VH15-018-1865
Rohkean Mahtijätkän kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Rohkean Mahtijätkä | Kutsumanimi | Jätkä |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 153cm, punarautias |
| Syntymäaika, -paikka | 02.05.2015, Suomi | Ikä | 18-vuotias |
| Koulutus | Helppo B, re. 80cm, me. 50cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Rohkelikko | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Rohkean Mahtijätkä on järjestyksessä Rohkelikon 49. kasvatti. Lienee sanomattakin selvää, että lukuisten aiempien kasvattien takia Jätkän kohdalla kaikki emän astutuksesta varsomiseen ja nuoren orivarsan myymiseen sujui ammattimaisesti ja ilman sen kummempaa säätämistä. Hevonen on vaihtanut muutaman kerran omistajaa elämänsä aikana. Nuorena se koulutettiin kouluratsastuksen lisäksi myös valjakkoajoon, mutta viimeistään Kuuraan päädyttyään tämä heikompaa menestystä saavuttanut laji pudotettiin kilpailtavien lajien listalta. Ennen tänne muuttoa ei Jätkällä ole jälkeläisiä, mutta se on kuitenkin kantakirjattu kolmosella ja palkittu lisäksi suomenhevosten varsa-arvioinnissa.
Jätkä ei aina ole se kaikkein helpoin hevonen ymmärtää, vaikkei se missään nimessä ylläkään emänsä tasolle uppiniskaisuudessa. Oriksi hevonen on yllättävän tammamainen, vaikka toki niitä miesmäisiäkin piirteitä löytyy. Parhaiten sen kanssa tulee toimeen antamalla selkeitä ohjeita. Niitä ei saa kuitenkaan antaa liikaa kerralla eikä lainkaan pakottavaan sävyyn, tai Jätkä voi hyvin nopeasti lopettaa yhteistyönsä siihen paikkaan. Hevonen vaatii jonkin verran ohjelmaa päiviinsä, tai se järjestää sitä itse kyllästyessään vain olla möllöttämään. Hoitaessa Jätkä toteuttaa tämän maistelemalla joko varusteitaan tai sitten suoraan hoitajaansa. Kovin kovaa ori ei pure, mutta kyllä sen hammaskartta hetkeksi käsivarteen jää nähtäväksi. Potkimista Jätkä ei koskaan harrasta, joten alalla yleisesti vallitsevasta ohjeesta poiketen tämä hevonen kannattaa kiertää mielummin takaa kuin edestä. Muiden hevosten kanssa Jätkä tulee loistavasti toimeen, ainakin omasta mielestään. Se viihdyttää itseään tarhassa kiusaamalla seuralaisiaan. Jos näillä on päällään riimuja tai loimia, eivät ne varmasti ole päivän päätteeksi sen lajitovereidensa päällä saati ehjiä. Tästä syystä ori tarhaakin yleensä yksin, joka tosin jotaa siihen, että se saattaa omaksi ilokseen lähteä aitojen ulkopuolelle etsimään itselleen pientä puuhailtavaa. Jätkä tarhaakin toistaiseksi tarhassa, jota tallilla yleisesti kutsutaan "keskitysleiriksi". Sieltä ori ei toistaiseksi ole vielä päässyt karkureissulle. Hevosta voi hieman yrittää lahjoa järjestämällä sille tarhaan erilaisia virikkeitä, kuten pienisilmäisiä heinäverkkoja ja palloja. Vesikippo orin tarhassa on pakko sitoa järeästi kiinni, sillä muuten se muuttuu nopeasti Jätkän lempileikkikaluksi.
Varustaessa Jätkälle on tehtävä selväksi, kuka paikalla on pomo. Vaikka ori onkin periaatteessa kovin kiltti ihmistä kohtaan, tekee se varustamisesta kovin vaikeaa, jos se kuvittelee itse olevansa päättävässä asemassa. Helpoimmalla pääsee, kun ilmoittaa heti kättelyssä olevansa tänäänkin se, jonka pillin mukaan tässä talossa tanssitaan. Suojittaminen ja satuloiminen vielä sujuvat kelvollisesti, vaikka mahavyötä kiristettäessä ori saattaakin muutaman kerran näykkäistä ilmaa. Jos vyö kiristetään liian nopeasti, kiukustuu hevonen siitä saman tien. Tämän hoitaja saa varmasti huomata piakkoin, kun hän seuraavan kerran erehtyy menemään Jätkän hampaiden ulottuville. Suitsiessa hevosella on kaksi eri toimintatapaa ja se, kumpaa Jätkä milloinkin päätyy käyttämään, riippuu täysin sen omasta valta-asemastaan. Jos ori on sopivasti tossun alla, ei mitään ongelmia ole. Jos näin ei kuitenkaan ole, pyrkii Jätkä ensitöikseen ottamaan ritolat. Se ei myöskään suostu avaamaan suutaan tai pitämään päätään paikallaan tehden hoitajansa elämästä aivan turhan hankalaa. Varmuuden vuoksi Jätkä täytyykin aina suitsia niin, että sillä on ainakin riimu kaulalla torpedoimassa sen pakoyritykset. Samat kaksi eri toimintatapaa pätevät myös talutukseen ja kuljetukseen, sillä kun kaikki on hoitajan hallinnassa, ei ongelmia ole. Jätkä seuraa taluttajaansa tällöin löysällä narulla mihin tahansa, myös vieraassa paikassa. Jos hevonen itse sattuu olemaan johtamassa asemassa, riepottaa se taluttajansa juuri sinne minne se itse haluaa. Kuljetusautoon se ei ainakaan tällöin halua ja lastaaminen voi viedä oman aikansa, puhumattakaan siitä show'sta, joka alkaa kun päästään kisapaikalle. Välttyäkseen harmailta hiuksilta, kannattaa Jätkälle siis valita sellainen hoitaja, jolla itsevarmuus on kohdillaan ja joka osaa tehdä orille heti selväksi, kumpi paikalla on se määräävä osapuoli.
Ratsain Jätkä on vähän samanlainen kuin käsiteltäessäkin. Ratsasta oria liian kovakouraisesti ja se ei tee mitään niin kuin haluaisit. Voit myös ratsastaa sitä hellävaraisesti ja yks kaks hevonen päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä. Jätkän kanssa onkin ehdottomasti löydettävä sellainen kultainen keskitie, jossa ratsastaja on ratsukon johtava osapuoli, mutta Jätkä tuntee olonsa silti hyvin kohdelluksi ja kunnioitetuksi. Moni hyvä kilpailusuoritus on nimittäin katkennut siihen, kun ratsastajan kannus on kertaalleen käynyt liian kovasti orin kyljessä, josta kimpaantuneena tämä herra ori on sitten kuskannut pilottinsa ulos aidoista. Ei liene vaikea arvata, että näillä ominaisuuksilla varustettuna tämä hevonen on pelkästään ammattilaisten ratsastettavissa jo pelkästään turvallisuussyistä. Silti aina silloin tällöin ori onnistuu pääsemään ratsastajastaan niskan päälle tai toisinaan pukittamaan tämän täysin varoittamatta alas satulasta. Keulimista Jätkä ei onneksi ole koskaan oppinut, sillä muuten se olisi arvatenkin jokaisesta vahvemmasta pidätteestä aina takajaloillaan. Kun hevonen ja ratsastaja onnistuvat puhaltamaan yhteen hiileen, on tulos yleensä parempi kuin hyvä. Parhaimmillaan Jätkä on ryhdikäs, herkkä ja näyttäväliikkeinen. Mieleenpainuva se osaa olla niin hyvässä kuin pahassakin mielessä, joten se ei ehkä ole paras sana kuvailemaan Jätkää. Monien muiden tammamaisten piirteittensä lisäksi hevosen asenne työntekoon tuntuu vaihtelevan täysin päivän ja kuun asennon mukaan. Toisinaan se sietää ratsastajalta enemmän ja tekee mielellään töitä jaksaen hinkata vaikeitakin tehtäviä kerta toisensa jälkeen. Toisinaan sitä ei sitten kiinnosta niin mikään ja ori hangoittelee vastaan alusta alkaen. Läpi sitä on silloin lähes mahdoton saada, mutta onneksi seuraavan päivän mielentila ei ole mitenkään riippuvainen edellisen treenin epäonnistumisesta - tai sen onnistumisesta.
Kaikkein eniten Jätkän kanssa on aina hinkattu kouluratsastusta, vaikka fakta onkin se, että kyllä tämä ori hypätäkin osaa. Ei tosin kovin näyttävällä tekniikalla tai räjähtävällä voimalla, mutta motivaation ollessa kohdillaan ori menee kyllä yli mistä vain lähes mistä paikasta vain. Yleensä ongelmia tulee kuitenkin jo siinä vaiheessa, kun ratsastaja erehtyy vaikuttamaan hevosen suoritukseen millään tapaa. Päästessään hyppäämään Jätkä on nimittäin yleensä sitä mieltä, että sitä ei saa jarruttaa saati ratsastaa eteen, eikä ainakaan yrittää kääntää kaarteissa tiukemmin tai loivemmin. Omia ratkaisujaan ori tekee mielellään, mutta toisinaan niihin lukeutuvat myös yllättävät kieltäytymiset ja ohimenot. Puomeja hevonen ei ota kuin aniharvoin, mutta kenkkumaisuudestaan johtuen sitä ei ikinä esteillä ole yritetty enempiä treenata. Ponnun puutteesta se ei todellakaan johdu, sillä Jätkän on useaan otteeseen nähty todistettavasti hyppäävän ulos tarhasta, jonka korkeus matalimmastakin kohdasta on lähes puolitoista metriä... Maastoillessa ori on yleensä hieman leppoisampi tapaus ja se saattaa hetken verran sietää myös ratsastajjalta hallitsemattomampaa istuntaa. Tovin maisemia katseltuaan se tosin yleensä kyllästyy ja alkaa keksiä itselleen puuhaa, kuten pienien vihreiden miehien näkemistä sekä varjojen yli loikkimista. Liian rentona selässä keikkuva ratsastaja voi nopeasti maastoutua omaa esitystään vetävän hevosen selästä, joka ei todellakaan jää paikan päälle odottelemaan kuskiaan, joka keräilee vielä luitaan maasta. Jos orilta erehtyy joskus tippumaan, sen saa aivan satavarmasti hakea tallilta saakka uudelleen ratsastettavaksi. Kaverin kanssa Jätkä ei pelkää mitään ympäristössä, vaan se keskittää kaiken energiansa lajitoverinsa häiriköimiseen. Kumpi sitten on parempi, siitä emme vieläkään ole varmoja.
| i. Fiktion Mainio sph, 148cm, prt |
ii. sh, 150cm, prt |
iii. |
| iie. |
||
| ie. sph, 141cm, prt |
iei. |
|
| iee. |
||
| e. Riiviöiden Illantuike sh, 153cm, prt |
ei. Riiviöiden Konsta sh, 153cm, vkk |
eii. |
| eie. Perhosvaikutus |
||
| ee. Koistilan Iltatähti sh, 154cm, rt |
eei. Kaamosritari |
|
| eee. |
Jätkän suku taipuu moneen. Suurin osa orin sukulaisista on kantakirjattu ja ne ovat saavuttaneet lukuisia muitakin meriittejä. Fiktion Malviina, Taikahuurre, Kuurnan Vokka ja Koskenkorva ovat kaikki Virtuaalisia Muotovalioita, eivätkä Kuusimetsän Jali ja Maktaleenakaan häpeä Champion-arvonimiään. Fiktion Mainio, Riiviöiden Konsta ja Perhosvaikutus ovat saaneet Virtuaalisten Suomenratsujen jälkeläisluokituksen, mikä puolestaan kertoo hevosten erinomaisesta sopivuudesta siitoskäyttöön. Riiviöiden Illantuike, Riiviöiden Konsta, Koistilan Iltatähti, Kaamosritari, Sinervuon Aamu ja Fiktion Mainio ovat saavuttaneet menestystä myös kouluratsastuksen laatuarvostelusta. Useat Jätkän sukulaisista ovat menestyneet myös suomenhevosten laatuarvostelussa sekä yleislaatuarvostelussa, unohtamatta tietenkään muiden lajien laatuarvosteluja.
13.03.2022 o. Kuuran Maanmainio (e. Kuuran Kaunopihlaja) om. Enna VRL-14704
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.07.2015: SV-I (rakenne 6,4, suku 10, käytöskoe 15 = 31,4)
Suomenhevosorien kantakirjaustilaisuus 20.01.2016: KTK-III (16 + 16 + 16 + 16 = 64p) (R-suunta)
Ratsuhevosten laatuarvostelutilaisuus 11.05.2018: Superior Grade (76,667%) (6-9-9.5-6-8-6-8-9-7.5)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.10.2020: SLA-I (11 (3+5+3) + 21 + 25 + 20 + 20 = 97p)
KRJ: 43 sijoitusta
| 11.10.2015 | Fiktio | Helppo B | 3/40 |
| 18.10.2015 | Fiktio | Helppo B | 3/40 |
| 14.11.2015 | Aittohaara | Helppo B | 8/79 |
| 22.11.2015 | Huvitutti | Helppo B | 3/50 |
| 25.11.2015 | Huvitutti | Helppo B | 7/50 |
| 13.01.2016 | Hervannan Oriasema | Helppo B | 1/30 |
| 14.01.2016 | Hervannan Oriasema | Helppo B | 1/30 |
| 15.01.2016 | Hervannan Oriasema | Helppo B | 4/30 |
| 16.01.2016 | Hervannan Oriasema | Helppo B | 1/30 |
| 21.01.2016 | Yemene | Helppo B | 4/40 |
| 10.05.2018 | Kilpakeskus Chermia | Helppo B | 5/30 |
| 10.05.2018 | Kilpakeskus Chermia | Helppo B | 1/30 |
| 10.09.2018 | Hiivurin Suomenhevoset | Helppo B | 1/30 |
| 11.09.2018 | Hiivurin Suomenhevoset | Helppo B | 5/30 |
| 16.09.2018 | Ruuvalli | Helppo B | 4/30 |
| 21.09.2018 | Ruuvalli | Helppo B | 1/30 |
| 22.09.2018 | Ruuvalli | Helppo B | 4/30 |
| 24.09.2018 | Ruuvalli | Helppo B | 1/30 |
| 24.12.2018 | Stall Fernweh | Helppo B | 3/30 |
| 25.12.2018 | Stall Fernweh | Helppo B | 4/30 |
| 08.01.2019 | Stall Fernweh | Helppo B | 6/40 |
| 08.01.2019 | Stall Fernweh | Helppo B | 6/40 |
| 12.01.2019 | Moana part breds | Helppo B | 4/28 |
| 13.01.2019 | Stall Fernweh | Helppo B | 4/40 |
| 14.01.2019 | Moana part breds | Helppo B | 5/28 |
| 15.01.2019 | Stall Fernweh | Helppo B | 4/40 |
| 17.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | Helppo B | 2/30 |
| 19.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | Helppo B | 5/30 |
| 20.01.2019 | Decnen Virtuaaliset | Helppo B | 3/30 |
| 21.01.2019 | Decnen Virtuaaliset | Helppo B | 1/30 |
| 25.01.2019 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | Helppo B | 4/30 |
| 19.02.2019 | Ristikallio | Helppo B | 2/40 |
| 21.02.2019 | Ristikallio | Helppo B | 1/40 |
| 23.02.2019 | Ristikallio | Helppo B | 4/40 |
| 24.02.2019 | Moana part breds | Helppo B | 6/40 |
| 01.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | Helppo B | 2/40 |
| 02.03.2019 | Ristikallio | Helppo B | 2/40 |
| 03.03.2019 | Ristikallio | Helppo B | 4/40 |
| 04.03.2019 | Ristikallio | Helppo B | 1/40 |
| 06.03.2019 | Ristikallio | Helppo B | 5/40 |
| 06.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | Helppo B | 2/40 |
| 07.03.2019 | Ristikallio | Helppo B | 3/40 |
| 07.03.2019 | Kuuran Suomenratsut | Helppo B | 4/40 |
16.06.2018 - Valmentajana Kirsi Mikkonen (omistaja)
Cherryllä oli ollut Jätkän kanssa vaikeuksia yhteisen sävelen löytämisessä, ja siinä minä yritin ratsukkoa tänään parhaani mukaan auttaa. Kuulemieni pohjatietojen perusteella rautias suomenhevosori vaikutti hyvin itsetietoiselta ja vaativaltakin ratsulta, mutta koska sen tiedettiin joskus takoneen kovaa tulosta kouluradoilta ei auttanut kuin ottaa härkää kiinni sarvista ja alkaa rakentaa ratsukon yhteistyötä aivan perusasioista alkaen. Hevosen ilmeestä näki heti, ettei se aikonut päästää ketään helpolla. Lohduttavaa oli kuitenkin se, että ori liikkui suurin piirtein oikeaa vauhtia oikeaan suuntaan jonkinlaisessa epätasaisessa peräänannossa.
Aloitimme työskentelyn käyntiympyrällä tavoitteena tasaisesti askeltava, suora ja rento hevonen. Jätkä oli tehtävän kanssa ihan ok, eikä suurempia konflikteja syntynyt. Hevosella oli luonnostaan hyvin matkaavoittava käynti, joten askellajin laadussa ei parjaamista ollut. Sen sijaan tuntumalla pysyminen oli selvästi rautiaan mielestä vastenmielistä, eikä se montaa askelta kerrallaan viitsinyt ohjastuella viihtyä. Erityisesti ulko-ohja ja sen välittämä viesti vaikutti ärsyttävän Jätkää suuresti ja välillä se nousi kokonaan pois peräänannosta vain protestoidakseen ratsastajan apuja. Meno näytti välillä alkeistuntimeiningiltä, mutta johdonmukaisella ja kärsivällisellä ratsastuksella tulostakin saatiin aikaiseksi. Kun Jätkä lopulta suostui asettumaan tuntumalle vastaan laittamatta, oli aika siirtyä raviin. Ryhdikkyyttä ja itsensä kantamista voisimme vaatia vasta sitten, kun orilla olisi jonkinlaiset valmiudet selviytyä niistä kunnialla.
Ravissa ongelmat olivat hyvin samanlaisia kuin käynnissä. Ori olisi mielellään taipunut reilusti kaulastaan, mutta ei juuri ollenkaan kropastaan. Se reagoi herkästi Cherryn pohkeisiin häntäänsä viuhtomalla ja korviaan luimistelemalla, eikä treeni selvästikään ollut hevosen mielen mukainen helppo ja huoleton hölköttely. Jätkä olisi mielellään liikkunut oikein etupainoisena ja tuntumalla maaten, mutta sellaista emme valitettavasti voineet sallia. Melko varoittamatta ori päättikin pysähtyä kokonaan, ja kun ratsastaja ilmoitti mielipiteensä tähän tempaukseen upottamalla kannukset orin kylkiin, oli seurauksena melkoisen ilmava pukki. Sekä minä että ratsastaja olimme hetken aivan hämillämme tapahtuneesta, mutta nopeasti riensin auttamaan ratsukon takaisin liikkeelle maasta raipan kanssa avustamalla. Tällainen käytös Jätkältä oli kerta kaikkiaan kiellettyä, eikä sitä saisi vahvistaa enää piiruakaan.
Pukkishown nähtyäni ymmärsin nyt paremmin Cherryn kuvailun hevosensa tammamaisuudesta ja äkkipikaisuudesta, mutta se ei muuttanut treenin vaatimustasoa suuntaan jos toiseenkaan. Jatkoimme ravityöskentelyä ympyrällä niin pitkään että Jätkä kävi ja kukkui tasaisesti ja luotettavasti kuin kello konsanaan, ja vasta sitten annoimme sille hengähdystauon pitkin ohjin. Väliajan käytimme hyödyksemme miettin mahdollisia syitä orin omalaatuiselle ja voimakkaalle käytökselle, ja varmuuden vuoksi käskin Cherryä näyttämään orin hierojalle mahdollisten lihasjumien hoitamiseksi. Eläinlääkärin konsultaatiota en vielä nähnyt tarpeelliseksi, mutta ongelmien pitkittyessä tai muuttuessa vielä vaikeammiksi en näkisi sitäkään huonona vaihtoehtona.
Myös laukkatyöskentely toteutettiin tänään ympyrällä. Askellaji oli selvästi hevoselle tällä hetkellä kaikkein helpoin, eikä tässäkään askellajissa liikkeen puolesta juuri nokan koputtamista ollut. Tuntuma oli kuitenkin edelleen yksi isoimmista kompastuskivistä, samoin kuin hevosen rehellinen pohkeen edessä liikkuminen. Liiasta komentamisesta ori vaikutti tilttaavan välittömästi, mutta liian vähän patistettaessa se jätti hikoilun kokonaan ratsastajansa harteille. Muutaman hetken yrittämisen jälkeen päätin auttaa ratsukkoa maasta, ja se osoittautuikin toimivaksi keinoksi takajalkojen aktivoimiseksi ja ryhdin löytämiseksi. Cherryn ilmeestä ja kehujen määrästä päätellen meno oli pätkittäin miellyttävän tai ainakin kehityskelpoisen tuntuista, eikä ratsastajan kommentti loppuravien aikaan muuhun viitannutkaan. Nainen nimittäin kommentoi: ”Mä luulen että tästä tulee vielä aika hyvä!” ja niin minäkin täysin vilpittömästi uskon. Ei orista ehkä ikinä kovin vaativan tason kilpuria vaativan luonteensa vuoksi tule, mutta tällä laadulla sen pitäisi pystyä menestymään ainakin helpoissa luokissa helposti ja hyvällä mielellä.
08.04.2018 - Kirjoittanut omistaja
Rohkean Mahtijätkä ei ehtinyt olla teurasmyynnissä viikkoakaan, kun asiaa aikansa jahkailtuani päätin pelastaa sen makkaratehtaalta. Jätkä ei suinkaan ollut ainoa loppuelämän kodin saanut ori, vaan myös Mestari ja Vekara saivat mahdollisuuden uuteen elämään. Tämä rautias tukkajumala ei itse ole kovinkaan kummoisen näköinen, ei ainakaan Mestarin vierellä. Sillä on kuitenkin todella hieno ja runsain meriitein palkittu suku. Jätkän vanhemmat Fiktion Mainio ja Riiviöiden Illantuike ovat molemmat upeita käyttöhevosia, jotka ovat jättäneen jälkeensä hienoja käyttöhevosia. Varsana Jätkä on palkittu suomenhevosvarsojen ensimmäisellä palkinnolla ja lisäksi se on kantakirjattu ratsusuunnalle kolmannella palkinnolla. Näillä ei ollut minulle kovinkaan paljon painoarvoa, mutta ehkä jo saavutetut meriitit olivat Jätkän kohdalla se viimeinen naula arkkuun. Entisellä omistajallaan hevonen onkin jo päässyt kilpailemisessa alkuun. Täällä Kuurassa tuo ura pyritään saattamaan loppuun, jonka jälkeen Jätkä saa siirtyä leppoisaan siitosorin rooliin.
10.10.2018 - Kirjoittanut omistaja
Ilma oli tänään aivan erityisen kaunis: pikkupakkanen paukkui, taivas oli pilvetön, tuulesta ei ollut tietoakaan ja luonto peittyi kauniiseen lumipeitteeseen. Tällaisella ilmalla ei kerta kaikkiaan voinut mennä maneesiin treenaamaan, vaan päivän ratsastettavat suuntasivat kaikki järjestäin maastoon luonnonrauhasta nauttimaan. Jätkän kanssa lenkille lähdettiin yksin, sillä joku hevonen oli valittava ratsastukseen myös päivätallin aikaan, ja tämä kavereitaan ikuisesti terrorisoiva henkiseltä tasoltaan pikkulasta vastaava härveltäjä oli yksinäiselle lenkille oikein perusteltu valinta. Varusteita pukiessani ori vähän protestoi ruoka-aikaan lenkille lähtemistä, mutttei se minulle kovin kauaa jaksanut kovaa jätkää esittää: minä tiesin jo, millainen tossukka sen kovan kuoren alla oikeasti asui.
Kavuttuani rautiaan selkään tallin pihassa otimme suunnaksi reilun kuuden kilometrin mittaisen lenkin. Se sisälsi aivan ihanien metsäpolkujen lisäksi myös muutaman vauhdikkaampaan etenemiseen sopivan pätkän, joten tänään se vastasi tarpeitamme täydellisesti. Ensimmäisen kilometrin saimme taitettua oikein seesteisissä tunnelmissa, kunnes ori päätti jälleen kokeilla refleksieni toimivuutta loikkaamalla polulta keskelle ryteikköisintä pusikkoa ilman pienintäkään ennakkovaroitusta. En pudonnut satulasta, vaikkei sekään kaukana ollut, mutta tasapainoni kyllä menetin niin pahasti, että Jätkä onnistui kuskaamaan minua vielä hyvän matkaa pidemmälle metsikköön. Kasattuani itseni ja saatuani ohjat kunnolla käteeni sain kyllä hevosen käännettyä takaisin polulle ja jatkamaan matkaa haluttuun suuntaan, mutta nopeasti sain huomata, ettei ratsullani ollut nyt kaikki kunnossa.
Jätkä ei ontunut, mikä nyt ei käynnissä varsinaisesti tarkoita mitään, mutta sen normaalisti väkkäränä pyörivät korvat olivat yhtäkkiä jämähtäneet yhteen ja samaan asentoon. Orin oma touhuaminen oli lakannut yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin, ja se jos jokin oli Jätkälle epänormaalia käytöstä. Syy suomenhevosen kummalliseen olemukseen selvisi nopeasti, kun vilkaisin lumiselle polulle jääviä jälkiämme: ne olivat tuoreen veren korostamat ja aavistuksen epäsäännölliset. Pysäytin Jätkän niille sijoilleen ja loikkasin alas sen selästä tutkimaan puskapomppimisen seurauksia ja niiden vakavuusastetta. Hevosella ei ollut jaloissaan suojia, joten verta vuotava reikä oikeassa etujalassa löytyi välittömästi.
Pikaisen tutkimuksen jälkeen sain huokaista helpotuksesta: hevonen jäisi kyllä tästä tapaturmasta henkiin. Selkään en kuitenkaan kehdannut enää kiivetä, sen verran inhottavalta hokinreikä jänteen vieressä kyllä näytti. Onneksi emme olleet ehtineet kovin kauas kotoa, joten reilun kymmenen minuutin talsimisen jälkeen olimme jälleen tutussa pihassa hoitajien ympäröimänä. Olin soittanut heille jo matkalta, joten ensiapulaukka oli hoitopaikalla jo odottamassa, kun talutin nyt jo selvemmin onnahtelevan hevosen ulkoa tallin lämpöön. Groomien ottaessa vetovastuun varusteiden purkamisesta, otin minä hoitaakseni jalan haavan. Kylmäämisen ja puhdistamisen jälkeen taiteilin jalkaan kiristävän hauteen, jonka turvin selviäisimme kyllä seuraavaan päivään, jolloin eläinlääkäri saisi katsoa jalkaa varmuuden vuoksi.
17.09.2019 - Kirjoittanut omistaja
Jätkä sai tänään kunnian osallistua tiloissamme järjestettyyn orikavalkadiin siinä toivossa, että ori mahdollisesti tulevaisuudessa kiinnostaisi muitakin tammanomistajia jalostusmielessä. Rautias oli laitettu Helmin toimesta oikein hienoksi: sen harja oli letitetty, karvapeite kuurattu kiiltäväksi, jalat pintelöity ja jokainen varuste valittu viimeisen päälle yhteensopivaksi ja edustavaksi. Ori ei vain itse viitsinyt hoitaa omaa tonttiaan, sillä tuttuun maneesiin varoittamatta pöllähtäneet katsojat olivat epäluuloiselle rautiaalle kerta kaikkiaan liikaa. Ravissa eteneminen oli jo tökkivää, mutta ohjelma kuitenkin eteni ja siitä selvittiin kuin ihmeen kaupalla kunnialla. Laukassa aasin selkä kuitenkin katkesi ja täysin varoittamatta Jätkä esitti sellaiset rodeopukit, ettei minulla ollut toivoakaan pysyä sen laakeassa koulusatulassa. Siinä ori sitten esitteli letkeää laukkaansa välillä hämmennyksestä pukitellen samalla, kun minä tiimeineni yritin saada sitä tavalla tai toisella huijattua antamaan kiinni. Yleisölle oli juuri tarjoiltu sellainen näytös tästä hevosesta, että kukaan tuskin koskaan haluaisi omaa tammaansa tällä varsottaa.