VH24-018-0207
Kuuran Juhlamielen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Juhlamieli | Kutsumanimi | Juuli |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 153cm, tummanpunarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 06.04.2024, Suomi | Ikä | 15-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 80cm, me. 60cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Rohkean Mahtijätkä, aikanaan Alegren teurasmyynnistä pelastettu vähän vaatimaton suomenhevosori, oli ehtinyt asustaa Kuurassa jo kuuden vuoden ajan jättämättä kotitallilleen ainuttakaan jälkeläistä. Osasyynä tähän oli sopivan morsiamen puuttuminen, osittain Jätkän vaatimattomat kilpailunäytöt. Orin eläkkeen jo häämöttäessä koitti viimein aika hankkia Rohkelikon kasvatista kiintiövarsa, jonka tehtävänä on jatkaa vanhempiensa ainutlaatuisia sukulinjoja tulevaisuudessa eteenpäin. Rohkean Mahtijätkän ja Kuuran Jalokiven tammavarsasta tulikin ilmiselvä kopio vanhemmistaan: romuluinen, mutta kuitenkin ryhdikäs ja ratsun rakenteella varustettu punaiseen taittava tulevaisuuden kouluratsu.
Juuli on kolhosta ulkonäöstään huolimatta kiltti ja miellyttävä hevonen. Tamma nauttii kaikesta ihmisiltä saamastaan huomiosta, eikä se ikinä pane pahakseen tavallista perusteellisempaa puunaustuokiota tai vaikka klippaamisen sivutuotteena syntyvää kevyttä hierontaa. Ilmiselvistä syistä johtuen rautias on myös kengittäjien ja eläinlääkärien suosiossa - onhan se mutkattoman helppo käsiteltävä tilanteessa kuin tilanteessa. Kotitallinsa ulkopuolella tamma herättää ihastusta sosiaalisella käytöksellään ja herttaisella uteliaisuudellaan; tekisihän se mielellään tuttavuutta jokaisen vastaantulijan kanssa. Aivan erityisen hyvää pataa ruunikko on tallikissojen kanssa, joilla onkin tapana mennä torkkumaan juuri Juulin karsinaan. Matkustajana tamma on rauhallinen ja kärsivällinen, mutta pidemmillä matkoilla kuitenkin huono juomaan ja nihkeä syömään. Hevosella pitää olla aina reissussa hyviä eväitä mukanaan, jotta vältytään kuivumiselta ja tarpeettomalta väsymiseltä.
Juuli antaa itsestään ratsastajalle paljon suuremman ja ulottuvamman vaikutelman kuin miltä se sivustakatsojan silmään näyttää. Tamman liikkeiden mukana ei aina ole helppo pysyä - ei ainakaan, jos ratsu liikkuu selkä notkolla ja epävakaalla ohjastuntumalla. Ratsastettavuudeltaan Juuli on varsin tyypillinen suomenhevonen: sitä on helppo lähteä punkemaan jaloillaan ja kannattelemaan käsillään, mutta tarkalla ja tarkoituksenmukaisella vaikuttamisella siitä saa viritettyä oikein miellyttävänkin pelin. Punarautias on yleensä varsin reipas suorittaja eikä sitä juurikaan tarvitse patistaa eteenpäin. Sen sijaan Juulin kanssa joutuu jokaisella ratsastuskerralla käymään läpi saman keskustelun kärsivällisyydestä ja puolipidätteiden merkityksestä. Taitava ratsastaja saa suunnattua Juulin tomeran asenteen työntekoon, jolloin lopputulos voi olla verrattain kaunista katseltavaa. Pieni punainen tamma viihtyy kouluaitojen lisäksi erinomaisesti maastossa ja kohtalaisen hyvin estekentillä, joten mitään estettä monipuoliseen harrastamiseen hevosen kanssa ei ole. Juulia ei ehkä ole siunattu huippulaadukkaalla tai voimakkaalla hypyllä, mutta rohkeutta hevosessa piisaa vaikka rämäpäisen kenttäratsastajan tarpeisiin saakka.
| i. Rohkean Mahtijätkä sh, 153cm, prt |
ii. sph, 148cm, prt |
iii. |
| iie. |
||
| ie. sh, 158cm, rt |
iei. |
|
| iee. |
||
| e. Kuuran Jalokivi sh, 155cm, prn |
ei. sh, 157cm, tprn |
eii. |
| eie. |
||
| ee. sh, 152cm, prn |
eei. |
|
| eee. |
|
iiii. Kuusimetsän Jali iiie. Taikahuurre iiei. Kuurnan Vokka iiee. Maktaleena ieii. Koskenkorva ieie. Perhosvaikutus ieei. Kaamosritari ieee. Sinervuon Aamu |
eiii. Carosello eiie. Ninetta eiei. Talismaani eiee. Lasisiipi eeii. Ralli-Rami eeie. Pakkasvarpu eeei. Tiikka eeee. Sielunlintu |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.04.2024: KV-I (6 + 1 + 5 + 2 + 3 + 28 = 45p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.12.2024: SV-I (8 + 10 + 4 + 8,3 + 6,3 + 7p = 43,6p)
VSR-CUP - 30.11.2025 - Kuuran Suomenratsut - Helppo A - 5/73
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 1966.55 | 5/4 |
11.03.2025 - Kouluvalmennus
Alkukäyntien jälkeen Juuli oli tapansa mukaan innokkaasti ryhtymässä töihin, eikä sitä ollenkaan tarvinnut hoputtaa eteenpäin. Päinvastoin, tammaa sai alusta asti muistuttaa niin puolipidätteiden kuin ihan kokonaistenkin pidätteiden merkityksestä. Rautias ei ollut järin mielissään siitä, että valmennus aloitettiin suunnanvaihdoksilla, loivilla kiemuroilla ja pysähdyksillä, joista viimeinen oli kuin myrkkyä eteenpäinpyrkivälle ja kärsimättömälle hevoselle. Katri ratsasti hevostaan kuitenkin tarkasti, eikä se päässyt ennakoimaan liikkeelle lähtöjä, vaikka kovasti halusikin tehdä niin. Käynti itsessään oli Juulilla jopa tavanomaista parempaa: se ei harpponut kauhealla puhdilla menemään, eikä se myöskään tikittänyt lyhyttä ja jännittynyttä pikakäyntiään pysähdysten välissä.
Alun rauhoittumishetken jälkeen työskentelyä jatkettiin kevyessä ravissa, jossa työskentely keskittyi pääty-ympyröillä pyörimiseen. Neuvoin Katria vuoroin lyhentämään hevosen askelta ja vuoroin pidentämään sitä. Juuli yritti tietysti ensin tarjota kokoamisen ja venyttämisen sijaan lyhyttä ja nopeaa askelta sekä pitkää ja etupainoista kiitämistä, mutta muutaman isomman korjauksen jälkeen asian laita alkoi mennä hevosellekin perille. Rautiasta moinen komentaminen selkeästi kismitti, mutta lopulta se päätti antaa tämän erän periksi, ja teki oikeasti aika mukavaa ja tasalaatuista työtä kumpaankin kierrokseen.
Uralla ratsastetut siirtymiset käynnin ja ravin välillä onnistuivat alusta alkaen jopa odotuksiani paremmin. Yleensä Juuli yritti tässä vaiheessa luistella siirtymisistä vähän pitkänä ja etupainoisena, mutta nyt se teki tosissaan töitä heti ensimmäisestä yrityksestä alkaen. Koska hevonen oli selkeästi tavanomaista vastaanottavaisemmalla tuulella, pystyimme kiinnittämään enemmän huomiota myös Katrin apujenkäyttöön sekä suomenhevosen asennon hienosäätämiseen. Lopputuloksena ratsastaja saikin keskittyä omaan kyynärkulmaansa etenkin takaisin raviin siirryttäessä, sekä avata lonkankoukistajiaan liioitellun paljon ensimmäisten raviaskelten aikana. Juulilta puolestaan odotettiin säilymistä tasaisella tuntumalla läpi koko tehtävän, eikä se myöskään saanut jäykistyä niskastaan käyntiin siirryttäessä.
Tämän jälkeen oli aika siirtyä avotaivutusten pariin. Ne olivat Juulille tyypillisesti hankalia, sillä se ei oikein osannut hahmottaa jalkojaan kolmella uralla. Tavallisesti tamma pyrki suoristumaan liikkeestä vaivihkaa, ja jos se ei ollut mahdollista, niin sitten hevonen jäykistyi suoraksi koko rungostaan unohtaen samalla koko taivutuksen perusidean. Tänään rautias oli kuitenkin tässäkin asiassa yllättävän hyvä: se pysyi rauhallisena, säilytti rytminsä ja antoi Katrin vaikuttaa itseensä vähän joka suunnasta. Tamma ei tuskastunut edes silloin, kun ratsastaja palautti sen huonoksi ajautuneesta taivutuksesta takaisin uralle, ja jatkoi siitä muutaman puolipidätteen jälkeen uuteen taivutukseen. Katrilla oli hyvä ajatus liikkeestä ja sen kehityskohdista, eikä hän juurikaan tarvinnut apua siinä, mihin milloinkin tuli kiinnittää huomiota. Sen sijaan naista sai välillä ojentaa omasta istunnastaan, joka oli karata kieroksi kuin vaivaiskoivu tämän keskittyessä täysillä hevosensa auttamiseen.
Laukkatyöskentelyä varten ratsukko palasi jälleen pääty-ympyrälle, jossa ensin tarkistettiin ratsastajan perusistunta ja hevosen työskentelyasento sekä varmistuttiin riittävästä aktiivisuudesta ja tasaisesta rytmistä. Kun kaikki näytti hyvältä, pääsi ratsukko jatkamaan ravin ja laukan välisten siirtymisten pariin. Nekin tehtiin tällä kertaa ympyrällä, mikä pitikin ratsukon kiireisenä siirtymisten seuratessa ripeällä tahdilla toinen toisiaan. Laukannostoja ja ravisiirtymisiä tuli esittää aina puolen ympyrän välein, mikä tarkoitti sitä, että Juulin tuli olla jokaisella askeleella tasapainossa ja valmiina uuteen tehtävään. Samaan aikaan myös Katrin tuli pysyä skarppina, sillä mahdolliset korjausliikkeet tuli suorittaa välittömästi. Kokonaisuutena arvioiden ratsukko oli tässä tehtävässä omalla tasollaan; joitain vahinkoja toistojen varrelle sattui, mutta pääsääntöisesti työskentely oli selkeää ja sujuvaa.
Valmennuksen päätteeksi Katri ja Juuli pääsivät hikoilemaan vielä raviväistöjen kanssa. Ajatus kokoavasta jumpasta oli vastenmielinen erityisesti rautiaalle suokkitammalle, mutta hammasta purren se kuitenkin suoritti vielä viimeisetkin toistot maaliin saakka. Loppuravit Juuli sai jo liikkua hieman pidemmässä muodossa, mutta etupainoiseksi se ei saanut romahtaa vielä tässäkään vaiheessa. Tamman piti viihtyä aina loppukäynteihin saakka pehmeällä tuntumalla itsensä kantaen, eikä se todellakaan saanut nojautua ratsastajansa käsiin vaikka mielensä selvästi olisikin tehnyt niin. Myös aktiivista poljentaa edellytettiin aina vihonviimeiseen siirtymiseen saakka, sillä virallisesti treenit päättyivät vasta sitten, kun ratsastaja hyppäisi alas hevosen satulasta. Sitä ennen pitäisi pysähtyä vielä tasajaloin.
Fyysisesti valmennus ei ollut ollut hevoselle erityisen rasittava, mutta henkisesti se oli jälleen joutunut koville. Juulille ei ollut helppoa keskittyä pitkäveteiseen perustyöskentelyyn, eikä se jaksanut innostua myöskään yhdestäkään sivuttaisliikkeestä. Se ei kuitenkaan repinyt pelihousujaan missään vaiheessa valmennusta, eikä se myöskään kokenut tarpeelliseksi riidellä ratsastajansa kanssa pelisäännöistä muutamaa yksittäistä kokeilua pidempään. Katrillekin valmennus oli ollut peruskauraa: tuttuja asioita paketoituina tuttuihin kääreisiin sisältäen kuitenkin myös pienen kehittymismahdollisuuden ratsastajalle itselleen.
14.04.2024 - Kirjoittanut omistaja
Parivuotias Juhlamieli, tai Juuli kuten muut tallillamme tammaa kutsuvat, on osoittautunut varsin nopeaksi oppijaksi. Vaikka rautiaan kanssa on mukava työskennellä sen ollessa "viritettynä oikealle taajuudelle", tuntuvat uhmaiän kynnyksellä olevaan suomenhevoseen tarttuvan valitettavasti myös huonot tavat. Esimerkiksi: eräänä päivänä Juuli onnistui livahtamaan karsinastaan karkuteille siitäkin huolimatta, että työntekijäni seisoi aivan vieressä puhdistamassa nuorukaisen vesiautomaattia. Samaa temppua hevonen onkin sen jälkeen yrittänyt uudelleen aina, kun joku on kyseistä liukuovea joutunut syystä tai toisesta raottamaan. Muita Juulin ärsyttäviä, tapoja ovat hampaiden kalistelu karsinan kaltereihin sekä tallin ulko-ovelta rynnistäminen suoraan portinpielen kukkaistutuksille. Paha tai vaarallinen tamma ei onneksi ole koskaan käsittelytilanteissa ollut, joten tällainen "rajojen etsintä" aiheuttaa lähinnä ylimääräistä työtä varotoimien muodossa sekä satunnaisia harmaita hiuksia sille, jota Juuli varoitteluista huolimatta onnistuu huiputtamaan. Toivon mukaan tämä on vain vaihe, josta hevonen iän ja kokemuksen karttuessa kasvaa nopeasti ulos!
20.04.2024 - Kirjoittanut omistaja
Aina kun sanon, että joku varsa on "ihan tavallinen" ja jopa "vähän ruma", niin eiköhän juuri se yksilö mene ja loista erinäisissä kinkereissä. Juulin ura parrasvaloissa ainakin alkoi komeasti, kun se kolmen vuoden iässä pokasi itselleen kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuudesta ensimmäisen palkinnon sekä Luokkavoittaja IV -statuksen komealla 45 pisteen saldolla. Ero varsinaiseen luokkavoittajaan Kadon Hajothukseen oli kuitenkin selkeä ja omasta puolueellisesta vinkkelistänikin arvioituna täysin oikeutettu - eihän Juuli ollut millään mittarilla niin laadukas, kuin upeasti liikkuva ja mielettömästä suvusta polveutuva Hajothus. Juulin pisterivi oli aivan tamman itsensä näköinen: kohtalainen rakenne (6 pistettä), etupainoinen ja ajoittain nelitahtinen laukka (1 piste), selkeä ja pätkittäin ryhdikäskin ravi (5 pistettä) ja kiireinen, kovin niukasti yliastuttu käynti (2 pistettä). Lisäksi tamma sai meritoituneesta suvustaan 28 pistettä ja lisäpisteitä kauniista esittämisestä ja positiivisesta esiintymisestä yhteensä kolmen pisteen verran.
20.12.2024 - Kirjoittanut omistaja
Nappiin menneen KV-tilaisuuden jälkeen odotukset suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudelle olivat korkeat. Omasta mielestäni Juuli oli edelleen vähän mitäänsanomaton ja selkeästi keskenkasvuinen hevonen, mutta jotakin tuomarit tammassa silti näkivät, sillä päivän päätteeksi se palkittiin jälleen yli neljälläkymmenellä pisteellä ja ensimmäisellä palkinnolla. Tuloslistaa silmäillessä kävi kuitenkin ilmi, ettei ensimmäinen palkinto kovatasoisessa 3-vuotiaiden luokassa ollut kovin kummoinen suoritus: kahdeksasta osallistujasta peräti neljä kiilasi kokonaispisteissä tamman edelle, mukaan lukien myös oman tallin esteori Santtu. Ei Juulin tulos silti huono ollut. Se sai rakenteestaan pyöreän kahdeksikon, suvustaan täyden kympin ja kouluohjelmastakin peräti seitsemän pistettä. Lisäksi rautias sai käytöspisteitä seuraavasti: levottomaksi menneestä rakennearvostelusta oikeutettu nelonen, muusta käytöksestä (omasta mielestäni) kiltti 8,3. Lisäksi tamman ratsastettavuus ja tulevaisuudennäkymät arvioitiin ratsastuskokeen aikana 6,3:n arvoisiksi. Ei siis lainkaan hassummin hevoselta, jonka menestymiseen en oikein vieläkään jaksa itse kunnolla uskoa.
22.12.2025 - Kirjoittanut omistaja
Juulin kanssa kenties parasta ovat rennot maastolenkit, joihin ei tarvita mukaan edes toista ratsukkoa. Rautias on niin rento, varmajalkainen ja luotettava kaveri niin tienpientareella kuin metsäpoluillakin, ettei sen kanssa tarvitse huolehtia yhtään mistään. Hektisen talliarjen keskellä onkin luksusta istahtaa tamman pyöreään selkään, satulalla tai ilman, ja kääntää hevosen turpa kohti tunturia. Jos linnunlaulu tai tuulenhumina jostain syystä alkavat tympiä, voi Juulin selässä huoletta uppoutua myös kutkuttavan äänikirjan pariin tai antaa kaiuttimesta raikua mitä ikinä musiikkia silloin tekeekään mieli kuunnella. Ja jos vauhtia kaipaa, niin sitäkin Juuli tarjoilee pyydettäessä. Ei siis liene mikään salaisuus, miksi niin mielelläni valikoin torstain metsäretkelleni kaveriksi juuri Juulin; tamman, jonka kanssa treenaaminen ei kuulu mieliharrastuksiini, mutta joka luonnon helmassa ei ole vielä koskaan jättänyt minua pulaan.