VH20-018-0604
Kuuran Kaunopihlajan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kuuran Kaunopihlaja | Kutsumanimi | Pihla |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 165cm, rautias |
| Syntymäaika, -paikka | 01.06.2020, Suomi | Ikä | 16-vuotias |
| Koulutus | Vaativa B, re. 100cm, me. 90cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Kuuran Suomenratsut | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kuuran Kaunopihlaja, tuttujen kesken pelkkä Pihla, syntyi kesäkuun neljästä varsasta ensimmäisenä. Se oli vasta kisauraansa lopettelevan emänsä esikoinen, joten suuria ennakko-odotuksia meillä ei varsan suhteen ollut. Tammavarsa kuitenkin osoittautui varsin korrektirakenteiseksi ja hauskaluontoiseksi tuttavuudeksi, jollaista Vaavin varsasta salaa olimmekin toivoneet. Isänsä puolelta Pihla on perinyt muutaman lisäsentin korkeuteensa, sekä runsaasti ryhtiä olemukseensa. Lemmenkipeä vaikuttaisi siis olleen oikein nappivalinta Morsiusvatukan sulhoksi!
Pihla ymmärtää hyvän huumorin päälle, eikä se viihdy kovin pitkään liian tosikkojen ihmisten seurassa. Pienet ja harmittomat käytännön pilat kuuluvat hevosen jokapäiväisiin rutiineihin, joskaan lähes jokaiselle päivälle tammalla ei ole tarjoilla uusia ja ennennäkemättömiä temppuja. Tyypillisesti rautias kaataa lisävetensä yön aikana karsinan ovelle, jolloin aamulla töihin tuleva hevosenhoitaja säikähtää karsinan vesikipon olevan rikki. Tamma osaa myös riisua loimia ja riimuja paitsi itsensä päältä, myös viereisissä tarhoissa olevilta kavereiltaan. Pihlan bravuuri on kuitenkin solmujen avaaminen, jota tamma on harjoittanut aina pikkuvarsasta saakka. On käytännössä välttämätöntä sitoa rautias kahdelta puolelta kiinni, sillä yhden narun varassa se ei pitkään pysy. Kahlekuningatar osaa avata vetosolmut varmistuksineen päivineen vaikka unissaan, eivätkä edes umpisolmut pidättele sitä kovin montaa minuuttia. Sattuneesta syystä hevonen yleensä myös matkustaa irti, sillä vaikka se oikeaoppisesti aina liikkeelle lähdettäessä sidotaankin kiinni, on se perille ehdittäessä vapauttanut itsensä (ja kaverinsa) vapautta rajoittavista köysistä. Kaikeksi onneksi Pihla on muuten kokenut ja rauhallinen matkustaja, joka ei hermostu epätavallisissakaan olosuhteissa.
Kotioloissa Pihla on hyväntuulinen ja sosiaalinen hevonen, joka mielellään seurustelee ihmisten kanssa. Lässytystä ja rapsuttelua tamma jaksaisi vaikka kuinka pitkään, mutta hapannaamaisen hoitajan kanssa yhteisen sävelen löytäminen vie usein aikaa. Tamman on välillä vaikea ymmärtää, ettei se voi saada hoitajaltaan jakamatonta huomiota, vaan asiat on tehtävä lyhyesti ja ytimekkäästi aikataulun painaessa kovaa vauhtia päälle. Ruualla lahjominen on toimiva tapa suomenhevosen lahjomisessa silloin, kun ylimääräisille rapsutteluille ei ole aikaa. Lienee siis melko selvää, että Pihla viihtyy hoitopaikalla erinomaisesti, eikä tehtävillä toimenpiteillä ole juurikaan väliä, kunhan vain huomio keskittyy tammaan itseensä. Rautias onkin kengittäjän ja eläinlääkärin suosikkeja, sillä sen kanssa hommat luistavat kitkattomasti. Tarhaan Pihla matkaa rennosti pärskien, eikä se juuri muiden hevosten perään ihmettele. Samalla lupsakalla asenteella se viihtyy myös kisapaikoilla, eikä kovakaan vilinä ympärillä saa tamman omaa fengshuita rikkoutumaan.
Ratsuna Pihla on kapasiteetikas ja näyttävä, muttei missään nimessä automaatti tai lasten leikkikalu. Tamman silmäkulmien lempeänviekas pilke pysyy mukana myös ratsastaessa, joten untenmaille ei ratsastajan kannata kesken kaiken vaipua. Pihlaa voisi kuvailla lähes kuumaksi ratsuksi, joka mielellään vähän juoksee ratsastajansa alta pois. Se ei ole kova suustaan, vaan reagoi ohjasapuihin herkästi. Jarrut tamman kanssa ovat kuitenkin hukassa aina siihen saakka, kun ratsastaja ymmärtää lopettaa puristamisen istunnallaan. Pelkästään ohjissa roikkumalla Pihlaa ei siis saa edustavaan kuosiin, vaan pelkästään tamman turvan rullautumaan aina ryntäisiin saakka kiinni. Vaaralliseksi rautiasta ei voi kutsua, mutta väärinymmärrettynä ja liian vahvoin avuin ratsastettuna se saattaa osoittaa mielipiteensä pienellä pukilla tai pään ravistelulla. Laukanvaihdoista suomenhevonen kuumuu usein entisestään, joten kilpailujen verryttelyssä niitä ei määräänsä enempää kannata tehdä. Kaikkien kanssa Pihla ei toimi, mutta kun yhteinen sävel löytyy, saa tammasta rehellisen ja yritteliään treenikaverin, joka opettaa ratsastajalleen muun muassa herkkyyttä ja suunnitelmallisuutta.
Hyppääminen Pihlalta sujuu myös, mutta ei sekään aivan aloittelijan kanssa. Esteiden parissa tamma ei siedä kovakätisyyttä sitäkään vertaa, mitä se sileällä vielä juuri ja juuri jaksaa. Ryhtinsä puolesta tammaa ei tarvitse "nostaa ylös" ennen esteitä, jolloin ohjaa tarvitaan lähinnä ohjaamisen hienosäätöön, sekä muutamaan tasapainoittavaan puolipidätteeseen. Pääasiassa tammaa ratsastetaan kuitenkin istunnalla, jonka on syytä olla tasapainoinen ja riittävän rauhallinen, jotta ylimääräisiltä laukanvaihdoilta säästyttäisiin. Hyppytekniikaltaan Pihla on nopea, mutta myös tarkka jaloistaan ja hyvä käyttämään selkäänsä. Se ei käytä ylimääräistä aikaa esteiden päällä leijaillen, mutta pudottelee silti puomeja vain hyvin harvoin. Kieltäytymistä tamma harrastaa toisinaan, kun selässä pomppiva pilotti tarpeeksi häiritsee hevosen suorittamista. Maastoratsuna Pihla on rennon rauhallinen, joskin ratsastajansa päänmenoksi se voi olla säikkyvinään erinäisiä vastaantulevia asioita. Tamma on kuitenkin oikeasti liikennevarma, vaikkei se aina sitä itse muistakaan.
| i. sh, 167cm, prt |
ii. sh, 162cm, prt |
iii. |
| iie. |
||
| ie. sh, 157cm, prt |
iei. |
|
| iee. |
||
| e. Morsiusvatukka sh, 163cm, trt |
ei. sh, 169cm, trt |
eii. |
| eie. |
||
| ee. sh, 158cm, rt |
eei. |
|
| eee. |
Pihlan suvusta löytyy kantakirjattuja ja laatuarvosteluissa palkittuja hevosia lähes ruuhkaksi saakka. Helpompaa olisi luetella taulun palkitsemattomat hevoset, mutta mainitaan nyt kuitenkin erityisen näyttävät meriittilistat keränneet orit ii. Kalman Linnanritari sekä iii. Ruosteessako, sekä tamma iie. Linnanneitoperhonen. Muita kantakirjaan merkittyjä hevosia sukutaulussa ovat i. Lemmenkipeä, ie. Navajan Lohtulempi, iei. Saapasjalkakäärme, iee. Lemmenloru, ei. Viinmarj, eii. Valarna sekä eie. Ruusuraivo. Pihlan e. Morsiusvatukka on palkittu varsana pariinkin otteeseen ja se, kuten myös ee. Näkin Muisto sekä eei. Näkinkenkä tullaan aikanaan esittämään erinäisissä laatuarvostelutilaisuuksissa.
13.03.2022 o. Kuuran Maanmainio (i. Rohkean Mahtijätkä) om. Enna VRL-14704
17.08.2025 t. Kuuran Karupihlaja (i. Murroksen Kaspari) om. Katri, VRL-12299
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.07.2020: KV-II (8 + 1 + 1 + 1 + 2 + 9 + 13 = 35p)
Suomenhevosvarsojen arviontitilaisuus 20.07.2020: SV-I (7,8 + 9 + 6 + 7,75 + 7,8 + 10 + 20 = 68,35p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.09.2025: SLA-I (8 (2+3+3) + 24 + 25 + 21 + 20 = 98p)
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 28.02.2026: ei palkittu (8,5 + 5 + 25 + 20 + 15 = 73,5p)
VSR-CUP - 31.03.2025 - Kuuran Suomenratsut - Vaativa B - 3/71
KRJ: 40 sijoitusta
| 11.10.2020 | Chersey | Vaativa B | 4/46 |
| 13.10.2020 | Chermia | Vaativa B | 1/30 |
| 16.10.2020 | Chermia | Vaativa B | 2/30 |
| 17.10.2020 | Chermia | Vaativa B | 2/30 |
| 19.10.2020 | Chersey | Vaativa B | 5/46 |
| 09.11.2020 | Kuuran Suomenratsut | Vaativa B | 5/40 |
| 10.11.2020 | Kuuran Suomenratsut | Vaativa B | 4/40 |
| 16.11.2020 | Kuuran Suomenratsut | Vaativa B | 3/37 |
| 18.11.2020 | Kuuran Suomenratsut | Vaativa B | 4/37 |
| 27.12.2020 | Holmberg | Vaativa B | 5/39 |
| 28.12.2020 | Holmberg | Vaativa B | 5/39 |
| 02.01.2021 | Holmberg | Vaativa B | 5/40 |
| 02.01.2021 | Chermia | Vaativa B | 3/30 |
| 04.01.2021 | Holmberg | Vaativa B | 4/40 |
| 07.01.2021 | Holmberg | Vaativa B | 4/40 |
| 07.01.2021 | Chermia | Vaativa B | 4/30 |
| 08.01.2021 | Holmberg | Vaativa B | 6/40 |
| 09.01.2021 | Chermia | Vaativa B | 4/30 |
| 22.01.2021 | Yemene | Vaativa B | 6/40 |
| 23.01.2021 | Yemene | Vaativa B | 6/40 |
| 24.01.2021 | Yemene | Vaativa B | 5/40 |
| 25.01.2021 | Yemene | Vaativa B | 1/40 |
| 26.01.2021 | Yemene | Vaativa B | 4/40 |
| 29.01.2021 | Yemene | Vaativa B | 3/40 |
| 29.01.2021 | Yemene | Vaativa B | 4/40 |
| 30.01.2021 | Yemene | Vaativa B | 2/40 |
| 01.02.2021 | Yemene | Vaativa B | 5/36 |
| 09.02.2021 | Yemene | Vaativa B | 2/36 |
| 10.02.2021 | Yemene | Vaativa B | 5/36 |
| 22.04.2021 | Kuuralehdon hevostila | Vaativa B | 3/38 |
| 23.04.2021 | Kuuralehdon hevostila | Vaativa B | 4/40 |
| 04.05.2021 | Lupin | Vaativa B | 2/50 |
| 06.05.2021 | Lupin | Vaativa B | 6/50 |
| 15.05.2021 | Lupin | Vaativa B | 4/50 |
| 29.05.2021 | Lupin | Vaativa B | 1/50 |
| 11.10.2021 | Yemene | Vaativa B | 1/40 |
| 12.10.2021 | Yemene | Vaativa B | 1/40 |
| 14.10.2021 | Yemene | Vaativa B | 3/40 |
| 15.10.2021 | Yemene | Vaativa B | 4/40 |
| 21.10.2021 | Yemene | Vaativa B | 4/40 |
15.03.2021 - Kouluvalmennus
Pihla on vaativallakin tasolla tätä nykyä jo melko varma suorittaja, mutta parantamisenvaraahan löytyy tietysti aina. Siksi tänäänkin keskityimme erityisesti askeleessa tehtyihin laukanvaihtoihin, jotka tuppasivat olemaan tamman mielestä vähän liiankin mieleisiä tehtäviä. Alkuverryttelyssä huomio oli kuitenkin, kuten niin usein aiemminkin, puolipidätteissä ja niiden rehellisessä kuuntelemisessa. Nuoruusvuosiensa kiireisestä kipittämisestä ei rautiaan tekemisessä ollut silminnähden enää mitään jäljellä, mutta ratsastajansa Katrin mukaan hevonen oli kuitenkin edelleen ”aina millisekunnin minua nopeampi”. Tähän pyrimme vaikuttamaan rauhallisilla ja sitäkin täsmällisemmillä siirtymisillä, joita Pihlan ei sopinut ennakoida huolellisesta valmistelusta huolimatta. Yleensä parhaat askeleensa tamma esitti aina juuri ennen siirtymistä alempaan askellajiin, niin myös tällä kertaa. Taaksepäin ajatellessaan rautias istui kauniisti takajalkojensa päälle ja malttoi viettää askeleessa riittävästi aikaa, jotta kulloinkin ratsastettava askellaji pääsi todella oikeuksiinsa. Käsijarru päällä ei kuitenkaan voi aina ratsastaa, joten siksi siirtymiset: odottaessaan seuraavaa pyyntöä ratsastajaltaan, jäi Pihla aivan huomaamattaan myös kantamaan rintakehällään ja polkemaan takajaloillaan. Sivustakatsojalle ero ratsukon suorittamisessa ennen ja jälkeen alkuverryttelyn oli lähes huomaamaton, mutta Katrin mukaan ero Pihlan ratsastettavuudessa oli merkittävä, ja ehdottomasti parempaan suuntaan.
Laukanvaihdoista tamma kiihtyi kuitenkin nopeasti uudelleen, eivätkä aiemmin hyvin toimineet puolipidätteet tehneet rautiaaseen suurtakaan vaikutusta. Positiivisesti ajateltuna Pihla oli kuitenkin eteenpäinpyrkivä ja vaihdoissaan ilmava (toisinaan liiankin kanssa), eli varaa jarrutella riitti. Tällä kertaa Katri saikin tehtäväkseen ratsastaa pitkällä lävistäjällä seuraavan sovellutuksen: kulman jälkeen voltti myötälaukassa, jonka aikana muutaman käyntiaskeleen mittainen laukka-käynti-laukka -siirtymä. Lävistäjän puolivälin paikkeilla laukanvaihto askeleessa, jonka jälkeen ennen kulmaa jälleen voltti myötälaukassa käyntisiirtymisineen kaikkineen. Tekemistä siis riitti, mutta uskoin ratsukon pystyvän tehtävään kyllä, kunhan molemmat vain tsemppaisivat oman tekemisensä kanssa. Pihlalle se tarkoitti käytännössä odottamista ja kuuliaisuutta, kun taas Katrille sitä, että hänen piti pyrkiä ratsastamaan tehtävän palaset hyvin valmisteltuina ja tasaisessa rytmissä. Jos voltti tai käyntisiirtyminen epäonnistui, ei kannattanut siltikään kiirehtiä vaihtoon, mutta jos vaihto tuli lennokkaasti, sai jälkimmäistä volttia hyödyntää kokoamisessa suoralla uralla kamppailun sijaan. Pihlalle tehtävä osoittautui nopeasti hyödylliseksi, sillä siinä oli riittävästi tekemistä tylsistymisen ehkäisemiseksi, eikä kiirehtimällä ehtinyt kuin tekemään itselleen asiat vaikeaksi. Katrilla oli toisinaan voltilla vaikeuksia valmistella käyntisiirtymiset, mutta päivän varsinaisena agendana olleet laukanvaihdot hän ratsasti kuitenkin kauniin valmistellusti. Samaista tehtävää nainen sai luvan harjoittaa myös itsenäisesti, kuten myös alkuverryttelyjen siirtymäkimaraa erilaisilla lisämausteilla, kuten loivilla väistöillä ja kaarevilla urilla.
01.10.2022 - Kouluvalmennus
Aina niin kovin tomera Pihla oli tänään kaikkea muuta kuin tomera. Se oli rauhallinen, jopa ajoittain laiska, eikä ratsastajansa muistanut tamman tuntuneen vielä koskaan niin tasaiselta. Huolestuttavaa. Hevonen liikkui kuitenkin puhtaasti ja kohtalaisen mielelläänkin, eikä sen ilme eronnut mitenkään tavanomaisesta. Oliko rautias lopultakin kasvanut aikuiseksi, vai oliko sillä sittenkin joku piilevä terveysongelma?
Valmennus eteni tavalliseen tahtiinsa alkuverryttelyistä varsinaiseen työskentelyyn, mutta koska Pihla oli alusta asti epätavallisen malttavainen, pääsimme kerrankin rikkomaan rutiineja vähän joka vaiheessa. Verryttelyjen aikana pystyi mukavasti jumppailemaan väistöillä ja jopa varovaisilla keskiaskellajeilla, kun tavallisesti huomio oli lähinnä puolipidätteissä ja siirtymisissä. Rungostaan Pihla oli tänään alusta asti pehmeän oloinen, mutta niskaansa se jännitti omituisesti aina silloin, kun Katri pyysi hevostaan etuosastaan parempaan ryhtiin. Jotain omituista hevosen olemuksessa oli, mutta kumpikaan meistä ei oikein osannut nimetä ongelmaa tai edes selkeää syy-seuraussuhdetta, joten valmennusta jatkettiin edelleen tavalliseen tapaan.
Normaalisti Pihla oli tarkka ja säännöllinen taivutuksissaan, mutta nyt vasemmassa kierroksessa tamma heilui ja huojui tavattoman paljon. Oikealle vastaavia hankaluuksia ei ollut, vaan rautias pysyi liikkeen alusta loppuun saakka tasaisena ja tahdikkaana. Tässä vaiheessa Katri ilmaisi epäilevänsä tamman hampaiden vaativan mahdollista tarkastusta, vaikkei edellisestä raspauksesta ollutkaan kuin puolisen vuotta aikaa. Ratsastajan tuntemuksien perusteella Pihlan mahdolliset vaivat olivat kuitenkin lieviä, eivätkä ne estäneet valmennuksen loppuun viemistä. Hevosen etua ajatellen tehtävien vaatimustasoa kuitenkin helpotettiin, ja jo loppukäyntien aikana Katri soitti tammalleen tutkimusajan paikalliselle klinikalle.
15.09.2021 - Tilastot kunniaan!
Olen käyttänyt, myönnettäköön suoraan, aivan luvattoman paljon aikaa tutkiessani Pihlan kilpailustatistiikkoja ja pohtiessani keinoja optimoida sen menestys aivan uransa loppumetreille saakka. Maaliviiva Pihlan maratonissa toki häämöttää jo, vaan muutama sijoitus vielä puuttuu, ennen kuin maaginen 40 rusetin raja ylittyy. Ja koska nuoria omaa maailmanturneetaan odottavia hevosia riittää tällä hetkellä jonoksi asti, olisi varsin tarkoituksenmukaista saada Pihla eläköitymään kisakööristä mahdollisimman nopeasti.
Siispä tilastoja: rautias liinaharjani on osallistunut kouluratsastuskilpailuihin lähes kaksisataa kertaa ollen sijoilla keskimäärin joka viidennessä startissaan. Pihlan kilpauran paketointi on kiinni tasan viidestä sijoituksesta, joita metsästämään kannattanee ehdottomasti lähteä Yemeneen. Tamma on nimittäin viihtynyt siellä aina erinomaisesti keräten yli 30 prosenttia sijoituksistaan juuri kyseisellä kisapaikalla. Kauas jäävät Chermia ja Holmberg 17 prosentillaan ja kotitalli Kuura 11 prosentillaan – vaikka jälkimmäinen kieltämättä olisi logistisista syistä se kaikkein helpoin paikka viimeisten sijojen metsästystä ajatellen. Tilastot puhuvat kuitenkin puolestaan, ja lokakuun alussa Pihla lastataan autoon, jonka nokka käännetään kohti satamaa ja Puolaa kohti kuljettavaa lauttaa. Kuukauden mittaisesta reissusta toivoisi kertyvän riittävästi menestystä, jotta suomenhevosen uran voitaisiin katsoa vihdoin olevan paketissa. Todennäköisyyksien valossa näin ainakin on: jos edessä on noin 30 starttia, olisi kotiin tuomisiksi odotettavissa vähintään kuusi ruusuketta – mahdollisesti jopa jokunen sinivalkoinen, vaikka yleensä Pihla onkin ollut sijoittuneiden joukossa ennemmin perää pitämässä kuin aivan kärkikahinoissa.
05.10.2022 - Hammassärkyäkö?
Hieman epämääräiseltä tuntuneen valmennuksen jälkeen ei kulunut montaakaan päivää, kun Pihla jo otettiin vastaan paikalliselle hevosklinikalle. Aikaa varatessa olin epäillyt hammasperäistä ongelmaa tuntuman ajoittaisen toispuolisuuden vuoksi, joten nopean yleistutkimuksen jälkeen tamma rauhoitettiin suun tarkastusta varten. Luottolääkärimme Hannu tuli kuitenkin nopeasti siihen lopputulokseen, ettei suussa tai hampaissa ollut mitään sellaista, joka selittäisi yhtäkkiä ilmaantuneet tuntemukset ratsastaessa. Pientä karheutta hampaissa toki oli, sillä olihan edellisestä raspauksesta kulunut jo puoli vuotta aikaa. Kovin kummoista työtä Hannu ei kuitenkaan rautiaan suussa joutunut tekemään saadakseen purukaluston jälleen viimeisen päälle hyväksi. Vaan mistä ongelmaa seuraavaksi lähdettäisiin etsimään?
Puhtaiden liikkeiden ja kuivien jalkojen perusteella tuki- ja liikuntaelimistön vaivat tuntuivat epätodennäköisiltä, etenkin, kun oireet olivat ilmestyneet eräänä päivänä kuin tyhjästä. Rauhoitettua hevosta ei myöskään voinut enää taivuttaa, eikä nivelten kuvaaminen summamutikassa tuntunut kenestäkään viisaalta ratkaisulta. Hannun epäilykset osuivat seuraavaksi kaularankaan, jonka tutkiminen oli kuitenkin hankalaa ja joiltain osin jopa mahdotonta. Kaulaa ja selkää kuvattiin kuitenkin röntgenissä sen verran, kuin se käytännössä oli mahdollista. Kuvien tulkinta ei ollut aivan helppoa, mutta lopulta Hannu kollegoineen oli kuitenkin sitä mieltä, ettei niistä löytynyt mitään oireita selittäviä löydöksiä. Tässä vaiheessa eläinlääkäri päätyi kuitenkin palpoimaan Pihlan kaulan vielä toistamiseen, tällä kertaa paljon ensimmäistä kertaa huolellisemmin, ja sieltähän se vaiva sitten löytyikin!
Rautiaan brachiocephalicus, eli käytännöllisemmin sanottuna pään ja olkavarren välinen lihas oli läheltä yläkiinnityskohtaansa kova ja aristava. Ei mitenkään radikaalisti, mutta ero ympäröiviin lihaksiin oli kuitenkin selkeä. Hannu ei osannut kuin veikkailla, mistä moinen vaiva olisi voinut ilmaantua: ehkä Pihla oli kaatunut ja lyönyt vain kaulansa, ehkä se oli jäänyt kiinni johonkin, tai ehkä se oli ottanut osumaa tarhakaveriltaan Violalta. Niin tai näin, lihasperäinen vaiva olisi ”helppo” hoitaa hierojan toimesta, kunhan akuutti tilanne ensin hellittäisi. Pihla saisi siis pienen tarhaloman, sitten tens-hoitoa hierojalta ja lopuksi vielä kokovartalohieronnan ennen töihin paluuta. Olihan kallis lihasvamma, mutta ainakaan en ollut (vielä) tullut aivan vainoharhaiseksi hevosen suhteen, vaikka kieltämättä kaularangan röntgenkuvia tihrustaessani sitäkin ehdin jo pohtia.
29.07.2025 - Huisin huonoa tuuria
Pihla ja Luukas, siinä vasta match made in heaven, tai niin ainakin luulin ryhtyessäni innoissani järjestelemään Pihlan ensimmäistä tapaamista siittolaeläinlääkärin kanssa. Pihla oli juuri sopivasti aloittelemassa kiimaansa, eikä minulla ollut mitään syytä ajatella, että tamman tiineeksi saaminen olisi millään mallilla haastavaa. Ensimmäisen varsansa Manun Pihla pyöräytti aikanaan vaivattomasti, eivätkä välivuodet olleet vaikuttaneet tamman fyysiseen kuntoon ainakaan heikentävästi. Ensimmäisessä ultrassa näky olikin toivotunlainen, ja jo seuraavana päivänä Pihla päästiin siementämään keinona. Tässä vaiheessa kaikki vaikutti hyvältä tamman ovuloitua vain yhden munasolun ja kohdun ollessa tarkistuksessa muutenkin siistin näköinen. Kaksi viikkoa myöhemmin Pihla ultrattiin jälleen, ja nopeasti eläinlääkäri löysikin laitteensa näytölle kauniin mustan palleron, joka tietysti oli elämänsä alkutaivalta aloitteleva pienenpieni alkio.
Kaksi viikkoa tuota ilonpäivää myöhemmin vastassa oli kuitenkin melkoinen yllätys, kun ultraäänilaitteen näytölle piirtyi yhden väpättävän sydämen sijaan kaksi yhtäläisesti kehittynyttä sydäntä. Pienet sikiönalut olivat aivan kiinni toisissaan, mutta kuitenkin eläinlääkärin tulkinnan mukaan omissa sikiöpusseissaan. Tässä vaiheessa keinot olivat valitettavan vähissä, ja ihanan kivuttomasti alkanut tiineys jouduttiin 30 vuorokauden iässä keskeyttämään kiimapiikillä. Samalla jouduttiin hyllyttämään myös kyseisen kauden varsahaaveet Pihlan osalta, sillä kuten hyvin tiedetään, eivät tammat yleensä enää tiinehdy uudelleen näin pitkälle jatkuneen tiineyden jälkeen. Eläinlääkäri kyllä ehdotti vielä uutta aloitusta puhtaalta pöydältä, sillä teoriassa mahdollisuus uuteen tiineyteen oli olemassa. Omasta mielestäni tammaa oli kuitenkin kiusattu jo riittävästi, enkä halunnut turhaan lähteä riskeeraamaan mahdollisia komplikaatioita hyvin epätodennäköiseltä vaikuttava uusi tiineys tähtäimessä. Uusi vuosi tuo aina mukanaan myös uuden astutuskauden, joten mikäli kaikki osapuolet ovat silloin vielä hengissä ja hyvässä vedossa, on silloin aika kaivaa varsahaaveet uudelleen esiin suunnittelupöydältä.