Kuuran Tulipunaruusu

VH25-018-0153



Kuuran Tulipunaruusun kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.

FAKTAT FAKTOINA


Nimi Kuuran Tulipunaruusu Kutsumanimi Ruusu
Rotu, sukupuoli Suomenhevonen, tamma Säkäkorkeus, väri 156cm, tummanrautias
Syntymäaika, -paikka 14.02.2025, Suomi Ikä 3-vuotias
Koulutus Helppo A, re. 80cm, me. 60cm Painotus Kouluratsastus
Kasvattaja Kuuran Suomenratsut Omistaja Katri, VRL-12299

HISTORIAN HAVINAA

Alun perin Tuulenpesän Mesikarhun omistaja Emi tuli itselleni tutuksi Kuuran Valpurin muuttaessa osaksi Louhenlaitaman suomenhevoskatrasta, mutta vielä silloin en ”Messiin” kiinnittänyt enempää huomiota. Vähän myöhemmin orin tultua julkisesti tarjolle jalostukseen, huomasin ilokseni hevosen miellyttävän itseäni kovasti: se oli ryhdikäs ja liikkui kauniisti, minkä lisäksi ruunikon sukutaulusta puuttuivat kaikki omassa tallissani yliedustettuna olevat valtahevoset. Sopiva sulhanen Messille löytyi omien tammojeni joukosta Hitin siirtyessä juuri sopivasti kilpauralta siitoskäyttöön. Ystävänpäivän pikkutunneilla syntynyt tammavarsa nimettiin Tulipunaruusuksi: olin mielessäni pyöritellyt kyseistä nimeä jo pitkään, ja kenelle se paremmin sopisikaan kuin rakastavaisten nimikkopäivänä syntyneelle punertavaturkkiselle rakkaudenhedelmälle.

NE SANOVAT MINUN OLEVAN

Ruusua kuvailisin varsin tavalliseksi hevoseksi, jossa ei kuitenkaan ole yhtään mitään tavallista. Sen olemuksessa on sanoinkuvailematonta arvokkuutta, mikä tavallisessa arkielämässä näkyy hyvin vähän: Ruusu tunnetaan kotioloissa leppoisana ja vähään tyytyväisenä hevosena, joka lukee käsittelijänsä mielialaa kuin avointa kirjaa. Tamma lohduttaa surullista, piristää väsynyttä ja haastaa uppiniskaista – ja sama pätee myös hevosen lajitovereihin. Rautias ei ole mikään muita hevosia rakastava laumasielu, vaan ennemmin omiin oloihinsa vetäytyvä erakko, joka valikoi ystävänsä hyvin tarkasti. Ruusu lastautuu kuljetusautoon suoraviivaisen suurieleisesti matkustaen sitten kuitenkin hiljaa ja huomaamattomasti. Omien tiluksiensa ulkopuolella hevonen voi olla vähän hapankin, sillä muuttuvat olosuhteet ja etenkin kilpailujen eloisa tunnelma saavat tamman totisen puolen nousemaan pintaan. Sulkeutumalla kuoreensa Ruusu keskittää kaiken energiansa itseensä, jolloin se pystyy antamaan kilpailusuorituksen aikana itsestään kaiken – aivan kuten kuka tahansa ammattiurheilija.

Ruusun askeleet ovat joustavan matkaavoittavat, mutta selkään se ei tunnu erityisen kimmoisalta. Tamma on erittäin helppo ratsastaa etupainoiseksi kuolaimen taakse, jolloin sen liikkeetkin latistuvat ja koko yleisvaikutelma lässähtää nopeasti. Osaavan ratsastajan alla Ruusu on kuitenkin hieno: se liikkuu kootun ryhdikkäänä, kuuntelee tarkasti ratsastajansa apuja ja tekee siltä pyydetyt asiat tarkasti ja tasapainoisesti. Ilmaiseksi tamma ei kuitenkaan anna mitään, vaan jokainen askel pitää valmistella hyvin ja ratsastaa huolellisesti loppuun saakka. Tuhma hevonen Ruusu ei ole, mutta jos selässä istuu pelkkä ”matkustaja”, ei tamma varmastikaan tee vaikutusta; sen sijaan harjaantunut silmä näkee rautiaan laadun heti, eikä kokeneen ratsastajan tarvitse juurikaan hikoilla päästäkseen nauttimaan miellyttävän kevyistä ja sujuvista kyydeistä.

Vaikka Ruusun urheilulliset tavoitteet liittyvätkin puhtaasti kouluratsastukseen, on tamma todellisuudessa pätevä kumppani ihan mihin tahansa: se hyppää tasaisesti ja kauniilla tekniikalla, maastoilee luottavaisesti ympäristössä kuin ympäristössä ja kokeilee ennakkoluulottomasti mitä vain, mitä ratsastaja sille keksii ehdottaa. Jossain toisessa kodissa suomenhevosesta olisi voinut kasvaa täysin uskottava kenttäratsu, mutta sopivan ratsastajan puuttuessa maastoesteet ovat jääneet tamman kanssa vain kokeiluasteelle. Kevyitä jumppapäiviä rautiaalla voi silloin tällöin ratsastaa kuka tahansa ilman, että se vaikuttaa negatiivisesti Ruusun ratsastettavuuteen; ajan kanssa hevosesta saa kyllä hitaasti reagoivan ja kovakylkisen, jos ammattilainen ei läpiratsasta sitä säännöllisesti.

PERHE ON PAINAJAINEN

i. Tuulenpesän Mesikarhu
sh, 157cm, trn
ii. Mehiparta
KTK-II, KEV-II, SV-I
sh, 157cm, trn
iii. Ch Varjoviima
KTK-III
iie. VIR MVA Ch Rostovin Ruusu
KTK-II
ie. Helinän Lakkahillo
KTK-II, KERJ-III, SLA-II, KEV-III, SV-II
sh, 157cm, vprt
iei. Piruharjun Musti
iee. Lakanankalpea
e. Kuuran Tahiti
KV-II, SV-I
sh, 150cm, trt
ei. Utusaaren Oodi
KRJ-I, SLA-I
sh, 154cm, trt
eii. VSN Ch Mestiikki
KTK-II, KRJ-II, ERJ-I, KERJ-I, VVJ-I, SLA-I
eie. Seljan Illuusia
ee. Varismäen Taiga
KTK-III, KRJ-I, SLA-I
sph, 148cm, prn
eei. Vienolan Priimus
KRJ-I, SLA-I
eee. Talventuike
KTK-II

RAKAS PÄIVÄKIRJA

14.02.2025 - Kirjoittanut omistaja (141 sanaa)
Ruusu syntyi varhain helmikuisena perjantaiaamuna, ystävänpäivänä. Pakkasta Kuuranvaaran korkeudella oli sinä aamuna rapiat 20 astetta, mutta tallin lämpimillä pehkuilla Hitin oli hyvä keskittyä omaan urakkaansa. Ensikertalainen tamma oli silminnähden hämmentynyt puserrettuaan pienen hevosenalun maailmaan, mutta hormoniryöpyn avittamana sen hoivavietti heräsi nopeasti. Ruusun elämän ensimmäiset tunnit sujuivat kuin oppikirjoissa: se pyrki jaloilleen ajallaan, sitten emänsä nisälle ja myöhemmin tekemään tuttavuutta myös uuden elinympäristönsä kanssa. Hitti ei ollut aivan yhtä salonkikelpoinen, sillä ensinnäkin se ihmetteli suuresti Ruusun pyrkimyksiä päästä imemään maitoa, eikä aluksi malttanut seistä paikoillaan ilman ihmisinterventiota, ja toisekseen sen jälkeiset ottivat vähän turhan pitkän ajan irtoamisessaan. Yhteistyössä eläinlääkärin kanssa tamman kohtu päätettiin varmuuden vuoksi huuhdella, vaikka lopulta käsin irrotetut kalvot ehjiltä näyttivätkin. Hitillä oli lopulta tuuria matkassa sen säästyessä kohtutulehdukselta ja sen vaatimilta jatkohoidoilta, joten pienten alkuvaikeuksien jälkeen tamma varsoineen sai jäädä elämään tavanomaista varsakuplaa talvisen maiseman ja paukkupakkasten asettamissa rajoissa.