ERJ-I, HANN-II
☆ 01.01.2015 - ✞ 05.11.2021
Space Orchidin kuvat © Benny de Ruiter Stables (with permission)
| Name | Space Orchid | Spitzname | Ace |
| Züchten, Geschlecht | Hannoverinhevonen, tamma | Widerristhöhe, Farbe | 168cm, tummanruunikko |
| Geburtsdatum, -ort | 01.01.2015, Saksa | Alter | 22-vuotias |
| Ausbildung | Helppo A, re. 150cm, me. 80cm | Betonung | Esteratsastus |
| Züchter | Lilly Fries EVM | Eigentümer | Cherry, VRL-12299 |
Nimi Space Orchid itsessään olisi jo ollut riittävä peruste ostotarjouksen jättämiselle, mutta kun siihen yhdistetään vielä kaunis ulkonäkö, palvelualtis luonne sekä riittävä kapasiteetti, en enää voinut pidätellä itseäni. Ace vaihtoi omistajaa odotettua korkeammaksi nousseen kauppasumman saattelemana ja siitä lähtien se on majoittunut Daren tiluksilla. Sen aiemmasta elämästä löytyy äärettömän paljon tietoa, sillä kaikki lääkinnästä, ruokinnasta ja treenauksesta lähtien on lyöty kirjanpitoon tamman edellisessä kodissa. Acen nuoruus on seurannut hyvin tarkkaan perinteisen saksalaisen estehevosen urapolkua: se on sisältänyt varsa-arvosteluja, ikäkausikilpailuja, kasvattajakilpailuja sekä muita kissanristiäisiä. Tästä eteenpäin se tulee sisältämään kilpailuja, valmennuksia, laatuarvosteluja sekä siitostammana elelyä.
Ace on päältä kaunis kuin karamelli ja sisältä makea kuin mansikka. Ruunikon kaunis pää suloisine hörökorvineen ja lempeine silmineen kurkottaa karsinasta ulos aina, kun joku sattuu siitä ohitse kulkemaan. Tamma rakastaa rapsutusten ja silitysten muodossa saamaansa huomiota, eikä se kerta kaikkiaan voi olla tyrkyttämättä itseään jokaiselle vastaantulevalle kulkijalle. Tyrkky se on myös oreja (ja sopivan orimaisia ruunia) kohtaan ja Acella onkin lähes jatkuva kiima päällä. Tamma on vahvoine kiimoineen maailman helpoin siitoshevonen ja silti sillä on luonne aina täysi kymppi. Se on aina kertalaakista tukevasti tiineenä ja hoitaa varsomisetkin nopeasti, huomaamattomasti ja ongelmitta. Varsoilleen ruunikko on rakastava äiti, mutta ylisuojelevaa siitä ei yrittämälläkään saa. Acen luotto ihmisiin on kohdillaan, eikä se tee jokapäiväisistä toimenpiteistä mitään numeroa. Tamma nauttii harjauksesta, sietää varustuksen ja antaa kengittäjänkin tehdä työnsä rauhassa. Taluttajaa se seuraa omaan tahtiinsa hötkyilemättä ja vain vihreä ruoho voi saada sen keskittymisen herpaantumaan. Ace ymmärtää kuitenkin, mitä hoitajan äänenvoimakkuuden kohoaminen tarkoittaa ja ymmärtää silloin luopua omista aikeistaan. Matkustajana tamma on rauhallinen, eikä se tee itse matkanteosta sen suurempaa numeroa kuin lastaamisestakaan. Vieraissa paikoissa se käyttäytyy oman arvonsa tuntevasti, mutta suuren suurta numeroa se ei itsestään tee. Poikkeuksena tietysti ne hevoset, joihin Ace rakastuu heti ensisilmäyksellä. Niille sen tarvitsee oma aikansa keimailla, mutta hoitajansa hallinnasta se ei siitäkään huolimatta lähde. Olipa kyseessä siis kisamatka tai retki siittolaan, voi tamman kanssa lähteä huoletta reissuun aivan kahdenkin kesken.
Ratsastajan tulee tuntea Ace läpikotaisin, jotta sen kanssa työskentely sujuisi täysin ongelmitta. Tamma kun ei epäröi kertoa mielipiteitään silloin, kun se kokee tulleensa jollain lailla väärin kohdelluksi. Hevosen tunteiden loukkaamista on niin ohjista repiminen kuin kannuksilla potkiminenkin, mutta se voi suutahtaa myös esimerkiksi huonosta lähestymisestä esteelle tai väärään suuntaan kallellaan olevasta kypärästä. Vaikka Ace onkin hieman persoonallinen ratsastaa, ei se kuitenkaan ole liian temperamenttinen, etteikö sen kanssa pystyisi tulemaan toimeen. Kuten sanottu, hevonen tulee vain tuntea kunnolla pärjätäkseen sen kanssa. Oikein motivoituna ja säännöllisesti läpiratsastettuna tamma osaa olla oikeasti miellyttäväkin ratsu, jonka kanssa asiat sujuvat kuin tanssi. Ace on vähän sellainen "kaikki tai ei mitään" -tyyppinen hevonen, joka joko toimii tai sitten ei. Yleensä se kuitenkin pyrkii miellyttämään pilottiaan parhaansa mukaan, kunhan tämä muistaa nähdä saman vaivan myös toisinpäin. Kouluratsastuksessa tamma sietää virheitä tiettyyn pisteeseen saakka, kunnes se suutahtaa ja kerää turhia kierroksia. Rodeoliikkeitä se kuitenkin harvemmin esittelee ratsastaja selässään, joten siltä kannalta ajateltuna hevonen on melko turvallinen ratsu. Esteillä putoavat puomit käyvät jonkin verran tamman itsetunnolle, mutta enemmän sitä ottaa pattiin ratsastajan tekemät huonot ratkaisut esteitä lähestyttäessä. Tamman kanssa saa yhden treenikerran tai kisapäivän aikana tehdä yhden virheen, jonka se juuri ja juuri pystyy antamaan anteeksi. Toisen virheen jälkeen se ei enää suostu hyppäämään, ei vaikka mikä olisi. Tilanne onneksi yleensä laantuu seuraavaan päivään mennessä, mutta siitä huolimatta sillä hyppäävät vain ja ainoastaan alan ammattilaiset. Hyvin ratsastettuna Ace onkin sitten voittamaton tykki, jota ei päihitä kukaan. Se on nopea, ketterä ja melko varovainen jaloistaan, eikä se säästele energiaansa tulevia ratoja varten. Räjähtävää voimaa siitä löytyy myös maastojen puolelta, sillä hevosen mielestä paras asia maailmassa on baanata pitkiä hiekkateitä niin kovaa ja pitkälle, kuin neljällä kaviolla nyt ikinä on mahdollista päästä. Tamman kanssa onkin niin kauan mukavaa, kun ratsastajan naama vain jaksaa hevosta yhtään miellyttää. Sen jälkeen alkavat ongelmat, jotka on helpoin selättää ratsastajaa vaihtamalla.
| i. Gentleman MacMarvel EVM hann, 164cm, rn |
ii. MacMarvellous EVM hann, 163cm, tprn |
iii. Ace of Spades EVM |
| iie. Fallout Love EVM | ||
| ie. Therefore Fire EVM hann, 163cm, rt |
iei. Forbidden Murder EVM | |
| iee. Beauty from the Sun EVM | ||
| e. Capriccio EVM hann, 166cm, tprt |
ei. A Shove to Cove EVM hann, 165cm, vrt |
eii. Farewell EVM |
| eie. Clearless Cannon EVM | ||
| ee. Queensland K! EVM hann, 166cm, rn |
eei. Faith to Depth EVM | |
| eee. Moronella EVM |
Acen isä Gentleman MacMarvel on nimensä kaltaisesti oikea herrasmies. Kotitallissa Mäkiksi kutsuttu ori on paitsi estelahjakkuus, joka kilpailee esteitä aina 160m tasolla saakka, myös omistajaperheensä lellikki. Oriksi Mäkkiä on kovin vaikea uskoa, sillä se on 164cm pelkkää suurta sydäntä. Kilpailemisen ohella ori tekee rentoja maastolenkkejä, käy uimassa ja vetää silloin tällöin jopa valjakkokärryjä harrastemielessä. Tämän kaiken muun ohella se on myös melko suosittu siitosori, jolle riittää tammoja joka kaudella. Sillä on jo useampi ikäluokka jälkeläisiä, joista suurin osa on jo päässyt kilpailemisen makuun. Tämän ruunikon nimi tulee olemaan tulevaisuudessa vielä haluttu estehannoverien sukutauluissa.
Mäkin isänä on tunnettu MacMarvellous, joka on 163cm tummanpunaruunikko hannoverori. Se ei juuri esittelyjä kaipaa, mutta näin lyhyenä kertauksena mainittakoon, että Vellu on ollut kolme kertaa mukana Saksan maajoukkueessa kantaen oman kortensa kekoon niin hopeisin kuin kultaisinkin mitalein. Se on koko sielultaan ja olemukseltaan kilpahevonen ja ehdottomasti ammattilaisten ratsu. Kuumasta, joskus tulisestakin luonteestaan huolimatta sitä on käytetty runsaasti estehevosjalostuksessa ja sen jälkeläismäärä hipookin jo toista sataa. Nykyään ori on jo eläköitynyt kilpailemisesta, mutta se on edelleen tarjolla tammoille viettäessään eläkepäiviään suuressa siittolassa. Eräs Vellulla laitetuista tammoista on Therefore Fire. Tämä yhdistelmä on toteutettu kahdestikin, joista jälkimmäinen varsa on Mäkki. Sulhonsa kanssa yhtä suuri rautias tamma kilpaili itsekin muutaman vuoden esteratsastuksessa, kunnes loukkaantui melko vakavasti nurmikentällä sattuneessa nurinratsastuksessa. Siitä lähtien tamma on toiminut siitoskäytössä ja sille onkin ehtinyt kertyä jo peräti kahdeksan jälkeläistä. Fire on paikannut loistavasti sulhojensa huonoja puolia ja sen jälkeläiset ovatkin pääsääntöisesti olleet melko selväpäisiä, mutta silti potentiaalisia kilpahevosia.
Ace of Spades ei urallaan yltänyt aivan sille tasolle, jota kasvattaja oli orille lupaillut sitä eteenpäin myydessään. Lukuisia sijoituksia ja voittoja 140-150cm tasolla ei voida kuitenkaan pitää täytenä epäonnistumisena, vaikka kaikkein suurimmat mittelöt hevosen saavuttamattomissa olivatkin. Spadesissa oli kuitenkin lukuisia muita hyviä puolia, kuten vahva rakenne sekä miellyttämisenhaluinen luonne, joten se oli silti yleisesti suosittu tammanomistajien keskuudessa. Spadesin omistaja halusi kuitenkin valikoida itse tarkasti orillaan laitettavat tammat, joten sen jälkeläismäärä ei koskaan räjähtänyt käsiin. Tämä 165cm säkäinen tummanruunikko kohtasi loppunsa jo 15-vuotiaana tallipalossa, mutta sen nimi on yhä pinnalla menestyneiden jälkeläistensä ansiosta. Fallout Love eli tutummin Favor oli pienikokoinen, vain 166cm korkea punarautias estetamma. Se kilpaili elämänsä ensimmäisen puolikkaan menestyksekkäästi jopa 160cm luokissa, jonka jälkeen se siirtyi osa-aikaeläkkeelle siitoskäyttöön. Tamma ehti saada kuitenkin vain kaksi jälkeläistä, ennen tapaturmaista menehtymistä tarhassa sattuneen onnettomuuden johdosta. Favorin molemmat varsat ovat kuitenkin tunnettuja kilpahevosia. Vellu myytiin eteenpäin, mutta tamman toinen varsa on yhä Favorin omistajalla itsellään.
Firen takaa löytyy upea yhdistelmä Forbidden Murder x Beuty from the Sun. Murderina tunnettu ori oli 168cm korkea upearakenteinen kilpahevonen, joka esteratojen lisäksi menestyi myös näyttelyissä. Se kantakirjattiin ensimmäisellä palkinnolla ja myöhemmin se sai vielä jälkeläisluokituksenkin itselleen. On siis itsestään selvää, että ori löytyy monen nykypäivänä esteitä kilpailevan hevosen sukutaulusta, jopa kertautuvanakin neljännessä ja viidennessä polvessa. Ori kilpaili ja oli siitoskäytössä aivan loppuun saakka, kunnes se lopetettiin 16-vuotiaana pitkittyneen mahahaavan ja sitä seuranneiden käytösongelmien johdosta. Beuty taas oli hieman vaatimattomampi, sillä hieman tavallisemman näköinen 164cm ruunikko oli lähes koko elämänsä siitoskäytössä. Se oli melko vahvaluontoinen, eikä sitä saatu ikinä koulutettua kunnolla ratsuksi. Se taitoi kyllä perusasiat, mutta kilpailemisesta ei voinut ikinä haaveillakaan. Potentiaalia tammalla kyllä olisi ollut, olihan se suoraan hienosta estesuvusta. Kaikeksi onneksi se on myös periyttänyt tätä potentiaaliaan jälkeläisilleen. Kaiken kaikkiaan tamma ehti tehdä peräti kahdeksan varsaa, ennen kuin se päätettiin lopettaa taloudellisista syistä johtuen.
Acen emä on Capriccio, eli tutummin Capri. Tämä 166cm säkäinen tummanpunarautias on uljas näky, sillä sen karvapeitteen syvä sävy ja upea rakenne sekä hieno liike tekee siitä lähes enemmän koulu- kuin estehevosen. Näistä seikoista välittämättä on tamma kuitenkin kilpaillut vain ja ainoastaan esteratsastuksessa, huippuvuosinaan aina 150cm tasolla saakka. Capri on ollut kuitenkin myös valitettavan usein sairaslomalla milloin mistäkin syystä. Näiden taukojen aikana se on ehtinyt kuitenkin tehdä jo muutaman varsan, vaikka virallisesti se ei olekaan vielä siitostammaksi siirtynyt. Vanhin Caprin jälkeläisistä, Ace, on itsekin ehtinyt jo kilpailla hyvän tovin ja siitä onkin tullut omalle emälleen varteenotettava vastus. Mikäli Capri ei pian parane vallitsevasta jalkavammastaan, tullaan se joko siirtämään siitokseen tai vaihtoehtoisesti lopettamaan jo nyt, tamman ollessa kuitenkin vasta 15-vuotias.
A Shove to Cove, tai tallissa tutummin Vove, on 165cm korkea vaaleanrautias. Ori on tuttu näky estekentillä, vaikka se ei olekaan koskaan 140cm suurempia luokkia kilpaillutkaan. Hevonen on kuitenkin kiertänyt lähes joka viikonloppu kilpailuissa jo useiden vuosien ajan ja tullut näin tutuksi monelle kilparatsastajalle. Vaikka ori ei olekaan potentiaalisuuden multihuipuentuma, on se kuitenkin melko hyvärakenteinen ja -luonteinen hevonen. Näiden ominaisuuksien ansiosta orille on kertynyt parisenkymmentä jäkeläistä, vaikka sitä ei juuri julkisesti ole edes siitokseen tarjottu. Vove jatkaa yhä kilpailua ja sen vanhimmat jälkeläiset alkavat jo nousta haastamaan sitä. Queensland K! on Vovea senttimetrin verran korkeampi ruunikko kilpahevonen. Se on kilpaillut usean ehjän kauden aina 160cm tasolla saakka. Queenille on kuitenkin ollut haasteellista löytää sopivaa ratsastajaa, jonka johdosta se päätettiinkin siirtää siitoskäyttöön hieman muita ikäisiään aikaisemmin. Odotuksista huolimatta Queen on osoittautunut loistavaksi emätammaksi ja sille onkin suunnitteilla vielä useaksi vuodeksi varsa ennen tulevaisuudessa häämöttävää lopetusta.
Voven isä Farewell oli yksi aikansa hienoimmista estehevosista. Vaikka se itse niittikin menestystä lähes kaikissa Euroopan mantereella järjestetyissä suurkilpailuissa, ei ori juurikaan onnistunut periyttämään kilpahevosen ominaisuuksiaan lukuisille jälkeläisilleen. Pari ensimmäistä vuotta se saikin runsain joukoin jälkeläisiä, mutta kun kävi selväksi, etteivät ne olleet isänsä kaltaisia luontaisia kilpahevosia, hiipui orin suosio nopeasti. Rebel kerrytti itselleen valtavan voittosumman ja vakiinnutti paikkansa estekansan sydämissä, mutta siitäkään huolimatta 169cm säkäisen rautiaan orin nimi ei ole kovin toivottu nykypäivän hevosten sukutauluissa. Rebel päädyttiinkin lopettamaan jo 16-vuotiaana, kun sen terveys alkoi haitata kilpailemista. Kuten niin moni muukin, sortui myös 166cm korkuisen mustan hannovertamma Clearless Cannonin omistaja astuttamaan hevosensa Rebelillä. Kuten nykyään tiedämmekin, ei näennäisesti potentiaalisesta yhdistelmästä syntynyt mitään Vovea ihmeellisempää. Syynä oli kuitenkin pääasiassa Rebelin osuus huonona periyttäjänä. Cannon teki kyllä parhaansa kasvattaen varsastaan luottavaisen, motivoituneen ja erittäin rohkean. Valitettavasti Vove jäi upean emänsä ainoaksi, sillä varsavuoden pidettyään tamma palasi kilpakentille kuollen tapaturmaisesti sydänkohtaukseen erään suuremman startin jälkeen.
Faith to Depth oli vain 162cm korkea kilpahevonen. Ori kilpaili leipälajinaan kenttää sekä puhtaasti maastoesteitä, mutta se starttasi jonkin verran myös estekilpailuiden puolella. Matalasta korkeudestaan huolimatta Fadolla oli valtava hyppy, jolla se selvitti leikiten niin korkeat kuin pitkätkin esteet. Lisäksi tummanruunikko oli perinteisen kenttähevosen tapaan nopea, kestävä ja äärimmäisen rohkea. Näiden ominaisuuksien avulla se pärjäsi kelvollisesti aina mestaruustasolla saakka. Vaikka rataesteet eivät orin edessä ikinä nousseetkaan yli 130cm korkeuteen, onnistui se silti haalimaan itselleen tammoja eläkepäiviensä piristykseksi. Fadon jälkeläismäärä ei ole suuren suuri, mutta jokainen sen jälkeläinen on perinyt isänsä upean hypyn ja innokkaan luonteen. Fado lopetettiin 21-vuotiaana pitkittyneen ähkyoireilun takia. Moronella ei ehtinyt elämänsä aikana tehdä kovinkaan paljoa, sillä hienosta estesuvustaan huolimatta se vietti ensimmäisen puolikkaan elämästään lähinnä pihankoristeena. Myöhäinen koulutus vaikeutti tamman kilpailuttamista ja se päätettiinkin pian siirtää kokopäiväisesti siitokseen. Rautiaan, 168cm säkäisen tamman jälkeläiset ovatkin sitten päässeet valloittamaan kilpakenttiä, suurin osa vielä melko menestyksekkäästikin. Nella lopetettiin 18-vuotiaana, kun se ei enää tiinehtynyt lukuisista yrityksistä huolimatta.
| o. Guardian Dare | EV-I | i. Reckless Carma |
| t. Aroma Dare | EV-I | i. Lucky Jack |
| o. Foolproof Dare | EV-I | i. Feuerland |
ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 40kpl.
|
|
31.10.2020 - Esteratsujen laatuarvostelu - (7 + 40 + 20 + 20 + 13 = 100p) - ERJ-I
30.01.2021 Hannoverinhevosten laatuarvostelu - (8 + 30 + 15,75 + 21 + 17 = 91,75p) - HANN-II
01.10.2018 - Laidunloma - omistaja - 171 sanaa
Ace oli ollut koko kesän erinomaisessa vedossa: se oli kiertänyt kilpailuja ympäri Eurooppaa napsien tasaisesti sijoituksia itselleen. Se on osoittanut olevansa kokenut kilpahevonen, sillä runsaasta reissaamisesta huolimatta siinä riitti paukkuja vielä varsinaiseen kilpaurheiluunkin. Ace päätettiin palkita loistavasta kisarupeamasta muutaman päivän laidunlomalla; ei siis millään yltiöpäisen pitkällä lihomislomalla, vaan pienellä aivojennollaustauolla. Veto saattoi kuitenkin olla virhe, sillä vain pari päivää tamman laitumelle laittamisen jälkeen se oli onnistunut hankkiutumaan eroon kaikista neljästä kengästään – vieläpä suojat ja bootsit yhä tiukasti jalassaan! Kenkien katominen jäi ikuiseksi mysteeriksi, sillä niitä ei runsaista etsinnöistä huolimatta ikinä laitumelta löytynyt. Kengittäjä pääsi kuitenkin hieromaan käsiään saadessaan listoilleen yhden ympärikengitettävän lisää, vaikkei Acen edellisestä kaviohuollosta ollutkaan kulunut kuin vasta pari viikkoa aikaa. Lienee sanomattakin selvää, että laidunlomailut tämän hevosen osalta loppuivat tähän paikkaan ja lomansa loppupuoliskon se joutuu lusimaan tylsästi omassa tarhassaan. Onni onnettomuudessa lienee se, ettei varsinaisia vahinkoja lyhyen nurmilomailun jäljiltä ollut havaittavissa: tamman jalat olivat yhtä kuivat kuin aina ennenkin ja se liikkui iloisen puhtaasti kaikissa askellajeissa, ollen näin valmis palaamaan lyhyen taukonsa jälkeen heti takaisin täyteen treeniin.
10.09.2018 - Vesikävelyä - omistaja - 170 sanaa
Ace pääsi mukaan vesikävelyyn puolivahingossa: tamman liikeradoissa ei ollut valitettavaa ja se oli symmetrisessä lihaskunnossa, mutta koska tilaa yhdelle hevoselle vielä oli, päätimme kokeilla miten vanha rouva uuteen treenimuotoon lähtisi vastaamaan. Ensimmäisellä kävelykerralla ruunikko oli selvästi ihmeissään, mutta rohkaistui nopeasti käyttämään koko liikkumiskapasiteettiaan veden noustessa vain hieman sen kavioiden yläpuolella. Seuraavana päivänä treenin vaikeustasoa jo lisättiin kallistamalla mattoa parin asteen verran ylämäkeen, sekä lisäämällä veden määrää muutaman sentin verran. Lepopäivän jälkeen Ace oli itsekin mattotreenistä jo innoissaan, eikä se valittanut yhä korotetusta vastuksesta lainkaan. Viikon kuluttua tuloksiakin alkoi jo näkyä: siinä missä Brian oli selvästi suoristunut ja Dina löytänyt takajalkoihinsa aivan erilaisen poljennan, oli Ace löytänyt uudenlaisia ulottuvuuksia ristiselkänsä keinuvuuteen. Harjoitusmuoto sopi hevoselle siis kohtalaisen hyvin, vaikkei se ruunikolle missään nimessä välttämätön ollutkaan sen lähtökohtaisesti hyvien urheiluhevosen edellytyksien vuoksi. Ensimmäisen mattokuurin jälkeen Ace pääsi palauttavalle kävelylomalle, jonka aluksi se sai myös muutaman päivän tulehduskipulääkekuurin mahdollisten kireyksien ja hapotusten vuoksi. Seuraava mattokuurikin kalenteriin jo lyötiin, sillä kuten sanonta kuuluu, nälkä kasvaa syödessä ja toiveissa olisi parantaa Acen kropan toimivuutta yhä entisestään.
10.10.2020 - Kuulumisia - omistaja - 173 sanaa
Ace on kilpauransa lisäksi ehtinyt kunnostautua erinomaisesti myös siitostammana. Sen ensimmäinen varsa Guardian Dare syntyi jo vuonna 2017, sitä seurannut Aroma Dare alkuvuonna 2018 ja viimeiseksi jäänyt Foolproof Dare saman vuoden loppupuolella. Acen erinomaisuus periyttäjänä näkyy monessakin asiassa, mutta ehkä kaikkein selkeimmin kaikkien jälkeläisten pokaamissa EV-I -palkinnoissa. Lisäksi kaikki tamman jälkeläiset ovat ehtineet jo näyttää kykynsä kilpakentillä, sekä onpa niille siunaantunut jo omaakin palkittua jälkikasvua. Acen työ tässä maailmassa alkaa siis olla hyvin pitkälti taputeltu: se hankittiin Dareen aikanaan paitsi kilpahevoseksi, myös yhdeksi aloittelevan kasvatustoiminnan peruspilariksi, ja sellainen siitä ajan myötä muotoutuikin. Nyt jo eläkkeellä olevalla kantatammalla on edessään enää muutama julkinen esiintyminen laatuarvosteluissa, jonka jälkeen sen on aika tehdä tilaa seuraajilleen ja siirtyä sen jälkeen pilvenreunalle seurailemaan jälkeläistensä edesottamuksia. Mikään kiire meillä ei kuitenkaan ole Acea manan majoille lähettää, onhan se hoitanut esimerkillisesti vieroitettujen varsojen paimentamista jo muutaman vuoden ajan, ja sitä pestiä tamma saa jatkaakin terveytensä niin salliessa vielä useamman vuoden ajan. Vähintä mitä upealle ja palkitulle kilpahevoselle sekä erinomaiselle siitostammalle voi tarjota, ovat ehdottomasti leppoisat ja enemmän kuin ansaitut eläkepäivät.
12.12.2017 - Estevalmennus - Olivia Wilson (omistaja) - 266 sanaa
Acen kanssa valmennukset olivat viikoittainen tapa pitää kirjaa tamman kehityksestä, fyysisestä kunnosta sekä ratsukon välisen yhteistyön sujuvuudesta. Pari viimeistä kuukautta olivat treenien suhteen olleet hyvin nousujohteisia, joten odotukset tälle päivälle olivat melko korkealla. Verryttelyhyppyjen jälkeen aloitimme varsinaisen harjoittelun, joka tänään tarkoitti kokonaisen esteradan hyppäämistä. Esteet eivät olleet missään mielessä tappiin asti viritettyjä, mutta niissä riitti kuitenkin sopivasti hypättävää. Rata oli rakennettu sillä tavalla, että sen pystyi ratsastamaan kuten kilpailuissa: ensin teknisempää tekemistä, jonka jälkeen viimeisillä esteillä mahdollisuuksia myös riskien ottamiselle.
Aluksi rata lähti rullaamaan mukavasti, eikä suuria korjauksia tarvinnut tehdä. Välillä Cherry sai kannustaa Acea laukkaamaan hieman isommin, välillä pyytää tätä hieman jarruttamaan ennen esteitä. Konflikteja ei kuitenkaan syntynyt, hypyt olivat laadullisesti kelvollisia ja kaikki tekeminen oli sivustaseuraajan silmään kaunista katseltavaa. Linjoilla tamma meinasi olla hieman vahva, joka sitten kostautuikin eräänä turhana kieltona Cherryn jäädessä liikaa vetämään hevostaan vastaan. Virhe saatiin kuitenkin korjattua välittömästi, eikä tappelemiseen tarvinnut ryhtyä.
Myös tiukempia kaarteita ratsastettaessa Ace jäi välillä hieman vahvaksi, mutta näissä tilanteissa ratsastajansa osasi korjata tilanteen itse antamatta hevoselle kuitenkaan syytä provosoitua asiasta. Estevirheitä ratsukko ei radalla tehnyt, eivätkä puomit tällä kertaa olleet lähelläkään pudota maahan. Esteiden korotuksen jälkeen vuorossa oli vielä toinen, hieman erilainen rata, jossa tarkkaa tekemistä oli tarjolla vielä entistäkin enemmän. Sarjaa lukuun ottamatta ratsastus oli kuitenkin harmonista ja sujuvaa, eikä korjattavia asioita oikeastaan noussut esiin. Sarjan teimme uudestaan, sillä ensimmäisen kerran Ace jäi b-osan okserista aivan turhan kauas, ja joutui siksi hyppäämään todella voimakkaasti selvittääkseen sen kunniallisesti. Toisella yrityksellä sarja onnistui paremmin, ja siihen oli tämä valmennus hyvä lopettaa. Ace vaikutti olevan nyt erinomaisessa vedossa, joten ei muuta kuin kisakalenteria auki ja ilmoittautumisia menemään!