikka unissaan. Tilanne tuntui monella tapaa absurdilta: huonosta lihaskunnostaan huolimatta Manna hallitsi oman kroppansa hyvin, ja vaikkei se pitkiä pätkiä jaksanutkaan tehdä kerralla, muistutti se silti olemukseltaan enemmän vanhaa konkaria kuin nuorta ratsukoulutettavaa. Ja konkarihan hevonen olikin, ei vain juuri tässä lajissa.
Valmennus aloitettiin tuttuun tapaan työskentelemällä ympyrällä. Manna vaikutti melko energiseltä, minkä vuoksi se ei olisi malttanut keskittyä ratsastajansa apuihin täysillä. Hevonen ohjautui hyvin, liikkui peräänannossa ja oli aktiivinen (ellei jopa ajoittain kiireinen), mutta se vastaanotti Cherryltä vain tarkkaan valikoituja apuja. Ruunikko tuntui turtuneen kyljistään täysin, eikä se juuri välittänyt ratsastajansa pohjeavuista tai istunnan tiivistymisestä. Valjakkoajosta tuttuja ääniapuja hevonen sen sijaan noudatteli kuuliaisesti, kuten myös ohjien avulla välitettyjä pidätteitä, puolipidätteitä sekä kääntäviä apuja. Ympyräuralla juokseminen onneksi pehmitti Mannaa melko nopeasti. Kun suomenhevonen alkoi notkistua kyljistään, alkoi se samalla kuuntelemaan herkemmällä korvalla myös ratsastajansa jalkaa. Aluksi reaktiot pohkeeseen olivat tuttuun tapaan hieman hätäisiä, mutta ajan kuluessa Manna tasoittui ja alkoi tehdä töitään turhia liioittelematta.
Laukkatyöskentelyssä päivän fokus oli ympyröiden sijaan lävistäjillä. Mannan kisakauden avaukseen ei enää olisi tuhottomasti aikaa, ja opeteltavana oli vielä paitsi lävistäjien ratsastaminen, myös vastalaukassa työskenteleminen. Askellaji itsessään ei ollut tammalle vaikea: hevosella oli luonnostaan hyvä ylämäkeen suuntautuva laukka, jonka lisäksi myös kokoaminen onnistui ruunikolta kuin itsestään. Haasteitakin kuitenkin oli, sillä vaikka laukkatehtävät olivat olleet valjakkovaunujen edessä Mannalle helppoja, toi selässä keikkuva ratsastaja nyt oman osansa mukaan yhtälöön. Cherrylle tämän tasoiset tehtävät eivät onneksi olleet uusi asia, vaan naisella oli rutkasti kokemusta tämänkaltaisten tehtävien ratsastamisesta. Siitäkin huolimatta Mannalla kesti aikansa tottua ajatukseen, että selässä oleva ihminen tasapainottaisi sitä omalla painollaan etenkin kaarteen lähestyessä. Muutamia kertoja hevonen pudotti itsensä ennen aikojaan raville ollessaan selkeästi hämmentynyt ratsastajansa tekemisistä, mutta itsevarmuuden kertyessä myös tehtävän onnistumisprosentti lähti hilautumaan ylöspäin. Pieniä oivalluksia tehdessään tamma vaikutti aina enemmän kuin tyytyväiseltä itseensä, mikä tällä kertaa riitti minulle paremmin kuin hyvin.
12.09.2021 - Valmentajana Kirsti Tuomi (omistaja)
Manna oli kehittynyt parissa kuukaudessa ihan valtavasti: siinä missä se vasta joitain viikkoja sitten opetteli kuuntelemaan pohjeapuja ääniapujen sijaan, teki se nyt jo varsin tasaista ja vakuuttavaa yhteistyötä ratsastajansa kanssa. Tamman paluu kilparadoille oli enää päivistä kiinni, minkä vuoksi tänään treenattiin kokonaista ohjelmaa tehden siihen vielä aivan viimeisiä viilauksia. Alkuverryttely pidettiin melko lyhyenä, sillä hevosella oli takanaan melko intensiivinen treeniviikko, eikä tarkoituksena ollut puristaa siitä viimeisiä mehuja juuri tärkeän urakynnyksen edessä. Ruunikko vaikutti olevan melko hyvässä vireessä, eikä se hapuillut edes vaikeampien tehtävien, kuten väistöjen tai vastalaukkakaarteiden kanssa. Ajoittain, kun tehtävä tuntui Mannasta erityisen vaikealta, se hakeutui hetkeksi luotiviivan taakse, mutta nosti turpansa sieltä itsenäisesti heti, kun eteen tuli taas helpompia asioita. Ratsukko oli mielestäni valmis aloittamaan ratatreenin.
Kankikuolaimen vuoksi Manna painui heti alkutervehdyksessä niskastaan matalaksi, mutta muuten pysähdys oli esimerkillinen: hevonen seisoi rauhassa tasajaloin, eikä sen keskittyminen herpaantunut hetkeksikään ratsastajan irrottaessa ohjasotteen toisesta kädestään. Ensimmäinen keskiravi oli näyttävä, vaikka siirtymiset olisikin voinut esittää huolitellummin. Myös ensimmäinen pohkeenväistö oli hyvä, mitä nyt ristiaskeleet olisivat voineet viedä hieman jyrkemmin sivulle. Toinen keskiravi oli ensimmäistä kiireisempi, mutta se rauhoittui loppua kohden paremmaksi. Erityisesti lopun kokoaminen oli kaunis: kiireetön ja nätisti ratsastettu, mutta varsin selkeä. Pohkeenväistö vasemmalle oli askeleiltaan parempi, mutta sen aikana esiintyi hieman horjahtelua tahdin kanssa. Ei väistöissä kuitenkaan mitään dramaattista ollut; näitä ehtisi kyllä korjailla kisakauden aikanakin. Harjoituslaukan nostossa ei ollut mitään ihmeellistä, ei myöskään keskilaukassa tai niiden välisissä siirtymisissä. Vastalaukassa Manna painui jälleen hieman kuolaimen alle, mutta muutoin se tsemppasi hienosti aina käynnin kautta tehtävään laukanvaihtoon saakka. Myös vasen laukka oli laadultaan hyvää, ja koska kyseessä oli ruunikon helpompi kierros, pystyi se myös säilyttämään ryhtinsä keski- ja vastalaukassa toista kierrosta paremmin. Käynnissä tamma oli jo ehkä hieman nuutunut, mikä näkyi laiskana takaosan työskentelynä, muttei kuitenkaan sen hälyttävämmin muussa tekemisessä. Lopputervehdykseen hevonen tuli jälleen hyvässä tasapainossa ja sujuvasti. Kokonaisuudessaan oikein hyvä suoritus, lonkalta heitettynä ehkä 62 prosentin arvoinen rata, jonka perusteella ratsukko oli varsin valmis siirtymään ratatreeneistä oikeisiin kilpailutilanteisiin.
21.02.2022 - Kirjoittanut omistaja
Manna miellyttää minua niin monella tavalla, että kaikkien sen jo aiemmin synnyttämien varsojenkin jälkeen halusin tehdä siitä vielä varsan. Viimeksi syntynyt Kuuran Kaihonkantri oli ollut täydellinen, mutta koska sille löytyi kiinnostunut ostaja, vieläpä erittäin hyvä sellainen, lähes välittömästi varsan syntymän jälkeen, ei tehtävissä ollut ollut kuin yksi taloudellisesti kestävä päätös. Kantri muutti Kurkisen Ainon matkaan ja minä jäin hammasta purren odottamaan, että pääsisin tekemään Mannalla vielä yhden viimeisen varsan. Odotellessa minulla oli hyvin aikaa tutustua hevoseni aiempiin, vuosina 2016-2019 syntyneisiin Varismäen tilan kasvatteihin.
Mannan esikoinen, nyt jo kymmenvuotias Varismäen Haltijavalssi oli kaunisrakenteinen suomenhevostamma. Se oli kunnostautunut hieman valjakkoajossa, mutta viettänyt muilta osin melko hiljaista oloneuvoksen elämää. Hevonen asui tätä nykyä Teilikorvessa, minne rautias mitä ilmeisimmin oli myyty suoraan synnyinkodistaan. Varismäen Kalmankaltio taas asusteli parasta aikaa Mäntykatveen Suomenhevosissa, missä niin ikään kouluratsastus ja valjakkopainotteinen suomenhevosori odotteli parempaa hetkeä kykyjensä näyttämiselle. Omasta mielestäni ehdottomasti hienoin Varismäen kasvateista oli kuitenkin Kasarirokkari. SLA-II -palkittu suomenhevosori oli paitsi yleispainotteinen, myös kunnostautunut menestyksekkäästi koulu-, este- ja kenttäratsastuksessa. Orilla on myös pari jälkeläistä, joista Kasarirevanssi on palkittu lukuisissa varsalaatuarvosteluissa. Aika kivoja jälkeläisiä, mutta valitettavasti vähän niukalle näytölle jääneitä sellaisia.
Oman Manna-varsani (ja tämän vannoin pitäväni, tarjosi kuka tahansa varsasta sitten mitä tahansa) päätin tehdä omasta tuontioristani Laastarisuhteesta. Mannalla oli ihana luonne, jota korkealle koulutettu ja herrasmiesmäinen Suttu voisi vahvistaa vielä entisestään. Sutulla oli myös kiva rakenne, riittävästi näyttöjä kilpakentiltä ja se oli erittäin helposti saatavilla jalostukseen asuessaan Mannan kanssa saman tallin katon alla. Aiempaa jälkeläisnäyttöä Sutulta ei vielä löytynyt, mutta se ei estänyt minua päätymästä orivalintaan siitä huolimatta. Aika näyttäisi, millainen Mannan iltatähdestä oikein tulisikaan, mutta tuskin ainakaan kovin huono hevonen tamman aiemmasta jälkeläisnäytöstä pääteltynä.
17.03.2022 - Kirjoittanut omistaja
Kuuran Suomenratsujen avointen ovien päivä oli kulunut suunnitelmien mukaisesti: kouluratsastusdemo oli kerännyt yli 40 henkisen yleisön, jonka lisäksi suuresta suosiosta olivat päässeet nauttimaan myös pihatosta maneesiin juoksemaan tuodut varsat. Jenna oli loihtinut vieraille mitä maittavimman lounaan ja nyt vuorossa oli oma osuuteni tallin tilusten, toiminnan sekä merkittävimpien hevosten esittelystä. Illemmalla vuorossa olisi vielä kutsuvieraille järjestetty esteratsastusklinikka sekä tallin omien jalostusorien esittely kavalkadissa. Ilta jatkuisi todennäköisesti aina yön pikkutunneille saakka, vaan väliäkö sillä, kun seura oli mitä miellyttävintä ja jutun juurta riittisi paitsi kuluneesta päivästä, myös hevosalan muista päivänpolttavista puheenaiheista.
Tallirakennukset ja pihatot tuli kierrettyä melko nopeasti, sillä näin päiväsaikaan ne olivat tyhjillään hevosten ulkoillessa päiväjärjestyksen mukaan aina kello kahdeksaantoista saakka. Tarhoilla eteneminen oli kuitenkin merkittävästi hitaampaa, sillä vähän väliä innostuin esittelemään hevosia vähän suunniteltua yksityiskohtaisemmin: ”Tämä tässä on Veritimantti, aika vekkulin värinen siitostamma. Tässä taas on komean meriittilistan kerännyt Villahaan Charmantti, ja tuolla tarhailee oma suosikkiratsuni Kaihon Vienovaino.” Lista olisi jatkunut loputtomiin jos minulla vain olisi ollut rajattomasti aikaa. Kello tikitti kuitenkin kilpaa ripauksella ylpeyttä maustetun sanatulvani kanssa, ja ennen kuin huomasikaan oli tullut aika esitellä yleisölle vielä yksi viimeinen hevonen.
”Viimeisenä oman esittelytuokionsa on ansainnut Kalmantanssi. Tämä tamma ostettiin Varismäen tilalta vuoden 2021 loppupuolella. Se oli jo silloin aika iäkäs, 15-vuotias, ja valjakkoajossa kunnostautunut kolmen varsan äiti. Tamma oli kuitenkin vielä kivassa kunnossa ja laitettiin se kunnolla satulaan, jonka jälkeen se kilpaili parin kauden verran aika huikeilla tuloksilla kouluratsastuksessa. Nyt se on jo eläkkeellä, justiinsa vieroitettu viimeisestä varsastaan, mutta eiköhän se vielä joskus viedä näytille ainakin suokkilaatikseen. Ja niin, kaikkiaanhan tällä on nyt varsoja viisi kappaletta, aika huima suoritus paria lajia kisanneelle tammalle, vai mitä! Oma suosikkini Mannan jälkeläisistä on varmaan Kurkisen Ainolle myyty Kuuran Kaihonkantri, mutta myös Varismäen Kasarirokkari on aika hieno hevonen. Kotonahan meillä asustelee vain Mannan iltatähti, Kuuran Lottopotti, joka vasta kasvaa tuolla pihatossa kavereidensa seurassa.” Näihin sanoihin päättyi saarnani tallin asukkaista ja eritoten Mannasta, olinhan jo muutenkin ylittänyt oman aikani.
30.03.2022 - Kirjoittanut omistaja
”Eihän me nyt oikeasti käydä tätä keskustelua. Manna ei ole poistolistalla, me ollaan sille lupsakat eläkepäivät velkaa”, kiukuttelin tallimestarilleni Ainalle kuin hänen varovainen ehdotuksensa olisi ollut huutava vaatimus lopettaa koko tallibisnes.
”No en mäkään ajatuksesta tykkää, mutta ajattele nyt järjellä: ei sillä ole enää tulevaisuutta, mutta rahaa siihen uppoaa silti joka ikinen päivä”, brunette perusteli rauhallisesti. Tämä ei ollut hänen ensimmäinen rodeonsa, samankaltaisia keskusteluja jouduttiin käymään lähes jokaisen lopetettavaksi päätyvän (tai päätymättömän) hevosen kohdalla.
”Ei, Manna on spesiaali, siitä ei luovuta”, kiukuttelin kuin murrosikäinen teini konsanaan. En vaivautunut edes perustelemaan kantaani sen enempää, sillä tiesin Ainan kunnioittavan päätöstäni muutenkin.
”No jos katsotaan tilannetta vaikka kuukausi kerrallaan. Käytetään se vaikka laatiksissa vielä?” alaiseni jatkoi vielä asiansa ajamista raivostuttavan rationaalisella lähestymistavalla.
”Joo, katsotaan ainakin laatikset vielä”, mutisin kääntäen naiselle selkäni. Kuinka hän kehtasi inttää tällaista asiaa viikosta toiseen, ja vielä tällaisena päivänä, kun monttu oli jo jouduttu avaamaan Hierakan tapaturmaisen kuoleman vuoksi. Tai ehkä juuri siksi, että monttu sattui olemaan vielä auki.