ERJ-I
Implosion LIN:in kuvat © Gál Ildikó (with permission)
| Name | Implosion LIN | Spitzname | Lisa |
| Züchten, Geschlecht | Hannoverinhevonen, tamma | Widerristhöhe, Farbe | 169cm, ruunikonkimo |
| Geburtsdatum, -ort | 01.01.2014, Espanja | Alter | 26-vuotias |
| Ausbildung | Vaativa B, re. 160cm, me. 90cm | Betonung | Esteratsastus |
| Züchter | Navelina Sporthorses | Eigentümer | Cherry, VRL-12299 |
Implosion LIN, kuten oikeastaan koko Navelina Sporthorses, oli jäänyt minulta aiemmin kokonaan huomaamatta. Ehkä siksi, että kummankin historia juontaa juurensa vuosien taakse, tai sitten siksi, etten ollut osannut kohdistaa katsettani kohti Espanjan aurinkoa hannoverinhevosia etsiessäni. Vasta, kun Navelina vähensi hevosmääräänsä laittamalla suuren osan asukeistaan myyntiin, kiinnitti lafka minunkin huomioni. Parissa minuutissa kävin läpi myyntilistalla mainittujen hevosten nimet, saavutukset sekä sukutaulut. Lisa ei ollut ensimmäisenä mielessäni alkaessani muotoilemaan tarjoustani, vaan alunperin tähtäimessäni oli sen jälkeläinen Bone Hunt LIN. Valitettavasti kyseiseltä hevoselta löytyi isän puolelta harmillisen tuttuja nimiä sukutaulusta, joten jouduin jättämään orin pois suunnitelmistani. Päädyin tarjoamaan kotia sen emälle Lisalle, sekä Navelinan toiselle kasvatille Annabel London LINille. Kumpikin tamma on jo leipätyönsä kilpakentillä tehnyt, joten ne pääsevät heti osaksi Daren hannoverien kasvatusohjelmaa.
Lisa on tallin luottohevonen, joka toimii kaikkien kanssa erikoisissakin tilanteissa. Se on ihmisten avustamana selvinnyt elämänsä aikana ehjin nahoin niin auto-onnettomuudesta kuin tallipalostakin, joten tamman luotto kaksijalkaisiin on varsin vankalla pohjalla. Kimo hannoverilainen on nähnyt niin suuria kilpakenttiä kuin pieniä maalaistallejakin ja sen selässä on istunut ratsastajia aina vauvasta vaariin saakka. Tamma on siis siinä mielessä epätyypillinen kilpahevonen, että se ei reagoi ympäristön ärsykkeisiin juuri ollenkaan, eikä se kerää kierroksia kummallisistakaan tilanteista. Kaikki perustoimenpiteet sen kanssa onnistuvat rutiininomaisesti, eikä arkipäiväisessä elämässä juuri ihmeteltävä ole. Kerran puolessatoista kuukaudessa vieraileva kengittäjä on Lisalle jo vanha tuttu, jonka kanssa se on oikein hyvää pataa lukuisien onnistuneiden kengityksien jälkeen. Varustaessa puoliverinen osaa seistä hienosti naruissa kuopimatta tai huutelematta. Myös taluttaessa se on oikein asiallinen pitäen riittävän turvavälin hoitajaansa, mutta ollen kuitenkin koko ajan täysin tämän hallittavissa. Vieraisiin paikkoihin hevonen kotiutuu nopeasti nukkuen jo ensimmäisen yönsä kisapaikalla rauhallisesti. Matkustaminen ei ole Lisalle mitenkään harvinaista herkkua, joten se osaa ottaa homman hyvinkin lungisti nauttien saamastaan ekstrahuomiosta kisareissujen aikana.
Ratsuna Lisa on suoraviivainen putkiaivo, joka tekee mitä sen käsketään tehdä. Aivan robotti tamma ei kuitenkaan ole, vaan jonkinlaista kunnioitusta se kaipaa myös ratsastajaltaan. Varsinainen tilttaaminen ei kuulu puoliverisen selviytymiskeinoihin, mutta parhaansa se tekee vain hevosta kunnioittavan ja reilusti kohtelevan ratsastajan kanssa. Sileällä tamma osaa perusasiat, sekä niiden lisäksi muutaman ylimääräisen tempun, kuten laukanvaihdot ja harjoituspiruetit. Temppuja hevonen mielellään esitteleekin, sillä pelkkä sileällä työskentely on sen mielestä pidemmän päälle varsin pitkäveteistä touhua. Hyppäämiseen puoliverinen ei sen sijaan tunnu kyllästyvän ikinä, ja se haluaa onnistua sille annetuissa tehtävissä erinomaisesti. Lisan täydellisyydenhakuisuus menee välillä aivan kohtuuttomaksikin, kun pienen hipaisupuomin jälkeen sen on vaikea löytää itseluottamusta enää seuraavien esteiden hyppäämiseen. Vaikka tamma onkin yleensä melko varma ja itsenäinen suorittaja, tarvitsee se virheiden jälkeen paljon tukea ja kannustusta ratsastajaltaan. Paineistuksesta kimo ei varsinaisesti loukkaannu, mutta liiallisen puskemisen seurauksena virheprosentti pomppaa selvästi korkeammalle. Maastoratsuna Lisa on rento ja rauhallinen, ja se ilmiselvästi nauttii treenipäivien vastapainona olevista huolettomista maastoratsastuksista.
| i. Tomahawk Tonic hann, 172cm, rn |
ii. Screamworks EVM hann, 175cm, m |
iii. Won't Stop EVM |
| iie. Sleazy Remix EVM | ||
| ie. Wonderland EVM hann, 170cm, trn |
iei. Supernatural EVM | |
| iee. Past Lives EVM | ||
| e. Ivory GER hann, 166cm, rnkm |
ei. Brannel EVM hann, 164cm, rn |
eii. Blockbuster EVM |
| eie. Philippina EVM | ||
| ee. Ivona GER EVM hann, 162cm, trnkm |
eei. Korbinian EVM | |
| eee. Isidora GER EVM |
Isälinja: Tomahawk Tonic
Emälinja: Ivory GER
Lisan isän Tomahawk Tonicin suku on täynnä melkoista yllättäjää, varsinkin isän puolelta. Jo oriin itsensä isäpapan kohdalla ei ole koskaan ollut suuria odotuksia, vaikka yllättäjäsuvusta onkin peräisin. Kuitenkin Screamworks kulkee isiensä jalanjäljissä, nuorena se suorastaan häpäisi kaikki nuorten hevosten luokat ja laatuarvostelut, mutta tämä hevonen vanheni kuin hyvä viini. 14-vuotiaana se valittiin edustamaan kotimaataan Australiaa Olympialaisiin. Siihen mennessä ori oli näyttänyt kyntensä 170cm kansainvälisillä esteradoilla melkein jokaisella mantereella.
Ori kuitenkin vain toisti oman isänsä tarinan, sillä Won't Stop oli niin kauhealuontoinen hannoverherra yhdistettynä suureen kokoonsa, ettei sitä kukaan uskaltanut käsitellä - saatikka ratsastaa. Se sai jo tappotuomion, kunnes löytyi ihminen, joka pärjäsi sen kanssa. Luottamuksen ollessa täydellisyyteen hiottu, tämäkin ori meni ja yllätti kaikki: se kahmi kansainvälisiltä 160-170cm radoilta ykkössijoja kuin lantakasa keräsi kesäisin kärpäsiä. Ja sen isä Don Juan II oli ollut samanlainen yllättäjä - hevonen, johon ei koskaan uskotta, josta ei koskaan tullut mitään ja joka loppujen lopuksi periytti yli sata jälkeläistä miltei siitosmatadorin tavoin ympäri maailmaa. Isän puolen tammoista sen sijaan ei ole paljon kerrottavaa, koska jokainen tammoista on ollut hyvää sukua, helppo ja miellyttävä käsitellä, perusratsutettu, muttei koskaan kilpaillut. Sen sijaan siitostammoina ne ovat loistaneet ja sitä hommaa koko pienen ikänsä tehneet. Kellään isän puolelta ei ole mitenkään "Uuh-mama"-huippusukua, vaan jokainen hevonen on joko täysin tuntemattomasta tai "ihan ok"-suvusta peräisin. Sen vuoksi orien yllättäjät olivatkin todellisia yllättäjiä ja nostivat isiensä ja varsojensa nimeä ihmisten tietoisuuteen melkoisella vauhdilla.
Tomahawk Tonicin emän suku sitä vastoin on maailmankuulua, huippusuosittua sukujuurta, jotka ovat aktiivisessa jalostus- ja kilpailukäytössä huolimatta siitä, ovatko ne pärjänneet kilpailuissa itse, vaiko eivät. Monet tammoista, kuten Wonderland ja Past Lives, ei ole nähnyt kilparatoja, hyvä jos on edes satulaan tutustunut, mutta silti niistä peräisin olevat varsat menevät, varsinkin Australiassa, kuin kuumille kiville - ihan vain niiden huipputunnetun estesuvun vuoksi. Kilparadoilla menestyneet oriit, varsinkin emän isä Supernatural, ovat muuttaneet ympäri maailmaa siitosoriin uransa perässä. Supernatural löytyy tällä hetkellä Saksasta, jossa se astuu vielä kaksi kautta, jonka jälkeen se onkin ostettu Tanskaan astumaan muutaman kauden ajaksi. Supernatural tosin onkin menestyksekkäästi kilpaillut korkeilla kansainvälisillä radoilla ja periyttää kompaktia kokoa ja rakennetta - ei siis ihme, että se on suosittu. Toki siitä myös odotettiin jo varsasta asti paljon, koska se on niin huippuhyvästä suvusta, eli juuri päinvastoin, kuin mitä Tomahawk Tonicin isän suvusta.
Sukuselvitys isän puolelta © Chao
| o. Bone Hunt LIN | Superior Grade | i. Boneyard LIN |
| o. Wildfire Dare | EV-II | i. Guardian Dare |
| t. Invincible Dare | i. Foolproof Dare |
ERJ:n alaisia sijoituksia yhteensä 66kpl.
|
|
31.10.2020 - Esteratsujen laatuarvostelu - (8 + 41 + 20 + 20 + 15 = 104p) - ERJ-I
08.03.2020 - Maastoretki - Stefan Steinbach (omistaja) - 166 sanaa
Lisalla oli tänään tiedossa mukava ja helppo päivä: ensin heti aamusta rauhallinen maastolenkki Daren omilla tiluksilla, jonka jälkeen loppupäivä leppoisaa tarhailua omassa kilttien siitostammojen laumassaan. Tamma ei enää nykyisin ollut edes missään aktiivisessa ratsastuskäytössä, mutta koska omistajansa Cherry aina vannotti meitä hoitajia ottamaan aktiivikäytöstä eläköityneitä hevosia kevyesti liikenteeseen sekä hevosten että meidän hoitajien mielenvirkistykseksi, päätin tänä kiireettömänä sunnuntaiaamuna noudattaa työnantajani ohjeistusta. Lisa oli selvästi vähän ihmeissään, kun pitkän tauon jälkeen sommittelin sille hoitopaikalla satulaa selkään. Viritys ei ollut kaikkine fylleineen sieltä kauneimmasta päästä, mutta ajaisi toivottavasti asiansa puolen tunnin kävelyllämme. Suitset puettuani talutin hevosen pihalle ja hyppäsin kyytiin, mistä Lisa vaikutti olevan vähän jopa mielissään. Se selvästi kaipasi päivittäistä huomiota ja ihmisten kanssa touhuamista. Lenkki itsessään sujui hyvin, puoliverinen pysyi asiallisesti housuissaan eikä energisyydestään huolimatta keksinyt mitään hauskaa ohjelmaa. Kohtasimme metsäpolulla jopa suloisen kettuperheen, mutta hetken ihastelun jälkeen jatkoimme kumpikin omia touhujamme sen enempää toisiamme häiritsemättä. Yhdessä asiassa Cherry oli ollut oikeassa: tämä oli juuri sellaista aivojen nollausta, millaista kiireinen groomi arjen keskellä kaikkein palavimmin kaipasikin!
11.09.2019 - Estevalmennus - Lydia Hill (omistaja) - 432 sanaa
Cherryllä ja Lisalla oli tänään kalenterissa ohjattu ratatreeni kilpakorkeudessa. Tarkoituksena oli, että ratsukko sekä verryttelisi itsenäisesti, että hyppäisi radan kertaalleen ilman minkäänlaista puuttumista minun puoleltani. Sen jälkeen kävisimme suorituksen yksityiskohtaisesti läpi, korjaisimme yhdessä mahdolliset ongelmakohdat, ja vasta sitten vuorossa olisi sama rundi uudelleen. Näin jatkettaisiin, kunnes rata kokonaisuudessaan miellyttäisi niin ratsastajaa itseään kuin minuakin. Suunnittelemani rata ei varmasti ollut sieltä teknisimmästä päästä kilparatoja, mutta se sisälsi kuitenkin kaiken tarpeellisen hyvän mielen treeniä silmällä pitäen.
Ratsukko aloitti ratansa vakuuttavalla varmuudella ja katsojalle välittyikin heti luottavaisen varma fiilis siitä, että tänään oli tarkoitus suorittaa hyvin. Kaarevalle linjalle sopi ensiyrittämällä oikea määrä askelia, mutta suoralla linjalla oli hieman haparointia etenemisen kanssa. Hypyt itsessään olivat hyviä, ja matka jatkui helponnäköisesti okserin kautta kahden askeleen sarjalle. B-osalle ratsukko menetti hieman tasapainoaan, jolloin okserin takapuomi putosi takajalan kosketuksesta maahan. Seuraavalle pystyesteelle pakka oli kuitenkin kasattu, ja Cherry tiesi hevosensa tuntien ladata estettä kohti vähän tavallista enemmän painetta. Lisa jatkoikin matkaa kuuliaisesti, vaikka selvästi päässään vielä aiempaa virhettä kelasikin. Seuraava linja ja sitä seurannut kolmoissarja sujuivat hyvin, ja siihen päivän rata sitten jo loppuikin.
Radan jälkeen ratsastaja vaikutti tyytyväiseltä, sillä omien sanojensa mukaan tekeminen oli tuntunut helpolta ja fiilis varmalta läpi koko radan. Rytmiä oli välillä joutunut hakemaan niin kaarteissa kuin linjoillakin, mutta pääasiassa Lisa oli edennyt tasaisesti ja juuri toivotulla vauhdilla. Tasapainon kanssa oli joidenkin esteiden päällä ongelmia, mutta ne saimme yhdessä linkitettyä hevosen sijaan Cherryn oman istunnan ongelmakohtiin. Esteiden päällä sukeltamalla nainen sai hevosen etupainoiseksi, ja tästä johtuen todennäköisyys puomien pudottamiselle kasvoi. Mitään mahdotonta korjattavaa suorituksessa ei ollut, joten pienen hengähdystauon jälkeen rupesimme töihin.
Ensimmäiseksi otimme työn alle linjat ja niille sijoittuneet rytmivaikeudet. Tolkutin Cherrylle varmaan tuhannetta kertaa, kuinka tärkeää oli ylläpitää sama laukka kaarteiden läpi esteille. Pian saimmekin huomata, kuinka todellinen ongelma olivat tehtävien väliset etäisyydet – eivät suinkaan suhteutettujen väliset pätkät, kuten radan perusteella ensin olimme diagnosoineet. Hypyt paranivat kerta kerralta, joten linjojen hinkkaamisen jätimme nopeasti sikseen. Sarjankin ratsukko hyppäsi vain kerran, sillä turhia kilometrejä emme missään nimessä halunneet jo vanhemman puoleiselle tammalla kerryttää. Cherryn keskittyessä tarkasti omaan istuntaansa, jäi Lisalle enemmän mahdollisuuksia hoitaa oma tonttinsa menestyksekkäästi, eikä pudotuksista näin ollen ollut enää tietoakaan.
Uusintarata oli kaikin tavoin edellistä parempi, vaikkei ensimmäinen yrityskään missään nimessä huono ollut ollut. Laukka oli tasaisempaa, rytmi pysyi vakaampana läpi radan, hypyissä oli inan verran enemmän ilmaa ja mikä parasta, sekä ratsastajalla että hevosella vaikutti olevan oikeasti todella hauskaa. Yleensä niin tasaisen varmana tunnettu Lisa jopa pukitti hieman viimeisen esteen ylitettyään, ja sellaista herkkua saimme tämän tamman kohdalla todistaa aniharvoin. Valmennus oli siis kaikilla mittareilla enemmän kuin onnistunut: kehitystä saatiin aikaiseksi, mutta liian vakavamieliseksi puurtamiseksi touhu ei päässyt missään vaiheessa karkaamaan.