ERJ-I, HANN-II
☆ 01.01.2014 - ✞ 05.11.2021
Reckless Carman kuvat © Benny de Ruiter Stables (with permission)
| Name | Reckless Carma | Spitzname | Carma |
| Züchten, Geschlecht | Hannoverinhevonen, ori | Widerristhöhe, Farbe | 164cm, tummanruunikko |
| Geburtsdatum, -ort | 01.01.2014, Saksa | Alter | 23-vuotias |
| Ausbildung | Helppo A, re. 150cm, me. 80cm | Betonung | Esteratsastus |
| Züchter | Claudia Kühn EVM | Eigentümer | Cherry, VRL-12299 |
Olin etsimässä ensimmäisiä asukkaita Dare Stableen, kun sain kuulla hiljaisessa myynnissä olleesta Carmasta. Orista ei ollut saatavilla kovinkaan paljoa tietoa, mutta jo yhden videon perusteella olin valmis katsomaan hevosta. Vaikka Carma olikin hieman ajateltua vanhempi, tuntui se heti täysin omalta. Hevosen käytöstavat ja ratsastettavuus olivat aivan omaa luokkaansa, eikä sitä vain kerta kaikkiaan voinut olla ostamatta. Carma saisi kunnian olla yksi Daren kantaoreista ja minulla olikin jo mielessä useampi tamma, jotka haluaisin Carmasta kantavaksi.
En ole ikinä tavannut yhtä helppoa ja herrasmiesmäistä hevosta kuin Carma. Tarina kertoo orin olleen sellainen jo nuorena, mutta nyt iän tuoman viisauden myötä se on kuin ihmisen mieli. Jokapäiväiset hoitotoimenpiteet sujuvat tämän kanssa kuin tanssi, eikä mikään muukaan oikeastaan tuota ongelmia. Harjatessa ja erityisesti kumisualla hieroessa ori oikein herkistyy yrittäen mahdollisuuksien mukaan hieroa hoitajaansa takaisin. Hevosella on muutenkin oikein lämpimät välit ihmisiin ja se on aina innoissaan lähdössä töihin. Varustaminen ei tuota minkäänlaisia ongelmia ja myös epätavallisemmat toimenpiteet sujuvat ongelmitta. Jalkojen taivuttaminen ei kuulu Carman lempijuttuihin, mutta se sietää senkin tietäen, että toimenpiteen jälkeen sitä hemmotellaan herkuin. Eläinlääkärin kanssa kaikkien lempihevonen tulee hyvin toimeen, johtuen kenties siitä että se on ollut koko elämänsä ajan terve eikä se ole tarvinnut kuin vuosittaiset treffit oman eläinlääkärinsä kanssa. Myös kengitykset sujuvat Carman kanssa ongelmitta ja ori onkin aloittelevien kenkääjien suosiossa luotettavuutensa ansiosta. Taluttaa hevosta voi vaikka otsatukasta, sillä edes tammat eivät saa tämän kultapojan kenkiä pyörimään jaloissa. Yhtä kuuliaisesti ruunikko kävelee myös hevosautoon, tosin ulos sieltä sillä on yleensä hieman kiire. Ori ei varsinaisesti rakasta ahtaita ja pimeitä tiloja, mutta se sietää ne tietäen saavansa perillä jälleen runsaasti herkkuja. Vieraat paikat eivät saa tätä konkaria ihmettelemään, vaan se käyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin kotonakin. Tarhassa Carma on aina johtaja, sillä vaikka se on äärimmäisen rauhallinen hevonen, on se selvä laumanjohtaja huokuessaan itsevarmuutta ja voimaa. Ruunikko laitetaankin useimmiten parivuotiaiden pojankoltiaisten joukkoon pitämään järjestystä yllä ja se homma sopiikin Carmalle kuin nenä päähän. Useimmat ihmiset nousevat varpailleen kuudessaan Carman olevan ori, mutta useimmiten he myös pyörtävät sanansa välittömästi tähän herrasmieheen tutustuessaan.
Helpoin tapa liikuttaa tämä hevonen on ehdottomasti juoksuttaminen. Hoitajan ei tarvitse kuin kiinnittää liina Carman riimuun ja ori hoitaa oman osuutensa esimerkillisesti. Se ei tarvitse apuohjia tai erityisiä ohjeita juoksuttajaltaan, ympyrällä juokseminen tuntuu olevan suorastaan hevosen bravuuri. Aina sitä ei toki voi liikuttaa juoksuttamalla, mutta mikäli syytä vakavaan treenaamiseen ei ole, voi orin yhtä hyvin liikuttaa myös lukuisilla muilla tavoilla. Carma suorastaan rakastaa meressä uimista sekä pitkiä maastokävelyjä, mutta ei se pistä pahakseen vähän reippaampaakaan maastoa. Se lähtee maastoon mielellään niin yksin kuin seurassakin, mutta ratsastajan kannalta on aina tietysti mukavampaa ratsastaa porukassa. Carma ei ole ikinä säikkynyt mitään, joten sitä on melko turha pelätä herran kanssa reissatessa. Totisesti treenatessa ori voi näyttää hieman pakotetulta, mutta oikealla motivoinnilla siitä saa itselleen oikein miellyttävän ratsun. Ikänsä puolesta hevonen on hidas lämpenemään ja rakenteensa puolesta se on luonnostaan etupainoinen, mutta näistä ominaisuuksistaan huolimatta Carma on kelpo suoritushevonen. Se ei ole erityisen kovakylkinen tai -suinen, mutta siltikään ori ei pistä aloittelijoiden heilumista, potkimista tai repimistä pahakseen. Osaavamman kuskin kanssa se tekee kaikki kouluratsastusliikkeet pyydettäessä, mutta veri vetää sitä kuitenkin vahvemmin esteiden pariin. Nopeus ei ole ikinä ollut Carman valtti, joten aikaluokat eivät ole orille se kaikkein sopivin vaihtoehto. Sen sijaan mitä teknisemmät radat, sitä varmemmin se on sijoilla kilpailuissa. Hevonen on todella varovainen jalkojensa suhteen ja erityisen tarkkana se on aina pitkää vettä hypätessä. Tiukan paikan tullen Carma kieltäytyy hyppäämästä mielummin kuin putoaa esteen sekaan, mutta pääsääntöisesti se on tasainen ja varma suorittaja. Hevonen ei ole ikinä katsellut mitään erikoisesteitä ja myös pienet maastoesteet se on hypännyt täysin ongelmitta. Carma on mitä mainion hevonen nostamaan ratsastajia hyppäämään suuriin luokkiin ja sen lisäksi se on jokaisen ihmisen paras ystävä!
| i. Finest Quelin EVM hann, 167cm, rn |
ii. Finest For Now EVM hann, 165cm, rt |
iii. Colorado EVM |
| iie. Lord Have Mercy EVM | ||
| ie. Quelenna EVM hann, 166cm, prn |
iei. Reckless Heart EVM | |
| iee. Hibiscus Frontius EVM | ||
| e. Carma Strikes Back EVM hann, 164cm, sysrt |
ei. Event Slayer EVM hann, 163cm, m |
eii. Honolulu EVM |
| eie. Jump to Sweet Dreams EVM | ||
| ee. Carmena EVM hann, 162cm, trt |
eei. Charm All the Ladies EVM | |
| eee. Ramona EVM |
Carman isä Finest Quelin on esteratsastuksessa kova nimi aina 150cm luokissa saakka. Lisäksi se on kilpaillut jonkin verran kenttäratsastuksessa, jossa se on myös ollut vahvoilla laadukkaan laukkansa ja voimakkaan hyppynsä voimasta. Tallissa Fiquna tunnettu ori on oikea herrasmies käytökseltään ja se onkin koko henkilökunnan suosiossa. Ori saisi olla hieman kevytrakenteisempi ja muutaman sentin korkeampi, mutta muutoin ruunikossa ei valittamista ole. Se on ollut kasvattajien kovassa suosiossa erityisesti muutama vuosi sitten, mutta tänä päivänä se on syrjäytetty pidemmälle jalostetuilla urheiluhevosilla. Siksi hevosen nimi alkaa olla jo harvinaisempi näky sukutauluissa, mikä tekee sen jälkeläisistä arvokkaita hannoverinhevosten kasvatukselle.
Fiqun takaa löytyvät upeat vanhemmat Finest For Now ja Quelenna, joista ensimmäisenä mainittu on pitkän kilpauran tehnyt arvostettu siitosori. Nova kilpaili aktiivivuosinaan pääasiassa 140-150cm luokkia, mutta sen lisäksi se otti osaa useampaan puissance-korkeushyppykisaan. Se on hyvin epätavallista hevosille, jotka eivät leipätyönään hyppää 160cm luokkia. Nova kuitenkin lunasti odotukset ja nappasi sijoituksia useasti, joka nosti pienen rautiaan arvoa useiden tammanomistajien silmissä. Orin nimi ei ole harvinaisuus sukutauluissa vielä tänäkään päivänä, vaikka nykyään sitä pidetäänkin jo melko vanhanaikaisena hannoverien jalostusta ajatellen. Jos Nova on elänyt koko elämänsä suuressa kilpa- ja siitostallissa yhtenä hevosena muiden joukossa, on Quelennaan panostettu täysillä varsasta saakka. Sitä on kierrätetty kaikissa ikäkausikilpailuissa, näyttelyissä ja arvostelutilaisuuksissa. Se onkin kannattanut, sillä kun kasvattajan tuli aika myydä hevonen eteenpäin, oli sen nimi ja saavutukset jo lukuisten potentiaalisten ostajien tiedossa. Punaruunikko tamma myytiin hyvällä hinnalla ja nopeasti ja se pääsi tekemään toisen esityksensä kilpakentillä. Se starttasi useissa suurissa kilpailuissa aina 150cm tasolla saakka tuoden runsaasti mainetta ratsastajalleen. Lopulta tamma vedettiin siitoskäyttöön sen ollessa jo 17-vuotias. Se on kuitenkin saanut useita hienoja varsoja, jotka ovat esimerkillisiä niin luonteeltaan kuin potentiaaliltaankin.
Novan isä Colorado oli tavattoman pieni, vaaleanpunarautias hannoverinhevosori. Kotoisammin Coloriksi kutsuttu ori hyppäsi todella ehjiä ja menestyksekkäitä kausia aina kahdeksan vuotiaaksi saakka, mutta loukkasi itsensä sitten hyvin pahasti laitumella. Koska Color oli osoittautunut oikeaksi tulevaisuuden lupaukseksi, se oli todella hyvärakenteinen ja hyväkäytöksinen sekä sillä oli mielenkiintoinen suku, se päätettiin kuntouttaa kaikesta huolimatta. Työ ei ikinä tuottanut toivottua tulosta ja vain pari vuotta myöhemmin ori päätettiin lopettaa sen omaksi parhaakseen. Sitä oli kuitenkin ehditty käyttää lukuisille tallin omille tammoille ja muutamia vuosia myöhemmin päästiin toteamaan, että se oli ollut enemmän kuin oikea ratkaisu. Novan emä taas, Lord Have Mercy eli tutummin Mercy oli kuuma tummanrautias tamma. Se oli kummallisen pieni sukuunsa nähden, mutta potentiaali esteratsastukseen oli kuitenkin periytynyt myös tälle tammalle. Hevonen kilpaili melkein itsensä kokoisilla esteillä koko elämänsä ajan, tehden aina välillä varsan tai pari. Kuin huomaamatta Mercylle kertyi lukuisia jälkeläisiä, jotka valitettavasti olivat myös melko pienikokoisia vaikkakin potentiaalisia. Mercy kuoli luonnollisesti vasta 26-vuotiaana.
Quelennan vanhemmat olivat siihen aikaan hyvin tyypilliset jalostuksessa käytetyt malliyksilöt. Sekä Reckless Heart että Hibiscus Frontius olivat hieman alle 170cm korkeita, kevyitä hannoverinhevosia. Tummanruunikko ori Rex kunnostautui kilpaillen kaikissa lajeissa, menestyen kuitenkin parhaiten esteratsastuksessa. Se oli luonteeltaan hyvin tasainen suorittajahevonen, joka oli vähään tyytyväinen ja täysillä mukana radalla. Se kostautuikin lopulta Rexin kaatuessa vakavin seurauksin maastoesteillä. Katkennut etujalka lähetti orin kengät jalassa vihreämmille laitumille, mutta kaikkien onneksi sitä oli käytetty koko kilpauran ajan myös aktiivisesti siitoksessa. Ori on edelleen haluttu nimi hevosten suvuissa, vaikkakin se on jäämässä harvinaiseksi. Quelennan emä Hifi piti koko elämänsä ajan matalampaa profiilia. Se ei ollut mikään rakenne- tai liikeihme, mutta siitä huolimatta se menestyi yllättävän hyvin esteratsastuksessa startaten muutamaan otteeseen jopa 140cm luokkia. Punaruunikko tamma kilpaili vain muutaman kauden jääden sitten seisomaan useaksi vuodeksi ratsastajan vaihtaessa hevosta. Lopulta se säästyi hädin tuskin teurastuomiolta, kun se liisattiin siitoskäyttöön suurelle siittolalle. Siellä se teki useita varsoja huippuoreista ja järjestelmällisesti kaikista Hifin varsoista kasvoikin kovia kilpahevosia. Kuudes varsominen oli tammalle kuitenkin kohtalokas, jolloin siittola menetti niin tamman kuin varsankin.
Carman emä Carma Strikes Back on saanut nimensä hyvin vaiheikkaan historiansa takia. Tamma sai nimittäin alkunsa sinä aikana, kun sen emä kulkeutui varastettuna Saksasta monen mutkan kautta Ranskaan. Kun Cara syntyi, oli sen emä jo saatu palautettua takaisin omistajalleen. Onni onnettomuudessa on se, että Caran isäksi paljastui yksi johtavista hannoverinhevosoreista kautta aikain ja tästä on muodostunut hevosen oikea nimi. Tammalla on kummaltakin puolelta hyvät geenit, joten se syystäkin on kilpaillut esteillä 150cm tasolla pienestä koostaan huolimatta. Erityisen hyvää Carassa on sen etujalkatekniikka, jollaista harvalla näkee. Nyt vanhemmalla iällä sysirautias hevonen toimii kokopäiväisesti siitoshevosena omistajanaan Carmankin kasvattaja Claudia Kühn.
Caran vanhemmat ovat vielä sitä itseäänkin pienempiä hevosia, minkä takia erityisesti sen isän valtaisa menestys 160cm luokissa onkin suoranainen ihme. Musta, vain hieman yli 160cm korkea Event Slayer osoitti jo parin vuoden ikäisenä olevansa kyvykäs estehevonen, eikä sen potentiaali tai rohkeus tunnu loppuvan koskaan. Lisäksi ori on valtavan innokas tekemään kaikkea, joten tarvittaessa se korvaa puutteensa puhtaalla innolla. Sly onkin ollut jo pitkään yksi Saksan suosituimmista siitosoreista, vaikka se kilpaileekin edelleen aktiivisesti. Vaikka hevonen onkin hieman pieni, antaa sen hieno rakenne ja valtava potentiaali paljon anteeksi tammojen omistajien silmissä. Caran emä Carmena on vielä sentin sulhastaankin pienempi. Sen elämä on ollut kuin suoraan halvasta dekkarista, jossa hieman tavallista parempi hevonen varastetaan ja astutetaan ulkomailla. Myöhemmin omistaja kyllä saa tammansa takaisin, mutta se on jo melkein varsomiskunnossa. Vaikka Cara jäikin Nannan ainoaksi jälkeläiseksi varsomisessa sattuneiden komplikaatioiden takia, palasi Nanna kuitenkin onnistuneesti vielä kilparadoille vain vuotta myöhemmin. Tummanrautiaasta tuli hetkessä oikea julkkis sen värikkään elämäkerran ansiosta ja lopulta kaikista vakuutusrahoista, korvauksista ja kilpailutuloista huolimatta omistaja teki parhaan tilin julkaisemalla Nannan tarinan hevosen omassa kirjassa. Nykyään Nanna viettää rentoja eläkepäiviä omassa pienessään valtakunnassaan tietämättä lainkaan, millainen julkisuuden henkilö se onkaan.
Slyn takaa löytyy hyvin pitkään ja hartaasti mietitty yhdistelmä. Honolulu oli 166cm korkea puhdas estehevonen, joka kilpaili uransa huipulla muutaman kauden 150cm tasolla. Orille ei jäänyt kuin muutama jälkeläinen, sillä se ei ikinä noussut suuren maailman tietoisuuteen. Vika ei kuitenkaan ollut itse orissa vaan sen huolimattomassa hoidossa ja välinpitämättömässä treenauksessa, jotka aikaansaivat mustan orin hajoamisen ennen aikojaan. Vaati kasvattajilta tarkkuutta huomata Hönön laatu ilman konkreettisia tuloksia, mutta Sly on yksi parhaista esimerkeistä siitä, mitä kaikkea Hönöllä olisikaan ollut jälkeläisilleen annettavaksi. Ori lopetettiin vasta 17-vuotiaana, mutta sitä ennen se kärsi yli vuosikymmenen vatsahaavasta ja jalkaongelmista. Hönön lopulta kuoltua omistajalle jäi vielä eläinsuojelupaperit käteen. Slyn emä ei onneksi ollut yhtä epäonninen. Pieni punarautias Jump to Sweet Dreams eli tutummin Jumpe oli tähti koko elämänsä ajan ja sitä myös kohdeltiin aina sellaisena. Jumpea huollettiin paremmin kuin yhtäkään huippu-urheilijaa ja se näkyikin tamman tuloksissa. Jumpe kilpaili pääasiassa 150cm tasolla, mutta muutama GP-tason starttikin sille kertyi. Tulokset olivat ensiluokkaisia ja loppuelämänsä rautias tamma viettikin siitoskäytössä. Sillä käytettiin kokeilumielessä myös muutamia vähemmän tunnettuja oreja ja Slysta tuli elävä esimerkki siitä, että se todellakin kannatti.
Charm All the Ladies, joka oli siis Nannan isä, oli yksi aikansa yllättäjistä. Varsana se ei vakuuttanut edes kasvattajaansa eikä oria vaivauduttu käyttämään edes ikäkausikilpailuissa. Vasta vanhemmalla iällä Harmi nousi estekansan tietoisuuteen ja yllättäen se kohosi hyppäämään jopa 150cm luokkia. Eihän se mikään varsinainen tekniikkaihme ollut, mutta voimalla se korvasi useita puutteitaan. Harmi pysyi kilpailukunnossa yllättävän pitkään ja hitaasti mutta varmasti se keräsi itselleen positiivista mainetta myös kasvattajien silmissä. Ei sille satoja jälkeläisiä ehtinyt kertyä, mutta tarpeeksi kuitenkin että sen nimeen törmää edelleen silloin tällöin hevosten sukutauluissa. Ramona oli yksi Harmilla astutetuista tammoista. Se toimi itse ratsuna vain kymmenvuotiaaksi saakka ja aloitti sitten hyvissä ajoin siitostamman uran. Osasyynä tähän oli vähän väliä kipeytyvä selkä, jonka takia kaudet olivat rikkinäisiä ja tulokset ulottuivat aivan laidasta laitaan. Parhaimmillaan tummanpunarautias tamma kilpaili kuitenkin 150cm luokkia haalien jopa muutaman sijoituksen. Jälkeläisiä Ramona ehti saada useita ennen kuin se kuoli äkillisesti suolenkiertymään 18-vuotiaana.
| t. Ametist Dare | EV-I | e. Trojan Rose |
| o. Guardian Dare | EV-I | e. Space Orchid |
| t. Deluxe Dare | EV-I | e. Rara Avis |
ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 40kpl.
|
|
31.07.2020 - Esteratsujen laatuarvostelu - (8 + 40 + 18 + 20 + 15 = 101p) - ERJ-I
31.07.2020 - Hannoverinhevosten laatuarvostelu - (7 + 30 + 11,75 + 20 + 17 = 85,75p) - HANN-II
18.08.2017 - Kilpareissussa - omistaja - 191 sanaa
Päivä valkeni tänään erityisen kauniina Chermian tiluksilla. Kello ei ollut vielä kuuttakaan aamulla, mutta aurinko paistoi jo pilvettömältä taivaalta, ja lämpötilakin lähenteli kahtakymmentä astetta. Carman kanssa kilpareissu oli kestänyt jo toista viikkoa, mutta pienintäkään väsymyksen merkkiä ei hevosessa ollut havaittavissa. Matkapäivät, kilpasuoritukset ja lepopäivät oli suunniteltu varsin onnistuneesti, ja myös ruokinta palautusjuomineen oli mennyt tällä kertaa aivan nappiin. Aamupalaansa Carma mutusteli oikein tyytyväisenä, ja myöhemmin aamupäivällä se virittäytyi kisatunnelmaan nauttien letityksen tuomasta huomiosta. Hypättävänä oli tällä kertaa itävaltalaisen ratamestarin suunnittelema 150cm rata, joka vaikutti orille juuri sopivan tekniseltä. Verryttelyssä hevonen tuntui yllättävänkin energiseltä, sitä joutui välillä jopa hieman jarruttelemaan. Hypyt sujuivat kuitenkin helpon tuntuisesti, eikä korkeuden kanssa ollut tänään ollenkaan hankaluuksia. Radalla Carma oli tasainen ja hyvin avuilla tehden varmantuntuisen ja ehjän radan. Eteneminen oli sujuvaa ja tiet onnistuivat suunnitellusti, juuri kuten olin osannut odottaakin. Osallistujia ei luokassa ollut ruuhkaksi asti ja vähäisestä osanottajamäärästä hevonen nappasi varman kolmossijan. Kuumakin töitä tehdessä tuli, paitsi hevoselle niin myös ratsastajalle. Radan ja palkintojenjaon jälkeen Carma pääsikin viilentävään suihkuun, jonka päälle sille tarjoiltiin maittava elektrolyyteillä terästetty palautusjuoma. Seuraavana päivänä olisi hypättävänä vielä yksi rata ennen kotiinlähtöä, ja tällaisen suorituksen jälkeen radalle lähdettäisiin hyvin luottavaisin mielin.
20.08.2018 - Maastolenkillä - omistaja - 241 sanaa
Carma ei ole pitkään aikaan päässyt ottamaan oikeaa irtiottoa treenaamiseen ja kilpailemiseen keskittyneestä arjestaan. Tänään sellainen oli kuitenkin tarjolla, kun suunnitelmissa oli koko talliporukan yhteinen illanvietto, joka aloitettiin perinteisesti pitkällä maastoretkellä. Mukaan lähti niin nuoria kuin jo kokeneempia hevosia, mutta Carma oli ehdottomasti joukon vanhin. Kokemuksensa vuoksi ori pääsi johtohevosen paikalle, sillä tunsihan se paitsi ratsastettavan reitin, oli se myös turvallinen etuhevonen nuoremmille lajitovereilleen. Koska groomit halusivat väen vängällä heittäytyä hurjiksi ja ottaa ratsuikseen porukan kuopuksia, päätin minä pelata varman päälle ja nauttia seniorin turvallisista kyydeistä. Alkumatka edettiin rauhallisesti paitsi siitä syystä, että käyttämämme tie on suhteellisen vilkkaasti liikennöity, myös siksi, että hevoset varmasti saivat lihaksensa lämpimiksi ennen tulevia laukkavetoja. Kävelyn ja muutaman rauhallisen ravipätkän jälkeen eteen aukenikin jo retken ensimmäinen kunnollinen laukkabaana, joka tietysti viiletettiin päästä päähän vedet silmistä valuen. Kengurubensaa oli vahingossa lorahtanut jokaisen hevosen tankkiin, mutta Carman esittämät loikat olivat kyllä varsin helppoja pysyä kyydissä. Vauhtiakin oli riittämiin, eikä vähiten siitä syystä, että puolet porukasta hukkasi jarrut jo ensimmäisen sadan metrin aikana kokonaan. Luottopelini ei tällaista toki tehnyt, mutta muutaman ylimääräisen pidätteen senkin selässä sai kuitenkin tehdä, ennen kuin vauhti oli tippunut kokonaan käyntiin saakka. Hetken hengähdystauon jälkeen edessä olikin jo uusi laukkasuora, joka sujuikin jo huomattavasti hallitummin. Maasto kesti kokonaisuudessaan hieman yli kaksi tuntia, ja sisälsi luonnollisesti laukkabaanailun lisäksi myös leppoisia käyntipätkiä sekä työsentelymuotoista ravailua. Maisematkin olivat tähän aikaan vuodesta näkemisen arvoiset, eikä kultaakin kalliimpi tallihenkilökunta olisi lenkin jälkeen voinut olla paremmalla tuulella alkavan illan istujaisia ajatellen.
30.09.2019 - Ylpeä isä! - omistaja - 131 sanaa
Carma, yksi Dare Stablen ensimmäisistä asukkaista, pakahduttaa omistajaansa ylpeydellä harva se päivä. Aikanaan ori loisti itse esteratsastuksessa keräten helposti kasaan 40 sijoitusta aina 150cm tasolta saakka. Sittemmin Carma toimi, kuten suunniteltu, siitosorina. Käytin sitä pelkästään omille tammoilleni, enkä todennäköisesti tule sitä enää muille tarjoamaankaan. Carma alkaa olla nimittäin jo vanha herra, mutta kyllä sen kelpaakin vanheta arvokkaasti, kun jälkeläiset ovat enemmän kuin priimaa! Kaikki kolme ovat ehtineet jo kypsään ikään jä näin ollen ne ovat tehneet debyyttinsä suuressa maailmassa estevarsojen laatuarvostelutilaisuudessa. Kyseisissä kinkereissä jokainen palkittiin ykköspalkinnolla, jonka lisäksi Ametist oli aikanaan tilaisuuden paras 4-vuotias, Guardian, eli Gary, oli aikanaan tilaisuuden paras 3-vuotias ori, ja nyt viimeisimpänä Deluxe, eli Delia, oli yhtään sisaruksilleen häpeämättä tilaisuuden paras 3-vuotias hevonen! Kyllä kelpaa isäpapan olla tyytyväinen, parempaa alkua eivät nimittäin nuoret hevoset kilpauralleen voisi saada!
29.11.2017 - Estevalmennus - valmentajana Chris (omistaja) - 183 sanaa
Cherryllä oli tänään hypättävänään kaikkiaan viisi eri hevosta. Ensimmäisenä valmennukseen pääsi saksalaissyntyinen hannoverori Carma, jota koutsaamassa olin ollut lukuisia kertoja aiemminkin. Hevonen vaikutti tänään hieman väsyneeltä, joten teimme vain lyhyen verryttelyn ennen hyppäämistä. Sileällä ori oli hieman tavanomaista hitaampi, mutta teki kuitenkin pyydetyt asiat kiltisti. Verryttelyesteillä sama hitaus pysyi edelleen mukana kuvioissa, mutta muuten ratsukon yhteistyö pelasi hyvin. Nopeutta hevoseen lähdettiin hakemaan apupuomien avulla, jolloin laukka-askeleeseen tulikin vähän enemmän pomppua ja aktiivisuutta. Esteiden noustessa ja tehtävien pidentyessä Carma heräsi itsekin todellisuuten alkaen keskittyä työntekoon kunnolla. Esteet ruunikko ylitti tuttuun tapaan tasaisen varmasti, eikä hyppyjen välissäkään ollut ylimääräistä säätämistä ratsukon kummankaan osapuolen toimesta. Tietynlainen intohimo tekemisestä kuitenkin puuttui, eikä suoritusten katsominen herättänyt minkäänlaista wow-tunnetta suuntaan tai toiseen. Neuvoin Cherryä ratsastamaan istunnallaan hevosen edellä, jos vaikka ratsu itsekin innostuisi tekemään hommaa täydellä sydämellään. Samalla ohjasin ratsastajaa keskittymään omaan asenteeseen, jotta hevonen pääsisi aistimaan ilon ja innostuksen tunteita masennuksen ja välinpitämättömyyden lisäksi. Psyykkisen valmennuksen lisäksi annoin ratsastajalle myös konkreettisia ohjeita apujenkäyttöön, jotta Carman olisi pakko reagoida hänen antamiin signaaleihin nopeasti ja täsmällisesti. Tehty työ tuotti toivottua tulosta, ja lopputunnista hevonen liikkui puolet innokkaammin kuin valmennuksen alkupuoliskolla.
03.02.2018 - Estevalmennus - valmentajana Olivia (omistaja) - 217 sanaa
Valmennusvuoroon viimeisenä saapui Cherry luottoratsunsa Carman kanssa. Ori vaikutti rauhalliselta, eikä se hätäillyt kavereiden perään, vaikka joutuikin jäämään yksin maneesiin. Hyppääminen aloitettiin jumppasarjalla, jonka korkeudet pidettiin aluksi maltillisina. Ravilähestymisissä ruunikko oli suorastaan laiska, vaikka suorittikin tehtävän kuulaisesti. Ylimääräistä joustoa ei liikkeessä kuitenkaan ollut, mikä osin selittyy hevosen varttuneella iällä, ja osin sen hälläväliä-asenteella. Kun esteitä lähdettiin nostamaan, alkoi liikkeeseen löytyä toivottua pomppua, ja myös etenemisestä tuli selvästi sujuvampaa. Teknisesti Carma suoritti jumppasarjan hyvin tehden ristikoille teräviä hyppyjä ja venyen okserin päällä sopivasti selkäänsä käyttäen. Lopuksi jumpan viimeiselle esteelle saatiin nostettua korkeuttakin melko hyvin, ja vaikka orilla usein oli hieman ongelmia itseluottamuksen kanssa esteiden kivutessa lähelle maksimikorkeutta, ei kieltäytymisestä tänään ollut tietoakaan. Valmennuksen loppuun ratsukko sai hypätä vielä täyspitkän radan, joka sisälsi kaikki maailmancupille tyypilliset tehtävät. Tekniseltä osaamiseltaan varsin vahva hevonen suoritti radan helponnäköisesti tehden hienot korjausliikkeet sekä kolmoissarjalla että viiden askeleen suhteutetulla linjalla. Ratsastajalla tuntui tänään olevan estesilmä hieman ruosteessa, mutta kiltisi Carma hyppäsi hieman huonommistakin paikoista esteiden ylitse. Radan toiseksi viimeiseltä esteeltä tuli pieni hipaisupuomi alas, mutta kyseessä oli pelkkä huolimattomuusvirhe, eikä asiaa ollut syytä lähteä korjaamaan uusintakierroksella. Valmennuksen päätyttyä sekä hevonen että ratsastaja vaikuttivat tyytyväisiltä, ja tulevan viikon kilpailuihin ratsukko lähti enemmän kuin luottavaisin mielin. Viime hetken vinkkinä kielsin Cherryä yliratsastamasta hevostaan, sillä kuten juuri olimme nähneet, korjasi Carma tällä hetkellä ratsastajansa virheitä varsin kiltisti.