VH24-018-0172
Kuuran Vitiviljan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Vitivilja | Kutsumanimi | Viivi |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 152cm, voikonkimo |
| Syntymäaika, -paikka | 13.03.2024, Suomi | Ikä | 13-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 110cm, me. 95cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Voikonkimoja suomenhevosia ei vuosikymmenten aikana ole nähty kuin vähän toistakymmentä kappaletta, joten sellaisen syntyminen omaan talliin – vieläpä tammana – tuntui paljon lottovoittoa suuremmalta onnenpotkulta. Yleensä tuurini värikasvatuksessa on lähes olematon, kuten esimerkiksi tuplavoikoksi tarkoitettu ja voikkona syntynyt Kuuran Luukas todistaa. Vaan ei Viivi pelkkä värikasvatuksen lopputulos ole, vaikka ulkonäöltään erittäin mieleinen onkin: hevosen vanhemmat ovat palkittuja urheiluhevosia ja kasvattajiensa parhaimmistoa, joten rahkeita esteradoille luulisi Viivilläkin riittämän.
Viivi on hapannaamainen elämänsä vakavasti ottava pikkuhevonen, joka tympeästä ilmeestään huolimatta on ihan asiallinen käsiteltävä ja suorastaan miellyttävä ratsastettava. Tamma on tunnettu herkkähipiäisyydestään, eikä se pidä huomiosta – etenkään ylimääräisestä sellaisesta. Hevosen kanssa tulee kohtalaisesti toimeen, kunhan muistaa arvostaa sen omaa tilaa ja pitäytyy tiukasti kiinni rutiineissa. Vihainen Viivi ei ole, vaikka tiukkailmeisyytensä vuoksi se sellaiselta voi etenkin ruokinta-aikoihin vaikuttaakin. Suomenhevonen ei tule erityisen hyvin toimeen myöskään lajitovereidensa kanssa, vaan viihtyy parhaiten omissa oloissaan. Tämän vuoksi tamma asustaa tallissa ja ulkoilee omassa tarhassaan, vaikka mahdollisuus pihattoelämään tai ryhmätarhaukseen olisikin olemassa. Oman tallin ulkopuolella Viivi on vähän vieraskorea, jolloin se jää ennemmin hiljaiseksi ja huomaamattomaksi kuin herättää minkäänlaista huomiota kanssaeläjissään. Tamma myös lastautuu ja matkustaa fiksusti viihtyen kaikkein parhaiten tilavassa hevosautossa; tarpeen vaatiessa hevosta voi tietysti kuljettaa myös trailerissa.
Ratsastaessa Viivi liikkuu omalla moottorilla vastaillen ratsastajansa apuihin välillä täsmällisesti ja toisinaan vähän pidemmällä viiveellä. Tuhma tai vastusteleva tamma ei kuitenkaan ole, vaan se suorittaa mieluiten omalla tavallaan silloin, kun hevoselle itselleen parhaiten sopii. Viivin satulaan istuu parhaiten rauhallisella istunnalla ja tarkalla apujenkäytöllä varustettu ratsastaja, mutta tamma sietää selkäänsä myös taitavan amatöörin. Hevosella on pehmeät mutta kuitenkin matkaavoittavat askeleet sekä luontainen ryhti suorittaa niin koulu- kuin esteradoillakin. Sydänlajikseen Viivi on kuitenkin valikoinut esteratsastuksen, sillä se suorastaan syttyy esteitä nähdessään. Tamman vahvuuksiin lukeutuvat luontainen esteäly, rohkeus sekä ennakkoluulottomuus, mutta petrattavaa sillä olisi vielä tasaisuudessa ja ratsastajan kanssa yhteistyön tekemisessä. Itsenäisenä ja päättäväisenä persoonana Viivillä on välillä vaikeuksia asettua muiden asettamiin raameihin, jolloin esteradoille mahtuu tarpeettomia kommunikaatiokatkoksia ja niistä johtuvia kalliita virheitä. Vakavamielisen treenaamisen lisäksi tamman kanssa voi tehdä rentoja maastolenkkejä tai hömpötellä maneesissa lähes varusteetta; taipuu Viivi tarvittaessa myös jännittävämpiin lajeihin, kuten maastoesteille tai laukkaratsastukseen.
| i. Sotamaalauksen Enkelveistos sh, 153cm, vkk |
ii. Enkelintekijä sh, 151cm, tprt |
iii. Lasinpuhaltaja |
| iie. Enkelin kosketus |
||
| ie. Helmilintu sh, 154cm, vkk |
iei. Helmekäs |
|
| iee. Linnunlaulu |
||
| e. Kaihon Vienovaino sh, 151cm, rtkm |
ei. Haudankalpea sph, 146cm, mkm |
eii. Haudantakaa |
| eie. Kalmankukka |
||
| ee. sh, 156cm, rt |
eei. Roihahdus |
|
| eee. Meripihkapää |
17.02.2026 o. Kuuran Valkovarjo (i. Kuuran Varjosoturi) om. Tuire, VRL-00345
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja, VRL-00000
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 31.03.2024: EV-I (7 + 10 + 3 + 4 + 1 + 9 = 34p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.09.2024: SV-II (7,2 + 10 + 4 + 6,3 + 7,2 + 7 = 41,7p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.05.2025: SLA-I (11 (2+5+4) + 18 + 25 + 21 + 17 = 92p)
VSR-CUP - 31.03.2025 - Kuuran Suomenratsut - 110cm - 7/70
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 2509.42 | 6/5 |
19.10.2024 - Maijan estevalmennus
Anna ja Viivi olivat tuttu pari valmennuksissani, joten tiesin kertomattakin, millaisia murheita ratsukolla tyypillisesti oli. Siksi tämän päivän treeneissä huomio olikin hevosen jumppaamisessa sekä rentouden ja tasaisuuden säilyttämisessä. Viiviä ei oikeastaan voinut kuvailla vahvaksi hevoseksi, mutta esteille imiessään se tuli hetkeksi varsin vahvaksi tuntumalle. Toisinaan tamma jopa kuvitteli itse tietävänsä parhaiten, minne ja millä tyylillä milloinkin oltiin menossa, jolloin ratsastajan mielipiteet kaikuivat kuuroille korville näkyvistä vaikutusyrityksistä huolimatta. Annalle Viivin tavalliset oikut olivat kuitenkin tuttuja ja hän osasi ennakoida niitä jo varsin taitavasti, joten nuoruusvuosien kaltaista väärille esteille ajautumista en enää odottanut ratsukolta näkeväni. Huhujen mukaan Viivi oli tosin esitellyt eräälle toiselle ratsastajalle varsin kyseenalaista itseohjautuvuuttaan, eli täysin unohdettu temppu ei väärällä esteelle kiinnittyminen vieläkään ollut.
Sileän verryttelyn jälkeen Anna ja Viivi saivat aloittaa hyppäämisen rauhallisessa harjoituslaukassa tulemalla pienelle jumppasarjalle vuorotellen oikeassa ja vasemmassa kierroksessa. Aluksi kimo suomenhevonen olikin rauhallinen, jopa ajoittain löysän näköinen, mutta muutaman toiston jälkeen tuttu kipinä oli jälleen syttynyt. Tamma yritti itsekin tähdätä optimaalisiin ponnistuspaikkoihin, jolloin lähestymiset olivat välillä tarpeettoman vauhdikkaita, mutta suurimmaksi osaksi se antoi vaikuttaa itseensä melko kuuliaisesti. Annaa sain säännöllisesti muistutella rauhallisesta ylävartalosta esteiden päällä, mutta muutoin naisen ratsastus oli kaunista katseltavaa. Verryttelyhyppyjen, jotka lopulta hipoivat jo lähes metrin korkeutta, jälkeen ratsukko sai suunnata tiensä päivän ensimmäiselle radalle.
Radassa ei ollut mitään erityisen vaativaa, mutta hyvä rytmi ja huolellisesti ratsastetut kaarteet olivat tietysti avainasemassa tehtävien onnistumisen kannalta. Suoralla linjalla Viivi lähti helposti kiemurtelemaan, mutta kaarevalla linjalla Anna ratsasti huolellisemmin, jolloin tiekin pysyi suunnitellun kaltaisena. Satunnaisia huolimattomuusvirheitä lukuun ottamatta Viivi hyppäsi pyöreitä ja tasalaatuisia hyppyjä, joita edesauttoi tamman tämänpäiväinen kuuliaisuus ja maltillisuus. Viimeisellä kierroksella osa esteistä oli jo melko isoja, mutta se ei Viiviä haitannut: se hyppäsi edelleen innokkaan itsevarmasti osoittamatta pienintäkään merkkiä väsymyksestä. Annaa tamma ei missään vaiheessa päästänyt helpolla, sillä heti naisen keskittymisen herpaantuessa myös Viivi alkoi harhailla reiteillä ja hypätä puolihuolimattomasti – toisaalta ratsastajan tsempatessa omaa tekemistään, teki myös Viivi jokaisella esteellä parhaansa. Kokonaisuudessaan valmennus oli miellyttävä kokonaisuus helponnäköistä ja tarkoituksenmukaista tekemistä, jota pienillä viilauksilla onnistuttiin hiomaan vielä entistäkin vaivattomammaksi.
13.03.2024 - Täysvoitto!
Tarina Viivin syntymän takana on värikkään monivivahteinen – tällä kertaa ihan sanan kirjaimellisessa merkityksessä. Tamman emä Kaihon Vienovaino oli periaatteessa jo eläköitynyt varsahommista ja etsimässä itselleen rentoa eläkekotia, kun tamman jälkeläistuotantoa arvioidessani totesin sen olevan oikeastaan aika hyvä periyttäjä. Sulhasvaihtoehtoja omassa tallissa oli kuitenkin tasan yksi: Sotamaalauksen Enkelveistos. Ori ei millään lailla lukeutunut suosikkeihini eikä sen meriiteillä ylitetty varsin korkealle asetettua rimaani, mutta paremman puutteessa päätin antaa yhdistelmälle mahdollisuuden. Todennäköisyys kimolle tai voikolle varsalle oli kuitenkin huomattava ja värillinen varsa oli todistetusti myyntihetkellä helpompi ja rahakkaampi kuin tavallinen rautias. Yllätys oli kuitenkin melkoinen, kun Vieno maaliskuun toisella viikolla varsoi ensisilmäyksellä voikolta vaikuttavan tammavarsan, jonka silmänympärykset kuitenkin paljastivat hevosen perineen harvinaisen värityksen molemmilta vanhemmiltaan. Samalla sekunnilla Viivistä tuli pysyvä ja arvokas osa kuuralaista geenipankkia – olivat sen suoritusominaisuudet sitten mitä tahansa.
17.03.2024 - Irtohypytystä
Viivin irtohypyttäminen on ollut suorastaan nautinnollista katseltavaa: söpön kermanharmaan värityksensä lisäksi tammalla tuntuu riittävän älyä ja kykyä selviytyä estetehtävistä helpon ja huolettoman oloisesti. Varsa on ehtinyt nyt muutaman kerran mukaan kujanjuoksuharjoituksiin tähtäimessään kuun lopulla järjestettävä estevarsojen laatuarvostelutilaisuus. Odotukset hevosta kohtaan ovat korkealla, sillä jos se vain suorittaa tilaisuudessa omalla tasollaan, pitäisi sen olla aivan helposti palkinnoilla – ehkä jopa mukana parhaiden hevosten kärkikahinoissa. Vielä ennen arvostelua Viivi pitäisi käyttää treeneissä oman tallin ulkopuolella: 3-vuotias tamma kun ei ole vielä ehtinyt kertaakaan poistumaan synnyintalliltaan. Omat kysymysmerkkinsä ovat siis vielä hevosen kuljettaminen sekä käyttäytyminen oman tontin ulkopuolella. Seuraneidiksi Viiville seuraavalle viikolle kaavaillulle retkelle on kuitenkin lähdössä varma ja kaiken kokenut Kaino; retken pitäisi siis olla hyvä ja turvallinen ensikosketus tulevaisuudessa häämöttävään kilpahevosen elämään.
24.04.2025 - Omatoimitreeni Ruskamäessä
Katri oli päättänyt lähteä Ruskamäkeen treenaamaan Yaminan kanssa, ja koska hevosautossa oli tilaa kahdelle, päätin lyöttäytyä seuraan yhdessä Viivin kanssa. Tammat olivat molemmat jo kokeneita konkareita niin matkustajina kuin kilpahevosinakin, joten reissun tärkein anti tulisi olemaan rutiinin säilyttämisessä ja hauskanpidossa. Itse olisin mielelläni maksanut muutaman kympin enemmän päästäkseni Jusun valmennukseen ratsastamaan, mutta logistisista syistä minun oli tyydyttävä samaan aikatauluun omatoimitreeniä tekemään lähteneen esihenkilöni kanssa. Matka Ruskamäkeen sujui rattoisasti, eikä aikaakaan, kun jo saavuimme parkkipaikalle suuren ulkokentän välittömään läheisyyteen. Jusun paikalle suostuttelema Iida oli välittömästi auttamassa meitä hevosten purkamisessa ja varustamisessa, joten ei mennyt varttiakaan, kun jo olimme kentällä kävelyttämässä ratsujamme ja tutustumassa sinne rakennettuihin tehtäviin. Kello oli tällöin tasan neljä.
Ensimmäisen kerran ratsastin Viivillä sen käännyttyä nelivuotiaaksi, ja siitä lähtien tamma on kuulunut vakioratsuihini aina tähän päivään saakka – uskaltaisin siis väittää tuntevani hevosen paremmin kuin omat taskuni. Alkuverryttelyjen aikana Viivi vaikutti pirteältä ja hyväntuuliselta, vaikka rehelliseen työntekoon sitä saikin vähän patistella. Tamma olisi mielellään ihaillut maisemia ja nauttinut rennosta hölköttelystä, mutta tulevia hyppyjä varten sen piti virittäytyä hieman terävämmäksi ja vastaanottavaisemmaksi. Napakan sileänverryttelyn jälkeen otimme muutamat verryttelyhypyt ensin pystylle ja sitten okserille; Viivi vaikutti tänään melko seesteiseltä, eikä se ainakaan vielä pyrkinyt kiirehtimään kohti esteitä.
Ensimmäisellä kierroksella rata oli korkeudeltaan vielä Viivin mukavuusalueella puomien keikkuessa noin metrin korkeudella maasta. Rata oli kuitenkin pitkä ja se sisälsi useita teknisiä tehtäviä, joten tekemistä siinä riitti niin hevoselle kuin ratsastajallekin. Alkuradan kaarevat linjat olivat meille työläät rytmin ja reitin molempien ollessa hakusessa, eivätkä vinot lähestymisetkään meinanneet onnistua sujuvasti Viivin kiemurrellessa ja minun korjaillessa ratsuani liioitellun suurieleisillä ohjasotteilla. Sarja sen sijaan tuntui tänään helpolta, kuten myös uusintaan kuulunut pitkä lähestyminen etenevine laukkoineen. Kokonaisuudessaan rata oli ihan hyvä ottaen huomioon sen, että edellisestä ratatreenistämme oli jo viikkoja aikaa. Hetken mielijohteesta pyysin Iidaa nostamaan esteet vielä noin 115 senttimetrin korkeuteen, jonka jälkeen hyppäsimme perusradan uudelleen – Viiviä säästelläkseni jätin uusinnan tällä kertaa ratsastamatta. Tällä radalla ensimmäisen okserin takapuomi putosi Viivin huolimattomuusvirheestä ja myös seitsemännellä pystyllä teimme puomivirheen kommunikaatio-ongelmien vuoksi, mutta muutoin rata oli helpon ja sujuvan tuntuinen. Omasta mielestäni saimme myös kivasti selvitettyä ensimmäisen radan vaikeuksia. Loppuverryttelyjen aikana oli ihana huomata, että kuluttavasta treenistä huolimatta Viivi oli yhä hyvävoimainen ja iloisella tuulella. Tällaisia retkipäiviä olisi kesällä ihana tehdä enemmänkin!