VH25-018-0166
Kuuran Ihanelman kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Ihanelma | Kutsumanimi | Hilja |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 152cm, rautiaankimo |
| Syntymäaika, -paikka | 12.02.2025, Suomi | Ikä | 8-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 100cm, me. 80cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Vuoden ensimmäiset kuukaudet ovat tyypillisesti olleet kuuralaisittain varsin varsantäyteisiä, niin myös vuonna 2025. Varsomiskauden avauksesta vastasi nuorehko Kastilaisten Iloisa, jonka esikoisvarsan isäksi oli valikoitunut Adinan asukkaiden joukosta löytynyt Liljan Lumitaika. Isältään värityksensä perinyt pikkuruinen tammavarsa syntyi varhain talvisena keskiviikkoaamuna ja nimettiin vielä saman päivän aikana Kuuran Ihanelmaksi eli kotoisammin Hiljaksi. Kasvaessaan varsa alkoi muistuttaa ulkoisesti yhä enemmän isäänsä, mutta luonteeltaan Hilja muistuttaa paljon kilttiä mutta omat mielipiteensä omaavaa emäänsä. Kokonaisuutena Hilja on pitkälti juuri sitä mitä varsalta toivottiinkin, minkä vuoksi elinikäinen asuinpaikka sen synnyintallilla on taattu.
Hilja on itsensä hurjan vakavasti ottava hevonen, jonka suhtautuminen elämään on kuitenkin avointa ja kyltymättömän uteliasta. Tamma osallistuu hoitotilanteisiin mielellään paitsi toimenpiteiden kohteena myös aktiivisena tekijänä, minkä vuoksi toiset pitävät sitä liian touhukkaana ja ärsyttävänäkin hoidettavana. Tätä mieltä on ainakin Veikko, hevostemme kavioterveydestä vastaava kengitysseppä, joka kerta toisensa jälkeen saa todeta Hiljan kärsivällisyyden olevan täysin olematonta silloin, kun kyse on mistään jalkoihin liittyvästä. Muissa toimenpiteissä tamma on vähän vähemmän vaikea, mutta helppoa sen hoitaminen ei siltikään ole; syynä tähän on lähinnä hevosen tarve tietää mitä sille tehdään, kuka sitä käsittelee ja kuinka kimo itse voisi tilanteessa ”auttaa”. Taluttaessa Hilja on kiireinen kipittäjä, mutta kiltti kuitenkin, minkä vuoksi sen voi tarpeen vaatiessa iskeä kenen tahansa pideltäväksi. Kuljetuksia varten tamma kannattaa suojata huolellisesti, sillä sen taipumus teloa itseään touhutessaan oikein korostuu reissun päällä ollessa.
Ratsastaessa tamma on tasainen ja vähän tylsäkin. Se ei ole liikeihme eikä edes synnynnäisesti lahjakas kouluratsu, mutta kiltti ja tasainen se kuitenkin on. Hiljan jalat pysyvät vakaasti maan pinnalla siitäkin huolimatta, että se harrastaa mörköbongausta tärkeänä osana elämäänsä. Käytännössä tämä kuitenkin ilmenee kiemurteluna ja kyttäilynä, ei niinkään räjähtävinä irtiottoina tai selkeänä vastusteluna. Pitkän ja etupainoisen runkonsa vuoksi Hilja joutuu tekemään tosissaan töitä pystyäkseen työskentelemään koottuna tai riittävän ryhdikkäänä, minkä vuoksi sen valttikortteihin lukeutuvat lähinnä pilkuntarkka suorittaminen, pehmeät siirtymiset sekä tuomarienkin sydämet sulattava tomeraakin tomerampi suoritusasenne. Lisäksi Hiljan liikkeet ovat näppärät ja sen takaosan aktiivisuus ihailtavaa, niin että aivan onneton ilmestys se ei kouluradoilla sentään ole.
Hilja ei näytä pätkääkään esteratsulta, mutta innokkaalla ja vähän huolettomallakin asenteellaan se hyppää kokonaisia esteratoja yllättävän sujuvasti. Tammalla on näppärä estetekniikka ja se hahmottaa itsekin, millaisten tehtävien eteen se milloinkin laitetaan. Vaikka Hilja toisinaan näkee mörköjä myös esteiden joukossa, hyppää se useimmiten niin erikoisesteet kuin kiinteät maastoesteetkin epäluulottomasti ja reippaalla ilmavaralla. Nopea tamma ei kuitenkaan ole, minkä takia vakavamielinen harjoittelu on suosiolla jätetty niille, jotka lajissa voivat pärjätäkin. Maastossa Hilja ei ole kovin rentouttava ratsu, sillä perinteisten postilaatikkomörköjen lisäksi se pelkää myös liikennettä kovasti. Umpimetsässä suomenhevonen seikkailee kuitenkin mielellään, eikä se pahoita mieltään edes huonosta säästä tai väärästä lenkkiseurasta.
| i. Liljan Lumitaika sh, 153cm, rtkm |
ii. sph, 148cm, trtkm |
iii. Ukkosmyrsky |
| iie. Lumikukka |
||
| ie. sh, 158cm, vrt |
iei. Kuuraparta |
|
| iee. Tuulen Taika |
||
| e. Kastilaisten Iloisa sh, 155cm, trt |
ei. Pihistelijä sh, 155cm, trt |
eii. Pakkasta Pakoon |
| eie. Kiilloton Penni |
||
| ee. Kuusaman Illuusia sh, 157cm, rt |
eei. Kuusaman Kalle |
|
| eee. Kuusaman Ilona |
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-00000
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.03.2025: KV-II (6 + 4 + 5 + 5 + 7 + 5 = 32p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.03.2025: SV-II (6,8 + 10 + 4 + 5,5 + 5,7 + 5 = 37p)
VSR-CUP - 30.06.2026 - Kuuran Suomenratsut - Helppo A - 4/52
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 1963.89 | 5/4 |
22.09.2025 - Kouluvalmennus
Hilja ei rakennelotossa voittanut sitä kaikkein urheilullisinta ulkomuotoa, mutta urhealla periksiantamattomuudella se tekee silti sellaisia asioita, jotka optimaalisemmilla mittasuhteilla varustetuilta lajitovereiltakin jäävät usein tekemättä. Helpon tason kouluratsuksi se käytännön realiteettien takia todennäköisesti jäänee, mutta nuoruusvuosien toiveet kivasta harrastehevosesta ovat kyllä tavoitteellisten treenien myötä muuttuneet haaveiksi oikeasta urheiluhevosen urasta ja arvokilpailumenestyksestäkin. Hilja on osoittanut olevansa nokkela oppija, joka tiedostaa poikkeuksellisen hyvin oman fysiikkansa. Kimo on jo vuosia esittänyt rohkeita väistöaskeleita, säännöllisiä taivutuksia ja loppuun asti hiottuja siirtymisiä askellajien sisällä ja niiden välillä. Etupainoisuudestaan se tuskin koskaan pääsee kokonaan eroon, mutta hurjasti se on ryhtinsäkin kanssa harjoittelun myötä kehittnyt, ja liikkuu tätä nykyä kauniisti myös amatööriratsastajan kanssa.
Tämän päivän treeneissä oli tarkoitus pureutua pala palalta erään kouluohjelman ratsastukseen, sillä se olisi ratsukolla edessään seuraavissa kilpailukalenteriin suunniteluissa karkeloissa. Ohjelmassa oli paljon palasia, jotka olivat ratsukolle jo aiemmista kilpailuista tuttuja, mutta uusi kokonaisuus oli silti aina uusi kokonaisuus. Lisäksi haastetta tarjosi lyhyt koulurata, johon talvikaudella kovin usein oli käytännön järjestelyjen vuoksi tyydyttävä. Hiljalle 40 metrisen areenan en uskonut kuitenkaan tuottavan liikaa ongelmia, olihan se pienikokoinen ja liikkeistään vaatimaton hevonen. Pian nähtäisiin, pitikö tunteeni paikkansa, sillä rataharjoitusta varten maneesiin oli puomein rajattu lyhyen kouluradan kokoinen suorakulmio, johon tämän päivän treenit olisi mahdutettava. Eroa pitkään rataan ei ollut kuin kaksikymmentä metriä, mutta kokemus oli opettanut, että ratsastuksellisesti radat erosivat toisistaan kuin yö ja päivä. Pitkällä radalla ehti välillä vähän hengittää ja nollata tilannetta, kun taas lyhyellä radalla oli ratsastettava joka ikinen askel alusta loppuun saakka.
Tavanomaisten alkuverryttelyjen jälkeen Katri ja Hilja saivat aloittaa ohjelman osien läpikäymisen aloittaen helpoimmista liikkeistä ja tähdäten kohti vaikeampia radanosia. Tarkoitus oli käydä jokainen arvostelukohta läpi vähintään kertaalleen painottaen kuitenkin niitä liikkeitä, joiden arvelin tuottavan ratsukolle enemmän päänvaivaa. Voltit, tervehdykset ja takaosakäännökset oli nopeasti taputeltu ja keskiaskellajitkin lähtivät sujumaan muutaman käynnistely-yrityksen jälkeen vaivattomasti, mutta vastalaukka ja käynnin kautta tehdyt laukanvaihdot olivat tänään työläitä. Vastalaukassa ongelmia aiheutti Hiljan tapa kompensoida voimattomuuttaan vauhdilla, minkä vuoksi koko liike karkasi kiireiseksi heti, kun tamma tajusi suunnan pian vaihtuvan vaikeammaksi. Puolieroja oli tässäkin, sillä oikeaan kierrokseen vastalaukka onnistui tasapainoisemmin, kun taas vasemmalle Katri joutui kompensoimaan hevosensa heikkouksia omalla istunnallaan.
Laukanvaihdot puolestaan töksähtivät helposti kumpaankin suuntaan, eivätkä käyntiaskeleet laukkojen välissä olleet nekään kovin laadukkaita. Hiljasta alkoi jo huomata hevosen väsymisen, mutta parhaansa se edelleen yritti. Ratsastaja mokaili erityisesti käyntisiirtymisissä itsekin lähtiessään kiirehtimään ja yrittäessään varmistella hevosensa suorittamista ihan liikaa. Lopulta muutama kohtalaisen hyvä vaihto kuitenkin onnistui, minkä jälkeen työstettäväksi jäi enää puoliympyrällä tapahtuva kaulan venyttäminen. Liike oli aina ollut Hiljan mielestä hämmentävä, eikä se vieläkään osannut venyttää kaulaansa kunnolla eteen tai alaspäin, ei ainakaan niin nopeasti kuin muutaman askeleen puoliympyrä olisi vaatinut. Mitään merkittävää edistystä venytyksen suhteen ei tälläkään treenillä saatu, vaikka loppuraveissa kimo lähtikin työntämään turpaansa toivottuun suuntaan muutamia kierroksia pitkällä ohjalla ravattuaan. Kotiläksyksi ratsukko sai tällä kertaa paljon pitkin ohjin tehtävää työskentelyä, niin siirtymisiä kuin rentoja askellajejakin. Hiljan pitäisi oppia kantamaan itsensä omilla jaloillaan ilman, että se tukeutui jatkuvasti ratsastajan käteen tasapainoa etsiessään. Ja sen todellakin pitäisi oppia venyttämään kaulaansa tuntuman vaihtelun mukaan, sillä kouluohjelmissa nämä arvostelukohdat olivat aina kakkosen kertoimella! Seuraavalla kerralla edessä olisi nyt alustetun ohjelman läpiratsastus kokonaisuudessaan, joten olisi hyvä, jos ohjelman sisältämät liikkeet olisivat tuolloin kummallakin tuoreessa muistissa.
26.09.2025 - Kouluvalmennus
Tänään Katrilla ja Hiljalla oli edessään Helppo A:0 -ohjelman rataharjoitukset, joita edellisissä treeneissä neljä päivää aiemmin oli jo huolellisesti alustettu. Vaikka autoinkin ratsukkoa heti alkuverryttelystä lähtien, oli ajatus kuitenkin se, että ratsukko toimisi tänään mahdollisimman samankaltaisesti kuin tulevissa kilpailuissa kolmen päivän kuluttua olisi tarkoitus toimia. Katri sai siis itse suunnitella ja aikatauluttaa valmistautumisensa, ja tällä kertaa hän oli päätynyt varaamaan verryttelyyn neljäkymmentä minuuttia sisältäen myös huolelliset alkukäynnit. Kymmenen minuutin vapain ohjin kävely oli hyvä mahdollisuus kerrata suunnitelma ratsastettavan ohjelman varalle, vaikkei siinä tällä kertaa mitään parhaansa yrittämistä kummoisempaa ollutkaan. Kisoissa saisi joissain liikkeissä pelata varman päälle, mutta tänään oli määrä ottaa kaikki riskit silläkin uhalla, että virheitä tulisi.
Alkutervehdyksen töksähtävä pysähdys meni täysin ratsastajan piikkiin, tämä kun ei valmistellut ratsuaan millään lailla tulevaan siirtymiseen, mutta sen jälkeen raviohjelma oli mukavan tasaista ja sujuvaa katsottavaa. Keskiravi kasvoi turhan hitaasti, mutta askeleet olivat selkeitä ja tahtikin alusta loppuun saakka tasainen. Peruutus lähti aluksi viettämään kentän keskelle, mutta Katri korjasi linjan nopeasti, niin että viimeiset kaksi askelta etenivät jo lyhyen sivun suuntaisesti. Takaosakäännökset olivat kumpaankin suuntaan hieman laajat, mutta takajalkojen askeleet olivat aktiiviset, eikä alkuaikojen ruuvaavasta sisätakasesta ollut enää tietoakaan.
Laukkaohjelmassa alku oli alitempoinen, mikä tuotti ongelmia niin voltilla kuin puolikkaalla lävistäjälläkin, mutta vastalaukkaan siirryttäessä ongelma korjaantui kuin itsestään Hiljan lisätessä tuttuun tapaan vauhtiaan selvitäkseen kaarteesta kunniallisesti. Ensimmäinen laukanvaihto ajautui ohi pisteestä, mutta hetkellinen kiireisyys hukkui kuitenkin nopeasti volttien ja vastalaukkojen vaatiman keskittymisen alle. Enenn lopputervehdystä oli selvittävä vielä keskilaukoista ja kolmikaarisesta kiemuraurasta laukanvaihtojen kera. Tekemistä siis riitti, mutta yllättävän hyvin ratsukolla pysyivät langat käsissään siitäkin huolimatta, ettei Hilja ollut koskaan aikaisemmin tehnyt näin vaativaa laukkaohjelmaa yhtenä kappaleena alusta loppuun saakka. Radan päättävä puoliympyrä oli tälläkin kertaa vaikea, mutta muutaman askeleen verran kuvittelin silti nähneeni Hiljan myötäävän niskaansa kohti maata. Lopputervehdyksessä puhisivat niin hevonen kuin ratsastajakin, mutta ainakin omasta näkökulmastani rataharjoitus oli ollut onnistunut. Samaa mieltä oli myös ratsastaja, joka tältä pohjalta koki olevansa valmis tuleviin kilvanajoihin.
15.03.2025 - Irtohypytyspäivä Kuuran Suomenratsuissa
Päivän toisen irtohypytysvuoron sai niin ikään oma kasvattini Kuuran Ihanelma. Tamma oli juuri vastikään täyttänyt 3 vuotta, ja vaikka siitä isona kaavailtiinkin kouluratsua, oli se silti luonnollisesti mukana kaikissa kotitallillaan järjestetyissä koulutustilaisuuksissa. Hiljalle irtohypytyskuja oli vähän vieraampi ilmestys, sillä se oli aiemmin hypännyt esteitä lähinnä itseohjautuvasti vapaana ollessaan. Tammalla tiedettiin kuitenkin olevan lahjoja myös estepuolelle, sillä ne muutamat hypyt joita hevonen oli minun nähden esitellyt, olivat aina olleet sujuvia ja vaivattoman näköisiä. Hilja talutettiin ensin pari kertaa puomikujan läpi, sillä ensimmäisellä kerralla se jarrutteli epäluuloisena ennen kuin rohkaistui astumaan ensimmäisenkään puomin yli. Toisella kerralla tamma oli jo huomattavasti avoimemmalla mielellä ja etenkin kujan päässä odottava ruokapalkkio kiinnosti sitä kovasti. Irti päästyään hevosella ei ollut kiire minnekään, mutta ei se myöskään yrittänyt kääntyä kujassa tai epäröinyt liikaa pikkuesteiden ylittämistä. Tamman suorittamista oli ilo seurata, sillä kokemattomuudestaan huolimatta se teki työnsä positiivisella asenteella keräten lisää rohkeutta toisto toisensa perään. Hilja hyppäsi kevyesti ja reilulla ilmavaralla, vaikka se jättäytyikin ponnistuspaikkojen kanssa vähän liikaa irti esteistä, eikä se pelännyt käyttää koko kroppaansa esteiden päällä. Lopuksi kujan viimeisen okserin takapuomi huiteli noin 70 cm korkeudessa maanpinnasta, mutta Hiljan kohdalla korkeushyppyä tärkeämpää oli lopettaminen onnistuneeseen suoritukseen ja hyvään mieleen. Suomenhevonen tuntuikin edelleen hyvävoimaiselta ja iloiselta poistuessaan maneesista tehden tilaa seuraavana suoritusvuorossa olleelle tallikaverilleen Ruusulle.
22.03.2025 - Varsalaatisten recap
Hiljan kanssa piti maaliskuussa kiirettä sen ottaessa osaa niin kouluvarsojen laatuarvosteluun kuin suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteenkin. Pitkät päivät vieraissa ympäristöissä väsyttivät vielä tummakarvaista, mutta selvästi jo kimoutumaan lähtenyttä pikkutammaa kovasti. Rakennearvosteluissa sitä pidettiin yleisesti pitkärunkoisena ja matalajalkaisena ilmestyksenä, jolla oli lyhyt kaula ja kevyehkö takaosa. Puutteellisesta rotuleimasta huomautettiin erityisesti rotuarvostelun puolella, kun taas selkeä tammaleima mainittiin positiivisena huomiona kummassakin arvostelutilaisuudessa. Lisäksi Hilja sai kehuja tarkkaavaisesta ilmeestään sekä luottavaisesta uteliaisuudestaan. Esittäjän kommentti kolmevuotiaasta tammasta kuului puolestaan seuraavasti: ”Aika levotonhan se oli, eikä oikein antanut asetella jalkojaan edukseen. Ei myöskään pysynyt ryhdikkäänä kovin pitkiä aikoja kerrallaan, mutta kiltisti pysyi kuitenkin hyppysissä jännittävästä tilanteesta huolimatta.”
Lajiarvostelussa askellajit katsottiin irtona, jolloin Hilja toden totta pääsi yllättämään kaikki. Vaikka se olikin vielä etupainoinen ja voimaton, näkivät tuomarit siinä valtavasti laatua ja kapasiteettia. Samalla julkaistiin lausunto myös hevosen sukutaulusta, jota suomenhevosmittarilla tarkasteltuna voitiin pitää ihan kelvollisena. Päivän päätteeksi Hiljan pistemäärä oli kohonnut 32 pisteeseen, mikä oikeutti sen toiseen palkintoon. Ei ensimmäinen palkintokaan kauas jäänyt, mutta sen verran etäälle kuitenkin, ettei sitä päivän kunnolla olisi voinut saavuttaa mitenkään.
Rotuarvostelussa Hilja esitettiin muiden kolmevuotiaiden tapaan ratsain, mikä kuormittavan päivän jälkeen oli tammalle jo vähän liikaa. Se ei malttanut verryttelyssä keskittyä juuri lainkaan, vaan sähläsi itsensä väsyksiin jo kauan ennen arvosteltavaa kouluohjelmaa. Helppo C -tasoinen koulurata menikin vain selviytyessä, eikä prosentuaalinen tulos 51,980 juuri mieltä lämmittänyt. Jotain pisteitä ratsastusosiostakin kuitenkin kertyi, vaikkei hevosen ratsastettavuutta tai tulevaisuuden näkymiä kovin kummoisina pidettykään. Hiljan lopullinen pistemäärä asettui 37 pisteeseen, joka juuri ja juuri oikeutti hevosen toiseen palkintoon. Tällä kertaa ensimmäisen palkinnon pisteraja jäi niin kauas, ettei ajatuksella sinivalkoisesta ruusukkeesta kannattanut edes leikitellä.
Vaikka nuorten suomenhevosten karkelot hienoiseksi pettymykseksi jäivätkin, oli alkuvuoden ahkerointi kuitenkin tuottanut tulosta. Hilja oli nyt virallisesti sisäänratsastettu ja parissakin eri laitoksessa arvosteltu nuori hevonen, jonka seuraavat tavoitteet liittyisivät kouluratsastuksessa kilpailemiseen. Ja olihan se monesti ennenkin todistettu, etteivät nuoruusajan palkinnot välttämättä merkinneet yhtään mitään hevosen elämänmittaisella urapolulla. Nopealla laskennalla kymmenet toisella tai kolmannella palkinnolla varsana palkitut kasvattini olivat myöhemmällä iällä saavuttaneet erinomaisia tuloksia niin kilpakentillä kuin laatuarvostelujen puolellakin.