EV-I
Aroma Daren kuvat © Benny de Ruiter Stables (with permission)
| Name | Aroma Dare | Spitzname | Mona |
| Züchten, Geschlecht | Hannoverinhevonen, tamma | Widerristhöhe, Farbe | 168cm, punaruunikko |
| Geburtsdatum, -ort | 01.03.2018, Saksa | Alter | 6-vuotias |
| Ausbildung | Helppo B, re. 150cm, me. 90cm | Betonung | Esteratsastus |
| Züchter | Dare Stable | Eigentümer | Cherry, VRL-12299 |
Aroma Dare on tallin vuoden 2018 ihkaensimmäinen kasvatti. Kokonaisuudessaan se on järjestyksessä kuudes Daressa syntynyt hevoslapsi. Monan elämän alkutaival ei ollut helppo, kun vasta-aineiden puutteesta kärsinyt varsa meni nopeasti heikkoon kuntoon. Muutama yö alueen parhaalla hevosklinikalla ja ruunikon tulevaisuus alkoi näyttää valoisammalta. Kuukaudessa Mona otti muut saman vuoden varsat kiinni kasvussa ja vähän myöhemmin se olikin jo lauman pahin kiusanhenki: aina muiden hevosten kimpussa. Vahvan luonteensa ja taistelutahtonsa vuoksi siitä povattiin ensimmäisen kerran kivenkovaa kilpahevosta jo silloin - eikä tamma ole tuottanut pettymystä kertaakaan.
Mona on luonteeltaan niitä hevosia, joiden päivän fiilis ei ole millään tavalla ennustettavissa etukäteen. Elämä tamman kanssa saattaa olla seesteistä ja mukavaa, tai sitten kaukana siitä. Tilastoja tutkimalla voidaan kuitenkin sanoa, että todennäköisemmin hevosella on jollain tapaa huono päivä, jota se ilmaisee lievimmillään kiukuttelemalla ja vahvimmillaan purkamalla kiukkunsa epäonniseen hoitajaan tai ratsastajaan. Monan käsitteleminen ei aina ole turvallista, vaikka rakkaudenpuuskassaan se saattaakin saada itsensä vaikuttamaan lempeältä ja hellyydenkipeältä halinallelta. Yleensä turha läheisyys vain kiristää tamman jo valmiiksi kiristyneitä hermoja saaden sen käyttäytymään jopa uhkaavasti hoitajaansa kohtaan. Vaikka suurin osa tallin hevosista onkin hyväkäytöksisiä ja turvallisia käsiteltäviä, on purruksi tai potkituksi joutuminen Monan kanssa todellinen vaara. Ehdoin tahdoin sen läheisyyteen ei siis kannata hankkiutua ja esimerkiksi kengittäminen on tehtävä aina vahvassa rauhoituksessa. Rauhoitusta hevonen kaipailisi välillä ihan vain pelkästään varustukseen, kun takajalkoja suojitusmielessä lähestyvä ihminen ei pääse paria metriä lähemmäs hevosta sen jo ollessa valmis puolustamaan itseään viimeiseen hengenvetoon saakka. Myös satuloimisessa ja suitsimisessa on omat kikkansa, mikäli niistä haluaa selvitä melko vaivattomasti ja ilman ylimääräisiä ruhjeita. Irti Monaa ei kannata pitää hetkeäkään, sillä se osaa olla salamannopea käännöksissään. Tamma on myös mestari astumaan ohjiensa päälle pätkien pränikätkin ohjat hetkessä palasiksi. Taluttaessa ruunikolla on syytä pitää ketjua suussa, eikä raippa taluttajan kädessä ole huono idea sekään. Yleensä Mona osaa olla tilanteessa melko fiksusti, mutta huomatessaan tilaisuuden päästä ihmisen tai naapuritarhan hevosen kimppuun, käyttää se sen yleensä hetkeäkään empimättä hyväkseen. Tamma ei erityisesti pidä muista hevosista, vaan kyykyttää näitä ihan kunnolla aina tilaisuuden tullen. Siihen on aivan perustellut syyt, miksi hevonen tarhaa aina yksinään ja myös sen kuljettaminen vaatii erikoisjärjestelyjä. Traileriin Mona menee hetken lastaamisen jälkeen helpohkosti kyytiin, mutta loosissa käväistyään se yrittää heti peruuttaa takaisin ulos. Takapuomi pitää siis saada nopeasti kiinni, mutta tamman taakse ei kuitenkaan voi mennä ellei halua joutua hevosen takajalkojen potkimisetäisyydelle. Orilevyn käyttäminen on aivan ehdotonta silloin, kun trailerissä on kyydissä toinenkin hevonen. Vähemmän kommervenkkejä tarvitaan, jos se kuljetetaan suosiolla hevosautossa. Sinne Mona lastautuu hyvin ja on melko siivosti kyydissä, etenkin, jos se saa ruokaa nenänsä eteen. Pitkät pysähdykset saavat tamman tylsistymään ja kuopimaan, mutta ei se tahallaan kuljetusautoa sentään hajoita. Vieraissa paikoissa Monalla nousee nopeasti kierrokset ja siitä tulee entistäkin raskaampi käsiteltävä. Se hyörii ja pyörii, puree ja potkii eikä suostu seisomaan sekuntiakaan aloillaan. Mitä nopeammin sille saa ratsastajan selkään, sitä turvallisempi tilanne on kaikille.
Ratsastaessa tämä Tamma isolla alkukirjaimella osaa tehdä pienestäkin asiasta suuren ongelman. Ratsastajan kova käsi, liian voimakas pohje tai vääränlaiset kannukset ovat hevoselle hyviä syitä ruveta kiukuttelemaan, eikä huonon tasapainon omaavaa kuskia voi edes harkita laittavansa ruunikon satulaan. Ratsukoulutuksen alkuvaiheessa käytettävän dummynkin Mona sai heitettyä selästään pariin otteeseen, vaikka nukke onkin ihan sidottu kiinni satulaan. Kun sen esteura aikanaan tulee päätökseen, luulisi olevan helppoa myydä hevonen loppuelämäkseen näytöshevoseksi sirkukseen tai peräti aivan viralliseen rodeoon. Monan miellyttäminen on taitolaji, jota kaikki eivät opi koskaan. Hellästi ja kunnioittavasti ratsastettuna tamma suostuu pitämään kuskin kyydissään ja kehumalla se taivaisiin saattaa tamma jopa yrittää miellyttää ratsastajaansa. Hevosen motivaatio on kuitenkin hyvin rajallinen, eikä se ole ollenkaan kompromissien ystävä. Jos ratsukosta jompi kumpi joutuu antamaan myönnytyksiä, on se jokin lähes aina ratsastaja. Erilaiset ammattilaiset ovat tammaa yrittäneet väkipakolla laittaa ruotuun, mutta siitä on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Teurastuomiostakin on Monan kohdalla paljon puhuttu, mutta omana kasvattina se on kuitenkin päätetty pitää toistaiseksi elävien kirjoissa. Irtona juostessaan se esittelee uskomatonta liikettä ja ennen kaikkea loppumatonta estekapasiteettiaan, jonka kaivaminen esille ratsastajan kanssa on vuosien mittainen työ. Sileällä työskentelyyn Mona kyllästyy usein nopeasti ja jos se sattuukin siitä huolimatta toteuttamaan tehtävät sinnepäin, ei se missään nimessä anna parastaan. Prässääminen ja liika painostaminen on tammalla aivan liikaa ja siitä seurauksena ratsastaja pääsee kokemaan elämänsä rodeot. Pukittelu, köyriminen, keuliminen ja kaikki muukin huono käytös ovat Monalla itseään ruokkiva ilmiö, sillä selässä holtittomasti heiluva pilotti kiukuttaa Monaa entisestään. Hypätä hevonen kuitenkin osaa, joskin harva pilotti suostuu tammalla ylittämään edes puomia. Yhtään helpompi Mona ei ole ratsastaa esteilläkään, mutta tähtien ollessa oikeassa asennossa voivat radat onnistua loistavasti. Esteet itsessään eivät tamman kanssa ole ongelma, sillä se hyppää kyllä niin erikois- kuin maastoesteetkin välittämättä siitä, ovatko ne valossa vai varjossa, sisällä tai ulkona, tasaisella vai möykkyisellä pohjalla ja toimihenkilöiden vieressä tai keskellä tyhjää areenaa. Se, mitä tapahtuu esteiden välissä, sen sijaan on ongelma. Suurimmat haasteet aiheutuvat sopivan rytmin hakemisesta, tasaisesta paineesta sekä ratsukon tasapainon löytämisestä - ja tietysti kaikki tämä Monaa miellyttävällä tavalla. Kaiken mennessä nappiin on tamma lähes varma sijoittuja, mutta mutkia matkaan tuo jokainen askel, jonka hevosen kanssa ratsastaa. Maastoon Monaa ei juuri yksin kannata viedä, sillä päästessään kyttäilyn ja säikkymisen makuun se jatkaa sitä mielellään viikkotolkulla. Toisen hevosen seurassa, vaikkakin hevonen ei oikeastaan seuraa arvosta, se on melko rauhallinen ja rento, vaikka saattaa toki siltikin tehdä nopeita liikkeitä ja yllättäviä lähtöjä. Maastoilua Monan kanssa ei sattuneesta syystä juuri harrasteta, kuten ei muutenkaan mitään ylimääräistä. Mukavinta hevonen on lyödä koneeseen kävelemään ja ratsastaa se vain silloin, kun se on aivan välttämätöntä.
| i. Lucky Jack hann, 168cm, rn ERJ-I |
ii. Flap Jack EVM hann, 168cm, rn |
iii. Russian Roulette EVM |
| iie. Concrete Call EVM | ||
| ie. Lucky Madame EVM hann, 170cm, prt |
iei. Sir Lorethan EVM | |
| iee. Miss Marvellous EVM | ||
| e. Space Orchid hann, 168cm, trn ERJ-I |
ei. Gentleman MacMarvel EVM hann, 164cm, rn |
eii. MacMarvellous EVM |
| eie. Therefore Fire EVM | ||
| ee. Capriccio EVM hann, 166cm, tprt |
eei. A Shove to Cove EVM | |
| eee. Queensland K! EVM |
Isälinja: Lucky Jack
Emälinja: Space Orchid
Space Orchidin isä Gentleman MacMarvel on nimensä kaltaisesti oikea herrasmies. Kotitallissa Mäkiksi kutsuttu ori on paitsi estelahjakkuus, joka kilpailee esteitä aina 160m tasolla saakka, myös omistajaperheensä lellikki. Oriksi Mäkkiä on kovin vaikea uskoa, sillä se on 164cm pelkkää suurta sydäntä. Kilpailemisen ohella ori tekee rentoja maastolenkkejä, käy uimassa ja vetää silloin tällöin jopa valjakkokärryjä harrastemielessä. Tämän kaiken muun ohella se on myös melko suosittu siitosori, jolle riittää tammoja joka kaudella. Sillä on jo useampi ikäluokka jälkeläisiä, joista suurin osa on jo päässyt kilpailemisen makuun. Tämän ruunikon nimi tulee olemaan tulevaisuudessa vielä haluttu estehannoverien sukutauluissa. Acen emä on Capriccio, eli tutummin Capri. Tämä 166cm säkäinen tummanpunarautias on uljas näky, sillä sen karvapeitteen syvä sävy ja upea rakenne sekä hieno liike tekee siitä lähes enemmän koulu- kuin estehevosen. Näistä seikoista välittämättä on tamma kuitenkin kilpaillut vain ja ainoastaan esteratsastuksessa, huippuvuosinaan aina 150cm tasolla saakka. Capri on ollut kuitenkin myös valitettavan usein sairaslomalla milloin mistäkin syystä. Näiden taukojen aikana se on ehtinyt kuitenkin tehdä jo muutaman varsan, vaikka virallisesti se ei olekaan vielä siitostammaksi siirtynyt. Vanhin Caprin jälkeläisistä, Ace, on itsekin ehtinyt jo kilpailla hyvän tovin ja siitä onkin tullut omalle emälleen varteenotettava vastus. Mikäli Capri ei pian parane vallitsevasta jalkavammastaan, tullaan se joko siirtämään siitokseen tai vaihtoehtoisesti lopettamaan jo nyt, tamman ollessa kuitenkin vasta 15-vuotias.
Mäkin isänä on tunnettu MacMarvellous, joka on 163cm tummanpunaruunikko hannoverori. Se ei juuri esittelyjä kaipaa, mutta näin lyhyenä kertauksena mainittakoon, että Vellu on ollut kolme kertaa mukana Saksan maajoukkueessa kantaen oman kortensa kekoon niin hopeisin kuin kultaisinkin mitalein. Se on koko sielultaan ja olemukseltaan kilpahevonen ja ehdottomasti ammattilaisten ratsu. Kuumasta, joskus tulisestakin luonteestaan huolimatta sitä on käytetty runsaasti estehevosjalostuksessa ja sen jälkeläismäärä hipookin jo toista sataa. Nykyään ori on jo eläköitynyt kilpailemisesta, mutta se on edelleen tarjolla tammoille viettäessään eläkepäiviään suuressa siittolassa. Eräs Vellulla laitetuista tammoista on Therefore Fire. Tämä yhdistelmä on toteutettu kahdestikin, joista jälkimmäinen varsa on Mäkki. Sulhonsa kanssa yhtä suuri rautias tamma kilpaili itsekin muutaman vuoden esteratsastuksessa, kunnes loukkaantui melko vakavasti nurmikentällä sattuneessa nurinratsastuksessa. Siitä lähtien tamma on toiminut siitoskäytössä ja sille onkin ehtinyt kertyä jo peräti kahdeksan jälkeläistä. Fire on paikannut loistavasti sulhojensa huonoja puolia ja sen jälkeläiset ovatkin pääsääntöisesti olleet melko selväpäisiä, mutta silti potentiaalisia kilpahevosia.
A Shove to Cove, tai tallissa tutummin Vove, on 165cm korkea vaaleanrautias. Ori on tuttu näky estekentillä, vaikka se ei olekaan koskaan 140cm suurempia luokkia kilpaillutkaan. Hevonen on kuitenkin kiertänyt lähes joka viikonloppu kilpailuissa jo useiden vuosien ajan ja tullut näin tutuksi monelle kilparatsastajalle. Vaikka ori ei olekaan potentiaalisuuden multihuipuentuma, on se kuitenkin melko hyvärakenteinen ja -luonteinen hevonen. Näiden ominaisuuksien ansiosta orille on kertynyt parisenkymmentä jäkeläistä, vaikka sitä ei juuri julkisesti ole edes siitokseen tarjottu. Vove jatkaa yhä kilpailua ja sen vanhimmat jälkeläiset alkavat jo nousta haastamaan sitä. Queensland K! on Vovea senttimetrin verran korkeampi ruunikko kilpahevonen. Se on kilpaillut usean ehjän kauden aina 160cm tasolla saakka. Queenille on kuitenkin ollut haasteellista löytää sopivaa ratsastajaa, jonka johdosta se päätettiinkin siirtää siitoskäyttöön hieman muita ikäisiään aikaisemmin. Odotuksista huolimatta Queen on osoittautunut loistavaksi emätammaksi ja sille onkin suunnitteilla vielä useaksi vuodeksi varsa ennen tulevaisuudessa häämöttävää lopetusta.
| t. Aurora Dare | EV-I | i. Demoniac Dare |
ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 40kpl.
|
|
31.10.2018 - Estevarsojen laatuarvostelu (2v) - 100-120cm - (8p+9p+2p+4p+5p+9p=37p) - EV-I (Tilaisuuden paras 2-vuotias tamma)
31.12.2018 - Estevarsojen laatuarvostelu (3v) - 100-120cm - (8p+9p+3p+2p+5p+9p=36p) - EV-I (Tilaisuuden paras 3-vuotias tamma)
10.06.2018 - Kiitos kaikesta - omistaja - 191 sanaa
Mona on hädin tuskin vuotias varsa, ja sitä on nyt jo kiittäminen niin monesta asiasta: kymmenistä pilalle menneistä suunnitelmista, menetetyistä luottotiedoista sekä kirsikkana kakun päällä tuhkana tuuleen kadonneesta mielenterveydestä. Olen tuntenut tämän hyvin omalaatuisen tammavarsan reilun vuoden ajan (ja valitettavasti nimeni komeilee sen rekisteritiedoissa myös kasvattajan paikalla) ja tämän samaisen vuoden aikana olen vanhentunut enemmän kuin viimeisen vuosikymmenen aikana niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Ei ole ollut päivää, etteikö pieni ja kiukkuinen ruunikko olisi keksinyt jotain asiaa, millä vaikeuttaa niin minun kuin työntekijöidenkini elämää. Useimmiten se karkaa muiden, itseään huikean paljon arvokkaampien hevosten kimppuun ymmärtämättä ollenkaan, että se on lajiltaan hevonen eikä suinkaan verenhimoinen leijona. Toisinaan se aiheuttaa tuhoa irtaimistolle tai jopa rakennuksille esimerkiksi pudottamalla liukuovensa pois paikaltaan (lukiten itsensä samalla koko päiväksi karsinaan) tai vetämällä koko tontin aidat matalaksi yhdellä kertaa. Toistaiseksi Monan suurin saavutus on ollut palohälytyksen aiheuttaminen sen onnistuttua pudottamaan suurennuslasin heinäkasaan. Tulipalo ei järin suureksi ehtinyt levitä, kun neuvokas työntekijäni Amanda sai sen sammumaan, mutta ylimääräistä säpinää se aiheutti tallille koko päiväksi. On tamma tosin ollut myös hyödyllinen, sillä parempaa työhaastattelua uusilla hevosenhoitajille ei olekaan, kuin laittaa heidät päiväksi kaitsemaan kauhukakaravarsaa Monaa. Niin että kiitos vain varsa kaikesta...
15.09.2018 - Ongelmalapsi karkuteillä - omistaja - 271 sanaa
"Ei voi olla todellista, joko taas?!" kuului epäuskoinen huudahdus sumuisen aamun keskeltä. Tallirakennus, maneesi sekä kenttä sulautuivat kauniisti utuiseen maisemaan, jonka keskeltä pitkäaikaisin työntekijäni Natasha kiiruhti minua kohti. Minun ei olisi tarvinnut edes kysyä, sillä tiesin kyllä tasan tarkkaan jo valmiiksi, kuka hevosistani tällä kertaa oli pahanteossa. "Mona?" varmistin kuitenkin.
"Jep. Näki Rosen tarhassa eikä tänä aamuna kestänyt sitä, viimeisen vilahduksen siitä näin täällä tallin kulmalla", kuului vastaus.
"Ootko varma, ei tullut ainakaan mua vastaan?" kysyin kulmiani kohottaen. Nainen nyökkäsi minulle vastaukseksi samalla, kun hän epätoivoisesti haravoi maisemaa katseellaan yrittäen saada sinne kuulumattoman otuksen näköpiiriinsä. Yleensä Monasta kyllä kuulee missä se menee, sillä nyt jo kaksivuotiaan varsan rymyämiset eivät ole sieltä hiljaisimmasta päästä. Nyt oli kuitenkin hiirenhiljaista, eivätkä jo ulkona olevat hevosetkaan vaikuttaneet hermostuneilta.
"Menikö se perkele nyt kaatumaan ja katkaisemaan niskansa tuonne ryteikköön?" kirosin tarkoituksettomasti ääneen suunnattessani hakemaan tallista kauhallisen kauraa. Palatessani ulos oli ympäristö yhä täysin hiljainen. Natashan lisäksi pihalle olivat hakeutuneet muutkin työntekijäni, jotka olivat jokainen jättäneet omat hommansa kesken pyydystääkseen terroristivarsan ennen kuin kenellekään sattuisi mitään. Sumukin alkoi pikku hiljaa hälvetä, mutta hevosta ei vain näkynyt.
"Tuleeko mieleen sivistyneitä veikkauksia siitä, minne se pikkusaatana tällä kertaa on mennyt?" kysyin etsintätehtävään osallistuvilta työntekijöiltäni: "tai että minne sillä on yleensä tapana tunkea karkureissuillaan?" Arvauksia ei kuulunut, mikä ei suinkaan yllättänyt minua. Kymmenen minuutin alueen haravoinnin jälkeen sain tarpeekseni.
"Kyllä routa porsaan kotiin ajaa, ennemmin tai myöhemmin se kyllä ilmestyy taas tänne. Sen kuulee sitten aivan varmasti, kun se päättää taas käydä tappomielellä jonkun hevosista kimppuun", totesin luokseni kerääntyneille ihmisille: "palatkaa vain takaisin töihinne. Ja ainiin, jos poliisi soittaa ja ilmoittaa Monan käyneen rekan alle, niin minä tarjoan skumpat kaikille!"
Niin hyvää tuuria meillä ei kuitenkaan ollut, vaan vajaan tunnin kuluttua varsa löytyi jälleen kerran nahistelemasta Ametistin luota.
Ei vielä merkintöjä