ERJ-I, HANN-I, EV-I
☆ 01.09.2017 - ✞ 11.03.2022
Guardian Daren kuvat © Benny de Ruiter Stables (with permission)
| Name | Guardian Dare | Spitzname | Gary |
| Züchten, Geschlecht | Hannoverinhevonen, ori | Widerristhöhe, Farbe | 166cm, tummanruunikko |
| Geburtsdatum, -ort | 01.09.2017, Saksa | Alter | 8-vuotias |
| Ausbildung | Vaativa B, re. 160cm, me. 100cm | Betonung | Esteratsastus |
| Züchter | Dare Stable | Eigentümer | Cherry, VRL-12299 |
Guardian Dare on Dare Stablen kolmas kasvatti, ensimmäinen miespuolinen sellainen. Gary on isänsä Carman toinen jälkeläinen, mutta emälleen Acelle se on vasta esikoinen. Koko tiineysaika elettiin siis pienessä jännityksessä, kun kenelläkään ei ollut tietoa Acen ominaisuuksista periyttäjänä ja emätammana. Isän puolelta priimaa odotettiin, ja sitä myös saatiin. Ace kasvatti varsansa hyville tavoille ja pirun komeakin siitä kasvoi!
Gary on saanut koulutuksensa kokonaisuudessaan omien pikku kätösteni kautta, joten se on hyvin pitkälti luonteeltaan ja tavoiltaan sellainen, jollaiseksi sen olen itse rakentanut. Pikkumiehestä saakka ori on ollut hyvin simppeli käsitellä ja se on aina lähtenyt innoissaan tekemään uusiakin juttuja. Tyhmää tästä ruunikosta ei saa tekemälläkään, vaan se on hyvin nopea oppimaan. Kaiken onkin parempi mennä kerralla nappiin, sillä väärin opetettujen asioiden korjaaminen jälkikäteen saattaa tuottaa harmaita hiuksia. Kaikeksi onneksi näin on suurimmaksi osaksi mennytkin ja lopputuloksena on hyvin miellyttävä ja hyväkäytöksinen nuori mihenealku. Orin satuloiminen ei montaa minuuttia vie, sillä se seisoo kuin naulattuna aloillaan eikä vaadi päälleen mitään martingaalia monimutkaisempaa varustusta. Suojia hevosella tosin on tärkeä käyttää, sillä se hivuttaa melko voimakkaasti etenkin ravissa. Myös bootsit etujalkoihin voivat olla hyvä idea, ellei hoitaja halua harjoittaa irtokenkien lyömistaitojaan päivittäin. Kengittäjän ja eläinlääkärin kanssa Gary tulee toimeen ongelmitta, sillä se ei ole ikinä joutunut kokemaan mitään inhottavaa heidän seurassaan. Myös vieraammat käsittelijät, kuten esimerkiksi kisahoitajat ja lomittajat, pystyvät käsittelemään oria ongelmitta. Se kävelee löysällä narulla perässä tarhaan ja jos se sattuukin hirnahtamaan naapureilleen ohi kulkiessaan, ei se varmastikaan tee mitään sen dramaattisempaa. Samalla rennon viileällä asenteella ruunikko kohtelee lajikumppaneitaan myös kotitallin rajojen ulkopuolella. Matkustamisesta Garylla on jo runsaasti kokemusta ja se suhtautuukin siihen asian vaatimalla vakavuudella. Yksin hevosta voi olla vaikea saada kuljetusautoon, mutta kahden käsiparin turvin orin saa kyllä parissa minuutissa omalle paikalleen. Hevonen kyllä kävelee suoraan sisälle autoon, mutta on toisinaan todella nopea poistumaan sieltä tilaisuuden tullen. Garyn ollessa nopea oppija, ei tätä saisi kovin useaan otteeseen tapahtua. Hyvin harvoin jos koskaan Garyn kanssa kuitenkaan oikeasti tulee ongelmatilanteita, ja jos sattuukin tulemaan, ovat ne hyvin helposti ratkaistavissa.
Ratsain Gary voisi olla etenevämpikin, sillä se on ehkä enemmän sellainen haahuilija. Aina sille ei mene avut heti ensimmäisellä yrityksellä perille, vaan se kyseenalaistaa ratsastajaansa joskus raivostuttavankin paljon. Kun Garylta alkaa oikeasti vaatimalla vaatia asioita tapahtuvaksi, niin yleensä kyllä alkaa myös tapahtua. Ilman kannuksia selkään ei kannata kuitenkaan edes yrittää, sillä silloin ratsastus muuttuu ratsukon kummallekin osapuolelle vain epämiellyttäväksi pakkopullaksi. Kun ratsastaja sitten saa orin hereille ja tanssimaan pillinsä tahtiin, alkaa ratsastaminen olla ihan mukavaakin. Hevosella on esteratsuksi melko näyttävä liike ja se on mestari kokoamaan liikkeitään. Sivuttaissuuntaiset liikkeet eivät oikein ole orin mieleen, mutta korviaan pyöritellen se tekee kyllä nekin ratsastajan niin vaatiessa. Kentällä työskentelyn määrä kannattaa Garyn kanssa pitää mahdollisimman minimissä, sillä mitä enemmän se pääsee liikkumaan vaihtelevilla tavoilla vaihtelevissa maastoissa, sitä motivoituneempi se on tekemään yhteistyötä. Maastossa ääni kellossa voikin olla jo aivan eri ja hevosta saattaa joutua hieman pidättelemäänkin, vaikka ryöstämisestä tai kevätjuhlaliikkeistä ei pelkoa olekaan. Gary ei tunnu edes tietävän, mitä protestointi tai iloittelu tarkoittaa, silloin kun satulassa keikkuu ratsastaja. Näin ollen kuskin taitotasolla ei juuri ole väliä, mutta huomattavasti miellyttävämpävä ori tietysti pysyy, kun joku oikeasti osaava läpiratsastaa sen säännöllisesti. Parhaimmillaan se on esteratsastuksessa, mihin tietysti koko orin elämä onkin tähdätty. Sillä on matkaavoittava, hyvin säädeltävissä oleva laukka, joka mahdollistaa lyhyetkin lähestymiset ja nopeatkin suoritukset. Kääntymiset orilla menevät toisinaan pitkiksi, mutta se säästää kalliita sadaosia hyppäämällä nopeasti ja läheltä puomeja. Toisinaan se on turhankin varomaton etujaloillaan, mutta yleensä se on juuri riittävästi irti puomeista. Kieltoherkkä Gary ei ole, joten siltä kantilta ajateltuna sen kanssa voi radalle suunnata aivan kuka tahansa.
| i. Reckless Carma hann, 164cm, trn ERJ-I, HANN-II |
ii. Finest Quelin EVM hann, 167cm, rn |
iii. Finest For Now EVM |
| iie. Quelenna EVM | ||
| ie. Carma Strikes Back EVM hann, 164cm, sysrt |
iei. Event Slayer EVM | |
| iee. Carmena EVM | ||
| e. Space Orchid hann, 168cm, trn ERJ-I, HANN-II |
ei. Gentleman MacMarvel EVM hann, 164cm, rn |
eii. MacMarvellous EVM |
| eie. Therefore Fire EVM | ||
| ee. Capriccio EVM hann, 166cm, tprt |
eei. A Shove to Cove EVM | |
| eee. Queensland K! EVM |
Isälinja: Reckless Carma
Emälinja: Space Orchid
Reckless Carman isä Finest Quelin on esteratsastuksessa kova nimi aina 150cm luokissa saakka. Lisäksi se on kilpaillut jonkin verran kenttäratsastuksessa, jossa se on myös ollut vahvoilla laadukkaan laukkansa ja voimakkaan hyppynsä voimasta. Tallissa Fiquna tunnettu ori on oikea herrasmies käytökseltään ja se onkin koko henkilökunnan suosiossa. Ori saisi olla hieman kevytrakenteisempi ja muutaman sentin korkeampi, mutta muutoin ruunikossa ei valittamista ole. Se on ollut kasvattajien kovassa suosiossa erityisesti muutama vuosi sitten, mutta tänä päivänä se on syrjäytetty pidemmälle jalostetuilla urheiluhevosilla. Siksi hevosen nimi alkaa olla jo harvinaisempi näky sukutauluissa, mikä tekee sen jälkeläisistä arvokkaita hannoverinhevosten kasvatukselle. Carman emä Carma Strikes Back on saanut nimensä hyvin vaiheikkaan historiansa takia. Tamma sai nimittäin alkunsa sinä aikana, kun sen emä kulkeutui varastettuna Saksasta monen mutkan kautta Ranskaan. Kun Cara syntyi, oli sen emä jo saatu palautettua takaisin omistajalleen. Onni onnettomuudessa on se, että Caran isäksi paljastui yksi johtavista hannoverinhevosoreista kautta aikain ja tästä on muodostunut hevosen oikea nimi. Tammalla on kummaltakin puolelta hyvät geenit, joten se syystäkin on kilpaillut esteillä 150cm tasolla pienestä koostaan huolimatta. Erityisen hyvää Carassa on sen etujalkatekniikka, jollaista harvalla näkee. Nyt vanhemmalla iällä sysirautias hevonen toimii kokopäiväisesti siitoshevosena omistajanaan Carmankin kasvattaja Claudia Kühn.
Fiqun takaa löytyvät upeat vanhemmat Finest For Now ja Quelenna, joista ensimmäisenä mainittu on pitkän kilpauran tehnyt arvostettu siitosori. Nova kilpaili aktiivivuosinaan pääasiassa 140-150cm luokkia, mutta sen lisäksi se otti osaa useampaan puissance-korkeushyppykisaan. Se on hyvin epätavallista hevosille, jotka eivät leipätyönään hyppää 160cm luokkia. Nova kuitenkin lunasti odotukset ja nappasi sijoituksia useasti, joka nosti pienen rautiaan arvoa useiden tammanomistajien silmissä. Orin nimi ei ole harvinaisuus sukutauluissa vielä tänäkään päivänä, vaikka nykyään sitä pidetäänkin jo melko vanhanaikaisena hannoverien jalostusta ajatellen. Jos Nova on elänyt koko elämänsä suuressa kilpa- ja siitostallissa yhtenä hevosena muiden joukossa, on Quelennaan panostettu täysillä varsasta saakka. Sitä on kierrätetty kaikissa ikäkausikilpailuissa, näyttelyissä ja arvostelutilaisuuksissa. Se onkin kannattanut, sillä kun kasvattajan tuli aika myydä hevonen eteenpäin, oli sen nimi ja saavutukset jo lukuisten potentiaalisten ostajien tiedossa. Punaruunikko tamma myytiin hyvällä hinnalla ja nopeasti ja se pääsi tekemään toisen esityksensä kilpakentillä. Se starttasi useissa suurissa kilpailuissa aina 150cm tasolla saakka tuoden runsaasti mainetta ratsastajalleen. Lopulta tamma vedettiin siitoskäyttöön sen ollessa jo 17-vuotias. Se on kuitenkin saanut useita hienoja varsoja, jotka ovat esimerkillisiä niin luonteeltaan kuin potentiaaliltaankin.
Caran vanhemmat ovat vielä sitä itseäänkin pienempiä hevosia, minkä takia erityisesti sen isän valtaisa menestys 160cm luokissa onkin suoranainen ihme. Musta, vain hieman yli 160cm korkea Event Slayer osoitti jo parin vuoden ikäisenä olevansa kyvykäs estehevonen, eikä sen potentiaali tai rohkeus tunnu loppuvan koskaan. Lisäksi ori on valtavan innokas tekemään kaikkea, joten tarvittaessa se korvaa puutteensa puhtaalla innolla. Sly onkin ollut jo pitkään yksi Saksan suosituimmista siitosoreista, vaikka se kilpaileekin edelleen aktiivisesti. Vaikka hevonen onkin hieman pieni, antaa sen hieno rakenne ja valtava potentiaali paljon anteeksi tammojen omistajien silmissä. Caran emä Carmena on vielä sentin sulhastaankin pienempi. Sen elämä on ollut kuin suoraan halvasta dekkarista, jossa hieman tavallista parempi hevonen varastetaan ja astutetaan ulkomailla. Myöhemmin omistaja kyllä saa tammansa takaisin, mutta se on jo melkein varsomiskunnossa. Vaikka Cara jäikin Nannan ainoaksi jälkeläiseksi varsomisessa sattuneiden komplikaatioiden takia, palasi Nanna kuitenkin onnistuneesti vielä kilparadoille vain vuotta myöhemmin. Tummanrautiaasta tuli hetkessä oikea julkkis sen värikkään elämäkerran ansiosta ja lopulta kaikista vakuutusrahoista, korvauksista ja kilpailutuloista huolimatta omistaja teki parhaan tilin julkaisemalla Nannan tarinan hevosen omassa kirjassa. Nykyään Nanna viettää rentoja eläkepäiviä omassa pienessään valtakunnassaan tietämättä lainkaan, millainen julkisuuden henkilö se onkaan.
Space Orchidin isä Gentleman MacMarvel on nimensä kaltaisesti oikea herrasmies. Kotitallissa Mäkiksi kutsuttu ori on paitsi estelahjakkuus, joka kilpailee esteitä aina 160m tasolla saakka, myös omistajaperheensä lellikki. Oriksi Mäkkiä on kovin vaikea uskoa, sillä se on 164cm pelkkää suurta sydäntä. Kilpailemisen ohella ori tekee rentoja maastolenkkejä, käy uimassa ja vetää silloin tällöin jopa valjakkokärryjä harrastemielessä. Tämän kaiken muun ohella se on myös melko suosittu siitosori, jolle riittää tammoja joka kaudella. Sillä on jo useampi ikäluokka jälkeläisiä, joista suurin osa on jo päässyt kilpailemisen makuun. Tämän ruunikon nimi tulee olemaan tulevaisuudessa vielä haluttu estehannoverien sukutauluissa. Acen emä on Capriccio, eli tutummin Capri. Tämä 166cm säkäinen tummanpunarautias on uljas näky, sillä sen karvapeitteen syvä sävy ja upea rakenne sekä hieno liike tekee siitä lähes enemmän koulu- kuin estehevosen. Näistä seikoista välittämättä on tamma kuitenkin kilpaillut vain ja ainoastaan esteratsastuksessa, huippuvuosinaan aina 150cm tasolla saakka. Capri on ollut kuitenkin myös valitettavan usein sairaslomalla milloin mistäkin syystä. Näiden taukojen aikana se on ehtinyt kuitenkin tehdä jo muutaman varsan, vaikka virallisesti se ei olekaan vielä siitostammaksi siirtynyt. Vanhin Caprin jälkeläisistä, Ace, on itsekin ehtinyt jo kilpailla hyvän tovin ja siitä onkin tullut omalle emälleen varteenotettava vastus. Mikäli Capri ei pian parane vallitsevasta jalkavammastaan, tullaan se joko siirtämään siitokseen tai vaihtoehtoisesti lopettamaan jo nyt, tamman ollessa kuitenkin vasta 15-vuotias.
Mäkin isänä on tunnettu MacMarvellous, joka on 163cm tummanpunaruunikko hannoverori. Se ei juuri esittelyjä kaipaa, mutta näin lyhyenä kertauksena mainittakoon, että Vellu on ollut kolme kertaa mukana Saksan maajoukkueessa kantaen oman kortensa kekoon niin hopeisin kuin kultaisinkin mitalein. Se on koko sielultaan ja olemukseltaan kilpahevonen ja ehdottomasti ammattilaisten ratsu. Kuumasta, joskus tulisestakin luonteestaan huolimatta sitä on käytetty runsaasti estehevosjalostuksessa ja sen jälkeläismäärä hipookin jo toista sataa. Nykyään ori on jo eläköitynyt kilpailemisesta, mutta se on edelleen tarjolla tammoille viettäessään eläkepäiviään suuressa siittolassa. Eräs Vellulla laitetuista tammoista on Therefore Fire. Tämä yhdistelmä on toteutettu kahdestikin, joista jälkimmäinen varsa on Mäkki. Sulhonsa kanssa yhtä suuri rautias tamma kilpaili itsekin muutaman vuoden esteratsastuksessa, kunnes loukkaantui melko vakavasti nurmikentällä sattuneessa nurinratsastuksessa. Siitä lähtien tamma on toiminut siitoskäytössä ja sille onkin ehtinyt kertyä jo peräti kahdeksan jälkeläistä. Fire on paikannut loistavasti sulhojensa huonoja puolia ja sen jälkeläiset ovatkin pääsääntöisesti olleet melko selväpäisiä, mutta silti potentiaalisia kilpahevosia.
A Shove to Cove, tai tallissa tutummin Vove, on 165cm korkea vaaleanrautias. Ori on tuttu näky estekentillä, vaikka se ei olekaan koskaan 140cm suurempia luokkia kilpaillutkaan. Hevonen on kuitenkin kiertänyt lähes joka viikonloppu kilpailuissa jo useiden vuosien ajan ja tullut näin tutuksi monelle kilparatsastajalle. Vaikka ori ei olekaan potentiaalisuuden multihuipuentuma, on se kuitenkin melko hyvärakenteinen ja -luonteinen hevonen. Näiden ominaisuuksien ansiosta orille on kertynyt parisenkymmentä jäkeläistä, vaikka sitä ei juuri julkisesti ole edes siitokseen tarjottu. Vove jatkaa yhä kilpailua ja sen vanhimmat jälkeläiset alkavat jo nousta haastamaan sitä. Queensland K! on Vovea senttimetrin verran korkeampi ruunikko kilpahevonen. Se on kilpaillut usean ehjän kauden aina 160cm tasolla saakka. Queenille on kuitenkin ollut haasteellista löytää sopivaa ratsastajaa, jonka johdosta se päätettiinkin siirtää siitoskäyttöön hieman muita ikäisiään aikaisemmin. Odotuksista huolimatta Queen on osoittautunut loistavaksi emätammaksi ja sille onkin suunnitteilla vielä useaksi vuodeksi varsa ennen tulevaisuudessa häämöttävää lopetusta.
| o. Wildfire Dare | EV-II | e. Implosion LIN |
| o. Geronimo Dare | EV-I | e. Gloryan Dare |
| t. Dazzling Dare | EV-I | e. Rowandell Dahlia |
ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 40kpl.
|
|
31.07.2018 - Estevarsojen laatuarvostelu - 100-120cm - (8p+9p+2p+4p+1p+9p=33p) - EV-I (Tilaisuuden paras 3-vuotias ori)
28.02.2022 - Hannoverinhevosten laatuarvostelu - (8 + 25 + 20 + 40 + 22 = 115p) - HANN-I
28.02.2022 - Estehevosten laatuarvostelu - (8 + 41 + 25 + 20 + 15 = 109p) - ERJ-I
15.03.2018 - Irtohypytys - omistaja - 123 sanaa
Gary ehti jo pitkälle yli kaksivuotiaaksi, ennen kuin havahduin irtohypyttämään sitäkin. Sisaruksensa olivat harrastaneet sitä jo pitkään, mutta jostain syystä ori oli aina jäänyt pois hypytettävien listalta. Tällä kertaa päätin ottaa sen heti ensimmäisenä hyppäämään, joten saatuani kujan rakennettua nappasin apukäsiksini Jessican ja kävin hakemassa Garyn maneesiin. Ori suhtautui uralle ilmestyneeseen tehtävään uteliaasti ja pian se oli jo kävellyt puomien yli muutamaan otteeseen. Kokeilin päästää orin yksin kujaan ja hetken epäröinnin jälkeen ruunikko lähtikin haparoivin askelin ylittämään puomeja. Parin toiston jälkeen se sai lisää itsevarmuutta ja hetkisen kuluttua se uskaltautui ylittämään jo pieniä ristikoitakin. Isoja esteitä ei hevoselle laitettukaan, se sai nyt ensimmäisen kerran vain harjoitella tehtävän rakennetta. Koko irtohypytys meni paremmin kuin hyvin ja hyvillä mielin maneesista poistui niin omistaja kuin hevonenkin.
20.06.2018 - Ensimmäinen kengitys - omistaja - 117 sanaa
Garylla oli jälleen jännittävä päivä edessään, sillä tänään se saisi ensimmäiset etukengät jalkoihinsa. Tokihan ruunikon kavioita on vuoltu jo aivan pikkuvarsasta saakka se onkin mestari nostelemaan jalkojaan, mutta ikinä ennen sen jalkoihin ei ole naputeltu mitään. Kuten yleensäkin, suhtautui hevonen esimerkillisesti kengittäjän tavatessaan, ja tottuneesti se antoi nostella kaikki jalkansa ja vuolla niitä nätimpään muotoon. Kenkien sovituksestakaan se ei sanonut mitään, mutta kun seppä alkoi muotoilla niitä alasimella vain muutaman metrin päässä orista, alkoi sen ilme näyttää huolestuneemmalta. Ensimmäisestä naulasta ori meinasi melkein suutahtaa, mutta huomatessaan, ettei sille mitään pahaa tälläkään kertaa tehty, sujui koko kengitys loppuun kuin minkä tahansa kokeneenkin konkarin kanssa. Jälleen kerran omistaja sai haljeta ylpeydestä, sillä aivan kaikki ensikertalaiset eivät näin hienosti käyttäydy.
31.07.2018 - Estevarsojen laatuarvostelu - omistaja - 249 sanaa
Nyt on kasvattaja-omistaja niin pakahtumaisillaan ylpeydestä ihaillessaan palkittuja varsojaan, että eihän tässä malta edes yrittää hillitä kasvatustoimintaa! Gary palkittiin kyseisessä lapsihevosten laatiksessa EV-I palkinnolla, eikä siinä vielä edes kaikki! Kerättyään kasaan 33 pisteen arvoisen potin, palkittiin se samalla myös tilaisuuden parhaana 3-vuotiaana orina! Saattoi siinä muutama kyynelkin vierähtää, kun kuuntelin niin rakkaan varsani huikeaa pisteriviä: 8p+9p+2p+4p+1p+9p. Rakenteestaan ori sai peräti kahdeksikon, joka oli paljon enemmän kuin uskalsin takakorkealta rumalta ankanpoikaseltani odottaa. Sukupisteet eivät varsinaisesti tulleet yllätyksenä, sillä kyllähän minä sen tiesin, että Carma ja Ace ovat molemmat kilpaurallaan kunnostautuneita estehevosia. Käytöspisteet olivat Garyn kohdalla hienoinen pettymys, mutta laitetaan ne tällä kertaa jännityksen piikkiin. Yleensä niin kiltti ja kuuliainen orivarsa kokeili rajojaan vähän joka välissä ja pahimmillaan se intoutui hieman pomppimaankin. Nyt se joutuukin vielä tiukempaan käytöskouluun, jotta kilpauran alkaessa ei minun tarvitse enää hävetä nuorikkoni käytöstä. Kaikesta huolimatta irtohypytyksestä Gary sai peräti neljä pistettä viidestä, eli se suoriutui siitä oikein mallikkaasti. Esteet olivat sille kuitenkin vielä melko suuria ja siltikin ruunikko paineli kaikesta yli jättäen vähän ilmaakin alleen. Erityisesti se sai kehuja etujalkatekniikastaan peräti kahden eri tuomarin suusta. Askellajeista saadut pisteet olivat kyllä koko päivän surkeimmat, sillä eihän ori jaksanut esittää niitä enää pitkän päivän jälkeen ollenkaan. Jalat eivät nousseet ja kaikki jousto oli jo poissa, kun työkseen kouluvarsoja kasvattava tuomari haukansilmillään arvioi hevosparan jokaista haparoivaa askelta. Aina ei voi kuitenkaan onnistua ja kun koko pistesummaa, palkintoa ja vieläpä erityismainintaa tässä katselee, niin kyllä sitä voi kaikesta huolimatta niin pirun tyytyväinen olla Garyyn ja sen hienoon suoriutumiseen rankasta päivästä!
31.01.2022 - Elämänkerta - omistaja - 122 sanaa
Garyn kanssa on yhteisiä kilometrejä ehtinyt kertyä vuodesta 2017 saakka ihan mielettömän paljon. Ruunikon kanssa on koettu lukuisia hienoja hetkiä lähtien onnistumisesta varsa-arvostelussa ja päättyen upeaan jälkikasvuun useiden eri tammojen kanssa. Hevosen kilpaura vei minun mittakaavallani sopivasti aikaa: sijoituksia tipahteli tasaiseen tahtiin, eikä suunnittelemattomia sairaslomia tarvinnut pitää ensimmäistäkään. Gary on muutenkin ollut aina terve hevonen, sitä ei ole tarvinnut hoitaa vaivojen suhteen edes ennaltaehkäisevästi. Aktiiviuran lopettaminen ja siitoskäyttöön siirtyminen ei ollut Garylle aivan helppoa, sillä elämänsä kunnossa ollut puoliverinen olisi mielellään jatkanut urheilu-uraansa vielä hieman pidempäänkin. Omien tammojeni kanssa Gary sai lopulta kolme jälkeläistä: EV-I palkitut Geronimo ja Dazzling Daren, sekä toisen palkinnon Wildfire Daren. Ei siis ollenkaan hassumpi elämänkerta kantahevosten Reckless Carman sekä Space Orchidin jälkeläiselle, koko Daren historian kolmannelle kasvatille.
21.01.2020 - Estevalmennus - Kirsten Richards - 209 sanaa
Garyllä oli jo sopivasti kokemusta kilparadoilta, mutta koska se teki yhä toisinaan tyhmiä ja turhia virheitä, haluttiin sen kanssa kuitenkin jatkaa valmentautumista koko kilpailu-uran ajan. Tänään ori vaikutti melko pirteältä, mutta silti tyylilleen uskollisesti myös huolettomalta ja suurpiirteiseltä. Verryttelyhypyissä ruunikko näytti suorastaan löysältä, mutta muutaman lämmittelykierroksen jälkeen se kuitenkin paransi tekemistään paremman näköiseksi. Cherryn tehtävä kasvattinsa selässä oli tänäänkin pitää ori riittävän suorana ja aktiivisena: sopivan lyhyenä pakettina liikkuessaan Gary selvisi hypyistä helposti, mutta pohkeen taakse jäädessään tuli hyppäämisestäkin selviytymistaistelua. Puoliverisen ongelmat ja ominaisuudet olivat ratsastajalle tuttuja myös ratatreenissä, niin että nainen sai autettua hevostaan tarpeen mukaan, mutta annettua sille myös omaa tilaa suoriutua tehtävästään. Valmennuksen lopuksi esteet nostettiin melko maksimiin, lähemmäs 1.50m korkeutta. Garylle korkeus ei ollut ongelma, mutta pudotuksia tuli silti useampia. Ensimmäinen voitiin vielä lukea puhtaaksi vahingoksi, viimeinen ehkä ratsastajan ylävartalovirheeksi. Sarjan B-osalla sattunut pudotus meni kuitenkin täysin Garyn piikkiin, sillä vaikka tyylipuhtaan onnistumisen rakennuspalaset olivat olemassa, ei ori kuitenkaan keskittynyt riittävästi suoriutuakseen esteen ylitse virheettömästi. Uusintakierroksella hevonen kyllä korjasi virheensä, mutta koska kilpailuissa ei toisia mahdollisuuksia jaella, haluttiin oria sparrata vielä hieman lisää. Muuttamalla estettä ilmavammaksi pyrimme saamaan Garya keskittymään tarkemmin, mikä osittain toimikin haluamallamme tavalla. Hyppyjä ja rutiinia tarvittaisiin kuitenkin vielä paljon lisää, jotta juuri tällaisilta täysin vältettävissä olevilta virheiltä vielä joskus tulevaisuudessa säästyttäisiin.