VH18-018-1794
Sotamaalauksen Enkelveistoksen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Sotamaalauksen Enkelveistos | Kutsumanimi | Veeti |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 153cm, voikko |
| Syntymäaika, -paikka | 04.09.2018, Suomi | Ikä | 10-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 110cm, me. 105cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Sotamaalaus | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Sotamaalauksen Enkelveistosta on siunattu paitsi kilometrin mittaisella nimellä, myös melko harvinaisella värityksellä. Näistä jälkimmäinen oli suurin syy sille, että päätin orista esittää ostotarjouksen Sotamaalauksen ensimmäisen kasvattimyynnin pyörähtäessä käyntiin. Lisäksi sen vanhemmat ovat lahjakkaita estehevosia, joiden saavuttamat kilpailutulokset lupailevat Veetillekin menestyksekästä esteuraa. Voikon kasvattaja tosin unohti kasvattiaan esitellessään mainita, että orin kanssa ei ehkä uudessakaan kodissa ongelmitta selvittäisi.
Veeti on nokkela, helposti tylsistyvä ja kokeilunhaluinen hevonen, jonka kanssa ei kahta samanlaista päivää tarvitse kokea. Ori on kaikessa tekemisessään ja olemisessaan niin symppis, ettei sille voi suuttua, vaikka se lähinnä harmaita hiuksia hoitajilleen tuottaakin. Suomenhevonen tarvitsee virikkeitä kaikissa elämäntilanteissaan: karsinassaan, tarhassaan, hoitopaikalla ja kuljetusautossakin. Veetillä on oma, toisinaan kovaakin kyytiä saanut maskottinalle nimeltä Masi, jota ilman hevonen ei selviä päivääkään. Lisäksi sille on pyritty mahdollisuuksien mukaan järjestämään paljon muutakin tekemistä, kuten havujen järsimistä tai pallon kanssa pelaamista. Virikkeiden puuttuessa hevosen luovuus nousee nopeasti esille muun muassa loimien tuunauksena, porttien tiirikoimisena ja ruokakuppien pahoinpitelynä, joten taloudellisten vahinkojen välttämiseksi Masia kannattaa kiikuttaa tunnollisesti orin mukana, vaikka se oman vaivansa työpäivään aina lisääkin.
Veetiä kun ei kärsivällisyydellä ole pilattu, kannattaa sen hoitotoimenpiteet pyrkiä pitämään hyvin lyhyinä ja ytimekkäinä. Hevosella on kultakalan muisti, eikä se komentamisesta huolimatta jaksa käyttäytyä kuin joitain minuutteja kerrallaan. Ori ei ole tahallaan ilkeä, mutta se saattaa touhujensa lomassa satuttaa vahingossa lähellään olevia, ja siksi hoitajan on syytä pitää silmät auki aina hevosen kanssa touhuillessaan. Veeti ei varsinaisesti ole kengittäjän suosikkihevosia levottomuutensa takia, mutta hyvällä huumorintajulla kaikki toimenpiteet sen kanssa kuitenkin onnistuvat. Taluttaessa voikko on vauhdikas etenijä, eikä ketjunarun käyttäminen ole kotioloissakaan huono idea. Muihin hevosiin ori suhtautuu tuttavallisen sosiaalisesti, mutta liian suurta osaa hevosen keskittymisestä eivät sen lajitoverit kuitenkaan vie. Kuljettaessa Veeti hermoilee ja jännittää herkästi, etenkin jos kyyti on yhtään tavallista rajumpaa. Masin kanssa se matkustaa kohtalaisesti, mutta vielä parempaa matkaseuraa on aito oikea hevoskumppani. Ori ei viihdy kisapaikoilla kovin hyvin, ja se syökin pidempien kilpareissujen aikana niin mahansuojalääkkeitä kuin kevyitä rauhoittaviakin. Tutun tiimin turvin Veeti kyllä selviää niin matkoista, yöpymisistä kuin itse suorituksistakin, mutta yleensä se jätetään pidempien reissujen ajaksi suosiolla kotiin rauhoittumaan.
Ratsain Veeti on menevä ja yritteliäs ratsu, jonka huomiosta aina vähintään neljäsosa on suunnattuna ratsastajan sijaan jonnekin aivan muualle. Ori ottaa helposti kipinää ja kimmoketta ympäristön tapahtumista, erityisesti kotona treenatessa, kun maisemat ovat tulleet hevoselle jo hyvinkin tutuiksi ja tylsiksi. Vieraissa paikoissa hevonen keskittyy vielä tavallistakin enemmän ympäristöönsä, mutta silti sen reaktiot ovat yleensä reissuissa selvästi kotioloja laimeampia: se ei tiedä miten asioiden kuuluisi olla, joten se ei osaa reagoida vaikka syytä saattaisi ollakin. Sileällä Veeti osaa perusasiat, muttei oikein perusta niiden pilkuntarkasta viilaamisesta. Hevoselle on välillä vaikeaa pelkkä tasaisessa tahdissa liikkuminen, joten koulutreenit orin kanssa keskittyvät pitkälti rytmin, suoruuden ja avuilla olemisen kertailuun, jotta ratsastajalla olisi hyppypäivinä käytössään mahdollisimman yhteistyöhaluinen ja -kykyinen peli.
Kaikista ratsastuksen lajeista esteratsastus motivoi Veetiä selvästi eniten. Hommasta pitäminen ei kuitenkaan tarkoita, että suomenhevonen toimisi touhussa kiltin kuuliaisesti. Ori on tullut tunnetuksi tavastaan kieltäytyä aivan viime hetkellä hyppäämästä esteitä, vaikka mitään selkeää syytä kieltäytymiselle ei edes olisi. Hevonen on hyvin tarkka ratsastajansa avuista ja niiden selkeydestä, ja se onkin ottanut itselleen oikeuden ratkaista epäselvät tilanteet omaksi edukseen. Veeti on selvästi tyytyväinen tehtyään onnistuneen esteradan loppuun asti, mutta vielä tyytyväisempi se on silloin, kun se on onnistunut maastouttamaan ratsastajansa kesken tiukan kilvanajon. Ori ei siis ole uudelle ratsastajalle mikään suora oikotie menestykseen, mutta kun sen pääkoppaan pääsee sisälle, ei esteitä onnistumiselle enää juuri ole. Parhaimmillaan Veeti on nopea, tarkka ja kuuliainen kilpakumppani, pahimmillaan se on radalla ratsastajan vahvin vastustaja.
| i. Enkelintekijä sh, 151cm, tprt |
ii. Lasinpuhaltaja sh, 150cm, rnkm |
iii. Puhaltava länsituuli |
| iie. Lasillatanssija |
||
| ie. Enkelin kosketus sh, 153cm, prt |
iei. Kosketa mua |
|
| iee. Jehovan todistaja |
||
| e. Helmilintu sh, 154cm, vkk |
ei. Helmekäs sh, 156cm, vkkkm |
eii. Pajupellon Nuutti |
| eie. Helminauha |
||
| ee. Linnunlaulu sh, 150cm, vrt |
eei. Lennokas |
|
| eee. Siirin Likatus |
Veetin suku ei jatku pitkälle kymmenien polvien taakse, vaan on melko uutta verta suomenhevoskasvatuksessa. Orin isä Enkelintekijä on yleispainotteinen rautias, jossa minua itseäni miellyttää eniten massasta eroava nimi. Veetin emä Helmilintu on oman hevoseni tapaan kaunis niin nimeltään kuin ulkonäöltäänkin. Voikko tamma on myös lahjakas estehevonen, joka on periyttänyt taitoa myös lukuisille jälkeläisilleen.
11.02.2021 o. Kuuran Eversti (e. Kuuran Kultamuru) om. Cherry, VRL-12299
13.03.2024 t. Kuuran Vitivilja (e. Kaihon Vienovaino) om. Cherry, VRL-12299
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.03.2018: ei palkintoa (7,8 + 2 + 3 + 5,25 =18,05)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.05.2019: EV-II (5 + 5 + 1 + 4 + 3 + 9 = 27)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.10.2019: SV-II (5,8 + 6 + 10 + 8 + 6,7 + 10 + 14 = 60,5)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.10.2020: SLA-II (12 (3+6+3) + 21 + 12,5 + 20 + 20 = 85,5p)
Estehevosten laatuarvostelutilaisuus 31.03.2022: ERJ-II (6,5 + 40 + 10 + 20 + 15 = 91,5p)
ERJ: 40 sijoitusta
| 27.03.2020 | Safiiritiikerin Kilpailukeskus | 110cm | 2/40 |
| 14.04.2020 | Kototalli | 110cm | 1/47 |
| 18.04.2020 | Kototalli | 110cm | 1/47 |
| 11.05.2020 | Tuontikeskus Vertigo | 110cm | 3/66 |
| 13.05.2020 | Tuontikeskus Vertigo | 110cm | 2/66 |
| 14.05.2020 | Tuontikeskus Vertigo | 110cm | 4/66 |
| 15.05.2020 | Tuontikeskus Vertigo | 110cm | 3/66 |
| 17.05.2020 | Tuontikeskus Vertigo | 110cm | 5/66 |
| 19.05.2020 | Viljalehto | 110cm | 3/38 |
| 01.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 5/40 |
| 02.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 5/40 |
| 03.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 2/40 |
| 04.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 1/40 |
| 06.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 1/40 |
| 07.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 2/88 |
| 07.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 6/40 |
| 08.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 6/40 |
| 09.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 3/88 |
| 11.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 7/88 |
| 11.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 6/40 |
| 12.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 6/40 |
| 13.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 6/40 |
| 15.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 3/40 |
| 15.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 2/40 |
| 16.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 1/40 |
| 17.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 2/40 |
| 18.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 5/40 |
| 18.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 4/40 |
| 19.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 3/40 |
| 21.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 4/40 |
| 23.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 3/40 |
| 24.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 6/40 |
| 25.06.2020 | Kannelniemi | 110cm | 6/40 |
| 25.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 6/88 |
| 25.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 2/40 |
| 26.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 1/40 |
| 29.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 8/88 |
| 29.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 1/40 |
| 30.06.2020 | KK Bailador | 110cm | 8/88 |
| 30.06.2020 | Koemans Trakehners | 110cm | 3/40 |
15.02.2020 - Valmentajana Aimo Laaksonen (omistaja)
Veetin elämän ensimmäinen estevalmennus ei ollut ehkä aivan sitä, mitä ratsastajansa oli mahdollisesti etukäteen kuvitellut. Ensimmäisen vartin nelivuotias suomenhevosori oli niin ihmeissään vieraista maisemista, ettei se kuunnellut ratsastajaansa käytännössä ollenkaan. Kun jonkinlainen kuri ja kontrolli oli saatu aikaiseksi, häämöttivät seuraavat ongelmat jo laukan muotoisena haamuna horisontissa: Veeti vaikutti unohtaneen täysin, missä järjestyksessä ravia seuraavassa askellajissa jalkoja oikein kuului siirrellä. Seuraava tovi menikin kadonnutta askellajia etsiessä, mutta lopulta pienen ristikon avulla tasapainoton, mutta kuitenkin selkeästi kolmitahtinen myötälaukka lopulta löytyi. Positiivinen yllätys oli kuitenkin se, ettei Veeti tehnyt ristikosta tai sen ylittämisestä minkäänlaista numeroa tai ongelmaa. Nuori ori ehti väläytellä kokemattomuutensa ja sähläyksensä seassa pieniä lupaavia pätkiä, kuten kehityskelpoista etujalkatekniikkaa ja lupaavaa selänkäyttöä. Voimaa ja kokemusta hevonen tarvitsisi vielä aivan valtavasti, mutta kyllä nämä tällä kertaa hypätyt viisi estettä loivat tulevaisuudelle niin varovaisia toiveita kuin odotuksiakin.
14.04.2020 - Valmentajana Aimo Laaksonen (omistaja)
Veeti osallistui päivän jumppavalmennukseen Cherryn ratsuista aivan viimeisenä. Ori ei vaikuttanut kovin tyytyväiseltä saamaansa lepakkovuoroon, mutta toisaalta hämärtyvässä kesäillassa se ei pystynyt ”pelkäämään” kaikkea kentän ulkopuolella näkemäänsä. Hevosen oli havaittu ennenkin olevan parhaimmillaan näissä olosuhteissa, kun kirkkaasti valaistu kenttä sulki sen mielestä pois kaiken ylimääräisen. Päivän harjoitus oli yksinkertainen, sillä halusimme päästä kehittämään Veetin jalkatekniikkaa sekä selänkäyttöä: yksittäinen este, jota edelsi yksi kavaletti ja seurasi hypyn jälkeen välittömästi toinen. Välit eivät olleet järin pitkät, vaan hevonen todella joutui hyppäämään pyöreästi selkänsä läpi onnistuakseen harjoituksessa toivotulla tavalla. Aluksi esteessä oli apuna maapuomi, mutta kun muutamat verryttelyhypyt oli otettu, siirrettiin puomi maantasalta ilmaan, jolloin este muuttui heti paitsi korkeammaksi, myös optisesti vaikeammaksi hahmottaa. Orille nämä olivat tuttuja juttuja, olihan se ehtinyt jo jonkin aikaa kilpailla esteratsastuksessa.
Siitä huolimatta se kertaalleen koki tarpeelliseksi pysähtyä esteen eteen, vaikkei Cherry näennäisesti tehnyt selässä mitään aikaisemmista lähestymisistä poikkeavaa. Esteen noustessa yhä ylemmäs, siirsin ensimmäistä kavalettia aina vain lähemmäs hypättävää estettä, jolloin Veeti joutui hyppäämään kerta kerralta terävämmin myös ylöspäin. Harjoitus selvästi harmitti hevosta sen joutuessa oikeasti töihin, mutta samalla sen selkään saatiin sitä kovasti toivottua pyöreyttä. Etupainoiselle suomenhevoselle harjoitus oli siis nappivalinta, etenkin kun Veetin tiedettiin olevan helposti hieman turpa edellä maata pitkin kyntävä jyrä. Lopulta este oli reilun metrin kokoinen ja sen onnistuneeseen ylitykseen oli tämä valmennustunti hyvä lopettaa. Samansuuntaisia harjoituksia suosittelin Cherrylle myös itsenäisiin treeneihin, sillä niiden avulla Veetin hyppytekniikkaa saisi melko kivuttomasti kehitettyä parempaan suuntaan. Kapasiteetista orin menestys ei jäisi kiinni, mutta sen tekniikassa riitti kyllä hiottavaa vielä tuleviinkin treeneihin.
03.11.2018 - Kirjoittanut Sanni
Sotamaalauksen kasvatustoiminta pyörähti pienen tauon jälkeen lähes pelottavalla vauhdilla käyntiin. Alle kuukaudessa päivänvalon oli nähnyt viisi varsaa, ja nyt Helmilintu oli pusertamassa maailmaan kuudetta sotamaalaajaa. Veetiksi myöhemmin ristittävä, vaalea varsa nousi pian pitkille jaloilleen, jotka vapisivat kuin haavanlehti, ja yritti ottaa muutaman askeleen eteenpäin, vain muksahtaakseen melkein nurin. Helmi kiirehti auttamaan vastasyntynyttään, ja pian isänsä Enkelintekijän toinen varsa löysi emänsä nisille. Rakastuin Veetiin, ja vaikka Helmi ei ollutkaan ehdottomasti suosikkihevosiani, harkitsin jo orivarsan jättämistä kotiin. Kuvankaunis varsa nimettiin Enkelveistokseksi, ja jo muutamaa päivää myöhemmin olin korviani myöten rakastunut oriin.
Rapsuttelin Veetiä korvan takaa ja juttelin sille lempeästi, kun odottelin sen kanssa tallinpihalla. Cherry saapuisi aivan piakkoin hevosvaunun kanssa noutamaan reilun puolivuotisen voikon, ja odotellessani saatoin hieman herkistyä. Viimeiset puoli vuotta olivat kuluneet kuin siivillä, kun Veeti oli ottanut ensiaskeleitaan, jahdannut ensimmäisiä syyslehtiään ja opetellut kulkemaan narussa, vaikka se ei Veetin lempiasioita ollutkaan. Tahdoin todella pitää varsan kotona, mutta syksyn vauvabuumi oli poikinut minulle jo kaksi kotiin jäävää varsaa, ja lisää olisi epäilemättä vielä tulossa, joten kaikkia en voinut pitää. "Oo kiltti sille", vannotin Veetiä. "Mä tiedän, että sä osaat olla hankala. Sillä ei oo aikaa sun hankaluudelle."
Lopulta tuttu auto kaartoi Sotamaalauksen pihaan, ja Cherry oli pian jo puolijuoksussa Veetiä kohden. Nainen oli aivan yhtä hullaantunut nuoreen oripoikaan, kuin minäkin, ja suukotti sen pehmeää turpaa hellästi. Mihin Veeti totta kai tyypillisenä poikana vastasi irvistyksellä. Sain šekin ja ojensin Veetin sinivihreän salmiakkinarun Cherrylle. "Heippa, Veeti. Oo kiltti poika", hyvästelin voikon, kun Cherry lastasi sen hevosvaunuunsa. En voinut uskoa, etten näkisi Veetin ensikohtaamista lumen kanssa. Siitä tulisi aivan naurettavan suloista.
20.03.2019 - Kirjoittanut omistaja
Voi Veeti minkä menit tekemään... Orivarsa kärrättiin yhdessä kolmen muun kaksivuotiaan kanssa näytille suomenhevosvarsojen arviointitilaisuuteen, josta tavoitteena oli saada hevoselle sen elämän ensimmäinen palkinto. Näin ei kuitenkaan käynyt, sillä kehnojen sukupisteiden ja keskivertaisten rakennepojojen lisäksi voikko nappasi melko kyseenalaiset pisteet myös käytöksestään. Tämä ei toki tullut täytenä yllätyksenä, sillä olihan pikkumies aiheuttanut hiuksien harmaantumista jo kotona treenatessakin, mutta siitä huolimatta palkinnoilta jääminen tuntui pahalta. Itse asiassa niin pahalta, että kotimatkan mietin jo keskenkasvuisen estehevosen palauttamista kasvattajalle tai laittamista myyntiin. Värinsä puolesta siitä voisi vielä tässä vaiheessa saada omansa takaisin, vaikkei mairitteleva "ei palkintoa" lausunto kovin hyvä myyntipuhe kaksivuotiaalle olekaan. Kuitenkin jo kotiin päästyämme Veeti otti naamalleen söpöimmän vauvailmeensä, jonka avulla se on selvinnyt aiemmistakin kohelluksistaan pelkällä tiukalla nuhtelulla, ja sulatti jälleen kerran sydämeni. Eihän siinä auttanut kuin sisuuntua, niellä tappionsa ja päättää odotella pari vuotta hevosen aikuistumista ennen uutta yritystä kyseisessä tilaisuudessa.
30.10.2019 - Kirjoittanut omistaja
Ennen uutta yritystä suomenhevosvarsojen arviointitilaisuudessa, ehdimme käyttää Veetin estevarsoille suunnatussa vastaavassa tilaisuudessa hakemassa kokemusta – sekä tällä kertaa myös ihan palkinnon! Rakennepisteet pienellä ja paksulla pötkylällä eivät vieläkään olleet kovin imartelevat, mutta tällä kertaa mieltä kuitenkin lämmittivät irtohypytyskokeesta ansaitut 4/5 pistettä. Vaikka varsa saikin huonosta käytöksestään vain yhden ainoan pisteen, sai se kuitenkin muilta osa-alueilta haalittua sen verran pojoja kasaan, että kokonaispistemäärä 27 riitti lopulta toiseen palkintoon. Ykköspalkinto olisi ollut kivempi, sitä ei käy kieltäminen, mutta loppujen lopuksi pelkkä rusetin saaminen tuntui kaikkien vastoinkäymisten ja epäonnistumisten jälkeen mahtavalta.
Tästä saavutuksesta sisuuntuneena kiikutimme Veetin nelivuotiaana uudelleen suomenhevoslautakunnan eteen kokeilemaan toistamiseen onneaan varsa-arvioinnissa. Nyt esitys oli jo hieman vakuuttavampi, ja sen onnistumiseen pystyi huolellisella valmistelulla hieman vaikuttamaankin. Tässä vaiheessa voikko oli jo ratsukoulutettu, joten samalla se oli läpikäynyt melko ahdasmielisen käytöskoulun, jossa sijaa ei huonolle käytökselle ollut. Ensimmäistä kertaa Veetin elämässä sen käytöspisteet olivat siedettävät: eivät vieläkään erinomaisen hyvät, mutta eivät myöskään enää täysin ala-arvoiset. Ratsastuskokeesta ori sai melko mukavan pisterivin, vaikka se kouluohjelman perusteella nelivuotiaista viimeiseksi sijoittuikin. Vaikka sijoitus oli kehno, olivat prosentit (65,357%) silti paljon odotettua paremmat. Vielä viikkoa ennen tilaisuutta ei Veeti ollut suostunut laukkaamaan lävistäjää kuin korkeintaan puoleen väliin saakka, eikä se myöskään ollut peruuttanut kuin korkeintaan pari askelta kerrallaan. Lopulta kaiken tämän arvioinnin jälkeen hevosen saldona oli 60,5 pistettä, jotka oikeuttivat paksukaisen toiseen palkintoon. Tähän saavutukseen sai omistajana olla enemmän kuin tyytyväinen: nyt oli palautettu niin hevosen kuin omistajankin maine, eikä kasvattajakaan ollut pahoillaan kasvattinsa ansaitsemista palkinnoista.
10.05.2020 - Kirjoittanut omistaja
Veeti oli saanut valmentajaltamme noottia hitaasta järjenjuoksusta, ja siksi myös hitaista reaktioista esteitä ylittäessä. Sen etujalat oli diagnosoitu laiskoiksi, eikä se oikein viitsinyt ponnistaa esteille tarpeeksi terävästi. Asiat otettiin heti kehityslistalle ja työkaluiksi valittiin muutama hyväksi todettu kavalettiharjoitus, sekä vanha luotettava jumppasarja apupuomeineen päivineen. Alkuverryttelyssä orilla oli jälleen aivan omat touhunsa päällä, mutta puomeihin kompuroidessaan se lopulta havahtui takaisin tähän maailmaan. Altajuoksemisen jälkeen olikin täysi työ saada ori rehellisesti pohkeen eteen, se kun oli päättänyt juuri tänään pelätä maneesin toista päätyä lähes kuollakseen. Pelko kuitenkin unohtui, kun kuvioon otettiin mukaan kavaletit, joiden selvittämiseksi hevosen piti keskittyä edes osittain ratsastajaan ja työn alla olevaan harjoitukseen. Varovainen kyttäys jatkui kuitenkin koko ratsastuksen ajan, vaikkei sen vaikutus ratsastukseen enää lamauttava ollutkaan. Toiselta puolelta korotetut ravipuomit Veeti potki ensimmäisellä yrityksellä aivan uuteen uskoon, mutta kivuliaasta kokemuksesta viisastuneena jalat nousivat uudella yrityksellä oikeinkin tarmokkaasti. Takajalat olivat siis löytyneet, ja myös etujalkoihin oli heti ilmaantunut toivottua nostetta.
Tämän perusharjoituksen jälkeen teimme myös kaarevalla linjalla laukassa kavaletteja: ne eivät onnistuneet aivan yhtä hyvin, sillä ulkoapuja taitavasti välttelevä Veeti valui helposti linjalta ulos joutuen sitten loikkimaan kavaletteja pituushyppymäisesti aivan liian kaukaa. Toistoilla sekin alkoi kuitenkin sujumaan, ja viimeiseksi käyttöön valikoituneen laukanvaihtoharjoituksen jälkeen oli aika siirtyä jumppasarjan pariin. Välit oli mitattu orille aivan täydellisiksi, jotta sillä olisi kaikki tarvittavat eväät onnistua harjoituksessa erinomaisesti. Veeti oli kuitenkin eri mieltä, sillä se päätti heti ensimmäisellä yrityksellä olla kokonaan hyppäämättä viimeistä, tässä vaiheessa vielä varsin pientä okseria. Kieltäytymiset olivat orin kanssa niin arkipäivää, etten onneksi ollut lähelläkään putoamista, mutta kyllä tuollainen porsastelu hieman tunteisiin yritti mennä. Seuraavan kerran jumppaa yrittäessämme kannustin suomenhevosta varsin reippaasti eteen, vaikka kokemuksesta tiesinkin sen olevan väärä tapa konfliktien purkamiseen tämän hevosen kohdalla. Seurauksena oli uusi kielto, jonka jälkeen vasta rauhoituin miettimään omaa toimintaani rationaalisesti. Kolmas kerta toden sanoi, kun keskityin itse olemaan häiritsemättä hevosta. Hypyt jumpalla olivat kohtalaisia, vaikka kehitysmahdollisuuksiakin vielä oli. Metrinen okseri jumpan päässä ylittyi kuitenkin kolistelematta, joten kehitystä alkutunnin puomikompurointiin oli selvästi havaittavissa. Jatkossa tällaiset harjoitukset kuuluisivat osaksi Veetin viikko-ohjelmaa, jotta sen hyppyä saataisiin hiottua paremmaksi ja vieläpä mahdollisimman pysyvillä tuloksilla.