VH24-018-0180
Kuuran Kastehelmen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Kastehelmi | Kutsumanimi | Helmi |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 150cm, tummanrautias |
| Syntymäaika, -paikka | 23.03.2024, Suomi | Ikä | 13-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 110cm, me. 90cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kuuran Varjosoturi oli tehnyt hienon kilpauran, mutta jälkeläisiä sille ei vielä ollut siunaantunut. Suunnitelmissa oli kyllä käyttää oria aikanaan jollekin kuuralaiselle tammalle laittaen syntyvä varsa mahdollisesti myyntiin, mutta ensihätään sopiva morsian etsittiin Pyökkipolusta. Kelokorven Kuurnassa yhdistyi paljon hyviä ominaisuuksia, joiden vuoksi se soveltui Turon partneriksi paremmin kuin hyvin. Yhdistelmästä syntynyt Kastehelmi erosi tammalinjaltaan piristävästi omista hevosistani, joten eiköhän hevosen paikka aikanaan ole osana Kuuran siitostammavahvuutta.
Helmi on sympaattinen pieni tamma, joka hurmaa hoitajansa varovaisen sosiaalisella luonteellaan ja lähes ylitse viritetyllä kohteliaisuudellaan. Rautias on hyvin tarkka siitä, ettei se koskaan omalla käytöksellään loukkaa kanssaeläjiään. Se kunnioittaa muita hevosia lähes arkuuteen saakka, mutta omaa kuitenkin tarpeeksi sosiaalisia taitoja selviytyäkseen kunnialla laumaelämästä. Hoitajansa henkilökohtaiseen tilaan Helmi ei ikinä astu luvatta, mutta omaan tilaansa se päästää kyselemättä ihmisen kuin ihmisen tämän aikeista huolimatta. Suomenhevonen tunnetaankin huoltojoukoissa helppona ja suoraviivaisena käsiteltävänä, jonka kanssa sujuvat niin arkiset askareet kuin harvinaisemmat erikoistilanteetkin. Helmi jännittää trailerissa matkustamista jonkin verran, mutta korvat tukittuina ja hyvien eväiden kanssa reissut kotitallin ulkopuolelle sujuvat pääsääntöisesti ongelmitta. Kohteeseen saavuttua suomenhevonen tarkkailee ympäristöään valppaasti, mutta kotioloista tutut erinomaiset käytöstavat sillä on aina mukana reissuissakin.
Taskukokoisuudestaan huolimatta Helmi on melkoinen tykki esteratsastuksessa. Tammalla on suorittajahevosen pääkoppa, jonka turvin se sietää painetta ja epämukavuusalueella toimimista helposti yhden esteradan hyppäämisen verran. Helmi ei edellytä ratsastajaltaan täydellisyyttä, vaan se pyrkii korjaamaan pilottinsa virheitä parhaan kykynsä mukaan. Rautiaan hyppykaari jää helposti laakeaksi, mutta tarkalla jalkatekniikallaan hevonen tekee estevirheitä vain harvoin, vaikka esteiden puomit keikkuisivatkin sen kapasiteetin äärirajoilla saakka. Rataesteiden lisäksi Helmi hyppää rohkeasti myös kiinteitä esteitä, olipa ne sitten sijoiteltu tuttuun ja turvalliseen maneesiympäristöön tai oikealle maastoesteradalle luonnon helmaan. Sileällä suomenhevonen ei ole mikään liitokavio eikä edes pikkutarkka teknisten liikkeiden suorittaja, mutta omalla koulutustasollaan se suorittaa tasaisesti ja kuuliaisesti. Useimpien ratsastajien mielestä tamma jää helposti pohkeen taakse ja tyhjäksi edestä, mutta taitava ratsastaja saa hevosen kyllä liikkumaan rehellisesti runkonsa lävitse, jolloin edellä kuvatut tuntemukset jäävät nopeasti historiaan. Pysyäkseen notkeana ja vastaanottavaisena Helmi tarvitsee säännöllisesti läpiratsastusta, vaikka tuhmaksi se ei heittäydykään koskaan.
| i. sh, 149cm, prn |
ii. Syyn Virranviemä sh, 153cm, rn |
iii. Kuolemanvirta |
| iie. Havian Fenja |
||
| ie. Kuuran Harmonia sph, 147cm, trt |
iei. Verantatonttu |
|
| iee. AT Hulihevinä |
||
| e. Kelokorven Kuurna sh, 153cm, rt |
ei. E.N. Kuutamokeikka sh, 156cm, rn |
eii. Kuutamoinen |
| eie. Loisteen Kuutar |
||
| ee. Kajon Jadaprinsessa sh, 155cm, tprt |
eei. Pohjanpalon Peetu |
|
| eee. Kalliomaan Vilja |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.04.2024: EV-I (8 + 15 + 1 + 2 + 4 + 9 = 39p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.10.2024: SV-II (6,8 + 5 + 6 + 6,5 + 9,3 + 7 = 40,6p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.09.2025: SLA-I (9 (3+2+4) + 20 + 25 + 21 + 20 = 95p)
VSR-CUP - 30.04.2025 - Kuuran Suomenratsut - 110cm - 8/80
VSR-CUP - 31.07.2025 - Kuuran Suomenratsut - 110cm - 4/72
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 2460.3 | 6/5 |
25.06.2024 - Estevalmennus
Hyppääminen Helmin kanssa on samaan aikaan helppoa ja yllättävän haastavaa, minkä vuoksi sen estepilotiksi valikoituikin nopeasti Jonna; lyhytjalkainen ja sopivan rämäpäinen nuori nainen, jonka satulan alla oli ehtinyt juosta jo pitkälti toistasataa ratsua. Ensimmäisessä estevalmennuksessaan ratsukon suorittaminen oli vielä pitkälti tuuripeliä, mutta lupaaviakin hetkiä nähtiin: Helmi hyppäsi komeasti saadessaan lähteä hyppyyn riittävän kaukaa ja tarpeeksi etenevästä laukasta. Jonna taas pystyi hyvin auttamaan pienikokoista rautiasta silloin, kun tamman vielä varsin kehittymätön estesilmä sitä vaati. Kaikesta yhteistyöstä paistoi vielä tuore suhde, minkä vuoksi kummankin osapuolen reaktiot olivat suuria ja välillä liioiteltujakin. Päällimmäinen tunne ratsukon ensimmäisestä ohjatusta treenistä oli kuitenkin luottavaisen odottava; kyllä tammasta vielä kokemuksensa karttuessa tulisi vanhempiensa kaltainen rusettihai, ja Jonnakin saisi jälleen yhden uuden natsan rintaansa hyvin tehdystä työstä.
21.08.2024 - Estevalmennus
Kun Jonnalla ja Helmillä oli takanaan jo muutama yhteinen estevalmennus (ja ensimmäinen hyvänmielen harjoituskilpailukin), oli aika nostaa panoksia. Nyt valmennuksessa keskityttiin tolppien väliin osumisen sijaan jo ihan oikeisiin asioihin: tasaiseen rytmiin, säännöllisiin teihin ja tasalaatuisiin hyppyihin. Erikoisesteitä kohtaan Helmi oli suhtautunut alusta alkaen rohkean uteliaasti, joten ne eivät varsinaisesti olleet ongelmana; siitäkin huolimatta kentälle oli tälläkin kertaa rakennettu niin vesimattoa kuin pientä porttiestettäkin, jotta Helmi altistuisi mahdollisimman laajasti erilaisiin estetyyppeihin jo nuoresta iästä alkaen. Tämän päivän rata oli valmentajan näkökulmasta simppeli: se sisälsi suoran viiden laukka-askeleen linjan, minkä lisäksi radalle oli mahdutettu kahden askeleen sarjaeste sekä pari yksittäistä hyppyä. Suunta vaihtui radan aikana yhteensä kolme kertaa, mutta aina hyvin loogisella tavalla ja sujuvasti. Verryttelyyn oli lisäksi käytettävissä pari kavalettia, joiden tarkoitus oli lähinnä herätellä Helmi tähän päivään ja saada Jonnakin keskittymään ratsastamiseen päättömän ajelehtimisen sijaan.
Ensimmäiset estetehtävät olivat yksittäisiä esteitä, joita hypättiin vuorotellen niin oikeasta kuin vasemmastakin kierroksesta. Tässä vaiheessa Helmin vinous oikealle nousi varsin selkeästi esille, sillä siinä missä lähestyminen oli vasemmassa kierroksessa helppo ja sujuva, esiintyi oikeassa kierroksessa enemmän niin kiemurtelua kuin tahdin heijaamistakin. Uralta käännyttäessä Jonna sai olla tarkkana, ettei hevonen jäänyt kaulastaan mutkalle estettä lähestyessään. Jos hevonen oli banaani vielä hyppyyn ponnistaessakin, oli tuloksena lähes aina pudotus tai kompurointia laskeutumisessa – tai aivan vähintään vaikeuksia laukan korjaamisessa myötäiseksi. Sen sijaan jos Helmi oli rungostaan suora jo ennen estettä, ei sille tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia hypätä tehokkaasti ja laskeutua esteeltä myötälaukassa.
Yksittäisten esteiden jälkeen työn alle otettiin ensin linja ja sitten sarja. Näillä tehtävillä oli tärkeää, ettei Jonna lähtenyt kiirehtimään muutoinkin melko innokkaan ratsunsa edelle, vaan malttoi todella odottaa jälkimmäistä estettä aina ponnistushetkeen saakka. Innokkuudestaan huolimatta Helmin oli välillä vaikea venyä linjan väliä viidellä askeleella Jonnan pitäessä ohjat tiukasti käsissään. Kun nainen uskalsi päästää hevosensa etenemään heti ensimmäiseltä esteeltä laskeuduttaessa, ei väli jäänyt enää ”viisipuolikkaaksi”, vaan taittui leikiten suunnitellulla askelmäärällä. Sarjalla vastaavaa ongelmaa ei ollut, sillä väli oli jo alun perin rakennettu kiltiksi, eikä venymistä siis tarvinnut harjoittaa määräänsä enempää.
Valmennuksen aikana Helmi pudotteli melko paljon puomeja, mutta jokainen kerta ilmiölle oli kuitenkin nimettävissä jokin selkeä syy: milloin Jonna ei päästänyt hevostaan etenemään riittävästi, jolloin ponnistuspaikka ajautui liian lähelle estettä, tai sitten ratsastaja ei saanut ratsuaan suoristumaan ajoissa. Kerran laukanvaihto myöhästyi niin paljon, ettei minkäänlaista rytmiä ehtinyt löytyä ennen seuraavaa estettä, ja pariin otteeseen Helmi teki itse vääränlaisen tilannearvion ja koppasi siksi puomin alas etujaloillaan. Kokonaisuutena arvioiden valmennus oli kuitenkin jo selkeä parannus aiemmista, sillä sen lisäksi, että työn alla oli jo kokonainen rata huolellisuusvaatimuksineen, oli esteillä nyt myös korkeutta ennätysmäärä: viimeisellä kierroksella puomit hipoivat jo 80 senttimetrin maagista rajapyykkiä, jonka jälkeen touhusta kehtaisi jo todella puhua esteratsastuksena epämääräisen jumppailun ja humppailun sijaan.
27.03.2024 - Kerrasta opittua
Helmi oli maitovarsana pienikokoinen mutta sitäkin pippurisempi tyyppi, jonka kanssa ei koskaan ehtinyt tulla tylsää. Tammalla riitti omia mielipiteitä, vaikka samaan aikaan se oli myös väsymättömän sosiaalinen ja loputtoman utelias. Helmi oppi uudet kujeet nopeasti – valitettavasti myös kaikki väärät opit – mutta vanhemmiten se on saanut ihanasti järkeä päähänsä raivaten tiensä tallin arkea pyörittävien ihmisten suosikkihevosten TOP 10:een. Nopea oppija Helmi on edelleen, mutta eletty elämä näkyy sen kyvyssä omaksua oikeat asiat helposti ja hoksata luopua niistä taidoista, joiden opettaminen ei koskaan ollut kouluttajan tarkoituksena. Miellyttämisenhaluisen ja toimissaan mustavalkoisen rautiaan sisäänratsastus olikin helppoa alusta asti: tamman kanssa olisi voinut lukea Ratsukoulutuksen ABC:tä luku luvulta noudattaen niiden sisältämiä ohjeita pilkuntarkasti, ja lopputuloksena olisi todennäköisesti silti ollut kohtalaisen toimiva ja turvallinen nuori ratsuhevonen.
10.04.2024 - Teiniäidiksi?
Helmin vasta harjoitellessa kohti lähitulevaisuudessa häämöttäviä varsalaatiksia, oli minulla tamman omistajana mielen päällä jo paljon muutakin. Rautiaan luonne, suku ja kyvyt olivat nimittäin sen verran kohdillaan, että mietin ihan tosissani hevosen astuttamista jo nuorella iällä - ehkä jopa ennen varsinaisen kilpailu-uran aloittamista. Omistamissani oreissa oli useita Helmille kelpaavia yksilöitä: oma kasvattini Iltarusko, Sotamaalauksesta ponnistanut Pahatuohi, villahakalainen Salama ja Vivekan kasvattama Liljan Lystikäs. Kaikki edellä mainitut orit olivat jo keränneet natsansa kilparadoilta ja olivatpa ne enemmän tai vähemmän jo palkittujakin. Sillä hetkellä ykkösvalintani Helmin yhden yön heilaksi oli Salama, mutta myös vanha herra Lysti oli edelleen vahvasti mukana harkinnassa. Tulevaisuus näyttäköön, tuleeko Helmistä teiniäiti vai seuraileeko se kuitenkin lopulta perinteisempää kaavaa kilpakenttien kautta pysyvälle siitosuralle.
08.09.2025 - Toivoton(ko) tapaus
Ei tullut Helmistä teiniäitiä, sillä vielä kymmenen vuoden iässäkään sille ei ollut siunaantunut ensimmäistäkään varsaa. Yrityksenpuutteesta ei tällä kertaa kuitenkaan ole ollut kysymys, sillä yritetty oli: keinona, siirtona, jopa luomuna. Jostain syystä tamma ei suostunut ottamaan onkeensa ensimmäistäkään onnistunutta tiineyttä. Kaikkein pisimmälle pääsimme vanhan luottopakin Lystin siemenellä, vaan katosihan se ensimmäisessä tiineystarkastuksessa lupaavalta näyttänyt alkio seuraavaan tarkastukseen mennessä jälleen teille tietämättömille. Kahden kauden turhan yrittämisen jälkeen oli aika ottaa aikalisä.
Helmiltä otettiin kohtubiopsia, jonka tulokset tulivat takaisin normaaleina. Hevoselta tutkittiin myös laaja verenkuva siinä toivossa, että se paljastaisi jotain merkittävää rautiaan voinnista – vaan ei niin mitään. Jokainen kiima, jota eläinlääkärin toimesta oli seurattu, oli aina edennyt normaalisti, eikä hevosen hormonitasapainossakaan pitänyt olla ongelmia. Parin viimeisen yrityksen aikana Helmi oli saanut jopa alkavaa tiineyttä tukevaa progesteronilääkitystä, muttei sekään tuottanut toivottua tulosta. Tänä vuonna kesä oli tosin muidenkin tammojen kohdalla hankala helteisten kelien vuoksi, mutta lopulta kauden päättyessä vain yksi toinen tamma Helmin lisäksi oli tyhjä, ja sekin vasta ensimmäistä kauttaan.
Luovuttaminen ei kuulu tapoihini, mutta kyllä tämän kaiken rahanmenon jälkeen pitää jo pohtia, yritetäänkö Helmiä seuraavalla kaudella edes astuttaa. Yksi vaihtoehto olisi tietysti lykätä se laitumelle yhdessä ihanan sulhon kanssa ja toivoa luonnon tekevän tehtävänsä. Ajattelin talven aikana konsultoida vielä muutamaa alan rautaista ammattilaista asiasta, vaan pakko se on jo tässä vaiheessa myöntää Helmin olevan ehdottomasti työläin tamma, joka koskaan on uralleni hevoskasvattajana osunut.
18.09.2025 - Syyshuoltoa
Helmin terveys oli ollut suurennuslasin alla jo jonkin aikaa tiinehtymisongelmien vuoksi, mutta se ei kuitenkaan riittänyt säästämään rautiasta koko tallia koskevalta syyshuollolta, joka piti sisällään jalkojen taivutuksen, hampaiden hoidon ja rokotusten päivittämisen. Mikään näistä ei ollut Helmille uusi asia, olihan sillä takanaan jo useita aktiivikausia kilparadoilla, ja kuten hyvin tiedämme, on kilpahevosilla milloin mitäkin pientä kremppaa, jota sitten yhteistyössä eläinlääkärien ja muiden ammattilaisten kanssa setvitään. Helmiltä oli aiemmin hoidettu jo pariin otteeseen oireilevaa vasemman etujalan vuohisniveltä, joten ainakin sen odotin reagoivan taivutukseen tälläkin kertaa.
Arvaukseni ei ollut väärä, vaan pientä ontumista todella havaittiin niin vasemman jalan alanivelissä kuin nyt myös oikealla puolella. Tarkemmat puudutukset osoittivat, että vasemmalla puolella ongelma rajoittui edelleen vuohisniveleen ja oikealla puolellakin se oli ainakin lähes pelkästään samaisen nivelen ongelma. Varmuuden vuoksi tammalta kuitenkin röntgenkuvattiin molemmat etujalat, joiden löydökset eivät onneksi olleet maata mullistavia – pientä kuluman alkua siellä täällä ja pienenpieni terävöitynyt luupiikki vasemmassa etusessa. Ei kuitenkaan mitään sellaista, jota kevyellä voitelulla ei saataisi jälleen oireettomaksi. Siispä Helmi sai tehosterokotteen lisäksi myös molempiin vuohisniveliinsä kortisonipiikit, joiden turvin tammalla olisi toivottavasti vielä monta hyvää vuotta edessään. Hampaissaan rautiaalla ei ollut suurempaa remontintarvetta, pientä piikkien hiomista ja pintojen tasoittelua vain. Loppujen lopuksi Helmi pääsi syyshuollostaan melko vähällä, mikä tietysti on iloinen asia jo itsessään.