VH24-018-0069
Kastilaisten Iloisan kuvat ovat tallin omaisuutta. Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmiksi.
| Nimi | Kastilaisten Iloisa | Kutsumanimi | Isla |
| Rotu, sukupuoli | Suomenhevonen, tamma | Säkäkorkeus, väri | 155cm, tummanrautias |
| Syntymäaika, -paikka | 11.11.2022, Suomi | Ikä | 16-vuotias |
| Koulutus | Vaativa B, re. 80cm, me. 70cm | Painotus | Kouluratsastus |
| Kasvattaja | Miltsu, Breawa | Omistaja | Katri, VRL-12299 |
Kastilaisten Iloisassa ensimmäisenä huomioni kiinnittivät sen tavaramerkkinäkin tunnetut pitkät korvat – eikä ihme, sillä kolmevuotiaaksi kääntynyt tamma kyllä teki itsensä huomatuksi liimautumalla kiinni ostajaehdokkaisiin vielä silloinkin, kun muiden mielenkiinto jo kääntyi vapaamman seurustelun puolelle. Ostohousut jalassani olin päättänyt tehdä muutamat tammahankinnat, joten tietysti tiedustelin Islastakin tarkempia speksejä. Rautiaalla oli kilpakentillä tasaisen varmaa työtä tehneet vanhemmat, joista erityisesti myös nähtävissä ollut Kuusaman Illuusia miellytti silmääni kovasti. Päivän päätteeksi Islasta tulikin yksi kolmesta tammasta, jotka heti seuraavalla viikolla kipuaisivat kuljetusautoon suuntanaan Kuuran Suomenratsut.
Jos Isla olisi ihmislapsi, sitä kuvailtaisiin aivan varmasti helpoksi ja hyväntuuliseksi yksilöksi. Sellainen tamma on toki hevosenakin, minkä lisäksi rautiasta voi hyvillä mielin kuvailla myös energiseksi ja sosiaaliseksi. Islan käsittely on mutkatonta ja sujuvaa ja sen voikin jättää huoletta kenen tahansa hoivattavaksi. Tammalla ei ole huonoja tallitapoja ja se tulee ongelmitta toimeen muiden hevosten kanssa. Rautias myös lastautuu helposti matkustaen pitkätkin matkat tyytyväisesti niin trailerissa kuin hevosautossakin. Islan miinuspuolet ovat melko harmittomia, mutta niitäkin toki löytyy: tamma on perso ruualle ja välillä hieman suojeleva väkirehujensa suhteen, se pelkää eläinlääkäriä ja vaatii aina rauhoituksen ennen toimenpiteitä ja huonosta kelistä hevonen ei välitä, vaan seisoo mieluummin päivän sisällä kuin kastelee turkkinsa tarhassa.
Suomenhevosella on tahdikkaat ja joustavat liikkeet sekä pitkähkö, mutta kuitenkin sopusuhtaisista paloista rakennettu runko. Tältä pohjalta Isla on ollut miellyttävä ratsuprojekti, jolle on ollut helppo opettaa kouluratsastukseen liittyvät temput. Hevonen on rehellinen suorittaja ja se vastaa ratsastajansa apuihin herkästi. Tamma viihtyy kevyellä tuntumalla ja tulee parhaiten juttuun sellaisten ratsastajien kanssa, jotka antavat hevoselle rauhan suorittaa. Rautiaan vahvuuksiin kuuluvat lisätyt askellajit sekä sivuttaisliikkeet, mutta se suorittaa kohtalaisella varmuudella myös yksittäiset laukanvaihdot sekä paljon kokoamista vaativat liikkeet. Käynti on Islan askellajeista heikoin, minkä vuoksi etu- ja takaosakäännökset jäävät sillä usein kiireisiksi sekä heikkolaatuisiksi.
Kouluratsastuksen lisäksi tamma on kohtuullisen hyvä ja rohkea hyppääjä, muttei kuitenkaan kovin varovainen estevirheiden suhteen. Rautias ei juurikaan kyttäile erinäköisiä esteitä, mutta siltä puuttuu paitsi rutiini rataesteiden hyppäämisestä, myös luontainen lahjakkuus hahmottaa esteiden välejä ja ihanteellisia ponnistuspaikkoja itsenäisesti. Maastoratsuna Isla on turvallinen mutta reipas etenijä. Tamma viihtyy hyvin luonnon rauhassa, kunhan sääolosuhteet eivät käy hevosen makuun liian äärimmäisiksi. Hevosen kanssa voi maastoilla sekä yksin että porukassa: jälkimmäisessä skenaariossa Isla kannattaa sijoittaa letkan kärjille vetävän askeleensa ja tasaisen etenemistahtinsa vuoksi.
| i. sh, 155cm, trt |
ii. Pakkasta Pakoon |
iii. Pikkasen Pihalla |
| iie. Lentoemo |
||
| ie. Kiilloton Penni |
iei. Rahanpesijä |
|
| iee. Kiiltävä Kulta |
||
| e. Kuusaman Illuusia sh, 157cm, rt |
ei. Kuusaman Kalle |
eii. Vili Vireä |
| eie. Matilda |
||
| ee. Kuusaman Ilona |
eei. Kuusaman Vanha Veikko |
|
| eee. Tilda |
12.02.2025 t. Kuuran Ihanelma (i. Liljan Lumitaika) om. Katri, VRL-12299
01.02.2026 t. Kuuran Inessa (i. Kuuran Heeros) om. Melina, VRL-11408
Kouluvarsojen laatuarvostelutilaisuus 20.02.2024: KV-II (6 + 4 + 4 + 3 + 3 + 1 = 21p)
Suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 20.03.2024: SV-II (4,8 + 9 + 8 + 7,25 + 8,2 + 7 = 44,25p)
Suomenhevosten laatuarvostelutilaisuus 20.01.2026: SLA-I (12 (3+6+3) + 23 + 20 + 21 + 20 = 96p)
Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelutilaisuus 28.02.2026: KRJ-I (6 + 40 + 20 + 21 + 15 = 102p)
| Ominaisuuspisteet (KRJ) | Taso |
| 2412.04 | 6/5 |
12.11.2024 - Valmentajana Jatta Huovinen
Isla oli aina ollut kevyt hevonen ratsastaa, mutta viime aikoina se oli tullut suustaan jo vähän turhankin tyhjäksi. Tuntuma oli kyllä näennäisesti tasainen, mutta ratsastettavuus luonnollisesti kärsi ohjien lepattaessa välillä vailla minkäänlaista tunnetta tamman suuhun. Islalle oli tavallisen kolmipalan lisäksi kokeiltu myös muutamaa muuta kuolainta, suoraa sekä kiinteänivelistä kolmipalaa, mutta täysin autuaaksi varustekokeilut eivät ainakaan vielä olleet meitä tehneet. Yksi tämän päivän valmennuksen tärkeimmistä aiheista olikin keskittyä rehelliseen tuntumaan kaikissa askellajeissa ja erilaisia liikkeitä ratsastettaessa, mutta riittäisi huomiota varmasti myös tavanomaisten haasteiden, kuten epätasaisuuden ja jännittymisen, käsittelyyn.
Valmentajanani oli tälläkin kertaa vanha tuttumme Jatta Huovinen, jolle sekä hevonen että minä sen ratsastajana olivat tuttuja tapauksia. Pikaisten kuulumisten jälkeen olikin aika siirtyä suoraan töihin, olimmehan ehtineet jo kävellä pitkät alkukäynnit ennen valmentajan saapumista paikalle. Jo alkuverryttelyn aikana Jatta korosti useaan otteeseen sitä, etten minä ratsastajana saanut jatkuvasti nipottaa Islalle samoista asioista. Nainen halusi hevosen liikkuvan rennolla ja pitkällä kaulalla ja polkevan takajaloillaan selän yli kohti tuntumaa – tällöin ohjasongelmakin ratkeaisi kuin itsestään, kun liike suuntautuisi oikeaoppisesti takaosasta kohti hevosen keulaa. Hän ei halunnut minun korjaavan samaa asiaa jatkuvasti, vaan tekevän mieluummin reilun korjausliikkeen, jonka jälkeen hevosen sai jättää hetkeksi rauhaan. Jatta myös korosti, että vaikka Isla oli jo koulutettu hevonen, ei sen kehumista tullut silti unohtaa kokonaan. ”Kissa kiitoksella elää!”
Lihasten lämmettyä ja peruspalikoiden löydettyä omat paikkansa, oli aika siirtyä varsinaisen työskentelyn pariin. Jouduimme molemmat tekemään töitä, sillä ohjelmassa oli perättäisten avo- ja sulkutaivutusten ratsastusta vaihtelevan jyrkillä taivutuksilla. Itse jouduin erityisesti keskittymään liikkeiden väliseen suoristukseen, jotta vaihdon taivutuksesta toiseen oli edes teoriassa mahdollista onnistua. Ja ettei homma liian helpoksi olisi mennyt, ei satulassa tietenkään saanut tehdä juuri mitään: ei näkyviä ohjasotteita, ei liioiteltuja pohjeapuja eikä ainakaan minkään valtakunnan vääntelehtimistä ylävartalon kanssa. Islalle vaikeuksia tuotti tasainen tahti, sillä avotaivutukset se osasi huomattavasti sulkuja sulavammin; niinpä se posotti ensimmäiset taivutukset läpi vauhdilla ja jähmettyi sitten jälkimmäiseen taivutukseen lähes paikoilleen. Aivan toivotunlaista poikitusta ei tällä kertaa onnistuttu suluissa edes saavuttamaan, mutta Jatta oli meihin silti tyytyväinen, sillä Isla oli pysynyt lähes koko ajan avoimessa muodossa tavanomaisen ”apua, en pysty” -käpertymisensä sijaan.
Laukassa keskityimme tällä kertaa kokoamisiin, ja ennen kaikkea kokoamisen jälkeiseen siirtymiseen takaisin työskentelylaukkaan. Jatta oli tässäkin tehtävässä tarkka siitä, ettei kokoamista saanut edes avittaa ohjasavuilla. Hän perusteli kantaansa sillä, ettei tyhjäksi haluavasta suusta ollut vara tehdä pidätteen pidätettä. Vatsalihakset saivat siis työskennellä, kun Isla piti saada kokoamaan muutaman askeleen verran pelkästään istuntaa tiivistämällä. Tämän jälkeen kokoamisesta piti vielä päästä ulos ilman pohkeilla puristelua avaamalla istuinluut sekä hellittämällä hieman keskivartalon tuesta. Harjoitus oli meille kuitenkin opettavainen, ja se toimi hyvänä valmisteluna pieneksi peikoksi omassa päässäni muodostuneille laukanvaihdoille. Tällä kertaa Jatta halusi ottaa niiden kanssa riskin, ja tehdä vaihdot täyskaarron päätteeksi uralle palatessa. Riski tämä oli siksi, että useissa kouluohjelmissa vastalaukkaan siirryttiin kyseisen kuvion kautta, mikä periaatteessa voisi aiheuttaa sekaannuksia tulevaisuudessa. ”Mutta kyllähän sinä ratsastat niin tarkasti, ettei tuollaisia kömmähdyksiä pääse tapahtumaan!” Tällä kertaa laukanvaihdot sujuivat paremmin, kuin olisin osannut arvatakaan. Ehkä asiassa auttoivat jo lähtökohtaisesti istunnalle kuuliaiseksi ratsastettu hevonen, jota kokoamisilla oli tehokkaasti valmisteltu siihen, että pian sen oletettaisiin tekevän kokoamisen lisäksi jotain muutakin. Tämä kaava jäisi varmasti käyttöön arkityöskentelyymmekin!
Lopuksi teimme vielä hieman töitä käynnin parissa, sille se oli ehdottomasti Islalle vaikein. Laukkatyöskentelyn jälkeen rautias oli muutenkin kovasti menossa, eikä sen askellus rauhallista olisi ollut silloinkaan, vaikka käynti olisi ollut ensimmäinen asia, jota valmennuksessa olisi ryhdytty työstämään. Tässäkin Jatta halusi keskittyä istunnalla vaikuttamiseen ja neuvoi lähes unohtamaan, että tuntuman avullakin hevoseen pystyi vaikuttamaan. Tavoitteena oli saada Isla kävelemään rennosti ja tasaisessa tahdissa, mutta helppoa se ei ollut. Jatan visiossa Islaa jumpattiin välillä pidempään muotoon ja välillä tavanomaiseen työskentelyasentoon, mutta etenkin suoralla uralla se meni pelkäksi säheltämiseksi. Ympyrällä, kun Islaan pystyi vaikuttamaan kokoavien apujen lisäksi myös taivuttamalla, oli harjoituksessa jotain järkeä, mutta kauas jäimme kuitenkin Jatan harmonisen seesteisestä ”ajatuksen voimalla ratsastamisesta”. Kokonaisuudessaan valmennus oli kuitenkin ollut mukava, ja erityisesti pidin laukan kokoamisharjoituksesta ja sen tuomista työkaluista vaihtojen ratsastamiseen.
01.02.2024 - Kirjoittanut omistaja
Islan kanssa valmistautuminen varsakekkereihin toteutettiin perinteistä kaavaa noudattaen mutta hieman nopeutetulla aikataululla. Kaikkien nuorten kanssa tällainen järjestely ei olisi tullut kysymykseenkään, mutta koska Isla oli paitsi nopea oppimaan myös erittäin halukas touhuilemaan ihmisten kanssa, ei se pannut lainkaan pahakseen tehostettua käsittelykuuria ennen arvostelutilaisuuksia. Tamman kasvattaja oli tehnyt hyvää työtä rautiaan kanssa, sillä vaikka hevosella oli Kuuraan muuttaessaan ikää (ja kokoa) jo kolmen vuoden edestä, ei se ollut missään vaiheessa lainkaan vaikea käsitellä. Rautias oppi nopeasti seisomaan pyydettäessä tasajaloin ja ryhdissä sekä kulkemaan esittäjän rinnalla käynnin lisäksi myös ravissa. Tamma tutustutettiin myös irtohypytyskujaan, vaikkei koulupainotteinen nuori sellaiseen kesken varsa-arviointien päätyisikään. Lisäksi suomenhevonen opetettiin kantamaan ratsastajaa sillä tasolla, että se selviäisi vaadittavasta ohjelmasta suomenhevosten varsa-arvioinnissa. Kokonaisuudessaan tähän kaikkeen kului Islan kanssa aikaa vain pari kuukautta: viisas ja oppivainen nuori vaikutti nauttivan jokaisesta päivästä koulutuksen parissa, eikä se koskaan vaikuttanut haluttomalta lähtemään töihin. Arvostelutilaisuudet käytyään tamma totisesti ansaitsisi pidemmän loman, vaikkei se sitä itse oikein halunnutkaan uskoa.
04.02.2024 - Kirjoittanut omistaja
Tavanomainen aamu tammapihatolla muuttui melko nopeasti vähemmän tavanomaiseksi, kun joku paikan asukkaista oli yön pimeinä tunteina askarrellut oven makuuhallista auki avaten siten koko laumalle reitin yhdistettyyn rehuvarastoon ja hoitotilaan. Tämä selvisi aamutarkastusta tehneelle Aadalle siitä, kun kulkuoven avattuaan hän käytännössä törmäsi Islan pitkiin korviin. Tamma oli juuri ollut ratsaamassa ovenpieleen vuoroaan odottamaan jäänyttä roskasäkkiä – ja olipa rautias onnistunutkin löytämään muutaman puolimädäntyneen porkkanan palkkioksi vaivannäöstään. Syyllistä aamuyön tunteina tapahtuneelle murrolle ei koskaan selvinnyt, ei edes valvontakamerasta, joka oli osoitettu kuvaamaan hieman ohi hevosten kulkuovesta. Ensimmäisenä kameran tallenteella näkyy kuitenkin Isla, joten epäilykset turpanäppäryydestä suuntautuvat vahvasti tamman suuntaan. Muita epäiltyjä olivat Tintta, Verna ja Pihla, mutta nämä olivat ainakin tähän asti pysyneet ongelmitta omalla puolellaan, joten lauman tuorein vahvistus tuntui loogisimmalta epäillyltä vielä aamupalaverissakin. Syyllisen henkilöllisyydestä huolimatta työllistävä vaikutus tällä ainakin oli: aamupäivän aikana edessä oli paitsi mittavat siivoustalkoot tammapihatolla, myös ylimääräisen (ja pomminvarman) lukituksen asentaminen surullisenkuuluisaan oveen. Tämä olikin viimeinen kerta, kun tammat omatoimisesti eksyivät makuuhallista seinän väärälle puolelle – ja hyvä niin.
16.01.2026 - Kirjoittanut omistaja
Ensimmäisen varsansa Hiljan kohdalla Isla tuli tiineeksi kertalaakista, mutta nyt toisella kierroksella homma ei olekaan ollut yhtä helppoa. Tamma on siemennetty kotioloissa jo kahdesti, minkä lisäksi ori sai astua sen luonnonmukaisesti kiimakontrollin osoittamana tärppipäivänä – eikä mitään. Joko Peikkotuuli on toiveistani huolimatta huono pari Islalle, tai sitten vika on yhdistelmän jommassakummassa osapuolessa. Koska Tuukka oli juuri tutkittu perinpohjaisesti puhtain paperein, päätin kiinnittää huomioni nyt Islaan – sen keväthuolto olisi ajankohtainen joka tapauksessa, ja samalla luottotohtorimme Marja saisi perehtyä myös tamman lisääntymisterveyteen.
Käynti Virtuaaliklinikalle alkoi kuitenkin perinteisesti yleistutkimuksella, jossa tamman kuntoluokka määritettiin normaaliksi, iho ja karvapeite siistiksi sekä olemus virkeäksi. Hevosen jaloista Marja löysi pientä nesteturvotusta, mutta koska kipua tai selviä traumamuutoksia ei ollut, eikä taivutuskokeissa saatu yhdestäkään testatusta nivelestä minkäänlaista reaktiota, selvisi Isla tästäkin osiosta käytännössä terveen paperein. Hammastutkimuksestakin rautias selvisi hyvin lievin löydöksin; raspausta hädin tuskin tarvitsi suorittaa purennan ja hammaspintojen ollessa syyshuollon jäljiltä edelleen lähes priimassa kunnossa.
Myös muut niin sanottuun kausihuoltoon kuuluneet kontrollit ja testit olivat normaalit: virtsanäytteen perusteella Isla oli aavistuksen kuivunut, mutta hälyttäviä löydöksiä ei ollut. Täydellinen verenkuva palasi laboratoriosta täydellisten vastausten kera ja myös verikemia-analyysi oli odotusten mukaisesti kunnossa. Ulostenäytteestä löytyi vielä hyväksyttävä määrä loismatojen munia, mutta valitettavasti myös hyppysellinen hiekkaa. Tästä hyvästä Isla joutuukin kotiin palattuaan hiekanpoistokuurille tavoitteena puhdistaa sen ruuansulatuselimistö hiekanjyvistä ennen, kuin ne todella aiheuttavat sille ongelmia. Hiekkalöydöksen vuoksi vatsaa vielä hieman ultrattiin, mutta sillä osastolla kaikki vaikutti onneksi olevan kunnossa.
Käynnin päätteeksi oli vielä aika perehtyä paremmin Islan lisääntymiselimiin ja niiden nykyiseen kuntoon. Tamman kohdunkaula oli tiiviisti kiinni ja sen vasemmassa munanjohtimessa oli havaittavissa suuri, lähes 4,7 senttimetrinen follikkeli. Nämä yhdistettynä tamman kohdun heikkoon turvotukseen indikoivat sitä, että astutuksen H-hetki oli oletettavasti jo ohitettu ja kiima päättymäisillään. Tartuntatautien varalta tehdyn seulonnan tuloksia jouduimme odottamaan muutaman päivän ajan, mutta mitään tiinehtymisongelmia selittävää ei lopulta sieltäkään löytynyt; herpesviruksen vasta-ainetta oli kyllä havaittavissa, mutta ei sellaisia määriä, että tauti olisi vastikään hevosessa jyllännyt. Lopputulemana päätimme jatkaa astutusyrityksiä vielä kotioloissa ja palata jatkotutkimuksiin klinikalle, mikäli koko kausi menisi Islan kanssa penkin alle, tai joitakin uusia oireita kiimakierron aikana ilmaantuisi. Islan klinikkakäynnin raporttiin voit halutessasi tutustua täältä.