VH20-018-1043
Sotamaalauksen Pahatuohen kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Sotamaalauksen Pahatuohi | Kutsumanimi | Pahis |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, ori | Säkäkorkeus, väri | 149cm, tummanrautias |
| Syntymäaika, -paikka | 18.05.2020, Suomi | Ikä | 3-vuotias |
| Koulutus | Helppo A, re. 110cm, me. 95cm | Painotus | Esteratsastus |
| Kasvattaja | Sotamaalaus | Omistaja | Cherry, VRL-12299 |
Sanni laittoi Sotamaalauksensa hevosia julkisesti tarjolle jalostukseen, ja muutamien viikkojen harkinnan jälkeen päätin ottaa naiseen yhteyttä koskien Kalman Paharakkautta: mustanvoikkoa tammaa ei valitettavasti saisi liisattua Kuuraan, mutta Ruusujärvellä hevonen voisi tehtailla maailmaan yhden tuohisenpoikasen. Pullanmakuisten päiväkahvien jälkeen sopimus uuden suomenhevosen tuottamisesta oli allekirjoitettu, ja parin viikon kuluttua Ramonaa päästiinkin jo siementelemään. Tuohisen siemen oli ilmeisen tehokasta ja heti ensimmäisessä ultrassa päästiin ihastelemaan elämänlangasta tiukasti kiinni pitävää alkiota. 11 kuukautta myöhemmin maailmaan tupsahti tuuheakarvainen hevoslapsi, joka viiden Lapin rauhassa vietetyn elinkuukauden jälkeen lykättiin hevosautoon ja kärrättiin etelämpään, jossa se saisi loppuelämänsä edustaa kuuralaisissa väreissä.
Pahis, jota alun perin kutsuttiin Tuureksi, mutta joka pelkällä olemassaolollaan aneli kuvaavampaa kutsumanimeä, on kiltisti sanottuna mieleenpainuva persoona. Ori on hyvin voimakastahtoinen otus, ja pienestä koostaan huolimatta varsinainen voimanpesä. Tummanrautiaan suomenhevosen päähän ei mahdu samaan aikaan kuin yksi ainoa ajatus, eikä sen järjenjuoksu noin muutenkaan kovin kehuttavalla tasolla ole. Pahista voisi kuvailla kiukkuiseksi ja tiukkapipoiseksi hevoseksi, vaikka omat tähtihetkensä rautiaallakin on. Käytöspisteitä orille ei ropise ainakaan kotioloissa, vaikka vieraskoreutta potiessaan se erilaisen ensivaikutelman saattaa antaakin. Perustoimenpiteet hevosen kanssa sujuvat parhaiten sen ollessa kahdelta puolelta kiinnitettynä, mieluiten tallin rauhallisimpaan aikaan ja turhia vitkastelematta. Kärsivällisyyttä Pahikselle ei valitettavasti ole siunaantunut ripaustakaan, joten turha hidastelu ihan missä tahansa toimenpiteessä tietää hoitajalle lisää harmaita hiuksia.
Muiden hevosten välittömässä läheisyydessä Pahis on melkoinen äijä, eikä se epäröi näyttää sitä. Turvaväleistä huolehtimalla orin kanssa selviää niin kisapaikoilla kuin valmennusreissuillakin, mutta aloittelijoiden käsiteltävissä rautias ei ole edes rauhallisimmillaan. Kovan äänen ja ärsyttävän touhottamisen lisäksi Pahiksessa on sisäänrakennettuna myös taipumus hampailla napsimiselle, joten kaikenlaisen suun kanssa näpräämisen kanssa tulee suomenhevosen kohdalla olla ehdoton. Kengitystä varten ukko kannattaa suosiolla domottaa, jotta kengittäjä saa mahdollisuuden tehdä työnsä huolella ja turvallisesti. Eläinlääkäri taas saa aloittaa kaikki rokotusta suuremmat toimenpiteet rauhoituspiikillä, eikä Pahikselle todellakaan riitä mitkään pienet nokkaunet, vaan ihan perushoitojakin varten ori on syytä lähettää kunnolla höyhensaarille uneksimaan. Päiväkänneistä selviäminen vie rautiaalta melko kauan, mutta se ei todellakaan ole riittävä peruste niiden ohittamiselle. Matkustajana Pahis on raskas, mutta ei erityisen hankala. Se pitää kovaa ääntä, heiluu ja protestoi, muttei kuitenkaan jännitä tai pelkää tien päällä olemista. Se myös lastautuu suoraviivaisesti, ulos autosta toisinaan jopa melkoisella vauhdilla.
Tummanrautias, pieni ja pahansisuinen suomenhevonen on persoonalleen uskollinen myös ratsastaessa. Orin harvalukuiset aivosolut saavat aikaan ihan toivottujakin asioita tähtien ollessa kohdillaan, mutta voi työskentely ihan oikeasti vaikeaakin olla. Koulutustasosta tai kapasiteetin loppumisesta Pahiksen vaikeudet eivät kumpua, vaan syy erittäin vaihtelevaan menestykseen löytyy puhtaasti hevosen pääkopasta. Riittävän rauhallisessa ympäristössä estepainotteinen ori on parhaimmillaan, ainakin jos puhutaan kouluratsastuksesta. Muut hevoset, tammat eritoten, haittaavat rautiaan keskittymistä merkittävästi, vaikka pokkurointi näyttävän lisän Pahiksen liikkeisiin tuokin. Kotioloissa ori tekee aika vaikeitakin tehtäviä sujuvasti, mutta maailmalle lähtiessään se unohtaa pakata osaamansa asiat mukaansa ja kykenee pelipaikoilla suorittamaan vain helppoja ja toisiinsa löyhästi sidottuja tehtäviä – ja niitäkin vain keskinkertaisella laadulla. Aloittelijan ratsu Pahis ei ole ollenkaan, sillä vaikka se pääsääntöisesti pitää kaikki neljä jalkaansa maan kamaralla, on siinä kuitenkin kierrosten noustessa ja hormonien hyrrätessä pitelemistä jo kokeneellekin ratsastajalle.
Hyppääminen on orin intohimo, jota se mielellään toteuttaa omalla rehvakkaalla tyylillään. Pahis ei ole mikään tekniikkaihme, mutta se kompensoi roikkuvia etusiaan hyppäämällä korkealta ja puutteellista selänkäyttöään menemällä riittävän kovaa. Suomenhevonen on innostuessaan aikamoinen kaahottaja, jonka suuhun ei tarvitse edes haaveilla mitään pelhamia pehmeämpää kuolainta. Ratsastajaltaan ori vaatii kokemuksen ja tasapainon lisäksi ripauksen hulluutta, sillä kukaan itsesuojeluvaiston omaava ei halua tämän hevosen kanssa hyppäämistä kokeilla. Kaiken tämän mollauksen jälkeen on kuitenkin todettava, että vaikka Pahiksessa on paljon toivomisen varaa, ei se kuitenkaan ole täysin epäonnistunut yksilö, vaan osaa se takoa kilpakentiltä tulostakin. Satavarmaksi sijoittujaksi hevosta ei voi kuvailla, mutta jos rata on suhteellisen looginen ja antaa mahdollisuuden roiskimiseen ja räimimiseen, onnistuu Pahis melko suurella todennäköisyydellä suorittamaan sen virheettä; sanomattakin lienee selvää, että onnistuessaan nollarata orin kanssa on myös ajaltaan verrattain nopea. Se on sitten jokaisen omassa harkinnassa, onko muutama rusetti kaiken Pahiksen tarjoaman pyörityksen arvoista vaiko ei.
| i. Ruskavaaran Tuohinen sph, 148cm, prt |
ii. Turmeltajan Tuohivintiö sh, 151cm, vkk |
iii. Tuohipoeka |
| iie. Nanetta |
||
| ie. sph, 143cm, prt |
iei. Tuohikotti |
|
| iee. |
||
| e. Kalman Paharakkaus sh, 151cm, mvkk |
ei. Kalman Pahakurki sh, 158cm, trt |
eii. Pahansanansaattaja |
| eie. Neitokurki |
||
| ee. Hukanhelmen Rakkaudentunnustus sh, 152cm, rnvkk |
eei. Monarkkisulttaani |
|
| eee. Rakastunut Rihkamaan |
Sukuselvitys
31.12.2023 o. Kuuran Pirunpolska (e. Kuuran Mittumaari) om. Cherry, VRL-12299
00.00.0000 o./t. Hevosen Nimi (i./e. Hevosen Nimi) om. Omistaja VRL-0000
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.01.2021: SV-I (5,8 + 9 + 6 + 7 + 7,8 + 10 = 45,6)
Estevarsojen laatuarvostelutilaisuus 30.11.2021: EV-I (7 + 10 + 1 + 4 + 4 + 9 = 35p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.11.2022: SLA-I (12 (3+6+3) + 22 + 23 + 20 + 16 = 93p)
| Ominaisuuspisteet (ERJ) | Taso |
| 2430.33 | 6/5 |
00.00.0000 - Valmentajana Valmentaja
Tekstiä tekstiä tekstiä...
19.12.2020 - Kirjoittanut omistaja
Pahis muutti Kuuraan talvisena joulukuun päivänä, ja se päivä jäi varmasti jokaisen osallisen mieleen lähinnä musertavan surullisena. Lupasin lähteä traileriyhdistelmän kanssa liikkeelle jo varhain ennen kukonlaulua, vaan eiköhän rakas kantatammani Kultsi sairastunut ähkyyn edeltävänä yönä sillä lopputuloksella, että tamma jouduttiin lopettamaan aamupäivällä kipujen käydessä ylivoimaisiksi. Mieli mustana lähdin puolenpäivän jälkeen ajamaan kohti Sotamaalausta, soitellen matkan aikana naapurin kaivinkonekuskille huonoista uutisista ja ikävästä työnannosta. Itse en pystynyt olemaan paikalla Kultsia haudattaessa, mutta pitkän matkan taittaminen pelkästään omien ajatusten seurassa oli myös hyvin raskasta. Perillä Sotamaalauksessa olin vasta iltamyöhään, ja vaikka Sanni kovasti yrittikin jarrutella yötä vasten ajamistani, halusin kuitenkin ehdottomasti lähteä ajamaan Pahista välittömästi kohti Kuuraa. Nuori ori ei moista aietta arvostanut, mutta yhdessä Sannin ja Samin kanssa saimme rautiaan kuitenkin vinssattua traileriin ja pitkä kotimatka pääsi näin alkamaan. Välillä ajamisesta ei meinannut tulla mitään kyynelten tulviessa silmiin, kun taas välillä matkan taittamista häiritsivät puhtaasti tunteet nälästä ja väsymyksestä. Sanni soitteli minulle useampaan kerran matkan aikana varmistellen paitsi ajokuntoani, myös henkistä jaksamistani. Tieto Kultsin kuolemasta oli vierinyt jo kauas. Kotona Kuurassa olimme hieman ennen neljää aamuyöllä ja vaikka sänky kutsuikin jo vaativasti, keskitin kaiken huomioni Pahiksen nukkumaanlaittamiseen: suomenhevonen oli juuri joutunut lentämään synnyinkodistaan, eikä olisi ollut oikein laittaa sitä kärsimään minun onnettomasta päivästäni. Ori ei onneksi ollut pitkästä matkasta moksiskaan ja hetkeksi sen huoleton suhtautuminen elämään sai minutkin hymyilemään. Olin ehkä menettänyt yhden elämäni tärkeimmistä hevosista, mutta mikään ei silti estäisi Kultsin kaltaisia hevosia astelemasta elämääni vielä tulevaisuudessakin.
21.12.2020 - Kirjoittanut omistaja
Pahis on osoittautunut paljon mainettaankin pöllömmäksi hevoseksi: kotiutumisensa jälkeen sen käytös on muuttunut päivä päivältä mahdottomammaksi, eivätkä kaikki työntekijäni enää uskalla käsitellä mokomaa hölmöläistä ollenkaan. Tarkoituksella Pahis ei ole paha, mutta sen odottamattomat mielenilmaukset ja räjähtävät energianpurkaukset ovat säikäyttäneet hoitajan jos toisenkin unohtamatta tietenkään orin inhottavaa tapaa napsia ihmisiä hampaillaan pienimmästäkin ärsykkeestä. Pelkkiä vaikeuksia ei rautiaan kanssa onneksi ole ollut, sillä vaikka haasteita onkin riittänyt, on sen ratsutus kuitenkin edennyt kokolailla suunnitellun aikataulun mukaisesti. Pahis on edelleen ehdottomasti juoksutettava ennen jokaista ratsastuskertaa, mutta ylimääräiset virrat purettuaan se on ratsastettavissa hyvin pienin avuin ja helpontuntuisesti. Orin kunto on koko ajan tasaisessa nousussa, minkä lisäksi sen valmistelut kohti laatuarvosteluja sujuvat hyvässä hengessä ja panoksia jatkuvasti kohottaen: kuka tietää, olisiko Pahiksesta jopa nuorten kinkerien yllätysmenestyjäksi?
20.01.2021 - Kirjoittanut omistaja
Pahiksen ensimmäinen julkinen esiintyminen koitti tammikuun loppupuolella suomenhevosvarsoille suunnatussa arvostelutilanteessa. Ori käyttäytyi itselleen uskollisesti kuin mikäkin aivokuollut apina, mutta sehän ei estänyt meitä tuuttaamasta sitä kuljetusautoon ja kiikuttamasta sitä parinsadan kilometrin päähän karkeloimaan. Aivan yllättäen Pahiksen käytös olikin reissun päällä yllättävän siedettävää - tai sitten useamman tunnin automatka puristi siitä ylimääräistä kapinallisuutta pihalle. Orin lopullinen pisterivi oli huomattavasti odotettua parempi: mukaan kotiin kannettavaksi lähti ensimmäinen palkinto 45,6:lla pisteellä. Pahis sai suvustaan makoisat yhdeksän pistettä, käytöksestäänkin kutosta ja seiskaa ja rakennepojotkin lähentelivät kutosta. Täydellisen yllätyksen ori tarjoili kuitenkin tekemällä erinomaisen onnistuneen kouluohjelman, jonka tuomarit kollektiivisesti palkitsivat lähes 74 prosentilla ja ikäryhmänsä toisella sijalla. Pahiksen lopullinen sijoitus kolmevuotiaissa oli neljäs, mikä todellakin riitti ylittämään kaikki hevosta kohtaan asetetut hartaat toiveet - tavoitteita kun orille ei uskallettu edes asettaa.
23.08.2022 - Kirjoittanut omistaja
Toukokuun 2022 puolessa välissä itsevarmuuteni lisäksi myös kroppani koki kovan kolauksen, kun heitimme Pahiksen kanssa estevalmennuksen päätteeksi komean voltin. Ori selvisi rytinästä lihasjumeilla ja muutamalla pintanaarmulla, minä menetin tajuntani ja löysin itseni monta sumuista tuntia myöhemmin ensiavun valkoisista lakanoista. Lievän aivovamman lisäksi olin murtanut oikean ranteeni ja kyynärvarteni yrittäessäni pehmentää epäonnistuneen laskeutumisen aiheuttamaa maakosketusta. Lisäksi vasen jalkani oli jäänyt kaatumistilanteessa ratsuni alle, minkä vuoksi osumaa olivat ottaneet niin jalkaterän luut kuin kiertoliikkeestä itseensä ottanut polvikin. Aika komea saldo muutamalle epäonniselle millisekunnille, vaan olivathan todennäköisyydet jo kääntyneet ennustamaan onnettomuutta sattuvaksi.
Kahdeksan viikkoa menoa hidastaneet kipsit olivat henkisesti kova paikka, mutta vielä rankempi oli kipsien poiston jälkeen alkanut kuntoutumisjakso. Pyörätuolilla rullailun jälkeen jouduin opettelemaan uudelleen kaiken aina kävelemisestä lähtien. Huolimatta surkeasta yleiskunnostani ja vielä heikommasta vartalonhallinnastani, halusin kuitenkin ottaa ratsastuksen alusta asti osaksi kuntoutustani. Ammattilaisten suosituksista huolimatta istuin vain kolme päivää pyörätuolista pääsyn jälkeen jälleen Pahiksen satulassa, ja vaikka olo olikin hutera, oli pääni kuitenkin pitkästä aikaa tyyni. Aluksi ratsastus oli lähinnä ratsastelua, sillä vain käynti- ja laukkatyöskentely lyhyissä muutaman minuutin pätkissä tuntui fyysisesti mahdolliselta. Parissa viikossa lihasmuisti oli kuitenkin tehnyt tehtävänsä ja fysiatrikin joutui myöntämään, että olin saanut loukkaantuneiden alueiden liikeradat toimimaan ennätysvauhdilla nopeasti kerrytetystä lihasmassasta puhumattakaan.
Kaksitoista viikkoa onnettomuuden jälkeen olin Pahiksen kanssa jälleen estevalmennuksessa. Alkuverryttelyt eivät saaneet minua enää totaalisen uupuneeksi ja pystyin pitämään mielenikin yllättävän hyvin keskittyneenä. Esteet olivat tällä tunnilla tarkoituksella hyvin pieniä, eikä mukana ollut vaikeita tehtäviä. Omalle itseluottamukselleni oli kuitenkin todella tärkeää päästä tekemään onnistuneita toistoja juuri Pahiksen kanssa. Vaikka tapahtunut ei orin syytä ollut ollutkaan, olin kuitenkin maalaillut siitä pieneen päähäni itsepäisiä mörköjä, joiden kukistamiseen ei muita keinoja ollut. Valmentajani luki koko kolmevarttisen ajan erinomaisesti omaa fiilistäni ja antoi neuvoja ja tehtäviä täysin oman suoriutumiseni mukaan. Hevosen tekemisellä ei tällä kertaa ollut mitään merkitystä, tärkeämpää oli saada tönäistyä oma suorittamiseni kohti sitä pistettä, jossa vajaa puoli vuotta aiemmin olin ollut. Intensiiviseltä tuntuneen, mutta todellisuudessa melko kevyen ja rauhallisen tunnin jälkeen vartaloni lähes tärisi väsymyksestä, mutta ajatukseni juoksivat kirkkaampina kuin pitkään aikaan. Ajatus esteratsastuksesta alkoi tuntua jälleen kutkuttavan innostavalta, enkä millään olisi malttanut odottaa kolmea kokonaista päivää ennen seuraavaa valmennustuntia. Pahis olisi voinut tehdä samanlaisen treenin vaikka heti, sille ei ollut tullut pikkuesteiden hyppimisestä edes hiki.